Sinä Olet Luoja

Onko "omassa ihanassa kuplassa" eläminen itsekkyyttä? Ei ole. Se on ns. tervettä itsekkyyttä. Mutta vain silloin, jos todella pysyt onnellisuuden kuplassasi eli rakastat itseäsi, elämääsi ja myös kaikkia muita ihmisiä ilman mitään ehtoja. Jos olet onnellinen ja "vaaleanpunaiset lasit silmillä", niin olet luonut ja sallinut itsellesi mukavan todellisuuden ja ansaitset sen. Ongelmaksi "kuplassa eläminen" muodostuu vasta sitten, jos alat tuntea sääliä ja huonoa omaatuntoa "hyväosaisuudestasi" - tai halveksit ja tuomitset muita. Eli jos oletkin ylpeä, et myötätuntoinen. Muista, että oikeaa ja väärää mielipidettä ei ole olemassa, on vain toisistaan poikkeavia näkökulmia. Köyhiä säälivä ja vauraudestaan huonoa omaatuntoa tunteva rikas ei ole onnellinen. Maahanmuuttajia tai vähemmistön edustajia säälivä ja ihaileva, ennakkoluuloisia "juntteja" tuomitseva nk. sivistyneistön edustaja ei ole onnellinen. Omasta sivistyneisyydestään ylpeä ja vähemm

Me kaikki tunnemme ihmistyypin, joka TOUHUAA koko ajan. Imuroi, lakaisee, pyyhkii, järjestelee, somistaa... Jos touhuaja on iloisella tavalla innostunut eli intuitiivisesti inspiroitunut, niin touhuaminen kohottaa hänen tunnetilaansa. Hän "siivoaa ja järjestää" myös omaa mieltään eikä raada, eli hän nauttii siitä, mitä tekee. Hän voi myös istahtaa lepäämään kesken touhuamisen ja jatkaa sitä tai lopettaa sen, jos "siltä tuntuu", ja tehdä jotain muuta. Hänen mielensä on vapaa. Hän tietää, että siivottu paikka ei säily ikuisesti siistinä, ja silti hän kokee siivoamisen arvokkaana rituaalina. Hänen touhuamisensa "sujuu kuin tanssi". Hän siis noudattaa Lumikki ja Seitsemän kääpiötä -sadun viisasta neuvoa: "Ain laulain työtäs tee" (älä tee mitään väkisin vaan iloisena, flow-tilassa).   Jos taas touhuaja touhuaa velvollisuudentunnosta eli koska häntä ahdistaa se, että hän havaitsee likaa tai epäjärjestystä, niin hän ei ole iloinen vaan neuroottinen. Hän

Onko sinulla mielestäsi liian vähän rahaa ja omaisuutta? Rahan ja vaurauden määrä perustuu pelkästään uskomuksiin. Siksi "raha tulee rahan luo" eli se, joka ei pelkää rahan menettämistä saa aina lisää rahaa, vaikka hän käyttää eli "tuhlaa" rahaa. Raha on pelkästään energiaa, aivan kuten hengitysilma. Jos maailmassa olisi vain yksi ihminen, hän ei tarvitsisi rahaa mihinkään. Raha on vaihdon väline ja perustuu mielikuviin vaihdettavien asioiden "arvokkuudesta". Tästä syystä kaikki taistelu esim. parempien palkkojen puolesta on turhaa ja vahingollista, sillä jokainen ihminen vaurastuu, jos hän uskoo voivansa vaurastua. Jos taistelet toisen ihmisen kanssa rahasta, niin et nauti nykyhetkestä, joka on ainoa hetki, jolloin voit tuntea elämäniloa. Uskomus, jonka mukaan rahaa voi saada vain tekemällä ahkerasti töitä ("sen joka ei työtä tee, ei syömänkään pidä") on sekin itseään todellistava. Voimme saada rahaa joka hetki tuhansilla erilaisilla tavoilla, j

Miksi saduissa esiintyy ajatus "kolmesta toivomuksesta" - miksi toiveita ei voi esittää enemmän, jos olemme kuitenkin kaikkivoipia? Toiveita VOI esittää enemmänkin, mutta ei tarvitse. Jokainen toive luo toivotun välittömästi. Meidän tehtävämme on vain toiveiden vastaanottaminen. Eikä ole meidän tehtävämme suunnitella, MITEN toiveet toteutuvat. Meidän tehtävämme on vain intuitiivisesti noudattaa korkeamman minämme ohjausta, joka johtaa aina toiveiden todellistumiseen.   Älä siis toivo vaan pyri tuntemaan tunnetasolla MIKSI haluat jotakin asiaa. Ja kaikkien toiveidemme todellinen päämäärä on aina onnellisuuden tunne eli mielenrauha.   Se, että toiveita on kolme, tarkoittaa vertauskuvallisesti vaurautta, terveyttä ja onnellisia ihmissuhteita. Se ei siis tarkoita sitä, että jos ensimmäinen toiveesi on väärä, niin sinulle jää vielä kaksi mahdollisuutta toivoa "oikein" (kuten tilanteessa, jossa et muista puhelimen pin-koodia). Jos siis olet toivonut vaikkapa vaurautta, n

Miksi kuoleman ja menettämisen pelko estää elämästä nauttimisen? Mitään ei todella ole, joten emme voi koskaan menettää mitään.   Jokainen toive, jota olemme joskus toivoneet on ikuisesti olemassa ja vastaanotamme toiveemme, kun uskomme sen toteutumisen mahdollisuuteen.   Siksi useimmat meistä hengittävät pelkäämättä, että hengitys pysähtyy (esim. yöllä) ja luottavat myös sydämensä toimintaan, vaikka hengissäpysyminen edellyttää, että sydänlihas ei koskaan väsy.   Kun minun terve poikani kuoli nukkuessaan, niin monet kuolemasta kuulleet ihmiset valvoivat lastensa unta, peläten, että heidänkin terve lapsensa kuolee. Lapseni ovat aina nukkuneet hyvin, joten minulle ajatus siitä, että tuon kuoleman olisi voinut jotenkin estää oli täysin absurdi.   Pidän siksi jokaista kuolemaa vapauden vertauskuvana.   Meillä on vapaus elää ja vapaus kuolla. Ja vapaus kärsiä ja vapaus olla iloisia. Joka hetki. Siksi elämän vertauskuvaksi sopii hyvin meri: Niin kauan kun aaltoliike eli elämä jatkuu, saamm

Oliko guru nimeltä Jeesus taitava hengellinen opettaja ja hyvä esikuva opetuslapsilleen? Jos uskomme hänestä kerrottua synkretististä legendaa, niin hän oli taitava hengellinen opettaja ENNEN kuin uhrasi itsensä. Kun hänet pidätettiin, hän oli kuin kuka tahansa pelokas ihminen, kiihkoilija (kuten esim. Greta Thunberg julkisessa roolissaan).   Oman itsen uhraaminen on pelkoon perustuvaa egoismia, ei myötätuntoa ja rakkautta. Uskonnolliset marttyyrit näyttävät siis ihmiskunnalle meidän inhimillisyytemme, eivät "jumaluuttamme". Kristinuskon verinen historia johtuu paljolti siitä, että "jumala" piti korottaa ihmisen yläpuolelle, jotta veriuhritarinassa olisi ollut jotain järkeä. Ihmiset piti siis syyllistää gurun kuolemasta, ja jos syytämme, niin syyllisyyttä tuntevat syyttävät muita, jotta heidän tunnetilansa kohoaisi. Ja siksi viha "vääräuskoisia" kohtaan on jo kaksituhatta vuotta ollut kristinuskon todellinen sanoma monille uskoville, johtuen myös Raamatun

Voiko rikastuminen tehdä ihmisestä onnettoman? Kyllä voi. Rahahan ei itsessään tee ketään onnelliseksi tai onnettomaksi, raha on neutraalia energiaa.   Mutta oma uskomuksemme liittyen siihen, koemmeko ANSAINNEEMME paljon rahaa ratkaisee sen, miten suhtaudumme itseemme rikkaana (suomen kielen verbi "ansaita", siis palkkaa kertoo yleisestä asenteesta rahaa kohtaan; useimmat liittävät rahan ja työnteon toisiinsa: "Otsasi hiessä on sinun leipäsi ansaittava.").   Ja se, miten suhtaudut itseesi on aina onnellisuutesi tai onnettomuutesi perimmäinen syy. On paljon tapauksia, jossa joku on voittanut vaikkapa suuren summan rahaa lotossa ja koska hän ei ole tottunut tuollaiseen tilanteeseen (hän uskoo edelleen, että rahaa voi saada vain töitä tekemällä eli uhrautumalla) eikä täysin ehdoitta arvosta itseään, niin hän kokeekin äkillisestä rikkaudestaan hämmennystä ja syyllisyyttä.   Tai hän kokee huonoa omaatuntoa siitä, että hänen ystävänsä ovat edelleen köyhiä. Kun hän tuntee

Tekeekö seura kaltaisekseen? Kyllä, jos annat niin tapahtua. Jos olet "sosiaalinen" ja pidät tärkeänä yhteisöllisyyttä ja sääntöjen noudattamista joukossa, jossa taistellaan jotakin vastaan, ollaan ylpeitä ja säälitään "heikompia", niin sinustakin tulee ylpeä taistelija - ja taistelet itseäsi vastaan tuon yhteisön velvollisuudentuntoisena ja tottelevaisena vankina. Jos olet joukossa, jossa arvostetaan kaikkia maailman ihmisiä ja heidän vapauttaan olla juuri sellaisia, kuin millainen itse kukin on, niin nautit inspiroivasta seurasta ja olet silti vapaa iloitsemaan elämästä myös ilman noita muita ihmisiä. Elät ja annat toistenkin elää.   Vain sellainen ihminen, joka on "sinut itsensä kanssa" voi rakastaa elämää aidosti ja olla rohkea - oli hän yksin tai yhdessä muiden kanssa.

Mikä on "totuuden" ja "todellisuuden" välinen ero? "Totuus" on se, että mitään ei ole olemassa fyysisessä todellisuudessa ilman sen havaitsijaa.   Aika-avaruutta ei siis voi havaita ilman aisteja, eikä aistejakaan "todella ole", vaan ne ovat vain ajatus itsestään, energiavärähtelyä. Ilman tietoisuutta, joka kokee olevansa aisteineen olemassa, ei siis ole mitään. Elämä on unen kaltainen kokemuksellinen tila.   "Todellisuus" taas voi olla aivan millainen tahansa, jos havaitsija itse uskoo siihen. Yölliset unethan tuntuvat myös "tosilta" - kunnes heräämme.

Omanarvontunne eli oman itsen rakastaminen on "säälimättömyyttä", vaikka lauseena tämä kuulostaa monista ihmisistä "kauhealta itsekkyydeltä". Sääli ei ole rakkautta eikä myötätuntoa. Oman itsen rakastaminen on siis täydellistä myötätuntoa itseä kohtaan, täysin riippumatta siitä, mitä "pahaa" on omasta tai muiden mielestä tullut menneisyydessä tehtyä. Oman itsen rakastaminen on itsepintaista pysyttelyä puhtaan rakkauden tunnetilassa, vaikka joku toinen ihminen yrittäisi syyllistää ja vetää sinua matalampiin tunnetiloihin, kuten syyllisyyteen. Sosiaalisuus ei useinkaan mahdollista oman itsen rakastamista, koska sosiaalisuuteen kuuluu toisten ihmisten miellyttäminen ja sääliminen. Siksi tarvittaessa aitoon omanarvontunteeseen pyrkivän on jäätävä myös yksin - tai "pidettävä päänsä" matalammissa tunnetiloissa olevien joukossa. Ja aina se ei ole helppoa käytännössä, koska olemme oppineet turvautumaan muihin ihmisiin. Ainoa todellinen turva eli onnelli

Miksi on tärkeää tiedostaa tunnetila, jossa kohtaat tulevan puolisosi? Ja miksi intuitiivinen "ensivaikutelma" toisesta ihmisestä on aina totta? Jokaisen ihmisen todellisuushavainto on aina subjektiivinen, koska se on aina omien uskomusten ja tunnetilojen kuva. Mehän emme voi havaita maailmaa toisen ihmisen näkökulmasta emmekä tuntea hänen tunteitaan. Ehdollinen rakkaus on hyvä ja usein surullinen esimerkki tästä: Jos tapaat ihmisen toiveikkaana, niin sinulle on "toiveunelma" hänestä, ja yrität säilyttää tuota toivekuvaa kun elät tuon ihmisen kanssa. Haluat, että puoliso "täyttää toiveesi" eli täydentää sinua, "antaa sinulle rakkautta", jota sinä itsekään et suinkaan aina tunne. Todellisuudessa voimme tuntea rakkautta vain itse, kukaan muu ei voi sitä meille antaa, rakastavat ihmiset ovat vain oman rakkautemme heijastajia. Kun toiveikkaana löydät toisen ihmisen ja "rakastut", niin rakkauden tunteesi on kyllä totta, mutta rakkauden sano

Miksi uskonnolliset ihmiset usein taistelevat uskonsa puolesta? Koska moni heistä yrittää rakastaa "jumalaa" mutta ei itse tunne rakkautta ja elämäniloa. Ja tästä myös johtuu se, että voimakkaita "uskoon tulemisen" kokemuksia kokevat sellaiset ihmiset, jotka ovat ahdistuneita. Usein tällaiset ihmiset ovat ennen uskoontuloaan yksinäisiä ja masentuneita, jolloin pienikin toivon kipinä on vapauttava.   Mutta uskonto, joka ei tarjoa täysin ehdotonta rakkautta ei voi ketään "pelastaa", vaan se on kuin huumetta, jota pitää saada lisää, jotta uskova pysyisi ns. nousuhumalassa.   Siksi monet uskonnolliset ihmiset viihtyvät toistensa seurassa, TAISTELLEN uskon puolesta, eivätkä he useinkaan viihdy yksin.   Ihminen, joka nauttii myös omasta seurastaan, koska rakastaa itseään, on aidosti rohkea eikä tarvitse korkeampia voimia tunteakseen mielenrauhaa. Kiitollisuus liittyy myös ajatuksissamme usein johonkin sellaiseen, joka "ei ollut aikaisemmin hyvin" mutt

Ovatko gigolot ja vampit, jättäjät ja pettäjät "pahoja" ihmisiä? Eivät ole. Ihminen, joka suhtautuu ihmissuhteisiinsa välinpitämättömästi eikä kunnioita muita ihmisiä, on ylpeä tai kostonhimoinen, pohjimmiltaan siis pelokas. Ja hän kaivaa aina "omaa kuoppaansa" (siksi pelokkaimmat ihmiset jättävät kumppaninsa aina ennen, kuin kumppani ehtii jättää heidät).   Tällainen ihminen on kuitenkin samalla tunneresonanssissa toiveikkaiden tai epätoivoisten ihmisten kanssa, joita yleisesti saatetaan pitää "hyvinä ja kunnollisina ihmisinä", siis "pahojen uhreina". Toiveikas tai epätoivoinen ei kuitenkaan rakasta itseään ehdoitta, ja siksi hän ajautuu suhteisiin ylpeiden tai kostonhimoisten ihmisten kanssa, jotka eivät myöskään rakasta itseään.   Nuo kaksi ihmistä ovat siis toisilleen "vakka ja kansi", "pata ja kattila, musta kylki kummallakin". Ja se musta kylki tarkoittaa siis rakkaudettomuutta omaa itseä kohtaan. Myöskään tuo "hyvä

Miksi rohkea syö rokan (ja löytää mantelin riisipuurosta)? Koska hän seuraa intuitiotaan eli sisäistä tietoaan, ei pelkoaan. "Tunneälykkyys" on intuitiivista järkevyyttä, joka mahdollistaa laajemman näkemyksen, avarakatseisuuden. Rohkea ei "takerru lillukanvarsiin" kulkiessaan välttämättömien haasteiden eli tarkentavien kysymysten kautta kohti vastauksia ja menestystä. Rohkea ymmärtää, että olemme aina keskeneräisiä joidenkin asioiden suhteen, vaikka olisimme toisissa asioissa jo valmiita. Toiveidemme virtaus ei koskaan pysähdy.   Rohkea tietää, että onnellisuus ei olisi edes mahdollista staattisessa tilassa, koska koemme tyytyväisyyttä aina vain vapautuessamme astetta matalammasta tunnetilasta hieman korkeampaan.

Miten voi menestyä elämässä eli kulkea "voitosta voittoon"? Säilyttämällä vakaasti ja rohkeasti mielessä oma päämäärä ja uskomalla siihen. Murehtimatta menneisyydessä tapahtuneita epäonnistumisia, koska vain niiden muisteleminen aktivoi ne nykyhetkessä. Jokainen epäonnistuminen on vahvistanut onnistumisen mahdollisuutta ja on siten ollut vain "askel kohti voittoa".   Muista kuitenkin, etttä todellista menestymistä on vain puhdas elämänilo, eli jos toteutat päämääriä, jotka ovat ristiriidassa muiden ihmisten todellisten toiveiden kanssa, niin et menesty - vaikka voittaisit. Ja se johtuu siitä, että "kyynärpäätaktiikkaa" käyttäessäsi kohtaat kilpailijoita, jotka hekin käyttävät tuota samaa taktiikkaa.   Älä koskaan halveksi ketään vaan kunnioita jokaista "vastustajaasi" ja "kilpailijaasi". Jos vastustat toista ihmistä niin vastustat todellisuudessa itseäsi.

Mikä on "tappiomieliala"? Se on mielen taajuus eli tunnetila, jossa et voi todellistaa toiveitasi, vaan todellistat ei-toivottua. Mikä on "mielenkiintoinen"? Se on asia, johon kiinnität ajatuksesi ja alat siksi kulkea tuota asiaa kohti. Ole tietoinen siitä, missä tunnetilassa havaitset mielenkiintoisia asioita. Jos tunnetilasi on toiveikas, todellistat vain lisää toiveita.   Jos mielentilasi on rauhallinen ja tyytyväinen, todellistat jotakin, jota olet toivonut, koska et YRITÄ todellistaa sitä, otat sen vain vastaan. Siksi saamme aina sen, johon aidosti uskomme mutta jota emme juuri sillä hetkellä egostamme tietoisina halua ja tahdo. Tätä tarkoittaa lause: "Kärsimyksen syynä on elämän jano." Tunne puhdasta, olosuhteista riippumatonta rakkautta ja saat kaiken, mitä olet koskaan halunnut.

  Mistä tunnistaa ns. unelmakauppiaan tai uskonnollisen markkinoijan, johon ei kannata luottaa? Hän pelottelee sinua ensin, ja kertoo sen jälkeen, mikä on AINOA tapa saavuttaa vaurautta, rakkautta ja terveyttä. Esimerkkejä: Minkä tahansa uskonnon edustaja, joka väittää, että vain hänen "jumalaansa" uskomalla tai hänen "messiastaan" seuraamalla ja palvomalla voit päästä kuolemasi jälkeen "taivaaseen" tai elää onnellisena maan päällä. Jos ET seuraa hänen uskontonsa opetuksia, joudut "helvettiin" ja kärsit. Taajuuskauppias, joka vakuuttaa, että ns. eliitti on estänyt rikastumisesi syöttämällä ns. tavallisten ihmisten mieliin tiettyä värähtelytaajuutta median, musiikin ja internetin kautta, mutta kauppiaalla itsellään on hallussa "puhdas taajuus" (jonka jo muinaiset egyptiläiset tunsivat), joka avaa mielesi vastaanottamaan loputtomasti rahaa. Ja miksi tällaisiin kauppiaisiin ei kannata luottaa? Koska he eivät itse usko jokaisen ihmisen omaa

Jos sinulla on rahaa tai vaikka vain iloista mieltä, niin älä säästele ilon ja vaurauden jakamista. Raha on energiaa kuten ilokin, ja jos jaat molempia harmoniatilassa, eli myös itseäsi arvostamalla (et siksi, että säälit muita), niin vaurautesi ja ilosi ei vähene vaan lisääntyy. Pelkoon perustuva säästäminen ja "pahimpaan varautumien" siis köyhdyttää. Ns. sota-ajan lapsiksi sanottiin ikäluokkia, jotka säästivät kaiken mahdollisen, koska pelkäsivät puutetta. Voit säästää tarpeellisia tavaroita kohtuullisesti, jos suhtaudut niihin huolettomasti, mutta jos vain varastoit niitä siltä varalta, että joskus et ehkä pysty ostamaan mitään tai pelkäät mitä tahansa katastrofia, niin noiden tavaroiden energiavärähtely pitää sinuakin kiinni menneisyydessä. Häät ovat esimerkiksi siirtymäriitti, jossa uusi elämä ja luomistyö uuden kumppanin kanssa alkaa (luomisen tuloksia ovat esim. lapset), ja vanha shamanistiseen tietoon perustuva sanonta "Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainatt

  Vapaudumme "egon kahleista" eli negatiivisista tunteista, kun kuolemme, eli "pelottavat kummitukset" eivät ole "välitilaan jääneitä sieluja" vaan pelkästään ajatusenergiaa eli koettuja kokemuksia, jotka voimme aistia, jos pelkäämme niitä ja/tai uskomme niihin. Yhdistymme siis ei-fyysisinä ns. kaikkeuden energiavirtaan. Voimme edelleen ottaa myös egomme näkökulman - tai niiden lukemattomien muiden minuuksien näkökulman, jossa olemme elämiä joskus kokeneet. Aikaa ei ole, joten nekin elämät koemme juuri nyt. Ja pohjimmiltaan tuo egosielukin on vain yksi näkökulma ja uskomukseen perustuva. Mutta mitä tapahtuu ennen tuota yhdistymistä "kaikkeuden energiaan"? Ns. kanavoidussa kirjallisuudessa (joihin voimme lukea myös uskontofilosofisen kirjallisuuden) kerrotaan joskus kuolleista, jotka eivät heti kuolemansa jälkeen "usko kuolleensa" vaan ovat edelleen tietoisia minuudestaan, vaikka kehon elintoiminnot ovat lakanneet. Joissakin perinteissä

Tuntuuko ajatus sinusta oman universumisi keskipisteenä ja vapaana luojana joskus pelottavalta? Haluaisitko, että joku "korkeampi voima" järjestelisi asioita sinun puolestasi eli et ihan luota itseesi ja kykyihisi? Ei hätää. Sinussa itsessäsi on tuo "korkeampi voima" läsnä koko ajan, oma korkeampi olemuksesi, intuitiivinen viisaus, jota seuraamalla elämästäsi tulee toiveidesi mukainen.   Absoluuttisen todellisuuden olemattomuudessahan on hienoa se, että sitä voi kirjaimellisesti muuttaa "mielensä mukaan" paremmaksi, jos todellisuus ei juuri nyt miellytä. Tämä ajatushan on alun perin synnyttänyt kaikki uskonnot. Profeettojen intuitiivinen tieto on vain muuttunut ja on keksitty "jumalia", koska läheskään kaikki tulkitsijat eivät ole aina uskoneet oman mielensä voimiin. Luota siis vain itseesi ja ole rohkea. Nauti joka hetkestä. Ole olemassa "kaikessa rauhassa", yrittämättä nopeuttaa prosessia. Olet joka hetki perillä jossain. Älä kadu, ä

Jos sinusta tuntuu, että olet pysähtyneessä tilassa, kuin horroksessa, ja toivomasi asiat eivät etene, sinulla on paljon kysymyksiä joihin ei ole löytynyt vastausta... ...niin älä jää murehtimaan ongelmia ja kysymyksiä vaan ajattele kuinka paljon uudistumista tapahtuu silti joka hetki: Veri kiertää, sydän pumppaa, hengität koko ajan uutta happea sisääsi ja hiilidioksidia ulos, vanhojen solujesi tilalle syntyy koko ajan uusia, synnyt siis uudelleen joka hetki. Jos sinulla on nuha tai yskä tai silmät vuotavat, niin niiden tarkoitus on puhdistaa sinua, jos sinulla on kuumetta, niin kuume parantaa, hikoileminen viilentää. Omat solusi siis hoitavat sinua koko ajan. Sinä olet niiden elämän keskipiste! Jos ulkona ei juuri nyt tuule, niin se enteilee uusia tuulia, meri ei ole koskaan täysin tyyni, ei silloinkaan kun se on jäässä, meressä on elämää, metsissä petoeläimet saaalistavat, linnut lentävät. Kaikki puut ja kasvit ovat eläviä koko ajan, ne aistivat ja kokevat elämää ja nauttivat elossao

Katoaako maailmankaikkeus, jos KUKAAN TAI MIKÄÄN ei ole sitä havaitsemassa? Kyllä. Maailmankaikkeus on vain ajatus itsestään eli värähtelyä. Se, jota kukaan ei havaitse olevaksi, ei "ole olemassa". Aika-avaruus ei siis huomion puuttuessa supistu (versus laajentuminen), vaan katoaa kokonaan samalla hetkellä, kun huomiotsijoita ei lainkaan ole. Mutta tuo havaitsijoiden totaalinen katoaminen on tietysti vain teoreettinen mahdollisuus, koska niin monet USKOVAT maailmankaikkeuteen, jolloin sen täytyy olla olemassa siihen uskoville.   Samalla tavalla kuin rakkauden tunnetila on olemassa niin kauan, kun edes yksi olento tuntee rakkautta. Ja kun yksi tuntee rakkautta, niin "kaikki rakkaus on", ei vain osa siitä, siis "supistunut rakkaus".   Myöskään aikaa ole olemassa, ellei joku usko siihen ja kuvittele havaitsevansa sen kulumista. Mutta jos yksikin aikaa havaitsee ja siihen uskoo, niin aika on, ei vain osa siitä.   Havaintomme ovat siis aina olemassa vain subjek

Kun lapset leikkiessään nukeilla tai muilla "figuureilla" sanoittavat, mitä tapahtuu, eli esim. "Nyt TÄÄ ajaa tän loistoautolla rannalle surffailemaan ja tapaa sen prinssipoikaystävän" tai "nyt TÄÄ lentää raketilla marssiin ja hakee sieltä kassakaapin jossa on miljoonia", eli TÄÄ on heidän tuleva minuutensa, joka ei ole vielä manifestoitunut. Leikkivien lasten tunnetila ei ole epäuskoinen, toivoton eikä edes toiveikas, vaan he todella uskovat, että heidän sanansa ja mielikuvansa ovat totta. Myös lapselle, joka uskoo joulupukkiin, tuo lahjoja tuova olento on totta. Siis ihan oikeasti. Lapsi on siis viisaampi kuin "järkevät" aikuiset: Hän tuntee iloa lahjojen vuoksi jo etukäteen, jolloin hän kulkee haaveilun ilosta manifestoinnin iloon. Jos lapsi turhautuu lahjoja tai muita hyviä asioita saadessaan, niin hän on saanut jo "liikaa", jolloin hänen mielensä ei ole tasapainossa. Ja ärtymys kertoo siitä. Lapset ovat vielä hyvin herkkiä aistimaa

Affirmaatiot toimivat, jos tunnetasolla aidosti uskot omiin sanoihisi. Älä yritä vakuuttaa itsellesi sellaisia asioita, joihin et itsekään tunnetasolla usko. Uskomuksesi todellistuvat, eivät sanat. Siksi epätoivoiset yrittäjät, epätoivoisesti työtä etsivät tai työtään vihaavat ajautuvat taloudelliseen syöksykierteeseen. Siksi epätoivoisesti rakastuneet ja yksinäisyydestä kärsivät pettyvät. Siksi epätoivoiset eli toivonsa ja elämänhalunsa menettäneet sairastuvat. Jos olet epätoivoinen, niin voit kuitenkin välittömästi alkaa valaa itseesi toivoa ja uskoa: Kirjoita paperille, ajattele tai sano ääneen asioita, jotka tekevät sinut iloiseksi ja joihin jo uskot. Näin pääset mielentilaan, jossa kaikki muutkin toiveesi voivat toteutua, yksi kerrallaan, täydellisessä synkroniassa, parhaalla mahdollisella hetkellä. Epätoivo on vain tunnetila, josta toiveikkuuus vapauttaa. Toiveikkuus on tunnetila, josta usko vapauttaa. Usko on tunnetila, josta tieto vapauttaa. Ja kun tiedät, niin koet toiveesi to

Monen meistä mielissä sana "rakkaus", ehdottomasta rakkaudesta puhumattakaan, ei kuulosta positiiviselta. Ja tämä kielteinen mielikuva voi estää ymmärtämästä aidon rakkauden voimaa elämässämme. Syynä tähän ovat monet negatiiviset kokemukset erilaisista ehdollisista rakkaussuhteista. Toinen "ryvettynyt" sana on sana "jumala". Se, joka on pyytänyt apua tuollaiselta olennolta eikä ole saanut apua, ei koe "jumalan" olevan hyvä ja armollinen. Mehän olemme itse noita "jumalia" ja jos pyydämme apua "korkeammalta" niin emme voi saada sitä, ellemme lakkaa pyytämästä ja ala sallia hyviä asioita - siis itse itsellemme. Yksi hyvä tapa "rakastaa itseään ehdoitta" ja myös tuntea tuon sanan merkitys positiivisena, on rakastaa lemmikkieläimiä. Niiden rakkaushan on täysin ehdotonta. Ja kun sitten tunnet tuota puhdasta rakkautta eläintä kohtaan, niin käännä se tunne vain kohti itseäsi, eli ajattele olevasi kuin tuo rakastamasi viaton

Radiossa naureskeltiin ns. tekoälyrakastetuille ja eräälle tietylle presidenttiehdokkaalle, joka oli luetellut "kotivaravarastojaan" hyvin yksityiskohtaisesti. Pilkan kohteena olivat siis tässä ihmiset, jotka eivät ole löytäneet oikeita rakastettuja ja jotka pelkäsivät Venäjän hyökkäystä. Nauru vapauttaa meitä oman mielemme resistanssista eli kun nauramme muille (pilkka), niin tiedostamme (usein tiedostamattamme) negatiivisia asenteita ITSESSÄMME. Havaitsemme siis omia heikkouksiamme, nuo pilkkamme kohteet vain tuovat ne esiin. Nämä naureskelijat eivät olleet vielä tiedostaneet, että ns. oikea todellisuus ei ole yhtään sen "todellisempi", kuin virtuaalinenkaan todellisuus. Jos ihminen rakastaa aidosti tekoälyrakastettuaan, seksinukkeaan tai vaikkapa lemmikkieläintään, niin rakkauden tunne on aito, ja jos hän haluaa löytää myös "oikean" ihmisen rakastetukseen, niin hän löytää sellaisen, KOSKA hän tuntee rakkautta. He eivät olleet myöskään tiedostaneet sitä

Kannattaako pelätä digitaalisia, fyysisiä tai sotilaallisia hyökkäyksiä? Ei kannata. Jos tiedostat, että joku ulkopuolinen voi kaapata kännykkäsi tai tietokoneesi, hyökätä kimppuusi pimeällä kadulla tai yrittää valloittaa Suomen, niin tietoisuus tästä mahdollisuudesta riittää. Mitään syytä pelätä ei ole. Ja se johtuu siitä, että sinä luot itse OMAN todellisuutesi ja sen, mitä sinulle tapahtuu tai ei tapahdu. Sinä et siis ole "kaikki muut" etkä "koko Suomi". Sinä olet sinä. Ja jos olet aidosti rohkea, niin kukaan tai mikään ei voi sinua uhata. Viha on huomattavasti matalampi tunnetaajuus kuin rohkeus.

Miksi ehdottoman rakkauden tunnetila on eräänlainen yleisavain kaikkiin manifestoitumassa oleviin toiveisiisi? (toivot sitten terveyttä, vaurautta, työpaikkaa, asuinpaikkaa tai ihmissuhteita tai vaikkapa kuolemaa ja jälleensyntymää). Siksi, että puhtaan rakkauden tunnetilassa kunnioitat omien toiveidesi lisäksi myös kaikkia kanssaluojiasi ja heidän toiveitaan ja kaikkeuden synkroniaa eli harmoniatilaa, korkean tietoisuuden ajoitusta. Aika-avaruudessahan koemme ajan illuusion, ja siksi "kaikki toiveemme toteutuvat aina täsmälleen oikealla hetkellä, suhteessa kaikkien muiden olentojen toiveisiin - jos tunnetilamme siis on mielenrauhan eli sallimisen tila. Ja siksi mihin tahansa toiveeseen kannattaa aina suhtautua kuin kypsyvään hedelmään, josta haluat nauttia: Kypsymistä ei voi nopeuttaa. Ja jos juuri se hedelmä, jonka kypsymistä odotat ei maistuisikaan hyvälle, niin tulet löytämään maukkaamman, juuri sopivalla hetkellä, intuitiosi ohjaamana. Olemme todellakin luojina kaikkivoipia.

Jokainen ajatus, joka on joskus ajateltu on ikuisesti olemassa - ja on ollut ikuisesti olemassa värähtelymuodossa, koska aikaa ei ole (ei ole alkuja eikä loppuja, hetkessä on ikuisuus). Kirjoitan nyt asian, josta EI kannata huolestua, mutta joka on hyvä tiedostaa! Jos olet joskus ajatellut pahaa jostakin asiasta, ihmisestä tai itsestäsi, niin tuo ajatus on "sinussa" niin kauan, kunnes näet sen positiivisesta näkökulmasta. Ajatukset ovat samalla tavalla värähtelyä ja manifestaatioita kuin materiakin, taajuus vain on erilainen. Tästä on kyse silloin, kun puhumme "karmasta". Haluamme sisimmässämme aina tuntea rakkautta, ja jos emme joskus tunne sitä, niin haluamme muuttaa vihaisen ajatuksemme rakkaudelliseksi. Ajattelemme negatiivisia ajatuksia elämämme aikana todella paljon, eivätkä ne ole "pahoja ja tuomittavia", monesti esim. viha tai kostonhimo vapauttaa meidät ahdistuksesta (siksi esim. kristinuskon negatiivinen synti-käsitys aiheuttaa myös paljon aivan

  Elämän sietäminen on oman itsen rankaisemista, joka perustuu itsevihaan. Ja itsevihan aiheuttavat unelmat, jotka eivät ole toteutuneet. Kun ihminen ei ymmärrä, miksi hänen unelmansa eivät toteudu, hän alkaa syyttää pettymyksistä itseään. Ja itsesyytökset estävät unelmien toteutumisen myös tulevaisuudessa, koska emme voi vastaanottaa toiveitamme, joiden toteutumisen mahdollisuuteen emme itse tunnetasolla usko.   Voimakastahtoiset ihmiset kokevat usein elämän ahdistavana suorittamisena. Tämä johtuu siitä, että he haluavat paljon asioita, mutta nauttivat vain harvoin aidosti nykyhetkestä ja ovat koko ajan menossa kärsimättöminä kohti "suuria" tavoitteita. Ja koska heidän tunnetilansa on usein matala, niin myöskään onnistumiset ja saavutukset eivät voi tehdä heistä onnellisia. Mehän saamme aina elämässä sitä, mitä tunnetasolla itse tilaamme. Ja vaikka muut ihmiset ihailisivat saavutuksiamme, niin näemme itse ne negatiivisessa valossa - täysin riippumatta noiden saavutusten suur

Paasto, puhepaasto, syöminen, juominen, juhliminen, hartaudenharjoittaminen, median ja internetin seuraaminen, päihteiden- tai lääkkeidenkäyttö, urheileminen, laihduttaminen, kauneuskirurgia, säästäminen, tuhlaaminen, muiden ihmisten auttaminen, uskollisuus puolueelle, uskontokunnalle, omille lapsille, työpaikalle, uralle tai pitkälle parisuhteelle on hyväksi vain, jos nuo asiat antavat sinulle "hyvän mielen" eli ne ovat oma todellinen toiveeesi. Ja tunnetilasi kertoo joka hetki, toteutuuko oma toiveesi juuri nyt. Siksi "keskitietä kulkeminen" (liika on liikaa ja liian vähän ei ole tarpeeksi) ja "terve itsekkyys" eli omanarvontunne ovat välttämättömiä, jos haluat tuntea elämäniloa. Siksi uhrautuminen ja velvollisuudentunne, pelko ja sääliminen eivät mahdollista toiveidesi toteutumista. Eikä elämässämme ole mitään sellaista velvollisuutta, joka olisi pakollinen. Ja kuolema on väistämätön, mutta se ei ole velvollisuus vaan vapautus.

Jokainen anteeksipyyntö on aina turha. Millaisia tunteita tämä väite herättää? "Olen eri mieltä, jos joku on tehnyt toiselle ihmiselle pahaa hänen tulee nöyrtyä ja pyytää anteeksi, jotta uhrikin voi antaa anteeksi." Tulkitset tilannetta negatiivisesyta tunnetilasta käsin. Jos joku on tehnyt toiselle ihmiselle "pahaa", niin tuo toinen ihminen on mahdollistanut tuon teon - tai ei edes pidä sitä pahana. Hän voi siis antaa anteeksi vain tekemällä niin, eli tuntemalla puhdasta myötätuntoa sekä itseään että teon tekijää kohtaan. Se, mikä on tapahtunut on jo tapahtunut ja molemmat olivat tapahtuneeseen osallisina. Kaunaa kantava mahdollistaa kärsimyksensä aina itse, muut ihmiset ovat syyttömiä. Siksi "nöyrtyminen" on aina vain itsesyytöksiä ja katkeruutta vahvistavaa - tai tunnetasolla tekopyhää, jolloin sanoja ei nöyrry, vaan säilyttää omanarvontunteensa tai on ylpeä. Ja ylpeä "hautoo kostoa". Jos esim. vaadit Vladimir Putinilta tai Israelin juutalaisi

Se, joka epätoivoisena etsii sääliä ja kohtaa myötätuntoisen, joka ei säälikään häntä, suuttuu, koska hän ei saanutkaan tahtoaan läpi ja "totuus sattui". Mutta myötätunnon voima estää sääliä etsivää vihaamasta myötätuntoista. Jos taas sääliä etsivä kohtaa säälivän hän on hetken voitonriemuinen, koska oma tahto toteutui, mutta sen jälkeen hän vihaa säälijää, koska viha kohottaa hänen tunnetilaansa. Jokaisen epätoivoisen todellinen olemushan on puhdas myötätunto ja aito rohkeus, kaikkivoipaisuuden tunne. Siksi "sääli on sairautta". Säälimällä halveksimme säälimme kohdetta, emme siis kunnioita hänen kykyään auttaa itse itseään.

Onko inspiroituminen aina hyvä asia? Ei. Voimme inspiroitua toimimaan missä tunnetilassa tahansa. Esim. monet toiveikkaat inspiroituvat lottoamaan (uskomatta kuitenkaan voittoon), katkerat ihmiset inspiroituvat haukkumaan muita ihmisiä tai olosuhteita (koska eivät ymmärrä katkeruuden olevan itseaiheutettua), epätoivoiset saattavat inspiroitua silmittömiin väkivallantekoihin (koska viha kohottaa epätoivoisen tunnetilaa) toivottomasti rakastuneet ihmiset inspiroituvat kertomaan ihastuksensa kohteelle ihastuksestaan, jolloin he pettyvät tai joutuvat naurunalaisiksi (toivoton ei vedä puoleensa ihmisiä, jotka tuntevat rakkautta häntä kohtaan). Siksi kannattaa aina inspiroitua intuitiotilassa eli pyrkiä ensin mielenrauhan tilaan ("laske kymmeneen ennen kuin reagoit") ja vastaanottaa inspiroitunut ajatus korkeassa tunnetaajuustilassa.

Vauraus ja varattomuus perustuu uskomuksiin, ei sattumaan, hyvään tai huonoon onneen. Rikkaus ei tee kenestäkään onnellisempaa, mutta ei myöskään onnettomampaa. Jos ihminen arvostaa sitä, mitä hänellä on ja mitä hän kokee juuri nyt, hän tuntee onnellisuutta. Siksi sääliin perustuvat rahankeräysmainokset, joissa lapset kertovat perheensä ahdingosta, eivät ole hyödyllisiä. Sääli tuntuu pahalta koska se ei ole hyväksi kenellekään. Jos annat keräykseen rahaa säälistä niin saatat hetken lievittää omaa huonoa omaatuntoasi, mutta et voi auttaa säälisi kohdetta. Jos tunnet puhdasta myötätuntoa ja annat rahaa keräykseen, niin autat sekä itseäsi että kaikkia ahdistuneita - olivat he köyhiä tai rikkaita. Ajatustesi laadulla on siis merkitystä. Köyhyys periytyy, jos köyhän perheen lapset oppivat uskomaan köyhyyteen ja siihen, että köyhyys aiheuttaa kärsimystä. Rajallisuuskokemus on itseään toteuttavaa. Myös rikas ihminen voi kokea syvää ahdistusta eli arvottomuutta. Voit auttaa myös häntä ja hänen

Ongelmat ja kysymykset luovat eli sisältävät ratkaisut ja vastaukset. Jos arvostat niitä, ongelma ratkeaa ja saat vastauksen. Jos pelkäät niitä, ongelma kasvaa ja kysymyksiä tulee lisää. Jos tiellä on tienviitta, niin älä yritä mennä sen läpi äläkä palaa peloissasi takaisin, vaan kulje nuolen osoittamaan suuntaan. Se, että et vielä ole perillä siellä, minne kiihkeästi haluat, ei tarkoita, että et olisi menossa oikeaan suuntaan. Olet joka hetki perillä jossain. Et tule koskaan olemaan lopullisesti perillä, joten rauhoitu ja nauti matkasta. Positiivinen elämänasenne ärsyttää vain sellaista, joka ei itse suostu päästämään irti pelosta. Aidossa rohkeudessa ei ole mitään hävettävää.