Blogit 4/2019

 

SOL, huhtikuu 2019


30.4.2019


Ego on välttämätön luomistyössäsi. Nöyryys, häpeä ja uhriutuminen on täysin tarpeetonta.

Jos joku syyttää sinua, ja vaatii sinua ”nöyrtymään” tai tuntemaan häpeää, niin koska sisäisesti tunnet oman arvosi, niin nuo syytökset tuntuvat sinusta pahalta. Tunneindikaattorisi siis kertoo, että et ole syyllinen mihinkään, eikä sinun tarvitse hävetä mitään, eikä nöyrtyä kenenkään edessä. Eli oma korkeampi minäsi tietää, että olet kaikkivoipa Luoja, eikä Luojan tarvitse koskaan olla nöyrä.

Meillä on ego, ja egon yksilölliset mieltymykset ja toiveet, jotta voimme luoda, mitä haluamme. Jos epäonnistut  jossain asiassa, ja tunnet epäonnistumisesi takia syyllisyyttä, pelkoa ja häpeää, niin negatiiviset tunteesi kertovat siis vain siitä, että mitään syytä noiden tunteiden tuntemiseen ei ole. Epäonnistumisesi oli vain tienviitta polullasi, eli epäonnistumisesi oli tarpeellinen, koska se loi jotakin paljon parempaa, kuin mitä olisit onnistuessasi voinut saavuttaa. Onnistuminenkin olisi saattanut olla ihan hyvä asia, mutta koska tunnetilasi oli liian yrittämisen vuoksi negatiivinen, niin et sallinut onnistumista, ja siksi epäonnistuit. Tai  olit korkeamman minäsi taajuudelle luonut jotakin suurempaa, jonka luomiseen siis tarvitsit epäonnistumisen kokemuksiasi. Usein etenkin henkisen opettajan polulla olevat haluavat kokea paljon näennäisiä ongelmia, jotta he voivat ”opettaa  tunnetason kokemustensa kautta”. Tämä ei tarkoita, että henkisen opettajan olisi kärsittävä läpi elämänsä, vaan se tarkoittaa sitä, että vastoinkäymisiä voi oppia kokemaan tuntien vain vähän kärsimystä, suhtautumalla vastoinkäymisiin lahjoina universumilta.

Usein käy niin, että sellainen henkilö, jolla ei ole omia päämääriä elämässä, ajautuu osaksi muiden ihmisten päämääriä. Eli henkilö, jolla on paljon omia unelmia, ja joka myös tavoittelee niitä, saattaa vetää puoleensa ihmisen, joka ei oikein tarkalleen tiedä, mitä elämältä haluaisi, ja hän kokee houkuttelevana sen valon, joka innostuneesta ja inspiroituneesta ihmisestä säteilee. Tällaisessa tilanteessa päämäärättömämpi osapuoli saattaa alkaa syyttää kumppaniaan, jonka päämäärä on selkeämpi, ja jonka unelmien osaksi tuo päämäärättömämpi siis ajautuu. Päämäärätön henkilö siis uhriutuu, ja kuvittelee, että hänen uhrinasemansa aiheuttaja on tuo päämäärätietoisempi osapuoli. Mutta näin ei asia koskaan ole. Me olemme kaikki kaikkivoipia luojia, ja meillä on kaikilla mahdollisuus toteuttaa unelmiamme.

Jos vaikkapa pariskunnan unelmat ovat keskenään hyvin erilaisia, niin universumi löytää kyllä rarkaisun, joka mahdollistaa molempien osapuolten unelmien toteutumisen – ellei konkreettisesti, niin olemustasolla, eli ”sydämen unelmat toteutuvat”. Meidän ns. todelliset unelmamme, jotka olemme luoneet korkeamman minämme taajuudelle, ovat usein  erilaisia, kuin mitä oma rationaalinen mielemme kuvittelee niiden olevan, sillä olemme jo unhtaneet monet toiveemme, joita olemme elämämme varrella toivoneet. Eli korkeampi minämme tietää aina tarkalleen, mitä TODELLA elämältä haluamme. Ja tuo sydämemme toiveiden muovaama taideteos on usein paljon upeampi, kuin mitä olemme ennen sen manifestoitumista osanneet edes kuvitella.

Arvottomuuden tunteiden avulla opimme siis  tuntemaan oma arvomme, epäonnistumisten avulla opimme, kuinka voimme onnistua, ja kokiessamme rakkaudettomuutta opimme arvostamaan rakkautta.

Omanarvontunne ei ole sama asia kuin ylimielisyys. Omanarvontuntoisina me tunnemme myötätuntoa ja arvostusta myös muita ihmisiä kohtaan. Ylimielinen ihminen tuntee pelkoa ja epävarmuutta, jolloin hän yrittää todistella olevansa muita ihmisiä arvokkaampi. Me olemme kuitenkin kaikki täsmälleen yhtä arvokkaita. Emme siis vähemmän arvokkaita eli nöyriä, emme arvokkaampia, eli ylimielisiä, vaan SAMANARVOISIA. Ja sellaisina mittaamattoman arvokkaita.

Jos tunnet pelkoa ja syyllisyyttä, ja joku uhkaa tai syyllistää sinua, niin sinun ei tarvitse välttämättä ”puhua asioita selväksi” tällaisen ihmisen kanssa. Keskustelusta syntyy nimittäin hyvin usein vain pohjaton riita, mikäli molemmat osapuolet ovat syyllisyyden ja syyttämisen taajuudella. Mutta voit sallia tunnetaajuutesi kohoamisen ajattelemalla omassa mielessasi myötätuntoisia ja rakastavia ajatuksia ihmisestä, joka syyttää sinua, tai joka vaatii sinua ”nöyrtymään”. Hän haluaa sinun nöyrtyvän vain siksi, että tuntee itse syyllisyyttä ja arvottomuutta, ja olettaa siis olevansa itse liian ”ylpeä”. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole ”itsensä liian arvokkaaksi  tunteva”, sillä me olemme kaikki mittaamattoman arvokkaita.

Älä siis koskaan uhriudu, älä nöyristele, älä tunne häpeää. Jos olet omasta mielestäsi tehnyt jotakin väärää, niin olet tehnyt niin vain, koska tunnetilasi on ollut negatiivinen, ja olet ”yrittänyt selviytyä tilanteesta”, negatiivisesta tunnetilastasi käsin. Tuntemalla mielessäsi myötätuntoa ja arvostusta niitä kohtaan, jotka sinua syyttävät, heidän halunsa syyttää haihtuu pois. Ja ollessasi korkeassa tunnetilassa sinä sallit itsellesi mahdollisuuden inspiroitua, ja tavalla tai toisella korvata heidän kokemansa  menetys. ”Paha mieli” taas on heidän oma luomuksensa, jokainen meistä on itse vastuussa omista tunnetiloistaan.

 

Eli muista myös, että ”väärintekijä” ja sen kohde ovat aina molemmat samalla tunnetaajuudella, eli kumpikaan ei ole enemmän syyllinen tapahtuneeseen. Ja se, joka syyttää toista, luo omilla tunteillaan itse itselleen tilanteita, jossa hän on vuorostaan itse syytetyn  osassa. Tällaista manifestointia kutsutaan joskus leikkisästi ”pikakarmaksi”. Eli olemme kaikki yhtä ja samaa henkeä, ja toinen ihminen peilaa tunteillaan AINA meitä itseämme. Siksi  meidän tulee rakastaa ”vihollistamme” aina kuten itseämme, täysin riippumatta siitä, mitä tämä ns. vihollinen on meille tehnyt. Vain siten vapautamme itsemme uhrin roolista, ja samalla vapautamme myös tuon toisen ihmisen  hänen kokemastaan syyllisyydestä.

Me kaikki ihmiset vaistoamme aina toinen toistemme tunnetaajuudet. Myös silloin, kun vain ajattelemme jota kuta toista ihmistä, vaikka hän olisi fyysisesti kaukana meistä. Ja tästä syystä ”vakka kantensa valitsee”, ja ”pata kattilaa soimaa”, ja riidanhauinen löytää aina syyn ja tilaisuuden riitaan. Vedämme samalla tunnetaajuudella itsemme kanssa olevaa ihmistä puoleemme aina kuin magneetti. Ja vastaavasti eri taajuudella olevia ihmisiä emme usein edes huomaa, vaikka he kävelisivät meitä vastaan.

Sen saa aikaan universumia ylläpitävä voima, vetovoiman laki.

Valitse siis, aina kun  se on mahdollista, korkea tunnetaajuus. Siten elät konkreetisesti ilon, innostuksen, rakkauden ja toteutuvien toiveiden maailmassa, unelmiesi todellisuudessa.



29.4.2019


Huolten kantaminen ja kärsimättömyys on aina turhaa, sillä kaikki tapahtuu universumissa aina täsmälleen oikeaan aikaan

Hyvinvointi ja puhdas rakkauden energia on universumissa aina vallitseva, ja vetovoiman lain vaikutuksesta kaikki on maailmankaikkeudessamme  aina täydellisessä synkroniassa keskenään. Ja myös meidän ihmisten perusolemus on korkeamman minämme korkea taajuus, ja siksi kaikki järjestyy aina parhaalla mahdollisella tavalla, ja ”elämä kantaa”. Viiveet toiveidemme toteumisessa johtuvat siis ainoastaan omista matalista tunnetaajuuksistamme, ja matalan taajuuden uskomuksistamme.

Vaikka kaikilla ihmisillä on siis vapaa tahto valita joko positiivisia tai negatiivisia, toivottuja tai ei-toivottuja asioita elämäänsä, niin jokaisen yksilöllisen valinnan seurauksena universumi kuitenkin aina järjestyy synkronisesti, ja mahdollisuuksia on kaikille meille tarjolla rajattomasti. Eli voimme aina kulkea kohti toiveitamme, aiemmista negatiivisista tunteistamme, eli tunneresistanssistamme  riippumatta. Olemme siis aina polulla kohti unelmiamme, vaikka polkumme olisi kuinka mutkikas tahansa. Korkeampi minämme ei koskaan lakkaa ohjaamasta meitä positiivisten, eli toivomiemme  kokemusten suuntaan.

Matalissa tunnetiloissa ollessamme meidän on usein hyvin vaikea uskoa universumin täydelliseen järjestykseen eli synkroniaan, vaikka maailmaa ja  koko universumia  ei voisi olla olemassa lainkaan ilman tätä synkroniaa, eli sitä, että kaikki liittyy aina kaikkeen, kaikki järjestyy aina suhteessa muuhn olevaiseen, optimaalisimmalla mahdollisella tavalla.

Voit vahvistaa uskoasi tähän synkroniaan muistelemalla omia haastavia elämäntilanteitasi, joista lopulta selvisit ”kuin ihmeen kaupalla”, vaikka et matalassa tunnetajuudessa ollessasi uskonut niistä koskaan selviäväsi. Ja huomaamalla, että kaikki vaikeudet johtivat lopulta kuitenkin sinun kannaltasi lopputulokseen, joka oli parempi, kuin osasit  itse ennen ratkaisun löytymistä edes uneksia. Sillä olit luonut korkeamman minäsi taajuudelle vaikeuksiesi keskellä valtavasti toiveita, joista sitten muotoutui universumin suurenmoisen viisauden ja ongelmanratkaisukyvyn avulla loistelias, ”uusi sinä”, joka ikään kuin syntyi uudelleen uuteen tilanteeseen, paljon aikaisempaa voimakkaampana, viisaampana ja pelottomampana, ”valaistuneempana”. Sait siis sen, mistä luovuit, ja vielä paljon enemmän, eli luopumalla menneisyyden painolasteista sait elämääsi monin verroin uutta ja innostavaa, juuri sitä, mitä olit todellisuudessa tunnetasolla toivonut. Esimerkiksi vuosia sitten kokemasi avioeron muisteleminen jälkikäteen mahdollistaa hyvin vaikeidenkin kokemusten arvostamisen, sillä kun akuutissa tilanteessa kokemasi matalat tunnetilat ovat jo kauan sitten unohtuneet, eivätkä siis ole enää aktivoituneina, niin näet haastavienkin kokemustesi todellisen arvon ja merkityksen.

Esimerkki täydellisestä synkroniasta, joka mahdollistaa elämämme jatkuvuuden maapallolla,  on tilanne, jossa maantien yli johtava silta on täysin odottamatta romahtanut, mutta juuri samalla hetkellä, kun silta romahti, niin raskas ja vahvatekoinen rekka sattui juuri ajamaan sillan alta, jolloin silta vain putosi rekan peräkärryn päälle, eikä kukaan ihminen tilanteessa – ei edes rekan kuljettaja – loukkaantunut (ja kyseessä oli moottoritie, jossa nopeudet ovat hyvin korkeita). Vastaava tilanne päin vastoin: Henkilö kävelee kadulla ja hänen päähänsä putoaa talon katolta jäälohkare, ja kävelijä menehtyy. Tuo sama jäälohkare olisi voinut pudota myös tämän henkilön perässä tulevien päiväkotilasten päälle, mutta tuo menehtynyt oli päättänyt poistua fyysiseltä tasolta, joten hän sai surmansa, lasten sijaan.

Elämämme jatkuu,  ja voimme toteuttaa toiveitamme siis vain siksi, että korkea tietoisuus on joka hetki erittäin täsmällisesti osallisena kaikessa, mitä tapahtuu. Me olemme kaikki syntyneet Lähteestä, korkeasta tetoisuudesta. Meidän ns. rationaalinen mielemme ei ylläpidä ja organisoi maailmaa, vaikka usein saatamme niin kuvitella, vaan myös jokainen ajatuksemme ja ideamme, luovuutemme,  on lähtöisin korkeasta tetoisuudesta. Aina kun lapsi syntyy maan päälle, niin universumi laajenee, ja kaikkeus järjestyy uudelleen, mahdollistaen tuon ainutkertaisen yksilön vapaan tahdon valinnat. Ja korkeamman tietoisuuden tasolla me kaikki ihmiset toimimme koko ajan tälläkin hetkellä yhteistyössä ja kontaktissa, näyttelemme ikään kun kullakin tunnetaajuuden tasolla omia, erilisiä ”näytelmiä”, eli esimerkiksi sotatilanteessa matalassa tunnetaajuudessa olevat vihaiset, katkerat, masentuneet ja pelokkaat osallistuvat samaan näytelmään. Joukossa voi olla myös positiivisissa tunnetiloissa olevia, myötätuntoisia ja rakkautta tuntevia ihmisiä, jotka selviävät vaikeimmistakin tilanteista ilman kärsimystä, koska he itse niin tunnatasolla haluavat, eli koska vetovoiman laki vetää heidän puoleensa positiivisia kokemuksia.

Aina, kun olet itse korkeamman minäsi taajuudella, niin havaitset tämän korkeamman tietoisuuden jatkuvan läsnäolon ja kiinnostuksen elämäämme kohtaan. Ja kun saat ”mahtavan idean”, niin tuolla hetkellä ”realisoit” korkeamman minäsi inspiroiman ajatuksen, eli olet samalla taajuudella kuin tuo idea,jolloin saatat vastaanottaa sen mieleesi. Meillä on siis koko ajan korkean tunnetaajuutemme tasolla pääsy korkeampaan perspektiiviin, tietoon ja näkökulmiin. Korkeampi minäsi näkee aina täsmälleen elämäsi kokonaiskuvan, eli missä suhteessa olet siihen, missä tilanteessa haluaisit olla, ja mitä olet elämältäsi toivonut – ja mikä on juuri nyt helpoin polku kohti unelmaasi. Saat siis ”loistavan idean” joka ratkaisee ongelmasi, kun olet tarpeeksi korkeassa tunnetaajuudessa, jossa voit tuon idean vastaanottaa.

Inhimillinen tarpeemme todistella omaa arvokkuuttamme  erottaa meidät usein tuosta korkeasta tietoisuudesta, sillä yritämme todistaa jotakin sellaista, mikä on itsestäänselvää ja myötäsyntyistä. Haluamme siis inhimillisinä olentoina ”suorittaa itsemme saavutustemme kautta arvokkaiksi” itse, eli matalista tunnetiloisa käsin, vaikka voisimme saada ohjausta ja sallia siten hyvin helposti ja välittömästi haluamamme, korkeamman minämme inspiroimana. Helpoin polku on siis aina jalkojemme alla, mutta koska haluamme siis todistella omaa jo olemassaolevaa arvoamme, niin valitsemmekin usein vaikeamman polun.

Muista aina, että et ole ”arvoton” koskaan, vaikka oma inhimillinen näkökulmasi ovat vallitsevat olosuhteet, ja jo manifestoimasi, eli elämäsi konkreettiset yksityiskohdat. Vaikka korkeampi minäsi näkee aina kaikkeuden ja kokonaisuuden, niin et ole myöskään ihmisenä ”huonompi” tai ”vähemmän arvokas”, kuin korkeampi minäsi, vaan molemmat perspektiivit ovat universumin kannalta aivan yhtä tärkeitä. Ei siis ole olemassa monien uskontojen kuvaamaa asetelmaa matalampi ihmisyys-korkeampi jumaluus, vajavainen-täydellinen, huonompi-parempi. Sillä universumin laajentuminen on yli päätään MAHDOLLISTA vain siksi, että me ihmiset tunnemme myös matalia tunteita! Kasvit, eläimet ja vaikkapa mineraalit luovat ja laajentavat universumia myös, mutta eivät yhtä tietoisesti, kuin me ihmiset ajattelullamme ja tunteillamme.

Ei siis ole olemassa mitään uskontojen kuvaamaa, täydellistä, valmista ja pysyvää, korkeampaa ”luojajumalaa”, vaan ME LUOMME jumalallista itsessämme joka hetki. Eli emme ole ”opiskelemassa valaistumista” johonkin korkeampaan tietoisuuteen, joka on jo täydellinen, vaan me luomme tuota korkeampaa koko ajan korkeammaksi ja laajemmaksi omalla vapaalla tahdollamme. Korkeampi tietoisuus siis laajenee, koska me mahdollistamme tuon laajentumisen. Toista ei siis voi olla ilman toista.

Emme myöskään ole koskaan erossa korkeasta tietoisuudesta itsessämme, vaan olemme kirjaimellisesti ”korkeamman voiman puun oksia”. On vain kaksi taajuuksiltaan erilaista  katsantokantaa ja perspektiiviä elämään: Toisaalta olosuhteista riippuvainen, maailmallinen ja rajoittunut –  ja toisaalta korkeampi, rajattoman luomisen, ja rajattomien mahdollisuuksien perspektiivi.

Maailmallisuus, eli matalammat tunnetilat, saavat sinut toivomaan parempia olosuhteita, toivomaan sellaista, jota fyysisessä maailmassasi ei näennäisesti vielä ole. Kun taas korkeampi tietoisuutemme ei havainnoi yksityiskohtia, vaan ylläpitää vain ”korkean värähtelytason ilmaisua”, eli vaalii toiveesi olemusta sen korkealla taajuudella värähtelevällä tasolla. Niin kauan, kunnes sinä sallit sen itsellesi, olemalla itse korkeassa tunnetilassa, eli samalla taajuudella, kuin toiveesi. Tästä syystä toiveidemme manifestaatiot olisivat paradoksaalisti aina todellisuudessa uskomattoman helppoja, vaikka teemme niistä itse usein uskomattoman vaikeita –  siis omilla matalilla tunnetiloillamme.

Kaikki ns. edesmenneet, eli tällä hetkellä ei-fyysisellä tasolla elävät, ovat aina äärettömän kiinnostuneita siitä fyysisestä elämästä ja ympäristöstä, jossa ovat aiemmin eläneet. Eli niin kutsutut kuolleet ovat todellisuudessa paljon enemmän läsnä fyysisessä elämässä, kuin me, sillä heidän kokemukseensa ei liity matalien tunnetaajuuksien vastustusta, eikä ns. olosuhteiden rajoituksia, vaan he elävät koko ajan myös kaikkia toiveitamme ”todeksi”. He siis kokevat koko ajan sen korkeamman tunnetaajuuden selkeyden, jota me emme matalissa tunnetiloissa ollessamme pysty läheskään aina kokemaan.

Ja aina, kun et itse elä fyysisellä tasolla, korkeamman tietoisuuden ulottuvuutena maailmassa, vaan elät  korkeassa tietoisuudessa, Lähteessä, niin olet myös alati innokas syntymään maan päälle , koska korkean tietoisuuden tasolla ymmärrät, että universumi ja korkea tietoisuus laajenee juuri fyysisen elämäsi ja kokemustesi kautta.

Ei siis ole olemassa mitään ”suurta ja mahtavaa jumalaa”, joka on täydellinen, ja jota ”kohti” meidän tulee elämässämme pyrkiä. Vaan me itse luomme tuota korkeampaa, ”jumalallista”, suuremmaksi kaikilla ajatuksillamme ja tunteillamme, joka hetki.

Me olemme tuo kaikkivoipa Luoja.



27.4.2019


Kaikki vaikeudet ovat aina ratkaisun avaimia – älä taistele, vaan luota prosessiin

Vetovoiman laki vaikuttaa elämässämme joka hetki. Siksi elämää helpottaa todella paljon, jos opimme kontrolloimaan tunteitamme ja havaitsemme, missä tilanteissa negatiivinen tunnetilamme ja liika yrittäminen vain mutkistaa asioita.

Tietoisen luojan polulta ei ole paluuta, eli kun olet oppinut tunnistamaan herkästi omat tunnetilasi, niin taajuusero laajentuneen korkeamman minäsi, ja kulloisenkin matalamman tunnetilasi välillä on niin ilmeinen, että et voi olla sitä havaitsematta. Eli kyse on siis siitä, että toiveidesi virta on kiihtynyt niin paljon, että jos et purjehdi rennosti myötävirtaan, vaan vastustat virtausta, niin ajaudut helposti karikkoihin ja sinusta tuntuu, että et hallitse tilannetta lainkaan.

Jos kädessäsi on sotkuinen mytty narua, niin paras tapa selvitää tuo sotku ei ole tuskailla tilannetta, ja YRITTÄÄ kovasti ja kärsimättömästi riuhtoa narua, vaan ”tehokkainta on tehottomuus”, eli suhtautua tilanteeseen huolettomasti, jolloin osaat intuitiivisiesti tehdä juuri oikeat kädenliikkeet, jotta narurykelmä löystyy ja vapautuu, eikä mene vain enemmän solmuun. Eli elämäsi on kuin tuo mytty narua: Jos luotat, että kaikki järjestyy aina, ja että korkeampi minäsi on  kanssasi jokaisessa elämäsi tilanteessa ohjaamassa ja opastamassa sinua, niin elämäsi ongelmat eivät ole koskaan vaikeita, saati mahdottomia ratkaista.

Eli kaikkien kokemiesi vastoinkäymisten viesti on: Jos jatkat tähän suuntaan matalassa mielentilassa, niin tilanne ei muutu paremmaksi. Pysähdy, ”antaudu elämälle”, ja anna korkeamman minäsi johdattaa sinut oikeaan suuntaan, helposti ja vaivattomasti.

Samoin, jos tilanteesi on vaikea, ja joku ongelmasi ratkaisematon, eli tilanne tuntuu ikään kuin pysähtyneen ja jämähtäneen paikalleen, niin tuo pysähtyneisyys jatkuu vain niin kauan, kun kiinnität siihen huomiota matalassa tunnetilassa. Mutta heti, jos lakkaat ajattelemasta ongelmaasi, niin prosessi pääsee taas etenemään toivomaasi suuntaan. Älä  tuijota jalkoihisi, vaan tähyä aina horisonttiin.

On siis täydellinen harha ajatella, että jos ”mitään ei tunnu tapahtuvan”, niin mitään edistystä ei tapahtuisi, sillä elämässä ei mikään  KOSKAAN pysy paikallaan ja ole muuttumatonta, vaan aina tapahtuu liikettä johonkin suuntaan. Ja jos siis toivot, että ongelmasi ratkeaa, niin korkea tunnetila – johtui se mistä syystä tahansa – on aina oikea avain, joka aukaisee tielläsi olevan portin.

Pysähyneeltä vaikuttavissa tilanteissa voit helpottaa ahdistustasi  – joka siis matalana tunteena aikaansaa vaikutelman siitä, että mikään ei etene –  kuvittelemalla, kuinka solusi uusiutuvat joka hetki, kuinka jokaisella sisäänhengitykselläsi ”synnyt uudelleen”, ja kuinka ihan konkreettisesti siis luot joka ikisellä tunnetilallasi seuraavan hetkesi, eli kuinka korkea tunnetilasi, jota koet juuri nyt – oli tuolle tunteelle omasta mielestäsi perusteita tai ei – saa sinut etenemään aina askeleen verran lähemmäksi toiveitasi.

Mahdollisuudet ovat siis aina jo olemassa ja saatavillasi. Jos koet tilanteesi mahdottomana, niin kyse on vain siitä, että tuijotat mahdotonta, jolloin et voi nähdä sitä, mikä on mahdollista.

Eli ajattelet mitä tahansa asiaa juuri nyt, niin JOS ajatuksesi saa sinut tuntemaan positiivisia tunteita, niin jatka ajatteluasi ja unelmointiasi. Tästä syystä esimerkiksi rakkauden tunteen ajatteleminen johtaa myös muiden elämänalueiden toiveiden toteutumiseen, sillä jos tunteesi on aito, niin taajuutesi kohoaa todella korkeaksi tuntiessasi rakkautta. Samoin, jos arvostat aidosti asioita omassa elämässäsi, olivat ne sitten omia saavutuksiasi, olosuhteita, luontoa ympärilläsi, tai ihmissuhteitasi, niin tunnetilasi kohoaa ajatustesi seurauksena, ja luot tunteillasi elämääsi lisää arvostamisen aiheita.

Voimamme on siinä, että emme koskaan voi tuntea positiivista ja negatiivista tunnetta yhtä aikaa. Valitsemalla positiivisen negatiivinen siis haihtuu mielestämme pois.

Ja vastaavasti:  Jos ajatellessasi jotakin asiaa tunnet haikeutta tai pettymystä, niin älä silloin jatka tuon asian ajattelemista, sillä asiaan liittyy sinulla epäuskoa, joka siis laskee tunnetilaasi. Itkeminen on tällaisessa tilanteessa hyödyllistä, koska itkeminen purkaa vastustustamme, eli auttaa nollaamaan tunnetilan, ”päästämään irti”. Sen tähden itku tuntuu ”puhdistavan” ja laukaisevan vaikeita tilanteita. Itku siis lievittää resistanssia, joka estää tunnetilamme kohoamisen. ”Ilosta itkemisessä” on myös kyse samasta asiasta, eli kun ihminen sallii itselleen jonkin kauan toivomansa asian, niin hän ikään kuin päästää vihdoin irti, ja lakkaa vastustamasta toivettaan, jolloin vastustuksen purkautuminen ja tunnetaajuuden kohoaminen ilmenee itkuna.

Oli tilanteesi siis juuri nyt kuinka vaikea, pysähtynyt tai mahdotomalta tuntuva tahansa, niin muista, että olet aina polullasi, ja aina kulkemassa kohti toivettasi. Jos tunnetilasi on negatiivinen, niin nenäsi vain näyttää väärään suuntaan. Käänny siis ympäri, iloitse vaikka linnusta joka istuu puun oksalla. Keskity tuohon kauniiseen lintuun. Katso, kuinka huoleton se on. Kuinka täynnä elämää se on. Kuinka se juhlii koko olemuksellaan sitä, että on olemassa, murehtimatta tulevaa.

Kaikesta seuraa lopulta aina hyvää. Vaikka negatiiviset tunnetilasi johtaisivat siihen, että koet onnettomuuden, tuskallisen avioeron, tai elät vuosia talousvaikeuksissa, niin jos selviät kokemuksistasi hengissä, niin et ole ”se joka epäonnistuu aina kaikessa”, vaan aivan päin vastoin: Kokemustesi seurauksena olet voittamaton!

Sillä ainoa asia, joka johti negatiivisiin kokemuksiisi, oli oma negatiivinen tunnetilasi, eli loit kokemasi tapahtumat itse. Ja voit milloin tahansa muuttaa tunnetilasi positiiviseksi.

Menneisyytemme, oli se millainen tahansa,  ei ole koskaan raskas painolasti, vaan päin vastoin: Kaikki kokemamme vaikeudet ovat luoneet vastaavan määrän toiveita, jotka voimme nyt lunastaa itsellemme.

Kaikki on siis mahdollista joka hetki, mikään ei ole koskaan mahdotonta. Kaikki negatiivinen luo aina positiivista.  Meitä ei siis ole syntyessämme tähän maailmaan jaettu onnistujiin ja epäonnistujiin, vaan me voimme tässä ja nyt itse valita joko ilon tai murheellisuuden. Sillä kaikki elämässä on aina suhteellista, pysyvyys on harha, ja onnellisuus on vain tunnetila, ei mitään enempää – eikä myöskään mitään vähempää.



23.4.2019


Universumissa vallitsee erilaisuuden harmonia – katso jokaista ihmistä aina korkeamman minäsi silmin

Ihmissuhteisiin, ja esimerkiksi romanttiseen rakkauteen, liittyy  usein kärsimystä siksi, että odotamme saavamme rakkautta muilta ihmisiltä, emmekä ymmärrä, että rakkaus voi olla lähtöisin vain meistä itsestämme. Todellista rakkautta on siis vain ja ainoastaan täysin pyyteetön, täysin ehdoton rakkaus, jota tunnemme, kun olemme resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa. Eli kun arvostamme itseämme täysin ehdoitta, ja tunnemme ja tiedämme olevamme perusolemukseltamme puhdasta positiivista energiaa, niin näemme myös kaikissa muissa ihmisissä tuon saman täydellisyyden. Siis TÄYSIN riippumatta heidän teoistaan ja tunnetiloistaan. Tuolloin koemme siis olevamme yhtä jokaisen kanssaihmisemme kanssa, eli emme tunne myöskään persoonallisuuden piirteistä tai maailmankatsomuksista johtuvaa erillisyyttä. Jos siis tunnemme joskus negatiivisia tunteita toisia ihmisiä kohtaan, niin kyse on aivan samanlaisesta ”väärästä” tunteesta, kuin millaista tunnemme silloin, kun emme hyväksy jotakin puolta omassa itsessämme, eli kun emme arvosta ja rakasta ehdoitta omaa itseämme, ja usko olevamme täydellisen kaikkivoipia Luojia.

Monien uskontojen ns. pyhissä kirjoituksissa kyllä kerrotaan ehdottomasta rakkaudesta, mutta koska noiden kirjoitusten tulkitsijat eivät läheskään aina ole itse olleet korkeassa tunnetilassa, niin ”pyyteettömän rakkauden” käsite on muuttunut jonkinlaiseksi utopiaksi, jota kenenkään ihmisen ei uskota kykenevän omassa  elämässään toteuttamaan. Vain hyvin harva uskova ihminen on USKALTANUT toteuttaa omassa elämässäään täysin pyyteetöntä rakkautta, koska korkean tunnetilan voimaa ja dominanssia universumissa ei ole tunnetasolla ymmärretty, ja koska ajatukseen ehdottomasta rakkaudesta liittyy siis pelko ja epäilys. Eli koska profeetan sanomaa tulkitseva on ollut itse matalassa tunnetilassa, niin hän ei ole voinut itsekään uskoa, että matalassa tunnetilassa oleva ihminen ei yksinkertaisesti kykene vahingoittamaan korkeassa tunnetilassa olevaa siksi, että korkea tunne eli rakkaus sammuttaa aina vihan. Matala ja korkea tunnetila eivät resonoi keskenään, ja korkea tunnetila dominoi  aina, koska korkea taajuus on ainoa todellinen voima universumissa. Matalammat tunnetilat ovat vain ”olemista erossa” korkeasta tunnetilasta.

On kyllä esimerkkejä uskovaisista, jotka ovat lähes ”euforisessa tilassa” lähteneet esim. lähetystyöhön alkuasukasheimojen pariin, kertomaan ”vapahtajasta”, mutta koska he eivät ole ymmärtäneet, että myös kaikki nuo alkuasukasheimojen jäsenet ovat perusolemukseltaan korkeampia olentoja, ja luonnonuskonnon harjoittajina aivan yhtä ”oikeassa uskossa”, kuin kuka tahansa lähetyssaarnaajakin, niin heimosoturit ovat saattaneet surmata saarnaajan. Ja tämä on siis mahdollista siksi, että sekä saarnaaja että soturit ovat olleet todellisuudessa samalla tunnetaajuudella, ”sotajalalla” toisiaan vastaan. Mitään ”oikeaa” uskontoa ei ole olemassa, uskonnot ovat aina jossain määrin matalan tunnetaajuuden tulkintoja korkean taajuuden totuudesta, mikä johtuu siis tulkitsijoiden matalista tunnetiloista, ei siis siitä, että totuus ja korkea tietoisuus itsessään ei olisi olemassa.

Moniin uskontoihin on jo niiden historian alussa syntynyt kahtiajako ”messiaiden”, ”profeettojen”, ”jumalien” ja ns. tavallisten kuolevaisten välille. Esimerkiksi kristinuskossa on jo vuosisatoja korostettu ihmisen vajavaisuutta ja syntisyyttä sen sijaan, että olisi kannustettu ihmisiä löytämään ”jumaluuden” omasta itsestään. Ja jos joku ihminen ON löytänyt oman kaikkivoipaisuutensa, niin tällaista ihmistä on syytetty noidaksi, tai jonkinlaiseksi valepukuiseksi ”paholaiseksi”. Koska ns. ”jumala” on haluttu pitää tiukasti erillään ”tavallisista kuolevaisista”. Monet uskonnot ovat muuttunet osittain oman alkuperäisen ja viisaan oppinsa irvikuviksi siis siksi, että on ”halveksittu ja vähätelty ihmistä” (ja myös muuta luomakuntaa), kuvitteellisen ”jumalan” alamaisena, vajavaisena. Koko universumi on ”jumala”, eli  puhdasta positiivista energiaa. Kukaan tai mikään ei ole kenenkään tai minkään  ylä- tai alapuolella. Kyse on ainoastaan taajuuseroista, joita ilmennämme.

Totuus siis on, että me olemme kaikki perusolemukseltamme korkeamman tietoisuuden ulottuvuus. Erilaisuuden harmonia on universumin olemus, ja siksi meidän ei tule koskaan pyrkiä esimerkiksi ihmissuhteissamme etsimään ”samanlaisuutta”, vaan arvostamaan erilaisuutta, ja erilaisia näkökulmia (karrikoituna esimerkkinä ”miehen”ja ”naisen” näkökulmat). Sillä jokainen meistä on joka tapauksessa omana persoonallisena itsenään täydellisen uniikki, omien toiveidemme, ajatustemme ja tunteidemme luomus. Kontrastin kokeminen, eli kokemus siitä, mitä emme halua, tekee meistä kaikista ainutlaatuisia, sillä luomme itse jokaisena elämämme hetkenä myös oman itsemme, oman persoonamme.

Eli ei ole pelkkää sanahelinää sanoa, että kaikki ihmiset tulee hyväksyä juuri sellaisina, kuin millaisia he ovat, ja arvostamaan heidän ainutlaatuista näkökulmaansa elämään. Suurin osa ihmisistä pelkää ajatella näin, koska pyyteettömän rakkauden absoluuttista voimaa ei siis täysin ymmärretä, eli suurin osa ihmiskunnasta uskoo, että ”pahaa pitää vastustaa”, jotta paha, eli negatiiviset tunteet ja teot, eivät saisi valtaa. Totuus kuitenkin on, että vihaa ei voi koskaan eliminoida vihalla, eikä pahaa saada poistettua vastustamalla pahaa. Sillä se, mitä vastustamme, niin sitä tulee aina vetovoiman lain vaikutuksesta todellisuuteemme lisää.

Me kaikki ihmiset, täysin riippumatta teoistamme, olemme mittaamattoman arvokkaita ja täydellisiä sieluja.Ja jos katsot ketä tahansa ihmistä oman korkeamman minäsi silmin, niin myös tuo toinen ihminen voi ilmentää korkeampaa tietoisuutta, eli ”jumaluutta” omassa itsessään. Eli tästä siis johtuu, että korkea tunne eli rakkaus on universumissa aina täysin dominoiva voima.

Arvosta siis myös vaikkapa rikollista, joka on negatiivisissa tunnetiloissaan tehnyt asioita, jotka ovat saaneet hänet valitsemaan haastavan polun, jossa hän on kokenut poikkeuksellisen paljon ei-toivottua eli resistanssia. Hän on siis omilla negatiivisilla tunteillaan ”antanut vangita itsensä”, ”rankaissut itse itseään”. Kukaan toinen ihminen ei voi koskaan tuomita meitä, ellemme me itse tuomitse itseämme, muut ihmiset ovat vain meidän kanssaluojiamme, ja reagoivat meidän omiin tunnetaajuuksiimme. Ja kokiessaan kontrastia tuo rikollinen on toiveillaan luonut oman korkeamman minänsä taajuuteen valtavasti myös positiivista, eli hän on auttanut universumia muuttumaan ”paremmmaksi”, ”toivotun kaltaiseksi”.

Jos siis olet kanssakäymisessä kenen tahansa toisen ihmisen kanssa, niin älä koskaan keskity negatiivisessa tunnetilassa asioihin, jotka teitä erottavat, vaan keskity positiivisessa tunnetilassa eli arvostaen asioihin, jotka teitä yhdistävät. Sillä kuka tahansa toinen ihminen ilmentää vaikutuspiirissäsi omaa korkeampaa itsään, mikäli sinäkin teet niin. Eli sinun ei tarvitse koskaan kärsiä ihmissuhdeongelmista, jos tunnet aitoa pyyteetöntä rakkautta toista ihmistä kohtaan. Eikä sinun tarvitse koskaan surra esimerkiksi ihmissuhteen päättymisen takia, jos olet resonanssissa oman korkeamman minäsi kanssa, sillä korkeassa tunnetilassa ollessasi et koskaan joudu ”luopumaan” esimerkiksi rakkaudesta, vaan olet aina vain menossa ”kohti rakkautta”, koska rakkaus lähtee vain sinusta itsestäsi, eikä siis ole millään tavalla riippuvainen muiden ihmisten sinua kohtaan tuntemista rakkauden – tai vihan – tunteista.

Rakkaus ei siis voi koskaan kuolla, vaan voimme vain itse olla ajoittain matalassa tunnetilassa, jossa emme itse tunne rakkautta. Myöskään ihmissuhteemme eivät koskaan ”pääty”, sillä jos olemme jonkun ihmisen kanssa joskus yhdessä eläneet, niin olemme olleet toinen toistemme kanssaluojia, ja siis luoneet todella paljon yhteistä toiveillamme . Eli pyri aina myös tuntemaan suurta arvostusta ja myötätuntoa myös entisiä kumppaneitasi tai ystäviäsi kohtaan, vaikka ette enää olisikaan toistenne kanssa tekemisissä, ja vaikka välillänne olisi joskus menneisyydessä tapahtunut ”välirikko”. Sillä arvostamalla heitä omassa mielessäsi, ja tuntemalla myötätuntoa ilman mitään ehtoja, annat myös kanssaihmisillesi mahdollisuuden vapautua helpommin omista negatiivisista tunteistaan sinua kohtaan, eli ”negatiivisten tunteiden pato” välillänne pääsee murtumaan – siis energiatasolla, sinun ei tarvitse edes kohdata noita ihmisiä konkreettisesti.

Älä tunne myöskään syyllisyyttä, katumusta  ja häpeää omien tekojesi takia, vaan hyväksy kaikki, mitä menneisyydessä on tapahtunut, vaikka olisit ”polttanut siltoja takanasi”, sillä korkeampi minäsi ei koskaan katso taaksepäin. Et ole koskaan tehnyt ketään kohtaan mitään peruuttamattomasti väärää – eikä niin ole tehnyt myöskään kukaan muu sinua kohtaan. Teemme asioita elämässämme ainoastaan johtuen tunnetiloistamme, ja myös johtuen niiden ihmisten tunnetiloista, jotka ovat tekojemme kohteina.

Rakasta siis ”vihollistasi”täydestä sydämestäsi, sillä hän on aina sinun itsesi peilikuva. Ja arvosta sitä, että koska tuo toinen ihminen on saanut sinut tuntemaan negatiivisia tunteita, niin sinä olet puolestasi noilla  tunteillasi  luonut valtavasti positiivista, jonka voit nyt lunastaa omaan elämääsi.

Anna siis puhtaan positiivisen energian vapauttaa sinut negatiivisista tunteistasi  ja tunnemuistoistasi, ja voit toteuttaa kaikki unelmasi ilman, että itse olet omien unelmiesi esteenä.



22.4.2019


Jos nautit ja iloitset matkasta kohti toivettasi, niin matkasi ei pelkästään tunnu lyhyemmältä, vaan se myös on lyhyempi

Ajattele pientä lasta, joka istuu autossa, matkalla mummolaan. Lapsi on kärsimätön, ja kyselee koko ajan, milloin ollaan perillä. Hänen kärsimättömyytensä johtuu siitä, että hän keskittyy ajattelemaan matkan päämäärää, jossa hän ei siis vielä ole. Ja koska hän  ajattelee asiaa, jota hän odottaa, mutta jota hänellä ei vielä ole, niin hänen tunnetilansa on matala, pettymyksen ja kärsimättömyyden taajuudella.

Mutta jos alat leikkiä lapsen kanssa – pyydät häntä vaikkapa keksimään a-kirjaimlla alkavia sanoja – niin saat hänen huomionsa kiinnitettyä asioihin, jotka hän voi manifestoida mieleensä välittömästi. Eli kun hän keksii, että ankka alkaa a-kirjaimella, niin hän kokee mielihyvää siitä, että keksi tuon sanan, eli manifestoi haluamansa. Ja hänen mielialansa kohoaa välittömästi, koska hän ”saavutti päämääränsä”. Ja kun hän jatkaa a- , ja sen jälkeen k- tai s-kirjaimella alkavien sanojen miettimistä, niin hän ei enää muistakaan, että oli matkalla mummolaan, tai että matka tuntui vielä äsken pitkältä ja ikävältä. Ja kun auto on jo mummolan pihalla, lapsi on parhaillaan niin innostunut eli inspiroitunut m-kirjaimella alkavien sanojen löytämisestä, että hänen mieleensä tulee sana MUMMO jo ennen, kuin hän edes huomaa, että mummo on jo jonkin aikaa vilkuttanut hänelle auton ikkunan takana, ja että auto siis seisoo perillä päämäärässä, mummolan pihalla.

Meillä kaikilla on elämässämme unelmia, jotka saavat meidät tuon lapsen lailla ajoittain kärsimättömiksi, eli ajattelemaan: ”Jos tämä SUURI unelmani vain toteutuisi, niin kaikki olisi vihdoinkin hyvin!” Ja syy, miksi juuri tämä unelmasi tuntuu niin tavattoman suurelta, johtuu siis siitä, että keskityt niin voimakkasti unelmaasi, ja siihen, että unelmasi ei ole vieläkään toteutunut. Ja tämä unelmasi poissaolo, kuvittelemasi ja uskomasi loputon tavoittamattomuus, pitää tunnetilasi matalana. Ja matala tunnetilasi taas vahvistaa epäuskoasi, sillä epäusko värähtelee  matalalla taajuudella, eli matalassa tunnetilassasi sinun on vetovoiman lain vaikutuksesta vaikea uskoa unelmasi toteutumisen olevan edes koskaan mahdollista. Ja koska tunnetilasi on matala, niin unelmasi ei voikaan toteutua  – ellet lakkaa kokonaan ajattelemasta toteutumatonta unelmaasi, ja ajattele jotakin aivan muuta asiaa, jotakin, jota joskus aiemmin toivoit, joka ON jo olemassa, ja johon siis jo uskot.  Ja tällaista asiaa ajatellessasi tunnetilasi pääsee kohoamaan. Ja tällöin myös se SUURI unelmasi pääsee manifestoitumaan.

Se tosiasia, että elämä on ikuinen matka, joka ei pääty koskaan, saattaa kuulostaa jopa masentavalta – jos tunnetilasi on tätä asiaa ajatellessasi matala. Synnymme siis ikuisesti uudelleen, mutta emme koskaan ”valmistu”, vaan jatkamme luomistyötämme uusissa elämissä, uusia kokemuksia kokien, ikuisesti.

Mutta jos taas olet korkeassa tunnetilassa, niin ajatus ikuisesta matkasta tuntuukin  sinusta tavattoman kiehtovalta: Kuinka ihana onkaan olla matkalla, kokea uusia asioita, innostua ja inspiroitua, loputtomasti.

Korkeassa tietoisuudessa olevat sielut – siis vaikkapa edesmenneet läheisesi – ovat aina innokkaita syntymään uudelleen, koska heidän tunnetilansa on ei-fyysisellä tasolla korkea. He siis eivät koe lainkaan negatiivisia tunteita ja resistanssia. He siis tiedostavat täydellisesti sen, kuinka tärkeää on kokea elämää fyysisellä tasolla, ja auttaa universumia laajentumaan, luoda ei-toivotun kautta  toivottua. Ja myös sinä voit tiedostaa tämän, ollessasi korkeassa tunnetilassa.

Ainoa mahdollisuutesi nauttia elämästäsi fyysisellä tasolla siis on, että lakkaat ajattelemasta matkasi päämäärää, ja alat nauttia matkalla olemisesta. Sillä siten unelmasi toteutuvat JOKA HETKI, ja olet myös päämäärässäsi jatkuvasti, sillä päämääräsi on joka tapauksessa aina vain korkea tunnetila. Ja korkea tunnetilasi taas mahdollistaa myös toiveidesi konkreettisen toteutumisen, siis manifestaatiot.

Jos taas päämääräsi on matkasi oletettu päätepiste, ja keskityt kärsimättömänä siihen, niin päämääräsi siirtyy koko ajan vain kauemmaksi, koska ”luot päämääräsi puuttumista”, sen olevaisuuden sijaan. Eli  ”mummola tuntuu olevan loputtoman kaukana, jos tuskailet mummolan olevan loputtoman kaukana”.

Päästä siis irti ajatuksesta, että et ole vielä perillä, että et ole saavuttanut unelmaasi. Sen sijaan: Tartu siihen hetkeen, ja nauti siitä hetkestä, jossa juuri nyt OLET perillä, sillä olet aina perillä jossakin!

Unelmasi ei katoa mihinkään, vaikka et koko ajan takiaisen lailla tarrautusi unelmaasi, koska korkea tunnetilasi on siis todellinen päämääräsi. Todellisuudessa et ole edes matkalla kohti unelmaasi, vaan korkea tunnetilasi tuo unelmasi sinun luoksesi, eli hälventää jo luomasi unelman edestä pois sen matalan taajuuden sumuverhon, joka on estänyt sinua näkemästä omaa luomustasi.

Usko ja luota siihen, että kaikki mitä olet itsellesi toiveillasi – siis ajatuksillasi ja tunteillasi – luonut, on  väistämätöntä, varmaa ja loogista, siis jo olemassaolevaa. Voit olla innostunut ja ylpeä unelmastasi, koska olet luonut sen korkeamman minäsi taajuudelle valmiiksi, pala palalta, hionut sitä vähitellen täydellisemmäksi. Unelmasi on siis todennäköinen ja ilmeinen, ei pelkkä harhakuva.

Ja ilo, innostus  ja hauskuus on se korkea voima, joka saa unelmasi muuttumaan näkyväksi myös fyysisessä todellisuudessasi.

Eli ajattele taas tuota lasta, matkalla mummolaan. Vain ikävät matkat tuntuvat pitkiltä. Vaikka matka olisi ihan konkreettisesti pitkä, niin jos se on hauska, niin se ei tunnu pitkältä. Ja pitkällä matkalla sinulla on runsaasti aikaa nauttia, hioa, selkeyttää ja tarkentaa unelmaasi. Ja vaikka unelmasi toteutuisi jo tänään, niin jo tänään sinulla on taas jo UUSI suuri unelma, jota lähdet tavoittelemaan. Ja on vain hyvä asia, että toiveesi on tarpeeksi suuri, jotta se inspiroi sinua. Jos toiveesi ei olisi yhtä suuri, et ehkä jaksaisi olla siitä yhtä innostunut. Eli tietoisuus toiveesi suuruudesta on tehnyt sinusta ”jotakin paljon enemmän”, kuin mitä olit ennen unelmasi syntymistä –  sillä se mitä olet toivonut, on siis jo olemassa.

Kun et keskity päämäärääsi, vaan matkalla olemiseen, niin voit rauhoittua, ja ajatella koko elämäsi matkaa yleisemmin: ”Saan aina mitä haluan. Tunnen universumin lain. Ainoa tehtäväni on valmistaa itseni valmiimmaksi vastaanottaa, mihin milloinkin olen valmis, ei siis ”yrittää” tavoitella mitään. Universumi hoitaa organisoinnin, minä vain vastaanotan, ja toimin inspiroituneena, eli aina korkeassa tunnetilassa. Tunnetilani on ainoa esteeni, ja ainoa mahdollistajani.”

Muista, että et voi olla koskaan matkalla onnettomasta manifestaation puuttumisesta onnelliseen manifestaatioon, vaan onnellisuus on sinussa. Pyri löytämää tuo onnellisuus itsestäsi, ja myös manifestaatio mahdollistuu.

Juhli sitä, että olet olemassa. Ei ole mitään kiirettä, koska unelmasi on jo olemassa, se odottaa vain sitä, että sinä olet valmis. Ei ole mitään aikarajaa, jos yksi juna menee, niin toinen on jo tulossa. Ja jos nautit tästä hetkestä, niin määränpääsi tulee eteesi nopeammin. Aina, kun olosi on epämukava, niin ole kuin tuo pieni lapsi, ja kiinnitä huomiosi muihin asioihin, unohda päämäärä.

Odottavan aika on siis pitkä vain, jos  tunnetilasi on odottaessasi matala. Jos tunnetilasi on korkea, niin ODOTAT INNOISSASI, et kärsimättömänä.

Ole kuin tuo pieni lapsi matkalla mummolaan – nauti matkastasi! Elämässä ei ole koskaan ”kuolleita hetkiä”, on vain hetkiä, joissa emme itse havaitse elämää ja mahdollisuuksia. Ja korkea tunnetilasi saa sinut näkemään loputtomasti mahdollisuuksia, kaikkialla.



21.4.2019


Kuinka muutan positiivisiksi negatiiviset uskomukset, jotka liittyvät asioihin, joita en voi olla ajattelematta?

Meillä ihmisillä on ratkaisemattomia ongelmia elämässämme aina, älä siis tunne itseäsi epäonnistuneeksi ihmiseksi sen takia, että sinulla on ongelmia. Ratkaisemattomat asiat, ja niiden ratkaisemisen tavoitteleminen, yksinkertaisesti KUULUU elämään. On myös täydellinen näköharha ajatella, että ”muilla ihmisillä” menee aina paremmin,  ja että heidän elämänsä on helpompaa. Et voi koskaan tietää, miltä muista ihmisistä todella tuntuu juuri nyt, tai millaisten ongelmien kanssa he juuri nyt kamppailevat. Älä siis koskaan vertaa itseäsi ”sinua onnellisempiin”, sillä paitsi, että oletuksesi muiden ihmisten onnellisuudesta on useimmiten täysin väärä, niin pidät vain itse itsesi matalassa tunnetilassa kokiessasi huonommuudentunnetta tai kateutta.

Onnellisuus on aina vain ja pelkästään tunnetila, eli kenenkään ihmisen elämässä ei siis ole olemassa onnellisuutta, jonka voi kerran sen saavutettuaan – vaikkapa rikastumalla, rakastumalla tai saavutamalla mainetta – pitää itsellään ikään kuin staattisena omaisuutena, saavutettuna etuna.

Hyväksy tämä fyysisen elämän perustotuus, mutta älä murehdi sitä, vaan iloitse siitä, että se mahdollistaa toisaalta myös onnettomuuden muuttumisen onnellisuudeksi yhdessä sekunnissa! Luot siis todellisuuttasi uudeksi joka ikinen hetki – ja niin tekevät kaikki muutkin ihmiset maapallolla.  Elämä ON siis mahdollisuuksia täynnä, eikä mikään ole koskaan mahdotonta. Vain oma matala tunnetilasi, ja omat negatiiviset uskomuksesi, saavat aikaan illuusion joidenkin ongelmien ratkaisemattomuudesta.

Toisaalta: Vaikka jo todella pitkään  sinua vaivannut asia ratkeaisi tänään, ja kokisit ihanan helpotuksen tunteen, niin sinulla on edelleen muita ratkaisemattomia ongelmia, ja myös jokainen saavuttamasi ratkaisu synnyttää aina uusia kysymyksiä, joihin etsit vastauksia. Kun siis köyhä pelkää sitä, että hänellä ei ole ehkä varaa ostaa tarpeeksi ravitsevaa ruokaa, niin rikas saattaa olla vielä köyhääkin onnettomampi pelätessään  omaisuutensa menettämistä – tai vaikkapa omaa kuolemaansa. Onnellisuus ja onnettomuus on aina suhteellista.

Kaikki ongelmat ovat kuitenkin aina vain kysymyksiä, ja ne ovat olemassa vain siksi, että sinä saisit vapaasti valita elämäsi suunnan. Ongelmat eivät siis ole taakka tai ”kirous”, vaan ne ovat  suuria lahjoja universumilta, eli ne  mahdollistavat vapautesi Luojana.

Lähes kaikilla ihmisillä on myös ainakin ajoittain ongelmia, jotka eivät tunnu ratkeavan millään, ja joista tulee lopulta koko elämää hallitsevia ”ahdistavia teemoja”. Ja tämä piinaavuus johtuu siitä, että kun olemme yrittäneet ratkaista ongelmaamme matalasta tunnetilasta käsin siinä onnistumatta, niin emme enää tunnetasolla usko ongelman ratkaisun mahdollisuuteen. Ja tällöin tunnetaajuutemme on tähän asiaan liittyen niin matala, että vetovoiman laki vain pahentaa ongelmaamme – siis niin kauan, kun kohdistamme ongelmaamme huomiomme ”negatiivisena asiana”, eli tunnetilamme on matala ajatellessamme ongelmaamme.

Usein tällaiset ”piinaavat” ongelmat liittyvät rahaan, rakkauteen tai terveyteen.

Ongelmat näillä mainituilla elämänalueilla  ikään kuin jämähtävät paikalleen, eikä mitään edistystä tunnu tapahtuvan, vaikka luomme todellisuuttamme uudeksi joka sekunti. Ja se siis johtuu siitä, että meidän on hyvin vaikea olla toivomatta parisuhdetta, kun olemme yksinäisiä; meidän on hyvin vaikea olla toivomatta rahaa, kun olemme rahattomia; ja meidän on hyvin vaikea olla ajattelematta sairauttamme, ollessamme sairaita.

Ja kun siis TOIVOMME jotakin, niin tunnetilamme on matala, eli kysymyksen ja pyytämisen matalalla taajuudella, ei siis vastauksen ja ratkaisun sallimisen korkealla taajuudella!

Toivottomuuden tunteesi siis ruokkii itse itseään, jatkuva pyytäminen ja kysyminen vetää vain puoleesi lisää ratkaisemattomia kysymyksiä. Eli vaikka universumi vastaa joka ikiseen kysymykseesi ja pyyntöösi välitömästi sen esitettyäsi, niin koska taajuutesi on alempi, kuin vastauksen taajuus, niin et voi havaita tuota vastausta.

Mutta: Vaikka törmäisit raha- , rakkaus- tai terveysongelmaasi elämäsi kaikissa tilanteissa, ja joka ikinen päivä, niin voit tietoisena luojana opetella kohdistamaan ajatuksesi siten, että tunnetaajuutesi ongelmallisten asioiden suhteen ikään kuin neutraloituu, tai muuttuu jopa positiiviseksi.

Eli jos vaikkapa PELKÄÄT, että et selviä rahallisesti, koska sinulla on paljon velkaa, ja vain vähän tuloja, niin muista, että pelon tunteesi on arvokas viesti: Korkeampi minäsi on kanssasi aivan eri mieltä. Selviät mainiosti, jos lakkaat pelkäämästä ja luotat tulevaan. Pelkosi on siis samanlainen tärkeä tiedottaja, kuin tuntoaistisi: Jos hakkaat itseäsi vasaralla, niin tuntoaistisi kertoo, että sinun kannattaa lopettaa itsesi hakkaaminen, ja kipu lakkaa.  Tai jos liikennevalo on punainen, niin sinun kannattaa pysähtyä, mikäli et halua törmätä muihin tiellä liikkujiin. Pelkosi on tuo punainen liikennevalo: Pysähdy, lopeta pelkääminen, sillä pelkosi johtaa vain uusiin ongelmiin.

Pyri ajattelemaan velkaasi pääomana: Koska olet toivonut todella usein ja hartaasti, että olisit velaton ja varakas, niin olet korkeamman minäsi taajuudelle luonut toiveillasi valtavat rikkaudet. Velkasi on siis ollut sinulle todellisuudessa loistava sijoitus, jonka voit lunastaa itsellesi vielä korkojen kanssa, mikäli osaat tunnetasolla arvostaa velkaasi. Velkasi on siis ”tehnyt tarinastasi suuremman”, olet elänyt täydemmin, ja siksi myös palkkiosi tulee olemaan suurempi. Kun olet kokenut pimeyttä kauan, arvostat valoa enemmän. Tai jos olet oikeasti nälkäinen, niin syöminen tuntuu sinusta paljon ihanammalta, kuin jos olisit koko päivän napostellut jotain, ja menossa syömään, olematta erityisen nälkäinen.

Jos et usko edellä kuvattuun, etkä kykene aidosti tunnetasolla arvostamaan rahattomuuttasi, niin voit silti ajatella  elämääsi siten, että näet siinä arvokkaita asioita, jotka eivät liity mitenkään rahaan. Tai voit ajatella, että sinun ei tarvitse tällä sekunnilla ratkaista kaikkia talouteen liityviä asioita, vaan voit olla hetken huoleton, sillä vaikka olisit juuri nyt huolissasi, niin huolesi ei millään tavalla kuitenkaan lopulta paranna tilannettasi.

Voit ajatella lauseita: ”Olen usein aiemminkin selvinnyt vaikeista tilanteista”. ”Elämä tuntuu lopulta aina kuitenkin ihmeellisellä tavalla kantavan, vaikka tuntisinkin usein ahdistusta”.”Monet asiat ovat elämässäni lopulta järjestyneet, vaikka olen ollut varma, että ne eivät järjesty koskaan”. ”Olen edelleen hengissä ja melko hyvissä voimissa, ja usein myös iloinen, vaikka olen kantanut rahahuoliani jo pitkään, minun täytyy siis olla todella vahva ihminen. Voin olla kannustavana esimerkkinä sellaisille ihmisille, jotka jopa sairastuvat, koska ovat niin huolissaan”.

Eli ajattele sellaisia ongelmia, jotka OVAT ratkenneet, vaikka et niiden ollessa ajankohtaisia, eli  matalassa tunnetilassasi, todellakaan uskonut niiden voivan koskaan ratketa. On siis täysin mahdollista, että rahattomuutesikin muuttuu yhdessä sekunnissa rikkaudeksi, sillä muista: Luot todellisuuttasi uudeksi JOKA hetki!

Jos sinulla on ns. ristiriitaisia toiveita, eli että vaikkapa perheenjäsenesi toiveet tuntuvat olevan ristiriidassa sinun omien toiveidesi kanssa, niin älä silloin keskity ristiriitaisuuksiin, vaan ajattele toiveitasi yleisellä tasolla. Esimerkiksi, jos sinä haluat muuttaa pohjoiseen, ja kumppanisi etelään, niin älä keskity murehtimaan toiveidesi erilaisuutta, vaan ”puhdista” toiveeseesi liittyvä toivottomuuden tunne ajattelemalla vaikkapa seuravilla tavoilla:

Tätä asiaa ei tarvitse juuri nyt päättää, ja asioilla on tapana järjestyä parhain päin”. ”Universumilla on rajattomasti mahdollisia keinoja ratkaista tämäkin tilanne. Minä en niitä ehkä juuri näe, eikä minun tarvitsekaan. Voin luovuttaa kaikki huoleni ja ongelmani universumin ratkaistaviksi”. ”Minulla on aiempia kokemuksia siitä, että kun olen vain positiivinen ja luottavainen, niin asiat järjestyvät helposti ja nopeasti, eli murehtiminen on siksi täysin turhaa”. ”Kun ajattelen tilannettani rauhallisesti, niin minulla ei ole mitään menetettävää, vaikka unohtaisin ongelmani hetkeksi, voin siis huolen kantamisen sijaan aivan yhtä hyvin olla huoleton juuri nyt, ja huoletomuus tuntuu paljon paremmalta”. ”Elän elämääni  aina  vain juuri nyt, eli en todellisuudessa voi koskaan kuitenkaan ”tulla onnelliseksi”, vaan minun on ”oltava onnellinen”, eli loppujen lopuksi tärkeää on olla onnellinen juuri nyt, ei siis koskaan vasta huomenna”. ”Jos minä olen onnellinen, ja toiveeni korkean tunnetilani seurauksena toteutuu, niin onnellisuuteni hyödyttää myös perheenjäseniäni”. ”On ihanaa ja jännittävää nähdä, miten universumi tulee ongelmani ratkaisemaan. Eli aivan kuin istuisin juuri nyt elokuvateatterin mukavassa katsomossa, ja nauttisin iloisesta elokuvasta, jossa tulee olemaan  myös onnellinen ja iloinen loppu”.

Eli konkreettinen ohje, joka kannattaa aina pitää mielessä, tapahtui elämässäsi mitä tahansa: Ajattele aina jokaista ”mieltäsi vaivaavaa” ongelmaa ainoastaan niin yleisellä tasolla, että et tunne kehossasi matalan tunnetilan aiheuttamaa kipua, eli resistanssia! Tunnetilasi ovat täydellinen ohjausjärjestelmä, joka kertoo joka hetki, oletko menossa myötä- vai vastavirtaan, eli toivettasi kohti, vai siitä pois päin. Ja tämä absoluuttisen tarkka ohjausjärjestelmä  on käytössäsi jokaisena elämäsi hetkenä, luota siis siihen.

Eli jos sinulla on negatiivinen tunne ajatellessasi jotakin toivettasi, niin kohdista ajatuksesi mahdollisimman nopeasti johonkin muuhun asiaan, tai ajattele tuota asiaa niin yleisellä tasolla, että kipu kehostasi katoaa. Jos taas sinulla on positiivinen tunne ajatellessasi jotakin toivettasi, niin keskity silloin tuon asian yksityiskohtiin ja nautiskele niillä – niin kauan, kunnes mahdollisesti törmäät jälleen ogelmaan, joka saa sinut tuntemaan resistanssin eli negatiivisen tunteen kehossasi.

Toiveidesi positiivinen tapahtumaketju etenee siis vetovoiman lain vaikutuksesta kohti toteutumista eli manifestaatiota aina, mikäli et itse ole matalan tunnetaajuutesi takia sen esteenä. Sen takaa vetovoiman laki, joka on koko universumia koossa pitävä ja hallitseva voima.  Ja sinulla on tunteidesi ja ajatustesi kautta suora ja välitön yhteys tuohon voimaan. Käytä siis voimaasi!



19.4.2019


Voit kokea ”ihmeen”, jos tunnetilasi on korkea – ja menettää sen, jos lakkaat uskomasta ihmeeseen

Jokainen meistä luo itse oman todellisuutensa, eli muut ihmiset eivät ole koskaan ”syyllisiä” matalaan tunnetilaamme ja pettymyksiimme. Ja aina jos syytät toista ihmistä asioista, joita sinulle on tapahtunut – tai joita ei ole tapahtunut – niin olet syyttäessäsi matalassa tunnetilassa, ja manifestoit siksi vain lisää negatiivista elämääsi. Samoin, jos koet syyllisyyttä siitä, että toisella ihmisellä on vaikeuksia elämässä, niin tunnetilasi on tällöinkin matala, ja manifestoit lisää syyllisyydenaiheita elämääsi. Syyttäjä ja syyllinen ovat siis samalla tunnetaajuudella, ”samassa veneessä”.

Mutta korkealla tunnetaajuudella oleva henkilö voi kyllä auttaa matalammissa taajuustiloissa olevia kanssaihmisiään sallimaan itselleen taajuuden kohoamisen, sillä korkea taajuus dominoi aina universumissa. Esimerkiksi niinsanottu ihmeparantaminen perustuu tähän, eli jos parantaja on tunnettu ja arvostettu, niin hän saattaa kyetä parantamaan ihmisiä ”hengellään” siksi, että parannettavat uskovat parantajan kykyyn parantaa. Todellisuudessa parannettavat parantavat kuitenkin itse itsensä omalla uskollaan, eli parantaja on vain parantumistapahtuman ”rituaalinen uskonvahvistaja”.

Esimerkiksi profeetta Jeesuksen ns. ihmeteot perustuivat tähän. Profeetta oli meditaatioharjoitusten seurauksena pääosin niin korkeassa tunnetilassa, että hän ei ”nähnyt sairautta”, eli hän ymmärsi, että sairaus on vain matalan tunnetajuuden manifestatio. Ja koska parannettavatkin uskoivat profeetan ”ihmeelliseen voimaan”, niin he parantuivat, koska uskoivat paranevansa. Samanlaisia ihmeparanemisia on tapahtunut, ja tapahtuu jatkuvasti kaikkien uskontojen, ja myös ns. länsimaisen lääketieteen piirissä. On pelkkä näköharha liittää paraneminen pelkästään lääkkeisiin, tai toisaalta johonkin tiettyyn uskontoon. Jokainen ihminen on kaikkivoipa luoja, joka voi sallia omien solujensa parantaa itse itsensä – korkeassa tunnetaajuudessa.

Ja vastaavasti lääkärin tekemä sairausdiagnoosi voi pahentaa potilaan sairautta, koska potilaan oma usko hänen omaan sairauteensa vahvistuu.

Ihmparanemisien ongelma on siinä, että vaikka henkilö paranisi ns. henkiparantajan avulla, niin jos parannettavan oma tunnetaajuus on pääosin matala – mikä on ollut myös sairastumisen alkuperäinen syy –  niin ”ihme ei ole pysyvä”, ja jo parantunut sairastuu uudelleen. Samoin jos henkilö on sattumalta korkeassa tunnetilassa, ja voittaa suuren summan rahaa odottamatta, niin hän usein myös menettää rahansa nopeasti, koska hänen tunnetaajuutensa on pääosin matala, eli hän ei koe itseään arvokkaaksi, eikä hän siksi usko ”ansainnensa” voittoaan. Tai vaikka hän onnistuisikin pitämään rahansa, niin rahat eivät tuota hänelle iloa, jos hänen tunnetilansa on pääosin negatiivinen, koska ilon aiheuttaa aina korkea tunnetila, ei raha. Tästä siis juontaa juurensa sanonta ”raha ei tuo onnea”, joka siis on osin harhaanjohtava, sillä korkeassa tunnetilassa olevalle, itseään ja omaa elämäänsä arvostavalle  ihmiselle, rahakin TUO onnea. Raha on siis hyvä tai paha asia sen mukaan, missä tunnetilassa on se ihminen, jolla on rahaa. Raha itsessään on pelkkää neutraalia energiaa.

Ihmeparanemisien lisäksi  myös se, että monet ihmiset EIVÄT SAIRASTU, on niin ikään ”ihme” – siis siinä mielessä, että toiset meistä sairastuvat, toiset taas eivät. Vakaaseen terveyteen vain kiinnitetään paljon vähemmän huomiota, kuin sairastumiseen. Terveyttä pidetään onnellisena ”sattumana”, eli että ihminen on vain ollut tarpeeksi onnekas välttääkseen sairastumisen. Ja koska sairauksiin kiinnitetään paljon enemmän huomiota, kuin terveyteen, niin  sairaudet lisääntyvät. Jos siis ihmisten korkeaan mielialaan, elinvoimaisuuteen ja terveyteen kiinnitettäisiin enemmän positiivista huomiota, niin terveys lisääntyisi. Itämaisessa lääkintäperinteessähän  ihmisen ”henkisen tilan kartoittaminen” on aina ollut olennainen osa potilaan terveydentilan tutkimusta.

Toisaalta esimerkiksi länsimaisen lääketieteen kehitys ei ole lisännyt terveyttä lainkaan samassa suhteessa, kuin voisi olettaa. Vaikka mm. lapsikuolleisuus on vähentynyt merkittävästi, niin sairauksia ja tautiluokituksia manifestoituu vain koko ajan lisää. Ja tähän on tärkeänä syynä sairausinformaation lisääntyminen, eli se, että ihmiset ”luovat itse itselleen sairauksia” keskittämällä  ajatuksensa ja tunteensa ”tietoon mahdollisista sairauksista”. Sairaus on aina matalan tunnetilan manifestatio, eli kertoo siitä, että ihminen estää omilla negatiivisilla tunteillaan sen, että hänen omat solunsa palauttaisivat elimistön tasapainon. Synnynnäinen sairaus taas on valinta, joka tapahtuu jo ennen syntymää, samoin kuin sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, tai syntymämaan ja perheen valitseminen on ”sielun valinta”, eli valitsemme aina etukäteen, mistä näkökulmasta katsomme elämää, johon ”korkeamman tietoisuuden ulottuvuutena” synnymme.

Ennen nykyaikaisen lääketieteen kehitystä ihmiset sairastuivat tietysti niin ikään negatiivisten tunteiden seurauksena. Tällöin sairastumisen vain uskottiin tapahtuvan vaikkapa kirouksen tai ”pahojen henkien” aiheuttamana. Mutta yhtä kaikki: Sairastuminen tapahtui, koska henkilön tunnetila oli matala, ja hän  uskoi itse omaan sairauteensa. Ja jos sairastunut uskoi tarpeeksi papin, noidan tai shamaanin parannuskykyihin, niin hän parani.

Vastaavasti, jos haluat laihtua, mutta olet jatkuvasti huolissasi lihomisestasi, ”vihaat jokaista suupalaa”, ja pelkäät laihtuvasi hitaasti, niin laihtumisesi onkin hidasta. Mutta jos arvostat ruokaa jota syöt, ja keskityt samalla kuvittelemaan itsesi hoikaksi ja elinvoiaiseksi, niin hoikistut nopeammin, inspiroidut liikkumaan, ja nautit silti myös syömisestä.

Jos haluat kokea elämässäsi ns. ihmeitä, ja uskoa ihmeisiin – jolloin voit myös sallia nitä elämääsi – niin pyri näkemään jo tapahtuneita ihmeitä ympärilläsi: Jokainen syntyvä lapsi on valtavan suuri ihme. Se, että lapsi on saanut alkunsa, se että lapsi on kehittynyt kohdussa, se, että lapsesta on kasvanut ainutlaatuinen yksilö, ja se,että lapsi – kuten kaikki aikuisetkin – elävät, hengittävät, että heidän sydämensä lyö, ja että heidän solunsa uusiutuvat joka hetki.

Mieti sitä ihmeellistä synkroniaa, joka omassa elämässäsi vallitsee. Muistele tilanteita, joissa koit ”ihmeellisen sattuman”, joko sellaisen, joka tuotti sinulle iloa, tai sellaisen, joka ”pelasti” sinut vaikkapa onnettomuudelta. Muistele ”täpäriä tilanteita”, joissa koit hetkellistä pelkoa, mutta joista kuitenkin lopulta selvisit ”kuin ihmeen kaupalla”. Ihastele sitä, että olet saanut ruokaa syödäksesi, juomia juodaksesi, ja että sinulla on vaatteita, joita voit pukea päälle, ja koti tai muu majapaikka, jossa voit asua.

Luota siihen, että jos keskityt elämäsi arvostamiseen ja iloitsemiseen, niin  saat elämääsi lisää arvostamisen ja ilon aiheita, kun taas sellaiset asiat, jotka eivät tuota sinulle iloa, haihtuvat huomion puutteessa pois. Kun ne siis eivät enää omassa mielessäsi aktivoidu, niin  vetovoiman laki ei luo niitä sinulle enää  lisää.

Muista, että kaikki ne ihmeet, joita olet itse itsellesi ajatuksillasi ja tunteillasi luonut, ovat jo edessäsi. Niiden ja sinun silmiesi välillä on vain ikään kuin verho, joka estää sinua näkemästä luomiasi asioita. Tämä verho on taajuuksien välinen ero. Pyri siis sallimaan korkeammat tunnetaajuudet iloitsemalla aidosti mistä tahansa asiasta.

Tästä syystä objektiivisuus, realismi, eli ”tosiasioiden tunnustaminen” on ongelmallista, sillä vaikka unelmoisit paljon, niin jo luomaasi ja manifestoimaasi reaalimaailmaan keskittyminen pysäyttää usein ne positiiviset tapahtumaketjut, jotka unelmointisi on synnyttänyt. Ja tätä tapahtuu joka ikinen päivä, ja joka hetki. Toivot jotakin, unelmoit – mutta et lopulta kuitenkaan usko voivasi saavuttaa unelmiasi, koska niin ei ole tapahtunut aikaisemminkaan. Ja tällöin tapahtumaketju, joka oli jo alkanut, ja jonka seurauksena toiveesi olisi toteutunut, keskeytyy. Mutta korkeampi minäsi ei koskaan lakkaa ohjaamasta sinua kohti unelmiasi, joten voit milloin tahansa käynnistää unelmillasi ja uskollasi uuden samanlaisen tapahtumaketjun.

Sanat, joita sanot ovat usein se ensimmäinen unelmiesi manifestaatio, eli jos puhut paljon mahdollisuuksista ja onnistumisista, niin voit myös onnistua. Mutta jos puhut usein peloistasi ja epäonnistumisista – sekä menneistä, että pelkojesi perusteella odotettavissa olevista –  niin epäonnistut.

Jos siis haluat kokea ihmeitä, niin unelmoi usein – ja toimi vain silloin, kun olet korkeassa tunnetilassa, ja saat inspiraation toimia. Älä siis YRITÄ saavuttaa ihmettä, esimerkiksi pelaamalla rahapelejä silloin, kun olet masentunut ja toivoton. Mutta osta raha-arpa silloin, jos olet jostain aivan muusta syystä onnesi kukkuloilla, ja saat yhtäkkiä äkillisen impulssin ostaa arvan.

Jos siis odotat ihmeen saapuvan etuovesta, niin se tuleekin sivuovesta. Ja kaikkein useimmin ihme tapahtuu, kun et odota sitä ollenkaan, ja olet tyytyväinen elämääsi, jota elät juuri nyt.

Arvosta siis itseäsi ja kaikkea, mitä olet jo luonut – ja voit saada myös kaiken sen, mistä vielä unelmoit.



16.4.2019


Elämä on parhaimmillaan iloista leikkiä! Työ on raskasta vain silloin, kun tunnetilasi on matala

Mikään aktiivisuus fyysisessä elämässämme ei ole koskaan raskasta, jos tunnetilasi on korkea. Eli elämästä tekee ”vaikeaa” vain se, että vastustat itse elämän vapaata virtausta keskittymällä negatiivisiin asioihin. Toisin sanoen: Vain resistanssisi, eli oma matala tunnetilasi,  tekee työstäsi raskasta, ei sis koskaan työ ja toiminta itsessään.

Jos syytät työtäsi raskaaksi ja epämiellyttäväksi, se on sitä. Ja vastaavasti: Jos ihminen työskentelee koko elämänsä pääosin matalissa tunnetiloissa, odotellen iloisia ja vapaita eläkevuosia, hän on pysynyt niin kauan matalissa tunnetiloissa, että sairastuu usein vakavasti viimeistään päästessään eläkkeelle. Samasta ilmiöstä on kyse silloin, kun ahkera työntekijä sairastuu aina lomallaan: Hän pysyy terveenä työaikanaan, koska on  velvollisuudentuntoinen, ”elää työlleen”, mutta hänen tunnetilansa on kuitenkin kovan yrittämisen takia koko ajan sen verran matala, että jatkuva resistanssi, eli ”elämän vapaan virtauksen vastustaminen” saa hänet uupumaan. Kun hän sitten loman alkaessa antaa itsellensä vihdoin luvan levätä, niin kaikki koetut negatiiviset tunteet manifestoituvat sairautena, joka siis mahdollistaa  toivotun levon. Eli loman alkaessa hetkellinen positiivinen tunne ”mahdollistaa vihdoin toiveiden manifestaation”, joka sairaus tällaisessa tilanteessa siis on.

Myös fyysistä kuolemaa edeltää usein hetkellinen korkea tunnetila, joka siis mahdollistaa vapautumisen fyysisestä olevaisuudestamme, usein hyvinkin pitkäaikaisen matalan tunnetilan ja sairastamisen jälkeen. Vakavasti sairaan todellinen sydämen toive on usein kuolema, joka siis vapauttaa meidät täydellisesti matalista tunnetiloista.

Raskas työ – siis työ, joka tuntuu henkisesti raskaalta, oli se sitten ruumiillista tai henkistä  – ei myöskään koskaan tuo runsaasti taloudellista onnea ja runsautta. Ja VAIKKA raskaasta työstä maksettaisiinkin joissakin tapauksissa paljon palkkaa, niin jos työ tuntuu raskaalta, eli siihen liittyy paljon negatiivisia tunteita, niin siitä saatu palkkakaan ei tee kuitenkaan palkansaajaa onnelliseksi! Raskaan työn tekijä kokee ikään kuin tehneensä liian suuren uhrauksen, eikä ansaittu rahakaan tuo hänelle siksi iloa, koska hänen tunetilansa on katkeruuden ja pettymyksen taajuudella.

Eli toisaalta: Kaikkein eniten iloa palkastaan saavat aina sellaiset ihmiset, jotka nauttivat aidosti omasta työstään, oli palkka sitten pieni tai suuri. Ja ihminen, joka nauttii myös taloudellisesta runsaudesta ja vauraudesta tunnetasolla, saa usein hyvin pienelläkin työpanoksella todella paljon rahaa. Esimerkiksi muusikko voi ansaita viidessä minuutissa kirjoitetulla laulutekstillä lopulta miljoonia, jos hän nauttii sekä työstään, että rahasta. Nuo miljoonat VOIVAT tehdä hänet myös myöhemmin onnettomaksi, jos hän alkaakin tuntea huonoa omaatuntoa rikkaudestaan, mutta sekin on aina oma valinta. Rahaa on universumissa meidän saatavillamme aina rajattomasti, sillä raha on vain ja ainoastaan energiaa.

Eli inspiroitunut työ on aivan samanlainen rahasampo, kuin inspiroitunut lottovoitto. Meidän ei siis tarvitse koskaan ”uhrata elämäämme työlle”, saadaksemme rahaa. Se että todella moni ihminen maapallolla tekee niin, johtuu vain siitä, että he ovat oppineet, että menestystä, iloa ja onnellisuutta ei voi ”normaalisti” saavuttaa helposti. Ja tämä uskomus siis toteuttaa itse itseään.

Voit siis valita inspiroituneen työn, ”työn joka ei tunnu työltä”, josta saat helposti rahaa – mutta voit myös valita rahan ilman työtä, mikäli itse uskot, että voit saada rahaa ilman työntekoa. Universumi ei koskaan moralisoi meitä esim. laiskuudesta, vain me itse voimme moralisoida ja tuomita itseämme.

Jos siis uskot, että ”en voi saada rahaa ilman raatamista”, niin uskomuksesi toteutuu. On hyvin tavallista, että ihminen on luonut itselleen minäkuvan, joka kahlitsee hänen mahdollisuuksiaan läpi elämän. Tämä minäkuva saattaa syntyä kasvatuksen tuloksena, tai jonkinlaisena ”sukukirouksena” – ”meidän suvussamme on aina tehty kovasti töitä” – mutta jopa luonnehoroskooppien lukeminen saattaa saada aikaan tällaisia rajoitteita: ”Olen syntynyt maamerkkiin, joten en voi saavuttaa mitään helposti”.

Vapaudu tällaisista rajoittavista uskomuksista. Tiedosta, että olet omilla ajatuksillasi luonut ne, ja vain SIKSI ne tuntuvat usein olevan ”totta”! Se, miltä asiat tuntuvat, johtuu aina ja ainoastaan kulloisestakin tunnetilastasi.

Voit kuvitella fyysisen maailmamme kerrostalona, jonka alakerroksissa raatavat matalassa tunnetilassa olevat ihmiset. He pysyvät matalissa tunnetiloissa siitä huolimatta, onko heillä paljon tai vähän rahaa, ja heidän elämänsä tuntuu raskaalta ja turhauttavalta, johtuen siis matalista tunnetaajuuksista. Kun taas yläkerrassa työskentelee inspiroituneita ihmisiä, jotka iloitsevat niin työstään, kuin vapaa-ajastaankin. Ja he ovat iloisia silloinkin, kun heillä on vähemmän rahaa. Heidän ei tarvitse keskittyä raatamiseen, sillä he tuntevat itsensä usein onnekkaiksi, ja kokevat jatkuvasti inspiraatioita, jotka myös pitävät heidät korkeissa tunnetiloissa. He saattavat saada usein yllättäen ”ilmaisia lounaita”, he voittavat usein ja helposti rahaa ja palkintoja, he saattavat inspiroitua kävelemään polulla, jonne joku on pudottanut arvokkaan korun. Korkea tunnetila siis mahdollistaa heille jatkuvat ”onnenkantamoiset”, eli korkea tunnetila, resonanssi korkean minän kanssa, sallii heille heidän toiveidensa manifestaatiot. Ja tämä siis johtuu vain siitä, että he havaitsevat nuo korkeamman minän tarjoamat lahjat (todellinen, olevainen=real; todellistaa=realize). He eivät siis ole ”poikkeuksellisen onnellisia moukkia”, vaan he vain sallivat itselleen ne universumin tarjoamat runsaat lahjat, joita moni muu ei matalampien tunnetilojen seurauksena itselleen salli. Ja positiiviset kokemukset myös luovat ja vahvistavat heidän uskomuksiaan onnekkuudesta. Eli tästä syystä ”raha tulee rahan luokse” ja ”rikkaat rikastuvat”. Olemme kaikki mittaamattoman arvokkaita sieluja,  ja täysin vapaita luomaan elämäämme mitä tahansa, mutta erot vauraudessa johtuvat siis siitä, että vain harva meistä uskoo tähän, ja tiedostaa sen olevan konkreettisesti totta.

Elämme toki elämämme aikana ajoittain kaikki tämän kerrostalon eri kerroksissa, aina kulloisenkin tunnetilamme mukaan. Useimmiten vain kerroksen valinta tapahtuu tiedostamatta, eli emme usko, että voimme itse vaikuttaa ”onnenpotkuihimme”. Muista, että voit milloin tahansa valita työskentelyn ja elämän yläkerrassa, seuraamalla inspiraatioitasi ja innostustasi. Vaikka elämäsi olisi tähän saakka ollut raskasta,  vaikka olisit menettänyt paljon,ja kokenut paljon muitakin negatiivisia asioita, niin älä silti koskaan tuijota menneitä menetyksiäsi ja kärsimyksiäsi, vaan keskity ainoastaan siihen positiiviseen, mitä olet negatiivisilla kokemuksillasi LUONUT. Sillä aiemmin koettuihin menetyksiin tai uhrautumisiin keskittyminen pitää sinut kiinni menneessä, eli pitää sinut siellä alakerrassa raatamassa. Muista, että korkampi minäsi ei koskaan katso taaksepäin. Kaikki mitä haluat, on sinulle aina mahdollista, menneistä kokemuksistasi täysin riippumatta.

Älä mieti liikaa tulevaa, älä ole kärsimätön, seuraa impulssejasi. Muistele mahdollisimman usein sellaisia tilanteita, joissa koit ”pieniä ihmeitä”, joissa koit yllättäen onnellisia asioita. Miltä sinusta tuntui juuri ennen tuota onnellista ”sattumaa”? Se ei ollut sattumaa, vaan sinun korkea tunnetilasi mahdollisti tapahtuneen. Pyri tuntemaan tuo tunne, miltä se tuntui?

Jos siis haluat voittaa vaikkapa veikkauksessa, niin älä koskaan järkeile ja laskelmoi, vaan seuraa tässäkin asiassa impulssejasi. Ns. moukan tai aloittelijan tuuri johtuu siis siitä, että esimerkiksi ensimmäistä kertaa raveissa pelaavalla ihmisellä ei ole vielä minkäänlaisia muistoja ja uskomuksia ravipelaamisesta. Ja siksi hän voi valita oikean voittajahevosen inspiroituneena, korkeassa tunnetilassa. Voit kyllä myös ”luoda” veikkausvoiton, mutta et voi koskaan sallia veikkausvoittoa, jos yrität saada sellaisen – yrittäminen ja salliminen ovat eri tunnetaajuudella. Ja toisaalta: Jos olet korkeassa tunnetilassa, rahaa voi kirjaimellisesti ”sataa päällesi taivaasta”, eli rahaa tulee tavalla tai toisella, mikäli et omilla uskomuksillasi estä sitä tulemasta. Voit käyttää apunasi amulettia tai ns. onnettaria, mutta nekin toimivat vain, jos uskot niihin itse, aidosti tunnetasolla. Myös kaikenlaisten rukousten teho perustuu ainoastaan uskomuksiin, eli et voi koskaan saada mitään matalasta tunnetilasta käsin epätoivoisesti pyytämällä. Epätoivo (epä-toivo) ei siis kirjaimellisesti ole toivoa, saati uskoa ja tietoa. Vaan se, minkä TIEDÄT olevan totta, niin se on.

Uskomuksemme, että elämä ja toiveidemme saavuttaminen on vaikeaa, myös tekee niistä vaikeaa. Eli vastaavasti: Elämämme on helppoa ja nautinnollista, jos tunnetasolla uskomme, että se on helppoa ja nautinnollista. Tunnetilamme on siis ainoa asia, joka koskaan estää tai mahdollistaa sen, mitä haluamme. Sinä itse, sinun oma  tunnetilasi on siis aina se asia, johon vetovoiman laki vastaa. Mitään muita elämääsi vaikuttavia voimia tai ”jumalia” ei ole olemassa.

Jos hauat kokea impulsseja ja inspiraatioita, niin ota nokkaunia aina kun voit (uni saa tunnetilasi usein automaattisesti kohoamaan), naura paljon, meditoi, iloitse omista ja muiden ihmisten onnistumisista, vietä aikaa luonnossa, eläinten ja pienten lasten seurassa. Ja kun saat inspiraation tehdä jotain, niin älä JÄRKEILE itseäsi pois inspiroituneesta tilasta! Luota aina voimakkaaseen impulssiin, jonka koet positiivisessa tunnetilassa,  se on aina korkeamman minäsi ohjausta.

Älä siis koskaan yritä tavoitella asioita negatiivisista tunnetiloista käsin, ja edetä polullasi pimeässä harhaillen, vaan salli polun avautua allasi, eli salli korkeamman minäsi valaista polku, joka jo ON jalkojesi alla!

Elämä on parhaimmillaan iloista leikkiä, ole siis leikkisä, ole kuin pieni lapsi, ja innostu elämästäsi, sen jokaisesta hetkestä. Sillä elämä on vain tässä hetkessä. Menneisyyttä ei enää ole, ja tulevaa ei koskaan tule, sillä tuleva muuttuu aina nykyhetkeksi. Rakasta siis täydestä sydämestäsi nykyhetkeäsi, sillä se mahdollistaa myös kaiken sen, mitä toivot tulevilta hetkiltäsi!

Kaikki voimasi on siis tässä hetkessä, aina. Sinä Olet Luoja!



15.4.2019


Positiivisiin asioihin keskittyminen ei ole todellisuuden kieltämistä

Jos olet oppinut olemaan ”rehellinen itsellesi ” ja ”realisti”, niin  tietoisen luomisen tunnetaajuutta kohottavat  tekniikat saattavat tuntua sinusta joskus ”reaalitodellisuuden kieltämiseltä”, vastuuttomalta ”haihattelulta”, ja ”pään työntämiseltä pensaaseen” silloin, kun vaara uhkaa, ja pitäisi toimia.

Positiivisiin asioihin keskittyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kiellämme ongelmat elämässämme, vaan se tarkoittaa vain sitä, että emme aktivoi jatkuvasti sellaisia asioita, joita emme halua elämäämme enää lisää.

Sillä jos katsot tv-kanavaa, joka lähettää parhaillaan hauskaa elokuvaa, niin kanavavalintasi ei tarkoita, että kiellät sodan ja kärsimyksen, jota toisen tv-kanavan välittämä uutislähetys samaan aikaan näyttää. Kyse on ainoastaan siitä, etä valitset positiiviset tunteet, negatiivisten sijasta.

Jos katsoisit tuota sotauutisia näyttävää kanavaa ja ahdistuisit, niin ahdistuksesi ei millään tavalla helpottaisi sodan keskellä elävien ihmisten elämää, mutta negatiivisia tunteita kokiessasi vetäisit kyllä myös omaan elämääsi lisää ahdistusta, ja negatiivisia kokemuksia. Ja kaiken lisäksi aivan turhaan. Sillä me voimme auttaa muita ihmisiä VAIN ollessamme itse korkeassa tunnetilassa, emme siis koskaan olemalla empaattisia, sääliviä ja kärsiviä. Lause ”sääli on sairautta” on karrikoitu totuus, joka kuvastaa samaa asiaa. Voimme auttaa heikoilla olevaa vain olemalla itse vahvoja – siis myötätunnollamme, emme empatialla.

On siis aivan eri asia jättää  laskut rahapulassa maksamatta, tai ryöstää pankki, ja tuntea kuitenkin katkeruutta ja uhmaa, huonoa omaatuntoa ja pelkoa – kuin olla vaikeasta tilanteesta huolimatta rauhallinen ja luottavainen, uskoa, että kaikki lopulta aina järjestyy, ja tarvittaessa meditoida, jolloin tunnetaajuutemme kohoaa automaattisesti. Sillä  kun tunnetilamme kohoaa, mistä tahansa syystä, niin voimme saada korkeammalta minältämme inspiraation, miten näennäisesti mahdottomalta tuntuva tilanne voi selvitä. Negatiivinen tunnetila siis POIKKEUKSETTA aina vain estää meitä kuulemasta korkeamman minämme ohjausta, ja sen vuoksi ”saat sen mistä luovut”, eli vain  luopumalla huolistasi ja peloistasi mahdollistat ratkaisut.

Älä siis koskaan yritä VASTUSTAA ongelmiasi, sillä vastustamalla mitä tahansa, vedät sitä puoleesi. Luottamus universumiin tarkoittaa, että uskot, että jokainen toiveesi paremmasta on jo luonut tuon paremman, ja siksi, jos olet todella aidosti tunnetasolla luottavainen, niin kaikki elämäsi ongelmat ratkeavat. Se, että keskitymme pelkäämään ja olemaan huolissaan siitä, MITEN ongelmamme ratkeavat, pitää meidät matalassa tunnetilassa. Jätä siis korkeamman minäsi ja universumin huoleksi se tapa, jolla asiat lopulta järjestyvät. Pyri siis vain tuntemaan, MIKSI haluat sitä, mitä haluat. Eli sinun tehtäväsi on ainoastaan sallia itsellesi korkea tunnetila, eli tuntea, miltä tuntuu, kun toiveesi on jo toteutunut.

Voit siis aina valita positiiviset tunteet, kieltämättä kuitenkaan samalla todellisuutta jossa elät. Mutta jos kiellät tietoisesti todellisuuden, eli keskityt jatkuvasti siihen, mitä ET alua, niin yrittämällä työntää pois  sitä mitä et halua, vedätkin sitä puoleesi. Meidän tulee siis uskaltaa olla rohkeita ja luottavaisia, korkeassa tunnetilassa.

Ja vaikka toistaisit elämässäsi uudelleen ja uudelleen samaa, ”epäonnistumisen kaavaa”, niin sekään ei ole lopulta turhaa. Sillä joka ikinen kerta, kun tunnetasola tunnet, että ”tätä en todellakaan enää halua”, niin se mitä todella haluat, ikään kuin kerta kerralta kirkastuu ja tarkentuu.

Jos siis olet vaikkapa suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, ja tilanne on jatkunut samanlaisena jo niin pitkään, että et kykene enää uskomaan tilanteesi paranemiseen, niin älä siinä tilanteessa yritä vakuutella itsellesi: ”Olen rikas ja huoleton”. Sillä universumi ja vetovoiman laki ei koskaan reagoi pelkästään sanoihisi, vaan siihen, mitä tunnetasolla todella tunnet, eli taajuuteesi.

Lähde siis vähitellen muuttamaan uskomustasi positiivisemmaksi. Ajattele ensin yleisellä tasolla, mutta negatiivisesti: ”Toistan näköjään elämässäni jatkuvasti samaa käyttäytymismallia, eli koska uskon, että en voi saada rahaa, niin en myöskään saa sitä. Mutta tämä johtuu vain siitä, että olen usein aika laiska kohdistamaan ajatuksiani positiivisiin asioihin, ja vajoan usein pessimismiin”. Ja jatka sitten edelleen hieman positiivisempaan suuntaan: ”Tai ehkä en olekaan laiska,vaan ehkä tämä onkin vain paha tapa. Mutta onneksi vetovoiman laki näyttää minulle joka hetki, missä tunnetaajuudessa olen, ja negatiivinen tunnetilani kertoo, että en juuri nyt salli toiveitteni toteutua, kun taas positiivinen tunne kertoo, että sallin niiden manifestoitua. Voin siis oppia ”kantapään kautta” sallimaan itselleni toivomiani asioita…itse asiassa olen jo sallinutkin, eilen minulla oli hetken hauskaa ystäväni seurassa, ja hyvänolontunteeni kertoi siis korkeasta tunnetaajuudestani. Ilmeisesi en olekaan aivan toivoton tapaus, olenhan  muutaman kerran onnistunut saamaan myös rahaa täysin yllätäen, eli ainakin teoriassa sama voisi toistua uudelleen. Otampa kynän ja paperia ja kirjoitan paperille aiemmin kokemiani tilanteita, joissa sain rahaa, vaikka en odottanut sitä edes saavani…”

Kun tunnetilasi lähtee näin kohoamaan, niin kohta et enää edes muista sitä ahdistusta, jota vain viisi minuuttia aikaisemmin tunsit. Tällä tavalla siis luomme ja manifestoimme ensin omat tunteemme, ja niiden avulla luomme itse oman todellisuutemme, eli tunnetaajuutemme määrittelee joka hetki sen, millaista elämää elämme, ja miten koemme maailmamme ja todellisuutemme, tuntuvatko unelmamme ns. mahdottomilta, vai mahdollisilta.

Valitse siis aina korkeampi tunnetila. Aito positiivinen tunne – oli positiivisen tunteesi syy aivan mikä tahansa – mahdollistaa positiivisen tunne- ja tapahtumaketjun, ja lopulta kaiken, mitä olet toivonut. Keskity siis sallimiseen, älä kontrolloi, älä ole huolissasi, älä pelkää – iloitse, luota ja vastaanota!



11.4.2019


Arvosta tietoisesti tilanteita, joissa muut ihmiset herättävät sinussa negatiivisia tunteita – tunteesi paljastavat oman tunnetaajuutesi

Kaikki ns. epämiellyttävät tilanteet elämässäsi, eli tilanteet, joissa koet negatiivisia tunteita, ovat arvokkaita tienviittoja kohti toiveitasi. Ja tällaisia tilanteita tulee eteesi usein paljon myös siinä vaiheessa, kun olet jo harjoitellut korkean tunnetaajuuden sallimista, ja olet ajoittain jo melko vakaasti resonanssissa oman korkeamman minäsi kanssa. Eli kykenet jo melko hyvin tuntemaan pyyteettömän rakkauden tunteita, siis olosuhteista riippumatonta rakkautta, myötätuntoa  ja iloa.

Tämä johtuu siitä, että kun toiveidesi virta kiihtyy kiihtymistään, niin toiveet, joita olet korkeamman minäsi taajuudelle kenties jo hyvinkin kauan luonut – mutta et ole niitä vielä itsellesi sallinut – pyrkivät energian hyvin voimakkaan virtauksen seurauksena toteutumaan  lähes ”väkisin”, jolloin myös negatiiviset tunteet eli resistanssi tuntuu voimakkaammalta, ja ”vaatii sinua valitsemaan korkean taajuuden”, eli kulkemisen myötävirtaan. Ja jos ET valitse tuota vapaata virtausta, niin kova virtaus yhdistettynä negatiivisten tunteiden resistanssiin tuntuu rajummalta, kuin jos virtaus olisi hitaampaa. Ja kaikki on aina myös suhteellista: Kun olet ollut paljon korkeassa tunnetilassa, niin pienikin tunnetaajuuden lasku tuntuu kehossasi hyvin epämiellyttävältä. Et siis ole enää turtunut negatiivisiin tunnetiloihin, kuten useimmat maailman ihmiset ovat.

Jos lasket vaikkapa alas koskea, jossa virtaus on hyvin voimakas, niin eteesi tulevat karikot tuntuvat rajummilta, kuin jos vesi virtaisi hitaammin. Tai jos lentokone kulkisi maata pitkin yhtä kovaa vauhtia, kuin se kulkee ilmassa, jossa ei ole yhtä paljon vastustusta, niin vauhti tuntuisi matkustajista huomattavasti kovemmalta.

Negatiiviset tapahtumat ja tunteet  ovat siis hyvä asia, eivät suinkaan huono asia, tai osoitus ”epäonnistumisesta” vaikkapa ihmissuhteissa. Vaan tilanteet, joissa joudut esimerkiksi riitaan toisen ihmisen kanssa, vain paljastavat sinulle, että tunnetilasi on juuri sillä hetkellä, ja johonkin tiettyyn asiaan liittyen  matala, muuten riitaa ei olisi voinut lainkaan syntyä. Kukaan ei koskan riitele yksin, vaan riita on mahdollinen vain kahden, matalassa tunnetilassa olevan ihmisen välillä. Mikäli riita johtuu vaikeista olosuhteista tai  ongelmista, joissa on osallisena tuo toinen ihminen, niin riita opastaa sinua olemaan kohdistamatta huomiotasi noihin negatiivisiin olosuhteisiin, EI siis suinkaan jatkamaan riitelemistä,tai etsimään syyllisiä tilanteeseen.

Arvosta siis suuresti kaikkia niitä ihmisiä, jotka saavat sinut tuntemaan ahdistusta, vihaa, surua, pelkoa tai huolta, sillä he  paljastaat sinulle omalla käytöksellään, että keskityt tunnetasolla negatiivisiin olosuhteisiin, etkä pääse etenemään vaikeasta tilanteesta kohti helpotusta ja ratkaisuja, ellet tietoisesti ala keskittyä positiivisiin asioihin.

Eli negatiivinen tunteesi on AINA tärkeä tienviitta, joka johtaa sinut helpotuksen tunteseen, ja korkeampiin tunnetiloihin, mikäli osaat tulkita tienviitan opasteen oikein.

Jos siis koet vaikkapa pelkoa tai epävarmuutta tulevasta, niin tiedosta, että sinun ei tule keskittyä pelkoon, vaan niihin arvokkaisiin asioihin, joita sinulla on elämässäsi juuri nyt. Usko ja luota siihen, että tietoinen keskittyminen positiivisiin asioihin mahdollistaa sinulle lisää upeita asioita, joita olet toivonut. Ja ainoa asia, joka voi estää sinua manifestoimasta näitä unelmiasi, olet sinä itse, ja sinun omat negatiiviset tunnetilasi.

Älä siis jää kiinni kärsimykseen, älä jää kiinni negatiivisiin tunteisiin. Kun sallit tunnetilasi kohota, niin elät konkreettisesti mahdollisuuksien maailmassa, ja matalan tunnetaajuuden maailma, kärsimyksen maailma, haihtuu pois.

Se, mihin keskität huomiosi, sitä saat aina elämääsi lisää. Keskity siis iloon, ja ilo täyttää elämäsi!



11.4.2019


Se, mihin tunnetasolla itse uskomme, toteutuu – siksi skeptikot löytävät vain lisävahvistusta skeptisyydelleen

Ihminen, joka ei usko kaiken universumissa olevan värähtelyä, ja joka ei usko vetovoiman lakiin ja nk. paranormaaleihin ilmiöihin, saa jatkuvasti vahvistusta omalle uskolleen, eli epäuskolleen. Ja tähänkin on paradoksaalisti syynä vetovoiman laki. Samanlainen vetää aina puoleensa samanlaista. Epäusko vetää puoleensa epäuskoa vahvistavia kokemuksia. Paranormaaleja kokemuksia – jotka eivät siis ole todellisuudessa paranormaaleja, vaan täysin normaaleja – vastustavan henkilön tunnetila on vastustuksesta johtuen matala, joten hän ei yksinkertaisesti voi tuossa taajuustilassa kokea korkean tunnetaajuuden kokemuksia.

Elämme siis aina sellaisessa todellisuudessa, kuin millaiseen todellisuuteen itse uskomme.

Mutta skeptikollakin on motiivi omalle ajattelulleen, ja paranormaalien ilmiöiden vastustamiselle, ja tuo motiivi on näennäisesti ”huijareiden paljastaminen”, ja ”huijattujen puolustaminen”. Todellinen syy skeptisyyteen on kuitenkin se, että jokaisella skeptikollakin on  korkeampi minä, ja niin kauan, kun skeptikko ei ole yhteydessä omaan korkeampaan minäänsä, niin niin kauan skeptikon tunnetila on matala. Uskonnoissa kuvataan tällaista mielentilaa ”pimeydessä vaeltamisena”. Mutta valitettavasti myös uskonnot ajavat kannattajansa usein tähän samaan pimeyteen, mikäli uskonnolliset johtajat ja uskonnolliset kirjoitukset kannustavat uskovia vastustamaan muita uskontoja ja filosofioita, ”vastustamaan pahaa” ja ”vihaamaan syntiä”. Sillä emme voi vastustaa mitään vetämättä sitä samalla puoleemme.

Eli esim. kristinuskon paradoksi on, että uskomalla persoonalliseen pahaan kristityt ovat luoneet itse itselleen paholaisen. Eli aivan, kuten ns. saatananpalvontaa ei voi olla olemassa ilman saatanaan uskovia ihmisiä – niin aivan samalla tavalla paholaista vastustava uskovainen ”palvoo” itse paholaista, koska uskoo tähän.

Paha on siis ainoastaan matalan tunnetaajuuden manifestaatio, eli pahuutta ei voi olla olemassa ilman negatiivista tunnetilaa.

Muita uskontoja, ns. syntiä  ja pahaa vastustavan uskovan ihmisen olo siis pahenee sitä mukaa, kun  hänen vastustuksensa luo korkeaan taajuuteen positiivista, eli tällainen uskova ”ajautuu koko ajan kauemmas jumalasta”, vaikka kuvittelee päinvastaista. Tästä syystä moni kiihkeä kristitty odottaa tuskaisena tuomiopäivää, joka vapauttaisi hänet tuosta sisäisestä kivusta. Ja kun hän palaa korkeaan tietoisuuteen ns. kuollessaan, niin hänen tunnetaajuutensa tietysti nouseekin, eli hän ”kohoaa korkeauksiin”. Mutta tuomiopäivää tai maailmanloppua ei tähän täysin luonnolliseen tapahtumaan tarvita. Myös ns. antikristuksen hahmo ja ajatus positiivisilla asioilla eli esim. ”joogalla eksyttämisestä” ovat tällaisia matalan taajuuden selitysmalleja. Todellisuudessa ”antikristuksia” ovat kaikki sellaiset uskovaiset, jotka julistavat sanoillaan pyyteettömän rakkauden sanomaa, mutta tuomitsevat silti tunnetasolla toisuskoisia.

Myös skeptikko luo kaikella ns. korkean tiedon vastustamisellaan, ja jokaisella skeptisyyttä vahvistavalla väittämällään oman korkeamman minänsä taajuudelle vastauksia, eli hänen ”olonsa pahenee” sitä mukaan, kun hän jatkaa korkeamman tiedon vastustamista, koska hän on koko ajan enemmän erossa omasta laajentuneesta itsestään.

Esimerkiksi taikuri James Randin kuuluisa, miljoonan dollarin skeptikkopalkinto, joka siis on luvattu ihmiselle, ”joka todistaa paranormaalin ilmiön tieteellisesti, eli valvotuissa kokeellisissa olosuhteissa”, on vetovoiman lain vaikutuksesta lähes  mahdotonta kenenkään saavuttaa, elleivät myös testaajat ole korkeassa tunnetilassa. Sillä matalassa tunnetilassa oleva testaaja ei voi havaita korkean  taajuuden ilmiöitä, hänen oma tunnetaajuutensa estää sen. Ja jos vaikkapa selvänäkijä osallistuu testiin, niin hänen motiivinsa osallistua on  palkkion saaminen, eli hänen tunnetilansa ei ole korkea, johtuen ”yrittämisestä” – ja myös testaajien matalasta tunnetilasta. Jos selvänäkijä taas on vakaasti korkeassa tunnetilassa, niin hän ei tarvitse skepikkopalkintoa, vaan hän kykenee manifestoimaan nuo miljoona dollaria itse, sillä se, joka toivoo jotakin rahasummaa, luo saman summan välittömästi korkeamman minänsä taajuudelle.

Näkijän tunnetaajuus vaikuttaa myös kahdenvälisissä selvänäkötilanteissa: Mikäli selvänäkökonsultaatiota pyytävä henkilö on itse korkeassa tunnetilassa konsultaation tapahtuessa, niin hän itse ”sallii” itselleen sen tiedon, jonka selvänäkijä hänelle välittää. Eli selvänäkijä vain tulkitsee asiakkaan oman korkean tietoisuuden todellisuutta. Mutta jos näkijä on matalammassa taajuudessa kuin asiakas – myös korkeammilla taajuustasoilla on taajuseroja –  niin näkijä ei voi nähdä tämän korkean taajuuden luomuksia, vaan asiakkaan tulee luottaa omaan intuitioonsa, eli ”uskoa sisäiseen tietoonsa”. Joskus käy myös niin, että näkijä ei taajuuseron vuoksi näe, mutta pyrkii ylläpitämään mainettaan ”hyvänä näkijänä”, ja  ”yrittäessään nähdä” hän näkeekin omiaan,  tai aivan jonkun toisen ihmisen energioita. Usein korkealla taajuustasolla olevan asiakkaan oma, todellinen sydämen toive myös on, että hän näkisi itse, ilman välikäsiä,  ja silloinkaan hän ei todellisuudessa salli näkijän nähdä energioitaan, ja korkean taajuustason luomuksiaan, vaikka pyytääkin katsomista.

Myös reikiparannus on mahdollista vain, jos hoidettava uskoo paranemiseensa. Ns. henkiparannus on siis vain ”omaa uskoa vahvistava rituaali”, kuten kaikki ihmiskunnan harjoittamat vastaavat rituaalit, joita kutsutaan nykyään ”taikauskoksi”. Taikauskoa ei kuitenkaan ole olemassa, on vain uskoa ja epäuskoa, korkeita ja matalia taajuuksia, ja niiden luomia manifestatioita.

Älä siis koskaan yritä todistella vetovoiman lain olemassaoloa ihmiselle, joka ei ole tälle tiedolle vastaanottavainen, eli jonka oma taajuustila on matala. Sillä jos kerrot asiasta ihmisille, joiden oma taajuus on matala, niin he saavat todennäköisesti myös oman tunnetaajuutesi laskemaan,  ja ajaudut vain itsekin matalaan tunnetilaan, eivätkä he matalasta taajuudestaan johtuen voi lähtökohtaisestikaan ymmärtää, mitä kerrot.

Harjoittele siis korkean tunnetilan ylläpitoa yksin, tai muiden korkeassa taajuustilassa olevien seurassa, jolloin korkean taajuuden ylläpitäminen on helpompaa. Kun sitten olet tekemisissä  ihmisten kanssa arkisissa tilanteissa, niin jos kohtaat pääosin korkeassa tunnetilassa olevia ihmisiä, niin korkea tunnetilasi on jo vakaa. Nimittäin: Myös useimmiten negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen ILMENTÄÄ usein tiedostamattaan korkeassa tunnetilassa olevan ihmisen seurassa omaa korkeampaa minäänsä, mikäli häntä ei ”haasteta vastustamaan” puhumalla hänelle esoteerisista ilmiöistä. Sillä jokaisen ihmisen perusolemus on aina korkea tietoisuus, ja korkea tunnetaajuus dominoi aina universumissa!

Voit siis vakaasti korkeassa tunnetilassa  ollessasi inspiroida ”korkeampien minuuksien dialogin” aivan kenen tahansa ihmisen kanssa – myös skeptikkojen ja omasta uskonnostaan tiukasti kiinni pitävien uskovaisten kanssa – mikäli puhut vain omasta näkökulmastasi, ja omasta todellisuudestasi käsin, etkä siis pyri millään tavalla vastustamaan noiden kanssaihmistesi näkemyksiä ja todellisuutta.



9.4.2019


Älä yritä ratkaista suuria ongelmia – rentoudu, ja seuraa korkeamman minäsi hienovaraista ohjausta

Jos sinulla on ns. suuri ongelma, niin et luultavasti itse tunnetasolla usko ongelman ratkeamisen mahdollisuuteen, KOSKA se on mielikuvissasi niin ”suuri”.

Tästä syystä et koskaan voi saavuttaa suuria unelmiasi yrittämällä kovasti, sillä kun yrität, uskomatta täysin yrittämisesi onnistumiseen, niin tunnetaajuutesi on matala.

Tee siis rauha nykyhetken kanssa. Mitä suurempi ongelmasi omasta mielestäsi, ja omien aiempien kokemustesi perusteella  on, niin sitä tärkeämpää on ongelmasta irti päästäminen, kohdistamalla ajatukset aivan muihin asioihin. Sillä niin kauan, kun keskityt asiaan, joka ei tuota sitä ajatellessasi sinulle mielihyvää, niin yhtä kauan vedät puoleesi vain lisää asioita, jotka tuottavat sinulle mielipahaa.

Korkeampi minäsi ohjaa sinua kohti unelmiasi väsymättä koko ajan, jokaisena elämäsi hetkenä, siitäkin huolimatta, että et itse läheskään aina havaitse tuota hienovarausta ohjausta. Myös ajatuksesi ovat ohjausta, ja manifestaatioita, joita vastaanotat. Eli tiedostat korkeamman minäsi sinulle tarjoaman idean samalla hetkellä, kun oma taajuutesi on sama kuin idean taajuus. Eli saat inspiraatioita ajatusmanifestaatioiden välityksellä.

Mutta ole tarkkana: Jos saat ajatuksen ja inspiraation toimia  matalassa tunnetilassa, eli vaikkapa silloin, kun keskityt jonkun asian puuttumiseen, niin  silloin tuo ajatus ei ole lähtöisin korkealta minältäsi. Vaan kyseessä on usein matalan tunnetaajuuden manifestaatio. Uskontojen uskomus ”paholaisen” tai ”riivaajahenkien” olemassaolosta on myös tällainen matalan taajuuden manifestaatio. Pahoja henkiä ei siis ole olemassa, mutta matalassa tunnetilassa ”uskomme ne todeksi”. Ja saatamme jopa kuulla niiden ”puhuvan”. Myös painajaisunemme ovat samanlaisia matalan taajuuden manifestaatioita, eli koska unitilassa emme koe resistanssia,eli emme torju myöskään pelkojamme, niin näemme painajaisia – eli  siis manifestoimme unessa pelkojamme.

 

Voit vastaanottaa korkeammalta minältäsi ohjausta aina sen mukaan, kuin mitä olet itse kulloinkin valmis vastaanottamaan. Arvosta siksi aivan pienimpiäkin, hyvältä tuntuvia ideoita, joita tulee mieleesi ollessasi rauhallinen, tyytyväinen, eli  kun sinulla on hyvä olla, ”olosuhteista riippumatta”. Vastaanota ”toivon ja ilon kipinöitä”, ne ovat suunnattoman arvokkaita, koska ne mahdollistavat kulkemisesi myötävirtaan, ja siten lopulta myös suurempien unelmiesi toteutumisen.

 

Universumi ei koskaan moralisoi toiveitasi, eikä mikään, mitä haluat ja toivot, ole sinulle korkean tietoisuuden mielestä ”liikaa”. Olemme kaikkivoipia Luojia,ja aivan kaikki asiat, mitä toivomme,  on meille siis mahdollista myös saada ja toeuttaa. On siis teoriassa aivan yhtä helppoa manifestoida itselleen viisisenttinen, kuin 10 miljoonaa euroa. Se, mikä useimmiten kuitenkin estää tuon suuremman summan manifestoitumisen, on oma epäuskosi, eli tunnetaajuutesi. Mutta jos vähä vähältä valmistat itseäsi valmiimmaksi vastaanottamaan pienempiä toiveitasi, niin lopulta mikään ei ole sinulle enää mahdotonta. Nimittäin kun saavutat paljon pieniä tavoitteitasi, niin myös uskosi suurempien tavoitteiden saavuttamiseen kasvaa, eli tunnetaajuutesi kohoaa vähitellen. Tällä tavalla ovat mahdollistuneet elämäntarinat, joissa rutiköyhästä ihmisestä on tullut upporikas. Heidän uskonsa rikkauden mahdollisuuteen on siis kasvanut vähitellen, positiivisten kokemusten, ja niiden aikaansaaman tunnetaajuuden kohoamisen myötä.

 

Eli kun opit täydestä sydämestäsi arvostamaan ja rakastamaan itseäsi ja muita, niin et enää ”rankaise” itseäsi kieltämällä itseltäsi – tai muilta – elämäniloa ja runsautta. Me olemme loputtoman vauraan ja täysin rajattoman universumin rakkaita lapsia.  Sillä sinä olet syntynyt suureksi Luojaksi, ilon ja rakkauden lähettilääksi. Sinä olet syntynyt nauttimaan elämästäsi. Elä ja nauti siis olemassaolostasi arvosi mukaisella tavalla!



5.4.2019


Arvosta omaa luomisvoimaasi – asettuminen ”jumalan” alamaiseksi erottaa sinut omasta voimastasi

Se, mitä monessa ns. yksijumalisessa uskonnossa kutsutaan ”jumalaksi”, on todellisuudessa alati laajeneva tietoisuus, ja me olemme tuon korkeamman tietoisuuden ulottuvuus, osa sitä, emme siis sen ”alamaisia”. Eli jos ihminen  arvottaa itsensä ”jumalien” alapuolella olevaksi, eli ”alamaiseksi”, ”syntiseksi”, ”vajavaiseksi”, niin hän samalla erottaa itsensä myös omasta korkeammasta voimastaan.

Eli tästä syystä minkä tahansa ns. jumalan kunnioittaminen, ja tällaisen hahmon edessä nöyrtyminen, on itseään toteuttava profetia, ja negatiivinen manifestaatio: Koska uskomme olevamme alamaisia, heikkoja ja syntisiä, niin myös olemme sitä, koska tunnetaajuutemme on matala. Ja matalassa tunnetilassa OLEMME heikkoja, emme luomisvoimaisia, ja omaan voimaammme luottavia. Negatiivisessa tunnetilassa TEEMME ns. syntiä, eli omasta mielestämme vääriä ja tuomittavia asioita, joita tehtyämme me sitten tuomitsemme itseämme, eli pysymme edelleen matalassa tunnetilassa. Koska saamme kaiken, mitä ajattelemme ja mitä tunnemme, halusimmepa tai emme.

Esimerkiksi uskonnollisessa yhteisössä, jossa on hyvin tiukat säännöt ja määräykset siitä, millainen käytös on sallittua, ja mikä puolestaan ”synnillistä”, niin keskittyminen voimakkaasti syntien vastustamiseen itse asiassa tekee ns. uskovaisista usein ”syntisiä”. Sillä se, mitä vastustamme, niin sitä vedämme aina puoleemme. Ja jos esim. lapset kasvavat tällaisessa yhteisössä ”synnin ja korkeamman pelkoon”, niin he ajautuvat matalan tunnetilansa seurauksena usein myös valtaa yhteisössä pitävien aikuisten uhreiksi . Eli tästä syystä ”syntiä vihaavat” myös ”tekevät syntiä”, vaikka ukonnollinen tavoite olisi siis täysin päinvastainen. Tästä syystä uskonyhteisöt ovat usein käytännössä irvikuvia siitä, mikä on uskonnon alkuperäinen, opillinen ihanne.

Myös kiihkeä, matalassa tunnetilassa tapahtuva rukoileminen, aneleminen ja pyytäminen, voi olla enemmän haitallista, kuin tuloksellista. Eli jos harjoitat rukoilemista, niin muista, että on kaksi tapaa rukoilla: Hyödyllinen ja hyödytön, jopa vahingollinen.

Jos rukoilet siten, että pyydät ja anelet apua, eli rukoilet, koska tarvitset ja haluat jotakin, niin rukoilusi usein vain erottaa sinut omasta voimastasi. Sillä meidän ei tarvitse pyytää mitään asiaa kuin yhden ainoan kerran, ja olemme jo luoneet ratkaisun korkeaan värähtelytaajuuteen. Meidän ei siis tarvitse esittää kuin yksi kysymys, ja kysymykseen on jo olemassa vastaus. Eli kaikki on hyvin aina, sillä saat aina mitä toivot – jos vain otat toiveesi vastaan.

Ja ainoa tapa ottaa vastaan toiveitasi,on korkea tunnetila. Siksi ainoa toimiva rukous on arvostava: Arvosta itseäsi, kaikkia muita ihmisiä,  ja aivan kaikkea, mitä olet omaan elämääsi itse luonut.

Arvosta aivan erityisen paljon kokemiasi ongelmia, sillä kun arvostat ongelmaa, niin mahdollistat ratkaisun ongelmaasi. Ja ilman ongelmaa ei siis olisi olemassa myöskään sen ratkaisua!

Eli totuus luomisprosessista on: Et voi saada mitään, ellet pyydä mitään. Et voi saada vastauksia, ellet kysy. Vain ongelmat ja kysymykset mahdollistavat siis vastaukset, eli vain ei-toivottua kokemalla voimme luoda toivottua.

Tästä syystä selviäminen – näennäisesti – aivan erityisen suurista ongelmista on lopulta aivan erityisen suuri lahja universumilta. Sillä kun kysymme suuria kysymyksiä, myös vastaukset joita saamme, ovat suuria ja merkittäviä.

Mutta meidän ei siis tarvitse PYYTÄÄ lisää ongelmia rukoilemalla apua matalassa tunnetilassa, vaan voimme vastaanottaa ongelmiimme ratkaisuja luottamalla ratkaisujen  olemassaoloon. Eli luottamalla omaan kaikkivoipaisuuteemme. Ns. esirukoileminen, eli toisen ihmisen puolesta rukoileminen toimii usein siksi, että se, joka uskoo esirukouksen voimaan, myös manifestoi sitä, mihin itse tunnetasolla uskoo. Kyse ei siis ole siitä, että ”jumala” toteuttaisi esirukousten pyynnöt, vaan rukouksen kohde itse sallii itselleen ratkaisut.

Kaikki kokemamme ongelmat itsessään ovat siis lahjoja universumilta.

Jos  olet vaikkapa joskus kohdannut ihmisen, joka herättää sinussa voimakasta vastenmielisyyttä, joka on mielestäsi tehnyt sinua kohtaan väärin, joka on yrittänyt tavalla tai toisella vahingoittaa sinua, tai joka on ollut sinua kohtaan vihamielinen, niin arvosta aivan erityisesti juuri tätä ihmistä. Sillä juuri tämä ”vihollisesi” on saanut sinut toivomaan voimakkaasti elämääsi kanssaihmisiä, jotka ovat myötätuntoisia, rakastavia ja hyviä. Jos et olisi kohdanut tuota ns. vihamiestäsi, et olisi myöskkään pyytänyt rakkautta elämääsi. Ja tavalla tai toisella negatiivisten ihmisten kohtaaminen kertoo myös aina siitä, että et itse arvosta ja rakasta itseäsi – sillä tunnetaajuutesi on matala kohdatessasi muita matalassa taajuudessa olevia ihmisiä, uhri ja pahantekijä ovat aina samalla tunnetaajuudella –  eli ns. vihollisesi saavat sinut  myös arvostamaan itseäsi, koska ”toivot olevasi arvokas” kokiessasi arvottomuutta.

Myös sairaudet ja taloudelliset vaikeudet ovat suuria lahjoja, koska sairaus saa meidät arvostamaan terveyttä, puute ja pelko puolestaan arvostamaan runsautta,mielenrauhaa ja turvallisuutta. Läheisten fyysiset kuolemat auttavat meitä pääsemään eroon kuolemanpelosta, sillä kun läheisemme palaa takaisin korkeaan tietoisuuteen, niin samalla koemme itse ”pienen kuoleman”. Erityisen suuri lahja on myös  lapsen kuolema, eli usein ihminen, joka haluaa oivaltaa syvällisesti tunnetasolla, että ”kuolemaa ei ole olemassa”, luo elämäänsä oman lapsensa kuoleman. Lapsi, joka kuolee, on puolestaan  ”syntynyt maan päälle vain palatakseen pian takaisin korkeaan tietoisuuteen”, eli hän on tässä luomisprosessissa kanssaluojana.

Myös perheenjäsenen itsemurha on suuri lahja, sillä se opettaa meitä paitsi ymmärtämään, että fyysinen kuolema on aina vain ”kuin kävelisi viereiseen huoneeseen”, että itsemurha on vapautus ja helpoin mahdollinen polku silloin, jos ihminen ei kykene muulla tavoin sallimaan itselleen elämäniloa, eli korkeita tunteita –  ja että jokainen ihminen luo aina itse oman todellisuutensa, eli kukaan toinen ihminen ei ole koskaan syyllinen kenenkään toisen ihmisen itsemurhaan.

Joskus saatamme kokea elämämme ”liian haastavana”, eli olla katkeria itsellemme siitä, että elämässämme on niin paljon suuria haasteita. Mutta arvostamalla aivan kaikkea kokemaamme emme koe haasteitamme kärsimyksenä, vaan päin vastoin siis lahjoina. Ja katkeruuteen ei todellakaan ole aihetta, sillä se, joka on nähnyt paljon synkkää pimeyttä, näkee myös valon paljon kirkkaampana. Eli voit kokea todella pakahduttavaa onnen  tunnetta, jos tiedät myös sen, miltä tuntuu olla erossa omasta korkeammasta minästäsi, eli tuntea täydellistä onnettomuutta ja arvottomuutta.

Eli jokainen onnettomuus on aina samalla suunnattoman suuri lahja. Pyydämme vastoinkäymisiä elämäämme itse, mutta saamme myös nauttia niiden luomista lahjoista itse.

Tarina kertoo miehestä, joka oli patikoimassa vuosistossa, kun hän yhtäkkiä putosi ja katkaisi molemmat jalkansa. Onni onnettomuudessa oli, että häntä saapui pian noutamaan helikopteri. Kun hän istui vammautuneena helikopterissa, hän näki alhaalla vuoristossa kauniimman vesiputouksen, kuin millaista hän oli koskaan kyennyt mielessään edes kuvittelemaan, ja jollaista hän ei siis olisi koskaan saanut nähdä, ellei onnettumuutta olisi tapahtunut.

Eli kaikilla pilvillä on aina kultainen reunus. Arvosta aina täydestä sydämestäsi kaikkia kohtaamiasi ongelmia!



1.4.2019


Se, että olet elossa juuri nyt, on myös oma manifestaatiosi

Jos sinun on vaikea uskoa siihen,että luomiskykysi on täysin rajaton, ja että rajallisuuden tunteen aiheuttavat ainoastaan omat negatiiviset uskomuksesi, eli se, että et itse salli itsellesi kaikkea sitä, mitä olet jo toiveillasi luonut – niin pohdi hetki niitä luomuksiasi, joita pidät itsestäänselvinä. Mieti sellaisia asioita elämässäsi, joita et siis epäile, vaan jotka jatkavat olemassaoloaan hetkestä toiseen, päivästä toiseen, vuodesta toisen, vuosikymmenestä toiseen.

Kehosi normaalit elintoiminnot ovat tällainen manifestaatio. Manifestoit siis jokaisen elämäsi hetken. Sillä uskot niin vahvasti siihen, että olet elossa, että pysyt hengissä. Jos uskoisit vahvasti kuolevasi, niin kokisit fyysisen kuoleman välittömästi. Myös lääketiede on tullut tutkimuksissaan tähän samaan tulokseen, eli länsimainenkin lääketiede myöntää ns. nosebovaikutuksen olemassaolon. Eli lääketiede tuntee tapauksia, joissa henkilö on luullut ottaneensa tappavan annoksen unilääkkeitä, ja ollut lähellä fyysistä kuolemaa – vaikka kyseiset lääkkeet ovat todellisuudessa olleet pelkkiä sokeripillereitä, eli plasebolääkkeitä. Ja samalla tavalla lääketiede on lukemattomissa paranemistilanteissa todistanut plasebovaikutuksen olemassaolon, eli että ihminen voi itse parantaa itsensä, jos uskoo paranemiseensa, ja vaikkapa plasebolääkkeen tehoon.

Vain hyvin harva ihminen oivaltaa täysin tätä totuutta uskomustemme voimasta, siitäkin huolimatta, että koemme saman plasebo- ja noseboilmiön  päivittäin  elämässämme. Sillä kaikki sairaudet syntyvät – ja joko paranevat tai pahenevat –  ajatustemme ja tunteidemme, eli värähtelytaajuuksiemme  seurauksena. Meillä on joko ”terve ja elinvoimainen  olo”, tai ”sairas olo”. Kun olemme esimerkiksi väsyneitä, niin tunnetaajuutemme laskee, ja olemme alttiita manifestoimaan itsellemme sairauksia. Koko ajan lisääntyvä informaatio erilaisista sairauksista saa meidät myös usein sairastumaan, sillä jos ajattelemme jotakin tiettyä sairautta, ja pelkäämme sitä, niin manifestoimme itsellemme tuon sairauden negatiivisilla tunteillamme. Kyse ei siis ole siitä, etteikö esimerkiksi kulkutauteja olisi olemassa, vaan siitä, että tunnetaajuutemme joko mahdollistaa, tai estää sairastumisen.

Erilaiset allergiat ovat koko ajan lisääntyvä ryhmä tällaisia matalien tunnetilojen manifestaatioita. Voimme oivaltaa tämän totuuden,   syyllistämättä silti millään tavalla allergiaan sairastuneita. Mutta hyväksymällä sen, että allergiat, kuten kaikki muutkin sairaudet,  ovat pohjimmiltaan matalan tunnetaajuuden manifestatioita, voimme tietoisesti ”luoda terveyttä”, sairauden sijaan.

Eli oman kehomme solut kykenevät  korkeassa värähtelytaajuudessa parantamaan minkä tahansa kehomme häiriötilan, ja torjumaan mitkä tahansa bakteerit tai muut kehomme toimintaa uhkaavat asiat, mutta jos tunnetilamme ovat matalia, niin negatiivisilla tunteillamme siis manifestoimme häiriötilan, eli sairauden jatkumisen. Vetovoiman laki on tässäkin tapauksessa voima, jonka vaikutusta emme voi eliminoida. Mutta meillä on täydellinen vapaus päättää, vetääkö vetovoiman laki puoleemme terveyttä, vai sairautta.

Positiiviset tunteet mitä tahansa elämämme aluetta, tai omaa ominaisuuttamme kohtaan, saavat tuon elämänalueen kukoistamaan. Voimme ajatuksillamme ja tunteillamme ”uskoa itsemme” paitsi terveeksi, niin myös hoikaksi, kauniiksi, hyvämuistiseksi, hauskaksi, älykkääksi, viisaaksi, tai taitavaksi missä tahansa asiassa. Voimme kirjaimellisesti rakastaa viherkasvimme ja puutarhamme kukoistamaan, ihailla kotimme kodikkaaksi – sisustusinspiraatioillamme ja korkealla mielialallamme, jolloin kodissamme on ”hyvä tunnelma” –  ja arvostamalla autoamme tai vaikkapa kodinkoneitamme, saamme nekin toimimaan paremmin. Tai inspiroidumme  korkeamman minämme avulla havaitsemaan koneissa piilevän vian jo ennen, kuin kone hajoaa. Puhumattakaan siitä, miten voimme auttaa läheisiämme, pelkästään olemalla läsnä perheessämme, korkeassa tunnetilassa.

Moni aikuinen ihminen muistelee myös jopa vuosikymmenten jälkeen tiettyä opettajaansa, joka oli ”karismaattinen”, eli pääosin  korkealla värähtelytaajuudella  oleva henkilö. Tällaisella opettajalla on usein hyvin kauaskantoinen, positiivinen vaikutus oppilaidensa elämään.

Totuus on myös, että jos kukaan tai mikään maapallolla elävistä eliöistä ei olisi korkeassa tunnetaajuudessa, niin maapallolla ei olisi elämää lainkaan. Eli vaikka  valtaosa ihmiskuntaa on suurenkin osan elämästään matalissa tunnetiloissa, niin kasvit, eläimet ja mineraalit ovat kuitenkin vastaavasti korkeassa tunnetaajuudessa, mikä on mahdollistanut elämän jatkumisen maapallolla miljardeja vuosia. Ja myös syystä tai toisesta tuhoutuneet ekosysteemit ovat aina korjanneet –  ja korjaavat jatkuvasti – itse itsensä tämän luonnossa vallitsevan korkean värähtelytaajuuden ansiosta.

Luomakunnan suunnaton monimuotoisuus on siis korkean taajuuden, puhtaan positiivisen energian aikaansaamaa rikkautta, joka luo koko ajan uutta, ja uusia elämänmuotoja, vetovoiman lain vaikutuksesta. Kasvit ja eläimethän eivät esimerkiksi ”murehdi”, jos joku yksilö kuolee, tai jopa kokonainen laji kuolee sukupuuttoon, sillä kasveilla ja eläimillä on vaistojensa välityksellä suora yhteys korkeaan tietoisuuteen, ja puhtaaseen positiiviseen energiaan, eli eläimet ja kasvit TIETÄVÄT, että elämä jatkuu aina jossain muodossa, eikä fyysisellä kuolemalla ole siksi mitään merkitystä. Kuolema ei siis ole koskaan ”menetys”, vaan aina ainostaan uuden elämän alku.

Kun siis tiedostat, että manifestoit ihan joka hetki myös oman hengissäpysymisesi, hengityksesi, sydämenlyöntisi, verenkiertosi, ja kaikki muut elintoimintosi – koska USKOT niin vahvasti niiden toimivan, ja pitävän sinut hengissä  – niin aivan samalla tavalla voit siis  pelkällä uskollasi manifestoida aivan mitä tahansa, mitä toivot. Ainoa asia, mitä manifestointiin tarvitset, on korkea tunnetila, eli uskon ja ”tiedon” värähtelytaajuus, sillä siihen vetovoiman laki siis vääjäämättä reagoi.

Päätä siis vain uskoa, että saat mitä haluat. Ja pyri sen jälkeen tuntemaan, miltä tuntuu, kun olet jo saanut sen asian, jota toivoit. Älä koskaan YRITÄ saada mitä haluat, vaan tunne se olevaksi.

Tunne itsesi rikkaaksi, tunne itsesi rakastetuksi, tunne itsesi terveeksi. Tunne itsesi taitavaksi ja lahjakkaaksi. Tunne itsesi kaikkivoivaksi Luojaksi.

Ja niin on, ja niin tapahtuu.


Kommentit