Sinä Olet Luoja

  Seuraatko edelleen negatiivista uutisvirtaa? Muista tämä metafysiikan totuus: Omat negatiiviset uskomuksemme "uhriudesta" ja "pahuudesta" luovat illuusion, jossa nuo omat uskomuksemme näytttävät todelta. Huomiomme eli ajatustemme kohde siis manifestoituu oman uskomuksemme mukaisena. Tuo kuva on kuitenkin vain oman mielemme luoma harhakuva kollektiivisesta "todellisuudesta". Muuttamalla nuo omat uskomukset negatiivisista positiivisiksi voimme siis "muuttaa maailmaa". Ja huomaa nuo lainausmerkit: Emme voi koskaan muuttaa kenenkään toisen ihmisen maailmankuvaa, ainoastaan omamme.

  "Älä äitiäs opeta, nulikka!" Oletko joskus ollut tilanteessa, jossa joku toinen ihminen tulee neuvomaan sinua asiassa, jota olet tehnyt koko ikäsi, kenties jo useita vuosikymmeniä? Suutuitko tuossa tilanteessa silmittömästi? "Joku idiootti märkäkorva kuvittelee tietävänsä paremmin asiat, joista minulla on suunnattoman paljon enemmän kokemusta kuin hänellä!" Vai yrititkö "niellä" raivosi, koska et halunnut paljastaa "herkkää kohtaasi"? Kun "kalikka kalahtaa" eli ylpeys kokee kolahduksen, niin se tuntuu todella pahalta, koska tuo hyväätarkoittava neuvoja saattaa tosiaan olla sinua paljon kokemattomampi, eikä hän ehkä tunne sinua hyvin, joten hän ei myöskään osaa kunnioittaa sinun kokemuksiasi. Miksi kuitenkin suutut juuri hänelle? Miksi koet, että tuo ihminen halveksii sinua? Se johtuu siitä, että suuttumuksen syy eli ylpeys on sinussa itsessäsi, mutta koska tuon suuttumuksen aiheutti toinen ihminen, niin egosi ohjaa sinua suuttumaan tu...

  Haluaisitko saada selville, oletko todella "sinut itsesi kanssa" eli aidosti myötätuntoinen - vai tiedostamattasi ylpeä? Itse asiassa sinun ei koskaan tarvitse YRITTÄÄ selvittää tätä asiaa, sillä "vaikeuksia ei tarvitse pyytää". Eli jos olet ylpeä, niin manifestoit itse tianteita, joissa kohtaat oman ylpeytesi. Tämä johtuu siitä, että todellinen olemuksesi on joka hetki myötätuntoinen kaikkia ihmisiä kohtaan. Todellinen olemuksesi ei siis koskaan taivastele "maailman menoa" ja joidenkin ihmisten "pahuutta" ja toisten "uhriutta". Ylpeän ihmisen on usein hyvin vaikea myöntää ylpeyttään siksi, koska hän uskoo itse olevansa "hyvä ja hyvää tarkoittava" ihminen. Siis ikään kuin "mallikansalainen" - mutta silti hän on edelleen egoisti! Hän ei nimittäin arvosta kaikkia ihmisiä tasapuolisesti, vaan haluaa itse määritellä, kuka on "hyvä" ja kuka "paha" - ja siksi hän "kaivaa omaa kuoppaansa, johon lo...

  Älä etsi totuutta suurista joukoista ja "yleisestä mielipiteestä" - etsi totuutta omasta sisimmästäsi. Älä kuuntele sitä, joka huutaa kaikkein kovimmalla äänellä ja joka siksi vaikuttaa rohkealta ja vahvalta, pelottavalta. Kuuntele sitä, joka kertoo omaa sisäistä totuuttaan, kunnioittaen kaikkien muidenkin näkemyksiä. Sillä hän on löytänyt totuuden, eikä hänen siksi tarvitse enää taistella - eikä pelätä tai pelotella ketään

  Miksi pelokkaiden ihmisten kannattaisi pelätä enemmän "hyvinkäyttäytyviä" ja "sivistyneitä" poliitikkoja, kuin suorasukaisia ja "törkeitä"? (jos he siis haluavat yli päätään pelätä) Kaikilla poliitikoilla - kuten kaikilla muillakin ihmisillä - on paljon salaisia ajatuksia. Ihminenhän on valehteleva eläin. Valehtelemme usein sosiaalisista syistä eli peloissamme ja laskelmoiden. Sellaiset poliitikot, jotka pyrkivät käyttäytymään "kunnolla" eli yleisten odotusten mukaisesti ja "sivistyneesti", saattavat siis olla paljon vallanhaluisempia ja epärehellisempiä, kuin ns. julkipopulistit kuten Trump. Ja nuo hyvinkäyttäytyväthän ovat myös populisteja, koska moni äänestäjä haluaa äänestää kuviteltuja "hyviä ihmisiä". Sääli on kuitenkin aina sairautta ja tasa-arvo mahdoton tavoite, joten politiikka on aina pelkästään teatteria. Jokainen ihminen luo ja mahdollistaa oman onnellisuutensa ja onnettomuutensa. Politiikka on niin suosittu puh...

  Yleisökysymys: "Pidätkö esim. poliittisia puolueita, yhteiskunnan hallintoa, hyväntekeväisyysjärjestöjä, luonnonsuojelua, kirkon diakoniatyötä, rauhanturvaoperaatioita, armeijaa, sosiaaliturvaa, poliisia yms. tämän maailman ja sen asukkaiden ongelmien parantamiseksi tarkoitettuja järjestöjä ja yhteiskunnallisia järjestelmiä täysin turhina? " Kaikki sääliin tai ihmisten ja olosuhteiden kontrollointiin perustuvat järjestelmät ovat olemassa vain siksi, että on paljon pelokkaita ihmisiä. Ja tarkoitan siis pelokkailla ei-myötätuntosia. Olemme kaikki joskus pelokkaita, ja siksi saatamme sairastua, joutua onnettomuuteen ja tarvita lääkärin apua - tai kenen tahansa auttajan, jonka uskomme voivan meitä auttaa. Shamanistisessa yhteiskunnassa tuo auttaja oli shamaani. Kukaan poliitikko tai mikään yhteiskunta ei voi koskaan tehdä kenestäkään ihmisestä onnellista. Onnellisuuden tunne on joka hetki jokaisen ihmisen itse valitsema tunnetila. Metafysiikan näkökulma siis on, että emme tarvi...

  Voiko maapallosta joskus tulla "pyhä" planeetta? "Pyhyyttä" voi aika-avaruudessa olla vain kohti korkeampaa tunnetilaa pyrkiminen eli ongelmien arvostaminen. Puhtaan rakkauden planeettaa ei siis voi olla olemassa, koska dualistinen olemassaolo perustuu ei-toivotun kokemukseen, siis kontrastiin. Olemme todellisuutta ajatuksilla luovina olentoina eli ihmisinä olemassa vain siksi, että tunnemme myös matalampia tunteita eli egon tunteita, jolloin voimme vapaasti valita joko toivotun tai ei-toivotun. Sana "syntihän" on alun perin tarkoittanut vain noita ihmiselämässä välttämättömiä egon tunnetiloja, ei siis tiettyjä tekoja. Jos uskomme, että koemme maailmassa ja elämässämme "suuria haasteita", niin uskomuksemme manifestoituu vielä "suurempina haasteina". Jokainen kokemamme "haaste" on oma toiveemme, eli "haasteet" lisääntyvät siksi, että emme enää näkisi noita haasteita negatiivisina lainkaan.

"Maailmanparantaja" kulkee joka hetki kohti vaikeuksia, koska hän tuijottaa ongelmia ja etsii niihin syitä muista ihmisistä ja olosuhteista. "Maailmanparantaja" on siis ylpeä ja hän kaivaa koko ajan omaa kuoppaansa, koska hän ei tunne myötätuntoa, vaan taistelee pelokkaana "tuulimyllyjä vastaan". Silloinkin, kun "maailmanparantaja" syyllistää itseään, hän kulkee kohti kärsimystä, koska syyllisyyttä tuntevan ihmisen on syytettävä muita, jotta hänen tunnetilansa kohoaisi. "Maailmanparantaja" on siis samanlaisessa syyllisyyden, vihan ja ylpeyden kierteessä, kuin sotaa käyvät ihmiset. Jos sinä tunnet ylpeyttä eli pelkoa, niin luovu pelostasi ja keskitä ajatuksesi hyvinvointiin ja hyviin asioihin, joita on maailmassa tälläkin hetkellä suunnattomasti enemmän, kuin pahoinvointia ja pahoja asioita. Maapalloa ei olisi edes olemassa, ellei näin olisi. Luonto ei koskaan tuomitse ketään. Luonto pyrkii aina tasapainoon, pelkäämättä kuolemaa tai ...

Miksi suuri unelmasi ei ole vieläkään todellistunut, vaikka olet kaikkivoipa oman elämäsi luoja? Siihen on vain yksi syy: Et ITSE vielä täysin usko tuohon unelmaan, joten et ole sen kanssa juuri nyt tunnetaajuusresonanssissa. Huomaa tuo sana vieläKÄÄN - se kuvaa toistuvia pettymyksiä. Älä siis toistele tuota sanaa! Ajattele kaikkia niitä unelmiasi, jotka OVAT jo todellistuneet, vaikka joskus menneisyydessä et uskonut niiden voivan olla koskaan mahdollisia. Älä toistele sanaparia "ei koskaan"! Vaihda sana "mahdoton" sanaksi "mahdollinen". Suuri unelmasi on siis tässä vaiheessa kuin valtava möhkäle, jonka haluaisit kokea todeksi, mutta josta et saa otetta. Tartutaan siis HÄRKÄÄ SARVISTA ja haarukoidaan tuota möhkälettä (jos tämä unelma ei ole juuri sinun unelmasi, niin älä ammu viestintuojaa, vaan sovella tekniikkaa vapaasti omaan unelmaasi!): Unelmanasi on muuttaa johonkin lämpimämpään maahan koiriesi ja samanhenkisen puolison kanssa ja asua kauniissa talos...

  Mitä tapahtuu toteutumattomille unelmillemme ja toiveillemme, kun kuolemme fyysisesti? Kaikki "asiat" ovat ajatusenergiaa, jota tulkitsemme (eläessämme maailmassa) "oleviksi" aisteillamme. Nuo ajatukset, joita olemme joskus ajatelleet, ovat ikuisesti olemassa, joten kun mielemme/egomme/ rajallisuususkomuksemme ei ole enää kuoleman jälkeen rajoittamassa niiden "olemassaoloa" energiakentässämme, niin ne kaikki ovat olemassa ja koettavissa. Voimme siis kokea niiden värähtelyn, vaikka meillä ei ole enää fyysisiä aisteja käytössä. Esimerkiksi korkeampi minämme "tietää" tälläkin hetkellä koko ajan mitä meille seuraavaksi synkronisesti aika-avaruudessa tapahtuu, koska sen näkökulmana on "kaikki toiveemme" (eräänlaisina keiton ainesosina: esim. tarve hoivata voi manifestoitua lapsena tai lemmikkieläimenä). Ja tunnemme tunnetiloja siksi, koska korkeampi minämme ohjaa meitä kohti noita toiveita: Toivetta kohti kulkeminen tuntuu hyvältä, pois p...

  Miksi "suuret massat" rakastavat sekä "hömppää että negaa", oli kyse sitten julkisista keskusteluista, viihteestä tai uutisista? Jokainen ihminen on sisäisesti viisas, mutta rajallisuusharhassa eläessämme pelkäämme. Ja pyrimme eroon pelon tunteista keskittämällä ajatuksemme joko sellaisiin asioihin, jotka eivät herätä mitään voimakkaita tunteita - tai sellaisiin asioihin, jotka herätttävät meissä vihaa eli taistelutahtoa. Ja taistelua ja moralisointia rakastamme siksi, että viha on pelosta vapauttava tunne hetkellisesti. Viha ei kuitenkaan koskaan vapauta meitä lopullisesti, koska vihatessamme näemme maailman "pahana". Sekä hyvin neutraalit että negatiiviset/kriittiset päivitykset keräävät myös sosiaalisen median keskusteluissa runsaasti tykkääjiä. Negatiiviset siis siksi, että pelokkaita ihmisiä on maailmassa paljon ja he hakevat tukea suurista joukoista (samasta syystä uskovaiset viihtyvät usein seurakunnissa, "samanmielisten" joukossa). Neut...

  Miksi niin monet ihmiset kärsivät, vaikka luomme todellisuutta täysin vapaasti itse ajatuksillamme? Miksi sanonta "joka ei työtä tee sen ei syömänkään pidä" on niin monen ihmisen mielestä totta? Kärsimys johtuu siitä, että me ihmiset koemme saavuttavamme asioita yrittämällä, vaikka todellisuudessa sallimme niitä eli vedämme niitä vain puoleemme (vetovoiman laki). Kaikki toimintahan on parhaimmillaan intuition inspiroimaa, kuin "lasten leikkiä". Laiskuus on siis hyve, ellei se muutu ikävystymiseksi tai turhautumiseksi. "Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä." "Työn sankaruus" puolestaan on sukua sotasankaruudelle: Taistelemme tullaksemme "sankareiksi", vaikka todellinen voittaja on aina se, joka ei taistele ollenkaan. Monoteistiset, pelkoon perustuvat uskonnot ovat lisänneet ihmisten syyllisyydentunteita ja mahdollistaneet siten "uhriutumisen" ja kärsimyksen. Myös perinteinen tiedeuskovaisuus, jossa ihmistä syyll...

  "Lopussa kiitos seisoo." Tuntuuko sinusta joskus siltä, että et ole saavuttanut pitkiin aikoihin juuri mitään, vaikka olet pyrkinyt kunnioittamaan itseäsi ja muita? Näyttävätkö muut ihmiset menestyvän ja saavuttavan tavoitteitaan paljon helpommin? Oletko usein mielenrauhan tilassa, mutta ikään kuin olosuhteista riippumatta? Ilman "hyvää syytä"? Olet saavuttanut jotain paljon arvokkaampaa kuin hetkelliset onnistumiset, eli olet löytänyt viisauden. Viisautesi mahdollistaa sen, että ei-toivotut "maailmalliset" olosuhteet eivät enää järkytä mieltäsi. Viisauden saavuttaminen on koko ajan ollut todellinen päämääräsi, et vain itse ole aina osannut arvostaa tätä päämäärääsi, koska se ei ole "maailmallinen, materiaalinen". Ja koska olet viisastunut askel kerrallaan, niin et itse näe viisauttasi samalla tavalla kuin muut ihmiset sen näkevät. Maailman arvostetuin viulisti, joka kritisoi pienenpieniä virheitään, ei tuolla hetkellä arvosta kokemustaan, osaa...

  Miksi tietoinen luopuminen uskosta "jumalaan" eli korkeampaan olentoon vapauttaa ihmisen? Se johtuu siitä, että jos ihminen uskoo mihin tahansa korkeampiin olentoihin tai voimiin, niin hän palvoo tuollaisia olentoja ja voimia. Palvova ihminen ei palvele ja rakasta itseään. Rakkauden tunnetila on indikaattori siitä, että toteutamme tuolla hetkellä jonkun oman toiveemme. Siksi esim. hengitykseen keskittyminen mielenrauhan tilassa tuntuu hyvältä. Sisään- ja uloshengitys ovat molemmat toiveitamme. Matalammat tunnetilat taas ovat kysymyksiä, jotka mahdollistavat vastaukset. Mikään luotu ei synny tyhjästä, mehän olemme kaikkivoipia. Rakkauden eli täyttymyksen tunnetta (jossa toiveen manifestaatio siis tapahtuu) seuraa aina sarja uusia kysymyksiä, koska jokainen toteutunut unelma luo aina täysin uuden tilanteen, segmentin, jossa saamme taas valita joko toivotun tai ei-toivotun. Monien ihmisten on vaikea luopua alitajuisesta "jumaluskosta", eli siitä ajatuksesta, että jok...

  Päätä, mitä haluat vielä tässä elämässä kokea ja millainen haluat itse olla. Voit päättää mitä tahansa, jos se tuntuu sinusta itsestäsi hyvältä. Se, että suunnitelmasi tuntuu hyvältä tarkoittaa, että kyse on aidosta unelmasta, oman sydämesi toiveesta. Muista, että voit luoda ihan mitä tahansa, koska olet itse oman elämäsi ainoa luoja. Tämän jälkeen on tärkeää, että "et takerru lillukanvarsiin" eli et itse yritä päättää, miten suunnitelmasi käytännössä todellistuu. Luota kaikkeudden synkroniaan, jossa kaikki tapahtuu aina täsmälleen oikealla hetkellä. Vaali siis vain unelmaasi, nauttimalla siihen littyvistä yksityiskohdista, jotka ovat toistaiseksi "mielikuvitusta". Myös nk. todellisuus on "mielikuvitusta", joten mielikuvasi ovat aivan yhtä totta, kuin tämä konkreettiselta tuntuva todellisuuskin. Vala uskoa unelmasi toteutumisen mahdollisuuteen myös muistelemalla sellaisia unelmia, jotka olivat joskus kauan sitten vasta idean asteella, ja jotka lopulta ku...

  Olevaisuus aika-avaruudessa perustuu havaitsijan tekemään tulkintaan energiavärähtelystä. Voimme siis "havaita olevaksi" mitä tahansa, minkä itse uskomme "olevan olemassa". Mutta mistä tiedämme, että tuo ns. olevaisuuden mahdollistava energiavärähtely itsessään on olemassa? Todellisuus on ajatusmanifestaationa ja kokemuksena olemassa kokijalle ja ajattelijalle. Kyse on siis energiavärähtelyn aistinvaraisesta tulkinnasta. "Olemassaolevat asiat" ovat ajatuksia (ideoita) tai kokemuksia itsestään, mutta ilman havaitsijoita mitään niistä ei ole. Energiavärähtelyn olemassaolo sen sijaan on pelkästään uskomus, ja olevaisen olemassaolo pelkästään kokemus, mutta jos ei olisi tuota energiavärähtelyä (sitä voi kutsua myös jollain muulla nimellä), niin emme kokisi myöskään itsemme olemassaoloa havaitsijoina. Kun nukut, niin et ajattele energiavärähtelyn olemassaoloa, joten sinulle sitä ei tuolloin ei-olevaisena, joka ei havainnoi "maailmaa", ole olemassa, ...

  Ylpeys on ihmisen "helmasynti". Ja sana "syntihän" (hepreaksi "chata'ah") tarkoittaa vain negatiivista, pelkoon perustuvaa tunnentilaa, joita jokaisen ihmisen on pakko kokea, jotta todellisuuden luominen ajatuksilla olisi mahdollista. "Helmasynti" taas on toistuva negatiivinen tunnetila, josta voi vapautua vain egoismista luopumalla. Ylpeys eli ylimielisyys on tunnetila, jossa ego kuvitttelee olevansa viisas ja oman elämänsä "herra" - mutta ei kuitenkaan ole sitä, koska hän ei kunnioita ehdoitta kaikkia muita ihmisiä, eikä siksi myöskään itseään. Siksi ylpeydestä on usein vaikeampi luopua kuin matalammista tunnetaajuustiloista, joissa ihminen on hyväksynyt ns. vajavaisuutensa, ja joissa hän pitää itseään muita huonompana. Ylpeä ihminen vetää puoleensa muita ylpeitä ihmisiä ja siksi ylpeä kokee, että hänen täytyy taistella "hyvien ja oikeiden" asioiden puolesta ja kontrolloida maailmaa ja muita ihmisiä. Ja kun hän taistel...

  Monet ihmiset valitsevat oman "totuutensa" sillä perusteella, että joku tuosta "totuudesta" puhunut ja kirjoittanut on "yleisesti arvostettu". Ja usein tuollaisella yleisesti arvostetulla ihmisellä on myös joku tieteellinen oppiarvo, titteli. Monet ihmiset arvostavat esimerkiksi edesmenneitä fyysikkoja Hawking ja Einstein. Tosin on myös sellaisia ihmisiä - niin tieteentekijöitä kuin ns. maallikkojakin - jotka ovat pitäneet noita molempia miehiä "epätieteellisinä uskovaisina", koska he ovat uskoneet todellisuuden subjektiivisuuteen, rinnakkaisiin todellisuuksiin ja ajan suhteellisuuteen. Mutta tietävätkö siis nuo arvostajat tai väheksyjät, mitä he todellisuudessa arvostavat tai väheksyvät, eli MIKSI he arvostavat tai väheksyvät noita kuuluisia tiedemiehiä? Useinkaan eivät tiedä. Me ihmiset arvostamme usein sellaisia asioita ja ihmisiä, joita monet muutkin arvostavat. Hyvä esimerkki tästä on tilanne, jossa joku ihminen julkaisee "oikean kirj...

  Miksi pienet lapset vaikuttavat joskus julmilta ja röyhkeiltä? Kyse on rehellisyydestä. Lapsi ei ole vielä oppinut olemaan ylimielinen verhotusti eli säälivä ja tekopyhä, ja siksi hänen ylpeytensä on niin näkyvää. Säälivä aikuinen ihminen taas on olevinaan myötätuntoinen, mutta todellisuudessa hän halveksii säälinsä kohdetta, koska pitää tätä heikkona. Jos siis olet joissain tilanteissa ylpeä, niin pyri "tulemaan lapsen kaltaiseksi". Sinun ei tarvitse olla muita ihmisiä kohtaan avoimesti julma, mutta voit tiedostaa ylpeyden johtuvan pelosta ja kokea hetken tietoisesti vihaa ja halveksuntaa, jolloin et kiellä omaa ylpeyttäsi, etkä siksi jää siihen kiinni.

  Miksi suurin osa ihmiskunnasta on aina uskonut saavuttavansa asioita kovan yrittämisen, "jumalien" tai "satunnaisten onnenkantamoisten" avulla - eikä oman mielemme voimien eli tietoisen manifestoinnin kautta? Epäuskomme johtuu egon tunnetaajuustiloista, joissa ollessamme emme itse ole toiveidemme kanssa samalla taajuudella. Kun et ole "flow"-tilassa eli et nanuti nykyhetkestä, joka on ainoa hetki, jonka koskaan voit kokea toddeksi, niin et voi olla "alkemisti" eli toiveidesi todellistaja (realizer) eli vastaanottaja. Voit todellistaa mitä tahansa, milloin tahansa, mihin itse aidosti tunnetasolla uskot. Mutta uskomista ei siis voi yrittää, vaan uskoessasi uskot synkroniseen prosessiin, asioiden todellistumiseen täsmälleen oikealla hetkellä. Kukaan ihminen ei koskaan tee MITÄÄN mistään muusta syystä, kuin tunteakseen iloa ja tyytyväisyyttä, täyttymystä. Ja siksi mielenrauha ja ilo on ainoa tavoitteesi elämässä. Tunne rakkautta ja sinulla on rakka...

  Ajattele pientä lasta, joka on vilpittömän iloinen ja huoleton. Haluatko hänen oppivan "historiaa"? Miksi haluat kertoa hänelle naisten tasa-arvotaistelusta, taistelusta "rasismia" vastaan, säälittävistä köyhistä ihmisistä ja ahneista rikkaista ihmisistä, oikeista ja vääristä uskonnoista, oikeasta tai väärästä tieteellisestä totuudesta, luonnon tuhoutumisesta, sodista ja kansanmurhista? Jos et puhu hänelle kärsimyksistä vaan mahdollisuuksista ja kaikkien ihmisten ja maapallon kunnioittamisesta, niin hän oppii kunnioittamaan itseään ja muita ja uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa. Kaikki ihmiset kokevat elämässään vääjäämättä myös pelkoa, mutta itseään ehdoitta rakastava lapsi ottaa pelot haasteina ja nauttii elämästään.

  Tunnetko jostain syystä häpeää, syyllisyyttä ja alemmuudentunnetta? Se on täysin turhaa. Jos nimittäin ET tuntisi noita negatiivisia tunteita, niin et kärsisi niistä. Liian yksinkertaista? Jos taas tunnet noita tunteita, niin vedät puoleesi myös muita ihmisiä, jotka hekin tuntevat häpeää, syyllisyyttä ja alemmuudentunnetta - tai ylpeyttä, joka sekin on negatiivinen tunne. Ja häpeäsi, syyllisyytesi ja alemmuudentunteesi saa todellisuuden ja muut ihmiset näyttämään syyttäviltä ja pilkallisilta. Luot siis oman kärsimyksesi täysin vapaasti itse. Sillä, mitä muut ajattelevat sinusta, ei ole KOSKAAN mitään väliä! Arvosta itseäsi, älä häpeä mitään, älä syytä itseäsi mistään - ja todellisuutesi muuttuu positiiviseksi. Tunnet samaa ehdottoman rakkauden tunnetta, jota myös korkeampi olemuksesi juuri nyt tuntee. Ja jos joku on sinulle edelleen kateellinen, niin hän kärsii vain itse. Oman arvonsa tunteva, rohkea ihminen ei kärsi.

  Jos olet pettynyt johonkin asiaan tai ihmiseen, joiden uskoit tekevän sinut onnelliseksi; jos olet menettänyt jotain; jos tunnet olevasi epämiellyttävien olosuhteiden vanki... ...niin arvosta noita pettymyksiä, menetyksiä, turhautumistasi ja ahdistustasi, sillä ne kertovat sinulle, että olet luonut jotain paljon parempaa, ja voit vastaanottaa nuo paremmat asiat, arvostamalla niitä jo etukäteen! Arvosta myös erityisen paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät pidä sinusta tai jotka ovat vihaisia ja töykeitä, sillä he pakottavat sinut löytämään rakkauden ja ilon tunteet itsestäsi. Ja ainoa ilo, mitä voimme koskaan elämässä kokea, on tuo sisäinen ilo, tunnetila, resonanssi oman todellisen olemuksesi kanssa. Ja se ilo on täysin riippumaton olosuhteista, joissa juuri nyt elät.

  Miksi emme voi koskaan saavuttaa mielenrauhaa yrittämällä saavuttaa sitä? Koska vedämme puoleemme aina sitä mitä OLEMME, emme sitä, millaiseksi haluamme tulla (vetovoiman laki). Rakkautta tuntevalla on rakkaus. Rakkautta tavoittelevalla ei ole rakkautta. Jumaluskovainen: "MINÄ HALUAN SAAVUTTAA SISÄISEN RAUHAN TOTTELEMALLA JUMALAA!!!" Ongelma haluamisessa on siis se, että juuri haluaminen estää mielenrauhan kokemuksen eli flow-tilan. "Kärsimyksen syynä on elämän jano (eli haluaminen)." Kuvassa kuu mollottaa taivaalla kaikessa rauhassa.

  Miksi sensuuri näyttää viime vuosina lisääntyneen myös demokraattisissa länsämaissa? Miksi "vapaa internet" ei olekaan aina vapaa keskustelu- ja tiedonvälityskanava? Miksi jopa - ja usein etenkin - huumoria sensuroidaan "yhteisönormien vastaisena"? Sensuuri perustuu aina pelkoon, aivan kuten myös pyrkimys kontrolloida muita ihmisiä laeilla ja muilla yhteisillä säännöillä. Kun ns. länsimaalaiset ovat kauhistelleet entisen Neuvostoliiton tai Pohjois-Korean diktatorisia yhteiskuntia, niin he eivät ole nähneet "malkaa omassa silmässään" eli sitä, että myös demokratiassa ihmisten käytöstä valvotaan - usein vain tuo valvonta on "itsevalvontaa", eli ihmiset pyrkivät kuulumaan sosiaalisiin yhteisöihin ja käyttäytymään niiden edellyttämien sääntöjen mukaan, tullakseen hyväksytyiksi. Ja hyväksytyksi tulemisen tarve perustuu yksinäisyyden pelkoon - ja pohjimmiltaan kuolemanpelkoon. Pelkäämme, että "elämä ei kanna", jos ympärillämme ei ole ns. li...