Miksi niin monet ihmiset kärsivät, vaikka luomme todellisuutta täysin vapaasti itse ajatuksillamme?

 

Miksi niin monet ihmiset kärsivät, vaikka luomme todellisuutta täysin vapaasti itse ajatuksillamme?


Miksi sanonta "joka ei työtä tee sen ei syömänkään pidä" on niin monen ihmisen mielestä totta?


Kärsimys johtuu siitä, että me ihmiset koemme saavuttavamme asioita yrittämällä, vaikka todellisuudessa sallimme niitä eli vedämme niitä vain puoleemme (vetovoiman laki).


Kaikki toimintahan on parhaimmillaan intuition inspiroimaa, kuin "lasten leikkiä".


Laiskuus on siis hyve, ellei se muutu ikävystymiseksi tai turhautumiseksi. "Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä."


"Työn sankaruus" puolestaan on sukua sotasankaruudelle: Taistelemme tullaksemme "sankareiksi", vaikka todellinen voittaja on aina se, joka ei taistele ollenkaan.


Monoteistiset, pelkoon perustuvat uskonnot ovat lisänneet ihmisten syyllisyydentunteita ja mahdollistaneet siten "uhriutumisen" ja kärsimyksen. Myös perinteinen tiedeuskovaisuus, jossa ihmistä syyllistetään hänen saavutuksistaan (vertaillaan esim. hiilijalanjälkiä) on toiminut samoin.


Ihmisen inhimillisyyden ja luomisvoiman tuomitseminen on mahdollistanut kulttuurit ja uskonnot, joiden vaikutuspiirissä onnellisuus pakenee meitä, eli on aina ikään kuin askeleen meitä edellä - tai saavutettavissa vasta kuoleman jälkeen "taivaassa", JOS ihminen on uhrautunut eli kärsinyt riittävän paljon eläessään.