Tekstit

Hei, olen Tina!

Kuva
  Aloin kirjoittaa blogia ja kirjoja vetovoiman laista ja tietoisesta luomisesta tammikuussa 2018. Kirjoitan intuitiivisesti, mutta kaikki tekstini perustuvat myös omiin elämänkokemuksiini. Olen tutkinut myös paljon filosofioita, erilaisten uskontojen synkretististä historiaa, suomalaisen kulttuurin shamanistisia kansanviisauksia sekä kvanttifysiikan ja neurotieteiden teorioita, ja olen löytänyt niistä kaikista saman "totuuden" vetovoiman laista ja siitä, että luomme KAIKKI kokemuksemme itse omilla ajatuksillamme ja uskomuksillamme. "Jumalia" tai "sattumaa" ei siis ole olemassa - ei myöskään kaikille yhteistä, absoluuttista todellisuutta.  Olen työskennellyt myös 20 vuotta komediakäsikirjoittajana radiossa, tv:ssä (kirjoitin mm. "Iltalypsy" -satiirisarjaa) ja teatterissa (mm. Helsingin kaupunginteatteri), ja toiset 20 vuotta showratsastajana sekä esiintyvien hevosten kouluttajana. Neuvon ihmisiä sekä sosiaalisessa mediassa että myös yksityisesti ...

Jos toinen keskustelija turhautuu kysymyksiisi, niin hän ei itse tiedä vastausta - vaikka vakuuttaisi tietävänsä sen

Kuva
  Oletko ollut joskus tilanteessa, jossa olet esittänyt muille keskustelijolle ns. olemassaoloomme liittyviä kysymyksiä, ja joku keskustelukumppanisi huokaa: "Huh, mahtaako täällä palstatila riittää, kun sä et vaan tunnu tajuavan..." "Lukisit kuule ihan ajatuksella KOKO Raamatun/Koraanin/ Mormonin kirjan/Ihmeiden oppikurssin", niin mun (tai meidän) ei tarttis sulle koko ajan näitä itsestäänselvyyksiä selittää..." "Opiskelisit edes vähän tieteellistä terminologiaa, niin tietäisit edes, mistä puhut..." "Miksi sä jatkuvasti saarnaat tota yhtä ja samaa jargonia, ja yrität vakuuttaa olevasi oikeassa, eihän toi oo mitään keskustelua..." (kommentoija kokee siis myös hänelle esitetyt kysymykset kiusallisena jargonina ja oikeassaolemisen tarpeena) Totuus on aina yksinkertainen ja perustuu jokaisen ihmisen omiin uskomuksiin, joten mistä tällaiset turhautuneet reaktiot kertovat? Ne kertovat siitä, että turhautuja itse ei usko omaan totuuteensa. Ja siks...

Asia, joka on "omasta mielestäsi" totta, ei ole koskaan yleisesti totta kaikkien "mielestä" - "mielipide" on aina uskomus

Kuva
  Muista aina, että jos käytät sanaparia "omasta mielestäni...", niin se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että tuo näkemys heijastuu sinusta itsestäsi, sinun uskomuksistasi, sinun mielestäsi. Se ei siis ole "yleisesti totta", vaikka kyse olisi totuudesta, jonka tunnet itse tunnetasolla todeksi. Erilaisten ihmisten uskomukset ja kokemukset elämästä poikkeavat suuresti toisistaan. "Mielipide" on ajatus, jota "pidät omassa mielessäsi" ajattelemalla sitä aktiivisesti. Tämä ajatus saattaa myös kauhistuttaa sinua, jos et ole ennen tullut sitä ajatelleeksi: "Muilla ihmisillä on siis minustakin aivan väärä mielikuva! Minun pitää yrittää muuttaa tuo väärä kuva oikeaksi!" Muista kuitenkin, että et voi muuttaa kenenkään asennetta sinua itseäsi kohtaan, jos yrität muuttaa sitä. Sen sijaan voit muuttaa sitä säilyttämällä itsekunnioituksesi, ja olemalla välittämättä siitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat. Monet ihmiset saattavat kritisoida sinu...

Ihmistä, joka arvostaa itseään, ja joka ei vaadi hyväksyntää muilta ihmisiltä, ei voi kukaan syrjiä

Kuva
  Ns. syrjinnästä puhuminen ja syrjittyjen ihmisten sääliminen on aina itse itseään vahvistavaa. Syrjintäongelman syyn voi kiteyttää yhteen lauseeseen, koki ihminen olevansa syrjitty mistä tahansa syystä: "Kaikki me toivomme hyväksyntää." Se, että ihminen toivoo saavansa hyväksyntää muilta, vaikka hän ei itsekään hyväksy itseään, on mahdoton yhtälö, joka johtaa väistämättä kärsimykseen ja muiden ihmisten syyllistämiseen. Muut ihmiset heijastavat meihin takaisin sitä, mitä ITSE ajattelemme itsestämme. Itseään aidosti kunnioittava ihminen ei koe syrjintää, vaan vapautta olla juuri sellainen kuin hän on. "Kukapa kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse."

Ajatus "vieraslajeista" perustuu pelkoon ja noiden lajien vastustajat ovat aina itse tekopyhiä

Kuva
  Ihmiset, jotka "urheina" taistelevat luonnossa esiintyviä "vieraslajeja" vastaan vastustavat usein myös "rasismia", vaikka rotuja ei ole olemassa. Kaikki taistelijat ovat siis aina tekopyhiä. Pelokas ihminen ajautuu lopulta taistelemaan kaikkea hallitsemattomana kokemaansa vastaan, koska todellisuudessa hän pelkää omaa itseään ja jatkuvaa muutosta - syntymän ja kuoleman ikuista jatkumoa. Luonto on uusiutumalla eli sekä levittäytymällä ja itse itseään eli lajistoa tuhoamalla ihmistä suunnattoman paljon viisaampi, koska luonto ei pelkää ja vihaa myöskään ihmistä - joka on kaikkein "vaarallisin" vieraslaji - jos siis sellaisia pelkäät. Luonto taipuu mutta ei koskaan taitu eli kuole, koska luonto pyrkii koko ajan harmoniatilaan. Luonnolle ei siis ole olemassa hallitsematonta kehitystä eikä "vieraslajeja", vain ikuisesti jatkuvaa elämää ja muutoksia, jotka sen mahdollistavat. Elä siis ja anna muidenkin elää.

Elämä kantaa aina - etenkin silloin, kun tunnet ylpeyttä, vihaa ja pelkoa ja siksi kärsit

Kuva
  Ylpeyden eli egoistisen pelon huipentuma: "Elämä kantaa eli korkeampi tietoisuus ohjaa täydellisessä synkroniassa kaikkia muita olentoja ja olevaisuutta, mutta ei minua." Mikään ei ole koskaan elämässä "epäjärjestyksessä", millään taajuudella eli todellisuustilassa. Jos koet jatkuvasti ongelmia, jotka aiheuttavat sinulle suurta kärsimystä, niin silloinkin "elämä kantaa" eli neuvoo sinua olemaan tuijottamatta ongelmia ja vastaanoottamaan niiiden luomat ratkaisut.

Aito rakkaus perustuu vapauteen - ei sääliin, uhrautumiseen, uskollisuuteen, omistamisenhaluun ja velvollisuudentunteisiin

Kuva
  Aito rakkaus ja kunnioitus perustuu aina täydelliseen vapauteen. Kun pohditaan, "mitä ominaisuuksia hyvällä kumppanilla on?", niin monet ihmiset korostavat "turvallisuutta", luotettavuutta. Ja paradoksaalisesti he korostavat myös rehellisyyttä. Rehellisyys on kuitenkin usein täydellisessä ristiriidassa luotettavuuden kanssa, jos luotettavuus perustuu velvollisuudentunteisiin, uhrautumiseen ja uskollisuuteen. On totta, että näemme usein ylpeinä ja turhautuneina virheitä kumppaneissamme, mutta emme kunnioita heidän hyviä ominaisuuksiaan, ja siksi myös väheksymme puolisoita, jotka ovat "ihan hyviä". Mutta tyytyminen "ihan hyvään" eli uhrautuva ja turvallisuushakuinen asenne pitää meidät toisaalta usein kiinni parisuhteissa, jotka eivät perustu aitoon rakkauteen, vaan sääliin, uhrautumiseen ja velvollisuudentunteisiin. Elämässähän ei ole koskaan pysyvyyteen perustuvaa "turvallisuutta", koska kaikki muuttuu jatkuvasti - myös omat unelmamme...

Älä ole kiitollinen, koska selvisit "ongelmasta" vaan arvosta sitä, että loit tuon arvokkaan ongelman itse

Kuva
  Koska suuri osa ihmiskunnasta uskoo tiedostamattaan tai tiedostaen "korkeampiin voimiin" tai "kohtaloon", niin sanan "kiitollisuus" todellinen merkitys itselle kannattaa aina tiedostaa. On siis tärkeää tiedostaa, tunnetko kiitollisuutta "jollekin" tai koska olet päässyt eroon "jostakin", vai arvostatko vain itseäsi ja muita kaikkivoipina luojina. Jos tuijotat jotakin, josta "selvisit", niin aktivoit edelleen sitä, joka oli "väärin tai paha". Mikään ei ole elämässämme koskaan "pahaa", sillä luomme ja sallimme myös kaikki ongelmamme itse. Et voi koskaan arvostaa ketään ihmistä, jos säälit häntä. Puhdas myötätunto on aina vapautemme arvostamista, ja meillä kaikilla on täydellinen vapaus myös kärsiä. Tunnetilamme ja asenteemmehan valitsemme aina itse. Tyytyväisyyttä ei voi yrittää tuntea, voit vain olla tyytyväinen eli tuntea tyytyväisyyttä. "Pakeneminen" jostakin epämiellyttävästä on pysymistä siel...