Sinä Olet Luoja

  On vain ajan kysymys, milloin toivomasi muutos eli unelma tapahtuu. "Mutta kuinka PITKÄN ajan?" kysyy kärsimätön. "Juuri niin pitkän ajan, kuin itse tarvitset, uskoaksesi muutokseen. Usko mahdollistaa unelman toteutumisen." Kaikki elämässämme muuttuu joka hetki, mutta vastustamme usein itse omia toiveitamme, jolloin toivottu muutos tapahtuu hitaammin. Otamme askeleita sekä eteen- että taaksepäin. Jos olet luvannut mennä kotiin, mutta päätätkin mennä istumaan baariin, niin saavut kotiin hitaammin. Todellisuus, jota luot, ei ole moralisti, eikä syytä sinua siitä, että menet istumaan baariin. Sinä itse teet kaikki omat valintasi ja tärkein niistä on oma tunnetilasi. Jos tunnet seuraavana päivänä syyllisyyttä siitä, että menit tuohon baariin, jossa olit hetken iloinen, niin "kaivat omaa kuoppaasi", jos syytät itseäsi siitä, että tavoittelit iloa. Jos sinulla on kumppani, joka odottaa sinun tulevan kotiin, mutta menitkin baariin, niin tuo odottaja aikaansaa (...

  Ihmiskunta jakautuu kahtia: Niihin, jotka tietävät luovansa todellisuutensa itse, ja niihin, jotka uskovat olevansa valmiiksi määrätyn kohtalon, sattuman tai korkeampien voimien armoilla. Jakautuminen kiihtyy koko ajan siksi, että voimakkaiden toiveiden seurauksena värähtelytaajuus kohoaa koko ajan, ja sekä positiiviset että negatiiviset manifestaatiot tapahtuvat yhä nopeammin ja rajummin. Ihminen, joka ei hallitse tunnetilojaan ja ajatuksiaan, on siis kirjaimellisesti tunnetilojensa armoilla, kuin paniikissa oleva "maakrapu" myrskyävällä merellä. Hän takertuu omiin toiveikkuuteen perustuviin uskomuksiinsa kuin "hukkuva oljenkorteen". Jos olet itse kokenut, että voit vaikuttaa ajatuksiasi tietoisesti kohdistamalla kokemuksiisi, ja kerrot tämän asian ihmiselle, joka EI ole tietoisesti sitä kokenut, niin tuo toinen ihminen kokee voimakasta ahdistusta seurassasi. Se johtuu siitä, että hän pelkää ja vihaa itseään, niin hän yrittää vapautua itsevihastaan vihaamalla sin...

  Oletko viisas tietäjä vai pelokas uskovainen? Tietäjä tietää, että hän voi joka hetki itse valita tunnetilansa ja pyrkiä kohti mielenrauhaa eli rakkauden tunnetta, olosuhteista täysin riippumatta. Hänellä ei siis ole koskaan mitään hätää. Pelokas uskovainen (jollaisia ovat kaikki ihmiset, jotka eivät usko itse hallitsevansa elämäänsä) elää pelon todellisuudessa, ja siksi hän taistelee olosuhteita ja muita ihmisiä vastaan. Hän saattaa siksi usein puhua rakkaudesta tuntematta tuota tunnetta itse. Esimerkkejä: Pieni lapsi iloitsee nykyhetkestä, olosuhteista riippumatta, pelkäämättä tulevaisuutta, jossa hän tulee kokemaan väistämättä myös paljon epämiellyttäviä kokemuksia. Hän nauttii leikkimisestä ja uskoo leikin olevan "totta", jolloin se myös on totta. Pieni lapsi on tietäjä. "Jumalaan" uskova ihminen väittää, että hän ei tuomitse homoja vaan heidän homoseksuaaliset tekonsa. Hän on pelokas uskovainen tuomitessaan. "Sattumaan" ja ihmisten "pahuuteen...

  Onko palvominen ja ihailu hyödyllistä? Ei ole, ellei kyse ole kunnioituksesta eli mielentilasta, jossa arvostat kaikkia elämän ilmenemismuotoja - myös itseäsi, juuri sellaisena kuin olet. Elämän vaaliminen jatkuvana luomistapahtumana on positiivista, mutta elämän näkeminen staatisena tilana, johon et voi vaikuttaa ja jonka "armoilla" itse elät, perustuu sensijaan pelkoon. Älä palvo rahaa ja omaisuutta, arvosta sitä vaurautta, joka sinulla jo on ja vedät puoleesi lisää vaurautta. Jos näet materiaalisen vaurauden "tavoittamattomana" tai asiana, jonka takia sinun täytyy jatkuvasti uhrautua ja taistella, niin suurinkaan rikkaus ei tee sinua onnelliseksi, koska et itse tunne vaurautta etkä nauti siitä. Vauraus on tunnetila, ei olosuhde. Älä palvo kehoasi ja ulkonäköäsi peläten, että menetät jotain, kun kehosi muuttuu erilaisissa elämäntilanteissa. Kehosi on elävä organismi, joka muuttuu joka hetki, kun soluja kuolee ja uusia syntyy. Voit kyllä vaalia kehoasi noudattaen...

  Kysymyksiä omaan voimaansa uskoville: Miten suhtautua läheiseen ihmiseen, joka uskoo "jumalaan", ja joka rukoilee usein salaa - kuin häpeillen - kun istutte yhdessä pöydän ääressä? Sinusta tuntuu, että hän rukoilee sinun puolestasi, koska olet "matkalla kadotukseen". Miten suhtautua vanhaan ystävään, joka on ateisti ja joka uskoo sattumaan ja ihmisten pahuuteen, ja joka säälii sinua, koska pitää sinua "hihhulina"? Miten suhtautua omiin lapsiin, jotka karttavat sinua, koska pelkäävät sinun "saarnaavan" heille rohkeudesta ja omasta voimasta? He itse eivät nimittäin aina tunne itseään voimakkaiksi, kuten ei kukaan meistä, mutta he kuvittelevat sinun edellyttävän heiltä täydellistä rohkeutta, ovathan he sinun lapsiasi. Kunnioita noita ihmisiä. Ihminen, joka ei luota omaan voimaansa on pelokas, eikä pelokkaasta voi koskaan tehdä rohkeaa säälimällä, halveksimalla tai vakuuttelemalla omaa oikeassaolemista. Jos siis kiusaannut tai loukkaannut heidän kä...

  Jos olet aamulla mielenrauhan tilassa, niin kokeile, pystytkö ajattelemaan "ongelmaasi" ilman, että tunnetilasi laskee. Siis vain tarkastelemaan sitä, ikään kuin tuo ongelma ei olisi juuri nyt ajankohtainen - olethan täysin rauhallinen. Aikaa ei ole olemassa, joten ainoa hetki, jolloin voit olla tyytyväinen, on vain juuri tämä hetki. Jos pystyt tähän, niin voit vastaanottaa ratkaisun, jonka tuo ongelma on jo luonut. Hengitä syvään, kaikki on hyvin.

  Mitään ei ole koskaan ollut olemassa ilman, että ensin oli ajatus eli idea siitä. Sinuakaan ei olisi ilman ajatusta sinusta. Miksi siis tuijottaisit menneisyyttä ja tässä hetkessä olemassaolevia olosuhteita, tai syyttäisit muita ihmisiä, kohtaloa tai "jumalaa" toteutumattomista unelmistasi? Keskitä ajatuksesi siihen, mitä toivot. Jos tuo ajatus tuntuu hyvältä pitkään (innostuneena tai toiveikkaana kannattaa ideoita harkita eli laskea kymmeneen, nukkua yön yli), niin se toteutuu, koska se miellyttää sinua (ylentää mieltäsi). Olet kuin taiteilija, joka maalaa mielikuviaan kankaalle täydellisen mielenrauhan tilassa. Aktiiviset ajatuksesi todellistuvat myös silloin, jos olet vihainen, pettynyt tai katkera. Eli olet vapaa myös "kaivamaan omaa kuoppaasi". Ja kuka valitsee tunnetilasi? Aivan. Sinä olet oman elämäsi luoja. (kun jää sulaa, niin sen alta paljastuu aina uusi kevät, uusi todellisuus)