Sinä Olet Luoja

  Yleisökysymys: Miksi jotkut esineet eivät mene rikki tai katoa, vaikka pelkäämme sitä jatkuvasti? Tämä ilmiö johtuu siitä, että todellinen toiveesi on saada pitää tuo esine, mutta tiedostat silti samalla sen, että voimme joskus menettää myös meille "kaikkein arvokkaimman" (kuten vaikkapa oman lapsen). "Vahinko ei tule kello kaulassa" eli myös tuollainen esine voi särkyä tai kadota silloin, kun sitä vähiten odotat ja olet huoleton, JOS siis tiedostamattasi pelkäät sen särkymistä tai menettämistä. Jos vilpittömästi rakastat jotain esinettä, niin se ei vastaavasti katoa tai mene rikki edesm koko elämäsi aikana, koska tiedostat, että se voi kadota tai mennä rikki milloin tahansa, mutta todellinen toiveesi on, että näin ei käy. Tavaroitakin - aivan kuten rakkaita lapsiakin - voi siis "siunata" hyväksymällä samalla kaiken materian ja fyysisen väliaikaisuus.

Miksi "syyttömiä usein syytetään"? Miksi "oikea syyllinen" tuntuu pääsevän usein helpommalla? Miksi hyvin säntilliset eli velvollisuudentunteiset, itsekriittiset ihmiset, saavat joskus vielä vuosienkin päästä maksettavakseen velkoja, jotka johtuivat jonkun toisen ihmisen huolimattomuudesta - tai he joutuvat maksamaan jonkun ihan toisen ihmisen velkoja? Näin tapahtui esim. muutama vuosikymmen sitten, kun monet hyväntahtoiset ja säälivät läheiset takasivat omien perheenjäsentensä lainoja. Miksi näennäisesti huolettomampi eli välinpitämättömämpi ihminen tuntuu vastaavissa tilanteissa pääsevän "kuin koira veräjästä"? Kyse on näköharhasta. Pedantti ihminen vain syyttää itseään helpommin hoitamattomista asioista, silloinkin, kun hän ei ole niitä itse aikaansaanut. Välinpitämätönkin joutuu hoitamaan nuo asiat, mutta koska hän ei ole huolissaan vaan ylimielinen, niin asiat sujuvat häneltä näennäisesti ilman itsesyytöksiä - kunnes hän jonakin päivänä putoaa itse ka...

  Suretko lasta, joka ei koskaan syntynyt? Jos jäät kiinni tällaiseen suruun, niin olet inhimillinen, mutta et viisas. Kuolemme kaikki joka hetki, kun solujamme kuolee ja uusia syntyy. Elämä ei koskaan lakkaa manifestoitumasta, ja kuolema on olennainen osa tätä prosessia. Puu ei sure kuolleita lehtiään eikä sitä, jos se itse syystä tai toisesta kuolee ja maatuu. Elämä ei pääty kuolemaan. Lapsi, joka ei ole toivottu, selviää usein elämässtään hyvin, koska negatiiviset kokemukset luovat aina positiivista. Moni lapsi ja sikiö myös kuolee eli vapautuu elämästä, eikä sure omaa kuolemaansa. Kuolema ei ole koskaan menetys vaan olomuodon muutos. Jos olet itse joutunut abortoimaan sikiösi, niin älä syytä itseäsi. Syntymätön lapsesi ei ole kadonnut mihinkään, koska olemme itsekin vain ajatus itsestämme eli energiaa, joka ei koskaan katoa. Ihminen, joka säälii syntymättömiä ja tuomitsee heidän vanhempiaan, säälii ja syyttää vain itseään.

  Onnellisuuden salaisuus on niin yksinkertainen, että suuri osa ihmiskunnasta kieltäytyy uskomasta ja kokemasta sitä tietoisesti: Kun haluat ja tarvitset jotain, ollaksesi tyytyväinen, niin aktivoit ajatuksillasi keskeneräistä, sellaista, jota et juuri nyt toivo - ja koet siksi pettymyksen. Kun lakkaat haluamasta ja olet tyytyväinen, niin keskität ajatuksesi siihen luomukseesi, joka on synkronisesti juuri nyt todellistumisvuorossa ja siksi todellinen toiveesi - ja johon voit siksi olla tyytyväinen. Tästä johtuu myös se, että ongelmien arvostaminen mahdollistaa ratkaisujen löytymisen: Ovi avautuu, kun et enää usko sen olevan lukittuna. Mahdollisuus ilmaantuu, kun et tuijota sen "ei-olevaisuutta". Aidosti tyytyväinen ihminen ei siis voi kokea pettymyksiä, sillä hän toteuttaa omia toiveitaan joka hetki.

  Jos ihminen käyttää positiivisia sanoja vain miellyttääkseen toista ihmistä, niin hän joko matelee (alentaa itsensä) tai säälii eli on ylpeä, eikä hän siksi ole rehellinen itselleen - oman arvonsa tunteva. Sanat ovat juuri sellaisia, kuin millä mielellä ne sanotaan eli mikä niiden värähtelytaajuus on. Sana "rakkaus" on hyvä esimerkki näennäisesti positiivisesta sanasta, joka hyvin usein lausutaan ylpeyden tai epätoivon tunnetiloissa. Jos toinen ihminen väittää olevansa jostain asiasta kanssasi samaa mieltä, mutta EI ole kuitenkaan aidosti tunnetasolla samaa mieltä, niin hän valehtelee itselleen. Ja valheella on aina lyhyet jäljet, koska haluamme tiedostamattamme itse paljastaa omat valheemme. Jokainen ihminen voi vain itse tietää, onko hän aidosti tyytyväinen eli sinut omien uskomustensa kanssa vai ei. Jos hän ei ole tyytyväinen, niin hän ajautuu väistämättä taistelemaan oman "uskonsa" puolesta eri mieltä olevia vastaan. Todellisuudessa hän taistelee itseään eli o...

  Omaan elämäänsä pettyneet ihmiset suhtautuvat usein halveksivasti sanaan "manifestointi", joka siis tarkoittaa unelmien toteuttamista. Ja me manifestoimme jokaisen hetkemme. Myös oma olemassaolosi on oma manifestaatiosi, aktiivinen ajatus "sinusta, joka on". Jotkut ylpeät ihmiset jopa väittävät, että he eivät edes pyri mihinkään, vaan elelevät vain tyytyväisinä muuttuvien tunnetilojensa aallokossa. "Elämähän on vain unta." He siis eivät usko voivansa vaikuttaa tuohon uneen, ja siksi he eivät myönnä, että heilläkin on toteutumattomia toiveita. Meillä kaikillahan on myös paljon tiedostamattomia toiveita, sillä luomme niitä elämämme jokaisena hetkenä. Ja jos vastustamme omia toiveitamme, yrittämällä torjua ne, niin ne pyrkivät SILTI toteutumaan, koska todellinen olemuksemme johdattaa meitä aina niitä kohti. Tästä johtuu se, että monet uskovaiset ja ateistit vetävät puoleensa ihmisiä, jotka eivät pelkää "jumalaa ja saatanaa", mutta eivät myöskään k...

  Onko sinun vaikea käsittää sitä, että yhteistä ja yleistä todellisuuttakaan ei ole olemassa ilman sen jokaista yksittäistä havaitsijaa? Kieltäytyvätkö aivosi näkemästä "ei-olevaisuutta" ja siis myös ajan olemattomuutta? Jos menet rautakauppaan, niin sekä sinä, että raautakauppias uskotte rautakaupan olevan olemassa. Rautakauppa on joidenkin ihmisten ajatus eli idea, jota ei ollut ennen tuota ideaa. Ideaan uskovat loivat siis ajatuksen rautakaupasta, joka manifestoitui rautakauppana. Rautakauppa on siis "olemassa" siihen uskoville ihmisille, mutta se ei ole silti koskaan kaikille rautakaupan havainnojille täsmälleen samanlainen. Huomiomme eli aistimustemme kohteet ovat yhtä kuin todellisuutemme. Jos siis menet rautakauppaan ja rautakauppias nukkuu tiskin takana, niin tuolle nukkuvalle rautakauppiaalle rautakauppa EI ole tuolla hetkellä olemassa, hänhän ei tee tulkintaa aisteillaan sen energiavärähtelystä. Hän ei ole olemassa myöskään itselleen - ennen kuin hän herä...