Sinä Olet Luoja

  Raivostuttaako sinua ajatus siitä, että todellinen olemuksesi on sitä iloisempi, mitä ahdistuneempi sinä olet? Ahdistavat ajatuksesi nimittäin kirjaimellisesti kohottavat todellisen olemuksesi värähtelytaajuutta (ei-toivottu luo toivottua). Hyvä!! Suutu! Vapaudut ahdistuksestasi välittömästi, kun suutut. Viha on voiman tunne. Älä kuitenkaan jää katkerana syyttelemään tuota korkeampaa olemustasi, ikään kuin se olisi erillinen osa sinua (kuten "jumaliin" uskovat usein tekevät) - sillä sinä OLET tuo ikuisesti haltioitunut, kaikkivoipa henkiolemus. Jos sinusta ei juuri nyt tunnu siltä, niin negatiivinen tunteesi johtuu pelkästään siitä, että minuutesi kokee parhaillaan erillisyysharhaa. Vapaudu harhasta, niin löydät oman voimasi. Muista, että ainoa asia, mitä voit elämässäsi koskaan kontrolloida, on oma tunnetilasi ja omat ajatuksesi juuri nyt. Älä siis yritä kontrolloida olosuhteita äläkä muita ihmisiä, jos olet tyytymätön elämääsi. Toivomasi muutos tapahtuu välittömästi, kun

  Miksi kristinuskon ns. perisyntioppi on kärsimystä aiheuttava? Kun kristinusko "keksittiin" eli Jeesuksen buddhalaisesta/shamanistisesta ehdottoman rakkauden opista tehtiinkin pelkoon ja alamaisuuteen perustuva uskontofilosofia, niin alettiin puhua "perisynnistä". Eli tuolloin ihmisen luomisvoima demonisoitiin, vaikka meidän on kaikkien pakko tuntea matalampia tunteita, jotta voimme luoda toivomiamme asioita. Mehän olemme kaikkivoipia jokainen, joka hetki. Vetovoiman laki saa meidät vetämään puoleemme tunnetilamme mukaisia ajatuksia ja kokemuksia. "Synti" eli heprean "chata'ah" (=rakkaudettomuuden tunne ei-toivottua kokemusta koettaessa, "miss the mark") on siis luomisvapauden edellytys. Tulkitsijat sekoittivat siis keskenään kärsimyksen ("helvetin"), joka on aina itse aiheutettua eli valinta - ja toisaalta hetkellisen negatiivisen tunteen, joka on arvokas tienviitta, ilmaisin, sensori, vapauden mahdollistaja. Emmehän me

  Oletko huomannut olevasi joskus "nurkkakuntainen", "ulkokultainen", tekopyhä? Nautitko siitä, että saat edes joskus olla "kukkona tunkiolla" sellaisten ihmisten seurassa, jotka ihailevat sinua edes hetken ja uskovat, mitä sanot? Jaatko muille elämänohjeita, joita olet lukenut jostain, mutta joita et ole itse kokenut tunnetasolla todeksi? Onko sinulla tarve kehua itseäsi ja taivastella muiden ihmisten tekemisiä ja sanomisia? Olet matkalla kohti viisautta, mutta et vielä kunnioita itseäsi, vaan olet korkeintaan ylpeä tai säälivä. Negatiivinen tunne, jonka ylpeys, sääli ja niitä seuraava itsekriittisyys saa aikaan, on viisauden avain. Sinä olet jo perusolemukseltasi mittaamattoman arvokas eikä sinun tarvitse todistella kenellekään mitään - ei myöskään omalle itsellesi! Keskity siis elämästä nauttimiseen ja vapauta mielesi, elä ja anna muidenkin elää.

  Miksi monilla taloudellista vaurautta manifestoivilla ihmisillä on usein "monta rautaa tulessa" eli he eivät pidä "kaikkia munia samassa korissa"? Vaurastumisen yrittäminen ei ole paras tapa vaurastua, koska yrittäminen ei tapahdu intuitiotilassa. Emme voi saavuttaa sellaista, jonka emme itse usko olevan ulottuvillamme. Salliminen on vastaanottamista. Kun esim. sijoittaja hajauttaa sijoituksensa hän ei ehdi olla huolissaan kaikista sijoituksistaan, jolloin hän voi sallia itselleen niiden sijoituksiensa tuoton, joita hän ei juuri sillä hetkellä yritä tavoitella. Saamme sen, mistä päästämme irti, koska jokainen toive, jota olet toivonut, on jo olemassa. Usko siis toiveesi olemassaoloon ja se todellistuu. Vaikka monet ahkerat ja "rahan perässä juoksevat" yrittäjät ja työntekijätkin kyllä vaurastuvat, niin he eivät suinkaan kaikki ole onnellisia, koska he uhraavat suuren osan elämästään "rahan tekemiselle". Voimme jokainen saada rahaa tuhansilla er

  Kaikki "viha-rakkussuhteet" eli ehdolliseen rakkauteen perustuvat ihmissuhteet luovat myös voimallisesti rakkautta, koska kaikki ei-toivottu luo välittömästi toiveen eli positiiviseen vastineen itsestään. Mutta tuota puhdasta rakkautta ei voi kokea, ellei ihminen rakasta itseään ja kumppaniaan tai exäänsä täysin ehdoitta ("ahava", pyyteettömän rakkauden tunnetila). Ajatus "ikuisesta avioliitosta" on alun perin tarkoittanut juuri sitä, että kun vihaamme, pelkäämme ja tuomitsemme puolisoamme, niin luomme hänestä samalla unelmiemme versiota, jonka sitten koemme todeksi viimeistään (!) silloin, kun kuolemme eli olemme jälleen korkeamman olemuksemme taajuudella (jossa ei voi kukaan meistä pelätä eikä vihata ketään). Jokainen toisen ihmisen tuomitsijahan tuomitsee aina vain itsensä, hän ei vain itse havaitse sitä. Uskonnollinen tulkinta "ikuisesta avioliitosta" eli "sietäkää toisianne kuolemaanne saakka" on siis egon tekemä negatiivinen tul

  Kaikki negatiiviset kokemuksemme ovat aina korkeamman olemuksemme ohjausta. Ns. "pahantekijät" ja "uhrit" ovat aina meidän kaikkien osallisten kanssaluojia. Kun jotain dramaattista tapahtuu muille ihmisille, niin saamme aina tilaisuuden tiedostaa omat asenteemme: Olemmeko pelokkaita vai aidosti rohkeita ja kunnioittavia. Mitä tunsit kun kuulit, että Donald Trumpia on ammuttu? Tunsitko vahingoniloa, kostonhimoa, sääliä, kauhua, tarvetta taivastella - vai tunsitko myötätuntoa? Jos tunsit myötätuntoa, niin kykenet asettumaan sekä Trumpin että ampujan asemaan. Jos Trump kokee itsensä uhriksi, niin hän on vielä ylpeä. Jokainen, joka on moralisoinut Trumpia, on myös ylpeä. Kaikki negatiiviset tunteemme muita ihmisiä kohtaan perustuvat aina pelkoon, täysin riippumatta noiden tunteiden kohteen olemuksesta, mielipiteistä tai teoista.

  Miksi helteinen kaunis kesäpäivä, vauraus, turvallinen koti, tuttu hyvä työpaikka, arvonimet ja palkinnot, vakaa parisuhde, loma ja juhlapäivät saavat monet ihmiset ahdistumaan? Tämä paradoksaalinen ilmiö johtuu siitä, että hyvissä olosuhteissa elävä ihminen tiedostaa sen, että "kaikki on katoavaista" ja että ehdollinen onnellisuus tekee ihmisestä noiden miellyttävien olosuhteiden vangin. Ja kun ihminen on ahdistunut todella hyvissä olosuhteissa hän tietää, että hän ei voi olosuhteita entisestäänkin parantamalla kohottaa tunnetilaansa kuin hetkellisesti - ja ahdistus palaa taas. Hyvät olosuhteet siis vain korostavat hänen pelkojaan, ja hänen pelkojensa ja ahdistuksensa todellinen syy on rakkaudettomuus itseä kohtaan. Mehän olemme kaikki suunnattoman arvokkaita joka hetki, elimme kuinka epätyydyttävissä olosuhteissa tahansa ja vaikka olisimme epäonnistuneet lähes kaikessa, mitä olemme yrittäneet saavuttaa. Onnellisuus on aina suhteellista ja sisäistä, eikä mikään olosuhde, s