Sinä Olet Luoja

Se, joka epätoivoisena etsii sääliä ja kohtaa myötätuntoisen, joka ei säälikään häntä, suuttuu, koska hän ei saanutkaan tahtoaan läpi ja "totuus sattui". Mutta myötätunnon voima estää sääliä etsivää vihaamasta myötätuntoista. Jos taas sääliä etsivä kohtaa säälivän hän on hetken voitonriemuinen, koska oma tahto toteutui, mutta sen jälkeen hän vihaa säälijää, koska viha kohottaa hänen tunnetilaansa. Jokaisen epätoivoisen todellinen olemushan on puhdas myötätunto ja aito rohkeus, kaikkivoipaisuuden tunne. Siksi "sääli on sairautta". Säälimällä halveksimme säälimme kohdetta, emme siis kunnioita hänen kykyään auttaa itse itseään.

Onko inspiroituminen aina hyvä asia? Ei. Voimme inspiroitua toimimaan missä tunnetilassa tahansa. Esim. monet toiveikkaat inspiroituvat lottoamaan (uskomatta kuitenkaan voittoon), katkerat ihmiset inspiroituvat haukkumaan muita ihmisiä tai olosuhteita (koska eivät ymmärrä katkeruuden olevan itseaiheutettua), epätoivoiset saattavat inspiroitua silmittömiin väkivallantekoihin (koska viha kohottaa epätoivoisen tunnetilaa) toivottomasti rakastuneet ihmiset inspiroituvat kertomaan ihastuksensa kohteelle ihastuksestaan, jolloin he pettyvät tai joutuvat naurunalaisiksi (toivoton ei vedä puoleensa ihmisiä, jotka tuntevat rakkautta häntä kohtaan). Siksi kannattaa aina inspiroitua intuitiotilassa eli pyrkiä ensin mielenrauhan tilaan ("laske kymmeneen ennen kuin reagoit") ja vastaanottaa inspiroitunut ajatus korkeassa tunnetaajuustilassa.

Vauraus ja varattomuus perustuu uskomuksiin, ei sattumaan, hyvään tai huonoon onneen. Rikkaus ei tee kenestäkään onnellisempaa, mutta ei myöskään onnettomampaa. Jos ihminen arvostaa sitä, mitä hänellä on ja mitä hän kokee juuri nyt, hän tuntee onnellisuutta. Siksi sääliin perustuvat rahankeräysmainokset, joissa lapset kertovat perheensä ahdingosta, eivät ole hyödyllisiä. Sääli tuntuu pahalta koska se ei ole hyväksi kenellekään. Jos annat keräykseen rahaa säälistä niin saatat hetken lievittää omaa huonoa omaatuntoasi, mutta et voi auttaa säälisi kohdetta. Jos tunnet puhdasta myötätuntoa ja annat rahaa keräykseen, niin autat sekä itseäsi että kaikkia ahdistuneita - olivat he köyhiä tai rikkaita. Ajatustesi laadulla on siis merkitystä. Köyhyys periytyy, jos köyhän perheen lapset oppivat uskomaan köyhyyteen ja siihen, että köyhyys aiheuttaa kärsimystä. Rajallisuuskokemus on itseään toteuttavaa. Myös rikas ihminen voi kokea syvää ahdistusta eli arvottomuutta. Voit auttaa myös häntä ja hänen

Ongelmat ja kysymykset luovat eli sisältävät ratkaisut ja vastaukset. Jos arvostat niitä, ongelma ratkeaa ja saat vastauksen. Jos pelkäät niitä, ongelma kasvaa ja kysymyksiä tulee lisää. Jos tiellä on tienviitta, niin älä yritä mennä sen läpi äläkä palaa peloissasi takaisin, vaan kulje nuolen osoittamaan suuntaan. Se, että et vielä ole perillä siellä, minne kiihkeästi haluat, ei tarkoita, että et olisi menossa oikeaan suuntaan. Olet joka hetki perillä jossain. Et tule koskaan olemaan lopullisesti perillä, joten rauhoitu ja nauti matkasta. Positiivinen elämänasenne ärsyttää vain sellaista, joka ei itse suostu päästämään irti pelosta. Aidossa rohkeudessa ei ole mitään hävettävää.

Ehdollinen rakkaus ei ole rakkautta lainkaan, koska muutumme joka hetki eli synnymme uudeksi ja myös toiveemme muuttuvat. Ja jos emme rakasta itseämme ja muita ehdottomasti, niin emme anna itsellemme emmekä muille vapautta todellistaa omia toiveitaan. Siksi ehdollinen rakkaus johtaa aina kärsimykseen. Ehdottomasti rakastava taas ei kärsi, koska hän rakastaa itseään ilman mitään ehtoja. Ja siksi hänen toiveensa toteutuvat missä olosuhteissa tahansa - ja riippumatta siitä, millaisia valintoja muut ihmiset tekevät. Myös kuoleman pelkääminen on ehdollista rakkautta. Meistä jokaisella on vapaus kuolla eli vapautua elämästä milloin tahansa. Siksi niin "menetetyn" rakkauden kuin kuolemankin sureminen johtaa lopulta kärsimykseen. Surun tarkoitus on kohottaa epätoivoisen ja ahdistuneen tunnetilaa kohti toiveikkuutta ja oman itsen ehdotonta rakastamista, joka on meidän kaikkien perusolemus.

Jos olet jo tiedostanut positiivisen ajattelun konkreettisen voiman ja vaikutuksen omassa elämässäsi, niin tuleeko sinulle silti joskus mieleen ajatus: "Entä jos jäänkin täysin yksin? Suurin osa ihmiskunnastahan tuntuu keskittyvän erilaisiin ongelmiin ja taisteluun niitä vastaan. Minä olen omituinen, vastavirtaan purjehtiva poikkeusyksilö." Tuo ajatus tulee mieleesi vain silloin, kun tunnetilasi hieman laskee. Et todellakaan ole yksin. Samalla korkealla taajuudella sinun kanssasi ovat kaikki viisaimmat ihmiset - elävät ja fyysisesti kuolleet - , kaikki puhdasta elämäniloa tuntevat pienet lapset, kaikki eläimet, kasvit, mikrobit, solut, peruskallio, valtameret, kaikki alkuaineet. Ja sinä et kamppaile vastavirtaan, sinä purjehdit helposti ja ilman ponnistelua myötävirtaan. Sillä sinä tiedät, että tehtäväsi on vain sallia ja ottaa vastaan, ei taistella.

Vapaudenkaipuu on todellinen syy moneen näennäiseen "epäonnistumiseen" ja "surulliseen kohtaloon". Siksi toisen ihmisen puolesta ei pitäisi koskaan tuntea syyllisyyttä eikä huonoa omaatuntoa, jos itse koet menestyneesi elämässä (joka sekin on usein vain näennäistä, onnellisuus ei ole olosuhde). Siksi taistelu toisten ihmisten oikeuksien puolesta ja "vääryyksiä vastaan" on aina sekä hyödytöntä että vahingollista sille, joka taistelee. Se, että demokratioissakaan kaikki ihmiset eivät sopeudu samanlaiseeen muottiin eli eivät luo uraa, saavuta taloudellista ja sosiaalista menestystä tai pysy terveinä ja "kunnon kansalaisina" johtuu vapaudenkaipuusta. Olemme kaikki täsmälleen yhtä arvokkaita ja vapaita toteuttamaan toiveitamme, mutta menestyäkseen ihmisen täytyy uskoa menestykseen. Ja jos tietynlainen elämänpolku tuntuu ihmisestä vapautta rajoittavalta, niin hän ei valitse sitä. Ja vastaavasti sellainen ihminen, joka on näennäisesti menestynyt, ei väl