Miksi kristinuskon ns. perisyntioppi on kärsimystä aiheuttava?
Kun kristinusko "keksittiin" eli Jeesuksen buddhalaisesta/shamanistisesta ehdottoman rakkauden opista tehtiinkin pelkoon ja alamaisuuteen perustuva uskontofilosofia, niin alettiin puhua "perisynnistä".
Eli tuolloin ihmisen luomisvoima demonisoitiin, vaikka meidän on kaikkien pakko tuntea matalampia tunteita, jotta voimme luoda toivomiamme asioita. Mehän olemme kaikkivoipia jokainen, joka hetki.
Vetovoiman laki saa meidät vetämään puoleemme tunnetilamme mukaisia ajatuksia ja kokemuksia.
"Synti" eli heprean "chata'ah" (=rakkaudettomuuden tunne ei-toivottua kokemusta koettaessa, "miss the mark") on siis luomisvapauden edellytys.
Tulkitsijat sekoittivat siis keskenään kärsimyksen ("helvetin"), joka on aina itse aiheutettua eli valinta - ja toisaalta hetkellisen negatiivisen tunteen, joka on arvokas tienviitta, ilmaisin, sensori, vapauden mahdollistaja.
Emmehän me demonisoi sellaisia radiokanaviakaan, joita emme halua kuunnella - me vain valitsemme toisen, itseämme paremmin miellyttävän kanavan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, esitä kysymyksiä tai ilmoittaudu Korkean tunnetaajuuden kohtaamisiin (Barbaarikartanossa) täällä!