Blogit 12/2018

 

SOL, joulukuu 2018

31.12.2018

Korkeassa tunnetaajuudessa ollessasi elät todeksi ”paratiisia”

Ajattele ensin jotakin elämäsi ongelmaa, ja ajattele sitten sen mahdollista ratkaisua. Ongelma eli kysymys värähtelee matalalla taajuudella, kun taas sen ratkaisu eli vastaus on jo syntynyt korkeassa taajuudessa. Vastaus kaikkiin ongelmiisi ja kysymyksiisi on siis jo olemassa. Jos et vielä täysin tietoisesti ymmärrä, että universumi eli korkein tietoisuus sinussa ”ratkaisee” aina kaikki ongelmat, niin yrität tehdä sen itse, eli yrität ikään kuin väkisin keksiä ratkaisun, ajattelemalla kovemmin. Tällöin tunnetaajuutesi on siis ongelman, ei sen ratkaisun taajuudella. Ja jos sitten yrität samalla tavalla pakottaa eli ”runnoa läpi” tuon keksimäsi ratkaisun, niin koet, että ratkaisua ei syntynytkään, vaan ainoastaan lisää ongelmia. Tämä johtuu  siitä, että olet koko tuon prosessin ajan elänyt ”matalan taajuuden todellisuudessa”.

Jos ajattelemme todellisuutta maapallolla ja eri värähtelytaajuuksia erilaisina ”maailmoina” – siis matalan tunnetaajuuden maailmat ovat alempana, ja korkeamman tunnetaajuuden maailmat ylempänä – niin valitset siis oman kulloisenkin maailmasi valitsemalla tunnetilasi: Turhautuneena tai vihaisena elät matalamman tason maailmassa, kun taas iloisena ja luottavaisena elät korkeamman tason maailmassa.

 

Voit kuvitella nuo maailmat myös käsikirjoitettuina näytelminä ja ”teatterin” monikerroksisena rakennuksena. Alemmissa kerroksissa esitetään matalamman tunnetaajuuden tragediaa, kun taas yläkerrassa korkeamman tunnetaajuuden komediaa. Voit kyllä näyttelijänä siirtyä näytelmästä toiseen, mutta vain siten, että muutat tunnetaajuuttasi, ja valitset oman roolisi uudessa näytelmässä. Käsikirjoitus eli synkronia yhdistää aina niitä, jotka ovat mukana samassa näytelmässä. Ylemmässä teatteritalon kerroksessa esitetään siis aivan erilaista tarinaa, kuin alakerrassa.

 

Kaikki nuo värähtelymaailmat ovat myös jatkuvassa liikkeessä, sillä kaikilla maailman ihmisillä on vapaa tahto tehdä joka hetki omia ratkaisujaan, ja kaikki nuo ratkaisut vaikuttavat kaikkeen muuhun, sillä myös kaikissa noissa taajuustasoissa on oma synkroniansa, eli kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaikki maailmassa elävät ihmiset liikkuvat siis omien tunteidensa mukaan noissa eri maailmoissa, ja vaikuttavat omalta osaltaan kunkin tunnetaajuuden synkroniaan.

Kaikki universumissa siis muuttuu koko ajan, koska luominen tapahtuu koko ajan. Joka ikinen hetki voit valita myös tunnetaajuutesi ja ”näytelmän” eli ”maailman”, jossa olet mukana.

Jos siis sinulla on ratkaisematon ongelma, ja valitset matalan tunnetaajuuden, eli keskityt ongelmaan, ja ajattelet sitä ”kuumeisesti”, niin tuolla hetkellä valitset myös matalalla värähtelevän ”todellisuuden”, ja olet mukana luomassa todellisuutta tuon valitsemasi matalan taajuuden synkroniassa. Kanssaluojinasi tuossa taajuudessa ovat siis täsmälleen samalla tunnetaajuudella olevat ihmiset, ja koet matalamman taajuuden asioita ja tapahtumia, eli negatiivisia tunteita ja kokemuksia.

 

Tästä johtuu, että esimerkiksi masentuneena kohtaat muita masentuneita ihmisiä, ja tilanteesi – siis todellisuutesi eli ”maailmasi” – tuntuu myös pysyvän toivottomana. Samasta syystä mielialasi ei myöskään kohoa, jos joku säälii sinua, eli on empaattinen, sillä empaattinen ja säälivä ihminen laskeutuu kanssasi alemmalle tunnetasolle, eli toivottomuuden tunne vain vahvistuu tämän ”kanssaluojasi” seurassa. Jos sen sijaan kohtaat iloisen ja myötätuntoisen ihmisen, joka pysyy itse korkeassa tunnetilassa sinut kohdatessaan, niin hänen korkeampi tunnetilansa toimii omaa tunnetilaasi kohottavana, mikäli itse sallit tuon tunnetason nousun. Sillä korkeammat värähtelytaajuudet dominoivat aina universumissa. Sinä siis ”löydät oman korkeamman minäsi totuuden” helpommin aidosti myötätuntoisen, kuin empaattisen ja säälivän ihmisen seurassa.

Samasta syystä myös monet hyvää tarkoittavat uskonnolliset ihmiset, jotka etsivät henkistä totuutta ikivanhoista uskonnollisista kirjoista, ovat usein uskontoaan saarnatessaan matalassa tunnetaajuudessa, muita uskontoja ja ”synnintekijöitä” tuomitsevia ja  tuomiopäivää ja kadotusta pelkääviä, koska etsimällä tuota totuutta oman sisimpänsä sijasta kirjasta, jonka jotkut muut ovat vuosisatoja sitten kirjoittaneet, joutuu  tuo uskova hyväksymään myös sellaista tietoa, jonka kanssa hänen oma korkeampi minänsä ei olekaan resonanssissa. Sillä myös jokainen ”pyhän kirjan” kirjoittaja, kääntäjä ja editoija on ollut aikanaan jossain tietyssä tunnetilassa, emmekä voi mitenkään tietää, missä tunnetilassa kukakin heistä on kulloinkin ollut. Myös jokainen uskonnollista oppia aikanaan ”korkeammalta” kanavoinut profeetta on ollut vain ihminen, ja hänkin on voinut kertoa matalassa tunnetaajuudessa ollessaan aivan muuta totuutta, kuin korkean minänsä totuutta. Uskovaiset ihmiset, jotka yrittävät siis elää kirjaimellisesti ja kritiikittä vaikkapa Raamatun, Koraanin tai Tooran ohjeiden mukaan, ajautuvat väistämättä mataliin tunnetaajuuksiin, sillä kaikissa noissa teoksissa on paljon myös matalissa tunnetaajuuksissa värähtelevää legendamateriaalia, joiden avulla on aikanaan peloteltu ja hallittu ihmisiä, tai ne ovat olleet pelkästään aikansa ”kauhukertomuksia”, siis matalan tunnetason viihdettä. Ei siis ihme, että monet ”kirjauskovaiset” – uskontokunnasta riippumatta – usein kiihkeästi odottavat tuomiopäivää ja ”paratiisia”, sillä he kokevat usein kärsimyksenä pyhien kirjoitusten kirjaimellisen noudattamisen, koska eivät ole tunnetasolla resonanssissa läheskään kaikkien noiden kirjoitusten kanssa, joita on vuosisatoja väitetty ”jumalan sanaksi”, mutta joista monet siis ovat syntyneet kertojansa tai kirjoittajansa omassa matalassa tunnetaajuudessa.

 

Jos siis kaikkien uskontojen piirissä keskityttäisiin vain pyytettömään rakkauteen ja myötätuntoon, ketään toisuskoista, tai yli päätään ketään toista ihmistä koskaan tuomitsematta, niin myös uskovien ihmisten maanpäällinen elämä  voisi kirjaimellisesti olla lähellä ”taivaallista” eli ”paratiisia” ja ”nirvanaa”. Paradoksaalistihan ”omaatuntoaan” kuunteleva ateisti voi  olla korkeammassa tunnetaajuudessa paljon suuremman osan elämästään, kuin ”jumalaan” ja pyhiin kirjoituksiin turvautuva uskovainen.

 

Jokainen meistä valitsee ja luo  uudeksi siis jokaisena elämämme  hetkenä oman ”kokemusmaailmansa” eli todellisuutensa. Tietoisena luojana voit valita aina korkeamman minäsi todellisuuden, jo luomistasi eli nykyisistä elämänolosuhteistasi täysin riippumatta. Sillä luot elämääsi uudeksi joka hetki.

 

30.12.2018

Terveys ja sairaus vetovoiman lain näkökulmasta

Korkea tunnetilamme mahdollistaa sekä terveyden, että sairaudesta paranemisen, sillä korkeassa tunnetilassa elimistömme on tasapainoisessa tilassa, tai jos tasapaino on jo järkkynyt, niin solumme korkean tunnetilamme seurauksena ”hakeutuvat synkroniaan” keskenään. Lääketiede tuntee tämän ilmiön plaseboparanemisena. Uskonnollisten ja henkisten liikkeiden piirissä puhutaan ”henkiparantamisesta” (esim. reikiparannus tai shamanistinen parantaminen) tai että ”jumalan pyhä henki” parantaa ihmisen. Eri kulttuureissa on aina esiintynyt myös monenlaisia parantamisrituaaleja, ja usein on annettu esim. ”hengille” uhrilahjoja, joiden on toivottu lepyttävän  näitä oletettuja henkiä. Todellisuudessa rituaalit toimivat siksi, että ne  vahvistavat paranemista toivovan ihmisen omaa uskoa paranemiseen, jolloin tämän oma tunnetaajuus kohoaa, ja hän ”sallii itselleen paranemismanifestaation”. Toisaalta: Henget, joihin on uskottu, ovat myös ajatusmanifestaatioina ”olemassa”, eli niihin kohdistetaan joko pelkoa tai luottamusta, kunkin ihmisen kulloisenkin tunnetaajuuden mukaan. Sairauksien ”manaamista” toiseen ihmiseen tai vaikkapa tämän kotieläimiin on voitu tehdä vain, jos vastaanottaja on ollut matalassa tunnetaajuudessa eli pelon vallassa.

Toisaalta: Voimme myös ”toivoa sairautta”, eli manifestoida sen itsellemme (nosebo), jos haluamme vaikka pitää lomaa työstä, mutta yleensä luomme sairauksia matalasta tunnetilasta – kuten vaikkapa väsymyksestä ja turhautuneisuudesta – käsin.

Sairaus, joka ihmisellä on jo syntymästään lähtien, on ”sielun manifestaatio”, eli ennen syntymistään valitsemaansa kehoon on kukin sielu  halunnut valita tietynlaisen kehokokemuksen ja olosuhteet, joihin hän syntyy. Meidän ihmisten matalan tunnetaajuuden näkökulmasta tällainen kuulostaa usein julmalta ja epäoikeudenmukaiselta, mutta korkeammasta tietoisuudesta tulevan sielun näkökulmasta mikään fyysisellä tasolla koettu ei ole tarkoituksetonta julmuutta, vaan aina arvokas kokemus, tärkeä ”rooli” universumin laajentumisen kannalta. Eli koska elämässä ylipäätään ei ole meneillään ”mitään haudanvakavaa”, niin myöskään erilaisiin vaikeisiin oloihin syntyminen ei ole koskaan korkeamman minämme näkökumasta ”väärin” tai epäoikeudenmukaista. Myöskään lapsen varhainen ”kuolema” eli palaaminen takaisin korkeampaan tietoisuuteen ei ole sielun itsensä näkökulmasta missään nimessä turhaa, saati kauhistuttavaa, vaan arvokas tietoisuutta avartava kokemus kaikille, jotka ovat tuon pienen lapsen kohdanneet. Universumin näkökulmasta sekä fyysinen syntymä että kuolema ovat molemmat yhtä ”arkipäiviäisiä” –  eivät siis dramaattisia tapahtumia.

 

Uskon ja luottamuksen ilmapiirin luova, itse siis korkeassa tunnetaajuudessa oleva parantaja – oli hän sitten tavallinen lääkäri tai henkiparantaja – kykenee parantamaan kenet tahansa, MIKÄLI parannettava itse haluaa tulla parannetuksi. Paraneminen on siis aina sairaan oman tunnetaajuuden kohoamisen sallimista, parantaja ei siis koskaan paranna ketään, eikä parantajalla ole mystisiä ”voimia”, jotka hän ikään kuin siirtäisi sairastavaan. Reikiparannuksen yhteydessäkin sanotaan aina sanat ”minä haluan niin kuin sinä haluat” tai ”tapahtukoon sinun tahtosi”. Samalla tavalla paransi myös profeetta Jeesus aikanaan, eli koska hän katsoi kaikkia ihmisiä korkeamman minänsä silmin, täydellisinä sieluina, niin hän ei ”nähnyt sairautta”. Ja koska hän oli meditaation mestarina niin vakaasti rakkauden korkeassa tunnetilassa, niin sairaat paranivat pelkästään hänen läsnäolonsa vaikutuksesta. Jeesuskin kuitenkin varoitti parantuneita kertomasta kenellekään paranemisestaan, sillä hän tiesi, että epäuskoiset, matalassa tunnetaajuudessa itse olevat ihmiset, saavat parantuneen helposti sairastumaan uudelleen, mikäli saavat hänet epäilemään omaa parantumistaan, jolloin hämen tunnetaajuutensa jälleen laskee. Sairastuva ihminen siis aina ”uskoo sairauteensa”. Ja lääkäreiden antamat sairausdiagnoosit vahvistavat  aina merkittävästi potilaiden uskoa sairauteen, jolloin sairaus pahenee.

 

Parannustyötä tehtäessä parantaja siis toimii ainoastaan universumin energian kanavana. Jokainen ihminen voi myös parantaa itse itsensä, mikäli hän kykenee ilman parantajaa sallimaan oman tunnetilansa kohoamisen ja energian virtaamisen. Parantajan rituaalinomainen läsnäolo usein  kuitenkin vahvistaa parannettavan uskoa, ja siksi esimerkiksi reikiparantajia  tarvitaan. Uskonnollisessa parantamisessa taas sairaiden uskovien vahva usko ”jumalaan” saa aikaan parantumisen. Todellisuudessa potilas tässäkin tapauksessa sallii vain itse oman paranemisensa. Samalla tavalla toimivat usein uskonnolliset ”esirukoukset”: Se, kenen puolesta rukoillaan, luottaa enemmän paranemiseensa, koska uskoo monen ihmisen yhteisen rukouksen olevan ”voimakkaampi pyyntö”. Rukoileminen negatiivisessa tunnetaajuudessa ei kuitenkaan koskaan paranna ketään, vaan ainoastaan potilaan oma usko korkeassa tunnetaajuudessa. Pyyntö ja vastaus, toive ja sen salliminen ovat keskenään täysin eri värähtelytaajuudella.

 

Kun toimitaan parantajina, niin sairauteen ei koskaan tule kohdistaa huomiota, vaan ainoastaan paranemiseen, sillä jos sairautta yritetään ”työntää pois”, niin sitä vain aktivoidaan. Universumissa ei voi koskaan päästä mistään eroon, voimme vain vetää puoleemme, siis vastaanottaa. Solumme siis parantavat itse itsensä, paranemisprosessiin tarvitaan vain korkea tunne, siis usko ja luottamus kehomme autoniomiseen parantumiskykyyn.

Meditaation avulla voimme parantaa monia sairauksia, esimerkiksi päänsärlyä, sillä meditaation eli ajatusmelun vaientamisen seurauksena puhdas positiivinen energia pääsee kehossamme virtaamaan, ja sairauden aiheuttaneet ”vastustavat elementit” eli matalan tunnetaajuuden resistanssi häviää.

Pelko ja fyysinen kipu sitä vastoin kohdistavat huomion sairauteen ja pahentavat sitä. Paraneminen taas lähtee liikkeelle uskosta ”ilman todisteita”, eli korkea tunnetila tulee sallia ensin, ja vetovoiman lain vaikutuksesta sitä seuraa manifestaatio, eli paraneminen. Positiivinen tunne tarvitaan siis aina ensin, jotta se voi vetää puoleensa lisää samalla taajuudella värähtelevää, eli positiivisia kokemuksia.

Kipulääkkeet saattavat joskus helpottaa paranemista siksi, että jos sairas ei enää kohdista huomiotaan kipuun ja saa mielialansa kohoamaan, niin myös paranemien mahdollistuu. Mutta toisaalta: Kipu on aina myös viesti, oire kehossamme vallitsevasta epäharmoniasta, eli kehon oma keino intuition tapaan kertoa meille ”energiatukoksesta” ja epätasapainosta. Siksi kipua, kuten muitakin ns. negatiivisia kokemuksia pitäisi aina tarkastella korkeamman minämme silmin, jolloin saamme korkealta minältämme intuitiiviset ohjeet ratkaista terveysongelmamme ja palauttaa kehomme tasapaino ”helpoimman mahdollisen polun” kautta.

Meditaatiotekniikalla voimme myös onnistua ”unohtamaan kivun”, eli siirtyä tavallaan fyysisen itsemme ulkopuolelle hetkeksi. Voit harjoitella tätä taitoa  esimerkiksi tilanteessa, jossa kätesi ovat ulkoa tulessasi ”jäässä”. Kun pidät käsiäsi lämpimän vesisuihkun alla, ja tunnet kovaa kipua, niin keskitä huomiosi sillöin ”kipusi ulkopuolelle”. Koska tiedät jo etukäteen, että kipu hellittää pian, eli kun kädet lämpiävät, niin pelko ei pahenna kipuasi. Näin voit oppia hallitsemaan kipuasi ja siihen liittyvää tunnetilaa. Tilanteissa, joissa et varmasti tiedä kipusi syytä,  juuri pelko eli matala tunnetila usein pahentaa kipua.

 

Muista kuitenkin aina: Jos et itse usko uskovasi paranemiseesi, niin älä hylkää lääkkeitä ja lääkäreitä. Jos jätät lääkärin määräämän lääkkeen ottamatta ja pelkäät, niin pelkosi manifestoituu – matalan tunnetaajuuden tunteesi siis joko ylläpitää sairauttasi, tai jopa pahentaa sitä. Mutta älä myöskään syö lääkkeitä turhaan, äläkä kuvittele itsellesi sairauksia lukemalla sairauksista ja niiden oireista. Negatiiviset tunteesi siis vetävät aina puoleesi myös matalan tunnetaajuuden kokemuksia. Mutta keskittymällä aina kun on mahdollista positiivisiin tunteisiin ja asioihin, edistät myös terveyttäsi parhaalla mahdollisella tavalla. Voit myös täysin huoletta kuvitella itsesi terveeksi ja elinvoimaiseksi, ja pyrkiä myös tunnetasolla tuntemaan itsesi terveeksi, sillä positiiviset tunteesi manifestoituvat  aina, jos tunteesi ovat aitoja. Luot siis aina itse todellisuutesi, ja myös terveydentilasi on oma luomuksesi. Ilo ja rakkaus ovat siis aina parhaat lääkkeet mihin tahansa vaivaan!

27.12.2018

Älä uhriudu – olet oman elämäsi luoja

Elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa itsesääli tuntuu ”oikeutetulta”. Jos koet yksinäisyyttä, toistuvaa epäonnea työ- ja talousasioissa tai olet sairas, niin matala tunnetajuutesi juuri nyt vetää puoleensa vain lisää toivottomuuden tunteita. Positiivisin tunteesi tällaisessa tilanteessa on usein viha ja raivo: Viha itseä ja omaa ”huonoutta” ja ”arvottomuutta” kohtaan, tai viha muita ihmisiä ja ”huonoa onnea” kohtaan.

 

Jos olet päässyt masennusta ja itsesääliä korkeampaan tunnetaajuuteen, eli koet vihaa, niin onnittele itseäsi: Olet jo matkalla kohti korkeampia tunnetaajuuksia. Sillä vihasta on hyvin lyhyt matka toivoon. Siis tunteeseen, että ehkä tilanteeseesi sittenkin voi löytyä ratkaisu. Sillä toivosta on edelleen lyhyt matka uskoon, iloon ja tietoon omasta mittaamattomasta arvostasi ja kaikkivoipaisuudestasi. Tietoon siitä, että sinä itse luot oman todellisuutesi, ei kukaan tai mikään muu universumissa.

 

Se, miksi matalat tunnetaajuudet tuntuvat meistä usein niin musertavilta, johtuu siis siitä, että olemalla matalassa tunnetaajuudessa vedämme koko ajan puoleemme lisää ajatuksia ja kokemuksia, jotka ovat meille ei-toivottuja. Siksi masentuneet ihmiset tuntuvat elävän aivan kuin eri maailmassa toiveikkaiden ja elämästä iloitsevien kanssa – heidän maailmansa nimittäin ihan konkreettisesti ON erilainen. Todellisuus sinänsä on pelkkä harha ja tunnemanifestaatio, mutta koska elämme fyysisen elämämme aikana joka hetki tässä harhassa, niin se myös on ”todellisuutemme”. Samalla luomme kuitenkin kaikilla kokemillamme ei-toivotuilla kokemuksilla ja tunteilla sitä, mitä toivomme. Toivomamme asiat voivat vain manifestoitua elämäämme vasta sitten, kun oma tunnetaajuutemme kohoaa niiden kanssa samaan värähtelytaajuuteen.

 

Sairaudet ovat esimerkiksi seurausta jo pitkään ”patoutuneista” negatiivisista tunteistamme, ja niiden manifestoituessa negatiivinen tapahtumaketju on jo edennyt pitkälle. Mutta samalla jokainen kokemamme sairaus saa meidät esittämään hyvin voimakkaita toiveita paranemisesta ja  terveydestä universumille. Joissakin tapauksissa helpoin mahdollinen polku toteuttaa toiveemme kipujen loppumisesta on fyysinen kuolema, siis täydellinen vapautuminen resistanssista eli negatiivisista tunnetaajuuksista. Kuolemaa ei siis ole olemassa, mutta fyysinen ”kuoleminen” vapauttaa meidät euforiseen, korkeaan tunnetaajuuteen. Mutta meillä on aina myös mahdollisuus jatkaa fyysistä elämäämme ja  sairastaessamme kääntyä toiveidemme virrassa myötävirtaan, keskittymällä kivun sijasta asioihin, jotka tuottavat meille iloa. Vaikka kipu hallitsee usein tunnetilaamme, niin pienikin ilonaihe voi saada aikaan mullistavan käänteen terveydentilassamme. Ja tämä johtuu siis siitä, että emme enää melo negatiivisten tunteiden vallassa vastavirtaan, vaan annamme toiveidemme virran viedä meitä myötävirtaan. 

 

Jos siis koet itsesi syystä tai toisesta uhriksi, huono-onniseksi tai ”toivottomaksi tapaukseksi”, niin sinulla on todella suuri syy olla erittäin toiveikas: Olet luonut korkeamman minäsi taajuudelle valtavasti toivomiasi asioita. Ja mitä enemmän sinulla on ”toteutumattomia toiveita”, niin sitä kiivaampi ja voimakkaampi on toiveidesi virta, joka siis johtaa juuri oikeaan suuntaan, jos vain sallit sen, eli olet itse luottavainen, iloinen ja huoleton. Jos toiveesi on riittävän voimakas, niin edes toiveesesi liittyvät negatiiviset uskomuksesi eivät voi estää toivettasi toteutumasta. Jos sinulla on paljon voimakkaita negatiivisia uskomuksia, niin polkusi on kivikkoisempi, mutta tietoisena luojana – eli tuntiessasi vetovoiman lain ja korkean tunnetaajuuden voiman –  pääset lopulta kuitenkin varmasti päämäärääsi, eli toteuttamaan sydämesi toiveet.

 

Keskity siis iloon, arvosta elämääsi, rakasta itseäsi ja muita. Olet suuri ja mittaamattoman arvokas sielu.

25.12.2018

Kaikki kokemasi negatiiviset tunteet ja kokemukset ovat luoneet korkeamman minäsi taajuudelle positiivista ”pääomaa”

Jos olet elänyt pitkään tilanteessa, jossa elämäsi on ollut raskasta taistelua, niin päällimmäinen ajatuksesi on usein, että haluat vain päästä pois tilanteesta, joka on kärsimyksesi aiheuttanut. Haluat siis valita ”hieman vähemmän pahemman”, kuin mitä ”kaikkein pahin” kokemuksesi on ollut. ”Parempi kuin ei mitään”, ”tyhjää parempi” ja myös ”kaksin aina kaunihimpi” eli ”parempi kaksin kuin yksin” ovat sanontoja, jotka kertovat usein tällaisesta tilanteesta.

 

Jos siis sinulla on pankkilaina, jonka maksamisessa sinulla on ollut suuria vaikeuksia, niin saatat ahdistuksesi vallassa haluta luovuttaa ja myydä asuntosi, jotta olisit ainakin velaton.  Tai toisaalta: Jos sinulla on pitkään jatkunut parisuhde, joka on ollut hyvin haastava, niin saatat ajatella, että jos lopetat parisuhteesi, niin kaikki taistelusi on ollut turhaa, ja siksi jatkat hampaat irvessä suhdettasi, vaikka sinulle tarjoutuisi tilaisuus luopua siitä – jotta et ikään kuin menettäisi ”investointiasi”, jonka olet vuosien varrella suhteeseesi sijoittanut. Tai jos sinulla on parisuhde, jossa on paljon sekä positiivisia että negatiivisia puolia, niin keskityt niihin negatiivisiin, ja haluat lopettaa suhteesi aina kun tunnetilasi on negatiivinen. Et siis keskity suhteesi positiivisiin puoliin, vaan negatiivisiin, jolloin luot lisää negatiivisia kokemuksia, ja saat ikään kuin ”vahvistuksen” sille, että suhteesi ei olisi toiminut alun alkaenkaan.

 

Tällaiseen ajatteluun liittyy kuitenkin yksi suuri harha: Negatiiviset kokemuksemme eivät koskaan ole ”turhia”. Jokainen kokemasi negatiivinen tunne, kokemus ja ns. menetys on aina ”sijoitus” korkeamman minäsi taajuudelle. Jokainen negatiivinen tunne on siis luonut korkeamman minäsi taajuudelle toiveen paremmasta. Ja mitä enemmän olet kokenut elämässäsi haasteita, sitä suurenmoisempi on positiivisten  asioiden ja kokemusten varantosi korkeassa tunnetaajuudessa. Ja se ”omaisuus” on todellinen, ei kuvitelmaa. Tuntemalla korkean tunnetaajuuden tunteita pääset avaamaan aarrekammiosi oven.

Sinun ei siis koskaan tarvitse luopua mistään vasten tahtoasi, siis vastoin todellista sydämesi toivetta. Jos syystä tai toisesta menetät jonkun materiaalisen asian, niin saat sen tilalle paljon upeamman version samasta asiasta. Jos annat pois jotain itsellesi tarpeetonta, niin saat itsellesi monin verroin sellaista, mitä todella tarvitset. Jos luovut katkeruudestasi, vihastasi ja pettymyksen tunteistasi parisuhteessasi, ja tunnet pyyteetöntä rakkautta kumppaniasi kohtaan, niin saat tilalle rakkautta – jos et saa sitä nykyiseltä kumppaniltasi, niin löydät uuden kumppanin, jonka kanssa tulet toimeen paremmin. Jos olet työpaikassa, jossa et viihdy, mutta etsit silti tietoisesti positiivisia puolia työstäsi ja työtovereistasi, niin nykyinen työympäristösi muuttuu paremmaksi, tai löydät uuden, paremman typaikan, koska tunnetaajuutesi ollessa korkealla vedät puoleesi vain sellaista, mitä haluat. Jos sinulla on vähän rahaa, niin arvostamalla tietoisesti niitä asioita, joita rahattomuutesi on elämääsi tuonut, saat lisää rahaa. Viimeksi mainittua lausetta moni pitää ”tekopyhänä” ja teeskenneltynä, mutta todellisuudessa taloudellisen niukkuuden kokemus tuo monen ihmisen elämään aivan uusia, inspiroivia näkökulmia koko elämää kohtaan. Sillä rikkauskin on aina suhteellista: Niukassa taloustilanteessa iloitsemme usein paljon enemmän hyvin pienistä, ja myös aineettomista asioista elämässämme: Arvostamme terveyttämme, luontoa, omia taitojamme ja lahjakkuuksiamme, kykyämme auttaa henkisesti muita ihmisiä, inspiraatioitamme löytää ”aarteita” vaikkapa kirpputorilta, ihmissuhteidemme meille tarjoamaa rikkautta. Jos siis olet aiemmin elänyt taloudellisesti hyvin turvattua elämää, mutta olet sen jälkeen syystä tai toisesta köyhtynyt, niin sydämesi todellinen toive on luultavasti ollut juuri se, että saisit tilaisuuden arvostaa elämässä myös sellaisia puolia, joita ei saa rahalla. Ja kun sinulla on vähän rahaa, niin sinun on helpompi keskittyä juuri tällaisiin asioihin. Maallinenkaan rikkautesi ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään, sillä se rikkaus, jonka olet kerran itsellesi luonut, on sinulla ikuisesti. Jos siis olet kokenut vaikkapa yrityksesi konkurssin, niin voit hyvin helposti ja nopeasti saada takaisin kaiken sen omaisuuden, joka sinulla on joskus ollut, sallimalla sen itse itsellesi – niin ikään arvokkaiden – niukkuuden kokemustesi jälkeen.

Niukkuuden kokemuksetkin ovat nimittäin elämässämme arvokasta pääomaa. Me kaikki ihmiset kuljemme elämässämme ”henkistä polkua”, mutta monet sellaiset ihmiset, jotka haluavat todella syvällisesti tuntea universumin lain, haluavat kokea rikkauden lisäksi elämässään myös taloudellista niukuutta, tai vaikkapa sairauksia ja hankalia ihmissuhteita, jotta universumin ja korkeamman minämme, puhtaan positiivisen energian voima ikään kuin ”kirkastuisi” heille heidän omien kokemustensa seurauksena. Ja näin todellakin tapahtuu: Emme voi koskaan oppia mitään pelkkien sanojen kautta, vain kokemukset opettavat. Jos siis olet kiinnostunut henkisistä asioista, ja sinusta tuntuu usein, että olet jonkinlainen ”universumin nyrkkeilysäkki”, niin tulkintasi pitää tavallaan paikkansa: Oma korkeampi minäsi on halunnut roolisi elämässä olevan juuri tällainen, jotta voisit toimia opettajana ja auttajana kanssaihmisillesi. Ja joka tapauksessa: Oppimalla suhtautumaan kaikkii elämäsi vastoinkäymisiin suurina lahjoina, on polkusi henkisenä opettajanakin tasainen ja iloa täynnä. Sillä vain kokemalla ajoittain voimakkaita negatiivisia tunteita, voimme kokea myös yhtä voimakkaita positiivisia tunteita. Ei-toivottu luo aina vastaavalla voimalla toivottua.

 

Oli siis elämäntilanteesi juuri nyt millainen tahansa, niin pyri aina keskittymään positiivisiin ajatuksiin ja tunteisiin. Älä siis pohdi ja tuskaile etukäteen, MITEN ei-toivottu tilanteesi tulee selviämään, vaan keskity vain ja ainoastaan niihin asioihin elämässäsi, joita arvostat, ja jotka tuottavat sinulle juuri nyt iloa. Siten varmistat, että olet menossa suorinta polkua pitkin kohti todellisia toiveitasi, täysin riippumatta siitä, millainen on tilanteesi juuri nyt. Sinun ei siis tarvitse koskaan pohtia ja tehdä ratkaisuja negatiivisessa tunnetilassa, universumi ratkaisee kaikki ongelmasi, ja inspiroi sinua niiden tekemiseen, jos annat universumille mahdollisuuden auttaa sinua.

Eli luota aina universumin viisauteen, luovuta kaikki huolesi universummille, salli itsellesi korkeamman minäsi korkea tunnetaajuus – ja kaikki ongelmasi ratkeavat.

24.12.2018

Miksi elämämme ajautuu ”kaaostilaan” usein juuri silloin, kun olemme iloisia?

Moni meistä on oppinut rajoittamaan omaa elämäniloaan siksi, että on jo lapsena kuullut sanonnan ”itku pitkästä ilosta”. Olemme siis oppineet tuntemaan ikään kuin syyllisyyttä onnellisuudestamme, ja pelkäämään jo etukäteen onnentunteiden muuttumista kärsimykseksi – ja siksi moni meistä ei ole uskaltanut oikeastaan koskaan olla todella aidosti onnellinen ja iloinen. Tällainen ajattelu myös toteuttaa itse itseään, eli koska pelkäämme olla onnellisia, niin emme myöskään tunne aitoa iloa ja onnellisuutta silloinkaan, kun iloon olisi syytä. Ja koska siis jo joskus hyvin varhain elämässämme olemme kokeneet, että pidäkkeetön ilomme muuttui yhtäkkiä suruksi, niin saatamme kokemuksemme ”opettamina” vakuutella koko elämämme ajan itsellemme, että on parempi olla tasaisen onneton koko ajan, sillä edessä olevat kärsimykset eivät silloin tunnu yhtä musertavilta.  Vetovoiman lain vaikutuksesta ”toivo parasta, mutta varaudu pahimpaan” -ajattelu on  mitä suurimmassa määrin itseään toteuttavaa, sillä ollessamme matalassa tunnetaajuudessa luomme myös tulevaan elämäämme koko ajan lisää matalan tunnetaajuuden kokemuksia.

 

Mutta  päätelmämme siitä, että ilo johtaa kärsimykseen, eli että kärsimys olisi jonkinlainen rangaistus ilon ja onnellisuuden kokemisesta, on väärinkäsitys, näköharha. Meillä on toisin sanoen siitä ”tilannetodisteita”, joihin liittyy täysin väärä oletus. Se, että usein juuri ollessamme onnellisia – etenkin, jos emme pitkään aikaan ole kokeneet onnellisuutta – elämämme ajautuukin kaaokseen ja kriisiin, johtuu siitä, että ollessamme matalassa tunnetaajuudessa ylläpidimme itse olosuhteita, joissa emme olisi enää halunneet elää. Ja kun sitten vihdoin saamme ”yhteyden” omaan korkeampaan minäämme – syystä tai toisesta – ja koemme hetken aitoa onnellisuutta, niin tunnetajuutemme kohotessa myös resistanssimme ei vastustuksemme lakkaa patoamasta toiveidemme virtaa, jolloin universumi saa mahdollisuuden alkaa toteuttaa todellisia toiveitamme. Tällaisella hetkellä meistä tuntuu, että koko maailmamme romahtaa, että elämältämme ”putoaa pois pohja”, ja ajelehdimme ja heittelehdimme kuin myrskyn silmässä, täysin avuttomina ja voimattomina. Tällaisessa tilanteessa läheisemme saattaa kuolla, saatamme menettää kotimme tai työpaikkamme, yrityksemme saattaa ajautua konkurssiin, perheemme saattaa hajota. Ja koska juuri ennen kriisin alkamista koimme onnellisuutta, niin kuvittelemme, että ”onnettomuus” tapahtuu rangaistuksena onnellisuudentunteistamme.

 

Todellisuudessa se kriisi ja kaaos, johon juuri nyt kiinnitämme huomiomme, ja joka saa meidät tuntemaan usein todella voimakkaita negatiivisia tunteita, on vain välttämätön välivaihe matkallamme kohti uutta eämäämme, matkalla kohti sydämemme todellisia toiveita, jotka siis nyt vihdoin sallimme itsellemme. Ja kokemamme onnen ja ilon hetket siis mahdollistivat tuon ”puhdistavan” myrskyn, elämämme rakenteet uuteen järjestykseen asettavan maanjäristyksen. Onnellisuutemme ei siis johdata meitä koskaan huonompaan suuntaan, vaan aina parempaan. Se, että pidämme itse usein tiukasti kiinni omasta tutusta ja turvallisesta, mutta pohjimmiltaan onnettomasta ja paikallaan  junnaavasta elämästämme, saa aikaan sen, että elämämme kriisit eli käännekohdat tuntuvat kohtuuttoman rajuilta.

 

Mitään pelättävää meillä ei silti koskaan ole, sillä oma korkeampi minämme on joka hetki kanssamme. Tapahtui elämässämme siis millaisia mullistuksia ja katastrofeja tahansa, niin voimme aina katsoa niitä korkeamman minämme silmin, portteina parempaan elämään, välttämättöminä ”pommeina”, jotka murtavat elämämme virtausta estävät padot. Kaikki surun, pelon ja ahdistuksen tunteet kertovat meille siis vain korkeamman minämme välittämää viestiä siitä, että mitään syytä pelkoon, ahdistukseen tai suruun ei ole. Kun paise, joka on ollut pitkään kipeä, vihdoin kovan paineen vaikutuksesta puhkeaa, niin koemme helpotusta – ja paranemisemme voi alkaa.

 

Kiitä siis universumia jokaisesta näennäisesti negatiivisesta kokemuksestasi, sillä jokainen niistä raivaa sinulle tietä kohti uutta elämääsi, jota et olisi ilman vastustuksesi murtumista itsellesi sallinut. Jos olet ollut pitkään kuin ”seisova vesi”, niin kun vesi alkaa vihdoin virrata, niin virtaus  virkistää ja uudistaa sinua. Älä vastusta virtaa, älä taistele virtausta vastaan, vaan anna voimakkaan virran kuljettaa sinut kohti uutta ja innostavaa elämääsi.

 

Elämä kantaa aina, kaikki järjestyy aina, kaikesta mitä elämässämme koemme, seuraa aina lopulta pelkkää hyvää. Negatiivisia tunteita usein tuntemalla luot itsellesi dramaattisempaa elämää. Positiivisia tunteita – myös vastoinkäymisiä kohdatessasi – tuntemalla on matkasi  helpompi. Kummassakaan tapauksessa et koskaan voi tehdä mitään väärin, silä olet aina polullasi. Polkusi on siis aina jalkojesi alla, olet aina menossa oikeaan suuntaan: Kohti  unelmiasi. Sillä korkeampi minäsi kutsuu ja ohjaa sinua joka hetki juuri sinne, minne haluat. Jos vastustat tuota kutsua, tai et kuule tai ymmärrä sitä, niin koet negatiivisia tunteita. Jos kuuntelet ja kuulet tuon kutsun, tunnet positiivisia tunteita – täysin riippumatta olosuhteista, joissa juuri nyt elät.

 

 Sinä Olet Luoja.

23.12.2018

Negatiiviset tunteet tuntuvat ”sisäiseltä tyhjyydeltä”, koska matalassa taajuudessa olemme erossa korkeammasta minästämme

Tunteemme toimivat ”totuussensoreina” siksi, että tunnetaajuutemme värähtelee joka hetki suhteessa todellisen olevaisuutemme taajuuteen, eli oman korkeamman minämme värähtelytaajuuteen. Negatiiviset tunteet, kuten masennus, pelko, viha ja  turhautuminen tuntuvat epämiellyttäviltä, koska korkeampi minämme on noita tunteita tuntiessamme ”poissa”, eli emme resonoi korkeamman minämme taajuuden kanssa. Negatiivisten tunteiden vallassa tunnemme siis ”sisäistä tyhjyyttä”.

Toisaalta taas matalan taajuuden tunteetkin ovat aina suhtessa hieman korkeampaan tunnetaajuuteen, ja siksi esimerkiksi vihan tunne tuntuu vapauttavalta masennuksen jälkeen. Ja siksi toisen ihmisen syyttäminen tuntuu hyvältä ihmisestä, joka on itse tuntenut syyllisyyttä. Julmimpia sotilaita ovat siksi ihmiset, jotka tuntevat voimattomuutta, arvottomuutta, eli joilla on ns. huono itsetunto. Tällaiset henkilöt kokevat siis vihan, aggression ja kostamisen vapauttavana. Sama pätee muuhunkin väkivaltaiseen käytökseen: Väkivallalla itse alistetut ihmiset saattavat kokea väkivallan käyttämisen hyvin vapauttavana. Tästä syystä arvottomuuden tunteet, viha ja väkivalta, usein myös periytyy sukupolvelta toiselle. Ja mitä enemmän menneisyydessä koettuihin negatiivisiin tunteisiin kohdistetaan huomiota, niin sitä enemmän niitä aktivoidaan. Siksi vaikkapa sota-aikojen ja sankaritekojen ja -kuolemien muisteleminen on omiaan lisäämään negatiivisia tunteita – ja myös tekoja. Sodassa itse mukana olleet ovat toisaalta jo taistelujen aikana esittäneet voimakkaan toiveen universumille väkivallan loppumisesta, ja siksi monet sotaveteraanit eivät halua muistella sotaa, eivätkä koe itseään ”sankareina”, vaan uhreina, jotka ovat pelastuneet, mutta jotka muistavat vielä tunnetasolla pelon. Taisteluissa koetun pelon  muisteleminen jälkeen päin tuntuu tuskalliselta, sillä pelon tunne aktivoituu, kun siihen liittyviin muistoihin kohdistetaan ajatukset.

 

Kaikissa tilanteissa, joissa olemme kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa, aistimme noiden muiden ihmisten tunnetaajuudet, eli ovatko kanssaihmisemme matalammalla vai korkeammalla tunnetaajuudella suhteessa meidän omaan tunnetilaamme. Oma tunnetaajuutemme eli tunnetilamme on siis myös aina ”jossakin suhteessa” muiden ihmisten tunnetaajuuksiin. Koska emme koskaan voi kontrolloida muiden ihmisten ajatuksia, sanoja emmekä tekoja, niin tietoisina luojina meidän on harjoiteltava oman tunnetaajuuden kontrollointia siten, että kykenemme säilyttämään oman tunnetaajuutemme muiden ihmisten käytöksestä ja tunnetiloista riippumatta.

Jotkut ihmiset ovat niin herkkiä muiden ihmisten tunnetilojen vaikutukselle, että haluavat elää erakkoina, tai pelkästään korkealla tunnetaajuudella olevien eläinten seurassa, koska eivät halua kokea muiden ihmisten matalien tunnetilojen vaikutusta eli kipua kehossaan. Mutta pelkkä eristäytyminen muiden ihmisten seurasta ei tee kenestäkään ”taajuuskontrolloinnin mestaria”, sillä vaikka erakkona elävä ihminen olisi yksinäisyydessä meditaation avulla opetellut sallimaan tunnetaajuutensa kohoamisen, niin vasta muiden ihmisten toisenlaisten tunnetaajuuksien vaikutuspiirissä hänen kontrollointikykynsä joutuu todella koetukselle.

Siksi ”pahimmat vihollisemme ovat parhaimpia ystäviämme”, sillä jos kykenemme ylläpitämään oman korkean tunnetaajuutemme usein negatiivisten tunteiden vallassa olevien ihmisten seurassa, niin ”taajuuslihaksemme” ovat kehittyneet huomattavasti vahvemmiksi, kuin jos emme olisi joutuneet tuollaisin henkisesti haastaviin tilanteisiin. Toisten ihmisten tunne-elämää ei siis pidä, eikä sitä voi koskaan hallita – jokaisen meistä tulee keskittyä vain oman tunnetilamme hallitsemiseen.

Jos sinulla on joku läheinen tai tuttava, joka erityisen usein saa sanoillaan tai teoillaan sinun oman tunnetaajuutesi laskemaan – hän siis luultavasti tietää ns. herkät kohtasi, eli asiat, joiden suhteen olet erityisen haavoittuvainen – niin helpoin tilanne harjoitella oman korkean  tunnetaajuutesi ylläpitoa suhteessa hänen tunnetilaansa on aluksi tilanne, jossa tuo ihminen ei ole läsnä, sillä yksin ollessasi sinun on helpompi keskittyä positiivisiin ajatuksiin tuosta ihmisestä. Keskity siis tuon ”hermosahaksi” kokemasi henkilön poissaollessa arvostamaan häntä, eli pyri löytämään hänestä hyviä ja arvokkaita ominaisuuksia, eli katso häntä oman korkeamman minäsi silmin, täydellisenä sieluna, jonka negatiivinen käytös johtuu vain siitä, että hän on ajoittain itse erossa omasta korkeammasta minästään. Siten pystyt ikään kuin ”puhdistamaan” negatiivisia tunnemuistojasi suhteessa tähän henkilöön, ja kohdatessasi jälleen tuon ihmisen, et ole itse valmiiksi matalassa tunnetaajuudessa, vaan korkeammassa, jolloin et myöskään aktivoi kanssaihmisesi matalia tunnetaajuuksia, ja niistä aiheutuvaa ei-toivottua käytöstä. ”Rakasta vihollistasi” on siis kirjaimellisesti toimiva, ja todella tärkeä elämänohje. 

Älä siis koskaan vastaa vihaan vihalla, ilkeyteen ilkeydellä, halveksuntaan halveksunnalla. Rakkaus eli korkea tunnetaajuus sammuttaa kaikki negatiiviset tunteet ja teot, poikkeuksetta. Korkeassa tunnetaajuudessa ollessasi olet aina henkisesti tuhat kertaa voimakkaampi ja vaikutusvaltaisempi, kuin kaikki matalissa tunnetaajuuksissa olevat ihmiset yhteensä.

 

Ja oma korkea tunnetaajuutesi saa sinut vastaisuudessa vetämään puoleesi muita ihmisiä, jotka ovat samassa korkeassa tunnetaajuudessa kanssasi. Ja ne, jotka eivät salli oman tunnetaajuutensa kohota, poistuvat vaikutuspiiristäsi ennemmin tai myöhemmin, elleivät he siis sinun läsnäollessasi salli oman tunnetaajuutensa kohoamista. Sen saa aikaan universumin laki – vetovoiman laki. Samanlainen vetää aina puoleensa samanlaista.

Kiitä siis kaikkia niitä ihmisiä,jotka ovat negatiivisilla sanoillaan ja teoillaan panneet tunteidesi kontrolloinnin joskus koetukselle. Heidän ansiostaan olet tietoisena luojana nyt paljon vahvempi – ja vapaampi luomaan omasta todellisuudestasi juuri sellaisen, kuin minkä itse haluat!

22.12.2018

Kaikki tunnetilasi johtuvat ainoastaan suhteestasi omaan korkeampaan minääsi, eivät koskaan olosuhteista, joissa elät

Yksikään fyysisessä elämässämme kokemamme tunnetila ei KOSKAAN johdu olosuhteista, joissa elämme, kokemuksista joita koemme, eikä ihmisistä, joiden kanssa olemme tekemisissä. Kaikki tunnetilamme kertovat poikkeuksetta vain siitä, olemmeko erossa korkeammasta minästämme – vai samalla taajuudella korkeamman minämme kanssa. Esimerkiksi vihan tunne jotakuta toista ihmistä kohtaan ei siis todellisuudessa kerro siitä, että emme pidä tuosta toisesta ihmisestä, vaan aivan päin vastoin: Vihan tunne toista ihmistä kohtaan kertoo siitä, että korkeampi minämme eli todellinen olevaisuutemme rakastaa tuota toista ihmistä ehdoitta. Samalla tavalla ahdistus, jota tunnemme, jos meillä ei ole juuri nyt tarpeeksi rahaa, kertoo vain siitä, että mitään syytä ahdistukseen ei ole. Korkeamman minämme taajuudella meillä on olemassa kaikki tarvitsemamme rahat, jotka voimme sallia itsellemme, jos vain uskomme niiden olemassaoloon. Vain kieltäytymällä päästämästä irti ahdistuksestamme, vedämme puoleemme lisää rahan puutetta.  Heti kun päästämme irti pelostamme, alamme manifestoida myös fyysiselle tasolle itse luomaamme toivetta rahasta, joka siis on jo ollut koko ajan olemassa, korkeassa taajuudessa.

 

Voit siis jokaisena elämäsi hetkenä luottaa tunteisiisi värähtelytaajuutesi indikaattoreina sataprosenttisesti. Jos sinulla on hyvä olla, olet menossa kohti toiveitasi. Jos koet negatiivisia tunteita, melot vastavirtaan, eli kuljet ”ei-toivomaasi” suuntaan  – luoden samalla kuitenkin korkeamman minäsi taajuudelle lisää asioita, joita toivot elämääsi. Jokainen negatiivinen tunne ja jokainen negatiivisen tunteen manifestaatio, eli ei-toivottu kokemus elämässämme, on siis aina vain tienviitta: ”Jos haluat toiveidesi toteutuvan, älä kulje tähän suuntaan!”

 

Tästä syystä, kun koemme elämässämme omasta näkökulmastamme – siis matalasta tunnetaajuudestamme käsin – pettymyksiä ja menetyksiä, tunnemme negatiivisia tunteita. Sillä korkeamman minämme näkökulmasta EMME OLE menettäneet mitään, eikä mitään syytä pettymyksen tunteisiin siis ole.

 

Jos läheisemme kuolee, eli poistuu fyysisestä elämästä korkeamman minänsä taajuudelle, niin koemme surun tunteita vain siksi, että mitään syytä suruun ei ole. Sillä kukaan meistä ei koskaan kuole, kuolemaa ei ole olemassa. Jokainen meistä elää fyysisen elämämme kokemusmaailman ohessa koko ajan myös korkeammassa tietoisuudessa, eli suurin osa meistä itsestämme on koko ajan korkeassa taajuustilassa. Ja jos joku meistä poistuu fyysisen ns. kuoleman kautta fyysisen  elämän kokemusmaailmasta, niin hän ei todellisuudessa ”poistu elämästä”, vaan tulee ”enemmän eläväksi”, koska hän ei enää koe fyysisen maailman rajoituksia eli resistanssia, siis matalan tunnetaajuuden tunteita.

 

Jos ihmisuhteemme päättyy, ja koemme pelkoa, yksinäisyyttä ja syvää masennusta, niin masennuksemme syvyys kertoo vain siitä, että vastustamme kaikin voimin omaa toivettamme ihmissuhteen päättymisestä. Olemme siis itse toiveillamme luoneet kokemamme eron, ja kun vastustamme omaa toivettamme, koemme voimakkaita negatiivisia tunteita. Emme siis päästä irti niistä asioista, joita emme enää elämäämme halua – ja samalla kieltäydymme vastaanottamasta kaikkea sitä hyvää, jota olemme jo korkeamman minämme taajuudelle itse luoneet. Saamme aina sen mitä toivomme, jos olemme korkeassa tunnetaajuudessa – ja kaiken sen mitä emme toivo, jos olemme matalassa tunnetaajuudessa.

Päästä siis irti toivottomuudestasi, päästä irti pelostasi, päästä irti vihastasi, päästä irti ahdistuksestasi, pääsä irti kaunastasi, päästä irti turhautumisestasi. Luovuta kaikki negatiiviset tunteesi universumille, sinun ei tarvitse niitä kantaa. Ja keskittymällä mihin tahansa asiaan, jota voit elämässäsi arvostaa, pääset irti kaikista negatiivisista ajatuksistasi ja tunteistasi. Tietoinen luominen on siis todellisuudessa erittäin helppoa: Ainoa taito, joka sinun pitää hallita, on omien ajatustesi, ja niiden kautta tunteittesi kontrollointi. Se, että opettelet katsomaan kaikkea elämässäsi oman korkeamman minäsi silmin. Ilman mitään poikkeuksia, pyyteettömällä rakkaudella, ilman mitään ehtoja ja selityksiä.

 

Ainoa asia, joka voi siis koskaan olla omien toiveidemme ja unelmiemme tiellä, olemme me itse.

 

Eli mitä ikinä toivotkin elämääsi, niin usko ja luota siihen, että olet sen jo luonut korkeamman minäsi taajuudelle. Toiveesi ja unelmasi ovat siis nykyisyyttä, se mitä koet nykyhetkessäsi, on jo menneisyyttä. Saavuttaaksesi unelmasi, sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin luottaa universumiin, eli omaan korkeampaan minääsi, joka on korkeamman tietoisuuden ulottuvuus, Kaikki Mikä On, kaikkivoipa Luoja.

20.12.2018

Taajuuksia eli dimensioita on universumissa loputon määrä – tavoittele sitä taajuutta, johon olet itse toiveillasi laajentunut

Meille ihmisille on tyypillistä ”tähtien tavoittelu”. Olemme kiinnostuneita muista aurinkokunnista ja itseämme muistuttavista olennoista vierailla planeetoilla – eli todellisuuksista ja dimensioista itsemme ja oman elämänpiirimme ulkopuolella. Samalla emme kuitenkaan ole lähelläkään oman korkeamman minämme värähtelytaajuudelle manifestoitunutta minäämme, eli omien toiveidemme myötä laajentunutta omaa itseämme. Valtava, fantastinen, tuntematon ”universumi” sisältyy siis ennen muuta meihin itseemme.

Taajuuksia, joilla on ”elämää”, on siis kyllä loputon määrä, ja universumi laajenee kaikilla taajuuksilla koko ajan valtavalla vauhdilla, mutta meidän oma kokemuksemme elämästä on juuri sellainen, kuin millainen on oma tunnetaajuutemme ja millaisen todellisuuden tunnetilamme siis meille milläkin hetkellä sallii. Tästä syystä myös jokaisella maan päällä elävällä ihmisellä on aivan oma todellisuutensa, emme vain havaitse näitä eroja, koska uskomme niin vahvasti kaikkien ihmisten yhteiseen, näennäisesti ”kollektiiviseen todellisuuteen”. Eli aivan kuten kärpäsen tai kissan aistinvarainen havainto maailmasta on erilainen kuin meillä ihmisillä, niin samalla tavalla eri ihmisillä on keskenään erilaiset kuvat maailmasta, jossa elämm. Ja jokainen meistä siis on myös luonut oman todellisuutensa ja kokemuksensa itse.

 

Sa toisaalta: Mitään ei ole olemassa ilman havaitsijaa. Kaikki mikä ”on”, on siinä mielessä pelkkää harhaa, eli niin sanottu todellisuus on hologrammi.

 

Vaikka fyysisessä elämässämme on paljon hyvinvointia ja runsautta, niin olemme kuitenkin raaputtaneet vain pintaa kaikesta siitä henkisestä ja maallisesta rikkaudesta, joka on jo olemassa korkeammassa tietoisuudessa – ja joka kuuluu vain meille, koska olemme sen itse luoneet. Oma tunnetaajuutemme määrittelee sen, kuinka paljon tuosta ”korkean tietoisuuden varannosta” voimme milläkin hetkellä sallia itsellemme, eli millaisten toiveidemme vastaanottamiseen olemme milloinkin valmiita.

 

Meillä on siis valtava pääoma – maallista rikkautta, upeita kokemuksia, ihmissuhteita – josta olemme lunastaneet käyttöömme vain mitättömän pienen osan. Ja tähän on syynä se, että emme ymmärrä omaa mittaamatonta arvoamme. Mitä enemmän olemme kokeneet tunnetasolla – ja sitä kautta myös konkreettisesti – puutetta millä tahansa elämänalueella, nin sitä enemmän olemme luoneet samoja asioita korkeamman minämme taajuudelle. Eli perusolemuksemme, kaikkivoipa luoja, on laajentunut toiveidemme ja unelmiemme seurauksena.

 

Tätä korkean taajuuden rajattoman runsauden kokemusta on alun perin kuvannut uskontojen vertauskuva ”taivaasta”, ”paratiisista” tai ”nirvanasta”, jonka koemme aina, kun olemme elämiemme välitilassa täydellisesti ei-fyysisellä tasolla (suurin osa olevaisuudestamme on koko ajan korkeassa tietoisuudessa). Olemme kaikkien fyysisellä tasolla elämiemme elämien seurauksena luoneet ei-toivotuilla kokemuksillamme toivottuja kokemuksia. Ja kaikki, mistä olemme koskaan unelmoineet, on siis ikuisesti olemassa, ja odottaa vain meidän oman tunnetaajuutemme kohoamista tasolle, jossa voimme kaiken sen havaita.

 

Se, että kokiessamme pidäkkeetöntä iloa, eli kun tunnetaajuutemme on ajoittain korkealla, eivät ”kaikki taivaat aukene” kerralla, johtuu siitä, että emme kykenisi vastaanottamaan niin paljon ”onnea” yhdellä kertaa. Manifestoimme siis fyysiseen elämäämme aina vain niin paljon hyvää, kuin mitä ”sielumme sietää” vastaanottaa. Tästä syystä esim. valtavan suuret veikkausvoitot ovat paitsi ”toiveiden täyttymyksiä”, niin toisaalta myös ”matalan tunnetaajuuden luomuksia”, sillä valtavat, hyvin nopeasti saadut rikkaudet saattavat useimmat ihmiset henkisesti epätasapainoon, eli tuovatkin saajalleen ns. epäonnea. Niukkuudessa elävän on tätä vaikea käsittää, mutta materiaalisesti suuret rikkaudet voivat siis myös lisätä ihmisen arvottomuuden tunnetta, sillä ihmisen omanarvontunne on konkreettisesti pelkästään tunnetason kokemus. Mitkään maalliset rikkaudet eivät pysty sitä aikaansaamaan, ellei ihminen itse tunne itseään arvokkaaksi.

 

Ja vastaavasti: Jos ihminen tuntee itsensä tunnetasolla arvokkaaksi, eli tunnistaa itsessään aidosti kaikkivoivan Luojan, mittaamattoman arvokkaan sielun, niin äärimmäinenkään materiaalinen puute ei poista tätä omanarvontuntoa. Luomme siis aina tunteillamme, sekä sitä mitä emme halua, että sitä mitä haluamme.

 

Tunne siis aina mittaamaton arvosi, täysin riippumatta elämäntilanteestasi, jossa juuri nyt elät. Siten voit myös sallia itsellesi kaiken sen hyvän, mitä toivot. Ilo luo iloa, rakkaus luo rakkautta, tyytyväisyys tyytyväisyyttä. Arvosta itseäsi ja elämääsi, ja saat kaiken, mitä haluat.

 

17.12.2018

Opettele tietoisesti olemaan reagoimatta muiden ihmisten negatiivisiin tunnetiloihin

Monet meistä ovat oppineet jo lapsina reagoimaan kanssaihmistemme negatiivisiin tunnetiloihin omaa tunnetaajuuttamme laskemalla. Olemme siis  oppineet  ymmärtämään omien tunteidemme viestin täysin väärin: Jos toinen ihminen on negatiivisessa tunnetilassa, ja me reagoimme siihen laskeutumalla niin ikään negatiiviseen tunnetilaan, niin oman negatiivisen tunteemme todellinen viesti on, että meillä ei ole mitään syytä olla negatiivisessa tunnetilassa. Mutta opimme ymmärtämään tämän viestin merkityksen siis aivan päin vastoin, eli koemme empatiaa negatiivisessa tunnetilassa olevaa kohtaan, vaikka siihen ei ole mitään syytä, eikä se ole hyödyllistä kummallekaan osapuolelle. Tilanteissa, joissa korkeassa taajuudessa värähtelevä myötätunto toista ihmistä kohtaan, eli oman korkean tunnetaajuuden ylläpitäminen olisi normaali reaktio, monet meistä ottavatkin ikään kuin ”syyn niskoilleen” kanssaihmistensä negatiivisista tunteista.

Pahimmillaan meihin juurtuu hyvin voimakas syyllisyydentunne, joka saa meidät tuntemaan pahaa oloa aina, kun joku toinen ihminen on negatiivisessa tunnetilassa, vaikka tuohon syyllisyydentunteeseen ei olisi minkäänlaista syytä. Tällainen muiden ihmisten ”ilmapuntarina” toimiminen on paitsi tunnetilojen holtittoman ja kontrolloimattoman vaihtelun takia henkisesti hyvin raskasta, niin se saa meidät myös luomaan itsellemme kohtuuttoman paljon negatiivisia kokemuksia, sillä ollessamme jatkuvasti toisten ihmisten tunteiden tulkkina emme siis hallitse omaa tunne-elämäämme lainkaan, jolloin negatiiviset tunteemme saavat meidät myös luomaan ei-toivottuja kokemuksia omaan elämäämme.

Jos pieni lapsi opettelee kävelemään, kaatuu ja itkee, niin vanhemmat pystyvät yleensä säilyttämään oman korkeamman tunnetaajuutensa, koska ymmärtävät, että lapsi kyllä oppii kävelemään, eikä kävelyn haparoivuus ole millään tavalla dramaattista – saati vanhempien ”syy”. Mutta usein samat aikuiset ihmiset kokevat kuitenkin syyllisyyttä siitä, että vaikkapa heidän oma puolisonsa on vihainen – mistä tahansa syystä. Tämä johtuu siitä, että puolisot ovat kehittäneet syyllisyydentunteita eli negatiivisia tunnemuistoja toistensa suhteen, ja siksi molemmat puolisot saattavat kokea, että jos toisella on paha olla, niin myös toisenkin puolison on laskeuduttava negatiiviseen tunnetilaan. Tämä väärä reaktio johtuu useimmiten siitä, että parisuhteelle on asetettu jo sen alussa vääriä odotuksia: Oletetaan, että puolisoiden tehtävä on pitää toinen toisensa onnellisina. Tämä väärä oletus johtaa vääjäämättä ongelmiin parisuhteessa, sillä todellisuudessa toinen ihminen ei KOSKAAN voi olla vastuussa kenenkään toisen ihmisen tunnetaajuudesta. Jokainen ihminen voi kontrolloida ainostaan omaa tunnetaajuuttaan.

Suhteen osapuolet eivät edes aivan suhteen alussa ole ”tehneet” toisiaan onnellisiksi, vaan yhdessä koettu ”rakastumisen” tunne on johtunut vain siitä, että kumpikin osapuoli on ”halunnut rakastua”, toisin sanoen molemmat ovat sallineet oman tunnetaajuutensa kohoamisen. Tällainen tietoinen korkean tunnetaajuuden salliminen voi jatkua vaikka läpi elämän, jos jompi kumpi tai molemmat puolisot niin haluavat. Mutta kyse on siis oman tunnetaajuuden tietoisesta kontrolloinnista, eli rakkaudesta ilman mitään ehtoja – ei siis sattumanvaraisesta ajelehtimisesta  ”elämän myrskyävällä merellä”.

Se, että et reagoi kanssaihmistesi negatiivisiin tunnetiloihin, ei ole tunteettomuutta tai ”kylmyyttä”. Jos toinen ihminen kokee korkean tunnetilasi niin, ja paheksuu sinua, niin muista, että hänen paheksuntansa ja tuohtumuksensa kertoo vain siitä, että hän on itse erossa omasta korkeammasta minästään. Sinä olet siis hänen tunnetaajuutensa laskuun täysin syytön. Ja jos taas olet omasta mielestäsi tehnyt jotain väärin, ja vahingoittanut tuota toista ihmistä, niin voit löytää oikeat sanat ja oikeat ratkaisumallit tilanteeseen vain ollessasi itse korkeassa tunnetaajuudessa. Jos koet syyllisyyttä, niin negatiivinen tunnemanifestaatio vetovoiman lain vaikutuksesta vain yltyy välillänne.

Syyllisyys on siis täysin tarpeeton tunne, kuten on myös syyttäminen, katkeruus ja kostonhimo. Näitä tunteita tarvitsemme vain salliessamme tunnetaajuutemme kohoamisen masennuksesta ja vihasta ylemmäs, kohti toivoa ja muita positiivisia tunteita. Mutta mihinkään negatiivisiin tunnetiloihin ei ole tarpeen eikä hyödyllistä jäädä pitkäksi aikaa.

 

Saat siis aina kaiken sen, mihin kohdistat huomiosi. Omasta tunnetilastasi riippuu, mitä elämääsi milläkin hetkellä manifestoit.

 

17.12.2018

Älä keskity siihen, mitä sinulta puuttuu – vahvista uskoasi vetovoiman lakiin ”kevytmanifestaatioilla”

Monet tietoiset luojat, jotka ovat tiedostaneet vetovoiman lain vaikutuksen omassa elämässään jo vuosia, kokevat epäuskon hetkiä joskus siksi, että heillä on joku hyvin harras toive, joka on edelleen manifestoitumatta. 

”Kaikella on aikansa”, ”kaikki järjestyy aina” ja ”sydämemme toiveet toteutuvat aina” ovat lauseita, jotka tällainen tietoinen luoja on kokenut todeksi lukemattomia kertoja elämässään, mutta kärsimättömyyden hetkellä hän kokee silti joskus voimakastakin epäuskoa. Tämä johtuu siitä, että kärsimättömyys on matalaa tunnetaajuutta. Ja matalassa tunnetilassa oleva ihminen vetää puoleensa ajatuksia ja kokemuksia, jotka edelleen lisäävät kärsimättömyyden ja pettymyksen tunteita. Tunnetilasi määrittää siis todellisuuden, jonka milläkin hetkellä koet – kirjaimellisesti.

Jos siis huomaat, että tunnetaajuutesi laskee ajatellessasi jotakin toivettasi, ja tunnet kärsimättömyyttä ja epäuskoa, niin keskitä sillä hetkellä tietoisesti huomiosi mihin tahansa muuhun asiaan kuin siihen, mikä aiheutti tunnetilasi laskun.

Odottaessasi ”suuren unelmasi” kypsymistä – eli hetkeä, jolloin olet itse valmis vastaanottamaan unelmasi – voit lisätä luottamustasi vetovoiman lakiin ja luomisvoimaasi  niin sanotuilla ”kevytmanifestaatioilla”. Eli asiat, joihin meillä ei liity voimakkaita negatiivisia uskomuksia manifestoituvat helposti, sillä emme siis koe negatiivisia tunteita ja epäuskoa ajatellessamme niitä.

Kun siis olet korkeassa tunnetaajuudessa, iloinen ja inspiroitunut, niin ajattele jotakin asiaa ja puhu siitä. Pian huomaat, että juuri tuo sama asia manifestoituu jollakin yllättävällä tavalla kokemuspiiriisi. Eivätkä nämä manifestaatiot  ole ”sattumia”. Internet tarjoaa tällaisia ajatusmanifestaatioita tietysti  koko ajan, sillä universumi ”kuvittaa” ajatuksiasi aina helpoimman mahdollisen polun välityksellä, ja tietoverkko on usein juuri tällainen. Mutta jos olet korkeassa tunnetilassa, voit havaita näitä manifestaatioita missä tahansa: Liikkuessasi luonnossa, liikenteessä, kauppakeskuksissa, omassa kodissasi. Ajattele vaikkapa jotakin tiettyä kukkalajia, kuvittele sitä mielessäsi mahdollisimman tarkasti ja ihaile sitä. Tai ajattele jotain tiettyä koirarotua josta pidät. Sen jälkeen jatka päivääsi tekemällä asioita, joita olit tekemässä. Universumi manifestoi ajatuksesi eteesi silloin, kun et enää ajattele sitä, koska pyyntö ja manifestaatio ovat eri taajuudella.

Ja toisaalta: Mitä yleisemmän toiveen esität, niin sitä jännittävämpää sinulle on havaita, kuinka universumi kykenee tarjoamaan sinulle aina ”enemmän” kuin olisit itse kyennyt edes kuvittelemaan. Toivo siis korkeassa tunnetilassa, mutta ”kevyesti”, vaikkapa saavasi jonkun lahjan, johon liittyy jalokivi. Sitten unohda toiveesi ja keskity muihin asioihin. Muista, että älä ole kärsimätön. Jos pysyt edelleen korkeassa tunnetaajuudessa, niin ilo universumin tarjoamasta lahjasta tulee oleman moninkertainen verrattuna odotuksiisi.

Tällaisten manifestaatioiden ei tarvitse edes olla ”pieniä” ja vähäpätöisiä, jos sinulla on kyky unelmoida ilman epäuskon tunteita, siis pysymällä korkeassa tunnetilassa unelmoidessasi. Universumin näkökulmasta nimittäin ei ole mitään eroa suurten ja pienten toiveiden välillä. Ainoa asia, joka hidastaa usein suurempia toiveitamme on oma epäuskomme.

Tämän lisäksi jotkut toiveemme eivät toteudu juuri sellaisina kuin me itse juuri nyt haluamme siksi, että ns. sydämem toive on jotain paljon suurempaa ja fantastisempaa, kuin mitä itse kykenemme tässä hetkessä käsittämään. Olemme siis jo UNOHTANEET suuren osan niistä toiveista, joita olemme universumille esittäneet.  Aikanaan manifestoituva toiveemme tulee siis olemaan kaikkien toiveidemme summa – samaan tapaan kuin herkullinen keitto on raaka-aineiden ja mausteiden summa – eivät siis yksittäiset raaka-aineet, eivätkä yksittäiset mausteet. 

Jotkut yleisemmät toiveet olemme saattaneet esittää jo edellisissä elämissämme. Olemme täysin vapaita luomaan oman todellisuutemme tässä elämässä, mutta meillä saattaa silti olla joku yleisluontoinen toive ”roolistamme” tässä elämässä. Tällaisia yleisluontoisia sydämen toiveita on usein ihmisillä, jotka ovat syntyneet tähän elämään opettajiksi ja henkisiksi neuvonantajiksi muille. Henkisen opettajan on esimerkiksi koettava tietynlaisia kokemuksia tunnetasolla itse, jotta hän voi jakaa oppiaan muille. Tästä syystä joidenkin ihmisten elämä saattaa heidän positiivisesta elämänasenteestaan huolimatta vaikuttaa ulkopuolisten ihmisten silmissä ”haastavammalta” kuin muiden ihmisten. Henkisen opettajan roolin valinneiden ihmisten oma kokemus noista haasteista ei kuitenkaan ole samanlainen, kuin jollaisena joku muu ihminen ne kokisi. Sanonta ”jokaiselle annetaan taakkaa vain niin paljon, kuin hän jaksaa kantaa” kertoo tästä asiasta.

Eli vaikka sinulla olisi tällainen ”opettajan rooli”, niin sinulla ei silti ole mitään syytä kokea toivottomuutta, vaan aivan päin vastoin: Iloitse tilanteista, joissa huomaat, että voit opastaa muita, ja auttaa matalassa tunnetaajuudessa olevien lähimmäistesi tunnetilaa kohoamaan. Elämä ja universumi tarjoaa myös sinulle itsellesi koko ajan  aiheita iloon, jos suhtaudut eämääsi ja opettajanrooliisi kevyesti, ja luotat universumin huolenpitoon.

 

Pidä siis sydämesi kevyenä, iloitse pienemmistä manifestatioista, joita on sinulle tarjolla jokaisena elämäsi hetkenä – sillä olemalla usein korkeassa tunnetajuudessa voit olla varma, että myös suuremmat toiveesi toteutuvat nopeammin. Ja monin verroin upeampina, kuin olet koskaan edes osannut itse kuvitella.

14.12.2018

Jos uskot itse omaan rajattomaan luomisvoimaasi, niin voit luoda mitä tahansa

Uskonnollinen ajattelu, jonka mukaan me ihmiset olisimme ”jumalan alamaisia”, rajoittaa monen meistä luomisvoimaa, sillä olemme matalassa tunnetaajuudessa ollessamme kokeneet konkreettisesti olevamme ”heikkoja”, eli ”uskomme vajavaisuuteemme”. Ja  käsitys ihmisen vajavaisuudesta on puolestaan juurtunut moniin uskontoihin ja niiden  tulkintoihin tulkitsijoiden ollessa itse matalassa tunnetaajuudessa. Todellisuudessa luomisvoimamme on rajaton, sillä me OLEMME korkeampia olentoja, emme siis ulkopuolellamme elävien korkeampien olentojen vallan alla, emmekä ketään itseämme ylempänä olevaa vajavaisempia. Me siis kirjaimellisesti olemme se, mitä monissa uskonnoissa kutsutaan ”jumalaksi”.

 

Jeesuksen kaltaiset profeetat eivät opettaneet, että ihminen on ”jumalan alapuolella”, vaan että olemme kaikki ”jumalan kuvia”, siis konkreettisesti. Kristinuskon tulkinta ihmisestä ”perisyntisenä” on siis vain matalassa tunnetaajuudessa tehty väärä tulkinta. Fyysiseen elämäämme kuuluvat negatiiviset tunteet ja kokemukset, koska vain ei-toivotun kautta voimme luoda toivottua. Ja fyysisten elämiemme päämäärä on universumin laajentuminen tunteidemme kautta. Negatiivisia tunteita ja kokemuksia  kokiessamme olemme siis erossa ”korkeimmasta”, mutta tuo korkein ei ole meidän ulkopuolellamme, vaan meissä itsessämme.

 

Jos siis haluat luoda elämääsi toiveitasi, mutta et itse usko luomisvoimaasi, niin luomasi toiveet kyllä toteutuvat, mutta jäävät korkeamman minäsi taajuuteen, eli korkeaan tietoisuuteen. Eli jos itse uskot rajoituksiin, niin rajoitukset ovat sinulle olemassa. Jos ET usko rajoituksiin, niin mahdollisuutesi luoda – ja myös sallia luomuksesi itsellesi fyysisessä elämässäsi – ovat rajattomat.

 

Jos ”haluat uskoa” rajattomaan luomiskykyysi, niin toimi kuitenkin vain korkeasta tunnetaajuudesta käsin, eli inspiroituneena. Sillä inspiraatio on oman korkeamman minäsi ohjausta. Jos siis ”haluat uskoa” osaavasi lentää, niin sinun ei kannata hypätä vuorenharjanteelta rotkoon, ellei inspiraatiosi tehdä niin ole peräisin korkeammalta minältäsi. Matalasta tunnetaajuudesta lähtöisin oleva motivaatio, ja korkean tunnetaajuuden inspiraatio, ovat siis eri asioita. Et  voi toiminnalla koskaan kompensoida tunnetaajuuttasi: Jos tunnetilasi on matala, vedät puoleesi matalan taajuuden kokemuksia, eli saat sen, mitä et halua. Voit kyllä ryhtyä toimimaan siksi, että saisit ”muuta ajateltavaa” huoliesi sijasta, ja tällöin myös tunnetaajuutesi kohoaa. Tästä on syntynyt harha siitä, että vain kovalla yrittämisellä pääse  tuloksiin. ”Kova” yrittäminen on tarpeetonta silloin, jos toimimme korkeamman minämme inspiroimina. Mutta tunnetaajuutemme voi siis kyllä kohota ”touhuamisemme” seurauksena, jolloin saavutettu lopputulos NÄYTTÄÄ syntyneen kovan yrittämisen seurauksena.

 

Polkupyörällä ajo perustuu myös uskoon siitä, että pyörä pysyy pystyssä silloin, kun se on liikkeessä: Polje vasta sitten, kun olet balanssissa eli tasapainossa. Mutta toisalta: Tasapainon ylläpitäminen on vaikeaa, jos lopetat polkemisen. Polkupyöräilyyn tarvitaan siis sekä tasapaino, että toiminta. Ja sama sääntö pätee kaikilla muillakin elämämme alueilla.

 

Mikä tahansa toiminta voi saada meidät unohtamaan negatiiviset tunteemme ja ajatuksemme, siksi esimerkiksi kellarin siivoaminen tai lenkkeily voi joskus olla aivan yhtä hyödyllistä, kuin kova puurtaminen jonkin työtehtävän kimpussa. Jos tunnetaajuus kohoaa siivotessa tai lenkkeillessä, niin siivoaja tai lenkkeilijä saa inspiraation korkeammalta minältään, ja helpoin ratkaisu vaikkapa taloudelliseen ongelmaan tulee hänen mieleensä ”kuin apteekin hyllyltä”. Kun taas matalassa tunnetaajuudessa  ahkeroiva voi suorittaa suurimman osan työpäivästään ikään kuin sijaistoimintaa, joka ei johda todellisiin tuloksiin. Tästä syystä työmäärä, ja siitä saatu rahallinen korvaus, eivät yleensä ole myöskään lainkaan suhteessa toisiinsa.  On totta kai myös sellaisia toitä, joissa on aamusta iltaan konkreettisesti työskenneltävä, mutta vain korkeassa tunnetaajuudessa voit oivaltaa, miten hedelmätöntä on negatiivisessa tunnetaajuudessa työskentely millä tahansa alalla: Negatiivinen tunnetaajus luo lisää ongelmia ja tekee työskentelyn raskaaksi, kun taas korkea tunnetaajuus ratkaisee ongelmia, ja keventää työskentelykokemusta.

 

Voimme siis toteuttaa kaikki toiveemme ja unelmamme helposti, jos vain sallimme ne itsellemme. Jos taas emme salli, niin raskaimmatkaan ponnistelut eivät johda toivomiimme tuloksiin. Et voi koskaan kompensoida toiminnallasi matalan tunnetaajuuden energiaa.

 

Jos siis korkeassa tunnetilassa saat voimakkaan inspiraation tehdä jotakin, niin voit olla varma, että myös pystyt siihen. Muista kuitenkin, että esim. alkoholin vaikutuksen alaisena koettu  inspiraatio ei ole sama asia, kuin ilman päihdyttävää ainetta koettu. Päihtyneet ihmiset usein kyllä selviävät vaarallisistakin tilanteista ”kuin ihmeen kaupalla”, sillä päihde kohottaa tunnetaajuutta. Mutta päihdyttävän aineen aikaansaamasta korkeasta tunnetilasta puuttuu niin sanottu fokus, eli korkea tunnetila ei ole päihteen vaikutuksen alaisena ollessamme tietoisesti omassa hallinnassamme, ja tunnetaajuutemme saattaa äkisti myös laskea. Korkean minämme inspiroima toiminta ilman päihteiä on sitä vastoin täydellisesti omassa hallinnassamme, mikäli emme anna tunnetaajuutemme laskea – tiedostamme siis ”selvin päin” koko ajan, millä taajuudella olemme.

 

”Usko siirtää vuoria” on siis konkreettisesti totta. Vahva usko ilman  mitään epäilyksiä on korkean taajuuden tunnetila. Edes logiikka ja ”järki” eivät estä meitä luomasta mitään, ellemme itse ole epäuskoisia.

 

Jos koet tunnetasolla toivomasi asian todeksi – uskot aidosti unelmaasi –  niin manifestaatio fyysiseen todellisuuteesi tapahtuu, se on universumin laki. Jos sinulla on vaikeuksia uskoa unelmiisi, eli uskomuksesi unelmasi suhteen ovat valmiiksi negatiivisia, niin meditoi, eli eliminoi mielestäsi ”ajatusmelu”. Tunnetaajuutesi kohoaa meditaation seurauksena automaattisesti, ja voit vastaanottaa unelmasi toteutumiseen johtavan inspiraation korkeammalta minältäsi. Voit myös kohottaa tunnetaajuuttasi arvostamalla niitä asioita, jotka olet jo sallinut itsellesi. On täysin saman tekevää, mitä asioita elämässäsi arvostat, arvostuksesi synnyttämä korkea tunnetaajuus sallii kaikki manifestaatiot.

 

Ilo mahdollistaa. Sinä Olet Luoja. 

14.12.2018

Korkeampi minäsi ei koskaan tuomitse sinua – eikä vaadi sinua myöskään pyytämään anteeksi

Syyllisyyden kokemus, ja toisaalta syyttäminen ja katkeruus, ovat aina matalan tunnetaajuuden ilmentymiä. Korkeassa tunnetaajuudessa et siis koe syyllisyyttä, etkä myöskään katkeruutta muita ihmisiä kohtaan. Etkä näin ollen vaadi anteeksipyytämistä keneltäkään muulta. Todellinen, täysin pyyteeetön anteeksianto ei siis sisällä syyttämistä lainkaan, ja siksi se vapauttaa sekä anteeksiantajan, että syyllisyyttä tuntevan täydellisesti matalista tunnetaajuuksista.

Pyyteettömän anteeksiantamisen uskotaan usein johtavan siihen, että toisen ihmisen pahat teot pyyteettömästi anteeksiantava ajautuu ”ikuiseksi uhriksi”, koska hän ei ikään kuin ”vaadi tilille” sitä, joka on tehnyt väärin. Mutta tällainen ajattelu perustuu matalaan tunnetaajuuteen, eli todellisuudessa asia on aivan päin vastoin. Toisen ihmisen aiheuttaman negatiivisen kokemuksen uhri saattaa ajautua uhriksi myös tulevaisuudessa, jos hän EI anna anteeksi, sillä uhrikokemus on matalaa tunnetaajuutta, ja vetää puoleensa matalassa tunnetaajuudessa olevia ihmisiä, eli syystä tai toisesta katkeria ja vihaisia. Tästä johtuu se, että esimerkiksi itse lapsena väkivaltaa tai hyväksikäyttöä kokeneet  ajautuvat usein itse väkivallantekijöiksi ja hyväksikäyttäjiksi. He siis ”rankaisevat itseään” vahingoittamalla muita, eli kostamalla omat kokemuksensa uhrilleen. Vain korkeassa tunnetaajuudessa tapahtuva pyyteetön anteeksiantaminen – sekä itselle että muille – voi katkaista tällaisen kierteen.

Eli pyyteetön anteeksianto on  sama asia, kuin pyyteetön rakkaus: Ilman mitään ehtoja anteeksiantava ilmentää korkeaa tunnetaajuutta, ja on siten voimakkaampi, kuin yksikään matalampia tunnetaajuuksia ilmentävä. Eli pyyteetön anteeksianto ”sammuttaa” kaikkien muidenkin asianosaisten ihmisten negatiiviset tunteet ja teot, eli pyyteettömästi anteeksiantava ei voi olla kenenkään uhri. Ja samalla negatiivinen kokemus, jonka hän on kokenut, on luonut hänen korkeamman minänsä taajuudelle voimakkaan toiveen paremmasta. Itse menneisyydessä tapahtunut kokemus sinänsä on siis olemassa vain matalassa tunnetaajuudessa aktivoiduissa muistoissa. Jos negatiivisen kokemuksen kokenut ”uhri” ei itse aktivoi mennyttä kokemusta, niin se ei myöskään enää aktivoidu. Tästä syystä esimerkiksi psykoterapiasta on hyötyä vain, jos siinä keskitytään aidosti pyyteetömään anteeksiantoon, eikä vain aktivoida menneitä, negatiivisen tunnetaajuuden  kokemuksia.

 

Jos siis koet syyllisyyttä jostain asiasta, niin pääset syyllisyydentunteestasi eroon katsomalla sitä korkeamman minäsi silmin, eli tuntemalla pyyteetöntä rakkautta sekä itseäsi, että muita kohtaan. Korkeassa tunnetaajuudessa ollessasi ymmärrät, että olemme kaikki yhtä, eli perusolemukseltamme täydellisiä sieluja, puhdasta positiivista energiaa, ja että vihan ja katkeruuden vallassa tehdyt teot eivät ole enää olemassa, jos ne on ilman mitään ehtoja anteeksiannettu. Vapauttamalla itsesi syyllisyydestä vapautat siis myös tekosi kohteen tunnetasolla katkeruudesta. Ja päin vastoin: Jos olet ollut toisen ihmisen aiheuttaman negatiivisen kokemuksen uhri, niin vapautat sekä itsesi katkeruudesta, että tuon toisen ihmisen syyllisyydestä tuntemalla rakkautta ilman mitään ehtoja tuota toista ihmistä kohtaan. Sekä teko että kokemus siis neutraloituvat, jonka jälkeen negatiivinen tunnemuisto muuttuukin  positiiviseksi. Negatiiviset tunnemuistot siis voivat olla olemassa vain, jos ”takerrumme” niihin tunnetasolla, eli aktivoimme niitä säännöllisesti mielessämme. Voit siis puhdistaa minä tahansa negatiivisen tunnemuistosi kokonaan katsomalla sitä  korkeamman minäsi silmin.

 

Matalassa tunnetaajuudessa ollessamme emme voi tätä pyyteettömän rakkauden totaalista voimaa ymmärtää, mutta korkeamman minämme silmin katsoessamme ymmärrämme sen täydellisesti.

Ratkaisut kaikkiin negatiivisen tunnetaajuuden kokemuksiin, ongelmiin ja mielessämme ”kummitteleviin” tunnemuistoihin ovat siis aina ja joka hetki olemassa korkeamman minämme taajuudella, korkeassa tietoisuudessa. Me ihmiset käytämme siis toinen toisiamme vain tekosyinä oman tunnetasomme pitämiseksi matalana. Omasta mielestään vääryyttä kokenut siis ajattelee: ”Olen oikeassa tässä asiassa, olen oikeutettu kokemaan katkeruutta ja vihaa, ANSAITSEN siis oman pahan oloni!” Ja tekijä kokee tilanteen aivan samalla tavalla: ”Koen syyllisyyttä ja vihaa, siksi en anna anteeksi itselleni enkä muille, minulla on OIKEUS negatiivisiin tunteisiini!” Negatiiinen tunne puolestaan johtuu siis vain siitä, että olemme sitä kokiessamme erossa omasta korkeammasta minästämme,

Matalassa tunnetaajuudessa koemme pakonomaista halua ”kostaa” kokemamme negatiiviset kokemukset – tämä koskee siis sekä tekijää, että uhria – mutta korkeassa tunnetaajuudessa kostonhimo häviää – samalla tavalla kuin vaihtaessamme radiomme kanavan toiseksi, niin edellisen taajuuden lähettämä radiolähetys häviää.  Sitä ei enää ole meille ”olemassa”, koska radiolähetyksen taajuus vaatii samalla taajuudella olevan vastaanottajan. Kokemusta ei siis voi koskaan olla olemassa ilman sen vastaanottajaa.

 

Korkeampi minäsi keskittyy siis tilanteessa kuin tilanteessa aina vain siihen, mitä ei-toivotut kokemuksesi ovat luoneet korkealle tunnetaajuudelle. Korkeampi minäsi ei siksi koskaan tuomitse ketään, täysin riippumatta heidän teoistaan, eikä myöskään koskaan anna anteeksi mitään kenellekään, koska korkeassa tietoisuudessa ei ole olemassa negatiivisia kokemuksia ja tunteita.

Korkeampi minämme näkee meidät kaikki aina ja ikuisesti täydellisinä sieluina.

 

10.12.2018

Tavoittele korkeaa tunnetaajuutta, tavoittele elämäniloa – manifestoitunut toiveesi on elämänilosi sivutuote

Jos et ymmärrä tunteidesi merkitystä korkeamman minäsi jatkuvana, reaaliaikaisena  ohjauksena, niin kuljet kuin pimeässä, törmäten sattumanvaraisesti sekä toivomiisi, että ei-toivomiisi asioihin. Luot siis elämääsi ”vahingon kautta”. Iloisena ja huolettomana vedät puoleesi toivomiasi asioita, ja ajaudut positiiviseen ”kierteeseen” – sinusta tuntuu, että kaikki onnistuu, koet siis olevasi ”onnekas”. Ja näin myös tapahtuu, sillä ollessasi korkeassa tunnetaajuudessa ja uskoessasi itseesi ja mahdollisuuksiisi,  tarjoaa vetovoiman laki  sinulle koko ajan lisää korkean tunnetaajuuden kokemuksia. Kyse ei siis ole sattumanvaraisesta ”onnesta”, vaan siitä, että olet kirjaimellisesti korkeiden tunteiden taajuudella. Hallussasi on runsaudensarvi ja kädessäsi ”onnen avaimet”.

Mutta jos mielialasi jostain syystä laskee – vastoinkäymisethän ovat niin ikään korkeamman minäsi tarjoamaa ohjausta – mutta et ymmärrä myöskään negatiivisten tunteidesi olevan vain  tienviittoja polullasi, niin saatat ajautua vastaavanlaiseen ”negatiiviseen kierteeseen”, kokea, että ”onnesi on kääntynyt”. Ja tämä tapahtuu siis myös vahingossa, koska et ole tunnistanut korkeamman minäsi ohjausta, etkä reagoinut siihen tunnetaajuuttasi kohottamalla .

Ainoa tehtäväsi elämässä on siis oman elämänilosi seuraaminen, sillä se johtaa aina haluamaasi suuntaan, täysin riippumatta siitä, millainen on tilanteesi juuri nyt. Aivan kuten kompassiakin seuraamalla päädyt aina oikeaan ilmansuuntaan, riippumatta olinpaikastasi maapallolla.

Älä siis tavoittele manifestaatioita, vaan tavoittele elämäniloa. Manifestaatio itsessään on kyllä todiste elämästä, mutta jos tarvitset ja vaadit manifestaatioita liian kiihkeästi, niin eŕotat itsesi elämästä ja elämänilosta, sillä vaatiminen on menemistä asioiden edelle, ja sen taajuus on turhautumisen matala tunnetaajuus.

Jos siis haluat vaikkapa lapsen, niin se syntyy rakkaudesta, eli ”vedät elämää puoleesi”, sallit sen itsellesi korkeassa tunnetaajuudessa. Et siis voi koskaan pakottaa elämää eli lasta syntymään, se tulee luoksesi, kun oma tunnetaajuutesi sen sallii. Vauvan näköisen nuken voit kyllä ostaa, mutta nukessa ei ole elämää. Tästä syystä monet pariskunnat ovat lapsettomia niin kauan, kunnes he lakkaavat yrittämästä lasten ”hankintaa”. Yrittäminen ja lapsettomuuden murehtiminen tapahtuu siis matalassa tunnetaajuudessa, ja tunne lapsen ”puuttumisesta” estää elämän, eli vauvan manifestoitumisen.

 

Samalla tavalla raha tulee luoksesi, jos sallit sen, eli ”uskot ja luotat” rahan virtaamiseen ja siihen, että raha on vain energiaa, kuten kaikki muukin universumissa. Mutta jos epätoivoisesti ”tarvitset ja vaadit” rahaa matalasta tunnetaajuudesta käsin, niin rahan tulo luoksesi hidastuu, tai estyy kokonaan. Jos siis tarvitset rahaa, niin usko, että toivomasi rahat ovat jo olemassa korkeamman minäsi taajuudella – sinun tehtäväsi on siis vain jatkaa unelmointia ja ottaa rahat vastaan, sallia ne itsellesi. Mutta muista myös, että polku, jota pitkin universumi rahat sinulle toimittaa, on helpoin mahdollinen polku, jolla siis on vähiten omien uskomustesi aiheuttamaa vastustusta – ja korkeampi minäsi tietää tarkalleen, mikä, missä ja millainen tuo polku on. Salli siis ihmeet ja yllätykset, älä yritä tehdä työtä, joka kuuluu universumille. Ethän pyykkiä pestessäsikään yritä olla pesukoneesi moottori ja sähkövirta – lataat vain pyykit koneeseen ja annat koneen suorittaa pesun.

 

Vastaavasti, jos saat idean, eli inspiroidut tekemään ja toteuttamaan jonkin asian, niin älä koskaan kysy ”lupaa” ideasi kehittelyyn ja toteuttamiseen matalassa tunnetaajuudessa olevilta kanssaihmisiltäsi. Ala siis toteuttamaan unelmaasi ”olosuhteista riippumatta”, tunne- ja mielikuvatasolla, sillä ideasi lopullinen toteutuminen riippuu vain sinun omasta tunnetaajuudestasi, ja esimerkiksi rahalliset resurssit unelmasi toteutumiseen manifestoituvat juuri oikealla hetkellä, jos itse uskot unelmaasi. Esimerkiksi, jos haet rahoitusta tai apurahaa hankkeellesi, niin jos haet rahaa vain tullaksesi toimeen, uskomatta itse unelmaasi, niin et voi saada rahaa, koska tunnetaajuutesi on aktivoitunut rahan puutteen matalalle tunnetaajuudelle, eikä siis korkean minäsi taajuudelle, jonne ideasi manifestoitui välittömästi jo silloin, kun se omissa mielikuvissasi syntyi.

 

Usein, jos haluamme luoda elämässämme jotakin todella ”suurta”, uraauurtavaa ja suurempia ihmisjoukkoja hyödyttävää, niin tarvitsemme rankkojakin vastoinkäymisiä elämäämme siksi, että negatiivisessa tunnetaajuudessa pyydämme voimakkaammin, eli tunnetason ”kipu” elämässä saa meidät kohdistamaan toiveemme tarkemmin. Olemme siis ikään kuin luovempia, kun meillä on hyvin voimakkaita ja täsmällisiä toiveita. Kärsimys ja voimakkaat negatiiviset kokemukset eivät kuitenkaan ole välttämättömiä luomistyössäsi,  sillä jos hallitset omaa tunnetaajuuttasi, niin voit luoda suuria ja utopistiseltakin tuntuvia unelmia todeksi myös esittämällä toiveitasi rohkeasti korkeasta tunntaajuudesta, eli optimismista ja ilosta käsin. Mutta VAIHTELUA tarvitsemme silti elämäämme aina laajentuaksemme, eli emme voi luoda, jos elämämme on ”seisova vesi”, eli vaikkapa aivan liian ”muuttumattomalla tavalla mukavaa”. Sillä tasainen mukavuuskin muuttuu aikaa myöden ikävystymiseksi, joka taas on matalaa tunnetaajuutta. Voimme siis tietoiseina luojina olla sekä draamaa rakastavia, voimakkaiden negatiivisten tunteiden avulla luovia – tai korkeasta tunnetaajuudesta käsin, eli iloisella mielellä, ”haluavia ja sallivia”.

Ihmiskunnalla on myös ”kollektiivinen korkea tietoisuus”, Lähde, jonne miljardit ihmiset maapallolla ovat kautta vuosituhansien manifestoineet omia toiveitaan ja unelmiaan. Ja korkealla tunnetaajuudella ollessasi voit inspiroitua toteuttamaan näitä toiveita. Henkilökohtaisesti sinun ei siis tarvitse kärsiä kaikkien noiden toiveiden esittäjien negatiivisista kokemuksista, vaan sinä toimit vain vastaanottajana, kollektiivisten unelmien toteuttajana, manifestoijana ja sallijana fyysiselle tasolle

 

Esimerkiksi internet ja vaikkapa Youtube ovat tällaisia, ihmiskunnan kollektiivisten toiveiden seurauksena syntyneitä, luomisen vapautta ja mielihyvän kokemuksia lisääviä, valtakuntien ja kulttuurien rajoja avaavia luomuksia, jotka mahdollistavat  valtaville ihmisjoukoille ympäri maapalloa loputtomasti elämyksiä ja informaatioita, ja ”unelmien materiaalia”. Ja vaikkapa ihmiskontakteja sellaisillekin ihmisille, joilla ilman näitä manifestaatioita olisi vain rajallisesti mahdollisuuksia kokea elämyksiä, ja luoda kontakteja. Internetin välityksellä leviävät yhtä tehokkaasti myös negatiiviset asiat ja kokemukset, mutta se on luomisen vapauden välttämätön sivutuote. Olemme kaikkivoipia luojia, niin vapaita luomistyössämme, että voimme luoda itsellemme myös – vertauskuvallisesti ilmaistuna – ”helvetin”.

8.12.2018

Epäoikeudenmukaisuuden kokemus maailmassa on matalan tunnetason harha – jokainen ihminen luo itse oman todellisuutensa

Elämäämme maapallolla sisältyy paljon iloa, mutta myös paljon negatiivisia tunteita ja kärsimyksen kokemuksia. Monen meistä on myös lähes mahdotonta hyväksyä sitä, että eri ihmisillä on esimerkiksi niin valtavan erilaiset materiaaliset lähtökohdat elämässä. Tai että lapsia syntyy monin eri tavoin vaikeisiin olosuhteisiin. Moni meistä ymmärtääkin kärsimyksen arvon vasta palatessaan jälleen takaisin korkeampaan tietoisuuteen, eli poistuessaan itse tästä fyysisestä elämästä.

Jos kysymys kärsimyksestä ja ihmisten eriarvoisuudesta maapallolla tuntuu sinusta ahdistavalta, niin sinun on parempi olla ajattelematta sitä, sillä et silloin näe asiaa korkeamman minäsi silmin. Ja jos olet ahdistunut, niin vedät puoleesi vain lisää matalan tunnetaajuuden kokemuksia, myös omaan elämääsi. Eli et saa koskaan mieltäsi tyynnyttävää vastausta kysymykseesi maailman epäoikeudenmukaisuudesta, jos koet kysymystä esittäessäsi myös itse negatiivisia tunteita, eli olet matalalla tunnetaajuudella.

 

Korkeamman minäsi näkökulmasta asiaa katsoessasi näet ensinnäkin sen, että kärsimys on aina suhteellista. Köyhempi ihminen siis ei ole automaattisesti ”onnettomampi” kuin rikkaampi, vaan materiaalisesti niukkaa elämää elävä voi olla korkeassa tunnetaajuudessa jopa suuremman osan elämästään, kuin rikas. Pelkkä raha ei siis millään tavalla takaa korkean tunnetaajuuden kokemuksia, eikä köyhyys estä niitä, vaan matalat ja korkeat tunnetaajuudet vaihtelevat jatkuvasti, joka ikisen ihmisen elämässä. Ja esim. rikkauteen liittyy aivan omat huolensa ja pelkonsa, kuin niukempaan elämään. Varakas ihminen kokee siis aivan samalla tavalla negatiivisia tunteita, kuin köyhäkin: Masennusta eli arvottomuutta, pelkoa, vihaa, turhautumista ja pettymystä. Ja vastaavasti köyhä ihminen saattaa kokea pakahduttavaa riemua hyvin pienistä materiaalisista saavutuksista, ja rakkautta ja elämäniloa katsoessaan auringonlaskua tai silittäessään koiraansa. Kun syyllisyyttä omasta vauraudestaan tunteva ihminen lukee tämän, niin hän pitää tätä selitystä kliseisenä ja ylimielisenä, sillä syyllisyyden kokemus on matalan tunnetaajuuden tunne. Mutta korkeassa tunnetaajuudessa oleva ymmärtää, että emme voi arvioida kenenkään yksittäisen ihmisen kokemuksia elämästä ulkopuolelta, voimme arvioida vain omia tunnetaajuuksiamme, siis niitä jotka itse koemme. Matalassa tunnetaajuudessa oleva kokee siis empatiaa, korkeassa tunnetaajuudessa oleva myötätuntoa. Ja vain jälkimmäisestä on hyötyä silloin, kun haluamme auttaa muita ihmisiä. Sillä emme voi koskaan olla tarpeeksi sairaita, auttaaksemme sairasta ihmistä paranemaan. Emme voi koskaan olla tarpeeksi köyhiä, tehdäksemme köyhistä rikkaita. Se, mitä kukin kokee elämässään, on jokaisen ihmisen ja jokaisen sielun oma luomus – ja oma kokemus

 

Ja vaikka lapsi syntyisi maan päälle vain kuollakseen muutaman päivän ikäisenä sota-alueella, niin myös tämä on sielun oma valinta. Se, miksi meidän on vaikea tätä ymmärtää, johtuu siitä, että emme negatiivisten tunteidemme vallassa muista, että kuolemaa ei ole olemassa, ja että aina, kun poistumme fyysiseltä tasolta, niin koemme välittömästi korkean tietoisuuden tason ja euforian. Vastaavasti eläimet eivät ”pelkää” kuolemaa, koska eläin on korkeassa tunnetaajuudessa, eikä siis koe taajuuseroa fyysisen elämän ja ei-fyysisen elämän välillä (tästä poikkeuksena vain jotkut ihmisten tunnetaajuuksia heijastavat lemmikkieläimet, tosin nekään eivät ”ajattele” kuolemaa).  Kärsimys perustuu siis aina vain mataliin tunnetaajuuksiin, ja vastustukseen, eli esim. vuosia sairaalassa makaavat potilaat vastustavat itse omaa täydellistä ”vapautumistaan” kärsimyksestä – johon yksi syy on myös se, että  moni vuodepotilaista myös kokee korkean tunnetaajuuden kokemuksia ollessaan hoidettavana sairaalassa, vaikka terveen ihmisen on tätä usein vaikea uskoa.

 

Jokainen kuolema on joka tapauksessa aina ”itsemurha”, sillä valitsemme itse sen ajankohdan, jolloin palaamme korkean tietoisuuden tilaan. Ja täsmällisesti ilmaistuna emme edes ”palaa”, vaan luovumme vain fyysiseen elämään liittyvästä vastustuksesta eli negatiivisen tunnetaajuuden kokemuksista, ja elämme ns. kuolemamme jälkeen koko ajan fyysisessä maailmassa elävien elämää heidän aistiensa kautta. Ero on vain siinä, että emme enää koe negatiivisia tunteita, vaan pelkästään rakkautta ja iloa. Kunnes synnymme taas innokkkaina uudelleen fyysiseen olomuotoon, mahdollistaaksemme ei-toivottujen kokemustemme ja toiveidemme kautta universumin laajentumisen. Sillä korkeimmassa tietoisuudessa ymmärrämme, että ikuinen laajentuminen on  elämän tarkoitus.

 

Myös ”pahuus” ja ”rikollisuus” on aina suhteellista. Vanhemmat, joiden lapset näkevät nälkää, voivat saada korkeammalta minältään inspiraation varastaa ruokaa. Tällöin kauppias ei edes havaitse varkautta. Jos taas varkaus tapahtuu varkaan ollessa matalassa tunnetaajuudessa, niin varkauden kohde eli kauppias tuntee hänkin matalan tunnetaajuuden tunteita, jolloin tunnetaajuuksien samanlaisuus  mahdollistaa varkaudet. Ja jos varattomat ihmiset eivät itse tunnetasolla hyväksy varastamista, eli heidän tunteensa varastamista kohtaan on negatiivinen, niin heidän korkeampi minänsä löytää jonkin muun tavan lasten ruokkimiseen. Ja tuo inspiraatio tulee heille sillä hetkellä, kun he kokevat korkean tunnetaajuuden tunteita –  mistä tahansa syystä.

Vastaavasti henkilö, joka suunnittelee itsemurhaiskua tai murhaa on luultavasti kokenut masennusta eli täydellistä arvottomuutta jo pitkään, ja tekojen taustalla on usein  myös oman kuolemanpelon, itseinhon (itsevihan) ja voimakkaan vihan kokemuksia, eli kun ihminen tappaa muita ihmisiä, hän kostaa – eli hänen oma tunnetaajuutensa todellisuudessa siis kohoaa ylemmäs masennuksen taajuudelta koston taajuudelle. Hänen uhrinsakaan eivät ole ”satunnaisia”, vaan heidän tunnetaajuutensa on syystä tai toisesta sama tekijän kanssa. Jopa murhatkin ovat siis kahden ihmisen yhteisen ”kanssaluomisen” tulos. Jälleen kerran – tarkastellessamme meitä järkyttäviä tapahtumia ulkopuolelta –  arviomme esim. uhriksi päätymisen mielettömyydestä ja ”epäoikeudenmukaisuudesta” ei siis pidä paikkaansa. Vetovoiman laki yhdistää aina samalla tunnetaajuudella olevat ihmiset. Ja myös korkealla tunnetaajuudella kuollessaan oleva ihminen on ”luonut itse oman kuolemansa”.

Esimerkiksi vanhempi henkilö, joka on dementoitumassa, saattaa tehdä ei-toivottujen kokemustensa seurauksena päätöksen, että ei halua jatkaa dementoituneena fyysistä elämäänsä – ja hänen korkeamman minänsä tarjoama helpoin polku pois tilanteesta on odottamaton kuolema vaikkapa onnettomuudessa. EI siis vuosikausien makaaminen dementoituneena sairaalassa. Myös nuorten ihmisten tekemät itsemurhat ovat tällaisia, ”helpoimpia polkuja vapautumiseen” matalista tunnetaajuuksista, kuten kroonisesta masennuksesta. Ja vaikka itsemurhan tehneiden nuorten vanhemmat eivät halua useinkaan sitä myöntää, niin myös monet vanhemmat kokevat tapahtuneen itsemurhan tunnetasolla vapauttavana, mikäli he ovat nähneet oman lapsensa kokeneen paljon kärsimystä. Samalla tavalla vapauttava kokemus voi olla vaikkapa alkoholistin kuolema hänen lapsilleen ja puolisolleen.

 

Katso siis sekä omaasi, että kaikkien muiden ihmisten elämää aina korkeammasta tunnetaajuudesta käsin. Näin voit kokea myötätuntoa ja inspiroitua myös auttamaan siten, että avustasi on autettavalle myös hyötyä. Ja muista, että vihaamalla ”pahantekijöitä” et koskaan saa mitään hyvää aikaan. Rakkaus eli korkein tunnetaajuus on ainoa tunne, jolla voit saada aikaan hyviä asioita maailmassa, eli ”parantaa” maailmaa.

6.12.2018

Et ole kohtalon, ”karman” tai ”jumalien” sätkynukke – luot joka hetki itse oman todellisuutesi

Universumissa vallitsee joka hetki täydellinen järjestys, synkronismi: Kaikki olevainen universumissa on aina täydellisessä harmoniassa. Meidän ihmisten on usein vaikea ymmärtää, miten toisaalta oma vapaa tahtomme ja luomisvoimamme,  ja toisaalta synkronismi voi olla olemassa yhtä aikaa. Ei siis ihme, että monet uskonnot ovat ”ulkoistaneet” niinsanotun ”jumalan” täydellisenä viisautena jonkinlaiseksi ihmiskunnan yläpuolella olevaksi, yliluonnolliseksi voimaksi. Tämä kaikkivoipa  elämänvoima ei kuitenkaan ole koskaan ulkopuolellamme, vaan se on sisällämme – me olemme siis tuon täydellisen viisauden ulottuvuus ja osa. Me OLEMME Luojia, ja me olemme ”jumala”. Elämme koko ajan sekä korkeimmassa taajuudessa, että täällä maan päällä, ”luomisen mahdollistavassa todellisuudessa”, jossa siis matalien tunnetaajuuksien ja ei-toivotun kokemus luo todeksi toiveitamme. Vaihtoehtoja ”synkronistiseksi todellisuudeksi” on siis aina loputon määrä, mikä johtuu siitä, että universumilla on joka hetki käytössään loputon määrä ”dataa”. Omaksi todellisuudeksemme toteutuu siis aina se todellisuusvaihtoehto, jonka itse valitsemme. Aivan kuten elokuvallakin voi olla monta erilaista loppuratkaisua, riippuen siitä, miten tuo loppu on käsikirjoitettu.

 

Usko ”kohtaloon” eli siihen, että elämämme tapahtumat olisivat ennalta määrättyjä, on siis matalampien tunnetaajuuksien ilmentymä – samaan tapaan, kuin helvettiin eli kadotukseen uskova ”kokee” helvetin todeksi, johtuen hänen omasta matalasta tunnetaajuudestaan, jossa helvetti eli matalan taajuuden tunteet todella ovat olemassa. Kohtaloon uskova siis uskoo, että hänen mahdollisuutensa luoda itse oma todellisuutensa on rajallinen. Ja tämä uskomus siis saa aikaan sen, että hänen mahdollisuutensa päättää itse elämästään todella ON rajallinen. Ja ”jumalaan” uskova ihminen puolestaan uskoo, että tuo ”jumala” päättää, mitä hänelle elämässä tapahtuu, ja että hänen on vain alistuttava kohtaloonsa – ja tämä uskomus myös toteutuu, koska ”jumalaan” uskova ihminen itse siis luo uskomuksensa todeksi.

Samalla tavalla ihminen, joka uskoo, että edellisessä elämässä tehdyt teot synnyttävät ”karmaa”, joka vaikuttaa tämän elämän kokemuksiin, löytää samalla tunnetajuudella olevan selvänäkijän, joka selittää asian olevan juuri näin. Selvänäkijä luo kanavoinnin, joka tukee asiakkaan omaa uskomusta. Eli jos asiakkaalla on haasteellinen avioliitto, niin näkijä ”nappaa” energiatasolta asiakkaan edellisen elämän, josta löytyy selitys, että avioliiton vaikeudet johtuvat liiton osapuolten karmallisesta suhteesta edellisessä elämässä. Eli myös karmaan uskova ”alistuu kohtaloonsa”, jolloin se mihin hän uskoo, toteutuu, koska hän itse luo sen todeksi. Toinen esimerkki: Ihminen, joka  pelkää koiria ja halua löytää pelolleen selityksen, vetää puoleensa selvänäkijän, joka kertoo susilauman hyökkäyksen edellisessä elämässä luoneen tuon pelon. Selvänäkijät eivät kuitenkaan ole aina ”huijareita”, sillä he usein todella näkevät nuo asiat, jotka ovat myös joskus jossain tapahtuneet – kaikki mikä on joskus tapahtunut on ikuisesti olemassa – mutta noiden tapahtumien yhteys tämän elämän kokemuksiin on siis asiakkaan ja näkijän yhteinen luomus. Eli edellisten elämiemme kokemukset eivät siis vaikuta tähän elämäämme, ellemme itse usko ja luo tuota syy-seuraus -suhdetta todeksi.

 

Todellisuudessa kaikkien edellisten elämiemme kokemukset pyyhkiytyvät jokaisen fyysisen elämämme päättyessä pois, sillä olemme aina ja ikuisesti perusolemukseltamme täydellisiä sieluja, emme siis edellisten elämiemme tekojen ”tahraamia”. Samoin emme myöskään ole ulkopuolellamme ja yläpuolellamme olevian ”jumalien” alamaisia. Ns. jumalien lepyttämiseen tähtäävät uskonnolliset rituaalit ovat alun perin syntyneet siksi, että ihmiset ovat ymmärtäneet oman luomisvoimansa, ja halunneet rituaalien avulla muuttaa negatiivisia uskomuksiaan, eli fokusoida ei-toivotun sijasta toivottuun. Matala tunnetaajuus on siis myös shamanistisilla kansoilla luonut uskonnollisen harhan ihmisten ulkopuolisista jumaluuksista – ja myös elämäämme vaikuttavista ”pahoista hengistä”. Valkoinen magia on siis korkean tunnetaajuuden ”magiaa”, musta magia puolestaan matalan taajuuden magiaa, eli jälkimmäinen saa voimansa matalista tunnetaajuuksista eli vastaanottajan peloista.

 

Asiakkaan kanssa samalla tunnetaajuudella oleva selvänäkijä näkee usein myös tulevia tapahtumia asiakkaan tässä elämässä, ja se, että ne usein myös ”toteutuvat”, johtuu siitä, että näkijä todella aistii asiakkaan jo itse energiatasolle, eli korkeamman minän taajuudelle luoman todellisuuden. Asiakas voi myös edelleen vapaasti valita toisenlaisen tulevaisuuden, mutta usein näkijän ennustus toteutuu, sillä sekin omalta osaltaan vahvistaa asiakkaan itsensä luomaa tulevaisuuden tapahtumaa ja sen manifestoitumista. Samalla tavalla, kuin lääkärin antama sairausdiagnoosi vahvistaa potilaan kokemusta sairaudesta, eli pahentaa sairautta.

On myös tilanteita, joissa ”maineikaskaan” näkijä ei näe mitään asiakkansa elämästä – ei siis mennyttä, tulevaa eikä myöskään nykyisyyttä. Tämän selitetään usein johtuvan asiakkaan omasta energiatason ”suojauksesta”, tai siitä, että asiakas on eri värähtelytaajuudella kuin näkijä. Suojauksesta kyse on siinä mielessä, että asiakas on jo luonut oman korkeamman minänsä taajuudelle toiveen, että hän luottaisi vain omaan intuitioonsa. Eli kun hän pyytää apua ongelmiinsa ulkopuoliselta näkijältä – ollen siis tuolla hetkellä matalassa tunnetaajuudessa, eli ei tiedosta omaa voimaansa – niin toive ei toteudu, koska hänen TODELLINEN toiveensa on vastauksien saaminen suoraan omalta korkeammalta minältä. Ja asiakas on myös tavallaan näkijän kanssa ”eri taajuudella”, sillä asiakas on korkeamman minänsä taajuudelle siis luonut itsensä oman todellisuutensa näkijäksi, eikä siis voi enää olla toisen näkijän ”asiakkaana”.

Astrologia eli planeettojen vaikutus elämäämme puolestaan on kuin säätiedettä: Planeetat todella vaikuttavat universumissa – kaikki vaikuttaa kaikkeen –  mutta ne eivät vähennä omaa luomisvoimaamme ja valinnanvapauttamme. Eli kuten voimme olla rajuilman vallitsessa iloisia ja auringon paistaessa surullisia, niin myös astrologisessa ”ilmastossa” voimme joka hetki itse päättää, miten elämämme milläkin hetkellä koemme, ja mitä elämäämme luomme. Tästä syystä myös skeptikkojen ironiaksi tarkoitettu ajatus ”sporalogiasta” astrologian korvaajana on niin ikään toimiva ennustusmenetelmä, sillä kaikki universumissa on aina synkronissa keskenään, myös raitiovaunut. Skeptikot siis löysivät intuitiivisesti totuuden, jota itse vastustivat: Saamme aina myös kaiken, mitä vastustamme. Ja myös iltapäivälehtien ”horoskoopit”, jotka ovat vaikkapa lehdessä töissä olevan kesätoimittajan itse keksimiä, pitävät ”paikkansa”, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä astrologian kanssa – sillä jos viihteellisen horoskoopin lukija vetää puoleensa viihdehoroskooppia, ja resonoi tunnetaajuudella lukemansa kanssa, niin kyse on hänen omasta intuitiivisesta ohjauksestaan. Ja jos hän EI resonoi sen kanssa, niin sekin on intuitiivinen ohjaus: ”Tiedostan, että tämä ei ole totta”. Samasta syystä voimme ennustaa tulevaa myös tuijottamalla tulta tai kahvinporoja. Tieto on aina meissä, sisällämme.

 

Ihminen, joka tutkii astrologisia transiitteja korkeassa tunnetilassa (tai yhtä hyvin ”sporalogi” joka tarkkailee raitiovaunuja), käyttää astrologiaa siis oman intuitionsa välineenä. Mutta ihminen, joka tutkii astrologiaa matalassa tunnetilassa, käyttää astrologiaa pelkojensa vahvistajana. Sama logiikka pätee siis kahvinporoihin, tarotkortteihin, heilureihin ja muihin ennustusvälineisiin. Meillä on siis joka hetki käytössämme oman korkeamman minämme ohjaus, jos vain otamme sen vastaan, eli olemme korkeasa tunnetaajuudessa – meidän ei siis tarvitse etsiä vastauksia mihinkään ongelmiimme itsemme ulkopuolelta.

 

Jos siis haluat ennustaa – itse itsellesi luomasi – tulevaisuuden tapahtumia vaikkapa tarotkorteilla, niin tee se vain  ollessasi korkeamman minäsi taajuudella. Silloin ”näet” sydämesi toiveet, mikä myös vahvistaa niiden mahdollisuutta manifestoitua. Sillä vastaavasti matalassa tunnetilassa ennustat itsellesi matalan tunnetajuuden asioita, ja uskomalla omiin ennustuksiisi, myös manifestoit niitä. Samoin kuin uskomalla tiedotusvälineiden levittämiin ennustuksiin vaikeasta taloustilanteesta manifestoit elämääsi taloudellisia ongelmia.

 

Katso siis elämääsi aina korkeamman minäsi silmin – ja saat varmasti aina sen, mitä haluat!

 

 

5.12.2018

Ihmiset, jotka saavat sinut ärtymään, ahdistumaan tai tuntemaan surua ovat tärkeimpiä opettajiasi

Tietoisen luojan tärkein sääntö on: Älä koskaan anna muiden ihmisten matalien tunnetaajuuksien laskea omaa tunnetaajuuttasi. Olet aina ja joka hetki mittamattoman arvokas, täydellinen sielu. Matalassa tunnetaajuudessa olevat, eli mitä tahansa negatiivisia tunteita tuntevat ihmiset ovat erossa omasta korkeammasta minästään. Sinun ei tarvitse laskeutua heidän tasolleen, vaan voit olosuhteista riippumatta katsoa heitä korkeamman minäsi silmin. Älä siis koskaan vastaa vihaan vihalla, ärtymykseen ärtymyksellä, kritiikkiin kritiikillä. Riidat ovat aina pohjattomia. Rakkaus ilman mitään ehtoja on aina voimakkaampi tunne, kuin yksikään negatiivinen tunne, sana tai teko.

 

Älä siis välitä, mitä negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen sinulle sanoo, vaikka hän olisi miten ilkeä tai epäoikeudenmukainen tahansa, vaan suhtaudu häneen myötätunnolla. ”Ei haukku haavaa tee” on siis totta. Jätä aina toisen ihmisen negatiiviset tunteet sinua kohtaan omaan arvoonsa. Sinun tulee päin vastoin kiittää tällaista ihmistä siitä, että hän sai sinut toivomaan toisenlaista kohtelua ja kunnioitusta, ja aikaansai siten sinussa valtavan laajentumisen korkeamman minäsi taajuudella. Sillä kaikki ei-toivottu luo aina toivottua.

 

Vaikka olisit omasta mielestäsi tehnyt väärin toista ihmistä kohtaan, niin sinun ei silti tule tuntea syyllisyyttä, joka on matalan tunnetaajuuden tunne. Kun pysyt korkeassa, rakkauden tunnetaajuudessa, niin korkeampi minäsi inspiroi sinua vastaamaan sinua syyttävälle ihmiselle sanoilla, jotka mahdollistavat myös hänen tunnetaajuutensa kohoamisen.

 

Negatiivisesti sinuun suhtautuvat ihmiset eivät siis saa sinua loukkaantumaan siksi, että he kritisoivat sinua, vaan sinun  reaktiosi johtuu sitä, että kiinnittäessäsi huomion heidän negatiivisuuteensa oma tunnetaajuutesi laskee – ja ajaudut siis eroon omasta korkeammasta minästäsi ja sen rakkaudesta. Toisin sanoen: Loukattuna et tunne olevasi oma itsesi, kaikkivoipa sielu, ja se siis on todellinen syy pahaan oloosi, eivät muiden ihmisten negatiiviset sanat!

 

Muiden ihmisten negatiivisilla tunteilla sinua kohtaan ei siis ole mitään merkitystä. Sinun oma suhteesi omaan korkeampaan minääsi on ainoa asia, jota sinä voit kontrolloida – ja jolla on väliä. Olet siis todella vapaa vasta sitten, kun et anna kenenkään muun ihmisen laskea omaa tunnetaajuuttasi, vaan suhtaudut kaikkiin muihin ihmisiin – täysin riippumatta heidän teoistaan tai sanoistaan – aidolla myötätunnolla ja rakkaudella, eli katsot heitä korkeamman minäsi silmin, täydellisinä sieluina.

 

Korkeassa, rakkauden ja puhtaan positiivisen energian taajuudessa ei kukaan voi koskaan olla paha, eikä vahingoittaa toista ihmistä. Eikä korkeassa tunnetaajuudessa olevaa ihmistä voi kukaan toinen ihminen myöskään vahingoittaa. Siksi ”pahoiksi” ihmisiksi leimatut ovat itse aina myös uhreja, eli uhrit ja pahantekijät ovat aina molemmat samalla matalalla tunnetaajuudella, masennuksen, pelon, vihan, katkeruuden ja syyllisyyden taajuuksilla. Mutta kukaan meistä ei ole myöskään negatiivisten tunteiden voimaton uhri: Kaikki negatiiviset tunteet ja kokemukset luovat aina voimakkaita toiveita paremmasta korkeamman minämme taajuudelle. Ja negatiivisia tunteita enimmäkseen tunteva ihminenkin voi joka hetki valita toisin, ja sallia oman tunnetaajuutensa kohota – sallia kaikki ne unelmat, joita hän on itse itselleen luonut.

 

Rakasta siis ”vihollistasi” aina ehdoitta ja voitat kaikki taistelut. Kasvata ”myötätunnon lihaksiasi”. Kyky olosuhteista riippumattomaan rakkauteen ja myötätuntoon vapauttaa sinut rakastamaan elämää ja toteuttamaan kaikki unelmasi.

5.12.2018

Intohimo ja raivo kertovat molemmat voimakkaasta toiveesta

Asiat, joihin suhtaudut intohimoisesti ja innostuneesti, onnisuvat, sillä tunnetaajuutesi on korkea – ajatuksesi ja ideasi siis manifestoituvat nopeasti ja helposti.

Jos joku asia elämässäsi saa sinut raivostumaan, niin raivosikin kertoo voimakkaasta toiveesta – mutta niin kauan, kun olet raivon vallassa, toiveesi ei voi manifestoitua, vaan ”luot raivostuttavia asioita” lisää. Mutta et ole ”menettänyt” silti mitään, sillä kaikki, mitä emme halua, luo aina korkeamman minämme taajuudelle sitä, mitä haluamme. Voimakas raivontunne kertoo siis hyvin voimkkaasta unelmasta, jonka voit manifestoida heti, kun lopetat taistelun ja sallit tunnetaajuutesi kohota.

Jos koet vaikkapa ihmissuhteissasi sekä intohimoa, että raivoa, niin molemmat tunteesi kertovat siitä, että olet luonut korkeamman minäsi taajuudelle paljon voimakkaita toiveita niiden ihmisten suhteen, jotka aiheuttavat molemmat voimakkaat tunteesi. Jos intohimo ja raivo vuorottelevat elämässäsi jatkuvasti, niin tunteidesi rajut heittelyt johtuvat siitä, että odotat toisten ihmisten ylläpitävän omaa tunnetaajuuttasi odotustesi mukaisella käytöksellä. Pyri siis tällaisessa tilanteessa harjoittelemaan ”rakkautta ilman mitään ehtoja”: Kukaan toinen ihminen ei ole, eikä voi olla koskaan vastuussa sinun tunnetaajuudestasi. Et voi koskaan kuitenkaan kontrolloida muiden ihmisten tunnetiloja, huolehdi siis joka hetki – ja tapahtui mitä tahansa – vain omista tunteistasi. Käyttäytyi lähelläsi oleva ihminen omasta näkökulmastasi katsoen kuinka epäkunnioittavasti tai ”huonosti”  tahansa, niin pyri aina sallimaan korkea tunnetaajuus itsellesi, sillä korkealla tunnetaajuudella ollessasi dominoit sitä, mitä välillänne tapahtuu (esim. väkivaltaa ei voi olla ilman sen uhrin tuntemaa pelkoa). Ja jos toinen ihminen pysyy matalalla tunnetaajuudella, ja sinä puolestasi korkealla, niin matalalla tunnetaajuudella paljon olevan on pakko poistua vaikutuspiiristäsi – tai sallia oman tunnetaajuutensa kohoaminen. Esim. itämaisten itsepuolustuslajien voima perustuu ennen  muuta mielen hallintaan: Puolustautumiseen tyynesti, ilman pelkoa ja vihaa.

 

Tietoisesta korkean tunnetaajuuden hallintataidosta on siis käytännön hyötyä monissa arkielämän tilanteissa. Kun kävelet kadulla peloissasi, niin olet samalla matalalla tunnetaajuudella aggressiivisten  ihmisten kanssa, ja vedät heitä puoleesi. Jos menet kauppaan ärtyneenä, niin törmäät suurella todennäköisyydellä pahantuuliseen myyjään. Jos olet uhmakas ja haluat ajaa autolla ilman turvavyötä, koska sinua ärsyttää turvavyöpakko, niin turhautumista tunteva liikennepoliisi on kanssasi samalla tunnetaajuudella ja pysäyttää vetovoiman lain vaikutuksesta juuri sinut. Jos päätät parisuhteesi raivon vallassa ja menet juhlimaan, niin ympärillesi ilmestyy lauma samalla matalalla tunnetaajuudella olevia vihaisia, katkeria ja turhautuneita ihmisiä. Ja koska luultavasti löydät juuri tästä joukosta itsellesi ”kuuntelijan”ja ”hengenheimolaisen”, niin on suuri vaara, että solmit tapaamasi, matalassa tunnetaajuudessa olevan ihmisen kanssa uuden parisuhteen. Mutta tämä uusi parisuhde tulee olemaan entistäsikin vielä paljon toimimattomampi, koska teidän molempien tunnetaajuus on edelleen katkeruuden, kaunan ja vihan taajuus. Pyri siis erotilanteissakin tuntemaan aina myötätunnon ja rakkauden tunteita, täysin riippumatta kumppanisi tunnetaajuudesta, sillä kaikissa ihmisisä on jotain rakastamisen arvoista. Sillä erotessasi korkeassa tunnetaajuudessa, et ”luovu” mistään, vaan siirryt vain eteenpäin, suhteeseen, jossa vallitsee korkeampi tunnetaajuus, ja joka toteuttaa korkean minäsi taajuudella olevat toiveesi.

Muista siis myös aina, että niin sanottu reaalitodellisuus ei ole koskaan pysyvä tila, sillä todellisuutta ei ole ilman värähtelytaajuutta, ja värähtelytaajuuden muutos muuttaa aina todellisuutta. Todellisuus jonka olet jo luonut, ei siis todellakaan ”merkitse mitään”, sillä voit joka hetki luoda uutta todellisuutta. Se, mikä on jo luotu, on aina vanha ”uutinen”. Ainoat asiat, jotka pitävät nykytodellisuuttasi yllä, ovat oma tunnetaajuutesi juuri nyt, ja todellisuuteesi liittyvät uskomuksesi. Jos siis tunnetasolla uskot, että nykytilanteesi eli ”vanha” todellisuutesi voi muuttua, niin se myös muuttuu.

 

Jos siis joku matalassa tunnetaajuudessa itse oleva ihminen syyttää sinua ”epärealistisuudesta”, ”haihattelusta” tai ”yltiöpositiivisuudesta”, niin älä kuuntele häntä. Sillä ns. pessimistiset realistit kokevat vain itse olevansa voimattomia, ja intuitiivisesti siis ymmärtävät, että eivät ole oman korkean minänsä kanssa samalla taajuudella. Ja koska he kokevat tämän erillisyyden negatiivisena tunteena, niin he yrittävät voimattomuutta tuntiessaan vetää kaikki muutkin lähellään elävät  ihmiset matalalle taajuudelle. Tästä syystä köyhyyttä kokevat tai sitä pelkäävät ihmiset julistavat, että ”talous romahtaa”. Tästä syystä sairastumista itse pelkäävät ihmiset vastustavat vaikkapa vaihtoehtoisia hoitomuotoja, vaikka pelkästään koululääketieteen diagnoosit pahentavat sairauksia, koska usko diagnooseihin lisää potilaiden pelkoa ja laskee tunnetaajuutta. Ja samasta syystä kadotusta pelkäävät uskovaiset saarnaavat ”tuomiopäivän” kauhuista ja luettelevat ”syntejä”, joiden tekijät joutuvat heidän mielestään ”helvettiin”- tällainen uskovainen ihminen on itse matalassa tunnetaajuudessa, ja koska hän ei siis itse koe sitä korkeaa tunnetilaa eli rakkautta, josta hänen uskontonsa niin ikään puhuu, niin hän ei myöskään kykene julistamaan rakkauden sanomaa, vaan hän keskittyy pelkoon ja tuomitsemiseen. Myös lukiessaan oman uskontonsa pyhiä kirjoituksia, hän löytää niistä oman vain matalan tunnetaajutensa kanssa resonanssissa olevat tekstit,ja vaikka hän lukisi myös rakkautta koskevat uskonnolliset opetukset, niin hän ei tunnetasolla kykene niiden merkitystä kuitenkaan tuntemaan.

 

Jos olet ihmetellyt, miksi sekä intohimo, että raivo tuntuu viime aikoina lisääntyneen maailmassa, niin se johtuu siitä, että energia liikkuu universumissa nyt nopeammin, kuin koskaan ennen, eli ”luomme voimakkaammin”, sekä hyvää että pahaa. Siksi on entistäkin tärkeämpää, että tietoisena luojana keskityt positiivisiin asioihin ja tunteisiin, ja jätät negatiiviset huomiotta. Sillä emme voi universumissa koskaan ”toivoa pois” mitään ei-toivottua sitä vastustamalla – voimme vain vetää puoleemme sitä, mitä haluamme!

4.12.2018

Matalan tunnetilan aiheuttama vastustus ja ei-toivotun kokemus eivät ole sama asia – vastustus estää, ei-toivottu luo

Matala tunnetaajuus – masennus, pelko, viha syyllisyys, turhautuminen jne. – aiheuttaa vastustusta eli ns. resistanssia, joka estää toiveitasi manifestoitumasta. Kontrastin eli ei-toivotun kokemus – vastoinkäyminen – sen sijaan tekee mahdolliseksi valitsemisen, siis ei-toivotun ja toivotun välillä. Vastoinkäymiset ovat siis elämässämme välttämättömiä, jotta voimme viestittää universumille, mitä EMME halua. Eli resistanssi  estää manifestaatiot, kontrasti täsmentää eli muovaa  niitä.

 

Kun siis tunnet vastustusta, eli matalan tunnetaajuuden tunteita toivoessasi jotakin asiaa, niin päästä irti toiveestasi ja pyri tuntemaan huolettomuutta. Älä siis yritä ”puskea läpi harmaan kiven”, jos tunteesi ovat negatiivisia. Sillä jos yrität aktiivisesti ”ratkaista ongelmia”, niin et ratkaise niitä, teet niistä vain suurempia, eli matalassa tunnetaajuudessa ollessasi ”manifestoit ei-toivottua”,

 

Samoin, jos olet hukannut jonkun esineen, niin et voi löytää sitä, jos olet huolissasi, sillä se, minkä ”tunnet olevan hukassa” ON hukassa. Anna siis universumin auttaa sinua löytämään hukassa oleva esine sallimalla tunnetaajuutesi kohota, eli olemalla luottavainen: Korkeampi minäsi saa näin mahdollisuuden inspiroida ja ohjata sinua, koska olet samalla taajuudella korkeamman minäsi kanssa. Siksi löydät hukassa olevat esineet, joista olet hyvin huolissasi, ”vahingossa”, silloin kun vastustuksesi eli resistanssisi hetkeksi herpaantuu ja ”unohdat olla huolissasi”.

 

Tai jos tunnet olevasi yksinäinen ja onneton, niin et voi tuossa mielentilassasi löytää unelmiesi ystävää tai kumppania – voit korkeintaan löytää jonkun, joka on samalla matalalla tunnetaajuudella kanssasi, eli yksinäinen ja onneton. Tällainen henkilö ei siis ole toiveidesi kumppani, vaan kirjaimellisesti ei-toivottu kumppani.

 

Jos siis unelmoit mistä tahansa asiasta, niin pyri aina tuntemaan korkean tunnetaajuuden tunteita ilman mitään ehtoja, tai arvostamalla jotakin muita asioita, kuin niitä, joita sinulta PUUTTUU.

Saat rakkautta tuntemalla itsesi rakastetuksi. Saat rahaa tuntemalla itsesi varakkaaksi – tai vauraaksi, vauraus voi olla myös aineetonta rikkautta. Saat onnea  tuntemalla itsesi onnelliseksi – mistä tahansa syystä.

Eli saamme siis kaiken haluamamme, jos vain tunnemme itsemme aidosti tuon kaiken arvoisiksi!

4.12.2018

Tietoinen luominen ei ole suorittamista, vaan kykyä luottaa, tuntea onnellisuutta ja vastaanottaa

Onnistuminen on onnellisuuden tunteen sallimista. Jos onnistut jossain asiassa ilman, että tunnet onnellisuutta, niin kyse ei ole aidosta onnistumisesta, vaan mekaanisesta suorittamisesta. Jos saat rahaa, mutta et tunne ansaitsevasi rahaa, niin raha ei myöskään tee sinua onnelliseksi.

Olemme niin tottuneet ”suorittamaan” ja ”aikaansaamaan” asioita elämässämme, että kun meille kerrotaan mahdollisuudesta luoda tietoisesti toiveitamme ja unelmiamme todeksi, niin yritämmekin ”suorittaa” luomista, sen sijaan että vain sallisimme luomamme asiat itsellemme. Me siis opettelemme innoissamme  tietoisen luomisen menetelmiä ja prosesseja, kuten meditaatiota ja arvostamista, mutta samalla olemme koko ajan tietoisia, että toiveemme ei ole vieläkään toteutunut, eli keskitymme olemaan huolissaan siitä, että menetelmät eivät ehkä toimikaan.

 

Tästä syystä manifestaatiot tapahtuvat usein vasta siinä vaiheessa, kun vahingossa unohdamme, mitä olemme toivoneet – eli kun päästämme hetkeksi irti unelmistamme.

Jos tietoinen luominen tuntuu siis sinusta vaikealta, eikä tuloksia tunnu syntyvän, niin kyse ei ole siitä, että et yritä tarpeeksi – vaan että yrität aivan liian paljon.

Pyri siis ennen muuta sisäistämään ja ymmärtämään se, että olet mittaamattoman arvokas sielu. Kaikki toiveesi ja niiden manifestaatiot KUULUVAT sinulle, sinun ei tarvitse siis todistella universumille, että olet niiden arvoinen,  ja että ansaitset ne.

Ihaile, kunnioita ja rakasta siis itseäsi. Tunne olevasi mittaamattoman arvokas. Omanarvontunne ei ole väärää itsekkyyttä, vaan itsestäänselvyys, onnellisen elämän edellytys. Korkeampi minäsi arvostaa sinua aina ja joka hetki suunnattomasti. Jos sinä itse et arvosta itseäsi, niin et voi arvostaa ketään muutakaan.

Tietoinen luominen on siis niin helppoa, että teemme sen usein vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi, koska emme usko, että se voi olla niin helppoa. Jos sinulla on siis pakonmainen tarve suorittaa asioita saavuttaaksesi jotakin, niin älä edes yritä luoda tietoisesti, vaan yritä unohtaa toiveesi ja keskity iloitsemaan – mistä tahansa asiasta elämässäsi. On aivan sama, iloitsetko pienestä tai suuresta asiasta, mitättömästä tai merkityksellisestä – olennaista on onnellisuuden ja ilon tunne! Sillä universumi ja vetovoiman laki vastaa aina vain tunteeseesi, siis tunnetaajuuteesi.

Voit siis saada mitä tahansa vain luottamalla ja tuntemalla onnellisuutta ilman mitään ehtoja, tuntemalla korkeamman minäsi täydellisyys, tuntemalla olevasi kaikkivoipa ja Kaikki Mikä On.

Sillä Sinä OLET Luoja.

2.12.2018

Älä pelkää – ellet halua pelkojesi toteutuvan

Pelko on aina matalan taajuuden tunnetila. Kun pelkäät, niin pelkosi on siis myös aiheellinen, sillä manifestoit sitä, mitä pelkäät. Pelkosi kohde – se, mitä et halua – on siis samalla taajuudella pelontunteesi kanssa. Mäenlaskija, joka pelkää kaatuvansa, usein myös kaatuu, eli pelokas mäenlaskija  manifestoi oman pelkonsa.

Ihminen, joka pelkää onnettomuuksia, yrittää rauhoittaa mieltään ottamalla mahdollisimman paljon erilaisia vakuutuksia. Mutta samalla hän myös manifestoi onnettomuuksia, jos hän keskittyy edelleen pelkoonsa. Onnettomuuden tapahduttua hän sanoo: ”Olinpa viisas, kun ennakoin onnettomuuden ottamalla vakuutuksen”. Mikä on tottta: Pelokas vakuutuksenottaja kirjaimellisesti ennakoi onnettomuuden, siis luo sen itselleen.

Puhumme pessimistisistä ihmisistä usein ”pahanilman lintuina”. Pessimismi perustuu pelkoon, eli tulevaisuuteen pelolla ja epäilyksillä suhtautuva ihminen ihan konkreettisesti luo tulevaisuuteensa asiat, joita pelkää – ja jos hän saa peloteltua myös kanssaihmisiään, eli saa heidätkin laskemaan omaa tunnetaajuuttaan, niin myös nuo muut ihmiset manifestoivat samat pelot – ja siis myös niiden seuraukset toteutuneina. Kollektiiviset pelot ja kollektiivinen viha ovat aina luoneet, ja luovat koko ajan suuria ihmisjoukkoja koskettavia onnettomuuksia, kuten sotia, sairausepidemioita ja muita katastrofeja.

Elämme yhteiskunnassa, jossa turvallisuutta pidetään arvossa, ja myös lainsäädännössä on paljon turvallisuuden lisäämiseen pyrkiviä säädöksiä.

Turvallisuutta ei kuitenkaan voi lisätä säädöksillä, jos niiden kohteena olevat ihmiset pelkäävät elämää. Sillä varovaisuus matalassa tunnetilassa toteuttaa asioita, joita pelkäämme, kaikesta hätävarjelusta ja ennakkoinnista huolimatta. Turvallisuusohjeista ja -säädöksistä näyttää olevan hyötyä, mutta tämä harha perustuu vain siihen, että moni ihminen luottaa elämään enemmän kokiessaan ”toimivansa oikein” ja ”olevansa turvassa”. Mutta ongelmana on, että turvallisuudentunteen syy on kuviteltu, kun taas todellinen syy toteutuvaan, todelliseen turvallisuuteen on kokijan oma tunnetila.

 

Ja aina, kun pyritään elämäniloa ja vapautta rajoittamalla lisäämään turvallisuutta, niin rajoitettua elämää elävät ihmiset ovat matalassa tunnetaajuudessa, koska turvallisuus siis perustuukin pelkoon, ja rajoitettu elämä kahlitsee elämäniloa.

 

Tästä syystä yhteiskunta, jossa ihmiset opetetaan elämänilon kustannuksella luottamaan ensisijaisesti sääntöihin, varoituksiin, kieltoihin, vakuutuksiin, kypäriin, varoitusjärjetelmiin, rokotuksiin ja lääkkeisiin, on vähintään yhtä vaarallinen käytännössä, kuin yhteiskunta, jossa vapautta ja mahdollisuutta riskinottoon on enemmän. Sillä vetovoiman lakia ei voi kumota millään varmistusmenetelmällä. Jokaisella ihmisellä on oma rajaton voimansa luoda joka hetki oma todellisuutensa: Joko toivottu tai ei-toivottu.

 

Jos siis pelkäät, että sairastut jättämällä rokotuksen ottamatta, niin ota rokotus. Pelkosi toteutuisi joka tapauksessa.

Jos pelkäät, että sinulla on vakava sairaus, niin lääkäriltä saamasi sairausdiagnoosi vain lisää pelkoasi, ja vahvistaa sairautesi manifestaatiota.

Jos koet syyllisyyttä siitä, että ajat polkupyörällä ilman kypärää, niin käytä ehdottomasti kypärää. Syyllisyytesi mahdollistaa matalan taajuuden manifestaatiot.

Jos tosissasi pelkäät, että eroamalla kirkosta joudut ”helvettiin”, niin älä eroa kirkosta. Sillä pelkäämällä ”helvettiä” luot itse itsellesi maanpäällisen helvetin.

Jos et pelkää sairauksia, onnettomuuksia, ”helvettiä” etkä kuolemaa, vaan rakastat elämää, välittämättä niistä vastoinkäymisistä, joita elämäsi varrella kohtaat, välittämättä ”pahanilmanlintujen” pelotteluyrityksistä – niin elä huolettomin mielin ja nauti täysillä elämästäsi. Sillä korkeassa tunnetaajuudessa eläessäsi sinulla ei ole koskaan mitään hätää.

 

Jos siis pelkäät, niin sinulla on syytäkin pelätä. Luovu siis rohkeasti pelostasi – luota elämään. Luota universumiin.

1.12.2018

Korkeassa tunnetaajuudessa ollessasi koet elämäsi kaikkine mausteineen seikkailuna – matalassa taajuudessa pelkäät elämää

Niin sanotut vastoinkäymiset kuuluvat elämäämme fyysisellä tasolla, sillä ne opastavat meitä oikeaan suuntaan, kohti toiveitamme. Negatiiviset tunteemme ovat siis kuin  tienviittoja, ”punaisia merkkivaloja”, tärinäraitoja tienvierillä. Ilman negatiivisia tunteitamme emme tietäisi, mihin suntaan kulkea. Ilman ei-toivotun kokemusta emme voisi valita toivottua. Ilman kokemusta siitä, mitä emme halua, emme voi luoda sitä, mitä haluamme.

 

Tietoisen luojana et siis pelkää negatiivisia tunteitasi ja vastoinkäymisiä, vaan arvostat niitä olennaisena osana elämääsi. Arvostat  ei-toivottuja kokemuksiasi ja negatiivisia tunteitasi aidosti, et siis pelkästään siten, että ”kestät” negatiivisia tunteita. Eli kykenet näkemään negatiivisessa aina sen positiivisen puolen, sillä varjoa ei voi olla olemassa ilman valoa.

 

Jos olet rohkea ja luottavainen, uskot, etttä ”elämä kantaa”, tapahtui mitä tahansa, niin elämäsi kaikkine käänteineen on seikkailu. Jos olet pelokas ja tunnet voimattomuutta, et usko hallitsevasi omaa elämääsi, niin elämäsi on ”helvetti”.

 

Ei ole tarkoitus, että jätämme huomiotta negatiiviset tunteemme – jos kätemme on kuumalla hellalla, niin käsi kannattaa nostaa pois hellalta, eikä uskotella itselleen, että kuumuudesta ei ole haittaa, jos vain kestää sen – vaan että kuuntelemme tunteidemme viestiä ja ohjausta, ja pyrimme katsomaan ei-toivottua korkeamman minämme silmin, eli seuraamaan korkeamman minämme ohjausta. Älä siis yritä ratkaista ongelmiasi ”menemällä läpi harman kiven”, eli toimimalla negatiivisesta tunnetaajuudesta käsin, vaan salli tunnetaajuutesi kohoaminen ja anna unversumin opastaa sinua helpointa mahdollista polkua pitkin juuri sinne, minne haluat.

 

Älä siis koskaan toimi ”vain jotakin tehdäksesi”, jos selvästi tunnetasolla tunnet, että suunta on väärä, sillä raskainkaan raataminen ei johda hyvään – saati helppoon – lopputulokseen, jos taistelet negatiivisessa tunnetilassa, eli ”universumin energiaa ja ohjausta vastaan”.

 

Hallitset elämääsi ja olet todella tietoinen luoja silloin, kun tiedostat joka hetki oman tunnetaajuutesi vaikutuksen elämäsi kulkuun. Eli tarkkaile objekiivisesti tapahtumia, joita elämääsi luot: Kun tapahtuu jotakin, mitä olet toivonut, niin tiedosta, että sinä itse loit korkean tunnetilasi avulla eli sallimalla tuon toivomasi tapahtuman. Ja kun luot ei-toivottua, niin tiedosta, että ”minä sain tämän aikaan, koska tunnetilani oli matala”.