Blogit 9/2020

 SOL, syyskuu 2020


27.9.2020



Todellisuutesi on omien ajatustesi luomus, ja tunteidesi manifestaatio - ja ajatusten tietoinen hallitseminen on helppoa




Tietoinen todellisuuden luominen tuntuu haastavalta vain silloin, jos oma tunnetilasi on negatiivinen. Sillä todellisuususkomuksesi on aina tunnetilasi mukainen. Ja korkeassa tunnetilassa ollessasi tiedät, että luominen tapahtuu kokemasi elämän, ja sen synnyttämien toiveiden kautta itsestään, ja että sinun ei tarvitse unelmiasi manifestoidaksesi TEHDÄ mitään muuta, kuin ihastella sitä elämää, jota elät juuri nyt, ja toimia intuitiosi, eli korkeamman minäsi ohjaamana. Eli valita ihailevia ja arvostavia ajatuksia, ja jättää ei-toivotut asiat tietoisesti huomiotta. Tätä tarkoittaa alun perin kehotus jättää ongelmat "herran haltuun". Mitään "herraa" ei kuitenkaan ole olemassa, vaan kyseessä on käännös- ja tulkintavirhe, ja tuo korkein (juutalaiskristillisessä perinteessä "elohim") on sinussa itsessäsi.

Silloinkin, jos et koe elämässäsi olevan juuri mitään ihasteltavaa, niin voit aina kuitenkin löytää edes yhden asian, jota arvostat. Ja juuri tuo yksi ainoa, aidosti tunnetasolla arvokkaaksi kokemasi asia, mahdollistaa aivan kaiken, jos kohdistat siihen tietoisesti huomiosi. Ja tämä johtuu siitä, että korkea tunne on ainoa asia, jota tarvitset, saadaksesi aikaan positiivisen tapahtumaketjun, joka mahdollistaa KAIKKIEN toiveidesi manifestoitumisen.

Mutta älä takerru kärsimättömänä tuohon sanaan "kaikkien", sillä et itsekään haluaisi kokea kaikkia unelmiasi todeksi yhtä aikaa, vaan tarvitset onnellisuuden tunteen kokemukseen vain yhden manifestoituneen toiveen kerrallaan!  Et haluaisi syödä yhtenä päivänä kaikkia herkkuja, joista olet koskaan unelmoinut, sillä herkku on herkullista vain siksi, että se kohottaa tunnetilaasi, nauttiessasi sen herkullisesta mausta. Liiallinen herkuttelu ei siis koskaan tuota loputtomasti  nautintoa, vaan saattaa muuttua myös turhauttavaksi, ja jopa kärsimykseksi.

Lainelautailijakaan ei halua ratsastaa kaikilla maailman aalloilla yhtä aikaa, vaan ainoastaan sillä yhdellä, jonka kanssa hän kokee onnellisuutta tuottavan synkronian, kun aalto kannattelee ja kuljettaa lautaa.

Tai jos esim. toivot rahaa, ja saisit yhtäkkiä suunnattoman suuren summan rahaa, niin onnellisuutesi ei olisi yhtään sen suurempi, kuin jos saatkin pienemmän summan, ja voit toteuttaa jonkin toiveistasi. Onnellisuushan ei ole koskaan mitään muuta, kuin korkea tunnetilakokemus juuri nyt. Mutta kun alat manifestaatiokokemusten myötä uskoa rahan runsauteen, niin rahavirta luoksesi avautuu, koska uskosi mahdollistaa sen. Se, joka uskoo saavansa helposti rahaa, saa rahaa helposti, aina kun sitä toivoo.

Jos toivot itsellesi onnellisuutta tuottavaa ihmissuhdetta, niin jos manifestoitkin useita tuollaisia ihmissuhteita, niin jossain vaiheessa ihmissuhteita saattaakin olla liikaa, ja koetkin turhautumista - etenkin, jos annat noiden muiden ihmisten kokemien negatiivisten tunnetilojen laskea omaa tunnetilaasi. Esimerkiksi sellaiset ihmiset, jotka haalivat elämäänsä  useita romanttisia ihmissuhteita yhtä aikaa, koska nauttivat rakastetuksi ja ihailluksi tulemisen tunteesta, pettyvät aina, sillä emme voi todellisuudessa koskaan löytää rakkautta mistään muualta, kuin suhteesta omaan, korkeampaan minäämme. Rakkaus ja ihailu vaatii siis aina jatkuvaa "päivitystä", ja jos olet itse negatiivisessa tunnetilassa, et tunne rakkautta, eikä rakastettusikaan voi silloin rakastaa  ja ihailla sinua. Vedät aina puoleesi sellaisia ihmisiä, jotka ovat SINUN kanssasi samassa tunnetaajuustilassa.

Eli myös  ns. narsismi - merkityksessä "rakkaudeton itseihailu" -  vaatii aina myös ihmisen, joka näkee itsensä tuon narsistin uhrina, eli kokee tuon toisen ihmisen negatiivisessa merkityksessä narsistina. Eli siksi narsismista ei voi koskaan syyttää toista ihmistä, olematta myös itse rakkaudeton, sekä itseään, että tuota toista ihmistä kohtaan. Eli toista ihmistä voi syyttää narsistiksi vain sellainen ihminen, joka EI rakasta itseään ja muita ehdoitta! Uhriutuminen on siis aina oma valinta, ja myös silloin, jos uhri puolustelee uhriutumisen tärkeyttä esimerkiksi lasten kokemilla kärsimyksillä tilanteessa, jossa lasten vanhemmat eroaisivat. Sillä lapset kärsivät aina enemmän uhriksi itsensä kokevan vanhemman seurassa, kuin sellaisen vanhemman, joka ei koe itseään uhrina. Pienet lapset osaavat vielä rakastaa itseään ja omia vanhempiaan täysin ehdoitta, mutta he siis kokevat kärsimystä (eli oppivat olemaan erossa korkeammasta itsestään) silloin, jos toinen vanhemmista uhriutuu, ja heitä vaaditaan vihaamaan toista, "pahaksi" leimattua  vanhempaansa, eli tekemään valinnan "hyvän ja pahan" vanhemman välillä.

Mitkä tahansa ongelmasi pysyvät  ongelmina aina vain niin kauan, kun keskität niihin huomiosi. Sillä ongelmiin keskittyminen aktivoi ongelman, ei sen ratkaisua. Puuttuvaan asiaan keskittyminen aktivoi tuon asian puuttumisen, ja estää siten toivomasi asian manifestaation. Asia, jonka uskot itse olevan hukassa, ei voi löytyä, ennen kun lopetat sen hukassaolemiseen keskittymisen. Uskomuksemme ovat vain ajatuksia, joita ajattelemme toistuvasti,ja kaikki mihin itse uskomme, toteutuu aina.

Unelmien tietoinen manifestointi on siis sitä, että lakkaat yrittämästä, päästät irti haluamisesta, ja tiedostat vain tunnetasolla olevasi itse omien unelmiesi lähde ja mahdollistaja, oman universumisi keskipiste, täysin rajaton runsaudensarvi. Eli virität itsesi ajatuksiasi kohdistamalla samalle tunnetaajuudelle, kuin missä ovat korkeampi minäsi, ja kaikki toiveesi. Ja jos olet tällä hetkellä niin matalassa tunnetilassa, että et kykene hallitsemaan ja kohdistamaan ajatuksiasi, niin pyri hiljentämään tuo ajatusmelu kokonaan, eli keskity esimerkiksi sisään- ja uloshengitykseesi, tai kuuntele monotonista musiikkia, vaikkapa rummutuksen ääntä (Youtubessa esim. shamaanirummutus, tms. meditaatiomusiikki). Kun mielesi on tyhjä ajatuksista, niin tunnetilasi kohoaa aina automaattisesti korkeamman minäsi taajuustilaan.

Sillä mikään muu, kuin negatiivinen ajatus, ei voi koskaan laskea tunnetilaasi, eikä erottaa sinua korkeammasta olemuksestasi. Sillä NIIN SANOTTU todellisuuskin, jonka koemme juuri nyt,  on vain ajatus itsestään, aistinvarainen tulkintamme värähtelytaajuuksista. Ja siksi puhtaan rakkauden ja myötätunnon korkea tunne, puhdas positiivinen energia,  on ainoa todellinen voima universumissa - ja se mahdollistaa aivan kaiken, mitä haluat.

Eli kaikki, mitä haluat, voi toteutua juuri nyt, täysin riippumatta olosuhteista, joissa parhaillaan elät, sillä ainoa asia, jota kukaan meistä koskaan elämässään tavoittelee, on onnellisuuden tunne. Ja onnellisuuden tunnetila käynnistää AINA vetovoiman lain vaikutuksesta positiivisen tapahtumaketjun, joka johtaa kohti konkreettisempien unelmiesi manifestaatioita.

Ja siksi elämä parhaimmillaan on vain loputon matka ilosta iloon.



25.9.2020


Viruksen tai syöpäsolun aistiva koira havaitsee värähtelytaajuuksia - aivan samoin, kuin meidän ihmisten näköaisti aistii värin taajuuden



Ihminen, joka tänään lukee uutisen "coronakoirista", uskoo siihen "biologiseen totuuteen", että koira voi aistia viruksen, tai vaikkapa syöpäsolun. Tällainen ihminen ei siis pidä koiran aistimusta "huuhaana", koska hän on omaksunut uskomuksen koiran "herkkään hajuaistiin". Mutta mihin tämä koiran kyky aistia sairauksia perustuu?

Koira aistii hajuaistillaan viruksen värähtelytaajuuden, aivan samoin, kuin meidän hajuaistimme aistii jonkin tietyn hajun taajuuden, näköaistimme aistii värin värähtelytaajuuden nähdessämme värin, korvamme aistii äänen värähtelytaajuuden tulkiten sen tietyksi ääneksi, makuaistimme aistii maun taajuuden, ja tuntoaistimme kosketuksen taajuuden. Ns. korkea aistimme eli intuitio taas aistii "vaistojen taajuuden", ja tuo taajuus yhdistää meidät ihmiset  koko muuhun luomakuntaan, ja universumiin. Kaikki aistimme perustuvat siis samalla tavalla taajuuksien tulkintaan, eikä ole olemassa "todellisuutta" ilman aistejamme, ja niiden tekemiä tulkintoja taajuuksista.

Koirien käyttö virusten etsimiseen on kuitenkin yhtä tarpeetonta, kuin muukin virustestaus, ja se on myös haitallista niin kauan, kun sairauksien todellista syntyprosessia ei ymmärretä. Sillä viruksen LÖYTÄMINEN saa viruksen kantajan ajattelemaan aktiivisesti elimistössä olevaa virusta, ja jos viruksen kantaja pelkää virusta, niin pelko, eli negatiivinen tunnetila estää viruksen kantajan solujen pyrkimyksen harmonaan. Uskomuksemme ovat vain ajatuksia, joita ajattelemme toistuvasti, eli sairaus on "ajatus sairaudesta", ja negatiiviset tunnetilamme vahvistavat uskomusta sairauteen.

Sairaudet johtuvat aina siitä, että negatiivinen tunnetilamme ei mahdollista solujemme pyrkimystä tasapainoon, harmoniaan.

Omat uskomuksemme toteutuvat aina: Se, joka uskoo sairastuvansa, sairastuu. Ja se, joka ei tunnetasolla usko paranevansa, ei parane. Mutta paranemiseen uskova paranee.

Harmonia toteutuu kuitenkin negatiivisenkin tapahtumaketjun seurauksena lopulta aina, ja jos uskomme negatiivisessa tunnetilassa olevamme "parantumattomasti" sairaita, niin harmonia toteutuu fyysisessä kuolemassa, jolloin vapaudumme negatiivisista tunnetiloistamme kokonaan.

Kuoleman kautta vapautuminenkin mahdollistuu kuitenkin vasta sillä hetkellä, kun päästämme irti negatiivisista tunteistamme, eli lakkaamme "yrittämästä pysyä kiinni elämässä".

Jokainen kuolema on siis korkeamman minämme näkökulmasta aina itsemurha. Negatiivinen tunnetila, eli kärsimys, on vaikein polku, jonka voimme valita, kun taas  korkea tunnetila johdattaa meidät AINA helpointa mahdollista polkua kohti harmoniaa.



23.9.2020


Tyytyväisyyden värähtelytaajuus on paljon korkeampi, kuin "vähään tyytyväisyyden", nöyryyden ja vaatimattomuuden




Askeesi ja "jumalanpelko", ja nykymaailmassa vaikkapa "ihmisen tuomiseminen luonnon tuhoajana", aiheuttavat täysin turhaa kärsimystä, ja esimerkiksi Gautama Buddha neuvoi siksi ihmisiä kulkemaan elämässä "keskitietä", eli tavoittelemaan aina vain harmonian tunnetilaa, tietoisesti. Sillä tietoisesti harmoniatilassa oleva ihminen ei menetä mielenrauhaansa olosuhteiden muuttuessa, eikä hän reagoi muiden ihmisten negatiivisiin tunnetiloihin, laskeutumalla matalampiin tunnetaajuuksiin. Ja mielenrauha mahdollistaa onnellisuuden ja tyytyväisyyden myös tulevina hetkinä, koska vetovoiman laki mahdollistaa toiveidemme toteutumisen aina silloin, kun olemme yhteydessä korkeampaan minäämme. Sillä kaikki toiveemme OVAT OLEMASSA tuossa korkeassa tunnetaajuustilassa, jossa korkeampi minämmekin ikuisesti on.

Ja harmoniatilassa oleva ihminen on harmoniassa myös muun luomakunnan kanssa, samalla, kun hän hyödyntää luontoa omiin tarkoituksiinsa, ollakseen fyysisenä olentona onnellinen ja tyytyväinen. Esimerkiksi petoeläimethän eivät tunne syyllisyyttä siitä, että ne tappavat saaliseläimiä, eivätkä saaliseläimet tunne olevansa petojen "uhreja". Vaan molemmat ovat harmoniatilassa, ja toteuttavat sitä elämää, johon ovat omana olemuksenaan syntyneet.

Ja miksi mielenrauhan säilyttäminen ja onnellisuus on meille ihmisillekin niin tärkeää?  Me ihmisethän olemme siis "tietoisia Luojia", eli ajatuksilla luojia, kun taas eläimet ja kasvit sallivat elämää, ja luovat todellisuuttaan vähemmän tietoisesti.  Harmonisen mielentilan tavoittelu  on myös  ihmiselle tärkeää siksi, että tasapainoton, eli onneton ihminen, aiheuttaa itsensä lisäksi kärsimystä myös muille ihmisille ja luonnolle  - olkoonkin, että myös nuo muut ihmiset valitsevat itse kärsimyksensä -  eikä onneton ja tyytymätön ihminen voi koskaan auttaa ketään kärsivää kanssaihmistään tai luontoa, sillä vain korkeassa tunnetaajuudessa saamme yhteyden muiden ihmisten, ja muun luomakunnan korkeampaan olemukseen, joka on aina korkean tietoisuuden värähtelytaajuus. Ja jos tavoitamme tämä yhteyden, niin voimme myös "kohottaa" muita ihmisiä olemuksellamme, ja intuitiivisella toiminnallamme,  ja auttaa myös luontoa. Eli korkeassa tunnetaajuudessa, eli harmonian tilassa oleva ihminen, on positiivisessa mielessä vaikutusvaltaisempi, kuin miljoonat matalammissa tunnetiloissa olevat. Rakkaus sammuttaa aina vihan.

Tästä johtuu, että esimerkiksi luontoa aggressiiviseti puolustavat, ja muita ihmisiä syyttävät ja syyllistävät  ihmiset, eivät todellisuudessa auta luontoa, sillä kaikki mitä vastustamme, lisääntyy aina. Ja tästä syystä aggressiivinen luonnonsuojelija luokin vain lisää sitä, mitä vastustaa. Koska hän on siis erossa korkeammasta itsessään.

Samalla tavalla negatiivisessa, tasapainottomassa tunnetilassa, ovat myös esimerkiksi kaikki "narsistien uhrit". He löytävät kyllä paljon samanmielisiä, eli samalla, negatiivisella  tunnetaajuudella olevia ihmisiä tuekseen - ja uhriutta tuntevien tukijoita ovat myös kaikki empatiaa  tuntevat ihmiset - mutta paradoksaalia on, että narsistien uhreiksi itsensä tuntevien uhreja  ovat vastaavasti myös kaikki nuo narsisteiksi syytetyt. Ja empaattiset ihmiset taas eivät voi auttaa sen kummemmin narsistien uhreja, kuin narsisteiksi syytettyjäkään, sillä empaattinen ihminen laskeutuu negatiivisiin tunnetiloihin "ymmärtääkseen kärsivää". Ja tuolloin hän ei siis ole itsekään  enää korkeassa, myötätunnon ja puhtaan rakkauden tunnetilassa, eikä yhteydessä omaan voimaansa.

Korkea tunnetaajuus, korkean tietoisuuden taajuus, siis yhdistää joka hetki koko luomakuntaa. Ja tästä johtuu myös se, että esiintyessään (useimmiten) korkeassa tunnetilassa olevat taiteiljat ovat aina olleet niin rakastettuja, sillä he kirjaimellisesti  "koskettavat" korkeinta meissä itsessämme. Ja samasta syystä itse paljon kärsineet taiteilijat tekevät meihin "vaikutuksen", sillä he ovat toivoneet tässä elämässään keskimääräistä enemmän ja voimakkaammin, ja kun he sitten esittävät taidettaan, niin noiden toiveiden manifestaatio toteutuu heidän taiteessaan, vaikkakin usein vain hetkellisesti (esim. laulajan laulaessa). Eli taiteilija ei kykene ylläpitämään tietoisesti korkeassa inspiraatiotilassa kokemaansa harmoniatilaa, vaan hänen elämänsä on tunnetasolla "vuoristorataa", ja esim. päihteitä käyttävä taiteilija yrittää palauttaa tunnetilaansa tuohon nautinnolliseen intuitiotilaan päihteillä, mutta hän ei hallitse itse päihteitä, vaan päihteet hallitsevatkin häntä.

Ja kärsimyksestä johtuu myös se, että hyvin monet suuret taiteilijat ovat tulleet ihailluiksi vasta fyysisen kuolemansa jälkeen, sillä eläessään he eivät ole itse sallineet itselleen menestystä. Mutta vapauduttuaan negatiivisista tunnetiloistaan fyysisessä kuolemassa he ovat lopettaneet välittömästi unelmiensa vastustamisen, jolloin myös muiden ihmisten on ollut mahdollista havaita heidän luova neroutensa. Tuo nerous sinänsä ei ole lähtöisin pelkästään heistä, vaan ns. suuret taiteilijat - siis sellaiset, joita miljoonat ihmiset ihailevat - saavat aina inspiraatioita korkean tietoisuuden tasolta, ei-erillisyyden tilasta, eli he ilmentävät taiteessaan koko ihmiskunnan, ja myös ei-fyysisellä tasolla olevien taiteilijoiden yhteistä, korkeaa tietoisuustasoa. "Suuri taide" on siis aina kollektiivista, ja "taiteilija" - ihan kirjaimellisesti - kollektiivisten tunteiden tulkki.

Kärsimys on tästä huolimatta kuitenkin AINA tarpeetonta, sillä vain hetken kestävä negatiivinen tunnekokemus, riittää luomaan suurimmatkin toiveet. Kärsimyksen ihannointi johtuu vain siitä, että paljon kärsineet ihmiset saavuttavat lopulta kuitenkin usein lopulta tavoitteitaan. Mutta he siis saavuttavat tavoitteensa, eli haluamansa, vasta sitten, kun "kamelin selkä katkeaa", ja kun he vihdoin lakkaavat yrittämästä, jolloin heidän tunnetaajuutensa pääsee luovuttamisen myötä kohoamaan. Kärsimyksen arvokkuus on siis aina näköharha.

Kärsivä ihminen nimittäin kuvittelee, että juuri HÄNEN tulee saavuttaa elämässä suuria ja merkittäviä asioita kärsimällä, eikä hän siis oivalla, että hän voisi iloita myös muiden ihmisten saavutuksista, jolloin hänen ei itse tarvitsisi saavuttaa niin paljon! Kärsivä ihminen yrittää siis aina todistella omaa arvokkuuttaan ymmärtämättä, että hän on jo perusolemukseltaan täydellinen, ja mittaamattoman arvokas. Ja että juuri kunnian ja maineen tavoittelu aikaansaa kärsimystä, eikä kunniaa ja mainetta niiden itsensä vuoksi tavoitteleva voi koskaan tavoittaa harmoniaa ja onnellisuutta, sillä hän YRITTÄÄ tavoitella sellaista, joka jo on hänessa itsessään. Eikä tuota arvokkuutta voi siis tunnetasollakaan koskaan saavuttaa yrittämällä, koska yrittäminen tapahtuu aina negatiivisessa tunnetilassa. Todella aidosti kunnioitettu ihminen voi siis olla vain sellainen, joka arvostaa sekä itseään, että kaikkia muita ihmisiä.

Egotietoisuus on siis kärsimyksen syy, kun taas harmoninen ihminen tuntee yhteyttä kaikkiin kanssaihmisiinsä, korkean tietoisuustason välityksellä. "Kärsimyksen syynä on elämän jano" tarkoittaa siis sitä, että toisaalta haluamisen ja tahtoimisen, ja toisaalta sallimisen tunnetaajuudet, ovat täysin erilaiset. Jos et jää kiinni tahtomisen tunnetilaan, niin sallit unelmasi. Ja materiaalisten asioiden haluaminen on elämässä tärkeää siksi, että emme voi fyysisinä olentoina tuntea todellista onnellisuutta, jos pyrimme askeesiin, nöyryyteen ja vaatimattomuuteen, vastoin omia toiveitamme, eli "kieltämällä elämän". Ja materia ja fyysisyys ei ole koskaan "paha" asia ihmiselämässä, koska kaikki materia on sekin hengestä syntynyt. Mitään henkisempää ei sis ole olemassa, kuin juuri materia!

Nöyryys, ja toisten ihmisten puolesta  uhrautuminen, ovat  nekin lähtöisin negatiivisista tunnetaajuuksista, eivätkä ne tee onnellisiksi uhrautujaa itseään, eivätkä noita muitakaan ihmisiä, eli niitä ihmisiä, joiden puolesta uhrautuja uhraa itsensä, eivätkä myöskään niitä, jotka säälivät uhrautujaa.

Sillä elämän ainoa tarkoitus on ilo ja onnellisuus, ja ne toteutuvat silloin, kun olemme harmonian ja tasapainon mielentilassa, eli yhteydessä omaan, korkeampaan minäämme. Tuossa mielentilassa tunnemme oman, mittaamattoman arvokkuutemme, ja sen, että olemme oikeutettuja vastaanottamaan rajattomalta universumilta aivan kaiken, mistä unelmoimme, helposti, ja ilman kärsimystä.



20.9.2020


Vahvista uskoasi rajattomaan luomisvoimaasi toiveilla, joihin sinulla ei liity valmiita, negatiivisia uskomuksia




Miksi maailmassa on sekä erittäin rikkaita ihmisiä, että todella köyhiä ihmisiä? Miksi jollekin ihmisille on tarjolla useita kumppaneita, kun taas toiselle ei yhtään? Miksi yksi ihminen ei sairasta juuri koskaan, kun taas toinen sairastaa kaikki mahdolliset sairaudet?

Kyse ei ole koskaan elämän "epäoikeudenmukaisuudesta", vaan täydellisestä oikeudenmukaisuudesta, jonka aikaansaa vetovoiman laki.

Olemme joka hetki  täydellisen vapaita valitsemaan sen, mitä ajattelemme, ja siten myös täysin vapaita vetämään puoleemme sitä, mihin itse uskomme. Myös ne olosuhteet, joihin synnymme, on oma valintamme. Ja jos tämä ajatus aikaansaa sinussa torjuvan reaktion, koska vauvat syntyvät maapallolla hyvin erilaisiin olosuhteisiin, niin muista myös, että onnellisuuden kokemus on aina täysin suhteellista, eikä esimerkiksi taloudellinen hyvinvointi tee kenestäkään ihmisestä suunnattoman paljon onnellisempaa, kuin millaisena elämänsä kokee köyhempi ihminen, sillä kuka tahansa maailman ihminen kokee onnellisuutta aina vain silloin, kun hänen edellisen hetkensä astetta negatiivisempi tunnetila vaihtuu hieman positiivisemmaksi,eli kun hän vapautuu kokemaan  astetta korkeampaa tunnetilaa.

Onnellisuus on siis aina vain korkeampi tunnetila suhteessa edelliseen, matalampaan  tunnetilaan. Eli onnellisuutta ei  voi kokea lainkaan ilman negatiivisia tunnetiloja, sillä luomme toivottua kokemalla ei-toivottua. Mutta jos vaikkapa todella vauras ihminen ei arvosta vaurauttaan, niin hän on todellisuudessa onnettomampi, kuin köyhä ihminen, joka arvostaa vähäistä vaurauttaan. Eli vaurauteen tottunut ihminen on  usein aivan yhtä onnellinen, kuin köyhä ihminen, tai tuota köyhää onnettomampi - mikäli hän ei siis itse arvosta omaa vaurauttaan. Ja vastaavasti myös köyhä ihminen on onneton, jos hän EI arvosta vähäistä vaurauttaan,eli sen kummemmin vauraus kuin köyhyyskään ei tee ketään onnelliseksi tai onnettomaksi, vaan onnellisuutemme määrittää se, miten ajatus- ja tunnetasolla itse suhtaudumme omaan elämäämme.

Uskomuksemme siis toteutuvat, ja ns. realismi, eli "vallitsevaan todellisuuteen uskominen" elämänasenteena, toteuttaa ja vahvistaa itse itseään. Eli jos vaikkapa uskot, että on hyvä kulkea elämässä aina "jalat maassa", unelmoimatta ja toivomatta liian suuria asioita, niin valmis uskomuksesi siitä, että tuollainen elämä on "järkevää ja turvallista", myös toteutuu. Ja tuolloin elämäsi pysyy hyvin samanlaisena, "tuttuna ja turvallisena", koska vaikka  luot kyllä elämääsi uudeksi joka ikinen hetki, niin koska luot koko ajan samanlaisia kokemuksia, niin tästä syntyy vaikutelma, että juuri mikään elämässäsi ei muutu, eikä VOIKAAN muuttua. Ja kun sitten näet hmisiä, jotka näyttävät toteuttavan hyvin helposti suuria, ja sinun silmissäsi todella hullujakin unelmiaan, niin ajattelet, että he ovat vain "onnekkaita", tai että he ovat turhamaisia, materialisteja, tai huikentelevaisia, ja että hekin joutuvat kuitenkin jossain vaiheessa "palaamaan maan pinnalle", ja kohtaamaan elämän "karun arjen". Ja jos jollekin unelmiaan toteuttaneelle KÄY juuri niin, niin saatat jopa tuntea vahingoniloa siksi, että oma, negatiivinen  uskomuksesi ja "ennustuksesi" toteutui. Vahingonilo ja ns. jäkiviisaus on aina kohottava, eli positiivinen  tunne arvottomuutta ja rajallisuutta itse kokevalle. "Kosto on suloinen", sanotaan. Mutta koston ja vahingonilon negatiiviseen tunnetilaan KIINNI jääminen sen sijaan aikaansaa kärsimystä vain katkeralle ihmiselle itselleen, sillä hän on siis koko ajan erossa omasta, korkeammasta itsestään, tuntiessaan nautintoa siksi, että joku toinen ihminen kokee kärsimystä.

Tällaisia, useimmiten negatiivisten tunnetilojen inspiroimia sananparsia ovat myös: "ahneella on paskanen loppu", "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa", ja "ylpeys käy lankeemuksen edellä". Jälkimmäisen sanonnan alkuperäinen opetus ei kuitenkaan ole ollut se, että ihmisen ei tulisi arvostaa itseään, vaan tuo sanonta on siis todellisuudessa varoittanut negatiivisesta, koston ja kateuden tunteisiin perustuvasta ylpeydestä, ei suinkaan omanarvontunteesta. "Kuuseen kurkottamisesta" taas on kansanperinteessä varoitettu siksi, että liian suuria unelmia liian nopeasti, ja kärsimättömänä  tavoitteleva ei pettyisi, ja menettäisi uskoaan unelmiinsa kokonaan. Tämäkään sanonta ei siis kehota olemaan unelmoimatta, vaan vahvistamaan vain omia uskomuksia vähitellen, eli "valamaan uskoa" pikkuhiljaa, korkean minän inspiroimana, sillä "hiljaa hyvää tulee". Ja ahneuden taas on tiedetty olevan vahingollista siksi, koska ahne uskoo rajallisuuteen, ja ahnehtii esimerkiksi rahaa siksi, koska pelkää köyhyyttä. Rajattomaan vaurauteen, ja omaan rajattomaan luomisvoimaansa uskova, ei sen sijaan ole koskaan ahne, koska hän tietää ja uskoo jokaisen toiveemme lisäävän vaurautta, ja että universumi on täysin rajaton, "runsaudensarvi", ajatustemme luomus.

Koska uskomuksemme siis toteutuvat aina, niin voit vahvistaa omaa uskomustasi omaan luomisvoimaasi ajattelemalla ja toivomalla tietoisesti sellaisia asioita, joiden saavuttamiseen sinulla ei liity valmiita, voimakkaita negatiivisia uskomuksia. Eli toivo mielessäsi kevyesti jotakin sellaista asiaa, jonka toivominen tuntuu sinusta hyvältä, mutta joka ei ole sinulle kuitenkaan niin tärkeä asia, että sen toteutumatta jääminen aikaansaisi sinussa suurta pettymystä. Ja koska toiveesi kohteena oleva asia ei siis ole sinulle "elintärkeä", etkä  yritä saada sitä väkisin toteutumaan, niin tuollainen toive pääse myös toteutuman helposti, koska siihen liittyvä uskomuksesi ei ole valmiiksi negatiivinen.

Tällaisia ns. testitoiveita voivat olla vaikkapa tietynlaiset linnut, höyhenet, automerkit, ja myös arkielämässäsi hieman harvinaisemmat asiat, joiden manifestoitumisen havaitset selvemmin, koska ne kiinnittävät huomiosi. Ja jos et rajoita mielessäsi sitä, MITEN JA MISSÄ universumi toiveesi toteuttaa, niin tavoitat nuo manifestaatiot helpommin, koska uskot itse vahvemmin niiden todellistumisen mahdollisuuteen. Tai tarkemmin ilmaistuna: Epäuskosi ei estä sinua niitä havaitsemasta, sillä seuraat intuitiotasi, eli korkeamman minäsi ohjausta, joka johdattaa sinut tuon "testitoiveesi" luokse.

Tällainen toive voi myös olla esimerkiksi niinkin "arkipäiväinen" asia, kuin oman puolisosi sinuun kohdistama rakkaus. On hyvin tavallista, että syytämme  omaa puolisoamme siitä, että hän ei osoita rakkauttaan ja kiintymystään meitä kohtaan käytännössä, nk. arkipäiväisissä tilanteissa. Ja saatat jopa kokea paradoksaalisesti loukkaavana sen, että puoliso kyllä kehuu sinua kavereilleen ja tuttavilleen, mutta ei koskaan sano sinulle itsellesi kauniita sanoja, eikä puhu rakkaudestaan.  Tällainen tilanne on kuitenkin aina oma luomuksesi, eli todellisuudessa sinä itse et ajattele rakkaudella puolisoasi, sillä rakkaus voi olla vain sinusta itsestäsi lähtöisin oleva tunne. Ja sinua siis ärsyttää puolisosi "rakkaudettomuus"todellisuudessa vain siksi, että et itse tunne rakkautta häntä kohtaan, eli tunnetilasi on negatiivinen. Projisoit vain oman, negatiivisen tunteesi puolisoosi. Mutta jos suhteenne on pohjimmiltaan vakaa, nin voit milloin tahansa aikaansaada oman toiveesi välittömän  manifestaation ajattelemalla puolisoasi aidolla rakkaudella. Hän vastaa tunteeseesi välittömästi, tavalla tai toisella.

Ja samanlainen voima on positiivisilla tunteillasi ketä tahansa ihmistä kohtaan. Eli olit sitten työpaikallasi, kaupan kassalla, tai sosiaalisessa mediassa, niin ihmiset, joihin kohdistat AIDON positiivisen tunteen vaistoavat rakkautesi heitä kohtaan, vaikka he olisivat parhaillaan toisella puolella maapalloa. Me ihmiset emme ole erillisiä suhteessa toisiimme, emmekä myöskään suhteessa koko muuhun luomakuntaan. Eli tuntemalla puhdasta rakkautta vastaanotat puhdasta rakkautta muilta, koska juuri tuo korkein tunnetila, eli korkean tietoisuuden taajuus,  yhdistää kaikkia elollisia olentoja maapallolla.

Ja pyrkimällä tietoisesti elämään aina juuri sitä hetkeä, jossa kulloinkin olet, ja keskittymällä mahdollisimman positiivisiin ajatuksiin tuosta hetkestä, ja sitä seuraavista hetkistä, voit pysyä hyvin vakaasti ns. flow-tilassa, jolloin onnistumiset, ja iloa  tuottavat tilanteet seuraavat toisiaan jatkuvana virtana. Ja kun havaitset, että sinulla todella on omissa ajatuksissasi tällainen "supervoima", eli että ajatuksesi vaikuttavat siihen, mitä sinulle tapahtuu, ja miten muut ihmiset sinua kohtelevat, niin myös uskomuksesi hieman suurempien unelmien toteutumisen mahdollisuuteen vahvistuu. Sillä korkea tunnetilasi mahdollistaa mitä tahansa, ei siis pelkästän sellaisia asioita, jotka ovat alun perin aikaansaaneet tuon korkean tunteen.

Hetkeen keskittymisen voima perustuu siis siihen, että et ole huolissasi tulevaisuudesta, vaan pyrit tuntemaan onnellisuutta ja tyytyväisyyttä tietoisesti juuri nyt, jolloin vetovoiman laki tekee seuraavasta hetkestäsi väistämättä samalla tavalla onnellisuutta tuottavan. Tätä positiivista "noidankehää" tarkoittavat sananparret "nousta oikealla jalalla sängystä", "hyvä kello kuuluu kauas", ja "rakkaus parantaa kaikki haavat".





17.9.2020


Et löydä onnea, jos yrität muuttaa olosuhteitasi, tai muita ihmisiä - onnellisuus ja onnettomuus on sinussa, ja aina oma valintasi




Kärsimys ja tyytymättömyys johtuu aina vain siitä, että tuijotat ei-toivottuja olosuhteita, joissa juuri nyt elät, ja koska tuijotat niitä, niin luot koko ajan myös lisää samanlaista, negatiivista todellisuutta. Luot siis kyllä koko ajan uutta, mutta koska tunnetajuutesi on sama, kuin jo luomasi todellisuuden taajuus, niin syntyy harha siitä, että "mikään ei muutu". Ja tämä kärsimyksen pysyvyyden illuusio saa kärsivän ihmisen ajattelemaan, että kyse on hänen ulkopuolellaan elävän ja vaikuttavan voiman määräämästä "tuomiosta", kohtalosta.

Mitään kohtaloa, ja meidän elämästämme päättävää tuomaria, ei kuitenkaan ole olemassa, vaan kärsimystä kokeva, toivoton ihminen, uskoo itse negatiivisen todellisuutensa pysyvyyteen, jolloin kärsimys myös jatkuu. Omat uskomuksemme toteutuvat, aina.

Ajattele vaikkapa elokuvan rakennetta. Elokuva muodostuu yksittäisistä valokuvista,joista jokainen kuvaa yhtä hetkeä. Kun nämä "tilannekuvat" asetetaan peräkkäin, niin syntyy elokuva, eli elokuvan ns. todellisuus. Käsikirjoittaja, ohjaaja ja leikkaaja päättävät, mitä tuossa todellisuudessa tapahtuu, valitsemalla nuo yksittäiset kuvaruudut. Elokuvalla voi esimerkiksi vielä käsikirjoitusvaiheessa olla useita erilaisia mahdollisia loppuratkaisuja. Se, päättyykö elokuva  "onnellisesti vai onnettomasti", on elokuvan tekijöiden valinta. Ja niin onnellinen, kuin onnetonkin loppu jättää silti aina katsojalle mahdollisuuden pohtia, mitä tuon loppuratkaisun JÄLKEEN  päähenkilöille tapahtuu: Onnea seuraavat haasteet, ja haasteita jälleen onnistumiset. Sillä elämä jatkuu ikuisesti, ja koska luomme jokaisen hetken aina uudeksi, niin  jokaiseen kokemaamme hetkeen sisältyy aina myös muutoksen mahdollisuus.

Valitsemamme "todellisuuspolut", eli mahdollisuutemme, ovat kaikki jo olemassa, ja esimerkiksi kanssaluojamme, eli muut ihmiset, osallistuvat elämäämme, jos sallimme heidän tehdä niin. Jos itse olemme negatiivisessa tunnetilassa, niin valitsemme elämäämme kanssaluojia, jotka hekin ovat kanssamme samassa tunnetaajuudessa. Jos sinulla on esimerkiksi edellisestä parisuhteestasi negatiivisia tunnemuistoja, niin valitset  seuraavankin parisuhteen siten, että nuo negatiiviset tunnemuistot jossain vaiheessa aktivoituvat, toteutuvat, eli siis "todellistuvat". Eli jos uskot kokevasi parisuhteessa kärsimystä, niin näin myös tapahtuu - kunnes lakkaat uskomasta  tuon kärsimyksen väistämättömyyteen.

Jos kumppanillasi on joku ominaisuus, josta et pidä, niin juuri tuo ominaisuus on aktiivinen suhteessanne, ja tämä johtuu siitä, että keskityt itse juuri tuohon ei-toivottuun ominaisuuteen, ja etsit ja löydät siitä todisteita. Ja tällöin tuo ominaisuus vaikuttaa hallitsevalta, ja parisuhteesi "epäonnistuneelta", vaikka kumppanillasi olisi todella paljon myös positiivisia ominaisuuksia. Ja jos keskittyisitkin noihin positiivisiin ominaisuuksiin, niin kokisit parisuhteessasi onnellisuutta, ja tuo ei-toivottu ominaisuus jäisikin taka-alalle, ja "deaktivoituisi", koska et keskittyisi sen vastustamiseen. Emme  voi koskaan olla toisen ihmisen kanssa täysin samanlaisia, ja vaikka olisimmekin, niin muutumme myös itse koko ajan, tunnetilojemme mukaan. Ja siksi onnellisuuden tai onnettomuuden kokemus lähtee aina meistä itsestämme.

Ja tästä syystä voit kokea onnellisuutta ihmissuhteissasi vain vapauttamalla toisen ihmisen täydellisesti, sillä silloin vapautat myös itsesi hallitsemisen tarpeestasi. Ja kun et pyri hallitsemaan toista ihmistä, niin vapaudut samalla rakastamaan häntä täysin ehdoitta. Ja kun kumppanisi on vapaa - jolloin myös sinä itse olet vapaa - niin voitte molemmat valita vapaasti ehdottoman rakkauden. Ja jos valitset itse puhtaan rakkauden, niin tunnet onnellisuutta silloinkin, vaikka kumppanisi ei tuntisi  rakkautta sinua kohtaan. Ja jos hän ei tunne rakkautta sinua kohtaan, niin hänen tunnetaajuutensa on aivan erilainen, kuin sinun tunnetaajuutesi, jolloin hän poistuu elämästäsi, eli vapautuu. Ja sinä puolestasi vedät puoleesi sellaisia uusia kumppaneita, jotka ovat sinun kanssasi samalla tunnetaajuudella, eli ehdottoman rakkauden taajuudella.

Ja huomaa, että tuo "uusi" kumppani voi olla myös se entinen kumppansi, jonka olet nyt vapauttanut rakastamaan sinua ehdoitta, purkamalla ehdottomalla rakkaudellasi teitä aiemmin yhdistäneen, negatiivisiin tunteisiin perustuneen sidoksen!

Tämä sama, vetovoiman lain aikaansaama ilmiö, toimii kaikissa muissakin ihmissuhteissasi, on sitten kyse lapsistasi, työtovereistasi, tai kenestä tahansa ihmisestä, jonka kanssa olet tekemisissä: Puhdas rakkaus mahdollistaa kaikkien toiveidesi toteutumisen, eli kaikki kanssaihmisesi toimivat kanssaluojinasi SINUN päämääriäsi tukien, jos tunnetaajuutesi on korkea.

Eli ns. onnekkaat ihmiset ovat vain ihmisiä, jotka uskovat itse onnistumiseen, joko tietoisesti, tai tiedostamattaan. Ja kun he uskovat onnistumiseen, niin he myös onnistuvat, jolloin heidän uskonsa onnistumiseen entisestään vahvistuu.

Älä siis koskaan etsi muutosta olosuhteisiisi, tai ihmissuhteisiisi, vaan tavoittele aina ainoastaan positiivista tunnetilaa, ja sen mahdollistamaa tapahtumaketjua. Ja tämä positiivinen tapahtumaketju lähtee käyntiin, ja pysyy käynnissä aina, kun olet korkeassa tunnetaajuustilassa. On aivan samantekevää, millainen on elämäntilanteesi juuri nyt, "olet missä olet", sillä voit mistä tahansa lähtökohdista käsin valita aina suunnan kohti toivottua, ei-toivotun sijaan. Ja jos olet jo pitkään kokenut vaikeuksia elämässäsi, niin muista, että jokainen ei-toivotun kokemus on luonut positiivisen vastineen itsestään. Eli voimakas kärsimys on luonut vastaavasti voimakkaita onnellisuuden kokemuksia, jotka sinun tulee vain ottaa vastaan.

Ja kaikki nuo ei-toivottujen kokemustesi luomat toiveet kiihdyttävät koko ajan toiveidesi virtaa, eli voit lopulta saavuttaa toivomasi, vaikka et todellisuudessa edes uskoisi sen mahdollisuuteen. Eli "virran voima" voi viedä sinut perille, vaikka edelleen itse yrittäisit kaikin voimin meloa vastavirtaan. Monet ihmiset ehtivät tosin kuolla fyysisen kuoleman, ennen kuin he sallivat itselleen toiveensa (kuolema on aina euforinen, "kaikkivoipaisuuden" kokemus), mutta sinun ei tarvitse kuolla fyysisesti, kokeaksesi onnellisuutta, vaan voit juuri nyt lähteä kulkemaan toiveitasi kohti, ja kokea ne jo eläessäsi.

Ja mistä tiedät, että kuljet oikeaan suuntaan, eli korkeamman minäsi opastamaan suuntaan? Sen kertoo positiivinen tunnetilasi, eli onnellisuuden, tyytyväisyyden ja selkeyden tunne, oli tuon tunteen syy mikä tahansa. Eli "suuren unelman" voit tavoittaa vain onnellisuutta tuntemalla, eli "pienempiä" unelmia todeksi kokemalla, et siis tuon unelman "suuruuteen", ja "vaikeaan saavutettavuuteen" keskittymällä. Ja tuo pienempi ja suurempi unelma eivät todellisuudessa eroa toisistaan millään tavalla, sillä lopullinen päämäärämme on joka tapauksessa aina vain onnellisuuden tunne, juuri nyt. On siis pelkkää harhauskomus, että "suuri unelma" tekisi meidät enemmän onnellisiksi, kuin pienempi. Esimerkiksi suuri rahasumma, jonka voitat arvasta,  tekee sinut onnelliseksi vain hetkeksi, ja jo seuraavassa hetkessä koet jälleen myös ei-toivottuja tunteita, eli huolta siitä, mihin rahasi sijoittaisit, pysyvätkö rahasi "turvassa", kasvavatko ne korkoa, yrittääkö joku toinen ihminen ehkä hyötyä rahoistasi, tuntevatko muut kateutta rahoistasi, miten pidät turvassa arvokkaan omaisuutesi, jne. Suuri määrä rahaa aikaansaa usein myös tunteen "vapauden vankilasta", eli kun sinulla on enemmän valinnanvaraa sijoittaa rahojasi erilaisiin kohteisiin ("rahareikiin"), niin voit kokea tuon vapauden ahdistavana. Tai voit kokea syyllisyyttä siitä, että sinulla on paljon rahaa, ja muilla ihmisillä taas vähemmän. Eli voimme kokea onnettomuutta myös vaurautemme tähden. Mutta voit tuollaisen suuren, taloudellisen unelman saavutettuasi toisaalta myös pysyä korkeassa tunnetilassasi, eli keskittyä tuon rahasumman, ja sen suoman vapauden arvostamiseen. Ja se, mitä arvostat, niin sitä vedät aina puoleesi myös lisää.

Kun siis unelmoit, niin unelmoi täysin puhtain, kevyin sydämin, tiedostaen, että myös nuo unelmasi ovat jo valmiita manifestaatioita, eli kaikki ajatuksesi ja toiveesi ovat myös jo olemassaolevaa, siis "ainetta", jota vastaanotat, koska olet noiden unelmakuvien kanssa samassa tunnetaajuustilassa. Ja kun et ole huolissasi siitä, milloin, kenen toimesta ja miten joku unelmasi toteutuu, eli et yritä kontrolloida unelmasi toteutumisprosessia, niin unelmasi pääsee korkean tunnetilasi mahdollistamana vapaasti myös toteutumaan, synkronisesti juuri oikealla hetkellä, nopeasti  ja helposti.

Kärsimys johtuu siis aina joko kärsivällisyydestäsi, tai kärsimättömyydestäsi. Onnellisuuden tavoitat arvostamalla juuri tätä hetkeä, eli juuri meneillään olevaan hetkeen sisältyy aina mahdollisuus aivan kaikkeen, mitä toivot.

Kaikki voimasi on tässä hetkessä, ja sinä olet oman universumisi keskipiste, kaiken ja kaikkeuden tarkoitus - ota  siis tuo rajaton  voima käyttöösi, ja koe todeksi unelmiesi elämä!



15.9.2020



Vaurastut taloudellisesti silloin, kun tunnet vaurautta - raha on vain energiaa, joka virtaa siihen itse uskovalle, kuin hengitysilma



Jokaisen meistä korkean minän taajuustilassa on tälläkin hetkellä suunnattoman paljon rahaa ja vaurautta. Tämä johtuu siitä, että joka ikinen kerta, kun olemme syystä tai toisesta tarvinneet tai halunneet rahaa, niin pyyntömme on toteutunut välittömästi. Mutta miksi sitten raha jakautuu - näistä kaikkien meidän hyvin voimakkaista toiveista huolimatta -  maailmassa niin epätasaisesti, ja miksi kaikkein eniten, ja kaikkein raskaimpia töitä tekevät ihmiset, ansaitsevat usein kaikkein vähiten?

Tämä johtuu siitä, että se joka uskoo itse tunnetasolla vaurauteen, on vauras. Mutta se, joka uskoo, että hän voi vaurastua vain tekemällä kovasti töitä, voi vaurastua vain tekemällä kovasti töitä. Sillä omat uskomuksemme toteutuvat, aina.

Ja siksi et voi koskaan vaurastua helposti, jos et todella tunnetasolla usko, että se on mahdollista. Tai vaikka ikään kuin vahingossa, syystä tai toisesta, joskus olisitkin taajuustilassa, jossa uskot esimerkiksi lottovoiton mahdollisuuteen, ja voittaisit tästä syystä lotossa suuren summan rahaa, niin jos et kuitenkaan usko tunnetasolla omaan vaurauteesi, eli epäilet, oletko sittenkään noiden rahojen ARVOINEN , eli tunnetkin syyllisyyttä rahoistasi, niin menetät nuo voittorahat hyvin nopeasti. Tästä kertoo sanonta: "Se mikä laulaen tulee, se viheltäen menee." Tai vaikka et menettäisikään noita rahoja, niin ne eivät tekisi sinua onnelliseksi.

Meistä ihan jokainen on mittaamattoman arvokas sielu, ja oikeutettu saamaan ihan mitä tahansa, mitä toivomme, mutta jos et itse usko omaan arvokkuuteesi, niin et salli tuon arvokkuuden ilmentymiä omassa elämässäsi. Eli aivan kuten itsensä arvottomaksi kokeva ei voi löytää todellista rakkautta, koska hän ei rakasta itseään, koska rakkaus on vain meidän itse tuntemamme tunnetila, niin aivan samoin itsensä arvottomaksi kokeva ei voi kokea itseään myöskään vauraaksi. Ja tämä pätee siis myös silloin, kun rikkaalla ihmisellä ON runsaasti rahaa - hän ei vain arvosta noita rahoja, koska hän ei arvosta itseään. Ja koska hän ei arvosta rahojaan eikä itseään, niin hän ei tunne myöskään onnellisuutta. Eli vain silloin toteutuu sanonta: "Raha ei tee onnelliseksi".

Raha nimittäin kyllä tekee aina onnelliseksi sellaisen, joka arvostaa rahojaa, vaurauttaan ja vapauttaan - eli itseään!  Ja onnellisuuden tunne on ainoa tavoitteemme elämässä.

Muista siis, että et voi vaurastua, jos yrität vaurastua, eli jos päämääräsi on nimenomaan tuo vaurastuminen,  sillä yrittäminen on negatiivinen tunnetila, etkä voi saavuttaa sellaista, jota et usko sinulla vielä olevan. Samoin kuin et voi löytää sellaista esinettä, jonka vahvasti itse uskot ja pelkäät olevan sinulta hukassa. Mutta jos sen sijaan  todella uskot, että olet korkeamman minäsi taajuustilaan jo luonut valtavat rikkaudet, niin silloin voit ne myös vastaanottaa, eli manifestoida elämääsi. Eli jos ajattelet vaurautta, ja tunnetilasi pysyy tuota ajatusta ajatellessasi korkeana, niin olet valmis myös vastaanottamaan vaurautta.

Jos olet yrittäjä, niin voit kyllä olla hyvin innoissasi ja inspiroitunut jostain kyvystäsi tai ideastasi, jonka uskot tuovat sinulle rahaa, mutta  innostuksesi pitää tuolloinkin pysyä yllä tarpeeksi kauan, jotta se kantaa myös ns. hedelmää, jolloin innostuksesi tulokset vahvistavat uskoasi vaurastumisen mahdollisuuteen. Eli uskon tulee aina edeltää manifestaatiota, ei päin vastoin. Yrittäjä voi siis menestyä helpostikin, jos yrittäminen perustuu aitoon innostukseen, ja siihen, että yrittäjä uskoo omaan liikeideaansa vahvasti.

Eli keinot vaurastumiseen löytyvät silloin, kun uskot jo OLEVASI vauras, siis tunnetason ideoidesi tasolla, vaikka konkreettisia, materiaalisia merkkejä vaurastumisestasi ei vielä olisikaan. Tai jos olet jo joskus ollut vauras, mutta menettänyt vaurautesi, niin voit saavuttaa tuon vaurauden hyvin nopeasti uudelleen siksi, että sinulla on jo valmis tunnemuisto siitä, miltä vauraus, ja sen suoma vapaus ja mielenrauha, tunnetasolla tuntuu.

Älä siis yritä löytää keinoja vaurastumiseen, vaan tavoittele vain vaurauden tunnetilaa. Korkeampi minäsi viestittää kyllä sitten intuitiivisesti, mitkä nuo keinot ovat. Ja tuo tunnetila on sama kuin vapauden, voimakkuuden, rajattomien mahdollisuuksien, ja rakkauden pakahduttavan euforinen tunnetila.

Et siis voi saada rahaa, jos tarvitset ja haluat rahaa, vaan raha on kuin hengitysilma, jonka olemassaoloon ja vapaaseen liikkeeseen  joko uskot, tai et usko. Vertailun vuoksi: Nykyisin esim. länsimaissa elää kasvava joukko ihmisiä, jotka kokevat olevansa allergisia niin monille kemikaaleille ja muille ympäristötekijöille, että heidän on hyvin vaikea hengittää missään ympäristössä. Ja heidänkin ns. sairautensa ja herkkyytensä johtuu siitä, että he eivät usko enää hengitysilman vapaaseen virtaukseen ja siihen, että hengitysilma on heille hyväksi. Tällainen ns. ympäristöallergia on hyvin äärimmäinen, ahdistuneen mielen tuottama manifestaatio. Ja tällaiset ihmiset yrittävät kohottaa tunnetilaansa tuntemalla vihaa lääkäreitä ja psykiatreja kohtaan, jotka sanovat, että heidän fyysinen allergiansa johtuu "psyykkisistä syistä". Ja tuo totuus siis "sattuu", jolloin totuuden kuuleva ihminen tuntee vihaa. Kaikki sairaudet ovat lähtöisin negatiivisista tunnetiloistamme.

Voit siis itse vaurastua, jos arvostat vaurautta, ja vauraita ihmisiä - myös sellaisia rikkaita, jotka ovat saaneet rahansa hyvin helposti, eli esim. perimällä, tai vaikkapa kirjoittamalla kauan sitten, noin viidessä minuutissa, hyvin kuuluisan laulun, jota on sen jälkeen vuosikymmeniä soitettu kaikkialla maailmassa. Mutta et voi rikastua, yrittämällä vapautua köyhyyden taakasta, sillä tuolloin keskityt köyhyyden taakoittavuuteen, et vaurauteen.

Kun tunnet olevasi vauras, syystä tai toisesta, niin olet vauras. Eli "sisäinen rikkautesi" - joka monelle arvottomuutta kokevalle on pelkkä tyhjänpäiväinen klisee - muuttuu konkreettiseksi rikkaudeksi, lahjakkuus ilmenee luovuutena, ja luovuuden hedelmät tuovat luoksesi myös vaurautta. Sillä luovuuden, eli intuition toteuttaminen ja hehkuttaminen, saa sinussa aikaan aitoa  sisäistä mielihyvää, joka mahdollistaa myös rahan virtaamisen luoksesi, sillä tuo sisäinen mielihyvä, ja rahan tuoma tyytyväisyys, värähtelevät samalla taajuudella.

Oma, tunnetason uskomuksesi, siis määrittelee sen, oletko rikas vai köyhä, sekä konkreettisesti, että sisäisesti. Aivan kuten tunneuskomuksesi määrittää myös sen, oletko terve vai sairas, rakastettu vai vihattu.

Kysy siis itseltäsi, erityisesti aamuisin, jolloin sinun on helpompi tavoittaa korkean minäsi taajuustila: Kuinka voit? Ja vastaa itsellesi: Tunnen itseni maailman onnellisimmaksi ihmiseksi, maailman omistajaksi, sillä tunnen ja tiedän olevani oman todellisuuteni kaikkivoipa Luoja. Ja jos tunnetilasi pysyy korkealla, ajatellessasi tai sanoessasi nuo sanat, niin vedät väistämättä puoleesi myös rahaa.

Erilaisten uskontojen oppien negatiiviset tulkinnat ovat tukahduttaneet miljoonien ihmisten oman voiman, ja vapauden vaurastua, koska noiden oppien tulkitsijat ovat syyllistäneet vauraita ja menestyviä ihmisiä. Syyllistäminen on vihaa, jota syyllistävä ihminen tuntee itseään kohtaan, hän vain kohdistaa sen muihin ihmisiin. Eli syyllistäjä haluaa muiden ihmisten tuntevan nöyryyttä, vajavaisuutta ja syyllisyyttä, koska hän itsekin tuntee noita negatiivisia tunteita.

Jos siis olet itse herkkä tuntemaan kateutta, niin pelkäät myös muiden ihmisten tuntevan kateutta sinun vauraudestasi ja onnellisuudestasi, ja tuolloin estät pelollasi oman vaurastumisesi. Ja tätä on alun perin tarkoittanut sanonta: "Kel onni on, se onnen kätkeköön". Eli jos onnellisuuden tunne, jota tunnet, on hyvin hauras, eli tunnet omasta onnellisuudestasi herkästi syyllisyyttä, niin on parempi, että harjoittelet itsesi arvostamista sisimmässäsi, ennen kuin hehkutat onnellisuuttasi muille ihmisille.

Sinä olet loputtoman vauraan, rajattoman universumin suunnattoman rikas lapsi. Hemmottele siis itseäsi sallimalla itsellesi kaikki se, mistä unelmoit. Sillä vain omalla esimerkilläsi oman voimasi käyttöönotosta, voit auttaa myös niitä, jotka eivät vielä usko omaan voimaansa, ja omaan rajattomuuteensa.

Päästä siis irti rahaan liittyvästä toiveikkuudestasi, ja tunne tyytyväisyyttä ja onnellisuutta juuri nyt  - ja raha  ja vauraus kaikissa muodoissaan pääsee virtaamaan luoksesi.



12.9.2020



Valitset itse kohtalosi - tunnistat sydämesi todellisen toiveen sillä hetkellä, kun se toteutuu



Moni tietoinen luojakin alkaa epäillä omaa kaikkivoipaisuuttaan, ja vapauttaan oman elämänsä luojana  silloin, kun hän on jo todella pitkään toivonut jotakin, eikä tuo toive ole silti vieläkään toteutunut. Eikä toiveesi voikaan toteutua, jos pysyt kärsimättömyyden taajuudella, vaikka olisit kuinka toiveikas. Toiveikkuus on kyllä hyvin lähellä uskon ja tiedon värähtelytaajuutta, mutta jos et päästä irti haluamisesta, niin voit jäädä loputtomasti kiinni toiveikkuuteen, jolloin lopulta katkeroidut.

Muista aina, että ns. sydämesi toive voi olla erilainen, kuin millaisena kärsimätön mielesi toiveesi näkee. Me ihmiset toivomme usein "pikavoittoja", emmekä malta nauttia korkeamman minämme tarjoamasta, ihania yllätyksiä täynnä olevasta matkasta. Kuvittelemme siis, että "tulemme onnellisiksi" saavuttaessamme päämäärämme, samalla kuitenkin unohtaen, että elämämme tarkoitus on onnellisuuden kokeminen juuri nyt, eli matkalla oleminen, ei perille pääsy.

Eli jos haluat OLLA onnellinen, niin ajattele aina olevasi vain jännittävällä ja inspiroivalla matkalla, josta nautit niin paljon, että et edes ajattele kotiinpaluuta, eli "lopullista päämäärääsi", manifestaatiota! Ja kun sitten pääset "perille" eli kotiin, niin matkasi on ollut niin onnistunut, että myös kotiinpaluu tuntuu sen päätyttyä ihanalta, ja synkronisesti juuri oikealla hetkellä tapahtuvalta.

"Matka oli fantastinen, mutta kylläpä on mukavaa palata myös jälleen kotiin."

Jos taas kärsit koko lomamatkasi ajan, eli olet koko ajan huonotuulinen, niin myöskään kotiinpaluusi, eli "lopullinen päämääräsi",  ei voi olla iloinen kokemus, koska tunnet pettymystä matkasi epäonnistumisen takia. Voimme siis kokea onnellisuutta aina vain juuri tässä hetkessä, emme koskaan "tulevaisuudessa". Sillä vain kuluvan hetkemme onni mahdollistaa myös tulevien hetkien onnellisuuden.

Jos koet turhautumista, ja huomaat ajattelevasi  jotakin toivettasi jatkuvasti kärsimättömyyden tunnetilassa, niin ota kynä ja paperia, ja aloita uskomuksesi ja tunnetilojesi ns. siltaaminen. Eli rakenna silta nykyisen tunnetilasi, ja tiedon, eli manifestaation tunnetilan välille. Me emme nimittäin voi koskaan hypätä tunnetila-asteikossa suoraan negatiivisesta positiivisimpaan, vaan uskoa pitää "valaa" vähitellen vahvemmaksi.

Laita paperi vaakasuoraan, ja aloita siltaamisprosessi kirjoittamalla paperin vasempaan laitaan rehellisesti nykyinen tunnetilasi suhteessa toivomaasi asiaan. Ja oikeaan laitaan kirjoita tavoitteesi, eli toiveesi  "ikään kuin" jo toteutuneena . Tässä esimerkissä tuo toive on "unelmatalo". Sinun ei tarvitse erikseen kuvailla unelmiesi taloa, sillä korkeampi minäsi tietää tarkalleen (itse asiassa paljon tarkemmin, kuin sinä itse tietoisesti), millainen tuo talo on, sillä olet omilla ajatuksillasi ja tunnereaktioillasi tehnyt sen täysin selväksi. Meidän ei siis tarvitse koskaan jatkaa pyytämistä, eikä "huutaa toiveitamme kovemmalla äänellä", vaan ainoastaan sallia jo pyytämämme. Korkeampi minämme on jo rekisteröinyt toiveemme pienimmätkin yksityiskohdat. Ja tästä johtuu se, että kun vihdoin vastaanotamme, eli sallimme itsellemme, "suuren" unelmamme, niin se tuntuu "upeammalta, kuin olisimme villeimmissä unelmissammekaan osanneet kuvitella". Jokainen ajatuksemme, ja tunnetilamme tuon ajatuksen hetkellä, jalostaa siis toivettamme, ikään kuin kuvanveistäjä muovailisi mestariteosta. Ja mitä kauemmin olemme jotakin asiaa toivoneet, niin sitä upeampi on "timantin hionta". Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi kärsiä - eli olla kärsivällisiä - saavuttaaksemme toiveitamme, vaan on oma, vapaa valintamme, sallimmeko toiveitamme helposti ja nopeasti, vai jatkammeko niiden työstämistä entistäkin upeammiksi. Onnellisuutta koemme joka tapauksessa aina salliessamme jotakin - mitä tahansa -  jota olemme toivoneet.

Huomioi, että nämä lauseet ovat vain esimerkkejä. Sinun tulee valita juuri sellaiset lauseet, jotka juuri tämänhetkisessä tunnetilassasi tuntuvat  SINUSTA rehellisiltä ja tosilta, siis tunnetasolla.

Kuvaa paperin  vasemmalla laidalla todellisia tunnetilojasi: "Olen odottanut jo viisi vuotta, enkä ole vieläkään onnistunut löytämään unelmieni omakotitaloa. Ja vaikka löytäisinkin unelmieni talon, niin minulla ei ole rahaa sen ostamiseen. Sillä nykyinen asuntoni kaupungissa ei  mene millään kaupaksi, vaikka olen myynyt sitä jo todella kauan, vaikka kiinnostuneita ostajia on ollut kymmeniä, eikä asunnossani ole mitään vikaa. Kaikki ostajaehdokkaat tuntuvat olevan vain renkaanpotkijoita, joilla ei joko ole varallisuutta tarpeeksi, tai he eivät osaa päättää, mitä haluavat. Tunnen usein jopa vihaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka pelkkää uteliaisuuttaan käyvät nuuskimassa ja arvostelemassa minun kaunista kotiani. Rehellisesti sanoen en enää edes usko, että onnistun koskaan myymään tätä asuntoa, vaikka se on todella upea, ja parhaalla paikalla. Tuntuu, kuin olisin kirottu, ja tuomittu epäonnistumaan tässä asiassa."

Todellinen tunnetilasi suhteessa asuntosi myyntiin on siis hyvin negatiivinen. Ja uskomuksemme toteutuvat aina, eli koska et itse usko asuntosi voivan mennä kaupaksi, niin se ei myöskään mene kaupaksi. Vaikka asunnollasi on todellisuudessa useita kymmeniä innokkaita ostajaehdokkaita, niin sinun oma, negatiivinen värähtelytaajuutesi estää heitä tekemästä tarjouksia.

Paperin oikeaan laitaan kirjoitat siis päämääräsi, eli toiveesi "jo toteutuneena": "Asun unelmieni omakotitalossa, ja olen velaton, koska möin edellisen asuntoni todella hyvällä hinnalla".

Ja tämän jälkeen aloitat tunnetaajuutesi siltaamisen kirjoittamalla paperin keskiosaan sellaisia aiemmin toivomiasi asioita, jotka ovat jo toteutuneet - eli joihin jo varmasti tunnetasolla uskot, ja joita arvostat: "Möin autoni kuukausi sitten, vaikka vielä viikko ennen kauppaa en uskonut, että onnistuisin koskaan myymään sitä. Onnistuin löytämään puolisoni aikoinaan uskomattomien sattumien kautta, vaikka luulin jääväni ikuisesti yksinäiseksi. Työpaikka, jossa olen ollut jo 10 vuotta, ja jossa viihdyn hyvin, löytyi todella helposti, vaikka en ollut tuolloin edes etsimässä työtä. Minulla on aina jääkaappi täynnä ruokaa, ja vaatekaapissani on todella kauniita vaatteita, joista monia ihailen ja rakastan. Olen itse asiassa tavannut myös todella mielenkiintoisia ihmisiä esitellessäni asuntoani, ja yhden kanssa olen jopa ystävystynyt. Todella moni asunnossani vieraillut ostajaehdokas on ihaillut ihan vilpittömästi kotiani, ja olisi varmasti ostanut asuntoni, jos olisi saanut lainaa. Serkkuni muuten möi juuri asuntonsa, ja sai siitä hyvän hinnan, vaikka minun asuntoni on paremmalla paikalla"...

Tunnetilasi siis kohoaa, keskittäessäsi ajatuksesi asioihin, jotka TIEDÄT jo toteutuneiksi, ja joihin siis jo tunnetasolla uskot - vaikka olet tuntenut samanlaista epäuskoa joskus myös niiden suhteen. Et siis keskity enää ajatuksissasi toiveesi toivottomuuteen, eli sen toteutumisen mahdottomuuteen, vaan toiveiden toteutumisen mahdollisuuteen yleisesti. Kun tunnetilasi on nyt kohonnut, niin voit vielä kokeilla, pystytkö ylläpitämään korkeaa tunnetilaasi, ja kuvittelemaan olevasi pankissa tekemässä asuntokauppapapereita. Jos tunnetilasi ei laske, niin olet hyvin lähellä juuri tuon tapahtuman manifestaatiota. Mutta jos tunnetilasi ei pysy korkeana, ajatellessasi kaupantekotilaisuutta, niin se tarkoittaa, että ei ole vielä aika ajatella niin yksityiskohtaisesti asunnon myyntitapahtumaa, vaan että korkeampi minäsi tarjoaa sinulle seuraavaksi loogiseksi askeleeksi jonkin muun toiveesi toteutumisen.

Toiveesi siis toteutuvat ihan joka hetki, jos tunnetilasi on korkea, mutta et läheskään aina itse havaitse sellaisia toiveita, joita et tietoisesti juuri nyt toivo. Eli "suuren toiveesi" toteutumisen sinnikäs HALUAMINEN estää sinua näkemästä noiden muiden toiveiden luokse vieviä polkuja, jotka avautuvat koko ajan allasi!

Mutta tällä tavoin tunnetilojasi tarkasti havainnoimalla voit  testata, mihin suuntaan korkeampi minäsi sinua juuri tällä hetkellä ohjaa. Mitä yleisemmin ajattelet toiveitasi, niin sitä varmemmin pysyt korkeassa tunnetilassa. Mutta jos hyvin yksityiskohtainen unelmointi, eli tietyn toiveesi kuvitteleminen,  tuntuu sinusta hyvältä, niin olet jo hyvin lähellä sen manifestaatiota. Ja juuri noita yksityiskohtia "hehkuttamalla" voit nopeuttaa juuri tuon toiveesi manifestaatiota. Varmista vain, että pysyt koko ajan ns. flow-tilassa, eli tunnetilasi on koko ajan korkea.

Valitset siis aina täysin vapaasti itse ns. kohtalosi, vaikka negatiivisessa tunnetilassa ollessasi sinusta tuntuu, kuin joku ulkopuolellasi oleva voima päättäisi, mitä sinulle tapahtuu. Tämä "kohtalonomaisuuden" ahdistava tunne johtuu kuitenkin aina vain siitä, että et negatiivisessa tunnetilassa tunnista omia toiveitasi, jotka kuitenkin toteutuvat JOKA HETKI silloin, kun olet sallimisen korkeassa tunnetilassa.

Älä siis koskaan YRITÄ manifestoida mitään, äläkä yritä nopeuttaa toiveidesi toteutumisprosessia, sillä yrittäminen on negatiivinen tunnetila, joka päin vastoin vain hidastaa toiveesi toteutumista. Purjehdi  vain vapaasti myötävirtaan, iloitse kaikesta, mitä olet jo saavuttanut, iloitse myös kanssaihmistesi saavutuksista, tunne tyytyväisyyttä juuri nyt, ja ole jo etukäteen innoissasi siitä, mitä ihania yllätyksiä elämä sinulle tulevina hetkinä tarjoaa.

Sillä korkea tunnetilasi varmistaa aina sen, että nuo yllätykset ovat ihmeellisen ihania, ja täsmälleen omien toiveidesi mukaisia. Olet toivonut elämäsi varrella suunnattoman paljon, ja kaikista noista toiveista korkeampi minäsi on muodostanut TODELLISEN toiveesi, jota sinun  on mahdotonta rationaalisessa mielessäsi täysin hahmottaa. Mutta tunnistat tuon sydämesi todellisen toiveen, oman elämänkokemuksesi hioman upean timantin, sillä hetkellä, kun se toteutuu. Jokainen ongelmasi, jokainen kysymyksesi, on siis luonut ratkaisun, ja vastauksen.

Ja siksi yksikään "ongelma" elämässämme ei ole koskaan turha, vaan arvokas lahja, unelmiemme mahdollistaja.



9.9.2020



Voit auttaa muita ihmisiä, ja "parantaa maailmaa", vain ottamalla käyttöösi universumin voiman - säälimällä tai moralisoimalla et voi auttaa ketään



Kun olet negatiivisessa tunnetilassa, niin näet ympärilläsi - negatiivisessa mielessä - itserakkaita, piittaamattomia ihmisiä, ja ns. narsisteja. Eli koet itsesääliä ja tuohtumusta, ja negatiivinen inspiraatio saa sinut syyttämään ja moralisoimaan. Mutta kun olet resonanssissa korkeamman minäsi kanssa niin tiedät, että oman itsen rakastaminen on kaiken rakkauden perusta, eli  jokaisen meistä tulee ennen muuta rakastaa omaa itseänsä, voidaksemme auttaa ketään toista.

Ja että me teemme ITSE kanssaihmisistämme sellaisia, kuin miten he kohtelevat meitä. "Narsistin uhri" on siis itse valinnut oman ns. kohtalonsa, mutta ei negatiivisessa tunnetaajuustilassaan ymmärrä tätä.

Kun kuka tahansa uhri syyttää ihmistä, joka on tehnyt hänelle "pahaa", niin hän ei katso tekijää korkeamman minänsä silmin, vaan näkee tuon pahantekijän itsestään erillisenä, ja ikään kuin sisimmältä olemukseltaan pahana, paatuneena. Mutta kukaan ihminen ei ole KOSKAAN perusolemukseltaan paha, täysin riippumatta siitä, mitä kukin on tehnyt. Pahat teot ovat mahdollisia vain siksi, että niiden tekijä on negatiivisessa tunnetilassa, eli erossa korkeammasta olemuspuolestaan. Ja meistä jokainen kykenee pahaan. Ei siis ole olemassa enemmän tai vähemmän pahoja ihmisiä, on vain kauempana ja lähempänä puhtaan rakkauden tunnetilaa olevia  ihmisiä.

Toisaalta: Itsensä uhriksi tuntevan ei tule myöskään syyttää itseään sitä, mitä hänelle on tehty, eli  vaikkapa uhriuden mahdollistanut pelko, tai "sinisilmäisyys", ja katteeton luottamus, ei ole heikkoutta. Negatiiviset tunnetaajuudet ovat täysin neutraaleja taajuustiloja, eivätkä ne siis  tee kenestäkään ihmisestä toista heikompaa. Pahan teon tekijä ja uhri ovat vain samassa tunnetaajuustilassa. Niin "uhrius" kuin "pahuuskin" ovat tunnetiloja, jotka molemmat aikaansaa ehdottomasta rakkaudesta erossa oleminen. Sekä uhri, että hänelle pahaa tekevä ihminen, ovat siis aivan samalla tavalla omien, negatiivisten tunnetilojensa uhreja, eikä kumpikaan ole toista pahempi tai parempi.

Ja  jos "pahuutta" kokenut haluaa päästä eroon uhrin roolistaan, niin ainoa tapa on tiedostaa se, että hänen oma tunnetaajuutensa on mahdollistanut pahan teon. Universumin lakia ei voi koskaan muutta, sillä kyse vetovoiman laissa on fysiikasta, ei moraalista. Syyllistäminen ja syyllistyminen  ovat aina negatiivisia tunteita, mutta myös puhdas myötätunto, ja täydellinen anteeksianto, ovat mahdollisia, oli meille tapahtunut mitä tahansa. Kauna ja katkeruus ylläpitävät siis uhriutta, ja siten myös vihan kierrettä, mutta menneiden asioiden unohtaminen tietoisesti mahdollistaa uhriuden ja koston kierteen katkeamisen. Sillä myös pahantekijät, ja ns. narsistit, kostavat. He kostavat sitä, että kokevat itsensä arvottomiksi, ja viha ja kosto vapauttaa heidät arvottomuuden tunteesta. Ja tämä johtuu siitä, että kukaan meistä ei ole koskaan arvoton, vaan jokainen meistä on perusolemukseltaan mittaamattoman arvokas.

Pahan teon anteeksiantaminen, eli  tietoinen unohtaminen, mahdollistaa siis sen, että viha ja katkeruus ei saa enää voimaa vetovoiman laista (negatiivinen tapahtumaketju pysähtyy), ja tällöin pahan teon tekijäkin voi lakata puolustautumasta, ja syyttämästä itseään. Ja tällöin "rakkaus on sammuttanut vihan", ja menneisyydessä tapahtunut paha teko neutraloituu, ja se unohdetaan, ja "painetaan villasella", aidosti. Sillä tuosssa tilanteessa sekä tekijä että uhri näkevätkin pahan teon aikaansaaman voimakkaan, positiivisen toiveen, eli koettu "pahuus" muuttuukin arvokkaaksi, sillä pahuuden kokemus voimistaa aina rakkautta!

Voit siis auttaa myös sinulle pahaa tehnyttä ihmistä vapauttamalla hänet syyllisyydestä, eli rakastamalla häntä täysin ehdoitta. Voit tehdä tämän pelkästään mielessäsi, eli sinun ei tarvitse sanoa sinulle joskus pahaa tehneelle ihmiselle  mitään, sillä me olemme aina ja ikuisesti yhteydessä toinen toisiimme, korkeassa tunnetajuustilassa. Mutta muista myös, että sinä ET voi auttaa häntä, jos et rakasta samalla myös itseäsi, eli et voi auttaa häntä olemalla nöyrä ja epaattinen (siis säälimällä pahantekijää), vaan vain tuntemalla puhdasta myötätuntoa ja arvostusta sekä häntä, että itseäsi  kohtaan.

Me olemme väistämättä aina kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa fyysisessä maailmassa, eli sekä autamme muita, että tulemme itse autetuiksi, joka hetki. Eli olemme aina ja ikuisesti toinen toistemme kanssaluojia. Sinun ei siis tarvitse, eikä tule koskaan UHRAUTUA muiden puolesta, eikä olla nöyrä ja vaatimaton, vähään tyytyväinen, vain siksi, että sinulla on kanssaihmisiä, joilla menee joskus elämässä huonommin, kuin sinulla. Nöyrä auttaja pettyy aina, koska hän mahdollistaa pettymyksen olemalla negatiivisessa tunnetilassa. Ja tästä kertoo sanonta "kiittämättömyys on maailman palkka". Et voi odottaa kiitollisuutta keneltäkään, jota olet auttanut, sillä meidän ei tule olla koskaan kiitollisia, vaan ainoastaan toinen toisiamme arvostavia. Kiitollisuus värähtelee alemmalla taajuudella, kuin arvostus, eli se on negatiivinen tunnetila. Ja samoin, jos  olet "kiitollinen jumalalle", niin olemalla kiitollinen, et samalla voi tiedostaa, että olet itse tuo "jumala".

Empatia ja sääli ovat siis tunteita, joita voit tuntea vain, jos ajattelet, että  muut ihmiset eivät kykene auttamaan itse itseään. Myötätunto ja puhdas rakkaus on paljon korkeampi tunne, kuin empatia. Voit  auttaa vaikeuksissa olevia kanssaihmisiäsi vain siten, että pysyt itse korkeassa tunnetilassa, ja jos inspiroidut auttamaan, niin korkeampi minäsi ohjaa sinua tekemään niin, koska myös autettavasi on korkeassa tunnetilassa, eli avun vastaanottamisen taajuustilassa. Ja korkeampi minäsi inspiroi sinua auttamaan juuri siten, että apusi saa kanssaihmisesi auttamaan myös ITSEÄÄN, jolloin hän on myös  tunnetaajuudella, jossa hän voi vastaanottaa hyviä, toivomiaan asioita.

Jos taas autat säälistä, niin laskeudut itse autettavan kanssa samaan, negatiiviseen taajuustilaan, ja siksi autettavasi tuntee todellisuudessa vihaa ja katkeruutta sinua kohtaan. Ja miksi näin on? Siksi, että hän tuntee arvottomuutta, ja viha kohottaa hänen tunnetilaansa hieman, jolloin hän kokee ottavansa käyttöön oman voimansa. Iloitse kuitenkin aina, jos näet vihaisen ihmisen, sillä tuo viha on korkeampi tunne, kuin masennus.

Olet mestarillinen tietoinen luoja kun ymmärrät tämän:

Jos joku vihaa sinua, vaikka olisit korkeassa tunnetilassa itse, niin iloitse siitäkin, sillä tuo viha saa sinut tiedostamaan, että SINUN oma tunnetaajuutesi mahdollistaa tuossakin tilanteessa vihan kohteena olemisen. Voit nimittäin tuolla hetkellä tiedostaa sinussa itsessäsi olevan piilevän, negatiivisen tunnemuiston, kuten  syyllisyyden, joka on "itsevihaa". Ja jos pysyt korkeassa tunnetilassa kohdatessasi tuon vihan, eli katsot tuota vihaista ihmistä korkeamman minäsi silmin, niin tuo negatiivinen tunnemuistosi pääsee neutraloitumaan lopullisesti, ja sen mahdollistaa siis vakaa, korkea tunnetilasi. Tästä vanhojen tunnemuistojen puhdistamisesta on kyse aina silloin, jos koet ongelmia ollessasi itse korkeassa tunnetilassa! Rakkaus sinussa siis mahdollistaa myös menneisyydessä syntyneiden negatiivisten muistojen muuttamisen positiivisiksi, ihan konkreettisesti.

Et voi koskaan parantaa maailmaa, ja auttaa muita ihmisiä taistelemalla, moralisoimalla, tai kanssaihmisiäsi säälimällä, vaan voit auttaa itseäsi ja muita vain pyrkimällä resonanssiin oman, korkeamman olemuspuolesi, eli korkeamman minäsi, meitä kaikkia yhdistävän korkeimman tietoisuuden kanssa.

Sinä olet Kaikki Mikä On, puhdasta positiivista energiaa, puhdasta rakkautta.



8.9.2020



Saavutat kaikkein eniten yrittämällä vähiten - tavoittamalla vain korkean olemuksesi taajuustilan, eli haltioitumisen tunnetilan



Pohdi hetki sanaa "haltioitua". Satujen "haltijat" ovat kuvastaneet kaikkivoipaisuutta, mutta haltioituminen on pidäkkeettömän ilon kupliva tunne, joka on meissä itsessämme, emmekä tarvitse haltijoita, emmekä jumalolentoja, kokeaksemme ihmeitä ja onnistumisia.

Oman elämämme tietoisina luojinakin usein harhaudumme YRITTÄMÄÄN luomista, jolloin emme salli itsellemme niitä luomuksia, jotka olemme jo luoneet, vain kokemalla elämää. Olet siis luonut pelkästään elämääsi elämällä suunnattomasti toiveita, joita voit nyt vain keskittyä sallimaan itsellesi. Mutta jos "yrität sallia" jonkin asian, jota toivot, niin et sallikaan sitä, koska yrittäminen laskee tunnetaajuuttasi, etkä olekaan haltioitumisen tunnetilassa. Ja ainoa asia, joka voi koskaan estää sinua saamasta mitä tahansa, mitä todella haluat, on värähtelytaajuutesi. Sillä me olemme  tietyllä taajuudella värähteleviä olentoja, ja ajatuksemme ja uskomuksemme määrittävät sen, mikä on taajuustilamme milläkin hetkellä. Uskomus ei nimittäin ole mitään muuta, kuin aktiivinen ajatus jostakin.

Jos siis haluat jotakin asiaa, jonka saavuttamiseen et tunnetasolla kykene itse uskomaan, niin lakkaa ajattelemasta haluamaasi asiaa, päästä irti haluamisesta, ja saavutat sen, mitä haluat. Jos taas aidosti nautit unelmoinnista, eli tunnetilasi pysyy korkeana, ajatellessasi unelmaasi, niin jatka unelmointia. Helpoin polku on siis AINA korkeassa tunnetilassa pysyminen. Se tapa, joka saa sinut pysymään tuossa taajuustilassa, eli syy iloosi, on yhdentekevä. Värähtelytaajuutesi ratkaisee sen, millaisena koet todellisuutesi. Sillä tuo todellisuus on vain oma tulkintamme värähtelytaajuuksista. Ja Kaikki Mikä On, on vain ajatus itsestään, ja tuolla ajatuksella on tietty taajuus.

Harha ihmisen ulkopuolella elävistä "jumalolennoista" (olivat ne sitten uskonnollisia "jumalia" tai luonnonhenkiä), jotka päättäisivät, mitkä toiveemme voivat toteutua, ja mitkä eivät, johtuu juuri yrittämisen ja toiveikkuuden kokemuksesta, ja niitä seuraavasta pettymyksestä kokemuksesta. Mikään voima meidän ulkopuolellamme ei KOSKAAN päätä puolestamme, mitä saamme haluta ja saavuttaa, vaan me olemme täysin kaikkivoipia, emme negatiivisisa tunnetiloissa - eli erossa omasta korkeasta minästämme -  vain tiedosta sitä. Ja kun emme tunnetasolla tiedä olevamme kaikkivoipia, niin emme voi myöskään olla sitä, koska juuri tiedon taajuus, eli kaikkivoipaisuuden tiedostaminen tunnetasolla  tekee meidät rajattomiksi.

Useimmat  meistä sallivat siksi toiveensa vahingossa, osaamatta yhdistää tunnetilaansa ja kokemiaan onnistumisia, "onnenpotkuja". Ja tästä seuraa harhakuva, että olisimme jonkinlaisia sätkynukkeja, joita ohjaa ja säätelee meitä korkeampi voima, joka sensuroi ja moralisoi toiveitamme. Tällaista voimaa ei ole olemassa, vaan se voima on meissä itsessämme.

Tästä syystä saavutamme suurimpia toiveitamme useimmiten silloin, kun kaikkein vähiten osaamme niitä odottaa, eli kun olemme päästäneet irti taistelusta, ja lakanneet yrittämästä. Eli kun olemme "tyhjiä haluamisesta": Joko tyytyväisinä nykyhetkeen, tai taistelusta niin uupuneita, että emme enää yksinkertaisesti jaksa yrittää. Kaikkein toivottomin hetki, ja syvin aallonpohja,  muuttuu siksi usein suureksi euforiaksi, koska täydellisen toivottomuuden tilassa "tie on vain ylöspäin". Ja ilo ja onnellisuus, joita elämässämme koemme, ei ole koskaan mitään muuta, kuin vapautuminen astetta matalammasta tunnetilasta.

Ajattele siis syvimmän masennuksen hetkeä paraabelin alimpana kohtana, josta ei todellakaan ole mitään muuta tietä, kuin ylöspäin. Sellainenkin ihminen, joka ei enää kestä negatiivisten tunteidensa aikaansaamaa tuskaa, ja tekee itsemurhan, kokee fyysisessä kuolemassa suurenmoisen vapautumisen tunteen, eli hänen toiveensa tuskasta vapautumisesta toteutuu. Suuri tuska kertoo aina suunnattoman suuresta toiveesta, jota et vain ole itse sallinut itsellesi.

Sinun ei kuitenkaan tarvitse ajaa itseäsi taistelemalla tuollaiseen täydellisen toivottomuuden tilaan, nauttiaksesi edes joskus elämästäsi, vaan voit aina valita myös helpoimman polun, ja arvostaa vain nykyhetkeäsi. Et ole tippaakaan vähempiarvoisempi, vaikka kieltäytyisit kärsimyksestä. Emme ole syntyneet tänne suorittamaan elämää, emmekä kilpailemaan siitä, kuka meistä kokee eniten tuskaa.

Mutta jos itse uskot, että saavutusten eteen on kärsittävä, niin uskomuksesi myös toteutuu, sillä uskomuksemme toteutuvat AINA. Olemme niin vapaita, että voimme valita myös suunnattoman kärsimyksen, vankeuden, rajallisuuden, ja arvottomuuden kokemuksen.

Muuta negatiivinen uskomuksesi, antautumalla täydellisesti rakkaudelle, sekä  omaa itseäsi ja omaa elämääsi kohtaan, että koko muuta universumia kohtaan. Tiedosta tunnetasolla, että sinä OLET rakkaus, ja korkeampi olento, elämän voima ja kaikkeus itse. Ihastele elämäsi suurenmoisia puolia, ja pitkitä tietoisesti haltioitumisen tunnetilaasi, sillä juuri tuo tunnetila on avain aivan kaikkeen, mitä olet ikinä toivonut.

Sinun ei tarvitse olla kiitollinen kenellekään, sillä olet oikeutettu saamaan aivan kaiken, mitä haluat. Eli kiitollisuuden sijaan arvosta, kunnioita ja rakasta itseäsi täysin ehdoitta. Sillä vain rakastamalla itseäsi kykenet rakastamaan myös muita. Rakkaus on sinussa.

Lause "aamuhetki kullan kallis" sisältää suunnattoman arvokkaan viisauden. Sillä herätessämme aamulla tunnetaajuutemme on usein kohonnut - eli palautunut - korkeimpaan taajuustilaan, ja jos tartut tuohon hetkeen, ja aloitat päiväsi arvostamalla ja ihastelemalla elämääsi, niin koko päivästäsi tulee ihmeellinen, päivä täynnä mahdollisuuksia. Sillä juuri tuossa puhtaan haltioitumisen tilassa, kun mieltäsi eivät ole vallanneet huolet ja pelot, tavoitat oman korkeamman minäsi kuiskauksen - intuition.

Tuo kuiskaus saattaa inspiroida sinua myös toimintaan, mutta asiat, joita teet korkean taajuuden inspiraation tilassa, onnistuvat helposti ja vaivattomasti, ja nautit kaikesta, mitä teet. Vain muutama sekunti, jonka olet tuossa haltioitumisen tilassa, mahdollistaa paljon enemmän, kuin vuosien yrittäminen, joka tapahtuu pääosin negatiivisessa tunnetilassa.

Älä kuitenkaan tuomitse itseäsi, jos koet  negatiivisia tunteita ja kärsimystä, mutta pyri aina vapautumaan niistä, keskittämällä ajatuksesi arvostamiseen. Sillä vaikka sinulla olisi elämässäsi tuhat huolta, niin yksi ainoa asia, jota aidosti arvostat ja rakastat, voi milloin tahansa kohottaa tunnetilasi taajuudelle, joka saa kaikki nuo tuhat huoltasi katoamaan.

Sinä Olet Luoja, ja täydellisen kaikkivoipa.



3.9.2020

Lakkaa haluamasta, lopeta yrittäminen, ja toimi vain korkeamman minäsi inspiroimana - ja toiveesi toteutuvat helposti ja nopeasti



Ihmisille, jotka ovat ponnistelleet ja kärsineet paljon, ja jotka ovat uhranneet elämänsä jollekin asialle, on aina pystytetty patsaita ja muistomerkkejä, jaettu mitaleja ja myönnetty arvonimiä. Mutta onko noiden ihmisten elämä ollut onnellinen? Epäilemättä he ovat tunteneet myös tyytyväisyyden tunteita, saavuttaessaan jotakin muiden ihmisten silmissä merkittävää, mutta pääosan elämästään esimerkiksi sotasankarit ja valtioiden johtajat ovat kuitenkin joutuneet tavalla tai toisella taistelemaan asemastaan, jolloin he EIVÄT ole tunteneet onnellisuutta.

"Katoavaa on maallinen maine ja kunnia" tarkoittaa, että vallan ja maineen tavoittelu vain niiden itsensä vuoksi ei voi koskaan tehdä ketään ihmistä onnelliseksi, koska tunnemme onnellisuutta vain ollessamme resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa, eikä muiden ihmisten tai olosuhteiden hallitseminen ole koskaan kenenkään ihmisen todellinen toive - sillä se on lähtökohtaisesti myös mahdotonta.  Me emme voi koskaan hallita muiden ihmisten elämää, sillä jokainen ihminen luo täysin vapaasti itse oman todellisuutensa.

Ja koska toive vallasta ja kontrollista ei siis tule koskaan toteutumaan - elämässä kaikki on jatkuvassa muutostilassa, joka hetki - niin kontrolloinnin yrittäminenkin tapahtuu aina negatiivisessa tunnetilassa. Arvottomuuta kokeva johtaja - oli kyse sitten sotapäälliköstä, valtionjohtajasta, yritysjohtajasta, tai vallanhaluisesta puolisosta tai vanhemmasta - voi kyllä nauttia vallasta, mutta silloin hän tuntee väistämättä myös  pelkoa tuon vallan ja kontrollin menettämisestä, ja nauttii vihasta, katkeruudesta, ja turhautumisesta, jotka siis kohottavat hänen tunnetilaansa suhteessa vielä alempaan tunnetilaan, eli arvottomuudentunteeseen.

Eli niin johtaja, kuin kuka tahansa muukin ihminen,  voi olla onnellinen vain ollessaan mieleltään tasapainossa, "sinut itsensä kanssa", eli toteuttaessaan omia, todellisia unelmiaan. Johtavassa asemassa olevan, tai muulla tavoin vastuuta kantavan ihmisenkään ei siis tule olla alaisiaan tai huollettaviaan nöyrempi tai uhrautuva, mutta hänen tulee arvostaa niitä ihmisiä, joiden asioita hän hoitaa, eli hänen tulee nähdä jokaisessa alaisessaan - tai vaikkapa omissa lapsissaan - oma itsensä.

Sanonta "varo, mitä toivot, sillä saatat saada sen" kuvastaa tilannetta, jossa ihminen haluaa ja toivoo jotakin asiaa LIIAN voimakkaasti, jolloin hän ei ole resonanssissa korkeamman minänsä kanssa, ja saavuttaakin ei-toivotun. Sillä se, mitä aktiivisesti ajattelemme, toteutuu vetovoiman lain vaikutuksesta ennemmin tai myöhemmin, haluamme sitä, tai emme. Eli jos hyvin voimakkaasti tavoittelet sellaista asiaa, joka sinulta puuttuu, niin saatat lopulta, kovan yrittämisen jälkeen, saavuttaa toivomasi, mutta koska tavoitellessasi tuota asiaa et ollut onnellinen, vaan keskityit puutteeseen, niin et tunne onnellisuutta myöskään saavuttaessasi tavoitteesi. "Matka on onnistunut vain, jos tunnet onnellisuutta matkasi aikana".

Tyypillisiä esimerkkejä tällaisesta tilanteesta on raskasta työtä tekevä ihminen, joka ei osaa rentoutua lomallaankaan, ja joka murehtii vain sitä, että loma on liian lyhyt. Tai ihminen, joka manifestoi itselleen lottovoiton, mutta koska hän ei arvosta itseään, niin hän ei koe ansaitsevansa voittamiaan rahoja, ja siksi hän myös menettää nuo rahat nopeasti. Tai rakastunut henkilö, joka on toivonut hyvin kiihkeästi parisuhdetta jonkun ihailemansa ihmisen kanssa, ja kun tuo suhde sitten toteutuu, niin hän kokeekin suunnattoman pettymyksen, koska hän on saavuttanut tuon suhteen yrittämällä (siis negatiivisesta tunnetilasta käsin haluamalla), eikä tuo suhde ole toteutuessaan lainkaan hänen todellisen toiveensa, eli unelmakuvansa mukainen. Tai ihminen, jonka unelmana on olla menestyvä, maineikas ja arvostettu kirjailija, ja joka yrittää kirjoittaa kirjoja aiheista, jotka kiinnostaisivat muita ihmisiä, ja joita myytäisiin paljon. Mutta tuon kirjailijan oma, sydämen toive, olisikin todellisuudessa kirjoittaa aivan toisenlaisista aiheista, eli vaikka hän kirjoittaakin kirjoja, joita myydään paljon, niin hänen todellinen toiveensa ei kuitenkaan toteudu, eikä tuo näennäinen menestys kirjailijana siksi tee häntä onnelliseksi.

Ulkopuolisten ihmisten silmissä kaikki edellä kuvatun kaltaiset ihmiset saattavat vaikuttaa hyvin onnellisilta, ja aidosti menestyviltä, mikä johtuu siis siitä, että nuo muut ihmiset eivät koe kokijoiden itsensä todellisia toiveita ja tunnetiloja. Todellinen menestyshän ei ole koskaan mitään muuta, kuin onnellisuuden tunnetila. Maine, rahallinen menestys, suosio ja kunnia ei siis estä onnellisuutta, mutta ei myöskään koskaan  takaa sitä! Menestys on aina tunne, jonka voimme vain itse kokea - tai olla kokematta sitä.

Jos siis todella voimakkaasti toivot ja yrität jotakin, eli olet valmis  "menemään vaikka läpi harmaan kiven" saavuttaaksesi tavoitteesi, niin manifestoitkin elämääsi sellaisia asioita, jotka tuottavat sinulle pettymyksen, koska et seuraa korkeamman minäsi ohjausta, pysymällä selkeyden tunnetilassa. Aivan samoin kuin lainelautailijakaan ei voi koskaan yrittää nopeuttaa aallon liikettä: Jos hän pyrkii aallon harjalle liian aikaisin, niin hän kokee pettymyksen, koska aalto tulee takaa, ja kaataa hänet, jolloin hän putoaa syvyyksiin, eikä hän siis ole aallon liikkeen kanssa synkroniassa.

Sanonta "vaikeuksien kautta voittoon" puolestaan kertoo siitä, että voit yrittämällä, haluamalla ja hätäilemällä saavuttaa asioita, jotka tuottavat sinulle aluksi pettymyksen, mutta jos tuon pettymyksen jälkeen et jää suremaan virheitäsi, niin korkeampi minäsi pääsee jälleen ohjaamaan sinua, jolloin muutat pettymyksen voitoksesi. Mutta tuo "voitto" edellyttää siis irtipäästämistä, eli kontrollintarpeesta luopumista.

Voit siis kärsimättömänä, eli toiveikkuuden tunnetilassa, ostaa asunnon, joka paljastuu huonokuntoiseksi, eli joka on  suhteessa omaan unelmaasi virheostos, mutta jos et jää tuijottamaan virhettäsi, niin voit lopulta kuitenkin tehdä tuosta asunnosta unelmasi kaltaisen, ja saavuttaa kokemuksiesi kautta myös monia muita unelmiasi. Esimerkiksi asuntoasi korjaavat ihmiset voivat olla sinulle tavalla tai toisella merkityksellisiä. Tätä tarkoittaa sanonta "tutkimattomat ovat herran tiet" - tosin  alun perin tuossa lauseessa ei ole puhuttu "herrasta" mitään, vaan elohimistä, eli korkeasta tietoisuudesta, joka johdattaa meidät siis aina kohti toiveitamme, jos vain sallimme tuon ohjauksen.

Lauseet "liian hyvää ollakseen totta", tai: "ei pidä nuolaista, ennen kuin tipahtaa", kertovat myös tällaisesta tilanteesa, jossa toivomme jotakin hyvin voimakkaasti, jolloin näemme ikään kuin "väkisin" jonkin asian toiveemme täyttymyksenä, vaikka se ei olisikaan sitä. Mutta tunnetilamme onkin siis tuossa tilanteessa kärsimättömyyden ja toiveikkuuden taajuus, ei tiedon.

On kuitenkin suuri harha ajatella, että menestys vaatisi aina kärsimystä, sillä vain hyvin lyhyt ei-toivotun kokemus riittää luomaan toiveen, joka on välittömästi olemassa, korkean tietoisuuden taajuustilassa. Negatiivisessa tunnetilassa paljon eläneet ihmiset ovat luoneet vahvan uskomuksen siitä, että menestys vaatii aina kärsimystä ("kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"), eli itse omaan elämäänsä pettyneet ihmiset usein suorastaan TOIVOVAT, että muutkin kärsisivät saavutuksia tavoitellessaan, koska he ovat itse kärsineet. He siis tuntevat eräänlaista kostonhimoa, ja kokevat nautintoa muiden ihmisten kärsimyksistä, koska ovat itse katkeroituneet, eivätkä kykene iloitsemaan sellaisten ihmisten saavutuksista, jotka eivät ole kärsineet yhtä paljon. Kateus ja katkeruus aiheuttaa kärsimystä kuitenkin vain sille, joka näitä tunteita itse tuntee, ei kateuden kohteelle.

Jokainen meistä voi kuitenkin milloin tahansa valita kärsimyksen sijasta helpoimman polun, eli ilon ja onnellisuuden. Eli todellisuutemme muuttuu tunnetilamme mukaiseksi, ja valitsemme myös kanssaluojamme aina sen mukaan, missä tunnetilassa itse kulloinkin olemme.

Buddhalainen ajatus siitä, että "kärsimyksen syynä on elämän jano" ei siis tarkoita sitä, että meidän tulisi lakata nauttimasta elämästä, vaan se tarkoittaa, että meidän tulee lakata yrittämästä kontrolloida olosuhteitamme, ja muita ihmisiä, ja keskittyä vain tuntemaan myötätuntoa ja rakkautta sekä itseämme, että noita muita ihmisiä kohtaan.

Jos keskityt siihen, mitä muut ihmiset ajattelevat tai toivovat, eli pyrit resonanssiin muiden ihmisten kanssa, niin et toteuta omia toiveitasi, vaan muiden ihmisten toiveita. Ja tuolloin koet väistämättä pettymyksen. Kulttuurisääntöjen, tapojen, trendien, muodin, roolimallien, tai ystävien ja sukulaisten mielipiteiden seuraaminen voi tuntua turvalliselta, mutta jos omat toiveesi poikkeavat  noista yleisistä ihanteista, säännöistä ja mielipiteistä, niin et tunne onnellisuutta. Voit kyllä arvostaa ja kunnioittaa esim. tapakulttuuria, ja noudattaa sitä, koska arvostat muita ihmisiä, mutta jos sinut pakotetaan siihen, ja tavat ja kulttuuri rajoittaa elämääsi, niin kyse ei ole enää arvostuksesta, vaan orjuutuksesta ja uhrautumisesta.

Todelliset, sydämemme toiveet toteutuvat siis aina helposti, ilman minkäänlaista yrittämistä. Sinun ei siis tarvitse etsiä ja tavoitella unelmiesi työpaikkaa, arpajaisvoittoa, puolisoa tai asuinpaikkaa, vaan ne tulevat luoksesi helposti, täsmälleen oikealla hetkellä, jos vain pysyt korkeassa tunetilassa, mistä tahansa syystä. "Kivi muuttuu kullaksi, aurinko paistaa virvoittavan sateen jälkeen - ja rakkaus parantaa, mitä tahansa".

Ihminen, joka seuraa omaa polkuaan, eli omaa intuitiotaan ja innostustaan, ja arvostaa samalla myös muita ihmisiä, välittämättä kuitenkaan  negatiivisessa tunnetilassa olevien, pessimististen ja pelokkaiden ihmisten  mielipiteistä, menestyy elämässään aina. Sillä menestys on aina vain onnellisuutta ja elämäniloa, jonka koemme itse, juuri nyt.






Kommentit