Sinä Olet Luoja

  Koetko usein olevasi turvassa vain, kun olet yksin tai tuttujen ihmisten seurassa? Oletko joskus kokenut, että vaikka olet toiveikas ja "reipas", niin joku sinussa rajoittaa menestystäsi, uusien mahdollisuuksien löytämistä ja iloasi? Onko tämä "joku synkkyys sinussa" saanut sinut pelkäämään muita ihmisiä? Tunnetko syyllisyyttä, jos joku tuntematon ihminen pyytää sinulta jotain, ja haluat kieltäytyä? Oletko joskus myös vihannut ihmisiä, jotka tulevat "reviirillesi"? Autatko mielelläsi vapaaehtoisesti muita ihmisiä, mutta pelkäät itse vastaanottaa apua muilta? Pelkäätkö jääväsi "kiitollisuudenvelkaan"? Rankaisetko usein itseäsi tekemällä paljon töitä, eli "raatamalla" tai "hukuttamalla" itsesi velvollisuuksiin? Annatko usein vilpittömästi lahjoja, rahaa ja apua muille, mutta koet itse jääväsi osattomaksi? Tunnetko takertuvasi omiin läheisimpiin ihmisiisi, mutta samalla myös usein vihaat heitä, koska koet olevasi heistä riippuv...

  Halveksitko edelleen "natseja", jotka tappoivat juutalais-, mustalais-, homoseksuaali- ja vammaisoletettuja? (jokainen ihminen on aina joka hetki ainutkertainen yksilö ja siksi emme voi koskaan puhua homogeeenisista ihmisryhmistä) Säälitkö heidän "uhrejaan"? Halveksitko kerjäläismustalaisoletettuja, jotka ryöstävät vanhuksia Suomessa? Säälitkö heidän "uhrejaan"? Halveksitko kerjäläismustalaisoletettuja vihaavia suomalaisia? Säälitkö noiden vihaisten suomalaisten "uhreja" eli kerjäläismustalaisoletettuja? Halveksitko juutalaisoletettuja, jotka tappavat muslimioletettuja? Säälitkö heidän "uhrejaan"? Halveksitko muslimioletettuja jotka tappavat juutalaisoletettuja? Säälitkö heidän "uhrejaan"? Halveksitko perheväkivaltaa kokevaa ystävääsi, säälimällä häntä, ja halveksitko myös hänen puolisoaan, tuomitsemalla tuon puolison "väkivaltaiseksi narsistiksi"? Kaikki tuomitseminen ja sääliminen eli moralismi perustuu AINA ylpe...

  Oletko ollut joskus tilanteessa, jossa esität oman mielipiteesi ja olet hyvin rauhallinen (uskot siis omaan totuuteesi), mutta seurassasi oleva hermostunut ihminen käskee sinua rauhoittumaan? Miksi tuo hermostunut ihminen tekee niin? Hän tekee niin siksi, että sinun mielipiteesi tai olemuksesi sai hänet hermostumaan, ja hän uskooo SINUN olevan syyllinen hänen reaktioonsa. Todellisuudessa hän hermostui itselleen, eli hän on eri mieltä oman todellisen itsensä kanssa. "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa." Jos tuollaisessa tilanteessa säikähdät ja haluat "rauhoittaa tilanteen", mielistelemällä tuota hermostunutta ihmistä, ja etsimällä syitä tuohon reaktioon omasta itsestäsi, niin myös oma tunnetilasi laskee, ja hermostunut eli pelokas ihminen kokee hetkellisesti "voittaneensa" sinut puolelleen. Ylpeä ihminen on siis hetken "hyvää pataa" muiden kaltaistensa eli pelokkaiden ihmisten kanssa, koska hän kokee näiden ihailevan hänen "viisautta...

  Blogini laskurin mukaan eniten lukijoita kiinnostavat tällä hetkellä tekstit, joissa puhutaan uskonnollisista liikkeistä pois lähteneistä ihmisistä, ja vaikeuksista luottaa muihin ihmisiin. Eniten lukijoitani tuntuu siis huolettavan se, mitä muut ihmiset heistä ajattelevat, ja pärjäävätkö he ilman noita muita ihmisiä. Ihminen on hyvin viisas siinä vaiheessa, kun hän ymmärtää omanarvontunteen olevan kaiken onnellisuuden eli elämänilon perusta. Turva, jota uskomme saavamme muilta ihmisiltä, on aina harhaa siksi, että nuo muut ihmiset ovat täysin vapaita tekemään omia päätöksiään - ja myös poistumaan elämästämme milloin tahansa, tavalla tai toisella. Siksi ainoa asia, jota kenenkään meistä kannattaa koskaan tavoitella, on omanarvontunne ja tyytyväisyys nykyhetkeen, ja toimiminen "kaikessa rauhassa" eli intuitiivisen viisauden ohjaamana. Esim. kristinuskon Raamattuja on sensutoitu todella paljon, mutta silti niistä löytyy vielä alkuperäistä buddhalaista/shamanistista viisautta:...

  Muista aina, että menestys on mielentila, ei olosuhde. Voit olla kuinka rikas, kuuluisa ja ihailtu tahansa, mutta jos et itse koe tyytyväisyyttä, et ole menestynyt. Jos joku toinen ihminen säälii tai tuomitsee sinua, vaikka itse olet "sinut itsesi ja elämäsi kanssa" juuri nyt, niin tuo säälivä tai tuomitseva ihminen on ylpeä eli pelokas, ei viisas. Älä siis kiinnitä mitään huomiota sääliviin tai tuomitseviin ihmisiin, vaan ainoastaan oman itsesi arvostamiseen. Ja kun arvostat itseäsi, niin olet välittömästi myös menestynyt, ja kykenet arvostamaan myös kaikkia muita ihmisiä - täysin riippumatta heidän omista tunnetiloistaan ja olosuhteistaan. Menestystä on siis AINA vain rakkaus omaa itseä kohtaan, ja kun koet olevasi menestynyt eli tyytyväinen, niin todellistat elämääsi myös sellaisia toivomiasi olosuhteita, joihin voit olla tyytyväinen. Tätä tarkoitti alun perin myös kansanviisaus "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa". Kuuseeen kurkottaminen eli suurenm...

  Monen shamanistisen suomen kielen sanan merkitys on muuttunut, koska ihmiset ovat alkaneet uskoa kollektiiviseen todellisuuteen ja ajan olemassaoloon (olen aiemminkin kirjoittanut tästä aiheesta paljon, eli kannattaa selata näitä blogitekstejä). Yksi tällainen sana on "ikivanha". "Ikiaikainen" ei ole alun perin tarkoittanut "todella vanhaa" vaan ikuista, ajatonta. Eli kaiken on shamanistisessa kulttuurissa alun perin ymmärretty tapahtuvan samalla hetkellä, ja todellisuustilan ovat määrittäneet tunnetilat ja aktiiviset ajatukset eli uskomukset. Eläimet ja kasvithan elävät konkreettisesti "ikuisuudessa", ajattomuudessa, ja vain ihmiset mittaavat aikaa, miettivät menneitä ja tulevia tapahtumia. Myös verbi "tuntea" (merkityksessä: "Tiedän kuka tuo henkilö on") on tarkoittanut konkreettisesti esimerkiksi jonkun ihmisen "tuntemista todeksi" eli uskomista hänen olemassaoloonsa tunnetasolla, jolloin tuo tunnettu henkilö on...

  Miksi uskonnollisista liikkeistä eronneet ihmiset jäävät usein "tyhjän päälle", ja kokevat siksi edelleen tarvetta todistella muille ihmisille omaa arvokkuuttaan - aivan kuten he uskovina yrittivät todistella sitä "jumalalle" ja muille uskovaisille? Ihmisen, joka on tottunut uskomaan säälin ja uhrautumisen arvokkuuteen ja "jalouteen", voi olla hyvin vaikea ymmärtää noiden tunteiden perustuvan ylpeyteen ja pelkoon, ei rakkauteen. Jos uskonnollisuus on perustunut uhrautumiseen ja muiden ihmisten ja "jumalan" palvelemiseen ja miellyttämiseen, niin uskovainen ei uskonnosta luovuttuaankaan usein pysty rakastamaan itseään täysin ehdoitta. Hän kokee siis omanarvontunteen, oman itsen rakastamisen ja myös elämästä nauttimisen kiellettyinä tunteina, ylpeytenä, "syntinä". Kyse on myös uskomisesta "todellisuuteen, jonka joku muu voima luo", ja ihminen ei voi tuntea itseään täysin vapaaksi, ellei hän ole oivaltanut luoneensa ja sallineen...

  Asiat pääsevät järjestymään, kun et enää itse yritä järjestää niitä. Olet ajatuksilla todellisuuttasi luova olento, et oman elämäsi orja, jonka kohtalona on raataa ja kärsiä. Olet purjehtija, et tuuli. Olet ohjaaja ja suunnannäyttäjä, et moottori. Jos yrität hallita elämää ja muita ihmisiä, niin löydät vain muita kaltaisiasi, jotka hekin haluavat hallita sinua ja sinun elämääsi. Toiveesi toteutuvat omalla painollaan, jos luotat painovoimaan. Aurinko nousee ja laskee ilman, että olet siitä huolissasi. Luonto pyrkii koko ajan harmoniatilaan ja ylläpitää siten maapallon elinkelpoisuutta. Elämänhalusi, elimistösi ja autonomiset solusi pitävät sinut hengissä, ei järkesi eivätkä lääkärit ja lääketiede. Rentoudu ja nauti, olet oman elämäsi keskipiste ja päähenkilö. Kaikki huolesi ovat harhaa.

  Älä sabotoi ainutkertaista nykyhetkeäsi pelkäämällä tulevaa, olemalla kärsimätön, pettynyt tai katumuksen tilassa. Elämäsi ei tule koskaan muuttumaan "paremmaksi" kuin se hetki, johon juuri nyt olet tyyytyväinen - joko jostain syystä tai ilman mitään syytä. Jos olet rauhallinen ja tyytyväinen juuri nyt - et yritä ratkaista mitään ongelmia, et pelkää tulevaa etkä murehdi menneitä - niin arvosta tuota hetkeä. Se, että mitään ei juuri nyt tunnu tapahtuvan, ei ole totta. Kaikki muuttuu koko ajan, ja jos olet tyytyväinen juuri nyt, niin kuljet kaikkein helpointa ja nopeinta reittiä kohti todellisia toiveitasi. Aivan kuten istuessasi kaikessa rauhassa junassa katselet ohikiitäviä maisemia uskoen pian saapuvasi perille. Et yritä nopeuttaa junan kulkua, et vetää hätäjarrusta etkä pyrkiä takaisin lähtöasemalle. Tiedät, mihin juna on menossa, ja siksi kaikki on hyvin, vaikka et vielä olekaan määränpäässäsi. Olet siis koko ajan "perillä" myös ollessasi matkalla. Samalla tava...

  Miten tiedät, voiko kohtaamaasi uuteen ihmiseen luottaa? Meille ei KOSKAAN tapahdu mitään "pahaa", ellemme itse salli sitä, ja näe tuota asiaa pahana. Todellisuutemme on aina oman itsemme heijastuma. Siksi kaikki uudet tuttavuudet kannattaa aina kohdata kunnioituksen ja mielenrauhan tilassa, vaatimatta heiltä mitään, yrittämättä hallita heitä, tai kokematta itse tarvetta miellyttää ketään tai uhrautua kenenkään puolesta. Jos rakastat itseäsi ehdoitta ja kunnioitat kaikkia muita, niin vedät puoleesi vain kunnioittavia ja oman arvonsa tuntevia ihmisiä - ja epäkunnioittavat ihmiset kiertävät sinut kaukaa tai paljastavat välittömästi sinut kohdatessaan "ketunhännät kainalossaan". Autenttista ihmistä ei siis voi kukaan koskaan "huijata". Ja hyväuskoinen, alistuva, toiveikas tai muita ihmisiä hallitsemaan pyrkivä ihminen ei ole autenttinen. Siksi vain "tyhmyydestä sakotetaan". (hevonen voi kumartaa pyydettäessä tai hyökätä laumahierarkiassa "ale...

  Voiko vaikeista lapsuustraumoista päästä eroon? Kyllä voi, ja voimme tehdä tuon negatiivisista tunnemuistoista vapautumisen vain itse.  Esim. traumojen läpikäyminen toistuvasti terapiassa vain aktivoi noita traumoja eli vahvistaa niitä. Trauma on lähtötilanne, mutta toimivan terapian päämääränä on oltava oman tunnetason osallisuuden ymmärtäminen.  Ja osallisuus ei ole sama asia kuin syyllisyys.  Traumoja isistä ja äideistä on "orpojen" lisäksi myös monilla sellaisilla ihmisillä, jotka ovat eläneet perheissä. Ja siksi meillä on myös ehdolliseen "rakkauteen" ja toiveikkuuteen perustuvat "romanttiset" parisuhteet, joissa aitoa, ehdotonta rakkautta voi myöhemmin opetella tuntemaaan, eli löytää rakkauden itseään kohtaan - joka on ainoa rakkaus, jota voimme todellisuudessa koskaan tuntea. Vihaamalla tarpeeksi paljon puolisoitaan ihmiset saattavat oppia rakastamaan myös niitä vanhempia, joihin he pettyivät. Vihahan mahdollistaa tiedostamattomien pelkojen kohta...

  Miksi moni maailmankatsomustaan vaihtava ihminen kokee aluksi innostusta ja myös aitoa iloa, eli uskoo vihdoin löytäneensä kauan etsimänsä "totuuden"? Miksi uskonnollisissa seurakunnissa käytetään usein "todistajina" innokkaasti kääntymyksestään kertovia entisiä rikollisia, juoppoja ja narkomaaneja, ateisteina aiemmin tunnettuja julkkiksia, homoseksuaalisuudesta "eheytyneitä", toisen uskontokunnan tai ateismin hylänneitä, "vääräuskoisuudesta pelastuneita"? Ja miksi myös "realistiset" moralistit ja ateistit suhtautuvat usein ylimielisesti kaikenlaisiin uskovaisiin - myös todellisuuden subjektiivisuudesta puhuviin fyysikoihin? Maailmankatsomusta vaihtavia ihmisiä ovat esim. kristityt, joista tulee muslimeja; muslimit jotka kääntyvät kristinuskoon; shamanismiin eli magiaan uskovat, jotka vaihtavat "taika"uskonsa monoteismiksi; monoteistit, jotka innostuvat "noituudesta"; perinteiseen tieteeseen uskovat ihmiset, jotka ...

  Aikaa ei ole olemassa, kaikki kokemuksemme tapahtuvat samalla hetkellä taajuusdimensiossa, ja siksi voit käyttää kuviteltuuun tulevaisuuteen liitttyviä miksi-kysymyksiä saavuttaaksesi sallimisen tilan juuri nyt. Jokainen kysymyshän luo aina vastauksen itseensä. Älä kysy "miten, milloin tai kenen toimesta", koska noihin kysymyksiin vastauksen tietää vain korkeampi olemuksesi, ja siksi itse kysymyskin pitää sinut epäuskon taajuudella. Oman todellisen eli tällä hetkellä laajentuneimman eli korkeimman itsesi vastaus noihin miksi-kysymyksiin on aina: "Koska rakastan itseäni ilman mitään ehtoja ja siksi todelliset toiveeni toteutuvat joka hetki." Ja koska luomme todellisuuttamme ajatuksillamme ja sallimme toiveitamme uskomalla niihin, niin myös tuo miksi-kysymyksen olosuhde on yhtä totta kuin ehdoton rakkautesi itseäsi kohtaan. Niiden todellisuustila eli värähtelytaajuus on siis sama. Esimerkkejä: -Miksi löysin unelmieni rakastetun? -Miksi paranin sairaudestani? -Miksi ...

  Oletko tullut ajatelleeksi, että jos taistelet tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta, niin vastustat samalla demokratiaa ja sananvapautta? Jokaisella ihmisellähän on aina täydellinen vapaus valita sekä mielipiteensä että tunnetilansa. Meillä kaikilla on siis vapaus myös kärsiä, kokea tulevansa alistetuksi ja yrittää hallita muita ihmisiä. Jokainen pelokas tuntee myös vihaa ja jokainen vihainen on aina pelokas. Ja jos sinä taistelet tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta, niin uskot, että on olemassa alistettuja ihmisiä ja heidän alistajiaan. Ja yrität itse hallita molempia. Säälijä halveksii aina säälinsä kohdetta. Taistelet siis itseäsi vastaan, etkä kunnioita ketään. Yleirradion Ykkösaamu -ohjelmassa toimittaja ja kaksi keskustelijaa iloitsivat siitä, että "änkyränä" tunnettu Unkarin ex-pääministeri Orban hävisi vaalit. Toimittaja piti tätä osoituksena demokraattisesta oikeudenmukaisuudesta. Orban on vastustanut Ukrainalle annettavaa lainaa. Fysiikan näkökulmasta sodan t...

  Koska luomme ja sallimme itse kaikki kokemuksemme (multiversumissa). niin myös kansanviisaus "kiittämättömyys on maailman palkka" pitää paikkansa. Kenelläkään toisella ihmisellä ei nimittäin ole koskaan velvollisuutta kiittää meitä mistään (arvostus ja kiitollisuus ilmenevät eri taajuuksilla), ja katkeruus vie kalatkin vedestä, aivan kuten kateuskin. Moni vanhempi antaa esim. "hyvää hyvyyttään" lahjoja aikuisille lapsilleen saamatta itse vastalahjoja. Huomaa, että jos tunnet itsesi tästä syystä loukatuksi, niin omakin rakkautesi lapsiasi kohtaan on ainakin jossain määrin ehdollista, ei siis vilpitöntä ja aitoa. Jos itse arvostat kaikkia ihmisiä, niin saat muilta ihmisiltä vastalahjoja, aineellisia tai aineettomia, KOSKA arvostat - sekä itseäsi että muita. On siis mahdollista, että sinullakin on tiedostamattomia negatiivisia tunnemuistoja, jotka liittyvät omiin lapsiisi. Sinulla on kuitenkin täydellinen vapaus olla myös olematta tekemisissä lastesi kanssa, jos tunn...

  Kaikki ns. ongelmamme elämässä ovat aina ihmissuhdeongelmia. Ja kaikkien noiden ei-toivottujen kokemusten syynä on rakkaudettomuus omaa itseämme kohtaan. Suhteemme omaan itseemme on siis tärkein ihmissuhteemme elämässä. Jos syytät tai säälit toista ihmistä, niin syytät ja säälit itseäsi. Jos joku toinen syyttää tai säälii sinua, niin hänkin tekee sen vain itseään kohtaan. Siksi sillä, mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta, ei ole KOSKAAN mitään väliä. Sama pätee myös eläimiin ja kasveihin, joiden kanssa elät, ja kaikkiin olosuhteisiin, joissa parhaillaan "olet". Vain sillä on merkitystä, oletko ylpeä ja pelokas, vai rakastatko itseäsi rohkeasti, ilman mitään ehtoja. Ehdoton rakkaus omaa itseä kohtaan on yhtä kuin onnellisuus. Ja tuossa tunnetaajuustilassa sinulla siis ON manifestoitunut rakkaus, jota voit jakaa eli heijastaa myös muille eläville olennoille.

  Jos joku näkee itsensä "maailman pelastajana" (esim. Donald Trump), niin millainen ihminen tuohtuu siitä ja pilkkaa tätä "pelastajaa"? Aivan: Ihminen, joka on itsekin ylpeä, eikä siksi kykene arvostamaan kaikkia muita ihmisiä, itsensä kaltaisia. Kaikki hyväätarkoittavat säälijät ja moralistit ovat aina ylpeitä, uskoivat he mihin tahansa hallitsemattomiin korkeampiin voimiin: Jumaliin, messiaisiin, sattumaan, kohtaloon tai luonnonvoimiin, jotka ikään kuin vihaavat ihmistä jonkinlaisena evoluution tuottaamana virheenä. Sekä uskonnollinen ajatus "antikristuksesta" demonisena hahmona, että ateistinen ajatus ihmisestä "pahana mutaationa" edellyttää aina ylpeyttä eli pelkoa - uskoa siihen, että ihminen itse ei ole kaikkien kokemustensa aikaansaaja. Toista ihmistä "antikristukseksi" syyttävä syyttää siis aina itseään. Aivan kuten "narsismin" uhrikin on itse "narsisti". Viisas ihminen ei tuomitse eikä pilkkaa itseään eikä ...

  Usko taistelun välttämättömyyteen eli pelko aikaansaa inhimillisen kärsimyksen. Kaikki taistelu on kuitenkin aina turhaa. Todelliset toiveemme toteutuvat silloin, kun emme taistele ollenkaan, helposti ja ilman yrittämistä. Ja tuossa tyyneyden mielentilassa myös havaitsemme sellaiset todelliset toiveet, joita emme usein osaa arvostaa siksi, että ne tuntuvat niin "itsestäänselviltä": Kehoamme hengissä pitävät elintoiminnot, planeettojen liikkeen synkronia, auringon tuottama lämpö, hengitysilma, vesi, ravinto. Jatkuva muutos eli energiavärähtely, joka pysyy elämää ylläpitävässä harmoniatilassa, ellemme itse estä tuota harmoniaa pelkäämällä muutosta. Harmoniahan ei ole koskaan staattinen tila. Mikään elämässämme ei siis ole koskaan hetkeäkään itsestäänselvää. Itsestäänselvyyden illuusio johtuu kollektiivisista uskomuksista eli aktiivisista ajatuksista, joita emme useimmiten edes huomaa vastaanottavamme: Uskon olevani juuri nyt olemassa ja siksi - ja vain siksi - olen eli havait...

  Älä etsi toisten ihmisten hyväksyntää ja suosiota, koska pelokkaita ihmisiä on paljon enemmän kuin aidosti rohkeita. Et itse hallitse mainetta ja kunniaa, jos toivot saavasi sitä muilta ihmisiltä. Siksi maine ja kunnia on aina katoavaista. Etsi siis totuutta ja mielenrauhaa omaa itseäsi ehdoitta rakastamalla ja arvostamalla. Sinun todellisuutesi on aina juuri niin suurenmoinen, kuin sinä itse. Ja jokainen meistä on suurenmoinen ja kaikkivoipa, emme vain aina itse muista sitä. Muista myös, että toisen ihmisen menestys ja puhdas ilo ei ole koskaan sinulta pois - se päin vastoin osoittaa, että myös sinä voit olla menestyvä eli iloinen. Iloitse siis vilpittömästi iloisten kanssa ja saat kaiken, mitä haluat.

  Voiko toista ihmistä, kulttuuria, etnistä syntyperää, poliittista aatetta, valtiota, uskontoa, "jumalia ja messiaita" tai ylipäätäin mitään PILKATA? Ei voi. Pilkasta loukkaantuja ja kunnian "menettäjä" loukkaa aina vain itse itseään ja luopuu itse omasta kunniastaan, itsensä silmissä. Sillä, mitä MUUT meistä ajattelevat, ei ole koskaan mitään väliä, koska jokainen pilkkaaja on itsekin ylpeä eli pelokas. Kunniankoukkauksiin, "rasismiin", halveksuntaan ja syrjintään perustuva lainsäädäntö ei siis koskaan johda yksilöä kunnioittaviin tuomioihin. Mutta nuo kaikki tuomiot ovat kuitenkin vetovoiman lain näkökulmasta "oikeudenmukaisia", koska myös nuo tuomitut ovat ylpeitä eli pelokkaita. Niin makaa kuin petaa. Niin metsä vastaa kuinka sinne huutaa. Todellisuus on aina vain oman mielemme ja uskomustemme heijaste. Ennakkoluulotesti: Onko loukkaavaa sanoa "Jeesus/Muhammed oli vammainen homomustalainen?" Ei ole. Maailmassa elää tuhansia Jeesus ...

  Kaikki tapahtuu juuri nyt, ja sallit itse sen, mitä tapahtuu. Sinun ei siis tarvitse katua mitään mennyttä, eikä tavoitella mitään tulevaa. Sinun ei tarvitse yrittää miellyttää ketään, ei myöskään omaa korkeampaa olemustasi. Rakkaus ei ole miellyttämistä ja anelemista. Olet joka hetki oikeutettu nauttimaan elämästäsi, ja kaikki tapahtuu sinua varten. Et ole koskaan menettänyt mitään, koska kaikki ei-toivottu on luonut toivottua. Kaikki, mitä haluat kokea, on jo olemassa. Kaikki on siis hyvin, ja voit arvostaa itseäsi ja elämääsi juuri nyt. Koska kaikki tapahtuu juuri nyt, niin kaikki on mahdollista nyt. Kaikki toiveesi eivät tapahdu samalla hetkellä, koska et itse halua niin tapahtuvan. Et halua syödä raakoja hedelmiä. Et halua kohdata rakastettua, joka ei ole vielä valmis kohtaamaan sinua. Et halua liikaa tavaraa tai ruokaa. Et halua muuttaa paikkaan, jossa et viihdy. Siksi kaikki hyvä tapahtuu aina täsmälleen oikeaan aikaan. Silti juuri nyt lukemattomat todelliset toiveesi tote...

  Monet ihmiset sekoittavat toisiiinsa aidon mielenrauhan ja turtumisen negatiivisiin tunnetiloihin. Jos olet elänyt ikään kuin "käsijarru päällä", peläten ilon kokemuksia siksi, koska ilo paljastaa aina tiedostamattomia tunnelukkojamme, niin et ole rauhallisenakaan aidosti tyyni, vaan olet vain pakottanut itsesi tottumaan matalampiin värähtelytaajuuksiin. Siksi saatat puhua muista ihmisistä pahaa paljonkin ilman, että "omatuntosi kolkuttaa". Vastaavasti ihminen, joka on usein aidon mielenrauhan ja puhtaan ilon tilassa, tuntee myös negatiiviset tunteet suhteessa voimakkaampina, eli hän tuntee voimakasta "sielunkipua", kun hänen tunnetilansa hieman laskee. Tästä johtuu, että esim. luovia taiteilijoita pidetään usein "sekopäinä". Jos taiteilija ei ole tietoinen siitä, että hänen voimakkaat tunnetilavaihtelunsa johtuvat tunnetaajuuden muutoksista, niin hän saattaa myös itse pitää itseään "hulluna". Ja siksi monet luovat ihmisetkin ovat ylp...

  Oletko usein eri mieltä jonkun ihmisen kanssa vain siksi, että et pidä tuosta ihmisestä? Hän on ehkä paljastanut sinusta itsestäsi sellaisia asioita, joita et itsekään halua myöntää. Ei hätää: Tällainen käytös on erittäin yleistä ja hyvin inhimillistä. Sinulla on jotain "hampaankolossa" tuota ihmistä vastaan, ja siksi et yksinkertaisesti HALUA, että hän olisi viisas ja oikeassa! Voit törmätä tällaisiin tilanteisiin keskusteluissa hyvin usein: Jos kirjoitat vaikkapa Jeesuksen ehdottoman rakkauden opista kristitylle, ja hän ei tunne sinua, niin hän saattaa olla kanssasi samaa mieltä. Mutta jos kerrot, että Buddhakin opetti noita samoja asioita, niin tuo uskovainen ihminen pelästyy, ja torjuu ajatuksen Jeesuksen ja Buddhan opetusten samankaltaisuudesta. Hän ei halua menettää tuttua uskonnollista asennettaan liittyen kristinuskoon "oikeana" uskontona ja buddhalaisuuteen "vääräuskoisuutena". Joskus tällaiset tilanteet ovat myös koomisia: Jos kerrot keskustelu...

  Miksi kuolema on aina hyvä asia, oli kuollut minkä ikäinen tahansa? Moni ihminen sanoo, että ei pelkää mitään, mutta kuoleman näkeminen aina arvokkaana on usein tällaisellekin ihmiselle vaikeaa. Ja tällöin ihmisellä on uskomus, että jos lapsi syntyy maailmaan, niin hänellä on sekä oikeus, että ikään kuin VELVOLLISUUS elää vanhaksi, jotta hän ei olisi syntynyt "turhaan". Tällainen ajattelu kertoo siitä, että ihminen ei arvosta kaikkea elämää, vaan hän arvostaa elämää sen pituuden mukaan. Hän ei siis ymmärrä sitä, että kuolemme joka hetki, kun solujamme kuolee ja uusia syntyy, eikä aikaa ole olemassa. Kaikkia kuolemia ja myös lyhyitä elämiä kannattaa arvostaa, koska mikään, mitä meille tapahtuu, ei ole koskaan "paha", mehän luomme ja sallimme kaikki kokemuksemme itse (fysiikan näkökulmasta on vain subjektiivisia kokemuksia ja todellisuuksia). Jos lapsi syntyy sota-alueelle, niin hän usein kuolee, jotta hänen ei tarvitse kärsiä. Eikö kuolema siis ole hyvä asia? Myös ...

  Voiko ihminen kokea myös taistelun muita vastaan "harmittomana leikkinä"? Kaikestahan seuraa aina "pelkkää hyvää" metafysiikan näkökulmasta. Ei-toivottu vahvistaa aina toiveitamme. Ihminen voi kuitenkin kokea taistelun harmittomana leikkinä vain, jos hän ei pelkää ollenkaan. Ja silloin hän ei taistele ketään vastaan, koska hän ei taistele ITSEÄÄN vastaan. Itämaisten itsepuolustuslajien alkuperäinen filosofiahan on: "Voimakkain soturi on aina se, joka ei tunne mitään negatiivisia tunteita, ei myöskään sääliä, koska häntä vastaan ei voi yksikään pelokas edes hyökätä" (pelokkaat ja rohkeat elävät aina täysin eri todellisuustioloissa). Pelkokin kannattaa siksi kohdata aina mielenrauhan tilassa, koska silloin ihminen voi huomata, että mitään pelättävää ei ole. Pelkohan on "väärä tunne", eli se kannustaa ihmistä rauhoittamaan mielensä, pyrkimään selkeyden tilaan, jotta negatiivinen tapahtumaketju ei lähtisi käyntiin eikä negatiivisena koettu tilanne ...

  Onko erilaisuus rikkautta? Kyllä, erilaisuus eli todellisuuden havaitsijoiden täydellinen uniikkius on elämän kokemisen eli luomisen edellytys. Ja vain jatkuva luominen ja jatkuva muutos on "vaurautta". Elämän energia ei ole koskaan staattisessa tilassa. Jos me kaikki olisimme geneettisesti toistemme identtisiä klooneja, ja myös ajattelisimme ja toimisimme täsmälleen samalla tavalla, niin luomista ei tapahtuisi lainkaan. Luominen tapahtuu siis kokemalla elämää, ja siksi ilman havaitsijaa ei ole kokemustakaan eli todellisuutta. Sellaiset "suvaitsevaiset" ihmiset, jotka säälivät ja ihailevat esimerkiksi kuvitteellisia vähemmistöjä, eivät todellisuudessa ole suvaitsevaisia lainkaan, sillä he ovat luoneet mielikuvan tietyistä ihmisryhmistä tietynlaisina. Ja tuo mielikuva ei ole koskaan totta. Myös kaikki vähemmistöjen edustajat ovat inhimillisiä ihmisiä, ja aina sekaverisiä. Samalla tavalla suvaitsemattomia eli ylpeitä ja pelokkaita ovat avoimesti vähemmistöjä ja ...

  Miksi korkeasti koulutetut, arvostetussa asemassa olevat, lahjakkaat, ihaillut ja taloudellisesti menestyvät ihmiset eivät suinkaan aina ole menestyviä eli onnellisia? Se johtuu siitä, että koulutus, yhteiskunnallinen asema ja raha ei tee ihmisestä viisasta. Ja jos muut ihmiset ihailevat tällaista näennäisesti menestyvää ihmistä, niin hän kokee, että hän ei täytä ihailijoidensa odotuksia. Tai hänestä tulee ylpeä, ja ylpeys perustuu aina pelkoon. Myöskään ihailu ei ole kunnioitusta, vaan pyrkimystä määritellä ihailun kohde "täydelliseksi". Ja kukaan ihminen ei ole koskaan täydellinen. Jos joku ihminen on tänään ihailtu, hän voi huomenna olla halveksittu. Ihailijathan eivät arvosta itseään ja siksi he usein pettyvät myös ihailunsa kohteisiin. Yksikään lääkäri ei voi estää ihmistä sairastumasta ja kuolemasta, koska jokainen ihminen päättää omasta terveydentilastaan ja kuolemastaan aina itse. Yksikään nuori eläinlääkäri ei ole kokenut kaikkia niitä kokemuksia, joita vuosikymmen...

  Miksi mikä tahansa maailmankatsomus tuntuu joskus "toimivan" - ja toisinaan taas tuottavan pettymyksiä? Miksi kirkot ovat pääsisäisenä täynnä, mutta myös islamilla ja muilla uskonnoilla on miljoonia kannattajia? Miksi jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi? Vastaus on yksinkertainen: Todellisuus perustuu omiin uskomuksiimme. Voimme siis liittää minkä tahansa kokemuksen - positiivisen tati negatiivisen - mihin tahansa maailmankatsomukseen ja uskoa, että tuon kokemuksen aikaansai juuri tuo tietty voima: "jumala, sattuma, luonnonlaki tai kohtalo." Sinä itse olet kuitenkin tuo todellinen voima, sillä sinä olet se, joka uskoo. Kaikki tapahtuu tai ei tapahdu aina sinulle, todellisuuden havaitsijalle. Sinä olet tuo "jumala ja luonnonvoima". Sinä olet oman elämäsi kaikkivoipa luoja.

  Miksi viisas ihminen ei tunne sääliä eikä velvollisuudentunnetta, eikä uhraudu tai taistele kenenkään toisen ihmisen puolesta? Jos olet ylpeä ja uhraudut, taistelet ja kärsit "heikkojen" puolesta, niin tunnet hetken mielihyvää, koska uskot tehneesi jotain arvokasta. Nuo hyvät teot luovat siis illuusion omasta arvostasi - jota et ilman tekojasi olisi tuntenut. Todellisuudessa teet "karhunpalveluksen" sekä itsellesi että autettavillesi, koska et kunnioita heitä, vaan uskot heidän olevan heikkoja, ja autat heitä ylpeänä - eli olet itse edelleen pelokas, egoisti. Etkä pelokkaana rakasta itseäsi ETKÄ noita autettaviasi. Ylpeä ihminen on siis kuin vuorikiipeilijä, joka kaivaa kuopan vuoren juurelle, ja kiipeää sitten sankarillisesti ylös kuopasta. Vuori jää häneltä edelleen valloittamatta, ellei hän suostu rakastamaan itseään ja muita täysin ehdoitta. "Sotasankaruuskaan" ei siksi koskaan ole todellista sankaruutta, koska taistelun muita vastaan voi voittaa vai...

  Jos sinulla on joku suunnitelma, johon olet uskonut, mutta joka ei ole toteutunut, niin syytätkö siitä itseäsi? Olet ehkä kertonut tuosta unelmastasi myös muille, ja koska koet epäonnnistuneesi, niin olet alkanut vältellä muiden ihmisten seuraa. Sinua ärsyttävät uteliaat ihmiset, jotka tuntuvat halveksivan sinua, koska olet niin "saamaton", kykenemätön "saamaan mitä haluat". Puolustat itseäsi tuntemalla joskus myös vihaa noita muita ihmisiä kohtaan. Vapauta itsesi itsekritiikistä ja ole rohkeasti "keskeneräinen"! Nuo muut ihmiset eivät nimittäin kritisoi sinua, ellet ITSE tee niin. "Sanat eivät haavoita", ellet ole haavoittuvainen. Olit odottanut unelmaasi kuinka kauan tahansa, niin mielenrauha on silti aina ainoa asia, jota sinun kannattaa tavoitella, sillä hyväksymällä itsesi ja nykyhetkesi olet aina kulkemassa oikeaan suuntaan - silloinkin, kun suunnitelmasi ei tunnu edistyvän lainkaan. Muista, että kaikki muuttuu joka hetki, silloinkin, kun...