Sinä Olet Luoja

  Oletko ollut joskus tilanteessa, jossa olet esittänyt muille keskustelijolle ns. olemassaoloomme liittyviä kysymyksiä, ja joku keskustelukumppanisi huokaa: "Huh, mahtaako täällä palstatila riittää, kun sä et vaan tunnu tajuavan..." "Lukisit kuule ihan ajatuksella KOKO Raamatun/Koraanin/ Mormonin kirjan/Ihmeiden oppikurssin", niin mun (tai meidän) ei tarttis sulle koko ajan näitä itsestäänselvyyksiä selittää..." "Opiskelisit edes vähän tieteellistä terminologiaa, niin tietäisit edes, mistä puhut..." "Miksi sä jatkuvasti saarnaat tota yhtä ja samaa jargonia, ja yrität vakuuttaa olevasi oikeassa, eihän toi oo mitään keskustelua..." (kommentoija kokee siis myös hänelle esitetyt kysymykset kiusallisena jargonina ja oikeassaolemisen tarpeena) Totuus on aina yksinkertainen ja perustuu jokaisen ihmisen omiin uskomuksiin, joten mistä tällaiset turhautuneet reaktiot kertovat? Ne kertovat siitä, että turhautuja itse ei usko omaan totuuteensa. Ja siks...

  Muista aina, että jos käytät sanaparia "omasta mielestäni...", niin se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että tuo näkemys heijastuu sinusta itsestäsi, sinun uskomuksistasi, sinun mielestäsi. Se ei siis ole "yleisesti totta", vaikka kyse olisi totuudesta, jonka tunnet itse tunnetasolla todeksi. Erilaisten ihmisten uskomukset ja kokemukset elämästä poikkeavat suuresti toisistaan. "Mielipide" on ajatus, jota "pidät omassa mielessäsi" ajattelemalla sitä aktiivisesti. Tämä ajatus saattaa myös kauhistuttaa sinua, jos et ole ennen tullut sitä ajatelleeksi: "Muilla ihmisillä on siis minustakin aivan väärä mielikuva! Minun pitää yrittää muuttaa tuo väärä kuva oikeaksi!" Muista kuitenkin, että et voi muuttaa kenenkään asennetta sinua itseäsi kohtaan, jos yrität muuttaa sitä. Sen sijaan voit muuttaa sitä säilyttämällä itsekunnioituksesi, ja olemalla välittämättä siitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat. Monet ihmiset saattavat kritisoida sinu...

  Ns. syrjinnästä puhuminen ja syrjittyjen ihmisten sääliminen on aina itse itseään vahvistavaa. Syrjintäongelman syyn voi kiteyttää yhteen lauseeseen, koki ihminen olevansa syrjitty mistä tahansa syystä: "Kaikki me toivomme hyväksyntää." Se, että ihminen toivoo saavansa hyväksyntää muilta, vaikka hän ei itsekään hyväksy itseään, on mahdoton yhtälö, joka johtaa väistämättä kärsimykseen ja muiden ihmisten syyllistämiseen. Muut ihmiset heijastavat meihin takaisin sitä, mitä ITSE ajattelemme itsestämme. Itseään aidosti kunnioittava ihminen ei koe syrjintää, vaan vapautta olla juuri sellainen kuin hän on. "Kukapa kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse."

  Ihmiset, jotka "urheina" taistelevat luonnossa esiintyviä "vieraslajeja" vastaan vastustavat usein myös "rasismia", vaikka rotuja ei ole olemassa. Kaikki taistelijat ovat siis aina tekopyhiä. Pelokas ihminen ajautuu lopulta taistelemaan kaikkea hallitsemattomana kokemaansa vastaan, koska todellisuudessa hän pelkää omaa itseään ja jatkuvaa muutosta - syntymän ja kuoleman ikuista jatkumoa. Luonto on uusiutumalla eli sekä levittäytymällä ja itse itseään eli lajistoa tuhoamalla ihmistä suunnattoman paljon viisaampi, koska luonto ei pelkää ja vihaa myöskään ihmistä - joka on kaikkein "vaarallisin" vieraslaji - jos siis sellaisia pelkäät. Luonto taipuu mutta ei koskaan taitu eli kuole, koska luonto pyrkii koko ajan harmoniatilaan. Luonnolle ei siis ole olemassa hallitsematonta kehitystä eikä "vieraslajeja", vain ikuisesti jatkuvaa elämää ja muutoksia, jotka sen mahdollistavat. Elä siis ja anna muidenkin elää.

  Ylpeyden eli egoistisen pelon huipentuma: "Elämä kantaa eli korkeampi tietoisuus ohjaa täydellisessä synkroniassa kaikkia muita olentoja ja olevaisuutta, mutta ei minua." Mikään ei ole koskaan elämässä "epäjärjestyksessä", millään taajuudella eli todellisuustilassa. Jos koet jatkuvasti ongelmia, jotka aiheuttavat sinulle suurta kärsimystä, niin silloinkin "elämä kantaa" eli neuvoo sinua olemaan tuijottamatta ongelmia ja vastaanoottamaan niiiden luomat ratkaisut.

  Aito rakkaus ja kunnioitus perustuu aina täydelliseen vapauteen. Kun pohditaan, "mitä ominaisuuksia hyvällä kumppanilla on?", niin monet ihmiset korostavat "turvallisuutta", luotettavuutta. Ja paradoksaalisesti he korostavat myös rehellisyyttä. Rehellisyys on kuitenkin usein täydellisessä ristiriidassa luotettavuuden kanssa, jos luotettavuus perustuu velvollisuudentunteisiin, uhrautumiseen ja uskollisuuteen. On totta, että näemme usein ylpeinä ja turhautuneina virheitä kumppaneissamme, mutta emme kunnioita heidän hyviä ominaisuuksiaan, ja siksi myös väheksymme puolisoita, jotka ovat "ihan hyviä". Mutta tyytyminen "ihan hyvään" eli uhrautuva ja turvallisuushakuinen asenne pitää meidät toisaalta usein kiinni parisuhteissa, jotka eivät perustu aitoon rakkauteen, vaan sääliin, uhrautumiseen ja velvollisuudentunteisiin. Elämässähän ei ole koskaan pysyvyyteen perustuvaa "turvallisuutta", koska kaikki muuttuu jatkuvasti - myös omat unelmamme...

  Koska suuri osa ihmiskunnasta uskoo tiedostamattaan tai tiedostaen "korkeampiin voimiin" tai "kohtaloon", niin sanan "kiitollisuus" todellinen merkitys itselle kannattaa aina tiedostaa. On siis tärkeää tiedostaa, tunnetko kiitollisuutta "jollekin" tai koska olet päässyt eroon "jostakin", vai arvostatko vain itseäsi ja muita kaikkivoipina luojina. Jos tuijotat jotakin, josta "selvisit", niin aktivoit edelleen sitä, joka oli "väärin tai paha". Mikään ei ole elämässämme koskaan "pahaa", sillä luomme ja sallimme myös kaikki ongelmamme itse. Et voi koskaan arvostaa ketään ihmistä, jos säälit häntä. Puhdas myötätunto on aina vapautemme arvostamista, ja meillä kaikilla on täydellinen vapaus myös kärsiä. Tunnetilamme ja asenteemmehan valitsemme aina itse. Tyytyväisyyttä ei voi yrittää tuntea, voit vain olla tyytyväinen eli tuntea tyytyväisyyttä. "Pakeneminen" jostakin epämiellyttävästä on pysymistä siel...

  Jos joku tapahtuma elämässäsi tuntuu "kohtalokkaalta", niin tarkoittaako se, että elämäsi on valmiiksi käsikirjoitettu? Ei tarkoita. Teet joka hetki valinnan kulkea elämässäsi johonkin suuntaan, ja jos valitset esimerkiksi maineen ja ihailun tavoittelun, niin saavutat mainetta ja ihailua, tavalla tai toisella. Valinnan teet siis aina sinä itse. Maine ja ihailun kohteena oleminen saattaa hetken tuntua sinusta hyvältä, mutta koska yhdistät hyvänolontunteen muiden ihmisten näkemyksiin sinusta, niin elät noiden muiden ihmisten armoilla. Ihminen voi esimerkiksi kokea ihailua kuuluisana rikollisena tai sosiaalisen median pahimpana juoppona, ja siksi hänen on tehtävä rikoksia ja juopoteltava, ollakseen ihailtu. Mainetta ja ihailua tavoitteleva ihminen ei siis ole vapaa vaan roolinsa vanki. Teemme tällaisia valintoja koko elämämme ajan, ja "kohtalonomaisuus" johtuu siitä, että kun teet jonkun valinnan, niin valitset samalla hetkellä myös seuraavan hetken kokemuksen. Et si...

  Jos haluaisit luottaa elämään, omaan luomisvoimaasi ja iloita siitä, mutta se tuntuu joskus vaikealta, niin tässä affirmaatio, joka on aina totta (affirmaatiothan "toimivat" vain, jos itse aidosti uskot siihen, mitä sanot): "Voin tuntea juuri nyt ikuisen keskeneräisyyden ja siksi myös loputtomien mahdollisuuksien vaurautta." Jos tunnet, että sinulta PUUTTUU jotain (rahaa, ihmissuhteita, terveyttä, mitä tahansa toiveita ja unelmia), niin keskityt siihen, mitä sinulta puuttuu, etkä siis havaitse sitä, mitä arvokasta jatkuvasti manifestoit: Sydämenlyöntejä, hengitysilmaa, verenkiertoa, solujen uusiutumista, ruuansulatusta, liikkumisen iloa, erilaisia aistimuksia...) Vaurautta ovat siis kaikki kokemuksemme elämässä, raha on vain väline, ja täysin arvotonta jos et itse arvosta sitä. Muista aina, että tuo jatkuva muutos eli elämän ikuinen energiavirta mahdollistaa minkä tahansa konkreettisen unelman toteutumisen PARHAALLA mahdollisella hetkellä, jolloin todellinen toive...

  Monet ihmiset, jotka jo uskovat luovansa itse todellisuutensa ja saavansa ohjausta ns. korkeammalta minältään, ovat silti usein turhautuneita: "Miksi en voi saada selkeää tietoa siitä, mitä minun tulee tehdä ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan?" Ensinnäkin: Juuri tuo turhautuminen estää intuitiivisen tiedon vastaanottamisen. Vastaanotamme siis viisautta vain, jos emme yritä tavoittaa sitä. Ja kvanttifysiikan näkökulmasta olet joka hetki ns. superpositiossa, eli henkilökohtainen universumisi odottaa SINUN tekevän päätöksiä ja valintoja, jotta toivomasi tulevaisuus (usein myös vihaamasi, egon haluaminenhan ei ole todellisen toiveen sallimista) voi manifestoitua. Sinä aikaansaat eli ylläpidät joko positiivista tai negatiivista tapahtumaketjua juuri nyt, valitsemalla tunnetilasi. On vain tämä hetki, ja sinä olet kaikkivoipa, tulevien nykyhetkiesi luoja ja valitsija.

  Jos omanarvontunteesi, elämänilosi ja mielenrauhasi on riippuvainen muiden ihmisten rakkaudesta, arvostuksesta tai olosuhteista, joissa elät, niin et itse hallitse omaa voimaasi, koska olet noista muista ihmisistä ja olosuhteista riippuvainen. Pyri siis arvostamaan itseäsi ilman mitään ehtoja, ulkoisista olosuhteista ja muiden mielipiteistä välittämättä, ja et koskaan menetä sitä, mikä on kaikkein arvokkainta elämässä: Ehdoton rakkaus omaa itseä kohtaan. Vain oman arvonsa tunteva ihminen kykenee rakastamaan ja auttamaan myös muita, omalla esimerkillään.

  Kuvittele, että kaikki lapset ovat tulevia aikuisia ja kaikki aikuiset entisiä lapsia, mikä pitää paikkansa: Jos yrität "kasvattaa" puolisoasi käyttäytymään "hyvin" niiin onnistuuko se? Fysiikan näkökulmasta kontrollintarve vahvistaa aina kaaosta, eli kaikki mitä vastustamme ja moralisoimme vahvistuu aina. Se johtuu siitä, että muut olennot ilmentävät aina omaa asennettamme. Todellisuus on oman mielemme heijaste. Ja tarve kontrolloida muita ihmisiä ja olosuhteita perustuu aina pelkoon eli ylpeyteen. Emme siis koskaan voi kontrolloida lapsia ja nuoria - tai ketään muitakaan ihmisiä - yrittämällä tehdä niin. Voimme "ansaita" kunnioitusta ja odottaa aitoa "hyvää ja huomaavaista käytöstä" muilta ihmisiltä vain, jos itse kunnioitamme itseämme ja kaikkia muita.