Jos toinen keskustelija turhautuu kysymyksiisi, niin hän ei itse tiedä vastausta - vaikka vakuuttaisi tietävänsä sen

 

Oletko ollut joskus tilanteessa, jossa olet esittänyt muille keskustelijolle ns. olemassaoloomme liittyviä kysymyksiä, ja joku keskustelukumppanisi huokaa:

"Huh, mahtaako täällä palstatila riittää, kun sä et vaan tunnu tajuavan..."

"Lukisit kuule ihan ajatuksella KOKO Raamatun/Koraanin/ Mormonin kirjan/Ihmeiden oppikurssin", niin mun (tai meidän) ei tarttis sulle koko ajan näitä itsestäänselvyyksiä selittää..."

"Opiskelisit edes vähän tieteellistä terminologiaa, niin tietäisit edes, mistä puhut..."

"Miksi sä jatkuvasti saarnaat tota yhtä ja samaa jargonia, ja yrität vakuuttaa olevasi oikeassa, eihän toi oo mitään keskustelua..." (kommentoija kokee siis myös hänelle esitetyt kysymykset kiusallisena jargonina ja oikeassaolemisen tarpeena)

Totuus on aina yksinkertainen ja perustuu jokaisen ihmisen omiin uskomuksiin, joten mistä tällaiset turhautuneet reaktiot kertovat?

Ne kertovat siitä, että turhautuja itse ei usko omaan totuuteensa.

Ja siksi kirjallisuuteen eli muiden ihmisten mielipiteitiin oman maailmankatsomuksensa perustavat ihmiset hakeutuvat usein samanmielisten kanssa samoihin keskusteluihin, tukeakseen toisiaan ja omia näkemyksiään.

Ja millainen ihminen kaipaa tukea? Sellainen, joka on itse epävarma.

Vain kokemus opettaa, ja siksi pelkästään kirjoja lukemalla totuutta olemassaolomme olemuksesta ei voi löytää. Sekä uskonnollinen, filosofinen että tieteellinen "fakta" pitää siis itse kokea todeksi, jotta se voi muuttua totuudeksi, johon myös itse aidosti uskot.

(totuus ei pala tulessa)