Sinä Olet Luoja

Negatiivisessa tunnetilassa ollessasi yrität aina KORJATA olosuhteita ja muita ihmisiä, ja uskot, että jos nuo ihmiset ja olosuhteet vain muuttuisivat - sinun näkökulmastasi - paremmiksi, niin saavuttaisit vihdoin harmonian ja "täydellisen onnen". Mutta juuri tuo negatiivisen tunnetaajuuden luoma tarve hallita elämää pitää sinut kiinni kärsimyksessä. Erilaisuus ja keskeneräisyys nimittäin ON harmoniaa, ei suinkaan epätasapainoa. Ja tämä johtuu siitä, että universumissa kaikki on jatkuvassa muutostilassa, ei siis staattisesti "täydellisen hyvin" tai "huonosti". Ainoa asia, joka estää sinua kokemasta täydellistä harmoniaa elämässäsi juuri nyt on se, että yrität ylläpitää tuota tasapainotilaa, joka toteutuisi välittömästi, mikäli et itse yrittäisi luoda ja hallita sitä! Saat siis aina sen, minkä sallit tapahtua, yrittämättä. Ja menetät harmonian, jonka voit kokea juuri nyt, yrittämällä tavoitella tuota harmoniaa, jonka toivot toteutuvan tulevaisuudessa. Ja tu

Kostonhalu on tunnetila, joka kohottaa arvottomuutta ja voimattomuutta kokevan, ja esimerkiksi toisten ihmisten tai olosuhteiden uhrina olevan ihmisen tunnetilaa, samaan tapaan kuin viha ja katkeruus. Kosto on siis voiman tunnetta, oman voiman käyttöönottamista, verrattuna esimerkiksi masentuneen kokemaan täydelliseen voimattomuuteen, ja rajallisuuden tunteeseen. Kostonhalun tunteminen tarvittaessa on siis hyvin tärkeää, jos tunnet arvottomuutta ja masennusta, ja tunnet olevasi tavalla tai toisella elämässäsi "umpikujassa". Mutta kostamista ei ole tarpeen toteuttaa käytännössä, pelkkä kostamisen tunne ja ajatus riittää. Ja jos se ei riitä sinulle itsellesi, niin voit kostaa ikään kuin rituaalinomaisesti, mielikuvissasi, vahingoittamatta konkreettisesti vihasi kohdetta. Mutta muista, että koston tunnetilaan ei ole hyvä jäädä kiinni, vaan käyttää tuota tunnetaajuutta vain askelmana kohti korkeampia tunnetiloja. Sillä jos kostat oikeasti, niin saatat tuntea kostosi jälkeen syyll

Korkeammalla minälläsi universumimme korkeimpana viisautena on joka hetki täydellinen kokonaiskuva kaikista toiveistasi - myös jo ennen syntymääsi esittämistäsi - ja siksi saatat joskus kokea kohtalonomaisuuden tunteen silloin, kun et vielä itse näe sitä, mihin korkeampi tietoisuus sinua parhaillaan ohjaa. Ja tuo tunne on siis negatiivinen silloin, kun et luota korkeamman minäsi viisauteen, vaan "vastustat omaa toivettasi".  Voit kuitenkin kokea tällaista negatiivista kohtalonomaisuutta vain negatiivisessa tunnetilassa, eli silloin, kun et ole taajuusresonanssissa korkeamman minäsi, eli oman sisäisen viisautesi kanssa. Korkeassa tunnetilassa sen sijaan tiedät, että elämämme ainoa tarkoitus on onnellisuuden tunne, eikä meidän tehtävämme ole koskaan pyrkiä kontrolloimaan olosuhteita tai muita ihmisiä, vaan luottaa siihen, että korkeassa tunnetilassa ollessamme kuljemme aina toiveitamme kohti, helposti ja pakottomasti, yrittämättä ja ponnistelematta, kokematta turhautumista, pel

Tietoisena Luojana tiedät, että negatiivinen todellisuuskin "tuntuu" todelta, koska matalassa tunnetaajuustilassa ollessasi se myös konkreettisesti on sitä, eli matala taajuus vahvistaa, todistaa, toteuttaa ja todellistaa itse itseään. Mutta tiedät myös sen, että voit milloin tahansa muuttaa tuota todellisuutta, valitsemalla positiiviset ajatukset, tai ajatuksettoman tilan (meditaatiossa). Sekä ns. vääjäämätön, "tähtiin kirjoitettu" kohtalo, että ulkopuolellamme vaikuttavat voimat, ovat vain negatiivista ajatusvirtaa, joihin lukemattomat ihmiset ovat uskoneet, ja siksi nuo ajatukset ovat "olemassa". Jokainen ajatus, jota on koskaan ajateltu, on ikuisesti olemassa. Eikä tämä ajatusten aineellisuus ole uskontoa eikä "mystiikkaa", vaan kvanttifysiikkaa. Tiede perustuu aina vain hypoteeseihin, ja tiede kehittyy tietoisuutemme laajentumisen myötä koko ajan, vaikka tieteen kehitys onkin hidasta siksi, että inutuitiiviset oivallukset täytyy aina "t

Ego eli minuus on harha, eli se on vain "ajatus itsestään". Tuo ego kyllä ajattelee, eli haluaa asioita, unelmoi ja esittää persoonallisia toiveita, mutta nuo ajatuksetkin ovat todellisuudessa kollektiivisia, eivät siis tuon egon ja minuuden, eli ns. henkilön ja persoonan "yksityisiä" ajatuksia. Negatiivisissa tunnetaajuustiloissa kuvittelemme ajatuksemme omiksemme, mutta korkean tietoisuuden taajuudella oivallamme, että ihmisyksilöiden välinen erillisyys on pelkkää harhaa. Samalla tavalla kuin vaikkapa hevoset kokevat konkreettisesti olevansa laumasielu, eivät yksilöitä, koska hevosten "minuus" on korkea taajuus, eli vaistotoiminnan taajuus. Tai yksittäiset ruohonkorret kokevat olevansa yhtä muiden korsien kanssa.  Myös samassa tunnetaajuustilassa keskenään olevat ihmiset ovat ihan konkreettisesti yhtä ja samaa olevaisuutta. Vihaa tuntevat ihmiset tuntevat "hengenheimolaisuutta" muiden vihaa tuntevien kanssa. Pandemiaa pelkäävät uskovat pelkonsa

Nuo "jumalat" ovat siis ajatusmanifestaatioina todella olemassa niille, jotka uskovat niihin, sillä kaikki olevainen on vain ajatus itsestään, ja myös negatiiviset ajatuksemme erillisyydestä ja inhimillisestä vajavaisuudesta ovat tuota olevaisuutta. Samoin "saatana" on olemassa ajatuksena niille, jotka tähän olentoon uskovat. Ja tästä syystä voidaan myös sanoa, että kaikki maailman uskonnot ovat totta, siis niihin uskoville. Mutta huomaa: Ei ole olemassa KOLLEKTIIVISTA oikeaa uskontoa, vaan vain jokaisen uskovaisen ihmisen oma totuus, jonka hän itse vain kuvittelee kollektiiviseksi totuudeksi. Ja uskominen "vajavaisen" ihmisen yläpuolella olemassaolevaan, muuttumattomaan täydellisyyteen, on mahdollista ainoastaan rajallisuuden tunnetilassa, eli negatiivisessa tunnetilassa. Sillä tuo korkeampi voima on todellinen, ja sellaisena ikuisesti olemassa, ja ikusesti laajentuva (ei siis suinkaan staattinen, valmis "täydellinen jumala"), mutta sen sijaan i

Miksi ihminen tuntee tunnetason ahdistusta ja pelkoa tulevasta, mutta eläin vain kokee kokemuksia, ja elää hetkessä, kokematta huolia? Siksi, että ihminen voi ihan konkreettisesti muuttaa kokemustaan todellisuudesta ajatuksillaan. Pelko ja rajallisuuden kokemus ei siis ole VAIN ajatusharha, vaan myös itseään toteuttava, eli todellistava, ja siten itse itseään vahvistava. Eli vaikka kaikki pelkomme ovat täysin turhia, niin koska kuitenkin kykenemme luomaan todellisuuttamme itse, niin pelon tunnetilassa pelot tuntuvatkin tärkeiltä, koska tuossa tunnetaajuudessa ne todella OVAT sitä.  Eli todellisuudessa emme pelkää pelättäviä asioita, vaan pelkäämme vaistomme, eli korkeamman olemuksemme ohjaamana, omaa pelkoamme, koska tiedostamme sen vievän meitä väärään suuntaan! Ongelmallista tämä on vain siksi, että suurin osa ihmiskunnasta ei tiedosta luovansa itse todellisuuttaan, eikä tiedä, että negatiivinen tunnetila on vain viesti väärästä suunnasta, EI siis "väistämättömän tuhon ennustus&

Lukemattomat profeetat kaikkina aikakausina ovat ennustaneet maapallon ja ihmiskunnan tuhoutuvan, mutta kumpikaan ei ole silti koskaan tuhoutunut. Puhdas positiivinen energia, eli "elämän virta", on suunnattoman voimakas, ikuisesti laajentuva, ja ikuisesti harmoniaan pyrkivä "ajatus itsestään", joten se ei voi koskaan lopullisesti tuhoutua - koska energia itsessään ei voi koskaan kadota, se voi vain muuttaa muotoaan. Tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, ilmastonmuutokset, pandemiat, ihmisen luomien sivilisaatioiden tuhoutumiset, eläin- ja kasvilajien sukupuuttoonkuolemiset, ja uusien lajien syntymiset evoluution seurauksena, ovat kaikki täydellisessä synkroniassa tapahtuvaa pyrkimystä harmoniaan. "Dramaattisen tuhon pelko" on vain ihmisen negatiivinen tulkinta jatkuvasta muutosprosessista. Luomakuntamme kaikilla muilla elollisilla taas on vaistonvarainen tieto sekä jatkuvasta muutoksesta, että ikuisesta harmoniasta, ja siitä, että kuolemaa ei ole olemass

Ns. järkevät ihmiset halveksivat tai säälivät joskus impulsiivisempia ihmisiä siksi, että jälkimmäiset tekevät päätöksiä elämässään vaistojensa ja "päähänpistojensa" ohjaamina,  "ajattelematta järkevästi". Se, että nuo järkevät ihmiset tuntevat ylenkatsetta kertoo siitä, että heidän oma tunnetilansa on negatiivinen, ja todellisuudessa he itse eivät siis ole tunnetilassa, jossa heidän korkeampi minänsä ohjaisi heitä. Ja jos tuo impulsiivisempi ihminen joutuu vaikeuksiin siksi, että hän toimi impulsiivisesti, nk. hätiköiden, niin järkevänä itseään pitävä ihminen saa vahvistusta omalle uskomukselleen siitä, että kaikki impulsiivisuus on "järjetöntä ja typerää". Näin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkkitilanteessa on kyse siitä, että sekä järkevä että impulsiivinen ihminen ovat molemmat negatiivisessa tunnetilassa, ja juuri siksi he ovat myös toinen toistensa kanssaluojia. Nuo impulsiivisen ihmisen impulssit, jotka siis johtivat epäonnistumiseen, ovat syntyneet t

Hetkessä elämisen ja täydellisen irtipäästämisen puhdas riemu - täydellinen huolettomuus - on tunnetila, jossa kaikki on mahdollista. Tuossa tunnetaajuustilassa et yritä saavuttaa mitään, vaan olet täysin tyytyväinen kokemaasi nykyhetkeen, koska tiedät, että kaikki unelmasi ovat jo konkreettisesti olemassa, ja että ne vain odottavat sitä hetkeä, kun sinä olet valmis vastaanottamaan ne. Ja kun sinä olet valmis, niin unelmasi todellistuvat myös sinulle, koska aistisi kykenevät korkeassa tunnetilassasi havaitsemaan unelmiesi olemuksen, joka on korkeaa värähtelyä. Tuo täydellinen irtipäästäminen on siis paradoksaalisesti sekä "hyppy tyhjyyteen" (materiaalisen todellisuutemme näkökulmasta), että hyppy aivan uuteen todellisuudentasoon. Tällainen hyppy tapahtuu aina, kun koemme fyysisen kuoleman, eli korkean taajuuden ihmeellisen ihana, rajattomien unelmiemme todellisuus avautuu edessämme, kun vapaudumme fyysisestä olemuksestamme. Hyvin ahdistuneelle ihmiselle tuo hetki on kuin &quo

Vastaukset toiveisiisi tuntuvat manifestoituvan usein hitaasti siksi, että olet jäänyt kiinni toivomisen ja haluamisen tunnetilaan, etkä siksi havaitse jo toiveesi hetkellä välittömästi saamaasi vastausta. Ja kun sitten vihdoin vastaanotat vastauksen, niin et usein enää edes muista, mitä olit pyytänyt, mutta tunnetasolla koet siitä huolimatta täyttymyksen ja helpotuksen tunteen. Tästä kertoo myös sanonta "se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa", ja positiivisesti tulkittuna sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää". Et siis salli kysyessäsi, eli ollessasi negatiivisuuden ja "epätäydellisyyden" tunnetilassa vastausta, jolloin vastauksen saaminen tuntuu tapahtuvan viiveellä. Vastauksen saat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, koska olet sen itse luonut. Kun värähtelytaajuus aika-avaruudessamme, eli "elämämme unessa", koko ajan eksponentiaalisesti kohoaa, niin sellaisetkin manifestaatiot, joita olemme hyvin kauan toivoneet, toteutuvat nyt