Maailmanloppuennustukset ovat negatiivista ajatusvirtaa, jota energioille herkät ihmiset vastaanottavat matalissa tunnetiloissa

Lukemattomat profeetat kaikkina aikakausina ovat ennustaneet maapallon ja ihmiskunnan tuhoutuvan, mutta kumpikaan ei ole silti koskaan tuhoutunut. Puhdas positiivinen energia, eli "elämän virta", on suunnattoman voimakas, ikuisesti laajentuva, ja ikuisesti harmoniaan pyrkivä "ajatus itsestään", joten se ei voi koskaan lopullisesti tuhoutua - koska energia itsessään ei voi koskaan kadota, se voi vain muuttaa muotoaan. Tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, ilmastonmuutokset, pandemiat, ihmisen luomien sivilisaatioiden tuhoutumiset, eläin- ja kasvilajien sukupuuttoonkuolemiset, ja uusien lajien syntymiset evoluution seurauksena, ovat kaikki täydellisessä synkroniassa tapahtuvaa pyrkimystä harmoniaan. "Dramaattisen tuhon pelko" on vain ihmisen negatiivinen tulkinta jatkuvasta muutosprosessista. Luomakuntamme kaikilla muilla elollisilla taas on vaistonvarainen tieto sekä jatkuvasta muutoksesta, että ikuisesta harmoniasta, ja siitä, että kuolemaa ei ole olemassa, vaan että elämä jatkuu ikuisesti alati uusiutuvissa olomuodoissa.

Vaikka ihminen luo todellisuuttaan tietoisesti, eli todellistaa positiivisten ajatustensa lisäksi myös negatiivisia ajatuksiaan nopeasti ja tehokkaasti, ja saattaa hetkellisesti järkyttää luonnon tasapainoa, ja tuhota jopa kokonaisia ekosysteemejä, niin kasvit, eläimet, mineraalit ja alkuaineet "elämää sallivina" palauttavat kuitenkin aina ekosysteemin harmoniatilan. Luonto siis korjaa aina itse itsensä. Eikä ihminen kykene negatiivisilla ajatuksillaan ja teoillaan koskaan järkyttämään planeetan ja ekosysteemin harmoniaa lopullisesti (todellisuudessa ihmisen aikaansaamat tuhot ovat äärimmäisen pieniä suhteessa  luonnossa itsessään tapahtuvaan "tuhoutumiseen" esimerkiksi tulivuorenpurkausten seurauksena), koska kasvit ja eläimet tasapainottavat ihmisen negatiivisia tekoja, ja korjaavat sellaisia ajatusmanifestaatioita, jotka eivät ole harmoniassa kokonaisuuden kanssa. Korkeassa taajuustilassa, eli "vaistotilassa" olevat elämänmuodot ovat siis aina suunnattomasti voimakkaampia, kuin matalassa tunnetaajuustilassa olevan ihmisen ns. ego, "yksilö", joka on itsessään pelkkä erillisyysharha, eli negatiivisessa tunnetaajuustilassa olemassaoleva ajatus itsestään. 

Me ihmisetkään emme siis ole erillisiä kaikkeudesta, ja puhtaasta positiiviisesta energiasta, vaan mekin olemme todellisuudessa korkean tietoisuuden ja elämän energian ilmentymiä, ja vain pieni osa olevaisuudestamme on "inhimillisyyttä", eli ajatuksilla todellisuusunta luovia, ja todeksi kuvittelevia olentoja.

Vetovoiman laki saa aikaan sen, että kaikki universumissa pyrkii aina harmoniaan, eli tasapainotilaan muiden kokonaisuuden osien, eli olevaisten kanssa. Ja tämä pätee myös ihmiseen ja hänen luomistyöhönsä: Kaikki ihmisen ajattelema ja kokema negatiivinenkin luo aina positiivista. Tuo negatiivinen - pelko tasapainon menettämisestä - on siis vain ihmisen subjektiivinen näkökulma ja negatiivinen uskomus, joka johtuu ihmisen ominaislaadusta kollektiivisten ajatusvirtojen vastaanottajana. Ja tuo pelko kertoo siis juuri siitä, että pelon syy on "väärä ajatus", ja pelko itsessään luo lisää toiveita tasapainosta, jolloin tasapaino entisestään vain vahvistuu. 

Ja myös kokemamme ns. todellisuus on vain omaa kuvitelmaamme, sillä muu luomakunta kokee todellisuuden aivan erilaisena, kuin me, ja niin tekevät myös muut IHMISET ympärillämme. Kollektiivinen todellisuususkomuksemme on niin vahva siksi, että vedämme puoleemme aina samalla tunnetaajuudella olevia muita ihmisiä, eli heidän uskomuksensa todellisuudesta on riittävän lähellä omaa uskomustamme. Mutta kahden ihmisen todellisuus ei ole silti koskaan täysin identtinen, koska jokaisen meidän toiveet ovat yksilöllisiä, mutta korkeimmassa tunnetilassa, eli ehdottoman rakkauden tunnetilassa voimme kuitenkin kokea "olevamme yhtä", ja täysin rajattomia ja kaikkivoipia, siis korkean tietoisuuden taajuustasolla.

Toisaalta voimme kokea myös äärimmäisen voimakkaan kokemuksen erillisyydestä, eli "henkilökohtaisen maailmanlopun" silloin, jos koemme omassa elämässämme jotakin niin dramaattista, että tunnetilamme laskee täydellisen arvottomuuden ja voimattomuuden taajuustilaan. Tällaisessa tunnetilassa "putoamme pimeyteen", olemme taajuustasolla todella kaukana todellisesta itsestämme, emmekä voi käsittää sitä, miksi muut ihmiset ja maailma ympärillämme näyttää jatkavan elämää, ikään  kuin mitään dramaattista ei olisi tapahtunutkaan. Tällaisen kokemuksen  on käynyt läpi esimerkiksi moni äkillisen onnettomuuden, ihmissuhteen päättymisen, tai läheisen kuoleman "odottamatta" kokenut. Todellisuudessa nuo kokemukset eivät ole tapahtuneet odottamatta, vaan meillä on aina sisäinen tieto tulevista elämänmuutoksista, koska ne ovat poikkeuksetta omia toiveitamme. Mutta jos elämme pääosin negatiivisiin tunnetiloihin turtuneina, niin emme kykene vaistoamaan, saati tietoisesti odottamaan tuota näennäistä "katastrofia" tapahtuvaksi, ennen kuin se lopulta tapahtuu, eli "kamelin selkä katkeaa".

Jokainen loppu mahdollistaa aina uuden alun, jokainen sulkeutuva ovi avaa uuden oven, jokainen menetys tai ongelma jonka koet, on oma toiveesi, joka mahdollistaa itse toivomasi muutoksen - jos vain otat tuon muutoksen vastaan, sallimalla sen itsellesi.

Negatiivisessa tunnetilassa ollessamme voimme siis vastaanottaa pelottavia ajatuksia myös maapallon tuhoutumisesta, koska tuossa tunnetilassa kohdistamme ajatuksemme sellaiseen, joka EI ole juuri nyt tasapainotilassa, havaitsematta samalla kaikkea sitä, joka on harmoniassa, tai parhaillaan pyrkimässä tasapainoon.

Ns. maailmanlopunennustukset ovat siis kaikkina aikoina saaneet alkunsa siitä, että energioita herkästi aistivat ihmiset havaitsevat "elämän virran" kiihtymisen, joka tapahtuu tietoisuuden laajentumisen seurauksena. Ja koska he eivät juuri tuolla hetkellä itse kykene sopeutumaan noihin korkeampiin taajuuksiin, niin energian kiihtyvä virtaus, eli väistämätön muutos, vaikuttaa heistä hallitsemattomalta, jolloin he alkavat pelon tunnetilassa vastaanottaa ja tulkita valmiita negatiivisia ajatusviŕtoja edessä olevasta "tuhosta".

Esimerkiksi kristinuskon opin perusajatus, eli uskomus "jumalan pojan fyysisestä ylösnousemuksesta ja paluusta pelastamaan ihmiskuntaa", on vain pelon ja toiveikkuuden tunnetiloihin perustuva, synkretistinen tulkinta 2000 vuotta sitten eläneen henkisen opettajan legendasta, yhdistettynä muihin vastaaviin uskonnollisiin ja esoteerisiin legendoihin, ja negatiivisiin profetioihin maailmanlopusta. Eli maailman uskottiin tuhoutuvan myös profeetta Jeesuksen aikoina, ja tästä syystä Jeesusta on vuosisatoja odotettu "palaavaksi". Todellisuudessa tuo meditaation mestari palasi tapaamaan opetuslapsiaan jo pian ristiinnaulitsemisensa jälkeen, koska hän ei kuollut ristillä, vaan hänet parannettiin, ja tästä siis syntyi legenda ruumiin ylösnousemuksesta. Tarinat Jeesuksen oletetusta haudasta ovat nekin pelkkää legendaa, sillä ristiinnaulittuja ei Rooman valtakunnassa haudattu yksilöinä, vaan heidät haudattiin joukkohautoihin. Ja tuo profeetta itse on tietenkin "palannut" jo lukemattomia kertoja uudestaan maan päälle, häntä odottavat kristityt vain eivät ole tunnistaneet, eiväkä tunnista profettaansa hänen jälleensyntyneissä hahmoissaan, koska jälleensyntymäoppi poistettiin Raamatusta jo vuosisatoja sitten. "Jeesuksen henki ja sielu" ei myöskään  ole, kuten ei ole kenenkään muunkaan olevaisen sielu, erillinen muista sieluista, vaan me olemme kaikki samaa, kollektiivista energiaa ja tietoisuutta.

Todellinen Jeesus puhui siis oppilailleen Gautama Buddhan ja lukemattomien muiden profeettojen tavoin jälleensyntymästä, eli jokaisen ihmisen "uudelleentulemisesta" reinkarnaatiossa. Hän ei koskaan väittänyt, että hän itse olisi ainut ihminen, joka syntyy uudelleen, eli palaa maan päälle. Ajatus "yhdestä ihmiselämästä", ja oppi "taivaasta tai helvetistä", joista jompaan kumpaan ihminen tuon yhden elämänsä jälkeen päätyy, on negatiivisessa tunnetilassa vastaanotettua ajatusvirtaa. Ja tuon opin avulla  ovat muita ihmisiä hallitsemaan pyrkineet ihmiset (papisto ja hallitsijat) voineet kontrolloida kanssaihmisiään - siis hallitsemalla heitä "kadotuksen" pelolla. 

Uskovaisia pelottelevat uskonnolliset johtajat saattavat tosin olla myös vilpittömiä, sillä jos he itse pelkäävät kuolemaa ja "synnin palkkaa", niin he haluavat silloin varoittaa myös seurakuntalaisiaan. Ja pelokkaan ihmisen tunnetilan kohottaja on aina viha, tässä tapauksessa siis "viha syntiä kohtaan", ja pelokas ja vihainen kokee myös todeksi tunnetilojensa mukaisen todellisuuden, ja näkee myös ihan konkreettisesti "paholaisen aikaansaannoksia" kaikkialla. "Vääräuskoisuuden" pelko on siis irvokas ja tragikoominen versio uskonnollisista opeista, joiden alkuperäiset julistajat ovat puhuneet täysin ehdotomasta rakkaudesta.

Huomaa, että myös muita esoteerisia elämänkatsomuksia edustavat henkiset opettajat, esimerkiksi erilaiset gurut, astrologit ja muut henkiset "valmentajat", saattavat joskus itse uskoa vaikkapa salaliittoteorioihin. Ja jos tällaisilla henkilöillä on tarve olla oikeassa,  ja uskonnollisten johtajien tapaan tarve varoitella ihmisiä tulevista vaaroista, niin hekin saattavat välittää seuraajilleen omia, negatiivisia uskomuksiaan "esoteerisenä, salattuna tietona". Mutta näissäkin tapauksissa kyse on negatiivisista ajatusvirroista, joita nämä ihmiset ovat itse vastaanottaneet, ja jotka he omasta, korkeaa tietoisuutta hieman alemmasta tunnetilastaan johtuen kokevat ns. totuudeksi. Ja jos sinäkin alat uskoa tällaisiin salaliitto- ym. teorioihin, niin todellistat ne myös omassa elämässäsi, tavalla tai toisella. Samalla tavalla  itse itseään toteuttavasti vaikuttavat myös negatiiviset astrologiset ns. totuudet. Eli jos pelkäät jotakin tiettyä planeettakuviota eli transiittia, niin tunnetilasi seurauksena myös koet sen vaikutuksen negatiivisena. Aivan kuten voit olla murheellinen sadesäällä, jos et pidä sateesta. Iloinen ihminen puolestaan voi kokea saman sateen virkistävänä ja hyödyllisenä.

Myös sanonta "synnin palkka on kuolema" on (negatiivisesti tulkittuna) täysin absurdi, koska ihminen vapautuu fyysisessä kuolemassa aina täydelliseen euforiatilaan. Positiivisesti tulkittuna se on sen sijaan looginen: "Synti" on hepreaksi "chata'ah", eli "olemista erossa rakkauden tunnetilasta", joten tuon erillisyystilan palkka/palkinto on vapautuminen erillisyydestä ja negatiivisista tunnetiloista, eli "iloinen kuolema".

Kaikki maailmanloppuennustukset - myös ns. tieteelliset - ovat siis tulkitsijoiden ja ennustelijoiden  omiin pelkouskomuksiin perustuvia. Uudet sukupolvet syntyvät aina sopeutuneina jo valmiiksi korkeampiin värähtelytaajuuksiin, ja siksi "nuorissa on tulevaisuus". Ja tästä korkeasta taajuustilasta johtuu myös se, miksi nuoret ihmiset kokevat hyvin voimakasta ahdistusta silloin, kun he syystä tai toisesta keskittyvätkin negatiiviseen, eli ovat erossa omasta korkeammasta olemuksestaan. Esimerkiksi Greta Thunbergin "maaninen" käytös kertoo tällaisesta, hyvin tuskallisesta taajuusristiriidasta. Myös yleistynyt viiltely, pienten lasten aggressiivisuus, nuorten ihmisten tekemät raa'at murhat, ja omalla tavallaan myös esimerkiksi tatuointimuoti ovat "aikamme manifestaatioita" (ahdistunut kokee tatuointikivun nautintona, koska sen jälkeinen kivuttomuus on vapauttava kontrasti). Masentunut tai vihainen lapsi ja nuori kokee siis paljon voimakkaampaa tuskaa ollessaan negatiivisissa tunnetaajuustiloissa, kuin negatiivisiin tunnetiloihin jo sopeutunut ja turtunut vanhempi ihminen.

Tietoisena Luojana, eli valitsemalla tietoisesti oman tunnetilasi ja todellisuutesi, sinun ei tarvitse koskaan pelätä mitään - sillä mitään pelättävää ei ole, ellet itse kutsu pelottavia asioita luoksesi.

Kaikki, mihin itse tunnetasolla uskot on totta, aina.