SOL, marraskuu 2019

30.11.2019

Kaikki mihin itse todella uskot, toteutuu – poikkeuksia ei ole

Miksi kaikki toiveemme eivät kuitenkaan aina toteudu? Siksi, että yritämme uskoa niiden toteutumiseen, tai toivomme uskovamme, mutta emme todellisuudessa kuitenkaan usko. Uskomisen yrittäminen ei ole aitoa uskomista, siis tietämistä. Kun tiedämme jonkin asian todeksi, niin se on totta. Sama pätee myös vetovoiman lakiin: Jos todella uskot vetovoiman lakiin, ja siihen, että uskomuksesi aina toteutuvat, niin ne myös toteutuvat, eli voit muuttaa myös valmiita negatiivisia uskomuksiasi positiivisiksi.

Universumin laki on siis absoluuttinen luonnonlaki, taajuuksien tiedettä, ei pelkkää toiveajattelua, tai henkiolentojen meihin kohdistamia päähänpistoja. Negatiivinen tunnetilasi kertoo, että et ole resonanssissa toiveesi kanssa, eli estät toiveesi toteutumisen, koska et usko siihen.

Ja todella usein toivomme jotakin, minkä toteutumiseen emme usko, vaan olemme toiveen taajuudella, eli olemme vain uskovinamme. Ja mitä kauemmin toivomme samaa asiaa, joka ei siis matalasta tunnetaajuustasostamme johtuen toteudu, niin sitä vahvemmin uskomme siihen, että se ei voikaan koskaan toteutua.

Ns. toiveajattelu tapahtuu ”melankolisen haikeuden taajuudella”, eli haikeus ja kaipaus ovat negatiivisia tunnetiloja. Tämä tunnetila värähtelee siis eri taajuudella, kuin aito usko, eli ”sokea” optimismi. Sokeus vain ei todellisuudessa ole sokeutta, vaan täydellisen selkeyden tila, eli tietoisuus omasta rajattomasta luomisvoimastamme. Emme usein näe eroa toiveikkuuden ja aidon optimismin välillä siksi, että sekoitamme mielessämme ”kevyen, tuoreen toiveen”, ja ”vanhan haaveen”. Kun toiveemme on uusi ja tuore, niin siihen ei liity valmiita negatiivisia uskomuksia, jolloin se voi toteutua helposti, koska toiveemme ajatteleminen ei laske tunnetilaamme. Vanha, toteutumaton haave, taas sisältää jo itsessään valmiin uskomuksen, että toteutumaton ei voi toteutua. On hyvin tavallista, että tällaiset ”ikuiset unelmat” kuitenkin lopulta toteutuvat, kun haaveilija on jo luopunut haaveestaan, ja on sattumalta korkeassa tunnetilassa. Mutta yhtä tavallista on, että haaveilija haaveilee koko fyysisen elämänsä ajan, ja kun hän sitten poistuu fyysisestä maailmasta, niin hän kokee välittömästi kaikki toiveensa toteutuneina, koska ei-fyysisessä olomuodossamme emme vastusta omia toiveitamme negatiivisilla tunteillamme. 99,9 prosenttia olemuksestamme, siis olevaisuudestamme, on tosin tälläkin hetkellä tuossa ”korkean tietoisuuden tilassa”, me vain näemme tätä ”fyysistä unta”, ja se tuntuu meistä hyvin todelliselta, koska aistimme tulkitsevat mestarillisesti värähtelytaajuuksia, eli omaa luomustamme todellisuudestamme.

Tyypillisiä esimerkkejä ”tuoreesta toiveesta” ja sen toteutumisesta ovat ns. moukan tuuri, ja aloittelijan onni, eli onnenpotku, ja ”kuherruskuukausi” millä tahansa elämänalueella. Asiat, joita haluamme, ja joihin meillä ei liity epäuskoa, toteutuvat aina, se on universumin laki. Rakastamme niin kauan, kun tunnemme itse rakkautta. Yleinen uskomus on, että jonkinlainen itsemme ulkopuolinen kohtalo, ”rouva fortuna”, kiusoittelee meitä tarjoamalla meille sattumanvaraisesti ns. onnenkantamoisia, mutta tämä tulkinta on siis täysin väärä. Mikä tahansa, mitä haluamme, voi toteutua helposti ja nopeasti, jos uskomme tuon asian onnistumiseen. Jos taas uskomme itsemme ulkopuolisiin ”voimiin”, tai ”jumaliin”, kohtalomme määrääjinä, niin uskostamme voi olla hyötyä silloin, kun onnistumme, mutta jos emme onnistu jossain asiassa, ja liitämmekin noihin voimiin epäuskomme, niin myös epäuskomme vahvistuu, koska siis uskomme, että joku muu voima hallitsee elämäämme. Käsitys siitä, että ihmiselämän tarkoitus olisi jonkinlainen ”henkinen kouluttautuminen” kärsimyksen kautta, on siis väärä. Voimme myös säilytttää ns. lapsenuskomme, ja elää helpon ja onnellisen elämän, tuntematta paljon kärsimystä, jos niin haluamme. Mutta suurin osa ihmiskunnasta todellisuudessa rakastaa dramatiikkaa, ja valon ja varjon suuria vaihteluita omassa elämässään, eli ”haluaa elää täydesti”. Mutta silloin, jos varjo valtaa ihmisen koko elämän, eikä tuossa elämässä ole valoa juuri lainkaan, niin elämän todellinen tarkoitus, eli ilon tunteminen, ei toteudu.

Esimerkiksi suuri lottovoitto on täysin yhtä mahdollinen jokaiselle meistä, mutta suurin osa lottoajista vain ”kokeilee onneaan”, toivoo voittoa, mutta ei todellisuudessa usko siihen – ei siis usko ”ansaitsevansa helppoa rahaa”. Suomen kielen palkansaantia kuvaava verbi ”ansaita” kuvastaa itsessään tätä ajattelua, eli uskomme siihen, että meidän on uhrautumisen ja kärsimyksen kautta ANSAITTAVA kaikki se hyvä, mitä elämäämme saamme. Tämä väärä uskomus johtuu paljolti kristinuskon negatiivisesta tulkinnasta. Profeetta Jeesus itsehän sen sijaan kehotti seuraajiaan olemaan huolettomia, ja elämään kuin ”lapsi tai kedon kukkanen, iloisena, huolehtimatta huomisesta päivästä.”

Uhkapelin ammattilainen taas saattaa kehittää ”rationaalisen” pelaamistekniikan, joka alkaa toimia, ja johon hän siksi itse alkaa uskoa, jolloin se myös tuo voittoja. Samoin kuka tahansa yrittäjä menestyy, jos hän vain uskoo omaan yritysideaansa, ja kun yritys alkaa tuottaa, niin hänen uskonsa vahvistuu. Eli myös todennäköisyydet ja todennäköisyyslaskenta perustuu uskomuksiimme. Jos uskomme todennäköisyyksiin, olivat ne millaisia tahansa, niin ne myös toteutuvat.

Jos siis uskot, että on ”hyvin pieni todennäköisyys voittaa lotossa päävoitto”, tai että ”asunnot menevät näinä aikoina huonosti kaupaksi”, ”yleinen taloustilanne on huono”,”tietyillä aloilla on vaikea työllisyystilanne”, tai että ”minun on lähes mahdotonta löytää itselleni kumppania”, tai ”sairauteni on parantumaton”, niin nuo negatiiviset uskomuksesi toteutuvat, varsinkin, jos vahvistat uskomuksiasi vakuuttelemalla niitä muille ihmisille. Mutta myös samoihin asioihin liittyvät positiiviset uskomuksesi toteutuisivat, jos uskoisit niihin. Sanonnat ”kel onni on, se onnen kätkeköön”, ja ”pidä ideasi omana tietonasi, kunnes se on vahvistunut”, ovat viisauksia, jotka neuvovat meitä olemaan puhumatta muille ihmisille liikaa onnistumisistamme, jotta nuo muut ihmiset eivät omilla negatiivisilla uskomuksillaan latistaisi meidän omaa uskoamme. Myös profeetta Jeesus kehotti parannettavaa olemaan puhumatta muille paranemisestaan, jotta nuo muut ihmiset eivät ”uskottelisi häntä sairastumaan uudelleen”.

Aivan kaikki, mitä meille siis elämämme aikana tapahtuu, perustuu omiin toiveisiimme, ja omiin uskomuksiimme, eli on aina ja poikkeuksetta ”toiveidemme täyttymys”, sillä myös ajatus, johon liittyy negatiivinen uskomus, on ”toive”. Olemme täysin vapaita, oman elämämme Luojia.

Pyri siis aina uskomaan siihen, mitä todella haluat, ja vahvista korkeassa tunnetilassa unelmoimalla uskomustasi, ja vältä ajattelemasta negatiivisessa tunnetilassa asioita, joita et halua kokea. Ja iloitse aina onnistumisistasi, sillä kun iloitset jostain, niin universumi tarjoa sinulle lisää samanlaista. Jos saavutat jotakin, ja tunnetkin tyytymättömyyttä – ”sain vähän, mutta en tarpeeksi” – niin universumi tarjoaa sinulle lisää aiheita olla tyytymätön. Eli voit olla joko ”flow-tilassa”, ”voittoputkessa”, ja noususuhdanteessa – tai ”häviömielialassa”, laskusuhdanteessa, tai syöksykierteessä. Ja aivan kuka tahansa voi milloin tahansa joutua jompaan kumpaan mielentilaan. Ja mielentila jossa olemme, vahvistaa kokemustemme seurauksena itse itseään.

Mitä tarkempi on siis oma päämääräsi, ja mitä korkeampi mielialasi tuota päämäärää ajatellessasi, niin sitä helpommin ja nopeammin saavutat päämääräsi. Universumi ei siis estä sinua saamasta mitään nopeasti, ja pakota sinua kärsivällisyyteen, eli kyse ei ole ajasta, vaan tunnetaajuudestasi. Ja kärsivällisyys on aina matala tunnetila, eli kärsivällinen keskittyy oman toiveensa negatiiviseen ulottuvuuteen, jolloin hän joutuu myös jatkamaan kärsivällisyyttään, koska manifestoi toiveensa ”ei-olevaista ulottuvuutta” (termin ”kärsivällisyys” kantasana on ”kärsiä”).

Eli sama toiveen, ja siihen uskomisen logiikka, toimii myös negatiivisessa mielessä: Usein negatiivisissa tunnetiloissa olevat, päämäärättömät ihmiset, ajautuvat osaksi muiden ihmisten toiveita ja unelmia, ja tuntevat lopulta katkeruutta noita muita ihmisiä kohtaan, jotka ovat heidän silmissään ”ottaneet vallan” heidän elämässään. Mutta nämä päämäärättömätkin ihmiset ovat siis itse luoneet oman todellisuutensa, eli antaneet oman elämänsä muiden ihmisten johdettavaksi. Tyypillinen tällainen tilanne on esimerkiksi sellainen, että ihminen työskentelee saman yrityksen palveluksessa vuosikymmeniä, eli ”uhraa itsensä ja elämänsä yhdelle yritykselle”, koska kokee vakituisen työpaikan turvallisena. Eli työsopimus tuo hänelle turvaa, mutta samalla hän on tuon sopimuksen, ja turvallisuudentunteensa vanki. Ja kun hän sitten lopulta kuitenkin itse turhautuu ja väsyy työhönsä, ”työn orjuuteen”, tuntee kateutta jopa työttömiä kanssaihmisiään kohtaan, koska pitää heitä vapaampina, eikä enää arvosta ”vakaata toimeentuloa”, koska pitää sitä itsestäänselvyytenä, ja alkaa toivoa vaihtelua, niin hän luo itse oman irtisanomisensa – mutta syyttää tuosta irtisanomisesta pomoaan.

Kaikki elämäntilanteet, joissa ”toinen vie, ja toinen vikisee”, eli toinen osapuoli kokee tavalla tai toisella olevansa uhri – oli sitten kysymys työsuhteista, parisuhteista, tai vaikkapa naapuruussuhteista – perustuvat siihen, että olemme itse negatiivisessa tunnetilassa, jolloin myös kanssaihmisemme ilmentävät omia uskomuksiamme omalla toiminnallaan. Ketään ihmistä ei siis voi toinen ihminen koskaan hallita, ellei hallittava antaudu itse hallittavaksi! Ja kun sitten alamme TAISTELLA oikeuksiemme puolesta, niin tilanne usein vain pahenee, koska tunnetilamme siis on negatiivinen, ja käynnissä on negatiivinen tapahtumaketju.

”Kaikki mitä vastustamme lisääntyy aina”. Tilanne alkaa parantua vasta siinä vaiheessa, kun joko molemmat osapuolet antavat periksi, tai jompi kumpi osapuoli kieltäytyy taistelusta, jolloin negatiivisessa tunnetilassa oleva jää yksin ”vetämään köyttä”. Kaikkiin riitoihin, kaikkiin sotiin ja taisteluihin, ja kaikkiin valtapeleihin, tarvitaan aina vähintään kaksi osapuolta. Eli siksi sodalla tai taistelulla, oli sen näennäinen syy kuinka ylevä tahansa, ei ole koskaan voittajaa, vain häviäjiä!

Ehdolliseen rakkauteen perustuvat rakkaussuhteet – eli valtaosa läheisistä ihmissuhteista, poikkeuksena usein vain vanhempien ja lasten väliset suhteet – ovat siis myös tällaisia valtasuhteita: Jompi kumpi suhteen osapuolista ottaa enemmän vastuuta yhteisestä päämäärästä, jolloin toinen kokee olevansa tavalla tai toisella alistettu, ja toinen taas kokee vastuunsa raskaana. Vaikka molemmat ovat itse valinneet oman roolinsa suhteessa.

Myös erilaisten kemiallisten päihteiden käyttäminen mielialan kohottamiseen on samanlainen ”valtatilanne”: Päihde ottaa ihmisen valtaansa, koska hän itse sallii sen tapahtua. Ja koska ihminen tuntee kuitenkin päihteidenkäytöstään syyllisyyttä, niin ajoittainen tunnetilan kohoaminen, jonka päihde aiheuttaa, ei mahdollista tämän ihmisen toiveiden toteutumista, koska inspiraatiot, joita hän saa päihteen vaikutuksen alaisena, eivät manifestoidu, koska päihteidenkäyttäjän ajatusfokus on yleensä epätarkka, ja syyllisyydentunne pysäyttää aina positiivisen tapahtumaketjun. Hän siis saa inspiraatioita, mutta ei päihtymyksensä takia voi niitä hyödyntää. Päihde itsessään ei siis ole ”paha”, vaan ihminen itse estää toiveensa, koska hän ei hallitse tietoisesti omia tunnetilojaan, vaan päihde hallitsee häntä. Näin on myös silloin, jos taiteilija uskoo tarvitsevansa aina humala- tai krapulatilaa, luodakseen taidetta. Hän alkaa siis uskoa itse siihen, että hän ei voi olla luova, eli inspiraation tilassa, ilman päihdettä. Shamanistisissa kulttuureissa taas shamaani käyttää huumaavaa ainetta hallitummin tietoisuustilansa kohottamiseen, siis ainakin periaatteessa. Myös shamaani voi käyttää valtaansa henkisenä johtajana väärin, kuten muidenkin uskontojen papisto, ja olla myös huumaavien aineiden VALLASSA, jolloin hän ei siis itse hallitse tuota ainetta, ja omia mielentilojaan, vaan huume hallitsee häntä.

Kaikissa tällaisissa hierarkisissa tilanteissa on kyse aina siitä, että ihminen ei usko omiin toiveisiinsa, eikä siksi salli itselleen toiveidensa toteutumista, eli ei ”hallitse omaa elämäänsä ja luomisvoimaansa”, jolloin hänen elämänsä ei ole tasapainoista, ja hän kokee tyytymättömyyttä. Ja tuolla tyytymättömyyden tunnetilallaan hän manifestoi koko ajan lisää kokemuksia, jotka tekevät hänet tyytymättömäksi.

Mutta toisaalta: Usko siirtää myös ”vuoria”, eli se mihin itse uskot, ja mitä toivot, niin se toteutuu – aina.

28.11.2019

Vain rakastaessasi itse voit kokea rakkautta, ja vain tyytyväisenä vastaanotat unelmiasi

Jos tunnet olosuhteista riippumatonta tyytyväisyyttä ja selkeyttä, niin vedät puoleesi asioita, jotka tekevät sinut tyytyväiseksi. Et voi koskaan olla täysin ja lopullisesti tyytyväinen ja onnellinen, koska luot koko ajan myös uusia toiveita, mutta jos arvostat aina sitä, mitä olet jo luonut – hyvää tai pahaa – niin myös uusien toiveidesi toteutuminen mahdollistuu.

Ja luodessasi todellisuuttasi uudeksi, luot samalla koko universumia uudeksi, eli kaikki se, mitä toivot, hyödyttää Kaikkeutta. Esimerkiksi edesmenneet läheisesi, jotka eivät tällä hetkellä elä fyysisessä maailmassa, kokevat elämää koko ajan sinun kauttasi, tuntematta kuitenkaan negatiivisia tunteita, vaan kokien täydellisesti ja konkreettisesti todeksi kaikki ne unelmat, joista sinä olet joskus unelmoinut.

Uskonnoissa kuvattu ”paratiisi”, ”nirvana” tai ”taivas” tarkoittaa siis koko ihmiskunnan kaikkien unelmien synnyttämää todellisuutta, joka on se ”todellinen todellisuus”, korkea tietoisuus, se, josta me olemme lähtöisin, ja jonne aina palaamme. Tuossa todellisuudessa on siis kaikki rakkaus, kaikki runsaus, ja kaikki mahdollisuudet. Tästä syystä ns. rajatilakokemuksen kokeneet ikään kuin ”syntyvät uudelleen”, sillä he ovat usein kärsineet paljon, ja lopulta voimakkaiden toiveidensa seurauksena ”kuolevat”, jolloin he vapautuvat negatiivisista tunnetiloistaan. Ja tuolla hetkellä he MUISTAVAT jälleen, keitä ovat, eli korkeampia olentoja, korkeaa tietoisuutta, ja rajattomia, kaikkivoipia Luojia.

”Paratiisi” ei siis ole paikka, vaan taajuustila – sekä fyysisen elämämme ulkopuolella, että fyysisessä elämässämme.

Eli vain tyytyväisyyden ja onnellisuuden korkea tunne voi tehdä sinut tyytyväiseksi ja onnelliseksi myös tulevaisuudessa, samoin kuin vain rakastamalla itse voit kokea rakkautta. Rakkauden ja tyytyväisyyden saavuttaminen jatkamalla haluamista ja tarvitsemista on siis aina mahdotonta, koska rakkaudeton ja tyytymätön ei voi kokea kumpaakaan.

Älä siis jatka pyyttämistä, vaatimista, toivomista ja yrittämistä, vaan tunne oma korkeampi minäsi, ja kaikki mahdollisuudet todeksi juuri nyt – jolloin ne OVAT todellisuuttasi, koska havaitset ne todeksi. Totta ne ovat olleet siitä saakka, kun niitä toivoit, mutta olemusmuodossa, vailla omaa havaintoasi. Kun havaitset asian, jonka olet jo luonut, se siis muuttuu todellisuudeksesi.

Eli aivan kuten äänikin on vain värähtelyä, jota ”ei kuulu ilman ääniaallon havaitsijaa,eli kuulijaa”, niin samoin myös kaikki, mitä elämässämme koemme todellisuudeksemme, on vain värähtelyä, jonka omilla aisteillamme ”havaitsemme todeksi”. Ja riippuen värähtelytaajuudesta eli tunnetilasta, jossa itse olemme, havaitsemme erilaisia asioita. Negatiivisissa tunnetaajuuksissa havaitsemme siis negatiivisten tunteidemme luomuksia, kuten pelkojamme – positiivisissa tunnetaajuuksissa taas unelmiamme, eli asioita, jotka tekevät meidät onnellisiksi.

Jos sinulta puuttuu elämästäsi jotakin, jota haluaisit tai jota tarvitset, niin toivomalla uudelleen ja uudelleen tuota asiaa aktivoit vain tuon asian puutteen, ei-olevaisuuden. Yksi ainoa toive riittää, ja toiveemme on jo samalla hetkellä luotu. Samoin, kuin jos etsit jotakin, jonka uskot olevan hukassa, niin et voi löytää sitä, koska uskot sen olevan hukassa. Kaikki mihin uskot, toteutuu. Kun siis havaitset, että joku asia on hukassa, niin älä etsi hukassa olevaa, vaan salli sen löytyminen, eli ota vastaan ”löytyvä”, olemalla korkeassa tunnetilassa. Toivova ja etsivä ovat aina matalassa tunnetilassa.

Jos et voi olla ajattelematta toivettasi, niin voit kuitenkin saada sen ajattelemalla, MIKSI haluat sitä, mitä haluat. Sillä syy siihen, miksi haluat jotakin, on aina olemassa, syy haluamiseesi ei siis koskaan ”puutu”, toisin kuin ne asiat, joita sinulla ei vielä ole! Ja tämä johtuu siitä, että haluamme mitä tahansa asioita elämäämme aina vain siksi, että kokisimme onnellisuutta. Eli siksi vain tuntemalla onnellisuutta voimme myös tulla onnellisiksi.

Voimme siis aina valita joko läsnäolevan olevaisen taajuuden, tai puuttuvan olevaisen taajuuden. Myös negatiivisilla, eli ei-toivotuilla asioilla, on oma läsnäolon taajuutensa, siis negatiiviset tunnetilamme – ja negatiivisten asioiden ”puutteen taajuus” taas on vastaavasti korkea taajuus, sillä korkassa tunnetilassa emme koe ei-toivottua.

Muista, että kun saavutat vihdoin jotakin, jota olet kauan toivonut, niin älä palaa muistelemaan aikaa, jolloin sinulla ei vielä ollut sitä, minkä lopulta sait. Eli älä jää tuntemaan kiitollisuutta, taivastelemaan, mistä kaikesta selvisit. Älä koe nöyryyttä, älä vähättele itseäsi, mutta älä kerro myöskään dramaattisia ”sankaritarinoita”. Sillä aktivoit tunnetasolla aina sen, mitä muistelet, jolloin manifestoit samanlaista lisää. Suurin osa sotaveteraaneista ei muistele kärsimyksiään, vaan arvostaa hyvinvointiaan juuri nyt, ja siksi moni heistä ei tunne kateruutta, mutta ei myöskään ylimielisyyttä.

Sillä kärsimystä ihannoiva sankarillisuus, kärsimyksestä selviämisen helpotus, nöyryys ja kiitollisuus, värähtelevät kaikki matalalla taajuudella. Arvostuksen ja kiitollisuuden taajuus on siis aivan erilainen. Tätä havainnollistaa se, että kun tunnet voimakasta kiitollisuutta, niin saatat kyynelehtiä, tunnet ”helpotusta”. Itkeminen purkaa aina resistanssia, eli kohottaa tunnetilaa. Kiitollisen ihmisen tunnetila on siis matala.

Arvostava ihminen ei koskaan itke, sillä hän ON jo aidosti korkeassa tunnetilassa. Samoin empaattinen ja sääliä tunteva ihminen saattaa itkeä, mutta myötätuntoinen ei itke, sillä myötätuntoinen TIETÄÄ olevansa korkeampi olento, ja hän tietää myös myötätuntonsa kohteen olevan sitä.

Meillä ihmisillä on tapana ”pyydellä anteeksi” muilta ihmisiltä menestystämme , ja tuntea huonoa omaatuntoa onnellisuudestamme, koska pelkäämme toisten ihmisten tuntevan kateutta menestyksemme takia. Eli onnistuessamme pelkäämme konkreettisesti jäävämme YKSIN, vähemmän onnekkaan ihmisyhteisön ulkopuolelle. Juuri tämä pelko, kyvyttömyys arvostaa itseään, saa esimerkiksi monen lottovoittajan tuntemaankin ilon sijasta pelkoa, onnettomuutta onnellisuuden sijaan. Aitoa onnellisuutta tunteva ei kuitenkaan koe yksinäisyyttä, sillä onnellinen on sisäisesti kokonainen, siis resonanssissa oman korkeamman minänsä kanssa.

Matalassa tunnetilassa olevat ihmiset taas tuntevat kateutta, koska he sisäisesti tietävät, että jos he olisivat itse korkeassa tunnetilassa, niin hekin kokisivat menestyksen. Eli he aistivat onnellisen ja menestyneen ihmisen läheisyydessä, että he ovat itse erossa omasta korkeammasta minästään. Mutta menestyvän ja onnellisen ihmisen ei tule laskeutua noiden muiden ihmisten kanssa negatiivisiin tunnetiloihin, sillä se on täysin hyödytöntä, ja vain ”himmentää” onnellisen ihmisen onnea, koska hänenkin tunnetilansa siis laskee. Ihmisten eriarvoisuus maailmassa johtuu siis siitä, että jokainen ihminen luo todellisuutensa aina itse. Mutta toisaalta esim. materiaalinen hyvinvointi ei myöskään takaa onnellisuutta, eli erilaisissa oloissa elävät ihmiset maapallolla ovat todellisuudessa paljon tasa-arvoisempia keskenään, kuin mitä kuvittelemme, jos käytämmekin arvokkuuden ja hyvinvoinnin mittana onnellisuutta.

Voit auttaa muita ihmisiä ja itseäsi vain korkeasta tunnetilasta käsin. Arvosta siis aina sekä itseäsi, että kaikkia muita.

26.11.2019

Ristiriitaiset energiat voivat estää manifestaatiot – epäilysi vain kertoo tuosta ristiriidasta

Emme saa sitä, minkä mahdollisuutta epäilemme, eli saamme aina vain sen, mihin itse uskomme.

Epäilysi ei kuitenkaan todellisuudessa ole se asia, joka estää toiveidesi manifestaatiot, vaan epäilysi on vain todiste siitä, että sinussa vaikuttavat ristiriitaiset energiat: ”Haluan jotakin, jota en usko voivani saada.”

Tämä saattaa tuntua sinusta epäolennaiselta, ”hiusten halkomiselta”, mutta sitä se ei ole. Tämä asia on tärkeää oivaltaa siksi, että voit päästä noista ristiriitaisista energioista eroon vain keskittämällä huomiosi MUIHIN asioihin, kuin siihen, mitä epäilet. Eli korkea värähtelytaajuutesi ei ole ”korvamerkitty” mahdollistamaan vain yhtä asiaa, vaan aivan kaikkia toiveitasi. Eli ilosi mahdollistaa kaiken, mikä tuottaa sinulle iloa.

Älä siis tavoittele aktiivisesti asiaa, joka on aiheuttanut epäilyn tunteesi. Et voi saada sellaista, mitä et usko saavasi. Sillä vetovoiman laki aina vain vahvistaa epäuskoa, josta yrität päästä eroon. Universumissa ei voi koskaan hankkiutua eroon mistään, voimme vain vetää asioita puoleemme.

Älä yritä todistella itsellesi vetovoiman lain toimivuutta ”kokeilemalla onneasi” toiveikkuuden mielentilassa, sillä se vain vahvistaa epäuskoasi – vaan pyri vain korkeaan tunnetilaan, jossa et epäile vetovoiman lakia. Tunnetilamme ei ole koskaan pysyvä tila, ja siksi myös käsityksesi todellisuudestasi muuttuu koko ajan, tunnetilasi muutoksien mukaan. Ja matalissa tunnetiloissa manifestoit ajatuksia joskus hyvin negatiivisista ajatusvirroista. Tästä ilmiöstä johtuu, että ”ihan mukavana tunnettu”, mutta mustasukkainen ihminen, voi yhtäkkiä, näennäisesti täysin odottamatta, tappaa puolisonsa, tai vakavasti masentunut kertoo saaneensa ”henkimaailmasta käskyn väkivaltaiseen käytökseensä”. Negatiivisen tunnetilan todellisuus tuntuu aivan yhtä todelta, kuin positiivisessa tunnetilassakin kokemamme, eli tuollaiset ”demoniset käskyt” ovat kokijalleen todellisuutta. Kaikkien väkivaltaisten tekojen taustalla on kuitenkin aina tilanne, että tekijä ei tunne rakkautta omaa itseään kohtaan, eli hän on ollut jo pidempään erossa omasta korkeammasta minästään.

Jos olet tietoisena luojana harjoitellut tunnetilojesi hallintaa, ja olet jo useasti aiemmin selvinnyt ns. kuiville hyvin synkistäkin epäilyksen ja toivottomuuden tunteista, niin muista, että voit aina kokea tuon saman uskonpalautuksen uudelleen, ”vaihtamalla kanavaa”. Eli kun tunnetaajuutesi on harjoittelusi tuoksena jo vakaampi, niin sinun on myös paljon helpompi palata korkeampiin tunnetiloihin, vaikka kävisit ajoittain myös ns. pohjalla, eli syvän epätoivon ja epäuskon tunnetiloissa. Ja muista myös, että mitä enemmän harjoittelet korkeiden tunnetilojen ylläpitoa, niin sitä pahemmalta tunnetilan lasku vastaavasti tuntuu, jolloin saatat kokea, että et ole edistynyt lainkaan. Mutta tämä on täydellinen näköharha, joka siis johtuu siitä, että normaali värähtelytaajuutesi on tietoisuutesi laajentumisen seurauksena jo niin paljon korkeampi.

Noista voimakkaiden toiveiden aikaansaamista, hyvin syvistä ”tunnesyövereistä”, on uskontoihin tullut ”helvetin” ja ”pahojen henkien” käsitteet, eli ihmisten omat kokemukset negatiivisista tunnetiloista ovat tehneet ”helvetistä” totta, vaikka rakkaus on todellisuudessa ainoa todellinen voima universumissa. Negatiiviset tunteet ja kokemukset ovat vain kirkkaan valon vastavoima, eli ”varjojen manifestaatioita”, siis ihmiskunnan kollektiivisen, negatiivisen ajatusvirran tuotoksia. Ja kun sekä positiiviset, että negatiiviset manifestaatiot lisääntyvät maailmassa eksponentiaalisesti, niin myös tuo ”varjojen todellisuus” kasvaa ja laajenee, ja tuntuu myös negatiivisissa tunnetiloissa olevista pahemmalta koko ajan.

Tietoisena Luojana sinä voit kuitenkin aina tietoisesti valita korkeamman todellisuuden, eli rakkauden.

Oma korkeampi minäsi tietää koko ajan, että mitään syytä epäillä rajatonta luomisvoimaasi ei ole, mutta kun olet erossa korkeammasta minästäsi negatiivisissa tunnetiloissa, niin käsityksesi ja kokemuksesi todellisuudesta siis radikaalisti muuttuu.

Myös kaikki mielipide- ja maailmankuvaerot ihmisten välillä johtuvat taajuuseroista, eli tässä mielessä jokaisen ihmisen oma totuus ON totta. Eli sinunkin ajoittaiset epäilyn tunteesi johtuvat siitä, että epäilet oman korkeamman minäsi tietoa silloin, kun sinussa vaikuttavat vastakkaiset energiat: ”Haluan jotakin, mutta minulla ei ole sitä” tarkoittaa siis todellisuudessa: ”Haluan jotakin, jota matalasta tunnetilastani johtuen en havaitse todeksi”. Korkean minäsi taajuudella kaikki sydämesi toiveet ovat siis olemassa koko ajan, eli ne ovat todellisen nykyhetkesi todellisuutta – kun taas jo manifestoitunut todellisuutesi -on menneisyyttä.

Tuo energioiden ristiriita johtuu siitä, että et ole vielä harjoitellut ajatustesi keskittämistä niin paljon, että pysyisit korkeassa värähtelytaajuudessa vakaasti. Eli sinussa vaikuttavat vastakkaiset energiavirrat eivät yksinkertaisesti mahdollista positiivisen tapahtumaketjun syntymistä ajatellessasi sellaisia asioita, joiden manifestoitumisen mahdollisuutta epäilet. Eli epäilysi vahvistuu, ei uskosi.

Ja vaikka olet elämäsi aikana jo lukemattomia kertoja kokenut, että ”elämä kantaa aina”, ja ”kaikki järjestyy aina”, niin jos et kohdista ajatuksiasi tällaisiin jo kokemiisi ”positiivisiin todisteisiin”, niin et siis konkreettisesti näe oman mielesi rajattomia voimia, etkä näe sitä, mikä ”voi olla”, näet vain sen, mikä ”jo on”. Katsot jalkoihisi, ja jäät pyörimään paikallesi, et siis katso horisonttiin, ja kulje eteenpäin.

Eli epäilys on näkökulmaero matalamman tunnetaajuuden itsesi, ja korkeamman minäsi välillä. Katsot siis korkeamman olemuspuolesi kanssa ”eri tv-kanavaa”

Muista, että vaikka kuinka kiihkeästi haluaisit jonkin asian toteutuvan, niin älä koskaan yritä tehdä ns. korjausliikettä ”epäuskosta uskoon” silloin, kun negatiivinen tapahtumaketju on jo meneillään, eli olet negatiivisessa tunnetilassa, ja kaikki mitä sinulle tapahtuu, kertoo siis negatiivisesta tunnetilastasi. Eli toisin sanoen: Älä koskaan YRITÄ manifestoida mitään, mihin et usko, ja johon sinulla liittyy valmis negatiivinen tunnemuisto, vain todistellaksesi itsellesi, että olet todellakin tietoinen Luoja. Vaan vahvista uskoasi ”siltaamalla tunnetilojasi”, eli pyri aluksi vain manifestoimaan hieman vähemmän negatiivisia tunteita, ja sen jälkeen hieman positiivisempia tunteita, joiden kauttta pääset lopulta tunnetilaan, jossa uskosi vetovoiman lakiin, ja rajattomaan luomisvoimaasi, on jo vahva.

Harjoittele siis ilon ja rakkauden tuntemista, uskoa ja luottamusta, kunnes positiivisista odotuksista on positiivisten, konkreettisten manifestaatioiden vaikutuksesta, tullut krooninen ajattelutapasi – eli sinusta on tullut optimisti!

Monien maailman ihmisten on helpompi uskoa itsensä ulkopuoliseen, kaikkivoipaan ”jumalaan”, koska he eivät usko itseensä. Mutta jumaluskon ongelmana on siis se, että koska tällaista persoonallista jumalolentoa ei ole olemassa, niin häneen uskovat ihmiset sekä kiittävät, että kiroavat ”jumalaansa”, eli ovat tämän kuvitteellisen hahmon kuvitellun mielivallan armoilla. Ja jos he eivät uskalla kirota tätä olentoa, niin he pettyvät ja katkeroituvat, ja etsivät syytä ”jumalan vihalle”itsestään, ja omasta vajavaisuudestaan, ja ”syntisyydestään”. Koska eivät siis ymmärrä luovansa todellisuutensa aivan itse, ja myös kieltävänsä ja sallivansa toiveensa itse itseltään ja itselleen. Me emme kuitenkaan ole koskaan vajavaisia, olemme aina sisimmässämme täydellisiä sieluja – itsekritiikki johtuu aina vain negtiivisista tunnetiloistamme.

Uskosi omaan luomisvoimaasi vahvistuu, jos pyrit manifestoimaan joka päivä asioita, joilla ei ole sinulle ”mitään merkitystä” – eli niihin ei liity valmiita negatiivisia uskomuksia. Manifestoi esimerkiksi kukkia, höyheniä, automerkkejä tai numerosarjoja. Korkeamman minäsi on huomattavasti helpompi ohjata sinua tällaisten asioiden luokse, koska epäilys mielessäsi ei tee sinua tällaisten asioiden suhteen ”kuuroksi ja sokeaksi”.

Huomaa myös huumori, ja se uskomaton luovuus, joka näihin ”tyhjänpäiväisiin” manifestaatioihisi liittyy. Universumi pyrkii aina kaikin keinoin ilahduttamaan sinua, jos vain olet itse huumorintajuisella tuulella! Moneen tällaiseen manifestaatioon törmäät internetissä, mutta kohtaat niitä myös kaikkialla ns. reaalimaailmassa, jossa liikut, jos vain nk. antennisi ovat päällä, eli olet intuitiivisessa tilassa. Niin sanottu merkkien lukeminen korkeassa tunnetilassa ei siis ole ”pahaa taikauskoa”, vaan oman korkeamman minämme ohjausta.

Sillä jos sinulla EI ole epäilystä jonkin toiveesi toteutumisen mahdollisuuden suhteen, niin tuo asia ON sinulle olemassa, välittömästi. Sillä kaikki universumin voimat työskentelevät koko ajan sinun puolestasi, toimittaakseen sinulle aivan kaikkea sitä, mitä toivot, eli asioita, jotka ovat aktiivisena mielessäsi. Koko universumi on siis aina ja joka hetki sinun palveluksessasi, ja elää ja kokee elämää sinun kauttasi.

Mittaamattoman arvokkuuden tunne on siis epäilyksen vastakohta, ja tuo arvokkuus on sinun todellinen olemuksesi. Monet uskonnot ovat kääntäneet tämän totuuden aivan päälaelleen, eli tehneet meistä ihmisistä ”jumalien alamaisia”. Totuus on kuitenkin täysin päinvastainen: Me OLEMME korkeampia olentoja, me olemme universumin keskipiste, korkean tietoisuuden ulottuvuus, Kaikki Mikä On.

25.11.2019

Sallit haluamasi korkeassa tunnetilassa – kun tarvitset, anelet ja kaipaat, saat sen, mitä et halua

Otsikko selittää sen, miksi ns. romanttinen rakkaus on usein ”tuskallista”. Kun kaipaamme voimakkaasti jotakin, jota meillä ei juuri sillä hetkellä ole, estämme itseämme saamasta, mitä haluamme, koska keskitymme siis haluamamme asian ”ei-olevaisuuteen”. Saamme rakkautta aina vain rakastamalla itse, emme siis ”haluamalla toisen ihmisen rakkautta”. Sama pätee köyhyyteen ja sairauteen: Kun yritämme rikastua tai parantua, ja olemme valmiit tekemään lähes mitä tahansa, päästäksemme tavoitteeseemme, niin keskitymme tunnetasolla täysin päinvastaiseen, kuin mitä haluamme. Ja vetovoiman laki varmistaa, että saamme siis tuossa tunnetilassa sitä, mitä EMME halua. Voimme rikastua ja parantua keskittymällä runsauteen, elämäniloon ja elinvoimaan, riippumatta olosuhteista, joissa juuri nyt elämme.

Kaikilla asioilla on siis aina sekä olevainen, että ei-olevainen värähtelytaajuus, ja keskittyessämme TARVITSEMAAN jotakin, keskitymmekin noiden asioiden ei-olevaiseen, ja vedämme sitä puoleemme!

Kun siis tarvitset, pyydät, rukoilet, tai etsit epätoivoisesti vastausta ja ratkaisua johonkin ongelmaan, niin olet pyytämisen, tarvitsemisen, epäuskon ja epätoivon taajuudella. Eli vaikka se, mitä toivot, olisi luotu, ja ollut valmis vastaanotettavaksesi jo todella kauan, niin koska keskityt edelleen sen pyytämiseen, niin haluamasi ei pääse luoksesi. Universumi ei siis ”kiusaa” sinua – ”jumalista”, ”karmasta” tai ”kohtalosta” puhumattakaan – kieltäytymällä luovuttamasta sinulle unelmiesi asioita, vaan universumin laki, eli vetovoima laki, tekee unelmasi toteutumisen mahdottomaksi, koska SINÄ et salli unelmaasi itsellesi. Ja tämä johtuu siis siitä, että sinä olet täysin vapaa, kaikkivoipa Luoja, universumin keskipiste, konkreettisesti! Olemme niin vapaita, että voimme valita myös vankeuden, rakkaudettomuuden, yksinäisyyden, köyhyyden, sairauden, kärsimyksen.

Aivan samoin, kuin katsoessasi televisiosta surullista ohjelmaa yhdeltä kanavalta, niin et näe iloista ohjelmaa, jota esitetään samaan aikaan naapurikanavalla. Koska noita ohjelmia lähetetään siis eri taajuudella. Kanavien taajuusalueet voivat siis olle HYVN lähellä toisiaan, mutta silti ne eroavat toisistaan! Monet ihmiset elävät koko elämänsä tilanteessa, jossa he voisivat milloin tahansa vastaanottaa unelmiensa elämän, mutta he eivät vastaanota sitä, koska he eivät usko sen olevan mahdollista, jolloin heidän tunnetilansa on epäilyksen taajuudella.

Pienet lapset tietävät vielä olevansa kaikkivoipia, mutta useimmat lapset ”aikuisiksi kasvettuaan” menettävät tuon tiedon, koska he alkavat uskoa ”elämän realiteetteihin”, joita NIIN SANOTUT aikuistuneet ihmiset heille opettavat. Nuo aikuiset ovat kuitenkin väärässä, ja lapset oikeassa: Joulupukki ON olemassa. Me voimme saada elämältä aivan kaiken, mitä haluamme.

Voimme kuitenkin myös toimia muiden ihmisten, ja myös lasten ”hyvinä haltijoina”, eli auttajina ja tukijoina silloin, jos meillä ei ole negatiivisia uskomuksia noiden muiden ihmisten mahdollisuuksiin, toiveisiin tai vaikkapa lahjakkuuteen liittyen. Eli voimme inspiroitua kannustamaan muita ihmisiä, jos olemme korkeassa tunnetilassa, eli katsoa siis heitä korkeamman minämme silmin. Mutta on hyvin tavallista, että tällaiset muiden ihmisten auttajat, sanansaattajat ja kannustajat eivät kuitenkaan osaa auttaa itse itseään, koska heillä on heihin itseensä, ja heidän omiin mahdollisuuksiinsa liitttyviä negatiivisia uskomuksia, jotka estävät heitä toteuttamasta omia toiveitaan. Tätä tarkoittaa sanonta ”suutarin lapsilla ei ole kenkiä”, ja myös sanonta ”se, joka ei itse osaa, opettaa”. Tai ironinen: ”Älkää tehkö niin, kuin minä teen, vaan niin, kuin minä sanon!”

Tästä syystä moni arvostettu näkijä ei näe itselleen, moni muiden puolesta uhrautuva parantaja sairastuukin itse, moni ”parisuhdevalmentaja” ei itse löydä rakkautta, moni sijoituskonsultti köyhtyy itse, monella psykiatrilla on itsellään mielenterveyden ongelmia, moni pappi tekee itse ”syntiä”, koska keskittyy saarnoissaan tuomitsemiseen, ja ”jumalanpelon” tärkeyteen. Saamme siis aina omaan elämäämme sitä, mihin ajatuksissamme keskitymme, ja mitä tunnetasolla sallimme. Muita ihmisiä voimme sen sijaan inspiroida vapaasti, koska nuo muut ihmiset luovat itse oman todellisuutensa, eikä meillä ole heidän negatiivisia uskomuksiaan, jotka estäisivät meitä kannustamasta heitä.

Se, mihin keskität kulloinkin huomiosi, siis ajatuksesi, on aktiivisena omassa taajuudessasi ja ”energiakentässäsi”. Eli voit myös johonkin haluamaasi asiaan voimakkaasti keskittymällä saada mitä tahansa, mitä ET halua,jos tarpeeksi voimakkaasti keskityt tuon asian haluamiseen. Siksi esimerkiksi rakkaussuhteet, joissa toinen ihminen on toiselle ”pakkomielle” ovat usein katastrofaalisia. Rakkauden haluaminen ja vaatiminen on aina negatiivinen tunnetila. Tai jos kauppias yrittää myydä ”väkisin” jotakin asiakkaalleen, joka ei halua sitä, mitä hänelle myydään, niin jos asiakas on matalassa tunnetilassa, niin hänet voi kyllä manipuloida ostamaan tuon asian, mutta tuosta ostoksesta seuraa hänelle samalla matalalla taajuudella värähteleviä kokemuksia, koska kauppa syntyi siis matalassa värähtelytaajuudessa.

Silti kaikesta negatiivisesta seuraa aina lopulta positiivista, eli siksi esimerkiksi sellaiset lapset, jotka ovat syntyneet vaikeisiin perhetilanteisiin, voivat lopulta löytää suunnattoman elämänilon, koska he ovat jo varhain elämässään esittäneet suuria ja voimakkaita toiveita paremmasta. Eli ”väärien tähtien alla syntyneitä” ei ole olemassa, voimme kaikki sallia itsellemme kaiken, mitä haluamme. Ja vastaavasti ”kultalusikka suussa syntyneet” voivat myös menettää kaiken sen hyvän, mitä ovat syntymälahjanaan saaneet, mikäli eivät arvosta sitä, mitä heillä on. Tai kaikki tuo hyvä, mitä heillä on, ei teekään heitä onnellisiksi. Onnellisuus on aina suhteellista, ja pelkästään tunnetila, ei siis koskaan mitään ”konkreettista”.

Jos siis haluat ja tarvitset ”kipeästi” jotakin, eli kaipaat jatkuvasti jotakin, niin lopeta tuon asian ajatteleminen kokonaan, jos se vain suinkin on mahdollista. Sillä vain päästämällä irti haluamisesta, kaipaamisesta, anelemisesta, pyytämisestä ja tarvitsemisesta, voit saada sen, mitä tarvitset.

Tavoittele ainoastaan tyytyväisyyden ja selkeyden tunnetilaa. On aivan saman tekevää, miten saavutat tuon tunnetilan. Voit nykyisiä elämänolosuhteitasi arvostamalla saavuttaa tuon tilan, mutta lopulta vain olosuhteista täysin riippumaton elämänilosi tekee sinut täysin vapaaksi, ja kun olet vapaa , niin kaikki mitä toivot, pääsee virtaamaan vapaasti luoksesi.

Kukaan eikä mikään universumissa ei koskaan tee sinulle ”pahaa”, vain sinä itse voit vetää puoleesi ei-toivotuja kokemuksia. Eikä kukaan tai mikään universumissa voi koskaan kieltää sinulta mitään, eikä estää sinua tekemästä tai saavuttamasta mitään – vain sinä itse vedät puoleesi, tai estät asioita.

Saamme siis aina mitä haluamme ja mitä emme halua, riippuen tunnetilastamme. Älä koskaan tuomitse itseäsi, jos tunnetilasi on matala, tuomitsmisesi vain kiihdyttää negatiivista tapahtumaketjua – mutta valitse aina, kun se on mahdollista, korkea tunnetila, korkeamman minäsi taajuus.

Sillä ilosi on avain kaikkiin aarrekammioihin, kaikkeen rakkauteen, ja kaikkeen hyvinvointiin.

24.11.2019

Voit muuttaa myös menneitä negatiivisia kokemuksia positiivisiksi, katsomalla niitä juuri nyt korkeamman minäsi silmin

Tietoisena Luojana tiedät, että jokainen kokemasi negatiivinen kokemus luo aina toiveen positiivisesta. Mutta jos ajattelet jotakin menneisyydessä kokemaasi negatiivista tapahtumaketjua, niin tuo tapahtumaketju oli mahdollinen vain siksi, että sinä itse olit negatiivisessa tunnetilassa noiden tapahtumien aikaan, jolloin negatiivinen tapahtumaketju siis sai voimaa vetovoiman lain vaikutuksesta. Eli sinun näkökulmasi noihin tapahtumiin oli tuolloin negatiivinen, ja siksi tuo negatiivinen tapahtumaketju siis tapahtui. Tyypillinen esimerkki tällaisesta tapahtumaketjusta on riita ihmisten välillä. Riita on mahdollinen vain, jos MOLEMMAT osapuolet ovat samaan aikaan tavalla tai toisella negatiivisessa tunnetilassa, eli samalla, matalalla tunnetaajuudella. Itsekriittistä kritisoidaan, syyllisyydentuntoista syytetään, vihaista vihataan, pelokasta uhataan, masentunutta halveksitaan ja vähätellään, jne.

Voimme välttää minkä tahansa riidan, jos hyväksymme negatiivisen tunteen, jonka tunnemme, mutta emme anna negatiivisten tunteiden ottaa meitä valtaansa, jolloin myöskään negatiivista tapahtumaketjua ei pääse syntymään. ”Rakkaus sammuttaa aina vihan”, koska rakkaus on ainoa todellinen voima universumissa. Eli arvostamalla aidosti negatiivista tunnettamme, voimme välittömästi kääntää sen positiiviseksi, eli ottaa vastaan sen luoman positiivisen luomuksen. Eli jos tunnet negatiivisen tunteen vaikkapa kanssaihmisesi sanomien kriittisten sanojen vuoksi, niin jos pysyt itse korkeassa tunnetilassa, ja suhtaudut kanssaihmiseesi myötätunnolla ja rakkaudella, niin negatiivinen tunteesi ei saa aikaan negatiivista tapahtumaketjua. Eli voit esimerkiksi keskustella kenen tahansa kanssasi eri mieltä olevan ihmisen kanssa ilman kiistelyä, jos puhut asioista aina vain omalta kannaltasi, vastustamatta tuon toisen ihmisen näkemyksiä.

Mutta jos tuon toisen ihmisen sanat saavat sinut tuntemaan vaikkapa syyllisyyttä, niin oma matala tunnetilasi mahdollistaa sen, että tuo toinen ihminen syyttää sinua. Mutta jos et tunne syyllisyyttä, vaan arvostat itseäsi, ja myös tuota toista ihmistä, niin kiistaa välillänne ei pääse syntymään. Eli tilanne on samanlainen, kuin jos toinen ihminen haluaisi vetää kanssasi köyttä, mutta sinä kieltäydytkin vetämästä. Tuolloin köydenvetoa ei tapahdu lainkaan, koska vetäjällä ei ole vastavoimaa. ”Riitaan tarvitaan aina kaksi”.

Ja voit myös muuttaa menneisyyttäsi, eli menneisyyden tapahtumien luomia negatiivisia tunnemuistoja, katsomalla menneisyyden negatiivista tapahtumaketjua JUURI NYT korkeamman minäsi silmin. Sillä tapahtumaketjun mahdollisti tuolloin menneisyydessä vain sinun negatiivinen näkökulmasi. Ja jos nyt katsotkin tuota negatiivista kokemustasi korkeamman minäsi silmin, niin näetkin sen aivan eri tavalla kuin silloin, kun elit tuossa tilanteessa, ja olit negatiivisessa tunnetilassa. Havaintosi on siis nyt erilainen, ja ns. todellisuutta ei ole olemassa, ilman havaitsijaa! Eli: Korkeampi minäsi näki tuo tilanteen sen tapahtumahetkelläkin positiivisena, ja juuri siksi sinulla oli noiden tapahtumien aikaan ahdistava ja epämiellyttävä olo. Sillä tunnemme negatiivisia tunteita vain siksi, että korkeampi minämme on negatiivisen tunteemme hetkellä kanssamme eri mieltä!

Eli jos riitelemme jonkun ihmisen kanssa, niin tunnemme pahaa oloa siksi, että korkeampi minämme ei KOSKAAN riitele kenenkään kanssa! Korkeampi minämme ei siis koskaan tunne negatiivisia tunteita, sillä korkeampi minämme on puhdasta rakkautta. Ja samoin myös kaikkien kanssaihmistemme korkeammat minät ovat puhdasta rakkautta.

Voit siis puhdistaa ja neutraloida negatiivisia tunnemuistojasi katsomalla niitä korkeamman minäsi silmin NYT. Eli arvosta kaikkia menneisyydessä ”epäonnistuneita” ihmissuhteitasi, ja syitä, joiden takia pidit niitä epäonnistuneina. Arvosta ns. virheitäsi, ja näe kaikki se positiivinen, mitä näennäiset virheesi ovat toiveidesi muodossa luoneet. Tunne myötätuntoa itseäsi, ja kaikkea kokemaasi kärsimystä kohtaan. Arvosta aivan kaikkea, mitä olet elämäsi aikana kokenut. Jos et vielä kykene arvostamaan aivan kaikkea, ja tunnet vaikkapa katkeruutta tai vihaa ajatellessasi menneisyydessä kokemiasi ongelmia, niin pyri ajattelemaan niitä ensin hieman yleisemmin negatiivisesti, ja sitten vähitellen yleisemmin positiivisesti – olennaista on, että pysyt lopulta korkeassa tunnetilassa ajatellessasi noita tapahtumia. Silloin tunnemuistosi niiden suhteen puhdistuvat, ja lakkaavat vaikuttamasta. Esimerkiksi sinua aiemmin ahdistanut velka muutuukin pääomaksi, kun arvostat sitä, ja sen aikaansaamia hyviä asioita, aidosti.

Muut ihmiset eivät myöskään elä kanssamme siksi, että löytäisimme heidän kanssaan aina ”yhteisen sävelen”, eli löytäisimme aina lähellemme vain ihmisiä, jotka ovat kanssamme kaikista asioista samaa mieltä. Puhumattakaan siitä, että esim. puolisomme toimisi jonkinlaisena ”aurinkona”, ”valona”, tai ”turvasatamana” elämässämme! Vaan korkeampi minämme on se pyyteettömästi meitä rakastava valo, jota kohti meidän tulee aina pyrkiä. Toiset ihmiset elävät kanssamme siksi, että he peilaavat meidän omia tunnetilojamme, ja opettavat meitä siten ”näkemään itsemme”, ja hallitsemaan omia tunnetilojamme, muiden ihmisten tunnetiloista välittämättä. Eli toiset ihmiset ovat kallisarvoisia neuvonantajiamme: Heidän avullaan löydäme yhteyden omaan korkeampaan minäämme, eli opimme tuntemaan ehdotonta rakkautta – sekä itseämme, että kaikkia muita ihmisiä kohtaan. Sillä rakkaus ei ole koskaan mitään muuta, kuin rakkauden tunne, jonka koemme itse. Emme siis voi koskaan saada rakkautta keneltäkään toiselta ihmiseltä, voimme vain rakastaa itse.

Ja jos tunnet ehdotonta, puhdasta rakkautta, niin olet aina suunnattomasti voimakkaampi ja vaikutusvaltaisempi, kuin sellainen ihminen, joka tuntee negatiivisia tunteita. Sillä rakkaus on ainoa todellinen voima universumissa. Ja kun olet rakkauden tunnetilassa, niin toiveesi toteutuvat aina, eli kun olet resonanssissa korkeamman minäsi kanssa, niin sinun ei tarvitse koskaan tuntea pelkoa.

Jos siis vaikkapa ”pelkäät rakkauden menettämistä”, niin menetät sen siksi, että et tunne itse rakkautta, vaan tunnet pelkoa. Samoin jos ”pelkäät puutetta ja rajallisuutta” elämässäsi, niin koet puutetta siksi, että et tunne itse runsautta ja rajattomuutta, jolloin et ota niitä myöskään vastaan elämääsi.

Mutta rakastaessasi, ja uskoessasi olevasi oman elämäsi täysin kaikkivoipa Luoja, et koskaan menetä, tai jää vaille mitään sellaista, mitä sydämessäsi toivot.

23.11.2019

Elämän tarkoitus on ilo, ja voit tuntea iloa vain hyväksymällä jatkuvan muutoksen

Tämä ”jatkuva muutos” ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien elämäsi ns. perusrakenteiden tulisi tasaisin väliajoin täydellisesti romahtaa ja tuhoutua. Mutta jos vaikkapa pelon vallassa takerrut olosuhteisiin, joissa juuri nyt elät, mutta unelmasi ja toiveesi ovat kuitenkin aivan erilaisia, ja paljon suurempia, kuin mitä olet tähän saakka itsellesi sallinut, niin noiden olosuhteiden on lopulta tavalla tai toisella pakko muuttua, jotta pääset vastaanottamaan todelliset toiveesi. Negatiiviset tunteesi siis saavat välttämättömätkin muutokset tuntumaan dramattisilta, koska vastustat uutta, takertuessasi vanhaan. Positiivisissa tunnetiloissa taas kuljet ”helpointa polkua,” myös kohti suurempiakin elämänmuutoksia.

Universumi tarjoaa siis sinulle aina sitä, mitä SINÄ haluat, jos tunnetilasi on korkea,ja kuljet myötävirtaan. Jos taas katsot peloissasi jalkoihisi, ja keskityt vain säilyttämään nykyiset olosuhteet, niin jäät junnaamaan paikallesi, ja unelmiesi luoma paine ja ahdistus mielessäsi kasvaa sitä mukaa, mitä kauemmin taistelet itse toivomaasi muutosta vastaan. Katsot siis kokemiasi ongelmia aivan väärästä näkökulmasta, ikään kuin universumi vain kiusaisi sinua ongelmilla. Ongelmien tarkoitus on valaista ja alleviivata sitä, mitä et halua enää kokea. Ogelmat siis auttavat sinua valitsemaan haluamasi tulevaisuuden. Jokainen negatiivinen kokemuksemme on siis aina arvokas lahja ja mahdollisuus, ei siis kiusallinen häiriötekijä, josta pitää vain päästä ”ohitse”.

Etkä tule koskaan ”valmiiksi”. Jokaisen positiivisen kokemuksesi seurauksena ja ”kylkiäisenä” koet aina sarjan uusia haasteita, sillä uusi tilanne vaatii sinua jälleen valitsemaan, mihin suuntaan kuljet, eli unelmasi täsmentyvät ja tarkentuvat. Haasteet elämässämme siis mahdollistavat täydellisen valinnanvapautemme, eli roolimme oman elämämme Luojina. Tulevaisuutemme on kuitenkin aina parempi ja upeampi, kuin menneisyytemme, vaikka sinusta saattaakin välillä tuntua, että kierrät kehää, tai kuljet taaksepäin. Kaikki kokemuksesi ovat kuitenkin laajentanet sinua valtavasti, eli korkeamman minäsi taajuudelle luomasi unelmapääoma on päivä päivältä yhä runsaampi ja upeampi.

Korkeampi minäsi ei koskaan katso taakse päin, mutta voit oivaltaa menneiden, negatiivisina pitämiesi kokemusten arvokkuuden, katsomalla niitä toisesta näkökulmasta, ja ”siltaamalla” tunnemuistojasi: Kokemukseni ei ollut yksinomaan negatiivinen – kokemukseni oli arvokas. En täysin epäonnistunut tavoitteissani – se, mitä tavoittelin, ja mitä koin, sai minut laajentumaan voimakkaasti, ja tiedostamaan monia tärkeitä asioita. En ole pelkästään vihainen ja katkera kokemastani- kokemani negatiiviset asiat ovat selkeyttäneet todella paljon todellisia toiveitani. Kaikki, mitä koin, ja mitä yritin, ei mennyt pieleen – olen ihmisenä ja sieluna alati laajentuva, oman elämäni luoja, joten aivan kaikki mitä olen kokenut, on ollut todella arvokasta.

Kaikki unelmasi, ja myös uskomuksesi ja odotuksesi, ovat läsnä ja ulottuvillasi juuri nyt, eli voit korkean tunnetilan valitsemalla valita myös kulkemisen unelmiasi kohti, ja muuttaa negatiivisia uskomuksiasi ja odotuksiasi positiivisiksi. Jos olisit juuri nyt saavuttanut ”täydellisen” elämän ja ”kaikki tavoitteesi” – siis jos sellainen olisi teoriassa mahdollista – niin elämäsi olisi todellisuudessa kuollut ja ”kivettynyt”, eli se ei olisi elämää lainkaan.

Suuri osa myös ”unelmaelämää elävistä”, eli vauraista, terveistä ja kaikin tavoin hyvinvoivista ihmisistä keskittyy silti tunne- ja ajatustasolla negatiivisiin asioihin omassa elämässään , vaikka heillä olisi siis mahdollisuus keskittyä myös lukemattomiin positiivisiin asioihin. Eli ihminen, joka omistaa vaikkapa upean kodin ja paljon kauniita tavaroita, keskittyy murehtimaan, kuinka hankalaa on pyyhkiä pölyjä kaikista tavaroista, ja kuinka varkaat saattavat varastaa tavarat. Sen sijaan, että tämä ihminen tuntisi onnellisuutta, ja arvostaisi kaunista kotiaan. Tai ihminen, joka elää parisuhteessa, keskittyy havainnoimaan puolisonsa huonoja ja ärsyttäviä puolia, sen sijaan, että hän arvostaisi sitä, että hänellä on tuo parisuhde, ja että puolison ainutlaatuinen persoonallisuus rikastuttaa hänen omaa elämäänsä. Jos nimittäin puolisosi on täsmälleen samanlainen, kuin sinä, niin on aivan sama, onko sinulla puolisoa lainkaan, sillä sinähän olet jo olemassa, eli voit elää parisuhteessa ”täydellisen itsesi” kanssa. Todellisuudessa tällainen kahden ”kloonin”parisuhde ei olisi yhtään onnellisempi, sillä emme suinkaan aina rakasta ja ihaile myöskään itseämme, ja omia luonteenpiirteitämme!

Rakkaus ihmisten välillä ”kuolee” silloin, kun sopeudumme näkemään toinen toisemme negatiivisessa valossa, sen sijaan, että haltioituisimme toistemme arvokkaista ja kauniista puolista!

Muista, että sinun ei koskaan tarvitse tehdä mitään suuria päätöksiä elämässäsi väkisin ja hätiköiden, vaan pyri aina vain tavoittelemaan selkeyden tilaa. Voit siis aina jatkaa tiedon keräämistä, ja vasta selkeyden tilassa tehdä päätöksen siitä, mitä todella haluat. Eli tulet joka hetki valmiimmaksi vastaanottamaan unelmasi, unelmasi siis tarkentuvat ja täsmentyvät kokemustesi seurauksena. Olet esittänyt valtavasti toiveita elämäsi aikana, ja ne kaikki ovat selkeyttäneet sitä, kuka olet nyt, ja mitä haluat.

Olet siis oman elämäsi ja kokemustesi muovaama upea taideteos.

22.11.2019

Käännä mikä tahansa ongelma onnistumiseksi, arvostamalla ongelmaasi juuri nyt

Jos luet otsikon matalassa tunnetilassa, niin se kuulostaa sinusta ”idealistiselta höpinältä”. Mutta jos luet saman otsikon korkeassa tunnetilassa, niin TIEDÄT, että se on totta.

Voit siis kääntää minkä tahansa vaikean tai ratkaisemattoman tilanteen elämässäsi välittömästi positiiviseksi ja ratkaistuksi, arvostamalla sitä vilpittömästi juuri nyt. Pyri kuitenkin sallimaan tunnetilasi kohoaminen ensin, joko meditoimalla tai kirjoittamalla paperille positiivisia asioita, joita elämässäsi jo on. Ja kun tunnet, että tunnetilasi on korkea, niin ajattele sillä hetkellä ongelmaasi: Näet tällöin ongelmasi tärkeyden luomisprosessin ja päämääräsi kannalta. Sillä jokainen ongelma, jonka koemme, ohjaa meitä aina oikeaan suuntaan, jos ymmärrämme, että kyse on ohjauksesta, ei siis suinkaan siitä, että universumi ”kiusaa” meitä.

Puolityhjä lasi ON siis puoliksi täynnä, ja jokainen ihminen, joka herättää meissä negatiivisia tunnetiloja, paljastaa vain oman matalan tunnetilamme. Me olemme täydellisiä sieluja ja kaikkivoipia luojia – kaikki uskomukset ”vajavaisuudestamme” ovat pelkkää negatiivisen tunnetilan luomaa harhaa. Siis väärää uskomusta.

Jokainen ongelmasi on kirjaimellisesti lahja, josta voit iloita, samoin kuin iloitset siitä, että tielläsi on tienviittoja, jotka estävät sinua eksymästä. Ja jokainen ongelmasi luo siis välittömästi – ongelmaan tunnetasolla reagoidessasi – positiivista, eli ratkaisun ongelmaan. Voit vastaanottaa tuon ratkaisun välittömästi, jos olet harjoitellut ajatusten kohdistamista, ja tunnetilojesi tietoista hallintaa. Vain negatiivinen tunteesi voi estää sinua vastaanottamasta ongelmasi luomaa ”välitöntä manifestaatiota”. Ja kaikkein välittömin manifestaatio on tunnetilasi. Tunnetilasi manifestaatiota seuraavat manifestoimasi ajatukset, jotka siis korkeassa tunnetilassa ollessasi ovat ”korkeamman minäsi ajatuksia”, eli inspiraatioita. Ja inspiraatio ohjaa sinua aina eteenpäin HELPOINTA MAHDOLLISTA polkua pitkin, siis myötävirtaan, ilman ponnisteluja ja melomista vastavirtaan!

Tämä sama ikuinen totuus pätee aina, liittyi ongelmasi sitten ihmissuhteisiin, terveyteen, tai rahaan ja materiaan. Eli voit milloin tahansa muuttaa minkä tahansa ns. miinusmerkkisen plusmerkkiseksi, arvostamalla miinusmerkkistä.

Esimerkkejä:

Jos sinulle läheinen ihminen syyttää sinua jostain asiasta, niin voit arvostaa hänen käytöstään, koska hänen syyttämisensä paljastaa syyllisyydentunteet, joita SINÄ tunnet. Eli kiitä häntä mielessäsi siitä, että voit nyt luopua syyllisyydentunteestasi, sillä ollessasi korkeassa tunnetilassa voit puhdistaa ja neutraloida mitä tahansa negatiivisia tunnemuistoja.

Jos koet rahallista tai materiaalista puutetta, niin arvosta tuota kokemusta, sillä se paljastaa sinulle, että et salli itsellesi toiveitasi, jotka liittyvät rahaan ja materiaan. Voit neutraloida nämä tunnemuistosi, ja muuttaa negatiiviset uskomuksesi positiivisiksi aina, kun olet korkeassa tunnetilassa. Sillä korkeasa tunnetilassa TIEDÄT, että voit vastaanottaa kaikki toiveesi, eikä universumissa ole koskaan puutetta mistään.

Jos tunnet itsesi sairaaksi, niin arvosta sitä, että saat mahdollisuuden tuntea elimistösi olevan epätasapainossa. Sillä korkeassa tunnetilassa tiedät, että kaikki epätasapaino luo harmoniaa, ja jokainen sairaus luo välittömästi sairautta tuntiessamme parantumisen.

Eli kun olet korkeassa tunnetilassa, niin ymmärrät myös ns. profeettojen ohjeet siten, kuin ne on tarkoitettu ymmärrettäviksi: ”Käännä toinenkin poski”-ohje siis tarkoittaa, että voit muuttaa minkä tahansa epämiellyttävän tilanteen miellyttäväksi, muuttamalla omaa asennettasi tuossa tilanteessa. Eli katsomalla esimerkiksi kaikkia kanssaihmisiäsi, täysin riippumtta heidän käytöksestään, korkeamman minäsi silmin, jolloin ymmärrät, että kukaan ihminen ei koskaan tekisi mitään pahaa kenellekään, ellei hän olisi tekonsa hetkellä negatiivisessa tunnetilassa, eli erosa omasta korkeammasta olemuksestaan, jolloin hän kokee myös harhan erillisyydestä.

Raamatun lause: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”, on käännöksenä harhaanjohtava. Heprean kielen monikkomuoto ”elohim” tai ”adonai” (hepreassa ei ole myöskään isoja alkukirjaimia, joita kristityt käyttävät kirjoittaessaan sanan ”Jumala”) ei ole ”jumala”, joka antaa ihmisille anteeksi, vaan elohim/adonai on oma korkeampi minämme, joka ei koskaan näe negatiivisia tekojamme, koska negatiivisia tekoja ei ole olemassa korkeamman minämme taajuudella. Ja siksi meidänkään ei tule tuijottaa kenenkään negatiivisia tekoja – ei myöskään omiamme! – vaan nähdä negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen aina korkeamman minämme silmin, siis täydellisenä sieluna.

Me EMME ole erillisiä, oli kyse sitten ihmisistä, eläimistä tai kasveista, vaan me olemme kaikki pohjimmiltamme puhdasta positiivista energiaa – olemme vain fyysisessä elämässämme ottaneet fyysisesti erillisen muodon suhteessa muihin kaltaisiimme.

Kun siis olet korkeassa tunnetilassa, resonanssissa korkeamman minäsi kanssa, niin ymmärrät, kuinka helppoa ja yksinkertaista tietoinen luominen, ja unelmien salliminen on. Vain negatiiviset tunteemme saavat sen tuntumaan vaikealta, tai jopa mahdottomalta – mutta jokainen negatiivisessa tunnetilassa tekemämme havainto tai päätelmä on siis harhaa, aina!

Negatiivisessa tunnetilassa kuljet siis kuin sakeassa sumussa, etkä tuon sumuverhon takia näe kaikkea sitä rikkautta ja rakkautta, joka on aivan kätesi ulottuvilla. Joka hetki.

21.11.2019

Mikä tahansa, mihin todella uskot, toteutuu – halusit tai et

Niin positiiviset, kuin negatiivisetkin uskomuksemme toteutuvat, ja negatiivisten tapahtumien ja ”kohtalon” pelko hallitsee monen ihmisen elämää.

Negatiivisten manifestaatioiden pelkääminen siis vetovoiman lain vaikutuksesta vain lisää niitä, joten älä koskaan jää pelon tunnetilaan, jos olet jo aikaansaanut negatiivisen tapahtumaketjun alkamisen. Ja muista, että mitään itsesi ulkopuolelta määrättyä kohtaloa ei ole olemassa. Luot kaikki tapahtumat elämääsi itse. Kohtalousko, ja myös ”karmausko” negatiivisessa mielessä, on matalan tunnetilan luoma harha, selitysmalli, jonka avulla ihminen yrittää ymmärtää, miksi hänellä menee ajoittain kaikki pieleen, vaikka naapurilla näyttää vastaavasti kaikki onnistuvan. Ja myös tuo ”muilla menee aina paremmin” on sekin suuri harha! Jopa aineellisesti kaikkein menestyneimmät, täysin terveet ihmiset, joilla on paljon ystäviä, harrastuksia ja vapautta elämässään, voivat kokea olevansa kaikesta tuosta ”psyko-fyysis-materiaalisesta vauraudesta” huolimatta todella onnettomia.

Päästä siis ongelmatilanteissa, eli negatiivisen tapahtumaketjun ollessa meneillään, irti pelostasi, kohdistamalla ajatuksesi mihin tahansa harmittomaan, tai positiiviseen asiaan. Huolettomuus, unelmiin uskominen ja idealismi ON onnellisen elämän salaisuus – jos siis ihminen on aidosti huoleton, ja aidosti idealisti, eli hänen tunnetilansa on usein korkea. Toiveikkuus ja usko värähtelevät nimittäin nekin eri taajuudella, vaikka toiveikkuudesta ei olekaan pitkä matka uskoon ja ”tietoon”. Esimerkiksi uhkapelien pelaajat pelaavat hyvin usein toiveikkuuden taajuudella , eli myös heidän saamansa impulssit pelaamiseen tulevat alemmalta taajuudelta, kuin mikä on heidän korkeamman minänsä taajuus, eli aito inspiraatio. Sillä toiveikkuuden taajuudella värähtelevä ajatusvirta on todella vuolas, ja siitä on hyvin helppoa vastaanottaa ajatusmanifestaatioita, joita MUUT toiveikkaat ihmiset ovat joskus ajatelleet. Ja vastaanotat siis ajatuksia ja ideoita tältä matalammalta, toiveikkuuden taajuudelta, silloin, kun oma tunnetilasi on toiveikkuuden – ”toiveajattelun” – taajuudella. Ns. idealisteille naureskellaan usein paitsi siksi, että naureskelijat ovat itse VIELÄ alemmalla tunnetaajuudella, niin myös siksi, että idealistit eivät ole useinkaan uskon, vaan juuri tuon toiveikkuuden taajuudella, jolloin heidän toiveensa eivät voi toteutua, ja heitä ivaavat saavat näin vahvistuksen omalle, vielä synkemmälle epäuskolleen.

Eli jos TARVITSET kipeästi rahaa, ja toivot saavasi rahaa pelaamalla uhkapeliä, mutta et saa selkeää inspiraatiota pelaamiseen, niin tietoisena luojana sisäisesti tunnet ja tiedät, että ”onnen kokeileminen” on turhaa. Mutta tämä ei siis tarkoita, että et voisi koskaan saada rahaa helposti, vaikkapa pelaamalla uhkapelejä. Sinun tulee vain varmistua siitä, että tunnetilasi on siis varmasti korkea vastaanottaessasi impulssin pelata. Aito korkean taajuuden impulssi on hyvin voimakas, eli et VOI kieltäytyä toteuttamasta sitä, vaan toimit sen seurauksena ”kuin noiduttuna”! Se siis tuntuu konkreettisesti ”seuraavalta loogiselta askeleelta”. Ja tämä tunne johtuu siitä, että taajuutesi on korkea, jolloin voit vastaanottaa manifestaatioita korkeasta taajuudesta. Eli suurikaan voittamasi rahamäärä ei tunnu ”valtavalta yllätykseltä ja ihmeeltä”, vaan tunnetaolla jo tiesit voittavasi nuo rahat.

Jos kuitenkin käy niin, että olet ollut pitkään rahavaikeuksissa, eli ”et usko rahansaamiseen”, mutta satunnainen korkea tunnetilasi mahdollistaa yllättäen suuren rahallisen voiton, mutta et itse koe ansainneesi tuota rahasummaa, niin saatat myös menettää nuo rahat nopeasti. Tällaista tilannetta kuvaa sanonta ”mikä laulaen tulee, se viheltäen menee”. Eli esimerkiksi esiintyvien taiteilijoiden tunnetila on usein korkea heidän esiintyessään (inspiroitunut ”flow”-tila), mutta he saattavat myös kokea esimerkiksi syyllisyyttä, koska ovat paljon poissa perheensä luota. Rahaa siis tulee, koska he ovat usein korkeassa tunnetilassa, mutta syyllisyys saa rahan toisaalta myös ”katoamaan”. Sama ilmiö tapahtuu parisuhteissa, joissa toinen osapuoli (tai jopa molemmat) ei koe ansaitsevansa puolisoaan, eli ei arvosta itseään – suhde päättyy, koska toinen osapuoli ei ”rakasta itseään tarpeeksi rakastaakseen toista ihmistä”, jolloin hän manifestoi itse itselleen eron.

Hyvin moni rahapelejä pelaava pelaa syyllisyyden ja toivottomuuden tunnetilassa, jolloin hän myös rankaisee itseään häviämällä rahaa, eli vain pahentaa omaa tilannettaan. Myös paljon voittavat, eli voittoon ja vaurauteen uskovat ammattipelurit saattavat menettää suuria summia, jos tuntevat syyllisyyttä pelihimostaan. Ja samalla tavalla syyllisyyttä syystä tai toisesta poteva ihminen manifestoi myös parisuhteensa päättymisen, koska ei tunne ansaitsevansa parisuhdettaan. Oman itsen rakastaminen on siis kaiken onnellisuuden edellytys, ja vain itseään rakastava – oman korkeamman olemuspuolensa tiedostava – voi rakastaa myös muita.

Myös terveytemme ja sairautemme perustuu uskomuksiimme, eli tunnetaajuuteemme. Vaikka kemiallisia lääkkeitä ja niiden vaikutusta on tutkittu tieteellisesti, niin myös noiden tutkimusten tuloksiin vaikuttavat aina koehenkilöiden omat uskomukset. Eli ns.koululääketieteellisissä tutkimuksissakaan ei voida koskaan täysin poissulkea tutkittavan uskoa tai epäuskoa. Ja esim. plasebotutkimuksissa osa ihmisistä paranee plasebo- eli lumelääkkeillä, mutta toisaalta osa ihmisistä ei parane ”oikeillakaan” lääkkeillä. Ihminen paranee sairaudesta, jos hän haluaa parantua, ja uskoo paranemisen mahdollisuuteen. Ajatusten keskittäminen sairastamiseen ja diagnooseihin ylläpitää sairautta, sen sijaan ajatusten keskittäminen aivan muihin, tunnetilaa kohottaviin asioihin elämässä, käynnistää välittömästi elimistön oman paranemisprosessin, oli sairaus kuinka ”vakava” tahansa. Sillä omat solumme aina lopulta parantavat meidät – tai eivät paranna – riippuen niiden värähtelytaajuudesta, eli meidän tunteistamme. Lääkkeillä voi kyllä olla fysiologisia vaikutuksia, mutta lääkkeet eivät silti koskaan korvaa uskomme voimaa. Ja siksi jokainen ns. kuolema on lopulta aina itsemurha: Elämään tavalla tai toisella ”väsynyt”, tai elämää tarpeeksi kokenut, tai muulla tavoin ”tehtävänsä täyttänyt”, aikaansaa itse oman fyysisen kuolemansa. Ja siksi myös pienet lapset kokevat joskus fyysisen kuoleman: He ovat ottaneet elämäntehtäväkseen kertoa, että kuolemaa ei ole todellisuudessa olemassa, kuolema on vain ”käänteinen syntymä”, eikä sitä tule siksi myöskään surra.

Jotkut ihmiset paranevat myös ns. rukousten tai henkiparantamisen seurauksena. Mutta tämäkin perustuu heidän omaan uskoonsa. Jumaluskon ongelma on siinä, että todella monet ihmiset ”anelevat armoa” itsensä ulkopuoliselta, kuvitteelliselta ”jumalalta”. Ja kun ihminen anelee, pyytää ja toivoo, niin hänen tunnetilansa on matala, jolloin rukous ei voi toteutua. Ja tällöin uskova ihminen selittää ”epäonnistumisensa” rukoilussa niin, että ”kaikkivaltiaan jumalan tahto toteutui”, ja että ”jumalan tiet ovat tuntemattomat”, tai että meidän tulee tässä fyysisessä elämässämme käydä jonkinlaista ylhäältä ohjattua ”kärsimyskoulua”. Nämä kaikki tulkinnat ovat kuitenkin täysin vääriä, sillä tuon rukoilijan todellinen ongelma oli se, että hän ei ymmärtänyt olevansa itse tuo luoja, joka joko sallii itselleen paranemisen, tai ei salli sitä. Ns.esirukoukset taas toteutuvat usein siksi, että ihmisen on aina helpompi uskoa muihin ihmisiin, kuin itseensä. Eli silloinkin, kun muut ihmiset rukoilevat uskovan puolesta, niin mahdollisen paranemisen sallii tai ei salli aina sairas ihminen itse. Monet uskovat kyllä väittävät myös omien rukoustensa toteutuneen, mutta tämäkään ei todista”jumalan” olevan olemassa, vaan uskova on ollut rukoillessaan joko korkeassa tunnetilassa, eli hän on ”luovuttanut tahtonsa jumalalle”, eli ei ole ollut epätoivoinen – tai hän on kyllä anellut ja pyytänyt, mutta ollut sitten muista syistä korkeassa tunnetilassa, jolloin vaikuttaa siltä, että parantamisen suoritti ”jumala”. Ja uskoville oman uskon säilyttäminen on usein niin tärkeää, että myös tämänkaltaisista näköharhoista pidetään tiukasti kiinni, ja koetuista ”ihmeistä” muille uskoville kertomalla vahvistetaan sekä omaa, että kollektiivista uskoa. Tällaiset uskonnot eivät sinänsä ole paha asia, vaan ne parantavat monen ihmisen elämänlaatua. Ongelmana on vain se, että jos ihminen ei siis ymmärrä itse olevansa oman elämänsä luoja, niin hän hyvin helposti myös katkeroituu”jumalalle”, tai alkaa keskittyä maallisessa elämässään ”taivaassa tapahtuvan vapautuksen”, tai maailmanlopun, ja ”viimeisen tuomion” odotteluun, eli hänestä tulee eräänlainen elämälle (ja todellisuudessa myös ”jumalalle”) katkera marttyyri. Ja tällöin fyysisen elämämme tarkoitus, eli ilo ja onnellisuus, jää suurelta osin toteutumatta.

Unelmiin uskominen, eli korkea tunnetilamme, mahdollistaa siis mitä tahansa. Kaikkien rituaalien, amulettien, ja vaikkapa loitsiujen ja mantrojen tarkoitus on alun perin ollut uskon vahvistaminen, eli näihin edellämainittuihin riitteihin ja esineisin on ”valettu uskoa”, jolloin ne ovat myös vahvistaneet konkreettisesti uskoa, eli kohottaneet tunnetilaa. Voit siis itsekin käyttää ”onnenamulettia” uskosi vahvistamiseen, oli se millainen tahansa – vaikkapa jalokivi tai aivan tavallinen kivi – olennaista on vain se, uskotko itse amulettiisi, vai et. Mutta muista, että amulettien, ja myös onnea tuottavien rituaalien käyttö kääntyy itseään vastaan silloin, jos amulettisi kadottaessasi, tai unohtaessasi tehdä rituaalin, uskot samalla kadottavasi myös onnesi.

Eli positiivinen ”taikausko” on aina hyvä asia, mutta negatiivinen, pelkoon perustuva taikausko, on huono asia silloin, jos pelkomme hallitsee meitä.

Eli lopulta kaikkein olennaisinta elämässä on ymmärtää, että korkea tunnetilasi, eli uskosi siihen, että elämä kantaa aina, ja että kaikki järjestyy aina, mahdollistaa aina myös toiveesi ja unelmasi, koska korkean tunnetilasi ja toiveesi värähtelytaajuus on sama.

18.11.2019

Säädä itsesi heti aamulla korkeamman minäsi taajuudelle

Tietoisena luojana saatat törmätä ihmisiin, jotka naureskelevat positiiviselle ajattelulle, eli tietoiselle pyrkimykselle nähdä ongelmissa aina niiden ”valoisat” puolet. Se, että havaitset heidän ivallisuutensa, jopa vihansa, ja tunnet itsesi tyhmäksi, ”sokeaksi idealistiksi”, kertoo siitä, että annat oman tunnetaajuutesi laskea heidän matalampaan taajuuteensa. Eli tuolla hetkellä itsekin tunnet itsesi tyhmäksi ja epärealistiseksi. Ja tuollaisella hetkellä kohdistat ärtymyksesi noihin sinua pilkkaaviin, vaikka todellisuudessa negatiivinen tunteesi johtuu siis siitä, että sallit oman tunnetaajuutesi laskea, eli olet ”täysin eri mieltä oman korkeamman minäsi kanssa”.

Ivallinen, pilkallinen ja muita halveksiva ihminen tuntee aina sisimmäsään pelkoa ja epävarmuutta (toisaalta: kaikki huumori ei ole halveksuntaa, epävarma ihminen kokee usein muiden ihmisten huumorin pilkkana itseään kohtaan).

Jos siis kanssaihmisesi on peloissaan ja paniikissa, ja haluaa väkisin vetää sinut kanssaan paniikkitilaan, niin korkeassa tunnetilassa näet, että hänen pelkonsa on matalan tunnetilan luoma harha. Jos itsekin joudut paniikkiin, koska olet jollain tapaa osallisena hänen tilanteessaan, eli uskot, että sinullakin on ”syytä pelätä”, niin pysähdy ja muista: ”Pelko kertoo aina ja poikkeuksetta siitä, että korkeampi minämme on kanssamme eri mieltä. Minulla siis EI ole syytä pelkoon, ellen ala pelätä!” Pelko siis aikaansaa syyn pelätä, eli on aina itseään toteuttavaa. Jos tuijotamme jonkin asian puutetta, niin koemme puutetta. Jos katsomme runsautta, niin saamme lisää runsautta.

Tästä syystä on erittäin tärkeää, että joka aamu herättyäsi ”säädät” itsesi joko meditoimalla tai positiivisia asioita tietoisesti ajattelemalla korkeaan tunnetilaan. Sillä päivästäsi tulee juuri sellainen, kuin minkä ”kanavan” olet aamulla valinnut. ”Nousetko väärällä vai oikealla jalalla sängystä”.

Muista aina, että niiden ”väärällä jalalla nousseiden”, eli pessimististen ihmisten ivallisuus ja ärtymys johtuu AINA vain siitä, että he tuntevat vaistomaisesti olevansa alemmalla tunnetaajuudella kuin sinä, eli kaikki katkeruus, ivallisuus, viha ja aggressio on poikkeuksetta aina reaktioita pelkoon. Jokainen ihminen tuntee pelkoa, kun on ”eksynyt” eroon omasta perusolemuksestaan, eli ei tunne sillä hetkellä lainkaan omaa voimaansa. Ja viha kertoo itse asiassa positiivisesta tunnetilan noususta. Muista tämä aina, kun kohtaat vihaisen ihmisen! Oikea reaktio vihaan on AINA vilpitön myötätunto ja ehdoton rakkaus, oli tuo viha itsessäsi tai muissa ihmisissä. Vihainen ihminen pyrkii siis vain eroon tuskastaan.

Eli jos sinä olet korkeammalla taajuudella kuin kanssaihmisesi, niin he tiedostavat entisäkin selkeämmin, että he ovat taajuustasolla kaukana omasta perusolemuksestaan. Se, että juuri SINÄ ärsytät heitä, on täysin epäolennaista. Ärsytyksen aiheuttaja kaikissa ihmisten välisissä konflikteissa on aina negatiivisen ihmisen suhde hänen omaan korkeampaan minäänsä! Syy siihen, miksi ihmisillä on joskus myös tapana liittoutua korkeammassa tunnetilassa olevia ihmisiä vastaan, johtuu heidän epävarmuudestaan, eli matalassa tunnetilassa olevat ihmiset hakevat turvaa toisistaan. Mutta toisaalta ihminen, jota vastaan liittoudutaan, on myös itse mahdollistanut tuon liittoutumisen, eli tuntenut itse epävarmuutta. Sanonta ”huipulla on yksinäistä” kertoo ihmisestä, joka on usein korkealla tunnetaajuudella, ja jolla on ”suuria visioita”, jotka hän on vastaanottanut inspiraation tilassa – mutta hänessä on myös herkkyyttä, joka tekee hänestä haavoittuvaisen, jolloin hän saattaa tuntea itsensä ”marttyyriksi”, jota kukaan ei ymmärrä. Hän on kuitenkin itse luonut oman vankilansa, eli hän ei tunne rakkautta itseään kohtaan, ja kohdistaa siksi vihaansa sekä itseään, että muita ihmisiä kohtaan. Jos tällainen ihminen lakkaa tuijottamasta omaa ”erikoislaatuisuuttaan”, harjoittelee itsensä arvostamista, niin hän alkaa välittömästi löytää samanhenkisiä ihmisiä myös ympäriltään. Meidän ei nimittäin tarvitse koskaan olla samanlaisia kanssaihmistemme kanssa – emmekä koskaan tule olemaan samanlaisia – vaan yhteisymmärrys on sitä, että keskitymme ja kohdistamme huomiomme meitä yhdistäviin asioihin, emme meitä erottaviin. Ja tätä periaatetta noudattamalla tulemme toimeen KENEN TAHANSA toisen ihmisen kanssa.

Kun olet harjoitellut korkeassa tunnetilassa pysymistä, niin ristiriitatilanteet muiden ihmisten kanssa siis vähenevät, ja kohtaat myös paljon harvemmin negatiiviseen keskittyviä ihmisiä, koska olette niin selkeästi eri taajuustasoilla. Eli kun ”ongelma omasta sisimmästäsi poistuu”, niin myös sitä ilmentävät ärsyttävät ihmiset ympäriltäsi häviävät. Tai inspiroidut valitsemaan negatiivisten ja pessimististen ihmisten läsnäollessa juuri oikeat sanat, jotka eivät herätä keskustelukumppanissasi ärtymystä. Eli löydät juuri sellaiset keskustelunaiheet, joista voitte puhua keskenänne ilman, että taajuuseronne tulee esiin.

Tätä tarkoittaa, kun sanotaan, että ihmiset ”löytävät yhteisen sävelen” jossakin asiassa. Voimme löytää tuollaisen yhteisen sävelen KENEN TAHANSA maailman ihmisen kanssa, sillä meillä kaikilla on korkeampi minä. Ja siksi myös myötätunnon ja ehdottoman rakauden tunteminen ketä tahansa kohtaan on täysin mahdollista.

Mutta jos varot jokaista sanaasi, yrität käsitellä ympärilläsi olevia negatiivisia ihmisiä ”silkkihansikkain”, niin kyse ei ole myötätunnosta ja aidosta arvostuksesta, vaan empatiasta ja pelosta. Ja siksi tuntemasi empatia ärsyttää todella paljon matalammalla tunnetaajuudella olevia ihmisiä. Jos siis joku on vihainen sinulle, niin hän on aina ja poikkeuksetta vihainen itselleen siitä, että hän ei juuri nyt käytä omaa voimaansa, vaan tuijottaa ongelmiaan, näkee siis ongelman, mutta ei se korkeaan taajuuteen luomaansa ratkaisua.

Eli kun sanotaan, että ”pysy arvostelijoittesi yläpuolella”, niin tuohon lauseeseen sisältyy suuri viisaus – kunhan todella pysyt korkeassa taajuudessa, eli et haudo kostoa arvostelijoitasi kohtaan, etkä itse epäile itseäsi, ja omia visioitasi. Jos joku kritisoi sinua, niin muista, että näennäinen välinpitämättömyytesi on aina näennäistä, todellinen omanarvontunne ja optimismi on sitä, että arvostamme ja rakastamme itseämme ja muita niin paljon, että emme yksinkertaisesti edes havaitse meihin kohdistettua kritiikkiä, ja meitä kohtaan tunnettua kateutta, katkeruutta ja vihaa.

Jos joku yrittää jossain haastavassa tilanteessa pelotella ja varoitella sinua, niin pyri tietoisesti kohdistamaan ajatuksesi positiiviseen, eli säilytä oma fokuksesi. Jos sinua ärsyttää se, että sinua pelotellaan, tai sinua pidetään ”haihattelijana” tai tyhmänrohkeana, koska olet optimisti, niin ärtymyksesi kertoo siitä, että olet antanut oman tunnetilasi laskea. Ja tällöin tuon ”pahanilmanlinnun” pessimistinen ennuste saattaa tosiaan toteutua, koska sallit itse sen toteutua. Ja tällöin hän pääsee kommentoimaan: ”Minähän varoitin sinua! Olisit kuunnellut!” Mutta jos säilytät oman uskosi omaan päämäärääsi, niin sallit oman päämääräsi toteutua, ja pessimistin pelkofantasiat osoittautuvat pelkiksi pelon luomiksi harhoiksi. Tästä syystä kaikki ns. suuret savutukset vaativat aina rohkeutta, eli suurimmat keksinnöt, ja muut ihmiskunnan ottamat edistysaskeleet, ovat aina rohkeiden visionäärien voimakkaan uskon ja inspiraatioiden tulosta. Suuret saavutukset eivät kuitenkaan edellytä kärsimystä, vaan uskoa korkeampaan tietoisuuteen ja siihen, että kaikki mitä toivomme, on välittömästi olemassa jo heti toivoessamme sitä.

Eli uutta luovat, ”oman polkunsa kulkijat”, tarvitsevat aina myös kyseenalaistajia, sillä kun joku epäilee päämääräsi realistisuutta, niin esität samalla myös itsellesi kysymyksiä, jotka luovat vastauksia. Eli aina kun pyrit johonkin päämäärään, niin arvosta aina myös kriitikoitasi, sillä he valaisevat juuri niitä kohtia suunnitelmissasi, joita itsekin epäilet! Ja tämä johtuu siis oman epäilysi aikansaamasta negatiivisesta tunnetaajuudesta sinussa. Nuo negatiiviset ihmiset ympärilläsi eivät siis ole vihollisiasi, vaan auttajiasi. Siksi meidän tule aina ”rakastaa vihollistamme”.

Positiivinen ajattelu on siis sitä,että jos ajattelemme elämää ääniaallon kaltaisena, niin pessimistinen ihminen tuijottaa aina aallonpohjaa, kun taas optimistinen ihminen näkee jo aallonpohjaa vastaavan, ja sen luoman, korkeimman huipun.

Älä siis ihmettele, äläkä sure sitä, jos kaikki ihmiset eivät ymmärrä optimismiasi, he elävät konkreettisesti täysin eri todellisuudessa, kuin sinä, silti koko ajan sisimmässään tietäen,että hekin tuntisivat onnellisuutta, jos sallisivat oman tunnetilansa kohota, eli näkisivät negatiivisten kokemustensa arvokkuuden,ja uskoisivat, että elämä kantaa ja kaikki järjestyy – aina.

17.11.2019

Visualisoi vain korkeissa tunnetiloissa – päiväunesikin ovat manifestaatioita

Jos pyrit ajattelemaan ns. järkevästi synkroniaa, etiäisiä, enneunia, ja vaikkapa välittömiä manifestaatioita, niin ne tuntuvat sinusta mahdottomilta: Kuinka joku asia voi manifestoitua joskus lähes välittömästi sen jälkeen, kun olen sitä ajatellut? Kuinka on mahdollista tietää ennalta jotakin sellaista, joka tapahtuu vasta hetken, tai jopa vuoden päästä?

Vastaus on, että vastaanotame myös ajatuksemme, eli ne ovat jo valmiita manifestaatioita vastaanottaessamme ne. Eli jos saat vaikkapa impulssin testata välittömän manifestoinnin toimivuutta, ja olet korkeassa tunnetilassa, niin vastaanotat siis valmiin ajatuksen asiasta, joka on pian tapahtumassa, synkronisesti oikealla hetkellä. Eli korkea tunnetilasi saa ”synkronian avautumaan” sinulle.

Esimerkki: Ajattelet kevyesti, siis iloisessa mielentilassa, että ”olisipa hauskaa manifestoida hienon punaisen urheiluauton ajavan kohta minua vastaan”. Se, että tuo ajatus tuli mieleesi johtuu siis siitä, että vastaanotit valmiin ajatusmanifestaation korkeamman minäsi taajuudelta, eli punainen urheiluauto oli tulossa, ja korkeampi minäsi tiesi sen, koska korkealla taajuudella ”tiedämme kaiken kaikesta”, emme ole siis ihmisinä erillisiä, tietoisuutemme on kollektiivinen, ja tuo tietoisuus ”näkee” myös maailmassa vallitsevan synkronian koko ajan kokonaisuudessaan, siis kaikkeuden. Tästä on uskontoihin tullut ”kaikkitietävän jumalan” käsite.

Havaintopsykologit selittävät ilmiön sillä, että me vain HAVAITSEMME helpommin sellaisia asioita, joita olemme paljon mielessämme ajatelleet. Todellisuudessa kyse on siis ajatusmanifestaatioiden vastaanottamisesta, ja myös konkreettisesta luomisesta, eli jos toivomme näkevämme vaikkapa tietynlaisia eläimiä luonnossa, niin me ”luomme” nuo eläimet näyttäytymään meille, eli nuo eläimet ovat kanssaluojiamme. Mutta jos tunnetajuutemme on matala, niin emme voi havaita toiveidemme luomuksia. Esimerkiksi jos toivot: ”Näkisimpä suden pihallani, niin saisin kunnollisen todisteen vetovoiman lain toimivuudesta!”, niin toiveesi ei toteudu, koska toivot matalassa tunnetilassa, ja myös jäät epäuskon taajuudelle, jossa et voi ottaa vastaan toivettasi. Mutta jos sitä vastoin PELKÄÄT näkeväsi suden pihallasi, niin susi saattaa tulla pihallesi, koska pelkosi siis toteutuu (pelkäämäsi asian taajuus ja oman tunnetilasi taajuus ovat resonanssissa).

Samasta syystä kuuluisan skeptikon James Randin tarjoamaa palkkiota ”yliluonnollisen manifestaatiosta” ei voi kukaan vastaanottaa, koska Randi itse ei voi kokea sellaista, mihin hän ei itse usko. Randi elää siis epäuskon maailmassa, kun taas ”ihmeitä” kokevat ihmiset elävät korkeasa tunnetilassa ihmeellisiä asioita manifestoidessaan. Samalla Randi kuitenkin on luonut todella voimakkaan toiveen noiden ihmeiden kokemisesta, koska hänelläkin on korkeampi minä, joka tietää totuuden universumista. Vilpittömän iloista, mutta samalla ns. paranormaaleihin asioihin skeptisesti suhtautuvaa ihmistä, ei tästä syystä ole olemassa, koska ilon ja rakkauden tunteet mahdollistavat aina ”ihmeiden” kokemisen – epäily ja oikeassaolemisen halu taas estää sen. Ja itse asiassa koko skeptistä ajattelua ei voisi olla olemassakaan, jos ei olisi olemassa korkean tietoisuustason totuutta, johon skeptikot suhtautuvat skeptisesti. Eli skeptikot ovat kiinnostuneita ns. yliluonnollisista asioista juuri siksi, että tiedostavat itse niiden olemassaolon korkeissa tunnetiloissa,mutta yrittävät vastustaa niitä matalissa. Kaikki, mihin itse tunnetasolla uskomme, toteutuu. Ja kaikki mitä vastustamme niin sitä koemme aina lisää.

Vetovoiman laki saa aikaan sen, että toive, jonka olet jo esittänyt, ja jota YRITÄT edelleen toivomista jatkamalla manifestoida, ei toteudu, ennen kuin unohdat toiveesi, jolloin voit myös sallia sen konkreettisen toteutumisen. ”Kysymyksen/pyytämisen taajuudelle jääminen” estää siis aina manifestaation, joka voisi tapahtua milloin tahansa, koska yrittämiseen liittyy aina epäusko: ”Yritän nähdä jonkin asian olevan totta, mutta en näe sitä, eli haluan todisteita”. Korkeassa tunnetilassa sen sijaan tiedämme, että toiveemme on aina korkeassa taajuustasossa totta välittömästi samalla hetkellä, kun toivomme sitä.

Eläimillä, jotka eivät ole kiinnittyneet voimakkaasti ihmiseen, on koko ajan yhteys universumin synkroniaan, eli ne käyttäytyvät ”vaistomaisesti” (kesyillä eläimilläkin on vaistot, mutta ne ovat myös osittain ”ihmisen tietoisuuden osa”, eli ne saattavat oppia negatiivisia tunteita ja myös alkeellista ajattelua ihmisiltä). Esim. saaliseläimillä on kyllä vaistomainen tarve säilyä hengissä, mutta myös niitä pyydystävällä pedolla on tuo sama tarve. Eli kun vaikkapa kissa pyydystää hiirtä, niin sekä kissa että hiiri toimivat vaistonsa varassa, jolloin syntyy synkroninen näytelmä, jossa hiiri lopulta kuolee ja tulee syödyksi. Hiiri ei kuitenkaan ”pelkää ja sure kuolemaa”, vaan se vain toteuttaa omaa osaansa näytelmässä juoksemalla pakoon. Pakoonjuokseminen ylläpitää luonnonjärjestystä eli harmoniaa, eli kissa ei saa ”liikaa syödäkseen”, koska saalistuksessa on omat haasteensa, ja jokainen hiiri ei jää kissan saaliiksi. Tällä samalla periaatteella ovat myös esim. intiaanit aikoinaan eläimiä metsästäneet, siis ”kunnioittamalla saaliitaan”, ”tappamalla vain syödäkseen”, ei siis yli tarpeensa, aggression tunnetilassa. Eläimen erottaa ihmisestä myös se, että eläin korkeassa tunnetilassaan vastaanottaa elämää, jota elämään se on lajinsa edustajana syntynyt, mutta ihminen taas luo elämäänsä tietoisesti ajatuksillaan, eli toiveillaan. Tästä syystä eläimiä on monissa kulttuureissa kunnioitettu ”jumalina”, ja siksi ne ovat aina myös kyenneet auttamaan ihmistä kohottamaan omaa tunnetilaansa. Sama kyky on tietysti myös kasveilla. Jos ihminen siis vapaalla tahdollaan rikkoo muun luomakunnan harmoniaa, niin luonnolla on aina ylivertainen kyky korjata ja palauttaa tuo harmonia, koska se, joka on yhteydessä korkeaan tietoisuustasoon on aina suunnattomasti paljon voimakkaampi, kuin matalassa tunnetilassa oleva.

Älä koskaan unelmoidessasi ja visualisoidessasi YRITÄ visualisoida mitään vain siksi, että toivot visualisointisi aikaansaavan konkreettisen manifestaation. Sillä yrittämisen tunnetilassa et siis vastaanota mieleesi sellaisia unelmia, jotka voivat synkronisesti juuri nyt toteutua käytännössä, eli koetkin pettymyksen. Toivot siis matalassa tunnetilassa asioita, jotka eivät ole TODELLISIA toiveitasi,seuraavia loogisia askeleita polullasi. Ja tällöin matala tunnetilasi vahvistaa omaa uskomustasi siihen, että välittömät manifestaatiot ovat mahdottomia, koska matalassa tunnetilassa ne OVAT aina mahdottomia!

Vetovoiman laki aikaansaa siis aina tilanteen, jossa tunnetilat ”toteuttavat itse itseään”. Siksi ”helvettiin” uskovat ja sitä pelkäävät kokevat elämän ”helvetillisenä”, paholaiseen uskovat kokevat oikeasti persoonallisen pahan olemassaolon, ja kohtaavat paljon pahuutta ja pahoja ihmisiä – heidän kanssaihmisensä siis ilmentävät pahuuttaan heidän läsnäollessaan, koska heidän oma tunnetilansa on matala. Ja jos joku ihminen ei usko vetovoiman lakiin, niin hänkin löytää matalassa tunnetilassaan todisteita siitä, että vetovoiman laki ei toimi. Sama ilmiö tapahtuu, kun skeptinen ihminen menee vaikkapa reikiparantajan hoidettavaksi. Hän suhtautuu hoitoon valmiiksi epäillen, jolloin hänen uskomuksensa toteutuu, koska hänen tunnetilansa on matala, jolloin hän ei ”haluakaan kokea paranemista”. Hänellä on siis tarve uskoa parannustapahtuman toimimattomuuteen. Ja matalassa tunnetilassa jokaisella ihmisellä on aina ”paha olla”, koska hän on siis erossa omasta korkeammasta minästään. Luomme sekä sairastumisemme, että paranemisemme, aina itse.

Olet siis negatiivisia asioita luodessasikin täysin vapaa, oman todellisuutesi luoja. Matalassa tunnetilassa – esimerkiksi kärsimättömänä – vain uskot toivovasi sellaisia asioita, joita et todellisuudessa halua. Eli synkronia ei suinkaan tarkoita samaa kuin”ennaltapäätetty kohtalo”, sillä olet itse luonut kaikki asiat, joita toivot, ja voit koko ajan myös muuttaa toiveitasi. Mutta jos keskityt negatiivisiin uskomuksiisi jonkun asian mahdottomuudesta, niin se myös pysyy mahdottomana, koska uskomuksesi toteutuvat aina. Mutta heti, jos lakkaat keskittymästä jonkin asian ”toteutumattomuuteen”, niin se alkaakin toteutua, koska menet itse ”pois toiveesi tieltä”.

Älä siis myöskänä koskaan YRITÄ kohottaa värähtelytaajuuttasi ja tunnetilaasi, manifestoidaksesi toiveitasi, vaan salli tunnetilasi kohoaminen keskittymällä kevyesti asioihin, joihin sinulla ei liity mitään valmiita negatiivisia uskomuksia. Eli arvosta tietoisesti asioita, joita todella arvostat. Haltioidu asioista, ihastele kauneutta, naura hullunkurisille asioille pohtimatta sitä, onko naurusi ”järkevää”, ja pidetäänkö sinua ”älykkäänä” nauraessasi hassuille asioille. Eli ole ”lapsen kaltainen”, iloitse elämästä kuin pieni lapsi. Tavoitttele siis aina vain todellista toivettasi, joka on POIKKEUKSETTA vain onnellisuuden tunne!

Hyvä olo ja tyytyväisyys juuri nyt on aina suunnattomasti arvokkaampaa, kuin oikeassaoleminen missään asiassa, tai se, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat. Ja tyytyväisyytesi luo lisää tyytyväisyyttä, kun taas oikeassaolemisen pakko, ja muiden ihmisten kritiikkiin keskittyminen, saa sinut vetämään puoleesi vain muita ihmisiä, jotka hekin haluavat koko ajan todistella olevansa oikeassa, ja kristisoivat sinua, koska pelkäävät muiden kritisoivan heitä. Kanssaluojasi ovat aina peilikuva omista tunteistasi ja ajatuksistasi.

Valitse siis omaan kokemusmaailmaasi aina iloisia, huolettomia, innostuneita ja elämästä haltioituvia ihmisiä. Siten luot myös omasta elämästäsi iloista ja huoletonta, ja voitte yhdessä haltioitua elämästä, ja sen rajattomista ihmeistä. Sillä elämä on parhaimmillaan riemukasta tanssia samassa innostuneessa tilassa olevien, rajattomiin mahdollisuuksiin uskovien kanssaluojiemme kanssa. Älä kuitenkaan koskaan ylenkatso negatiivisessa maailmassa eläviä ihmisiä, vaan tunne heitä kohtaan myötätuntoa. Jos nimittäin säälit heitä, niin omakin tunnetilasi on matala! Ja siksi esim. ”uskonnollinen iloisuus” vaikuttaa usein teeskennellyltä, sillä se usein todella on sitä – jos siis tuohon iloon liitttyy uskonnollisen oikeassaolemisen pakko, tiettyyn uskontoon ”tarrautuminen”, ja ns. vääräuskoisten sääliminen.

Ja ennen muuta: Jos havaitset jo toteutuneet unelmasi – tuntuivat ne miten vähäpätöisiltä tahansa – ja iloitset niistä, niin koko tuleva elämäsi on toteutuvia unelmia täynnä!

16.11.2019

Odota aina odottamatonta – luot todellisuuttasi uudeksi joka hetki

Se, miksi koemme joskus ”odottamattomia onnenpotkuja” joillakin elämäalueilla, johtuu siitä, että olemme elämämme aikana toivoneet todella paljon erilaisia asioita, unohtaneetkin jo suurimman osan toiveistamme, ja jos emme ole niitä itsellemme sallineet, eli niihin on liittynyt negatiivisia uskomuksia, niin universumin on löydettävä ”kiertotie” luovuttaakseen meille meidän toiveemme. Ja tuon luovutuksen on negatiivisten uskomustemme takia tapahduttava silloin, kun sitä ”vähiten osaamme odottaa”, eli tilanteessa, jossa emme tunnetasolla keskity toivomamme asian puuttumiseen, eli tunnetaajuutemme ei ole matala.

Eli jos sinulla on joskus tunne, että ei-toivotussa elämäntilanteessasi ei tapahdu ”mitään edistystä, niin se ei ole koskaan totta. Prosessi on käynnissä koko ajan, kaikki voimat universumissa työskentelevät sinun puolestasi, ja kaikki on mahdollista joka hetki. Kyse on vain siitä, että sinä et ole itse valmis matalan tunnetaajuutesi takia vastaanottamaan asiaa, jonka olet luonut jo aikoja sitten korkeamman minäsi taajuudelle. Eli useimmiten on niin, että yrität itse liikaa, ”tuijotat toiveesi puuttumista”, jolloin toiveesi ei voi toteutua, koska yrittäminen siis laskee tunnetilaasi, jolloin toiveesi taajuus ja sinun taajuutesi ovat erilaiset.

Se, että monet toivomamme asiat vaativat ikään kuin kypsymisajan johtu siis useimmiten siitä, että SINÄ tarvitset tuo ajan, kohottaaksesi taajuuttasi, ja muuttaaksesi negatiivisia uskomuksiasi positiivisiksi. Ja jos olet paljon kokenut elämässäsi odottamista, ja ”opetellut kärsivälliseksi”, niin olet itse asiassa totuttanut itseäsi matalan tunnetaajuuden sietämiseen, sillä kärsivällisyys on aina matala tunnetila! (kantasana: ”kärsiä”). Sinua ja kärsivällisyyttäsi ei siis TESTAA kukaan, vaan sinä itse kiusaat itseäsi, ja pakotat itsesi odottamaan. Jos kohdistaisit huomiosi iloisiin asioihin toisaalla, niin myös pitkään toteutumattomana ollut toiveesi pääsisi toteutumaan.

Yrittämisestä muodostuu ongelma myös silloin, kun yrität toteuttaa jotakin sellaista, mitä et todellisuudessa haluakaan, tai joka ei todellakaan ole se universumin tarjoama ”helpoin polku”, et vain tiedä ja tiedosta tätä, jos tunnetilasi on syystä tai toisesta matala (ns. pakkotilanteet, pyrkimys vapautua pitkään kestäneestä turhautumisesta). Esimerkiksi jos haluat ostaa jonkun tietyn asunnon, ja olet jo hyvin pitkään etsinyt asuntoa itsellesi, ja sinulle on turhautumisesi seurauksena muodostunut ikään kuin pakkomielle jostakin tietystä asunnosta – mutta asunto ei todellisuudessa olekaan sellainen, jonka haluaisit – niin kaupanteossa tulee vastaan monenlaisia ongelmia. Voit kyllä kovasti yrittämällä saada lopulta tuon asunnon, mutta asuntoon liittyvät ongelmat – tai muut syyt, miksi ei ole kovin hyvä idea ostaa tuota asuntoa – alkavat paljastua sinulle kaupan solmimisen jälkeen. Eli voimme kyllä yrittämällä päästä elämässämme ”vaikka läpi harmaan kiven”, mutta tällainen asenne tekee elämästämme vain kärsimystä, eli on ”väärää sankaruutta”. Asioiden tekeminen ja tavoitteiden saavuttaminen korkeasta tunnetilasta käsin on sitä vastoin aina helppoa ja mukavaa.

Myös tilanne, jossa joku asia vaikuttaa ”liian hyvältä ollakseen totta” on tällainen matalan tunnetilan aikaansaama tilanne. Eli tunnet niin voimakasta helpotusta siitä, että pitkän ja kärsivällisen odotuksen jälkeen sinulla on vihdoin tilaisuus tehdä ratkaisu jossakin asiassa, tai saavuttaa joku unelmasi, että tuo HELPOTUKSEN tunne saa sinut kuvitteleman, että olet todellakin saavuttamassa suurta unelmaasi. Mutta todellisuudessa oletkin vain ollut niin pitkään vielä matalammassa tunnetilassa, että pienikin tunnetilan kohoaminen tuntuu sinusta valtavalta helpotukselta. Jos todella tarkasti kuuntelisit tuossa tilanteessa sisintäsi, niin korkeampi minäsi kyllä kertoo sinulle, että ilosi on ennenaikaista , ja kuulet ”varoituskellon” soivan mielessäsi.

Ongelmia tuottavien asunto- ja muiden kauppojen lisäksi tällaisia tilanteita ovat esim. heti parisuhteen päättymisen jälkeen, tai parisuhteen aikana solmitut uudet ihmissuhteet. Eli parisuhteet, jotka on solmittu masennuksen, vihan ja katkeruuden tunnetiloissa, koska edellistä suhdetta ei siis ole päätetty sovinnollisesti, tai suhde on päätetty, koska puolisossa on koettu olevan ”vikaa”. Tällainen uusi suhde on useimmiten tuota edellistäkin suhdetta vaikeampi, koska se on siis SYNTYNYT eroajan ollessa itse negatiivisessa tunnetilassa, jolloin hänen uusikin kumppaninsa on väistämättä matalassa tunnetilassa suhteen syntyessä (vetovoiman laki vetää samalla taajuudella olevia puoleensa, myös siis kahta vihaista, kahta katkeraa jne.) . Siksi toimimaton parisuhde ei koskaan parane pelkästään vaihtamalla kumppania, jos puolisoa vaihtava ei itse ole ehdottoman rakkauden tunnetilassa, eli tunne puhdasta myötätuntoa edellistä puolisoaan ja itseään kohtaan. On erittäin tärkeää tiedostaa, että otamme aina ”itsemme ja tunnetaajuutemme mukaan” kaikkialle, minne menemme!

Myös yksinäisyys on matalan tunnetaajuuden manifestaatio, jos siis kärsit yksinäisyydestä. Eli keskittyessäsi yksinäisyyden tunteeseen koet koko ajan lisää samalla matalalla taajuudella värähteleviä tunteita, ajatuksia ja kokemuksia. Samanlaisia negatiivisen tunnetilan manifestaatioita ovat myös sairaudet, jatkuva rahanpuute, osattomuuden ja ”toiseuden” tunne, vastenmielisyys omaa kehoa kohtaan, ja omasta tahdosta riippumaton työttömyys (myös erittäin pätevät, sopivat ja lahjakkaat ihmiset voivat olla työttömiä, jos he jostain syystä ovat oppineet uskomaan, että eivät voi saada töitä).

Mutta silti kaikki, mitä elämässämme koemme, johtaa aina lopulta hyvään ja positiiviseen, vaikka välillä siis valitsisimmekin vaikeamman polun. Emmekä tule koskaan valmiiksi, eli tarvitsmme joka päivä negatiivisia tunteita, tehdäksemme niiden avulla valintoja. Siksi onnellisen elämän salaisuus on aina tyytyväisyys nykyhtkeen, sillä korkeassa tunnetilassa ollessamme sallimme tuleviinkin hetkiimme asioita, jotka tekevät meidät tyytyväisiksi.

Ja jos tietoisesti harjoittelet olosuhteista riippumattoman korkean tunnetilan, ja tyytyväisyyden tunteen ylläpitämistä, niin voit kokea myös runsaasti päinvastaisia, eli yllättäviä positiivisia tapahtumia ihan päivittäin. Kyse on siis vain siitä, otatko korkeamman minäsi ohjauksen vastaan, eli ”näetkö toiveesi todeksi”.

Ole siis aina tyytyväinen nykyhetkeen, mutta odota odottamatonta, eli usko ihmeisiin ja siihen, että universumi yllättää sinut iloisesti joka päivä – ja näin myös tapahtuu.

13.11.2019

Koko universumi on palveluksessasi joka hetki – vain sinä itse voit estää toiveitasi toteutumasta

Otsikon tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että alat soimata itseäsi siitä, että olet ”taitamaton tietoinen luoja”,jos joku suuri toiveesi on edelleen toteutumatta. Vaan sen tarkoituksena on muistuttaa, että toiveidesi esteenä on todellakin ainoastaan oma tunnetilasi, ei mikään muu. Tietoinen luominen on siis eksaktia ”värähtelytaajuustiedettä”, ei epämääräistä mystiikkaa, tai tuntemattomien voimien armoilla olemista.

Eli jos olet tilanteessa, jossa et todellakaan enää tiedä, mitä edes haluat, koska niin moni asia on epäonnistunut, niin viesti on selvä: Lopeta yrittäminen, ja keskity ajatuksissasi ainoastaan sellaisiin asioihin, joihin sinulla ei varmasti liity minkäänlaisia negatiivisia tunnemuistoja. Positiivinen tapahtumaketju alkaa edetä välittömästi, voimakkaasti ja nopeasti toiveidesi suuntan, jos vain päästät irti huolistasi ja ongelmistasi. Sillä mitä enemmän olet toivonut, ja mitä vähemmän sallinut, niin sitä enemmän tulet myös saamaan ja vastaanottamaan, kunhan vain annat siihen itse itsellesi luvan.

Jos olet onnistunut ikään kuin jo ”miinoittamaan” suurimman osan elämänalueistasi, eli syytät itseäsi jatkuvasti jostain, saat syytöksilläsi aikaan yhä lisää epäonnistumisia, joiden seurauksena tunnet alemmuudentunteita, tunnet itsesi saamattomaksi tai kyvyttämäksi, niin tällaisessa tilanteessa sinun tulee todellakin hyvin tarkasti vain fokusoida ajatuksesi johonkin hyvin neutraaliin, ja hyvin miellyttävään, ”harmittomaan”. Voit esimerkiksi katsoa videoita eläimistä, tai merestä, joka aaltoilee. Voit myös kuunnella kaunista instrumentaalimusiikkia, johon ei liity mitään valmiita negatiivisia mielleyhtymiä. Ja voit aina myös meditoida, eli tyhjentää mielesi aivan kokonaan ajatuksista, sillä jo muutamalla kymmenellä sekunnilla aitoa meditaatiotilaa (jossa mielesi on täysin tyhjä ajatuksista) on todella suuri positiivinen vaikutus, ja tunnetilasi kohoaa varmasti, jolloin vetovoiman laki alkaa johdattaa sinua kohti samalla taajuudella olevia positiivisia asioita, siis toiveitasi, jotka olet jo luonut. Kokeile myös huumorin voimaa, eli katso jotakin täysin pähkähullua videota, tai vaikkapa videota kikattavasta pikkulapsesta, anna naurun ”tarttua” ja naura. Jos naurusi on aitoa ja pidäkkeetöntä, niin se kohottaa tunnetilaasi takuuvarmasti hyvin korkealle. Siksi myös naurujooga toimii tunnetaajuutta kohottavana, kunhan nauru ei ole teeskenneltyä.

Muista, että vaikka olisit värähtelyltäsi TODELLA lähellä jotain suurta toivettasi, niin toiveidesi virta on niin voimakas, että jos hetkenkin kuljet vastavirtaan, niin kokemus voi olla niin raju, että sinusta tuntuu, kuin olisitkin valovuosien päässä toiveistasi. Totuus on kuitenkin aivan päinvastainen. Mitä rajummilta vastoinkäymiset siis tuntuvat, niin sitä lähempänä olet tavoitettasi, eli synkkyys on suunnattoman, ja sinua jo hyvin lähellä olevan valon luoma illuusio.

On aina erittäin hyvä merkki, jos pystyt keskittymään johonkin hyvin miellyttävään asiaan niin, että tunnet ns. kylmiä väreitä. Sillä nuo väreet ovat ”totuusindikaattori”, eli ne kertovat siitä, että se mitä juuri nyt katsot ja mitä ajattelet, on resonanssissa oman toiveesi kanssa. Usein voit tuntea kylmiä väreitä myös puhuessasi jostakin asiasta hyvin inspiroituneessa tilassa. Tuolloinkin kylmät väreet kertovat siitä, että ajatuksesi, jonka puet parhaillaan sanoiksi, on peräisin korkean tietoisuuden tasolta, ja se on siis varmasti totta. Voit myös pyytää universumilta muita ns. merkkejä, jotka vahvistavat uskoasi universumin apuun ja johdatukseen. Mutta muista, että voit vastanottaa tällaisia merkkejä vain ollessasi vastaanottavaisessa tunnetilassa, eli älä YRITÄ esimerkiksi pyytää lintua tulemaan luoksesi, vaan esitä toiveesi jonkun eläimen sinulle antamasta merkistä pehmeästi ja pakottamatta, mahdollisimman yleisellä tasolla. Kun sitten vastaanotat tuon merkin, niin tunnistat kyllä varmasti, että juuri se oli toivomasi merkki ja uskonvahvistus.

Ongelmiin keskittyminen siis estää ratkaisun vastaanottamisen, aina. Tunnetaajuutesi ongelmasi suhteen ei siis muutu, eikä pääse kohoamaan niin kauan, kun tuijotat ongelmaasi negatiivisesta tunnetilasta käsin. Eli näet ongelman, et sen ratkaisua. Ja näin on siis siitä huoimatta, että koko universumi työskentelee väsymättä puolestasi, ja on joka hetki valmiina luovuttamaan sinulle ratkaisun ongelmaasi.

Mutta jos siis et yritä ratkaista ongelmaa, vaan valitset päämääräksesi pelkästään puhtaan ilon ja mielihyvän, niin tällöin et jää kysymyksen taajuudelle, vaan sallit vastauksen.

Ongelmien murehtiminen on siis aina vain ongelmia lisäävää. Voit verrata omaa elämääsi vaikkapa luonnonilmiöihin: Et kanna huolta ruohon kasvusta, et planeettojen liikkumisesta avaruudessa, et siitä, jaksaako aurinko paistaa, ja muistavatko muuttolinnut varmasti lähteä etelään. Ja silti kaikkea tätä tapahtuu koko ajan ja aina ajallaan, huolettomuudestasi ja”vastuuttomuudestasi” huolimatta. Aivan yhtä huolettomasti sinun tulisi suhtautua myös omiin ongelmiisi, sillä vain huolettomuuden tilassa voit vastaanottaa inspiroituneita ajatuksia, jotka ratkaisevat ongelmiasi. Tai ongelma ratkeaa ihan itsestään, ratkaisu vain vaati oman aikansa – JA sinun lupasi, eli tunnetilasi kohoamisen, uskon ja luottamuksen.

Totuus on, että sinun ei esimerkiksi tarvitsisi koskaan uurastaa saadaksesi rahaa, jos itse uskoisit, että voit saada rahaa tekemättä mitään! Kaikki, mitä elämässämme tapahtuu, perustuu siis omiin uskomuksiimme. Lottovoittoon aidosti uskova voittaa lotossa. Mutta lottovoittoa toivova jää toiveen taajuudelle, ellei onnistu hieman kohottamaan uskomuksensa taajuutta, eli TIETÄMÄÄN, että voittaa. Raha siis tulee sinulle helposti, jos uskot, että se voi tulla helposti. Vain oma epäilevä asenteesi voi rajoittaa rahan virtausta luoksesi.

Ja tämä sama pätee kaikkiin toiveisiimme. Moni ihminen on esimerkiksi täysin terve ”huomaamattaan”, kun taas monet muut sairastavat jatkuvasti. Tämä ”terveyden perikuva” on ollut terveenä pääosin aiemminkin, ja jos hän ei ala pohdiskella sairastumisen mahdollisuutta, tutki erilaisia sairauksia ja niiden oireita internetissä, tai keskustele sairauksista tuttaviensa kanssa, ja on ainakin ajoittain korkeassa tunnetilassa, niin hän ei myöskään sairastu. Hän siis uskoo vahvasti terveyteensä, eli hän ei kovin helposti sairastu edes silloin, kun hänellä on huolia muilla elämänalueilla, tai kun hän on väsynyt. Sairauksiin uskova ihminen taas sairastuu hyvin usein silloin, kun hän tarvitsee lepoa. Sairaus siis antaa esim. hyvin velvollisuudentuntoiselle ihmiselle ”luvan” levätä. Ja siksi monet pedantit ihmiset sairastavat juuri loma-aikoina.

Tästä syystä myös vanha totuus siitä, että lääkärikirjaa innokkaasti lukemalla voi hankkia itsellesi sairauden, pitää paikkansa. Ns. luulotautisuus on sairauksiin uskomista, ja niiden manifestointia, ja manifestointi puolestaan vahvistaa uskomuksiamme, jne. Mutta kaikki sairautemme syntyvät matalissa tunnetioissa . Tästä syystä myös lääkärien tekemät sairausdiagnoosit ovat ongelmallisia, jos ne saavat potilaan uskomaan entistäkin vahvemmin omaan sairauteensa.

Vastaavasti ihminen, jolla on aina ollut paljon rahaa, ei kovin helposti menetä rahojaan, vaikka hän olisi usein joistain muista syistä myös negatiivisissa tunnetiloissa, eikä edes kovin paljon arvostaisi rahojaan. Vasta rahan menettämisen pelko saa hänet menettämään myös rahaa. Ja siksi myös hyvin varakas henkilö voi menettää lähes koko omaisuutensa, jos hän alkaa jostain syystä pelätä, ja jää ”pelkoon kiinni”, siis ajatus- ja tunnetasolla. Positiiviset uskomuksemme eivät muutu kuitenkaan koskaan hetkessä eivätkä helposti negatiivisiksi, vaan negatiivinen ”syöksykierre” kiihtyy vähitellen, jos se saa voimaa negatiivisista ajatuksistamme ja tunteistamme. Mutta toisaalta ihminen, joka on joskus omistanut paljon rahaa, ja siis ”uskonut vaurauteensa”, voi myös hyvin helposti ja nopeasti saada vaurautensa takaisin, koska se, mitä olemme kerran luoneet, ja johon olemme siis myös uskoneet, on olemassa ikuisesti, pääomana korkean minämme taajuudella, vaikka menettäisimmekin sen joskus näennäisesti.

Myös köyhien ja rikkaiden maiden elintasoerot johtuvat uskomuksista. Elintaso ei kuitenkaan koskaan kerro mitään onnellisuudesta, vaan vain siitä, mihin uskomme. Internet on joka tapauksessa jo hyvin nopeasti ja tehokkaasti muuttamassa näitä perinteisiä uskomuksia, eli globaali tietoverkko mahdollistaa visuaalisen ja ajatustason unelmoinnin, unelmiin uskomisen tunnetasolla, ja myös unelmien rajattoman toteuttamisen ns. kehitysmaissakin. Eli myös rahan tekemisen ”tyhjästä”, eli inspiroituneita, täysin uusia ideoita internetissä toteuttamalla, on nyt mahdollista lähes kenelle tahansa maailman ihmiselle.

Vielä vinkki mestariluojille: Jos olet tietoisena luojana jo melko taitava, ja uskot pystyväsi hallitsemaan tunnetilojasi ja ajatuksiasi olosuhteista riippumatta, niin voit kokeilla myös tietoista ongelmien ja haastavien elämänvaiheiden arvostamista, nopeuttaaksesi toiveidesi manifestaatiota. Eli mieti mielessäsi ongelmallisia tilanteita, joita olet viime vuosina kokenut, ja joista olet lopulta selvinnyt tai selviämässä, tavalla tai toisella. Hengitä syvään ja rauhallisesti, ja arvosta noita kokemiasi ongelmia tietoisesti. Eli pyri ikään kuin sielusi silmin näkemään, kuinka suunnattomasti positiivista kaikki ns. suuret ongelmasi ovat korkeamman minäsi taajuudelle luoneet. Näe kaikki tuo kokemasi suurena rikkautena. Sillä sitä se todellakin ihan konkrettisesi on, ja voit myös vastaanottaa tuon rikkauden, arvostamalla siis vilpittömästi noita haastavia kokemuksia, jotka tuon rikkauden aikaansaivat. Jos tunnetilasi pysyy korkeana arvostaessasi, niin arvostuksesi on aitoa, ja voit myös vastaanottaa universumilta kaikki ne suurenmoiset lahjat, jotka negatiiviset kokemuksesi ovat luoneet.

12.11.2019

Tietoisen luojan rooliisi kuuluu, että sisäisen valosi kirkastuminen korostaa kanssaihmistesi negatiivisia tunnetiloja

Tietoisen luojan polulta ei ole paluuta, sillä mitä useammin olet korkeissa tunnetiloissa, niin sitä voimakkaampina tunnet myös negatiiviset tunnetilat, eli ”vastavirtaan melominen” käy yhä raskaammaksi. Et siis ole enää turtunut vastustamaan todellisia toiveitasi. Tunnetaajuutesi kohoaminen, ja ”sisäisen valosi kirkastuminen”, vaikuttaa myös ihmissuhteisiisi, eli sinun voi olla yhä vaikeampi olla kanssakäymisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka viihtyvät enimmäkseen matalammissa tunnetiloissa. Monilla ns. valonkantajilla on haastavia, tai muulla tavalla merkityksellisiä (tiettyyn suuntaan johdattavia) ihmissuhteita jo lapsuudessa, eli ”henkiseksi opettajaksi syntyneet”valitsevat myös omat vanhempansa ja muut läheisensä ajatellen rooliaan auttajana. Ja siksi ns. valonkantajia on jälleensyntyneenä juuri nyt aivan erityisen paljon, koska värähtelytaajuuden kohoaminen maapallolla korostaa ja lisää paitsi ihmiskunnan positiivisia, niin myös negatiivisia kokemuksia.

Mutta vaikka tunnistaisitkin itsesi valonkantajaksi, niin muista silti aina, että elämämme tarkoitus on aina ilo, eikä sinulla ole mitään kohtalonomaista velvollisuutta toimia muiden ihmisten pelastajana. Ja että voit auttaa muita ihmisiä AINOASTAAN silloin, jos olet itse korkeassa tunnetilassa. Jokaisen ihmisen oma korkeampi minä pyrkii joka hetki johdattamaan häntä korkeampiin tunnetiloihin. Eli voit auttaa ketä tahansa ihmistä omalla esimerkilläsi, puhumalla inspiroituneena ”omasta puolestasi”, pysymällä korkeassa tunnetilassa, mutta älä koskaan yritä KOULUTTAA sellaisia ihmisiä, jotka eivät matalammasta tunnetaajuudestaan johtuen ymmärrä, mitä haluat heille kertoa. Ja muista myös, että kukaan meistä ei ole syntynyt tänne ollakseen koko ajan valoisa ja positiivinen, vaan että negatiiviset tunnetilamme ja kokemuksemme ovat välttämätön osa luomisprosessia. Eli kaikkein tärkeintä on, että olet lempeä itsellesi, et siis uhraudu muiden ihmisten puolesta, mutta et myöskään katso muita ihmisiä ylhäältä alas päin, eli esimerkiksi uskonnollinen hurskastelu ja ylimielisyys eivät ilmennä korkeaa tunnetilaa. Oikeassaolemisen pakko kertoo aina negatiivisesta tunnetilasta. Ja vain itseään täysin ehdottomasti rakastava voi rakastaa täysin ehdoitta myös muita. Arvosta siis negatiivisia tunteitasi ohjauksena, ja iloitse positiivisista tunteistasi.

Olet varmasti huomannut, että ihmiset, joita et tunne kovin hyvin, tai jotka eivät ole sinulle erityisen ”tärkeitä” – vaikka pidätkin heistä – saavat sinusta usein esiin parhaat puolesi. Sinun on helppo olla heidän seurassaan korkeassa tunnetilassa, jakaa iloasi ja myötätuntoasi heille. Tämä johtuu siitä, että sinulla itselläsi ei ole noihin ihmisiin liittyviä negatiivisia tunnemuistoja, jotka aktivoituisivat heidän läsnäollessaan, ja saat positiivisten tunteidesi kautta helposti yhteyden heidän korkeimpaan minäänsä.

Jos taas joku sellainen ihminen, johon sinulla liittyy jo valmiita tunnemuistoja, on aivan ”mahdoton” seurassasi, ja hän aiheuttaa sinulle paljon ongelmia, vaikka olisit itse yrittänyt suhtautua häneen myötätuntoisesti ja pysyä korkeassa tunnetilassa, niin voit olla varma, että sinä olet hänelle juuri sisäisen valosi vuoksi hyvin tärkeä ihminen. Hän yrittää siis pyytää sinulta hyväksyntää, eli osoittaa sinulle positiivisia tunteitaan ja tavoittaa valoasi, mutta koska sinun tunnetaajuutesi on korkeampi, niin hän ilmentääkin ”pahinta itsessään”, koska korkea tunnetaajuus tuo aina korostetusti esiin negatiivisen tunnemuiston, siis negatiivisessa tunnetilassa olevassa ihmisessä. Samaan tapaan, kuin sairaus tuo esiin sen, että sairastunut on ollut jo pitkään negatiivisissa tunnetiloissa. Eli sairaus on”punainen valo”, joka viestittää, että sairastuneen kannattaisi alkaa suhtautua elämään huolettomammin, ja rakastaa itseään enemmän. Samoin siis se, että moni ihminen on juuri sinun seurassasi ”hankala” kertoo siitä, että tuo toinen ihminen vaistoaa kykysi auttaa häntä kohottamaan tunnetaajuuttaan, jolloin hän tulee juuri sinun luoksesi ”valittamaan pahaa oloaan”.

Jos tunnet empatiaa ja sääliä, ja lopulta raivostut ja suutut tällaisen ihmisen käytöksen takia, niin sallit siis myös oman tunnetilasi laskea, ja tuo toinen ihminen ”sai mitä halusi”, eli hän sai sinut laskeutumaan kanssaan matalaan tunnetilaan, jolloin olette samalla taajuudella, ja tällöin myös tuo toinen ihminen rauhoittuu, koska kokee kanssasi yhteenkuuluvuutta. Hän siis kuvittelee, että ”kaikki on hyvin”, kun hänen matala tunnetilansa on resonanssissa sinun matalan tunnetilasi kanssa. Kun taas sinä tunnet hyvin voimakkaasti, että tunnetasosi laskiessa kuljit väärään suuntaan, ja kokemasi negatiivinen tunnetila vain vahvisti korkeaa olemustasi, ja kirkasti sisäistä valoasi.

Jos olet joskus kokenut tilanteen, jossa ihmiset tuntuvat ”liittoutuvan sinua vastaan”, niin nuo toiset ihmiset siis löytävät toinen toisensa epävarmuuden, pelon, vihan tai katkeruuden tunnetilassa. Ja huomioi, että myös sinä havaitset tällaisen liittoutumisen vain, jos olet itsekin matalassa tunnetilassa. Esimerkiksi johtavassa asemassa oleva ihminen on ”hyvä johtaja” vain, jos hän kykenee keskittymään omaan päämääränsä ja tehtäväänsä johtajana, siis alaistensa innostajana, ja samalla tuntemaan myös kannustavaa myötätuntoa alaisiaan kohtaan, ei siis sääliä ja empatiaa. Eli jatkuvasti työoloistaan valittavat alaiset kertovat aina myös johtajan itsetunto-ongelmista, eli matalasta tunnetaajuudesta.

Kyse haastavissa ihmissuhteissa on myös siitä, että sinulla itselläsi on joku negatiivinen tunnemuisto, jonka tuo toinen ihminen aktivoi – esimerkiksi arvottomuuden tunne – eli te molemmat olette jonkin negatiivisen asian suhteen ”samalla taajuudella”. Ja juuri siksi olette myös vetovoiman lain vaikutuksesta löytäneet toisenne. Mutta jos sinä olet tietoisesti harjoitellut korkeammassa taajuudessa pysymistä, niin korkea tunnetilasi korostaa voimakkaasti tuon toisen ihmisen tietoisuutta hänen omista negatiivisista tunnetiloistaan, eli sinä olet korkeammassa tunnetilassasi kuin ”punainen vaate” hänelle. Hän siis yrittää vaistomaisesti koko ajan kaivaa sinusta esiin sitä NEGATIIVISTA asiaa, joka teitä molempia yhdistää, koska hän uskoo, että sinä ikään kuin hyväksyt hänet, ja arvostat häntä vain, jos olette samalla taajuudella.

Rakkaus ja viha ovat siis aina ”lähellä toisiaan”, koska mitä puhtaampaa on rakkaus, niin sitä enemmän se korostaa vihan negatiivisuutta, valo korostaa aina varjoa. Jos pimenevänä syysiltana laitat yhtäkkiä ulkovalon päälle, niin hämäryys ulkona vaikuttaa paljon pimeämmältä, kuin silloin, jos olisit illan hämärtyessä ollut ulkona, ja silmäsi olisivat vähitellen tottuneet hämärään.

Mutta jos joku ihmissuhteesi perustuu tällaiseen negatiiviseen sidokseen välillänne, niin muista, että sinun ei ole koskaan pakko jäädä kuluttavaan viha-rakkaus -suhteeseen, jossa oman tunnetilasi kohoaminen laukaisee tuossa toisessa ihmisessä negatiivisen tunnereaktion. Valonkantaminen on siis konkreettisesti valonkantamista, ei toisten ihmisten kynnysmattona elämistä, tai jatkuvaa taistelua!

Eli jos haluat tällaisen negatiiviseen tunnemuistoon perustuvan ”takiaissuhteen” loppuvan, niin pyri vastaamaan tuon toisen ihmisen negatiivisiin tunteisiin aidolla myötätunnolla ja rakkaudella. Jos et vielä pysty siihen, eli oma tunnetilasi laskee aina, kun vain ajatteletkin tuota toista ihmistä, niin vahvista omaa korkeaa tunnetaajuuttasi keskittymällä ns. helpompiin ihmisiin ja asioihin, sellaisiin, jotka eivät laske tunnetilaasi. Eli ota etäisyyttä tuohon toiseen ihmiseen, ja nimen omaan tunnetasolla. Usein tosin ihan konkreettinen, fyysinen etäisyys välillänne auttaa, koska silloin tunnetilojenne ero ei aiheuta koko ajan ”hankausta” välillänne, ja näet helpommin tuon ihmisen parhaat puolet.

Ja kun sitten olet vakaammin korkeassa tunnetilassa, niin voit yrittää ajatella myös tuota ihmistä, joka on saanut sinussa aikaan negatiivisia tunteita. Sillä korkeassa tunnetilassa ollessasi inspiroidut muistelemaan myös yhteisiä positiivisia kokemuksianne, jolloin myös negatiiviset tunnemuistosi ”puhdistuvat” ja neutraloituvat, ja negatiivisiin tunteisiin perustunut tunnesidoksenne lopulta katkeaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suhde toisiinne katkeaisi lopullisesti, sillä kaikki ihmissuhteet, joita meillä on koskaan elämässämme ollut, ovat aina ikuisia (uskonnollinen vaatimus ”kunnes kuolema meidät erottaa” on virheellinen tulkinta tästä totuudesta). Ja tämä johtuu siitä, että jos olemme joskus olleet kenen tahansa toisen ihmisen kanssa tunnetason kanssakäymisessä, eli tunteneet sekä positiivisia, että negatiivisia tunteita tuota toista ihmistä kohtaan, niin jokainen negatiivinen kokemuksemme tuosta toisesta ihmisestä on luonut aina hänestä ”parannetun version” korkeamman minämme taajuudelle, eli olemme siis luoneet tuosta toisesta ihmisestä ihannekuvan, jonka voimme vastaanottaa ja myös kokea, ollessamme itse korkeassa tunnetilassa. Eli negatiivisen tunnemuistomme puhdistumisen jälkeen tuo negatiivinen sidoksemme on siis ”poikki”, mutta voimme kohdata toisemme uudelleen ja luoda uuden suhteen ”uuteen luomukseen toinen toisistamme”, korkeissa tunnetiloissa.

Sellaiset perheet, joissa riidellään paljon loma-aikoina ja juhlapyhinä, pysyvät tavallaan koossa siksi, että perheenjäsenet tapaavat toisiaan arkisin melko harvoin. Eli perheenjäsenillä on negatiivisia tunteita toisiaan kohtaan paljon ns. pinnan alla, ja ne purkautuvat esiin juuri silloin, kun pitäisi vihdoin ”nauttia elämästä” ja lomasta, eli odotukset kokea onnellisuutta yhdessä ovat voimakkaita. Onnellisuutta ei kuitenkaan voi saavuttaa millään muulla tavalla, kuin kokemalla onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, eli ilo lomasta tuo siis päin vastoin esiin kaikki piilevät ongelmat. ”Korkea tunne pakottaa puhdistamaan negatiiviset tunnemuistot”.

Esimerkiksi avioeron ei kuitenkaan koskaan tarvitse olla tuskallinen, koska jos tunnet ehdotonta rakkautta puolisoasi kohtaan, niin hän joko sallii oman tunnetaajuutensa kohoamisen, tai kohtaat jonkun toisen henkilön, joka on kanssasi samalla taajuudella. Sinun ei siis tarvitse koskaan kärsiä erotessasi toisesta ihmisestä, aivan kuten sinun ei tarvitse kärsiä kenenkään läheisesi fyysisen kuolemankaan takia. Sillä kummassakaan tapauksessa sinulle rakas ihminen ei katoa mihinkään, vaan hänen korkein olemuksensa on AINA JA IKUISESTI kanssasi!

Tästä syystä myöskään ”siltojen polttaminen”, eli ihmissuhteiden katkaiseminen negatiivisissa tunnetiloissa, ei katkaise noita ihmissuhteita koskaan lopullisesti. Mutta toisaalta sinun ei myöskään tarvitse – eikä kannata – olla väkisin tekemisissä ihmisen kanssa, jonka kanssa et yksinkertaisesti tule toimeen, eli taajuutenne poikkeavat suuresti toisistaan, vaan voit tietoisella arvostuksella ja puhtaalla myötätunnolla milloin tahansa puhdistaa negatiivisen tunteen pois väliltänne, ajattelemalla häntä rakkaudella, vaikka tuo toinen ihminen asuisi toisella puolella maapalloa. Sillä saamme AINA yhteyden kaikkiin muihin maailman ihmisiin ja heidän korkeimpaansa, katsomalla heitä korkeamman minämme silmin.

Me ihmiset emme ole koskaan erillisiä, vaan me kaikki olemme korkeamman tietoisuuden ulottuvuuksia maan päällä. Ja samalla tavalla olemme yhteydessä myös koko muuhun luomakuntaan, korkeamman minämme, puhtaan positiivisen energian välityksellä.

11.11.2019

Negatiivinen todellisuus on totta vain niille, jotka itse uskovat siihen

Tietoisena luojana sinun on hyvä tiedostaa, että myös negatiivisissa tunnetiloissa koettu todellisuus on kokijalleen aina tunnetasolla ”totta”, samalla tavalla, kuin positiivinen todellisuus on korkeassa tunnetilassa olevan todellisuutta. Voimme siis joka hetki avata ”oven” joko positiiviseen tai negatiivisen kokemusmaailmaan, riippuen tunnetilastamme. Ero on vain siinä, että korkea tunnetila, eli puhdas positiivinen energia, on ainoa todellinen voima, ja siis myös aina dominoiva voima universumissa. Ja siksi maailmankaikkeus, ja myös luonto, kasvit ja eläinkunta, on korkeammalla värähtelevänä – ja jatkuvasti muuttuvanakin – aina lopulta vakaa järjestelmä, koska hyvinvointi ja harmonia dominoi aina universumissa, meidän ihmisten kokemista negatiivisista tunnetiloista, ja negatiivisista teoista ja manifestaatioista huolimatta.

Negatiivinen todellisuus on meidän ihmisten kokemana siis vain negatiivisista ajatus -, tunne- ja kokemusvirroista manifestoitua todellisuutta. Eli kaikki, mitä koemme, on lopulta vain aistiharha ja unta, mutta tunnetaajuutemme määritää sen, millaista ”unta” näemme. Eli vastaanotammeko kokemuksia negatiivisesta, vai positiivisesta tunnetilasta käsin. Mitä ”kanavaa” katsomme tai kuuntelemme, jos vertaamme itseämme siis radio- ja tv-vastaanottimiin.

Maailmaa voisi verrata myös valintamyymälään: Valitset myymälästä vain ne tavarat, joita haluat ostaa, ja jätät sellaiset tavarat myymälään, joita et halua. Eli sinun ei tarvitse kuitenkaan kantaa huolta ja murhetta siitä, että tuossa myymälässä on paljon myös sellaisia tavaroita, joita sinä itse et halua ostaa! Voit vain jättää ne kauppaan, ja iloita niistä asioista, jotka ostit, ja jotka siis HALUSIT ostaa, koska ne tuottivat sinulle itsellesi iloa ja tyydytystä. Samalla tavalla jokainen muukin ihminen täysin itse ja vapaasti valitsee, millaisia asioita ja kokemuksia hän omaan elämäänsä haluaa.

Negatiivisuus on siis myös todellinen voima siinä mielessä, että jos uskot itse tuohon voimaan, niin myös koet sen voiman, ja sen luomat manifestaatiot konkreettisesti.

Esimerkiksi ns. hurmoksellisia uskonlahkoja perustaneet saarnaajat ovat siis hyvin voimakkaan mielen ja tahdon omaavia henkilöitä, jotka esimerkiksi kanavoidessaan ”näkyjä”, profetioita ja unia, usein todella kanavoivat niitä, mutta mikäli he ovat itse matalassa tunnetilassa, niin he kanavoivatkin siis tietoaan negatiivisista energiavirroista, eli profetoivat esimerkiksi varoituksia eksytyksestä, paholaisesta ja helvetistä. Ja uskonnon perusta taas on ikivanhoissa myyteissä, joihin ihmiskuta on tavalla tai toisella uskonut kollektiivisesti jo vuosisatoja, eli nuo myytitkin ovat olemassa kollektiivisessa ajatus- ja energiavirrassa jo valmiiksi, sekä positiiviset että negatiiviset myytit. Tällaisia myyttisiä hahmoja ovat esimerkiksi enkelit, pahat henget ym., ja tietenkin myös ”jumalat”.

Jos siis haluat itsellesi ”suojelusenkelin”, niin positivisesta myyttigalleriasta löytyy sinulle aivan varmasti sellainen. Ja tuo suojelusenkeli auttaa sinua, jos vain uskot siihen. Tämä totuus ei mitätöi ns. enkeliuskoa, vaan kertoo vain siitä, että KAIKKI mitä koemme todellisuudeksemme, on lopulta vain uskomus, ja sen luoma havainto.

Eli jos olet joskus ihmetellyt, että miksi täysin ”normaalit” ja ”täysjärkisetkin” ihmiset saattavat niin sanotusti hurahtaa, eli ”menettää järkensä”, liittyessään uskonlahkoon, niin se johtuu useimmiten siitä, että lahkolla on karismaattinen johtaja, joka uskoo itse omaan sanomaansa, ja voimakkaalla karismaallaan hän kykenee suggestoimaan myös seuraajansa uskomaan samaan ”totuuteen”. Ja seuraajat siis uskovat, koska heidän uskonsa saa heidät myös manifestoimaan tunteita, ajatuksia ja kokemuksia, jotka tukevat tuon lahkonjohtajan uskomusta. Ja nämä uskomukset siis toteutuvat, ja seurakunta seuraa johtajaansa, vaikka tuo lahkonjohtaja olisi itse negatiivisessa tunnetilassa, ja pyrkisi johdattamaan seurakuntansa vaikkapa joukkoitsemurhaan. Usko on todellakin suunaton voima, hyvässä ja pahassa. Ja uskonahkoihin liittyvät usein erityisesti sellaiset ihmiset, jotka pelkäävät tai ovat masentuneita,jolloin heidän negatiivinen tunnetilansa on jo valmiiksi otollinen ”maaperä” vaikkapa jumalan- tai helvetinpelon omaksumiseeen.

Tietoisena luojana voit kuitenkin aina erehtymättä tunnistaa eron negatiivisen ja positiivisen viestin välillä, koska esimerkiksi tietoisella arvostamisella ja meditaatiolla pääset milloin tahansa yhteyteen OMAN korkeamman olemuspuolesi, eli korkeamman minäsi kanssa. Eli tietoisena luojana sinua ei voi kukaan mieleltään voimakas ja karismaattinen saarnaaja tai profeetta harhauttaa, koska sinulla on siis käytössäsi oman korkeamman minäsi tieto totuudesta.

Uskonnolliset johtajat ja ”gurut” eivät siis uhkaa omaa totuustietoisuuttasi ja harmoniaasi, kun tiedostat itse olevasi täysin yhtä kaikkivoipa luoja, kuin kuka tai mikä tahansa uskonnollinen auktoriteettikin. Tunteemme ovat täysin varmoja indikaattoreita kertomaan meille, onko joku asia totta vai epätotta. Jos siis teemme tuon ”totuustestin” korkeassa tunnetilassa. Uskonnollisista yhteisöistä voi olla myös hyötyä, sillä joukkosuggestio vahvistaa jokaisen yhteisön jäsenen henkilökohtaista uskoa, ja uskominen henkiseen johtajaan – henkisen tiedon haltijaan, valaistuneeseen – voi vahvistaa omaa uskoamme, ja kohottaa siten tehokkasti tunnetilaa. Mutta silti kaikkein tärkeintä on aina korkean tunnetilan tavoittaminen, sillä korkeassa tunnetilassa olevaa ei voi kukaan toinen ihminen johtaa harhaan pelkällä karismallaan.

Monet uskonnolliset opit ovat historiansa saatossa muuttuneet rakkauden sanomasta pelkoon ja syyllistämiseen keskittyviksi, ja näin on käynyt esim. monille profeetta Jeesuksen oppiin perustuville suuntauksille, johtuen Raamatusta, joka kyllä sisältää alkuperäisen rakkauden sanoman, ja sanoman jokaisen ihmisen korkeammasta olemuspuolesta, ”jumaluudesta” (esim. PS 82:6, hepreaksi ”atem elohim”), mutta tämän ohella tuossa uskonnollisessa teoksessa (josta ei ole koskaan ollut olemassa yhtä samanlaista versiota) on runsaasti ikivanhaa – ja paljon myös muista kulttuureista kopioitua – legendamateriaalia, joka ei liity millään tavalla pyyteettömän rakkauden sanomaan, vaan usein aivan päin vastoin: Joka on syntynyt joskus hyvin kauan sitten pelon ja vihan mielentilassa. Tällaisia ovat esimerkiksi monet Vanhan testamentin legendatarinat. Ja myös profeetta Jeesuksen sanoma on osin muuttunut, johtuen paitsi oppia matalassa tunnetilassa jo kauan sitten tulkinneista henkilöistä (esim. Paavali ja monet ns. kirkkoisät), niin myös lukuisista harhaanjohtavista käännöksistä alkutekstistä. Esim. heprean sana ”hatach”, joka on suomeksi käännetty sanaksi ”synti” on merkitykseltään alun perin ollut aivan erilainen, kuin suomenkielen syyllistävä synti-sana. ”Hatach” tarkoittaa ”polulta poikkeamista”, eli se tarkoittaa ”rakkaudesta erossa olemista”, eli kirjaimellisesti vain ”matalaa tunnetilaa”, ei siis mitään yksittäisiä tekoja tai elämäntapoja. Ja siksi joidenkin uskovaisten harjoittama ”syntien tuomitseminen”on paitsi opillisesti väärin (homoseksuaalien välinen rakkaus on rakkautta siinä missä muukin rakkaus), niin tuo tuomitseminen itse on siis ”hatach”, koska emme ole erillisiä, ja emme voi koskaan tuomita toista ihmistä, tuomitsematta samalla itseämme, koska tuomitseminen voi tapahtua vain matalassa tunnetilassa.

Samoin sana ”jumala” on saanut aivan eri merkityksen kristinuskossa, kuin mitä Jeesus alun perin ”korkeimmalla” tarkoitti. Hepreaksi ”jumala” on elohim tai adonai, joista molemmat ovat monikkomuotoja, ja tarkoittavat siis Kaikkea Mikä On, Suurta Maailmanhenkeä, puhdasta positiivista energiaa – ei siis suinkaan inhimillisesti tulkittua ”jumalaa” eli henkilöhahmoa. Ja Jeesus siis opetti, että me kaikki ihmiset olemme tuon korkeimman ”poikia ja tyttäriä”, eli korkeimman ulottuvuuksia, Luojia (Joh 10:34). Tämä sama ajatus on kaikkien uskontojen perusta, ja ehkä selkeimmin ilmaistuna buddhalaisessa opissa, mutta myös monissa muissa opeissa, kuten panteismissa.

Emme siis voi demonisoida mitään muita uskontoja ”vääriksi”, sillä demonisointi itsessään on ”pahaan uskomista”, eli ”pahan palvontaa”. Eli on täysin väärin tulkita vaikkapa shamanismi ja ns. taikausko ”pahaksi”, sillä myös ne ovat joko positiivisia tai negatiivisia, riippuen harjoittajansa omasta tunnetilasta. Magia voi siis olla joko mustaa tai valkoista, ”värin”, eli magian laadun päätämme me itse. Kaikki merkit ja enteet – joista myös kaikkien kansojen kansanperinne kertoo – ja joita havaitsemme korkeassa tunnetilassa, ovat korkeamman minämme ohjausta, mutta jos PELKÄÄMME joitain asioita taikauskoisesti (esim. mustaa kissaa, tikapuiden alta kävelemistä tai numeroa 13.), niin uskomuksemme eli pelkomme toteutuu, koska uskomme siihen. Voimme kuitenkin kehittää myös aivan päinvastaisen uskomuksen, eli jos päätämme, että perjantai 13. päivä onkin onnenpäivämme, niin se myös on sitä. Samalla tavalla toimivat myös kaikki amuletit: Mikä tahansa voi olla onnenamulettimme, jos vain uskomme siihen, eli olemme ”ladanneet siihen uskoamme”. Ja myös uskonnollisten ns. esirukousten teho perustuu tähän, siis uskoon: ”Uskovan ihmisen on helpompi uskoa muiden ihmisten uskon voimaan, kuin omaansa, jos hänen oma tunnetaajuutensa on matala”. Samoin kaikki henkiparannus perustuu siihen, että parannettava uskoo itse paranevansa, parannusvoima ei siis tule henkiparantajasta, eikä myöskään mistään ulkopuolisesta voimanlähteestä, vaan parannettava ottaa käyttöön oman voimansa. Eli hänen tunnetaajuutensa kohoaa uskon seurauksena, jolloin paraneminen tapahtuu, koska solut parantavat itse itsensä, eli korkea tunnetila luo aina harmoniaa (plasebovaikutus). ”Usko siirtää vuoria”, kirjaimellisesti.

Emme voi myöskään ”noitua” tai kirota ketään toista ihmistä, ja tuottaa hänelle ei-toivottuja kokemuksia, ellei kohteemme itse usko, että hänet voidaan ”kirota”. Eli ns. paha noituus ja vaikkapa voodoo perustuu aina vain pelkoon, eli negatiivisiin uskomuksiin. Eli todellisia paholaisenpalvojia oat aina vain ihmiset, jotka uskovat itse pahaan, sillä uskoessaan pahan olemassaoloon he siis myös manifestoivat pahaa. Eli he saavat negatiivisessa tunnetilassaan yhteyden kaikkien niiden ihmisten ajattelemiin ajatuksiin, jotka ovat joskus olleet negatiivisessa tunnetilassa. Ja koska myös tuo negatiivinen virta on eksponentiaalisesti kiihtyvä, niin myös pahuus lisääntyy koko ajan maailmassa. Samalla kuitenkin luoden koko ajan yhtä voimallisesti positiivista, koska kaikki negatiivinen luo aina positiivista.

Tätä tosiasiaa ei siis tule pelätä, se on vain universaali totuus, ja prosessi, joka perustuu vetovoiman lakiin. Tietoisena luojana tiedät, että KUKAAN ihminen ei ole perusolemukseltaan koskan paha, kyse on vain ja ainostaan negatiivisista tunnetiloista, joita koemme fyysisessä elämässämme. Ja tiedät siis myös, etä kaikki pahuus ja ei-toivottukin on lopulta vain unta, ja että kaikesta pahasta seuraa aina hyvää. Ja mikä tärkeintä: Tiedät, että tietoisena luojana voit JOKA HETKI itse valita hyvän ja positiivisen, ja luoda siten omasta elämästäsi toiveidesi mukaisen. Ja että voit myös korkeasta tunnetilastasi käsin auttaa esimerkilläsi ja myötätunnollasi kaikkia niitä, jotka kamppailevat ongelmineen alemmissa tunnetiloissa.

Olet siis ihmiskunnan etujoukkoa, joka voi johdattaa myös suurta enemmistöä kohti positiivista, löytämään oman korkeamman minänsä suunnattoman voiman, puhtaan rakkauden voiman, oman luomisvoimansa.

10.11.2019

Itsesyytökset, riittämättömyyden tunne, omien saavutusten halveksiminen ja vähätteleminen suhteessa muiden ihmisten saavutuksiin, painostava ja ahdistava velvollisuudentunne, oman ilosi ja huolettomuutesi tuomitseminen, hermostuneisuus ja kärsimättömyys, tulevaisuuden ja tulevien epäonnistumisten pelko – kaikki nämä negatiiviset tunteet kertovat siitä, että tunnetaajuutesi on matala. Ja jos olet tottunut tuomitsemaan itseäsi, niin saatat luulla tuota käskevää ääntä sisälläsi inspiraatioksi, siis korkeamman minäsi ääneksi.

Mutta korkeampi minäsi ei koskaan painosta, komenna ja huuda, korkeamman minäsi ääni on lempeä. Korkeampi minäsi ei vaadi sinua kiirehtimään, ja saavuttamaan ”vihdoinkin” jotakin sellaista, jota olet jättänyt tekemättä, ja jota sinun olisi muka jo kauan sitten pitänyt tehdä ja suorittaa. Korkeampi minäsi ei koskaan hauku sinua laiskaksi ja saamattomaksi. Korkeampi minäsi ei komenna sinua tekemään jotakin siksi, jotta ansaitsisit ”jokapäiväisen leipäsi”, ja lunastaisit ”oikeutesi olla olemassa”. Olet mittaamattoman arvokas sielu, vaikka et tekisi ja suorittaisi yhtään mitään, eli sinun ei koskaan tarvitse lunastaa omaa ihmisarvoasi. Vain sinä itse voit vaatia itseltäsi tuollaisia suorituksia. Jos sinusta tuntuu, että sinulla on elämässäsi koko ajan ikään kuin joku valtavan suuri urakka edessäsi, ja olet itse syyllinen siihen, että et ole ryhtynyt tuota suunnattoman suurta työmäärää suorittamaan, niin sisälläsi puhuu viha ja rakkaudettomuus itseäsi kohtaan, ei korkeampi minäsi!

Korkeampi minäsi ohjaa ja johdattaa sinua aina pehmeästi ottamaan vain seuraavan askeleen, ja varmistaa, että jokainen askeleesi on miellyttävä. Korkeamman minäsi näkökulmasta sinä olet universumin keskipiste, jonka ainoa velvollisuus on iloita elämästä, nauttia jokaisesta hetkestä, ja inspiroitua tekemään aina vain jotakin sellaista, joka tuntuu sinusta hauskalta ja innostavalta. Mutta jos olet matalassa tunnetilassa, niin kaikki tämä lempeys ja sallivuus kuulostaa sinusta vastuuttomalta, epärealistiselta, typerältä, ja jopa ”vaaralliselta idealismilta” – mutta vain siksi, että tunnetilasi on matala!

Koska koemme maailmamme ja tehtävämme elämässä siis aivan erilaisena matalassa, kuin korkeassa tunnetilassa, niin juuri siksi on niin tärkeää, että opit tunnistamaan oman kulloisenkin tunnetilasi. Sillä myös negatiivisen tunnetilasi luoma todellisuus, ja tuo käskevä ja vihainen ääni sisälläsi, tuntuu todellakin todelta, ja negatiivisessa tunnetilassa ollessasi myös kaikki kokemuksesi vahvistavat, että negatiivinen todellisuutesi ON totta,koska vetovoiman laki siis vahvistaa aina sitä todellisuutta, jonka olet itse valinnut. Aivan kuten taitavasti tehty katastrofielokuva kaikkine erikoistehosteineen tuntuu sinusta elokuvaa katsoessasi todelta, vaikka toisaalta tiedät myös vain istuvasi elokuvateatterissa, ja tiedät kaikkien noiden järkyttävien tapahtumien olevan vain taitavasti luotua illuusiota, joka kohta loppuu, ja kävelet elokuvateatterista ulos kadulle, aivan toisenlaiseen todellisuuteen. Aivan samoin negatiivisessa tunnetilassasi kokemasi negatiivinen todellisuutesi on totta vain siksi, että olet itse valinnut tuon negatiivisen tunnetilan, ja sen aikaansaaman todellisuuden.

Syy siihen, miksi niin moni meistä uskoo vahvasti, että vain motivaatio, velvollisuudentunteiden seuraaminen, itsekuri ja ankaruus itseä kohtaan, johtaa lopulta suuriin, tärkeisiin ja ”arvokkaisiin” saavutuksiin, ja että vain ”suuret vaikeudet johtavat suuriin voittoihin”, johtuu siitä, että suurin osa ihmiskunnasta on aina tavoitellut elämässään asioita negatiivisista tunnetiloista käsin. Ja kun riittävän kauan meloo vastavirtaan, niin lopulta uupuu, ja päästää irti airoista. Ja tästä syntyy siis illuusio siitä, että juuri tuo VASTAVIRTAAN MELOMINEN oli todellinen syy menestykseen, eli saavutuksiin, jotka mahdollistuivat, kun uupunut meloja vihdoin luopui taistelusta virtausta vastaan. Vaikka todellisuudessa noihin samoihin saavutuksiin olisi voinut päästä myös vain purjehtimalla alusta saakka myötävirtaan, ja suhtautumalla virran karikkoihin vain ohjauksena, joka neuvoo valitsemaan helpoimman väylän. Kun siis uskomme kärsimysten aikaansaamiin suuriin saavutuksiin, niin kyse on vain näköharhasta, uskomusharhasta. Masokisti uskoo kivun suomaan nautintoon, koska ei usko hellyyden suomaan nautintoon. Kaikki mihin itse uskomme, toteutuu.

Negatiivisissa tunnetiloissa profeettojen oppeja tulkinnut papisto on kautta vuosisatojen saanut niin paljon seuraajia juuri siksi, että myös negatiivisesti tulkittu hengellinen tieto vahvistaa itse itseään, siis ihmisten negatiivisten kokemusten kautta, vaikka alkuperäinen oppi olisikin kehottanut ihmisiä huolettomuuteen, lempeyteeen, rakkauteen ja elämäniloon. Eli ”kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat” -ajattelu on uskonnon vaikutuksesta pitänyt suuren määrän maailman ihmisistä matalissa tunnetiloissa, ja vahvistanut samalla myös ankaria tulkintoja hengellisyydestä, ja universumia hallitsevasta ,”syntejä tuomitsevasta jumalasta”. Ja nekin ihmiset, jotka eivät edes tunnista itseään uskonnollisiksi, kantavat kuitenkin oman kuttuurinsa lapsina tunnemuistoissaan noita samoja uskomuksia elämän vaikeudesta ja ilottomuudesta, ikään kuin pakollisesta, myötäsyntyisestä kärsimyksestä. Ja siksi perinteisen uskonnollisuuden tilalle on uskontojen vallan vähentyessä – ja ”jumalan- ja helvetinpelon” väistyessä – syntynyt ihmisten tunteita kanavoimaan myös niin paljon aggressiivista ja ”hektistä” kulttuuria, kuten kauhu- ja katastrofielokuvia, hyvin synkkää musiikkia ja muuta taidetta, ja lukemattomia muita ns. alakulttuurin, taiteen- ja viihteenaloja, jotka rikkovat hyvin tiukkoja sovinnaisuussääntöjä ja ahdistavia perinteitä. Koska ihmisten voimattomuuden- ja arvottomuudetunteiden ja pelkojen on yksinkertaisesti pakko purkautua jollain tavalla, ja arvottomuudentunteesta tunnetasoamme kohottaa ylemmäs aluksi aina viha, kosto ja aggressio. Ja vasta sen jälkeen toivo.

Tietoisena luojana sinun ei kuitenkaan tarvitse jäädä näihin ”syövereihin”, vaan voit edetä oikotietä, ikään kuin ohituskaistaa pitkin, korkeampiin taajuuksiin. Muista, että jokainen ajatuksesi avaa aina oven johonkin tunnetilaan ja todellisuuteen, eli negatiivinen negatiiviseen maailmaan, positiivinen positiiviseen maailmaan. Uskalla uskoa ja luottaa omaan luomisvoimaasi ja vapauteesi valita milloin tahansa korkeampi todellisuus, uskalla päästää irti kontrollista, ankaruudesta ja itsesyytöksistä. Usko siihen, että kun vain valitset tietoisesti ilon, innostuksen ja rakkauden, niin pelot ja negatiiviset asiat haihtuvat pois.

Älä siis yritä kontrolloida sitä, miten tuo ilosi ja tyytyväisyytesi tulee tulevaisuudessa toteutumaan, vaan valitse vain ilon ja tyytyväisyyden tunne juuri nyt, ja anna ilon kuljettaa sinua kohti seuraavaa iloista tapahtumaa, ja ihanaa yllätystä. Kun positiivinen tapahtumaketju saa voimaa, niin et tunnetilasi kohotessa korkealle taajuudelle kohta enää muistakaan sitä negatiivista maailmaa ja rajallista todellisuutta, jossa vielä äsken elit, ja jonka siis koit ns. todellisuudeksi.

Ja vaikka suuri osa ihmisistä ympärilläsi eläisikin tuossa negatiivisessa todellisuudessa, niin sinun ei tarvitse tehdä niin, sillä me luomme kaikki itse oman todellisuutemme. Älä siis koskaan anna oman tunnetilasi laskea kohdatessasi muita ihmisiä, jotka ovat negatiivisessa tunnetilassa. Heidänlaisiaan tulee olemaan yhä enemmän, koska värähtely kiihtyy kiihtymistään, eli sekä negatiiviset, että positiiviset manifestaatiot nopeutuvat ja lisääntyvät koko ajan. Et voi kuitenkaan auttaa ketään toista ihmistä laskeutumalla itsekin negatiivisiin tunnetiloihin. Sen sijaan korkeasta tunnetilasta käsin voit auttaa, sillä voit omalla positiivisella esimerkilläsi kannustaa myös noita muita ihmisiä valitsemaan korkean tunnetilan.

Tunnetilasi luo siis aina todellisuutesi, paitsi tunnetasolla, niin myös ihan konkreettisesti. Valitse siis tietoisesti ilon, rakkauden ja rajattomien mahdollisuuksien todellisuus.

9.11.2019

Kohota tunnetaajuuttasi kirjoittamalla ylös asioita, jotka ovat jo järjestyneet

Asioiden kirjoittaminen paperille vahvistaa aina uskomuksiasi tehokkaammin, kuin pelkkä ajatteleminen ja puhuminen. Unelmointi, jossa tavoitat aidosti tunnetilan, jonka uskot toiveesi toteutumisen aiheuttavan, on myös hyödyllistä.

Mahdollisuuksiin ja onnistumisiin uskominen on siis vakaasti korkea tunnetila, ja siksi on hyvä vaikkapa heti aamulla, kun tunnetilasi on rauhallisemman ajatustoiminnan vuoksi yleensä korkeampi, kirjoittaa paperille sellaisia asioita, jotka ovat elämässäsi jo onnistuneet. Huomaat olevasi korkeassa tunnetilassa, kun muistoja onnistumisista suorastaan tulvii mieleesi. Jokainen ajatuksemmehan on myös tietyn tunnetilan mahdollistama manifestaatio. Ja kun ajattelet ja tunnet korkeassa tunnetilassa, niin vetovoiman laki vetää puoleesi myös samalla korkealla taajuudella värähteleviä uusia kokemuksia, eli positiivinen tapahtumaketju saa voimaa, ja toiveesi alkavat toteutua, yksi kerrallaan.

Eli mieti sellaisia ongelmia ja ratkaisemattomia tilanteita, jotka ovat elämässäsi aikaisemmin tuottaneet sinulle huolta ja epävarmuutta, mutta jotka kuitenkin myöhemmin järjestyivät toivomallasi tavalla, ja jopa paremmin, kuin olit osannut itse odottaa.

Jos olit esimerkiksi joskus yksinäinen, etkä uskonut koskaan löytäväsi itsellesi kumppania, mutta eräänä päivänä kuitenkin löysit. Keskitä ajatuksesi päivään, jolloin tapasit uuden kumppanisi, ja mieti, millaiset tunnetilat edelsivät tuota tapaamista, eli mikä tuolloin aikaansai tunnetilan kohoamisen, joka mahdollisti tuon kohtaamisen. Jos tuohon parisuhteeseen liittyy negatiivisia muistoja, niin älä muistele niitä, vaan keskity aioastaan positiivisiin muistoihin. Jos ajatuksesi karkaa helposti negatiivisiin asioihin, niin vaihda aihetta. Jos pystyt muistamaan, ja tunnetasolla aidosti tuntemaan, ns. euforisia rakkauden kokemisen hetkiä, niin ne ovat todella arvokkaita, koska tunnetaajuutesi on todellakin kuin radiokanavan taajuus, ja tavoittamasi korkea tunnetila mahdolistaa mitä tahansa toiveitasi.

Jos sinulla on ollut useita parisuhteita, niin arvosta myös kokemiasi eroja ja entisiä kumppaneitasi, jos nuo erot ovat myöhemmin mahdollistaneet uuden parisuhteen syntymisen. Sillä näennäiset onnettomuudet, kuten erot ja muut menetykset, johtavat elämässä lopulta aina johokin parempaan. Mutta jos tunnet edelleen katkeruutta entistä kumppaniasi kohtaan, niin tunnemuistosi ei ole vielä ”puhdistunut”, eli et kykene vielä näkemään negatiivisen kokemuksen aikaansaamaa positiivista luomustasi, eli valitse tällaisisssa tapauksissa arvostuksen kohteeksi joku muu aihe.

Samoin, jos elämässäsi on ollut tilanteita, joissa sinulla on ollut taloudellisia ongelmia, ja olet ollut huolissasi, miten selviät laskuistasi ja lainoistasi, mutta lopulta kuitenkin sait maksettua nuo maksut, niin muistele niitä hetkiä, jolloin raha-asiasi selvisivät. Mikä mahdollisti rahan virtaamisen luoksesi, eli mikä sai aikaan sen korkean tunnetilan, jonka ansiosta sait lisää rahaa? Jos et tarkalleen muista tunnetilasi syytä, niin muistele kuitenkin sitä hetkeä, kun ratkaisu avautui eteesi. Emme useinkaan kovin paljon pohdi jälkeen päin noita ratkaisevia tilanteita, ja se johtuu siitä, että tunnetilamme on jo niitä ennen kohonnut tasaisesti, jolloin esim. rahan saaminen yllättäen ei tunnukaan järisyttävän suurelta yllätykseltä, vaan ”seuraavalta loogiselta askeleelta”. Eli olemme kyllä iloisia ja helpottuneita, mutta päällimmäinen ajatuksemme on, että ”näinhän sen pitikin mennä”, ja ”tämä oli odottettavissa”. Uskon vahvistamiseen ja tunnetaajuuden kohottamiseen aikaisemmat onnistumiskokemukset ovat kuitenkin siis tehokkaita.

Voit myös muistella tilannetta, kun olit hyvin sairas, ja kuitenkin parannuit. Mutta älä jää muistelemaan sairauttasi ja sen aikaansaamia kärsimyksiä, eli kohdista ajatuksesi vaikkapa iloisiin kohtaamisiin ja tapahtumiin sairaalassa, mikäli sairautesi vaati sairaalahoitoa. Naiset, jotka ovat synnyttäneet lapsia, ovat usein kokeneet synnytysprosessin aikana hetken, jossa he ovat jo niin uupuneita kokemaansa kipuun, että haluaisivat vain luovuttaa, ja ”päästä pois” tilanteesta – ja juuri tuolla kaikkein synkimmällä hetkellä lapsi lopulta sntyy. Ja hyvin monet naiset myös unohtavat saman tien kipukokemuksensa, koska kivun loppuminen ja lapsen konkreettinen ”saaminen” syliin, eli fyysinen manifestaatio, on niin suunatoman helpottava, euforinen tunne.

Toiveiden manifestoiminen on todellakin vain tunnetilastamme kiinni, ja se, mihin todella uskomme, toteutuu aina – oli tuo uskomme kohde toivottua tai ei-toivottua. Mutta sinun ei siis tarvitse, eikä pidä, YRITTÄÄ uskoa johokin sellaiseen, johon et todellakaan usko, vaan riittää, että uskot johonkin, ja saat tuon uskon tunteen avulla tunnetaajuutesi kohoamaan. Ja kun tunnetaajuutesi on jo kohonnut, ja suhteellisen vakaa, niin voit tuossa korkeassa tunnetilassasi inspiroitua ajattelemaan toiveitasi, ja ikään kuin hehkuttamaan niitä. Ja jos tunnetilasi pysyy korkeana, etkä siis epäile mahdollisuuksiasi toteuttaa unelmiasi, niin toiveesi on toteutumassa. Toiveista innostuminen ja niiden hehkuttaminen myös nopeuttaa manifestaatioita, kunhan muistat, että kärsimättömyys toisaalta laskee tunnetajuuttasi. Eli oikean ”manifestaatiokanavan” löytäminen on tarkkaa ”hifistelyä”, joka kuitenkin siis tapahtuu korkeissa tajuuksissa, eli onnellisuuden tunnetilassa – joten mikäpä sen mukavampaa, kuin innostunut unelmointi.

Ja onnellisuus on lopulta ainoa asia, jota elämässämme koskaan tavoittelemme. Onnellisuuden syyt, ja tavoittelemamme manifestaatiot, ovat siis todellisuudessa aina toisarvoisia, ”tekosyitä onnellisuudentunteen kokemiselle” – eli tärkeää on ainoastaan kokemamme korkea tunne. Ja tästä johtuu, että onnellisuus on aina myös suhteellista, eli miljardööri, joka ei arvosta omia rahojaan, voi olla paljon onnettomampi, kuin pieni lapsi, jolla on kädessään yksi kolikko. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei raha ja hyvinvointi voisi tehdä ketään onnelliseksi, vaan se tarkoittaa, että kaikki sellainen, mitä arvostamme itse, tekee meidät myös aina onnelliseksi.

Arvosta siis omaa elämääsi juuri nyt, ja saat syitä arvostaa myös tulevia hetkiäsi.

8.11.2019

Älä tuijota nykyisyyttäsi, nykyisyytesi on jo menneisyyttä – toiveesi ovat todellinen nykyhetki

Aina, kun olet negatiivisessa tunnetilassa, otat myös vastaan eli manifestoit ”luomuksiasi”, mutta ne ovat siis negatiivisen tunnetilan luomuksiasi, ”ei-toivottua”. Et siis ole koskaan elämäsi aikana hetkeäkään pysähtyneessä tilassa, ”seisova vesi”, sinusta vain tuntuu negatiivisessa tunnetilassasi siltä, koska luot joka hetki samaa – siis ei-toivottua.

Tämän totuuden ymmärtäminen on tärkein avain tietoisessa luomisessa, eli siis luottamus siihen, että koko ajan sekä luot että SALLIT jotakin uutta – vaikka se olisi negatiivistakin, omien toiveidesi vastaista todellisuutta.

Sinulla on siis todellakin kirjaimellisesti ja konkreettisesti joka ikinen hetki toivoa, ja myös mahdollisuus muuttaa oma todellisuutesi omien toiveidesi mukaiseksi. Negatiivisessa tunnetilassa sinusta ei tunnu siltä, vaan sinusta tuntuu, kuin olisit jonkun mystisen ”jumalan” tai ”kohtalon” talutusnuorassa, mutta tämä johtuu siis vain omasta negatiivisesta tunnetilastasi. Olet siis virittänyt itsesi ”ei-toivotun kanavalle”, vaikka olisit aivan yhtä hyvin voinut valita ”toiveidesi kanavan”. Tilanne on samanlainen, kuin jos käyttäisit sähkövatkainta ilman sähkövirtaa. Eli jos kieltäydyt laittamasta pistotulppaa pistorasiaan, niin joudut tekemään sähkölle, eli korkealle värähtelytaajuudelle kuuluvan työn itse, jolloin elämästäsi tulee uuvuttavaa ja turhauttavaa.

Ja mitä enemmän olet YRITTÄNYT ratkaista ongelmiasi negatiivisissa tunnetiloissa, niin sitä enemmän olet alkanut uskoa myös siihen, että mitään toivoa paremmasta ei olekaan. Uskosi toivottomuuteen on siis vahvistunut, vaikka luomisprosessi on joka ikinen hetki ollut käynnissä, ja joka ikinen hetki sinulla on ollut mahdollisuus myös valita korkea tunnetila, eli toiveidesi sallimisen tila.

Muista aina, että et ole koskaan yksin, yksinäisyyden tunteesi johtuu vain siitä, että et ole korkeassa tunnetilassa, jolloin et tiedosta korkeamman minäsi läsnäoloa, et tunne itseäsi ”kokonaiseksi”. Korkeampi minäsi on siis OMA perusolemuksesi, ei sinun itsesi ulkopuolella oleva jumalolento, ei myöskään ”henkiopas” eikä ”enkeli” siinä mielessä, että se olisi erillinen muusta korkeasta tietoisuustasosta. Me ihmiset vain kuvittelemme korkean tietoisuuden inhimillistettyinä hahmoina, samantyyppisinä, erillisinä olentoina, kuin millaisina näemme myös itsemme, ja tästä johtuu siis myös monien ihmisten kuvitteellinen näkemys ”persoonallisesta jumalasta”. Korkeampi minäsi ei ole erillinen suhteessa korkean tietoisuuden energiavirtaan, eli olet korkeamman minäsi kautta yhteydessä myös koko ihmiskunnan, ja kaikkien koskaan eläneiden ihmisten korkeimpaan.

Nykytodellisuutesi on siis AINA menneisyyttä, ja vain pysymällä negatiivisessa tunnetilassa mahdollistat ei-toivotun nykytodellisuutesi jämähtämisen paikoilleen, sillä sallit siis joka hetki samaa, kuin mitä sallit edellisinäkin hetkinä. Jos uskot, että mikään ei onnistu, niin mikään ei onnistu. Jos uskot, että mikään ei muutu, niin mikään ei muutu. Jos uskot, että edistymisesi toiveidesi suhteen on hidasta ja hankalaa, niin se on hidasta ja hankalaa. Jos uskot että pahoja asioita tapahuu, niin pahoja asioita tapahtuu. Muuta siis uskomuksesi, ja tee tätä muutostyötä aina, kun olet korkeassa tunnetilassa. Voit esimerkiksi nopeuttaa mitä tahansa prosessia elämässäsi keskittämällä ajatuksesi toiveeseesi silloin, kun tunnetilasi on korkea!

Mutta jos olet matalassa tunnetilassa, ja keskität ajatuksesi toiveeseesi, niin toiveesi toeutuminen päin vastoin hidastuu. Ajattele siis negatiivisessa tunnetilassa ollessasi toivettasi vain yleisesti, tai ajattele aivan muita asioita.

Samalla kuitenkin myös jokainen negatiivinen ajatuksesi luo positiivista, eli toiveidesi virta kiihtyy kiihtymistään – emme siis koskaan koe , tunne tai ajattele mitään ”turhaan”. Ja kun toiveidesi virta on tarpeeksi voimakas, niin käännyt lähes väkisin myötävirtaan, jolloin ”päästät irti airoista”, koska et jaksa enää taistella vastavirtaan, eli pysyä negatiivisessa tunnetilassa. Ja samalla hetkellä, hetkellä jolloin vihdoin luovut taistelusta, ”saat mistä luovut”. Eli jos toiveesi on tarpeeksi voimakas, niin edes oma vankkumaton epäuskosi ei voi estää toivettasi lopulta toteutumasta. Jos sinulla on hyvin voimakas mieli ja tahto, niin voit kyllä taistella niin sinnikkäästi virtausta vastaan, että ratkaisusta, joka vihdoin mahdollistaa toiveesi toteutumisen, tulee virran voimakkuuden takia inhimillisesti katsoen ”dramaattinen” . Mutta dramaattinenkin ratkaisu on silti aina askel oikeaan suuntaan: ”Paise tuottaa kipua, mutta paiseen puhkeamisen jälkeen kipu hellittää.”

Ihmiskunnallehan on tyypillistä olla niin huolissaan ja murheissaan, vihaisia ja pelokkaita, että vasta hyvin traagiset tapahtumat saavat useimmat ihmiset vihdoin luopumaan vastustuksesta, ja sallimaan itselleen huolettomuuden ja elämänilon. Tällaisia dramaattisia tapahtumia ovat kaikki vakavat sairaudet, katastrofit (tulipalot, maanjäristykset, tulvat, liikenneonnettomuudet), sodat ja muu väkivalta, läheisten kuolema, avioerot – ja myös itsemurhat. Ne ovat siis kaikki omia, tai itsemme ja kanssalluojiemme yhteisiä manifestaatioita. Ja ne mahdollistavat siis toiveidesi toteutumisen, vaikka et dramaattisella tapahtumahetkellä itse niin uskokaan. Epäuskosi johtuu kuitenkin vain siitä, että tunnetilasi on ”onnettomuuden” tapahtuessa matala, jolloin et näe ratkaisua, jonka näennäinen vastoinkäyminen on jo luonut, vaan tuijotat vastoinkäymistä, tuijotat jalkoihisi, et horisonttiin. Eli joka ikinen ”ongelma” on kirjaimellisesti aina ratkaisun avain. Sinun tulee vain luopua negatiivisesta tunnetilastasi, ei siis suinkaan ongelmasi avulla luomastasi ratkaisusta!

Tätä totuutta kuvastavat sanonnat: ”Pimeintä on aina ennen aamunkoittoa”, ja ”ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin”. Paradoksaalisti siis todella suuret, ja näennäisesti ”toivottomat ja mahdottomat” ongelmat ovat aina kaikkein arvokkaimpia aarteitasi, sillä ne luovat suurimmat toiveesi, ja pakottavat sinut lopulta luottamaan elämään ja korkeampaan minääsi, koska kaikki yrityksesi niiden ratkaisemiseksi – siis negatiivisesta tunnetilasta käsin – ovat turhia .

Eli muista aina, että voit valita joka ikinen hetki myös helpomman polun, eli sinun ei missään tapauksessa ole koskaan pakko vastustaa toiveitasi ”viimeiseen asti”!

Korkeampi minäsi näkee siis joka hetki ratkaisun, ja sinäkin voit ”nähdä ratkaisun todeksi”, jos vain luotat ja uskot, ja pysyt korkeassa, huolettomuuden tunnetilassa. Olet siis luomistyösi jo tehnyt, sinun ei tarvitse enää jatkaa pyytämistä ja kysymistä. Ja jos koet positiivisissa tunnetiloissakin vielä negatiivisia kokemuksia, niin ne ovat vain ”täsmentäviä kysymyksiä”, eli korkeampi minäsi haluaa tarkentaa, mitä TODELLA elämältä haluat, ja muovaa tulevaa, toiveidesi manifestaatiota, yhä täydellisemmäksi.

Vahvista uskoasi seuraavanlaisilla lauseilla: ”Luotan siihen, että korkeampi minäni on kanssani ja minussa joka hetki. Luotan siihen, että toiveeni on jo luotu. Luotan siihen,että kaikki järjestyy aina. Luotan siihen, että elämä kantaa aina. Kaikesta, mitä koen, seuraa aina lopulta hyvää. Kun seuraan inspiraatiotani, niin seuraan korkeamman minäni ohjausta. Minun ei tarvitse yrittää mitään, mikä tuntuu epämiellyttävältä, vaan voin pysähtyä, ja odottaa inspiroitunutta ohjausta korkeammalta minältäni. Huolen, voimattomuuden, toivottomuuden ja rajallisuuden tunteeni ovat kaikki negatiivisten tunnetilojeni luomusta ja harhaa. Epävarmuuteni ja kärsimättömyyteni kertoo siitä, että en ole resonanssissa korkeamman minäni kanssa, vaan menen ”asioiden edelle”, en salli asioiden tapahtua synkroniassa, täsmälleen oikealla hetkellä. Jos joku ajatus tuntuu minusta epämiellyttävältä, niin voin aina kohdistaa ajatukseni aivan muihin asioihin. Tällöin negatiivinen ajatukseni ei saa enää voimaa vetovoiman laista. Korkeampi minäni ei koskaan tuijota kontrastia ja ongelmia, vaan korkeampi minäni katsoo ja näkee aina luomani ratkaisun.”

Älä siis koskaan tähyä kauas tulevaisuuteen kärsimättömänä, sillä nykyhetkessäsi on aina avain tulevaan. Jos siis valitset juuri nyt korkean tunnetilan, ilon ja huolettomuuden, niin myös tulevat hetkesi ovat iloisia ja huolettomia, eli kuljet toiveidesi virrassa myötävirtaan, ilman taistelua.

Ja muista myös aina, että kaikki muut ihmiset ympärilläsi peilaavat aina SINUN tunnetilojasi. Eli älä koskaan keskity negatiivisessa tunnetilassa siihen, mitä pahaa tai negatiivista muut ihmiset sinusta ajattelevat, sillä heidän tehtävänsä on aina vain kertoa kanssaluojinasi sinulle, että sinun OMA tunnetilasi on juuri nyt negatiivinen. Älä siis koskaan tunne murhetta toisten ihmisten mielipiteiden takia, vaan päinvastoin kiitä heitä siitä, että he näyttävät sinulle sinun oman negatiivisen tunnetilasi, jolloin havahdut kohottamaan tunnetilaasi.

Ihmiset, jotka saavat siis sinut tuntemaan kaikkein negatiivisimpia tunnetiloja, ovat kaikkein tärkeimpiä auttajiasi. Vastaa siis heidän negatiivisuuteensa puhtaalla, pyyteettömllä rakkaudella. Sillä tuntemalla ehdotonta rakkautta negatiivisia ihmisiä kohtaan mahdollistat sekä omien toiveidesi toeutumisen, että autat omalla esimerkilläsi, ja korkealla tunnetilallasi, myös muita ihmisiä kohottamaan heidän omaa tunnetilaansa.

Korkeassa tunnetilassa olevana olet aina vaikutusvaltaisempi, kuin yksikään negatiivisessa tunnetilassa oleva kanssaihmisesi. Puhdas rakkaus sammuttaa siis aina vihan, ja puhdas rakkaus tekee maailmastasi kirjaimellisesti paratiisin ja nirvanan.

6.11.2019

Rakkaus itseä kohtaan on edellytys kaikelle onnellisuudellemme – ja mahdollistaa myös muiden ihmisten rakastamisen

Jos sinusta on elämäsi aikana usein tuntunut sitä, että muut ihmiset eivät ymmärrä sinua, ja että olet jäänyt jollain tapaa ulkopuoliseksi ja osattomaksi monissa kanssakäymistilanteissa, niin kyse ei ole siitä, että olisit jollain tavalla erilainen kuin muut, tai ”viallinen, ”vääränlainen”, tai syntynyt ”väärälle planeetalle”.

Vaan kyse on siitä, että etsiessäsi yhteisymmärrystä ja samanhenkisyyttä oletkin todellisuudessa etsinyt koko ajan rakkautta – itseäsi kohtaan. Sillä emme voi koskaan saada rakkautta keneltäkään toiselta ihmiseltä, voimme rakastaa myös muita ihmisiä vain, jos rakastamme itseämme, eli olemme itse korkeassa tunnetilassa, resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa.

Ja koska et ole rakastanut ja arvostanut itseäsi, niin matala tunnetaajuutesi on aikaansaanut sen, että olet vetänyt puoleesi myös muita ihmisiä, jotka eivät ole rakastaneet itseään. Tai vaikka he olisivatkin usein korkeassa tunnetilassa, niin sinun ihmissuhteisiin liittyvä matalan taajuuden tunnemuistosi on saanut aikaan sen, että he ovat SINUN seurassasi ilmentäneet rakkaudettomuutta, eli tavallaan antaneet itsestään sinun seurassasi huonoimman mahdollisen kuvan. Ja tämä on siis tapahtunut siitä huolimatta, että olet itse kunnioittanut ja rakastanut noita muita ihmisiä, koska sinussa itsessäsi on suhteessa ITSEESI negatiivinen tunnemuisto, joka vaikuttaa kaikissa ihmissuhteissasi, koska me ihmiset emme ole erillisiä, vaan samaa henkeä.

Kuvasi ja uskomuksesi muista ihmisistä, ja myös omasta ”karusta kohtalostasi”, elämän ankaruudesta, on siis vääristynyt, koska vetovoiman laki on saanut sinut kokemaan toistuvasti kokemuksia, jotka eivät ole kertoneet rajattomasta rakkaudesta, ja rajattomista mahdollisuuksista, vaan rakkaudettomuudesta, rajallisuudesta, ja kohtuuttomista haasteista.

Negatiiviset kokemuksesi muista ihmisistä ovat siis kyllä olleet todellisia, mutta olet luonut ne itse, omalla negatiivisella tunnemuistollasi, jota olet siis tuntenut omaa itseäsi kohtaan. Ja huomaa myös, että samalla tavalla nuo muutkin ihmiset ovat kokeneet SINUT rakkaudettomana, koska hekään eivät ole rakastaneet itseään, ollessaan negatiivisessa tunnetilassa sinun seurassasi! Olette siis olleet täydellisiä kanssaluojia toinen toisillenne, koska teissä molemmissa olevat negatiiviset tunnemuistot ovat resonoineet keskenään.

Ja tällaiset kokemukset ovat vieraannuttaneet sinut muista ihmisistä, koska olet siis omasta mielestäsi ilmentänyt rakkautta ja arvostusta heitä kohtaan, mutta he eivät olekaan omalla käytöksellään osoittaneet arvostusta, hyväksyntää ja rakkautta sinua kohtaan. Ja lopulta olet tavallaan ”uhriutunut”, ja alkanut pelätä ihmisten kanssa kanssakäymistä, koska sinun vilpittömään rakkauteesi on vastattu ilkeydellä, epäystävällisyydellä, torjunnalla, väheksynnällä ja jopa vihalla. Joista viimeinen perustuu aina pelkoon. Eli todellisuudessa sinua kohtaan vihaa tunteneet ihmiset ovatkin PELÄNNEET sinua, ja kykyäsi suunnatttomaan rakkauteen, jonka olet luonut sekä kaikkien edellisten, että nykyisen elämäsi aikana toiveillasi.

Eli sama voimakas karisma, joka tekee keskimääräistä voimakkaampaan rakkauteen kykenevistä ihmisistä muiden silmissä ”vastustamattomia”, saa usein noissa muissa ihmisissä aikaan myös voimakkaita vihan tunteita, koska sellaiset ihmiset, jotka eivät ole oman korkeamman minänsä taajuudella yhtä voimakkaasti laajentuneet, aistivat tuon suunnattoman rakkauden voiman, mutta eivät tunne samaa itsessään.

Tämä ei tarkoita, että olisimme jollain tapaa eriarvoisia ihmisiä sen mukaan, kuinka paljon negatiivisia kokemuksia olemme kokeneet, ja kuinka suurta rakkautta kykenemme siksi tuntemaan, vaan kyse on vain siitä, että negatiivisessa tunnetilassa oleva kanssaihmisemme tuntee AINA vihaa, jos hyvin voimakkaasti rakkautta kokevana ihmisenä yritämme ”laskeutua hänen tasolleen”, tuntemalla empatiaa ja sääliä. Jos hyvin voimakkaita toiveita luoneena ihmisenä pysyt sen sijaan korkeassa taajuudessa, niin voimasi on suunnaton, eikä kukaan kykene tuntemaan vihaa läsnollessasi, taajuusero on välillänne niin suuri.

Usein tällaisia negatiivisia kokemuksia muista ihmisistä on siis hyvin voimakkaaseen rakkauteen ja myötätuntoon kykenevillä ihmisillä, jotka ovat jo lukemattomissa edellisissä elämissään luoneet todella voimakkaita toiveita rakkaudesta ja onnellisuudesta, ja jotka tuntevat hyvin voimakasta myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan. Mutta jotka usein jo lapsuudessaan ovat kokeneet traumaattisena kaiken rakkaudettomuuden, koska se, joka tuntee hyvin voimakasta rakkautta, tuntee myös rakkaudettomuuden tavallistakin voimakkaampana tunteena.

Mutta tällainen ihminen on siis etsinyt rakkautta ”väärästä paikasta”, eli muista ihmisistä. Emme koskaan voi löytää rakkautta mistään muualta, kuin omasta itsestämme. Ja jos emme täysin ehdoitta rakasta itseämme, eli hyvin helposti arvostelemme ja kritisoimme itseämme, ja tunnemme syyllisyyttä, niin tällöin emme myöskään kykene tuntemaan rakkautta muita ihmisiä kohtaan, koska ehdoton rakkaus on mahdollista vain korkeassa tunnetilassa, eli kun katsomme muita ihmisiä JA itseämme korkeamman minämme silmin.

Tällaiset ihmiset viihtyvät usein eläinten ja kasvien seurassa erinomaisesti, koska muu luomakunta ”rakastaa heitä ehdottomasti”, eikä siis vastaa heidän mataliin tunnetiloihinsa rakkaudettomuudella. Mutta olemme syntyneet maailmaan elämään ja luomaan yhdessä muiden ihmisten kanssa, joten voimme olla lopulta onnellisia vain, jos opimme rakastamaan itseämme. Nimittäin onnellisuudentunne itsessään on aina vain ehdotonta rakkautta itseä kohtaan.

Jos siis olet usein kokenut, että olet rakastanut ja ”palvellut” muita ihmisiä, mutta et ole saanut vastarakkautta, niin kyse on ollut siitä, että olet ikään kuin ”hengittänyt paljon ulos, mutta et olekaan hengittänyt samassa suhteessa sisään”, eli rakkaus itseäsi ja muita kohtaan ei ole ollut harmoniassa, jolloin elämä tuntuu sinusta ”uuvuttavalta”, ”jatkuvalta taistelulta”.

Puhdas positiivinen energia, eli ehdoton rakkaus, on ainoa todellinen voima universumissa, ota se siis käyttöösi. Rakkaus mahdollistaa harmonisten ihmissuhteiden lisäksi myös kaikkien muiden toiveidesi toteutumisen, sillä olet myös kieltänyt itseltäsi nuo muut unelmat vain siksi, että olet rankaissut itseäsi, eli tuntenut vihaa itseäsi kohtaan. Ja mitä enemmän olet itseäsi rankaissut, eli tuntenut osattomuutta, torjuntaa ja puuteta, niin sitä suuremmaksi on kasvanut myös vihasi itseäsi, ja koko elämää kohtaan.

Mutta kaikella negatiivisella on aina täsmälleen yhtä suuri positiivinen ulottuvuus. Eli negatiivisen tunteesi voimakkuus, ongelmiesi suuruus, ja rajallisuudentunteesi ahdistavuus, kertoo toisaalta vain siitä, kuinka suunnattoman suuria toiveita ja unelmia olet luonut oman korkeamman minäsi taajuuteen. Rakkaudettomuuden tunne on siis aina vain ja ainoastaan todiste ehdottoman rakkauden, eli oman korkeamman olemuspuolesi olemassaolosta.

Jos siis etsit onnellisuutta ja rakkautta, ja olet paljon kokenut elämässäsi aivan päinvastaisia asioita, niin lakkaa etsimästä näitä asioita itsesi ulkopuolelta, ja keskity itsesi rakastamiseen, iloon ja huolettomuuteen. Muista, että olet itse perusolemukseltasi puhdasta rakkautta, ja sellaisena kaikkivoipa luoja, ja täysin oikeutettu saamaan elämältä aivan kaiken, mistä olet koskaan unelmoinut. Pyri siis tuntemaan sisälläsi ilon ja onnellisuuden tunne, keskittämällä kaikki ajauksesi edes hetkeksi ainoastaan hyviin asioihin elämässäsi. Tällöin vetovoiman laki päsee todistamaan sinulle, että positiivinen vetää puoleensa positiivista, rakkaus vetää puoleensa rakkautta, ja ilo luo lisää iloa.

Sinä olet yltäkylläisen, ehdotonta rakkautta ja rajattomia mahdollisuuksia ilmentävän universumin rikas ja rakastettu lapsi. Ota siis vastaan kaikki unelmasi, rakastamalla itseäsi ja Kaikkea Mikä On, ilman mitään ehtoja.

4.11.2019

Tavoittele tyytyväisyyttä, älä ”elämäntehtävää” – ainoa päämääräsi on ilo

Nekin ihmiset, jotka ovat pitkään olleet nk. henkisellä polulla, unohtavat joskus elämän todellisen tarkoituksen, joka on ilo ja tyytyväisyys, juuri nyt. Tehtävämme ei siis ole ”korjata epätäydellistä maailmaa”, vaan kokea elämäniloa. Epätäydellisyys siis kuuluu elämään, mutta meissä jokaisessa on täydellisyys perusolemuksessamme, ja sitä ilmentämällä koemme elämämme mielekkäänä. Olemme siis aina menossa jotakin unelmaamme kohti, eli olemme ikuisesti matkalla jonnekin, siis muutostilassa, emme koskaan ”valmiita”. Olemme siis koko ajan tulossa ”valmiimmaksi vastaanottamaan jotakin”, mutta emme koskaan lopullisesti valmiita, vaan aina keskeneräisiä suhteesa omiin toiveisiimme.

Jos esimerkiksi koet elämäntehtäväksesi ”vähäosaisten pelastamisen köyhyydestä”, tai ”luonnon pelastamisen”, niin tavoitteesi on kyllä hyvä, mutta samalla mahdoton. Ja tämä johtuu siitä, että vähäosaiset ihmiset luovat itse oman todellisuutensa, et siis voi auttaa heitä empatialla ja säälillä, vaan ainoastaan omalla esimerkilläsi, eli olemalla itse korkeassa tunnetaajuudessa, siis iloinen ja tyytyväinen, olosuhteista riippumatta. Ja jos huomiosi ja ajatustesi kohteena on muiden ihmisten kärsimys, tai luonnon saastuminen ja tuhoutuminen, niin oma tunnetilasi on tuolloin matala, ja apusi ei ole inspiroitunutta, vaan motivoitunutta,jopa paniikinomaista. Älä siis keskity päämäärään, joka on mahdoton, koska päämääräsi mahdottomuus laskee tunnetilaasi. Valitse aina vain sellainen päämäärä, joka on oman uskomuksesi mukaan mahdollinen, ”seuraava looginen askel”. Tällainen päämäärä ei laske tunnetilaasi, koska siis uskot siihen, aidosti tunnetasolla.

Tyytyväisyyteen keskittyminen ”keskellä sekasortoista maailmaa” ei tarkoita sitä, että olisit itsekäs ja välinpitämätön, vaan tyytyväisenä saat yhteyden myös muiden ihmisten korkeampaan olemukseen, jolloin omalla korkealla tunnetilallasi on myös noiden muiden ihmisten tunnetilaa kohottava vaikutus. Olet siis myötätuntoinen, et empaattinen. Tiedostat, että jokainen toinen ihminen luo itse oman todellisuutensa, ja jokaisen ihmisen oma korkeampi minä kutsuu häntä koko ajan resonanssiin kanssaan, sinun tehtäväsi ei siis ole toimia muiden ihmisten korkeampana minänä, ja heidän pelastajanaan.

Muista myös, että kaikki mitä vastustat, lisääntyy aina. Eli jos vastustat luonnon tuhoutumista tai eläinten kärsimystä, niin vastustuksesi on lähtöisin matalasta värähtelytaajuudesta, jolloin ne ihmiset, joihin haluat vastustuksellasi vaikuttaa, ja jotka vastaanottavat viestisi, ovat myös matalassa taajuudessa, ja siksi vastustavat vastustustasi, eikä toivomaasi edistystä todellisuudessa tapahdu lainkaan. Se, että erilaiset edistykseen tähtäävät kampanjat ovat saaneet myös hyviä asioita aikaan, johtuu siis inspiroituneiden ihmisten teoista, ei taistelusta jotakin vastaan. Eli taistelu on aina taakse päin menemistä, ja todellinen edistys olisi voitu saavuttaa myös ilman taistelua, korkeassa tunnetilassa. Kaikki sodat ovat siis aina taakse päin menoa, täysin turhaa kärsimystä. Toisaalta kaikki kärsimys luo kyllä kärsivien ihmisten toiveiden kautta korkeaan taajuuteen parempaa, mutta sodan aiheuttama kärsimys on siis aina turhaa. Jokaisen sodan vaihtoehtona on myös helpompi, korkean tietoisuuden inspiroima polku.

Mutta ihmiset valitsevat itse oman todellisuutensa, eikä siis ole olemassa mitään ”jumalaa”, joka estäisi sotia. Me itse voimme kyllä välttyä taisteluilta pysymällä korkeassa tunnetilassa, sillä ”korkein meissä” ei koskaan taistele ketään toista ihmistä vastaan, koska tuo korkein taajuus yhdistää meitä kaikkia.

Vain negatiiviset tunteemme luovat siis harhan erillisyydestä.

Hyvinvointi dominoi myös luonnossa aina. Jos näin ei olisi, niin planeetat eivät pysyisi radoillaan, ja heräisit joka aamu huolissasi siitä, nouseeko aurinko, tai törmääkö meihin komeetta. Eli kun olet huolissasi MISTÄ TAHANSA asiasta elämässäsi, niin se on yhtä turhaa, kuin jos olisit joka sekunti huolissasi maapallon pysymisestä radallaan!

Jos siis keskityt luonnon ongelmiin, niin et inspiroidu luonnon omasta voimasta korjata itse itseään. Samoin kuin omat solumme jatkuvasti ylläpitävät terveyttämme, jos olemme korkeassa tunnetilassa, niin aivan samoin luonto, joka SALLII hyvinvointia ja harmoniaa – kasvit ja villieläimet eivät tunne negatiivisia tunteita ihmisen lailla – korjautuu aina itsestään, eli kulkee aina helpointa polkua pitkin kohti harmoniaa. Luonto ei siis sure koskaan kuolemaa, eikä myöskään sukupuuttoon kuolevia lajeja – suru on aina negatiivinen tunnetila – vaan synnyttää koko ajan uusia lajeja, ja entiset lajit muuntautuvat tarkoituksenmukaisemmiksi.

Et siis voi koskaan auttaa olemalla huolissasi, pelkäämällä ja tuomitsemalla. Jos näet köyhässä maassa lomaillessasi ihmisen, joka ansaitsee rahaa tanssittamalla ketjuun kytkettyä karhua, niin keskittymällä tuon ihmisen paheksumiseen, ja karhun säälimiseen, et saa aikaan minkäänlaista edistystä kummankaan elämässä – vain oma tunnetilasi laskee, eli et tunne tyytyväisyyttä. Mutta jos arvostat tuota ihmistä ja tuota karhua ainutkertaisina olentoina, kaltaisinasi, niin inspiroidut tekemään jotakin, joka saa tuon ihmisen tunnetilan kohoamaan, jolloin hän kohtelee myös karhua paremmin. Ja muista myös, että sinun oma havaintosi hänen matalasta tunnetilastaan ja ”julmuudestaan” saattoi myös olla aivan väärä, koska SINUN tunnetilasi – siis tuntiessasi paheksuntaa – oli matala!

Karhu taas ei kärsi samalla tavalla kuin ihminen, sillä karhu on negatiivisessa tunnetilassa ajoittain olevaa ihmistä ”korkeampi olento”, eli tuntee vaistomaisesti oman korkeamman olemuksensa, ja myös tuon karhun ja ihmisen välillä on usein ”korkean tason yhteys”. Ihminen on siis inspiroitunut löytämään karhun, jotta saisi sen avulla rahaa ruokaan. Kukaan ihminen maailmassa, hänen näennäisesti kurjasta elämäntilanteestaan huolimatta, ei siis ole koskaan jatkuvasti matalassa tunnetilassa! Katsot heitä itse matalasta tunnetilastasi käsin, siis säälien tai ylenkatseella, joten näet tilanteen siksi vääristyneenä. Ja vastaavasti paremmissa materiaalisissa oloissa elävien ihmisten tunnetila ei läheskään aina ole korkea, eli myös oletuksesi siitä, että esimerkiksi eläinten hyvinvoinnista paljon huolissaan olevien eläintensuojelijoiden omat eläimet olisivat ”onnellisempia”, kuin köyhien ihmisten maiden eläimet, on täysin väärä. Eläinten elinolojen paheksunta on siis hyödytöntä, ja aikaansaa vain lisää paheksuntaa, ja paheksuja myös havaitsee vain lisää epäkohtia, johtuen siis hänen omasta matalasta tunnetilastaan.

Jos olet tästä asiasta eri mieltä, niin olet matalassa tunnetilassa. Pyri tuntemaan aitoa myötätuntoa, niin lakkaat paheksumasta, ja inspiroidut tekemään jotakin sellaista, joka OIKEASTI edistää eläinten ja ihmisten hyvinvointia.

Et voi myöskään auttaa alkoholistiperheen lapsia, jos keskityt paheksumaan heidän vanhempiaan. Lapset eivät ole syntyneet tuohon perheeseen sattumalta, vaan he ovat valinneet perheen, johon syntyivät. He voivat kuitenkin itse valita myös kasvamisen vanhemmistaan erillään, jolloin perheen ulkopuoliset ihmiset voivat inspiroitua heitä auttamaan. Mutta noiden lasten ja vanhempien suhde perustuu kuitenkin pohjimmiltaan ehdottomaan rakkauteen, ja sitä sidettä ei voi katkaista. Mutta lasten ei tarvitse jäädä hoitamaan ja säälimään vanhempiaan, eli uhriutua. Jokaisella ihmisellä on täysin vapaa tahto valita oma todellisuutensa. Ja jokainen lapsena koettu negatiivinen kokemus on luonut myös voimakkaan toiveen paremmasta, eli lasten syntyminen juuri noiden vanhempien lapsiksi ei ole ollut turhaa. Ja aivan yhtä suuri ”epäkohta” voi olla se, että lapsi syntyy ”kunnolliseen”, materiaalisesti rikkaaseen ja näennäisesti hyvinvoivaan perheeseen, sillä tällaisessa perheessä kasvanut lapsi ei opi yhtä varhain tuntemaan olosuhteista riippumatonta onnellisuutta, vaan hänen onnellisuutensa on usein ehdollista, eli hän yhdistää onnellisuuden ja hyvät olosuhteet, eikä välttämättä opi näkemään hyviä puolia negatiivisissa asioissa. Eli onnellisuus on AINA suhteellista. Jokainen lapsi on kuitenkin aina ”korkean tietoisuuden lahja” omille vanhemmilleen, olivat kodin olosuhteet millaiset tahansa.

Elämäsi tarkoitus on siis tyytyväisyys ja ilo, ja kaikki negatiiviset, ei-toivotut asiat, joita elämässäsi kohtaat, ovat vain opasteita, joita arvostamalla valitset helpoimman polun. Ja se, joka on korkeassa tunnetilassa, eli yhteydessä korkeaan tietoisuuteen, on aina tuhat kertaa vaikutusvaltaisempi, kuin yksikään negatiivisessa tunnetilassa oleva. Joten jos haluat muuttaa maailmaa paremmaksi, niin pyri aina kohdistamaan huomiosi hyviin asioihin, asioihin, jotka ovat harmoniassa korkean tietoisuuden kanssa, sillä siten saat yhteyden myös kenen tahansa toisen ihmisen korkeampaan olemuspuoleen, joka on myös koko luomakunnan, ja koko universumin perusolemus.

Rakastamalla siis epätäydellistä maailmaa, rakastat myös itseäsi ja kaikkia muita.

3.11.2019

Voit milloin tahansa valita helpomman polun – korkeampi minäsi ei koskaan katso taakse päin

Jos sinusta tuntuu, että tähänastinen elämäsi on ollut aivan kohtuuttoman haastavaa, olet voimakkaasti turhautunut, saatat jopa tuntea vihaa itseäsi kohtaan, etkä siis ole tyytyväinen uhraustesi ja ponnistelujesi tuloksiin, niin ensinnäkin: Olet oppinut rankaisemaan itseäsi, eli keskität usein huomiosi epäonnistumisiin, onnistumisiesi sijasta. Olet siis itse vanginnut itsesi oman mielesi vankilaan. Keskityt siihen, mitä sinulta puuttuu, et kaikkiin niihin upeisiin asioihin, mitä olet jo manifestoinut. Koet toistuvasti ja vahvasti, että olet kuin ”tuomittu epäonnistumaan” sellaisilla elämänalueilla, jotka ovat sinulle aivan erityisen tärkeitä. Ja kun sitten negatiivisen tunnetilasi, turhautumisesi ja epäilyksiesi seurauksena jälleen kerran yrität, tiedät jo etukäteen epäonnistuvasi ja epäonnistut, niin epäuskosi vahvistuu entisestään. Tällainen itserankaisun kierre voi konkreettisesti olla loputon.

Toiseksi: Rankaiset itseäsi myös siitä, että huomaat olevasi itseäsi kohtaan julma. Eli vaikka sinulla on nyt hallussasi suunnattoman arvokas tieto vetovoiman laista, eli tunnet universumin suurimman salaisuuden, niin et SILTI ole onnistunut toteuttamaan suurinta unelmaasi. Eli pidät itseäsi ”epäonnistuneena Luojana”.

Et siis usko onnistumiseen, vaan uskot epäonnistumiseen. Ja yrittämällä sitkeästi onnistua, vahvistat vain uskoa epäonnistumiseen, koska motivoitunut yrittäminen tapahtuu aina negatiivisessa tunnetilassa, vaikka tuntisit välillä myös toiveikkuutta. Ja samalla vertaat itseäsi ja saavutuksiasi muiden ihmisten saavutuksiin, mikä saa sinut tuntemaan alemmuudentunteita. Vaikka samaan aikaan nuo muut ihmiset saattavat tuntea alemmuudentunteita siksi, että he eivät ole puolestaan saavuttaneet sellaisia asioita, joita sinä olet saavuttanut. Te molemmat siis vain kuvittelette, että tuo toinen ihminen on onnellisempi kuin minä, koska emme voi koskaan tuntea toisen ihmisen tunnetiloja, tunnemme aina ainoastaan oman tunnetaajuutemme.

Kaikkein menestyneimmät, rikkaimmat, kuuluisimmat ja suosituimmat ihmiset kokevat siis aivan samanlaista epäonnistumista elämässään, kuin kuka tahansa ”vähemmän ansioitunut”, ja tämä johtuu siitä, että onnellisuus on aina vain sitä, että arvostaa itseään ja elämäänsä. Ja menestynyt ihminen voi suurimmankin menestyksen seurauksena kokea hyvin voimakasta ahdistusta, koska hän pelkää, että menestyminen ei enää tulevaisuudessa jatkukaan. Pelko johtuu siitä, että hänen onnellisuutensa on siis riippuvainen tuosta menestymisen kokemuksesta, eli se on ”ehdollista”, eikä siis hänen itsensä hallinnassa. Samoin kuin ehdollinen rakkauskaan ei ole rakastuneen hallinnassa, jos hän kokee rakkautta vain vastaanottaessaan rakkautta toiselta ihmiseltä. Eli onnellisuus on aina suhteellista. Onnellisuus ei ole koskaan mitään muuta, kuin tunnetila juuri nyt.

Ja esimerkiksi suurenmoisen lahjakkaat taiteilijat tietävät sisäisesti, että heidän kaikkein arvostetuimmat luomuksensa ovat syntyneet siksi, että he ovat olleet korkeassa tunnetilassa, eli nuo luomukset ovat tulleet ikään kuin heidän ”itsensä ulkopuolelta” (korkeasta tietoisuustasosta). Ja että suurimmat onnistumisen kokemukset syntyvät vain kokemalla yhtä voimakas negatiivinen tunne – joka siis luo tuon positiivisen. Onnellinen ihminen on se, joka tuon negatiivisen tunteen kokiessaan ymmärtää, että negatiivisen tunteen arvostaminen mahdollistaa suurimmankin toiveen manifestaation ILMAN kärsimystä.

Jos siis olet havainnut, että rankaiset itseäsi jatkuvasti yrittämällä sitkeästi saavuttaa jotakin sellaista, jonka toteutumiseen et ole enää aikoihin uskonut, niin muista: Voit milloin tahansa valita helpoimman polun, päästää irti toiveestasi kokonaan, jolloin sen toteutuminen mahdollistuu! Kyse on ainoastaan ajatusten ja tunteiden keskittämisestä, ja sitä voi harjoitella. Kun lakkaat ajattelemasta toivetta, johon et enää usko, ja keskityt vain asioihin, joihin varmasti uskot , ja jotka kohottavat mielialaasi, niin epäuskoasi vahvistanut negatiivinen tapahumaketju ei enää saa voimaa, jolloin se ”lakkaa olemasta”.

Älä siis uhraa enää ajatustakaan asialle, jonka suhteen olet toistuvasti epäonnistunut. Älä siis ajattele: ”Haluaisin löytää itselleni kumppanin, mutta en kuitenkaan löydä sellaista”. ”Haluaisin rahaa, mutta en kuitenkaan saa sitä”. ”Haluaisin parantua, mutta en kuitenkaan parannu.” Silllä AINOA este unelmasi toteutumiselle, on tuo sana ”mutta”, eli oma epäuskon tunteesi!

Kyse on siis vain mielenhallinnasta, ja siitä, että arvostat ja rakastat itseäsi tarpeeksi lopettaaksesi itsesi kiusaamisen. Kun keskität ajatuksesi pelkästään asioihin, jotka ilahduttavat sinua, olivat ne kuinka vähäpätöisiä tahansa, niin positiivinen tapahtumaketju kohti suurinta unelmaasi lähtee välittömästi käyntiin. Ja kun vielä maltat antaa tuolle positiiviselle tapahtumaketjulle aikaa saada ”kunnolla tuulta purjeisiin”, eli et heti mielialasi hieman kohottua mene asioiden edelle, ja ala taas yrittää ja ”kokeilla onneasi”, vaan maltat odottaa todella voimakasta inspiraation tunnetta, ennen kuin toimit, niin sellainenkin unelma, joka vielä äsken tuntui täysin mahdottomalta ja todella kaukaiselta, onkin yhtäkkiä edessäsi, toteutuneena.

Tee siis aina vain asioita, joista nautit, ja sellaisetkin asiat, jotka eivät ole elämässäsi tähän saakka toimineet, alkavat toimia. Tämän aiheuttaa vetovoiman laki, eli positiiviset tunteesi vetävät puoleesi ainoastaan samalla taajuudella värähteleviä positiivisia asioita, ja negatiiviset asiat eivät yksinkertaisesti pääse kokemusmaailmaasi, koska tunnetaajuutesi on korkea.

Jos joku asia korkean tunnetilasi seurauksena poistuu elämästäsi, niin et ole todellisuudessa halunnutkaan sitä, eli näennäisen negatiiviset kokemukset ovat usein myös todellisuudessa positiivisia kokemuksia, jotka mahdollistavat siis TODELLISTEN toiveidesi manifestoitumisen.

Et ole myöskään koskaan ”menneisyytesi vanki”, eli jos olet epäonnistunut menneisyydessä, niin se ei tarkoita, että epäonnistut myös tulevaisuudessa. Vaan aivan päin vastoin: Jokainen epäonnistumisesi on luonut onnistumisen. Ja korkeampi minäsi ei KOSKAAN katso taakse päin, vaan jokaiseen elämäsi hetkeen sisältyy mahdollisuus onnistua. Et kuitenkaan tarvitse koskaan kärsimystä, eli jäämistä kiinni negatiivisiin tunnetiloihin, ”kirkastaaksesi kruunuasi”, vaan pelkkä negatiivinen kokemus ja hetkellinen tunnetila riittää luomaan toiveen paremmasta. Kun siis näet tienviitan (=negatiivinen kokemus), niin voit vain noudattaa sen ohjetta, sinun ei siis tarvitse törmätä tuohon tienviittaan!

Muista myös aina, että ”terve itsekkyys”, eli omanarvontunteesi, ja halusi toteuttaa aina OMIA toiveitasi, on myös suurin lahja läheisillesi. Uhrautumalla muiden puolesta, ja tuntemalla sääliä heitä kohtaan, et voi auttaa ketään toista. Voit auttaa itseäsi ja muita vain ja ainoastaan nauttimalla elämästäsi, ja tuntemalla puhdasta myötätuntoa niin itseäsi, kuin kaikkia muita ihmisiä kohtaan.

Valitse siis helpoin polku juuri nyt, älä odota enää huomiseen, sillä kärsimyksesi on turhaa. Etsi syitä iloon, ja kuljet väistämättä kohti unelmiasi, ja uusia, suurenmoisia mahdollisuuksia.

2.11.2019

Kaikki maailman uskonnot traditioineen ovat vain erilaisissa tunnetiloissa tehtyjä tulkintoja totuudesta

Me ihmiset emme ole erillisiä, vaan me olemme perusolemukseltamme kaikki samaa henkeä, ja tuo henki on korkea tietoisuus, Kaikki Mikä On.

Kaikki maailman ihmiset tuntevat siis myös ”korkeaa tunnetta” (=puhdas rakkaus), täysin riippumatta heidän maailmankatsomuksensa nimestä. Eli kun vaikkapa ns. uudestisyntyneet kristityt puhuvat ”uskoontulemisestaan”, niin he ovat täysin vakuuttuneita siitä, että vain he ovat ”uudestisyntyneet kristuksessa”, ja pitävät tästä todisteena kokemaansa korkeaa tunnetilaa, jonka siis ovat kokeneet juuri uskonnollisessa tilaisuudessa. He siis yhdistävät korkean tunnetilan tilanteeseen, jossa sen kokivat. Ymmärtämättä, että kyse oli tunnetilasta, jonka kaikki ihmiset elämässään ajoittain kokevat.

Sama ilmiö tapahtuu, kun romanttisesti rakastunut ihminen kuvittelee ”saavansa rakkautta” rakastetultaan. Todellisuudessa hän tuntee tuota rakkautta itse, sillä rakkaus on tässäkin tapauksessa vain tunnetila, korkea tunne, korkea värähtelytaajuus. Ja tästä syystä myös sanotaan, että ”rakkaus ja viha ovat lähellä toisiaan”, sillä mitä voimakkaampaa rakkautta eli mitä korkeampaa tunnetta tunnemme, niin sitä pahemmalta tuntuu, kun tunnetilamme äkillisesti laskee. Jos emme ole tietoisesti siis harjoitelleet ehdottoman rakkauden tunteen ylläpitämistä, vaan tunteemme on ehdollista, ja liittyy tiettyyn henkilöön ja hänen tunnetiloihinsa ja käytökseensä, niin emme itse hallitse tuota tunnetilaa. Ja silloin ”putoamme vihan, pelon ja masennuksen taajuudelle” holtittomasti, kun rakkautemme kohde siis tekee jotakin sellaista, joka laskee tunnetilaamme.

Uskonnolliset ihmiset ovat siis kautta historian kiistelleet siitä, minkä NIMINEN tuon tunteen aikaansaaja on. Ja mikä tragikoomisinta: Taistellessaan oikeassaolemisesta, ja nk. jumalien ja uskontojen nimistä, he itse EIVÄT tunne tuota korkeaa tunnetta, eli rakkautta! Eli oikeassaolemisen pakko laskee ihmisen tunnetilaa, eli erottaa hänet rakkauden taajuudesta (”jumalasta”, korkeasta tietoisuustasosta), oli hänen maailmankatsomuksensa nimi aivan mikä tahansa.

Myös muinaisilla juutalaisilla, eli seemiläisellä paimentolaiskansalla, oli Egyptissä orjuudessa ollessaan useita jumalia, he vain päättivät valita yhden nimen, YHWH (”jakamaton”, ”absoluuttinen”), ja alkoivat sitten palvoa tuota nimeä. Mutta tuolla jakamattomallakin oli ja on toinen nimi, ”elohim”, joka on heprean kielen monikkomuoto, ei siis yksikkö, ei ”henkilö”. Kaikkeus ei siis ole juutalaisuudessakaan ollut henkilö, vaan kaikkeus. Ja etymologisesti samaa alkuperää kuin ”allah”. Ja myös idän uskonnoissa, shamanismissa ja animismissa (ihmiskunnan vanhimmat uskonnot), on tuo sama kaikkeuden käsite, ja kaikki ihmiset, kasvit ja eläimet ovat tuon kaikkeuden ulottuvuuksia, samaa henkeä.

Eli ”jumalien” ja uskontojen nimiä käytetään tekosyynä vihan ja pelon lietsonnalle, vaikka itse ”kaikkeus” on kuitenkin kaikkien maailman uskontojen mukaan yhtä kuin ”ehdoton rakkaus”, korkea tunne. Mistä tahansa uskonnosta tekee ”jumalatonta” siis negatiivisten asioiden ja syntien tuijottaminen, ja niiden tuomitseminen, mikä tapahtuu siis aina matalassa tunnetilassa. Havaitsemme maailmaamme ja todellisuuttamme aina oman tunnetilamme mukaan.

Jos katsomme toista ihmistä tai itseämme korkeamman minämme silmin, niin näemme hänet ja itsemme aina täydellisinä sieluina. Ne asiat, jotka luokittelemme ”pahuudeksi” tai ”vääryydeksi”, johtuvat aina vain negatiivisista tunteista, ja olimme sitten uhreja tai pahantekijöitä, niin luomme aina itse oman todellisuutemme ja sen, mitä meille tapahtuu.

Tuomitseva uskovainen siis tarkastelee omaa uskontoaan matalasta tunnetilasta käsin, jolloin hän ei löydä myöskään oman uskontonsa ns. pyhistä kirjoituksista ehdotonta rakkautta, vaan ehdollisen, tuomitsevan rakkauden, joka ei ole rakkautta lainkaan. Uskonnolliset kirjat ovat aina ihmisten kirjoittamia, ja sekä niiden kirjoittajat, että lukijat, ovat aina olleet ajoittain myös matalissa tunnetiloissa, ja tästä syystä ainoa varma tieto universumin totuudesta on saatavillamme vain ollessamme itse korkeassa tunnetilassa.

Mitään uskonnollista kirjaa ei pitäisi siis koskaan lukea negatiivisessa tunnetilassa, sillä pelkääjä löytää aina syyn pelkoon, vihaaja syyn vihaan, ja tuomitsija syyn tuomitsemiseen myös ”pyhästä kirjasta”. Mutta se, joka tuntee ehdotonta rakkautta, löytää myös kaikista kanssaihmisistään – täysin riippumatta heidän uskontonsa nimestä – vain puhdasta rakkautta.

Ja miksi? Koska me olemme tuo rakkaus, elohim, Kaikki Mikä On, puhdas positiivinen energia, korkea tietoisuus.

Hae tästä blogista

Sinä Olet Luoja

Blogit 11/2019