Sinä Olet Luoja

  Miksi ns. Murphyn laki elli "ongelmien kasaantuminen" on positiivinen ilmiö, jos näemme sen sellaisena? Me tarvitsemme "kasvavia ongelmia" vain siksi, että emme ymmärrä päästää irti tarpeesta yrittää itse ratkaista noita ongelmia. Ongelmat muuttuvat siis koko ajan vaikeammiksi vain silloin, jos jatkamme taistelua (tunnetilaamme ei mahdollista toiveen toteutumista vaan ei-toive manifestoituu). Kaikki mitä YRITÄMME tavoittaa menee siis aina vain kauemmaksi, koska jokainen negatiivisessa tunnetilassa koettu todellisuuden kontrollointiyritys kohottaa toiveemme taajuustilaa (kaikki negatiivinen luo aina heti kokemuksen hetkellä positiivista), eli olemme itse toiveikkainakin taajuustasolla aina askeleen jäljessä omaa toivettamme. Ilmiötä kuvaa aasi, joka toivoo saavansa kepin päässä heiluvan porkkanan, mutta ei koskaan tavoita porkkanaa, koska myös porkkana kulkee koko ajan eteenpäin, samassa tahdissa kuin tuo aasi. Ka

  Mitä tarkoittaa sanonta "kerta kiellon päälle"? Tämä sananparsi on usein totuttu yhdistämään viinanjuontiin, eli jos seurue on baarissa ja yksi seurueen jäsenistä potee huonoa omaatuntoa (negatiivinen tunnetila), koska häntä odotetaan kotiin, niin hän on vakuuttanut muille juovansa vain "yhden" ja lähtevänsä sen jälkeen kotiin. Tässä tilanteessa muut seurueen jäsenet vaistoavat tuon lähtijän todellisen oman toiveen ja kannustavat häntä jatkamaan juomista "kerta kiellon päälle", jolloin alkuperäinen suunnitelma mitätöityy ja itsekuri (siis negatiivisen tunnetilan eli syyllisyyden aikaansaama) "pettää" - baariin jäävä ilmentää omaa vapauttaan päättää, mitä hän haluaa tehdä. Se, joka odottaa häntä kotona suuttuu (negatiivinen tunnetila), koska hän ei kyennytkään kontrolloimaan eli hallitsemaan sitä, joka oli baarissa. Kaikki mitä vastustamme lisääntyy aina. Moralistit ovat sitä mieltä, että kotona odottavalla oli OIKEUS suuttua. Mutta todellisuude

  Mitä on "vastustajaa kunnioittava taistelu" eli "voimien mittelö"? Itämaisten itsepuolustuslajien harrastajat tuntevat tämän taistelumuodon, joka perustuu kunnioitukseen, kehon- ja mielenhallintaan ja rohkeuteen. Siksi vastustajalle myös aina kumarretaan. Voimakkain soturi on se, joka ei tunne lainkaan pelkoa, ei myöskään sääliä, sillä häntä vastaan ei voi kukaan vihainen edes hyökätä. Tunnetaajuudet ovat aivan liian erilaiset. Amerikkaan muuttaneet eurooppalaiset pelkäsivät intiaaneja, joista monet olivat kirjaimellisesti säälimättömiä rohkeudessaan, eli he eivät säälineet eivätkä pelänneet vastustajaa, mutta eivät pelänneet myöskään omaa kuolemaansa. Intiaaniheimot saivat espanjalaisilta ja portugalilaisilta hevosia (mantereen alkuperäiset hevoset olivat kuolleet sukupuuttoon jääkauden lopulla) ja hallitsivat niitä parhaimmillaan "ajatuksella", siis pysymällä vaistotilassa, jolloin hevosen ja ihmisen tunnetaajuus on sama. Monet intiaanit taistelivat si

  Miksi "viini on viisasten juoma"? Alkoholi kohottaa tunnetaajuutta eli tuottaa onnellisuutta, jos ihminen nauttiin alkoholin vaikutuksesta aidosti, tuntematta syyllisyyttä. Jos tuolla ihmisellä on valmiita negatiivisia tunnemuistoja, niin nekin tulevat käsittelyyn tunnetilan kohotessa, ja siksi kaikki nousuhumalat eivät näennäisesti pääty hyvin vaan muuttuvat ns. paineidenpurkamiseksi. Ihminen ei myöskään hallitse alkoholin kemiallisia vaikutuksia eli tunnetaajuuden nousuja ja laskuja itse, joten jos alkoholia juo liikaa, niin se johtaa kärsimykseen ja pahaan oloon, josta VAPAUTUMINEN voi kyllä toisaalta tuottaa onnellisuutta, ja siksi krapulankin voi kokea joskus positiivisena, rentouttavana. Ahdistuneen ihmisen ei koskaan kannattaisi juoda alkoholia siksi, että vapaudumme ahdistuksesta tuntemalla VIHAA! Nousuhumala saa siis masentuneen raivoamaan. Ja jos haluat unelmoida alkoholin mahdollistamassa korkeassa tunnetilassa, niin keskittymiskykysi ei ole yhtä hyvä humalassa

  Miksi "suuret elämänmuutokset", katastrofit ja onnenpotkut tuntuvat usein tulevan "kuin salama kirkkaalta taivaalta"? Ja tämä siis koskee niin suuria onnistumisia kuin dramaattisia epäonnistumisiakin, niin odottamattomia kuolemia kuin odottamattomia hedelmöityksiäkin (jotka johtavat elämän ihmeeseen eli syntymään). Sekä syntymä että kuolema voidaan nähdä sekä toiveena että ei-toivottuna, riippuen havaitsijan näkökulmasta. Syntyvä ja kuoleva itse kokevat manifestaation muutoksen hetkellä täysin tietoisesti eli ikään kuin "avaavat vain oven viereiseen huoneeseen". Manifestaatioiden näennäinen dramaattisuus johtuu siitä, että energia on jo pitkään ollut menossa johonkin suuntaan, ihminen itse vain ei ole mahdollistanut tuota SUURTA manifestaatiota vaan vastustanut sitä epäuskollaan. Muut ihmiset eivät suinkaan aina havaitse sitä, olemmeko kulkemassa kohti toivottua vai ei-toivottua, ja usein esim. negatiivisiin tunnetiloihin vähitellen turtunut ihminen itse

  Mitä tarkoittivat sanat "siunaus", "siunaaminen" ja "sallimus" shamanistisena aikana, eli ennen kuin kreikkalais- ja roomalaiskatoliset kristityt alkoivat levittää omaa uskontoaan Suomeen? "Siunaus" tarkoitti "ajatusta, jonka siunaaja toivoo ja uskoo todellistuvan". "Siunaaminen" oli siis sanamagian tietoista harjoittamista. "Siunaan ruuan, jolloin ruoka on minulle hyväksi, koska toivon ja uskon sen olevan minulle hyväksi." "Sallimus" tarkoitti tietoisuutta omasta voimastamme, jota voimme käyttää sallimisen eli toiveen vastaanottamisen (uskon ja sitä seuraavan tiedon) mielentilassa.

  Miksi kannattaa aina olla tyytyväinen nykyhetkeen, vaikka menneisyydessä olisi tapahtunut todella paljon sellaista, mitä et olisi halunnut kokea? Rehellisyys itseä ja omia olosuhteita kohtaan mahdollistaa mitä tahansa, koska se on lähtötilanne: "Olen missä olen, tehty mikä tehty, menneisyys meni jo". Se ei siis ole tuomio: "Olen huono ja epäonnistunut ja tuomittu epäonnistumaan myös tulevaisuudessa, koska olen tehnyt vääriä valintoja", vaan se on vain se yksi hetki ikuisuudessa, joka vetovoiman lain vaikutuksesta mahdollistaa seuraavan hetken, joka onkin parempi. Koska juuri nyt tunnet oman arvosi eli oman voimasi - olet siis muuttunut epäonnistujasta onnistujaksi. Emme voi koskaan menettää mitään emmekä tehdä mitään väärin, voimme vain estää itseämme vastaanottamasta toiveitamme jotka kaikki ei-toivottu loi. Ja korkeampi olemuksesi ei koskaan katso taakse päin, sillä mitään muuta ei ole koskaan olemassa kuin tämä hetki. Se, että joku menneisyydessä kokemamme asi

  Kaikki salaliittoteoriat perustuvat pelkoon. Jos pelkäät, että joku asentaa sinuun mikrosirun ja tarkkailee, minne menet ja mitä teet, niin näin voi tosiaan tapahtua - koska pelkäät. Olet nimittäin samalla taajuudella itsesi kaltaisten pelokkaiden ihmisten kanssa, jotka saattavat tosiaan saada päähänsä mikrosirun asentamisen, tarkkaillakseen elämääsi. Vallanhalu perustuu aina pelkoon. Jos et pelkää, niin sinulla ei ole mitään hätää silloinkaan, vaikka joku olisi asentanut sinuun mikrosirun. Luomme ITSE oman todellisuutemme ja kaiken, mitä meille tapahtuu. Tämän asian ovat vahvistaneet todeksi jo vuosituhansien ajan ihmiset, jotka ovat pelänneet muita ihmisiä: Uskonsoturit, sotilaat ja sotapäälliköt, oikeustaistelijat, poliitikot ja heidän kannattajansa, ehdolliseen rakkauteen perustuvissa parisuhteissa elävät, luulotautiset... Pelko mahdollistaa vainoharhat. Aidosti rohkeaa ei uhkaa kukaan eikä mikään

  Jokainen negatiivinen asenteesi ja ajatuksesi manifestoituu kokemuksena, ennemmin tai myöhemmin! Ja se johtuu siitä, että ajatus on energiaa eikä mitään anteeksiantavia tai tuomitsevia "jumalia" ole olemassa. Sinä itse luot ja mahdollistat kaiken, mitä koet. Mikään elämässä ei siis ole sattumaa eikä arpapeliä, hyvää tai huonoa onnea. Usein olemme jo unohtaneet tuollaiset negatiivisessa tunnetilassa ajatellut ajatukset ja sanat, mutta ne eivät silti katoa mihinkään itsestään, vaan sanonta "minkä taakseen jättää sen edestään löytää", toteutuu aina. Ja negatiivinen ajatuksesi tulee näkyväksi juuri silloin, kun sitä vähiten odotat eli "vahinko ei tule kello kaulassa" vaan silloin kun olet täysin huoleton. Huolettomuuden tilassa sinulla on mahdollisuus päästä tuosta ajatuksesta eroon eli neutraloida se. Nykyisin on muodikasta esimerkiksi kritisoida kansainvälisiä paketinkuljetusyrityksiä, ennenhän haukuttiin vain Postia. Mitä enemmän näitä yrityksiä haukutaan

  Todellisuususkomuksemme on hyvin vahva. Silti kyse on vain uskomuksesta ja aistihavainnosta, ei absoluuttisesti olemassaolevasta "maailmasta" ja "universumista". Miten voisi "pehmentää" tuota uskomusta, jotta sitä olisi myös helpompi muuttaa? Vahva uskomushan saa monet meistä luomaan koko ajan samanlaista todellisuutta, ja siksi monesti koemme elämän hyvin rajallisena ja jopa toivottomana. Näkökulman muuttaminen voi olla ratkaisu. Kaikki materia ja ns. olemassaoleva on AINA vain havaitsijan tekemä tulkinta energiavärähtelystä. Se, että meillä on kollektiivisia uskomuksia esim. liittyen ympäristöön (jonka osatekijät ovat "ajatuksia itsestään") ei tarkoita, että todellisuus olisi jotain muuta kuin aistinvarainen tulkinta, mielemme luoma kuva. Erilaisten eläinten ja kasvien maailmankuva on aivan erilainen, johtuen niiden aistielinten erilaisuudesta. Ihminen egona kuvittelee "tietävänsä varmasti" millainen maailma on. Mutta kyse on silti

  Tänään on tasa-arvon juhlapäivä. Minna Canth mainittiin uutisissa maamme ensimmäisenä suomenkielisenä "sanomalehtinaisena". Joku suuttui varmasti tästäkin termistä ja vaatii, että Minnaa pitäisi kutsua "sanomalehtihenkilöksi". Sanat ovat juuri sellaisia, kuin miten itse niihin suhtaudumme. Mustalaiset kutsuvat itseään usein mustalaisiksi tai kaaleiksi - molemmat sanat tarkoittavat "mustaa". Miksi tasa-arvosta puhutaan paljon juhlapuheissa, mutta käytännön elämässä se ei kuitenkaan näytä toteutuvan? Siksi, että tasa-arvo on mahdoton tavoite, jokainen ihminen luo itse oman menestyksensä ja epäonnistumisensa. Voimme pyrkiä yhdenvertaisuuteen ja kaikkien ihmisten kunnioittamiseen, mutta emme voi koskaan saavuttaa tasa-arvoa. Itsesääliin perustuva ja aggressiivinen feminismi on vain lisännyt ja vahvistanut itsesääliin perustuvaa ja aggressiivista sovinismia. Kaikki, mitä vastustamme lisääntyy. Sama pätee kaikkeen muuhunkin syrjintään ja myös "rasistiseen

  Onko pelko ja sääli "syntiä", jos käytämme tätä uskonnollista termiä? Kyllä. Kaikki egon tunnetilat ovat "syntiä" tuon sanan alkuperäisessä hepreankielisessä merkityksessä "chata'ah" eli "olla erossa rakkauden tunnetilasta". Myös pikkulapsi, joka pelkää on "syntinen", koska hän pelkää. Hän ei ole "paha" vaan hän on "rakkaudettomuuden tilassa", koska ei rakasta itseään. Ja siksi myös pienille lapsille voi tapahtua "pahoja asioita". Vetovoiman laki ei "sääli" ketään koska kyse on luonnonlaista, ei "persoonallisesta jumalasta". Pieni lapsi aikuisen sisällä, joka ei rakasta itseään, voi kostaa toiselle pienelle lapselle, koska pieni lapsi aikuisen sisällä kärsii. Kukaan meistä ei ole koskaan syyllinen, olemme kaikki osallisia. Siksi meidän ei koskaan tulisi tuomita ketään toista ihmistä, ellemme itse halua kokea "syyllisenä" samaa, mistä toista ihmistä syytämme. Emme ole eril

  Sellaiset hyväätarkoittavat ihmiset, jotka puolustavat kiihkeästi luontoa, syyllistämällä ihmisen, kaivavat lopulta omaa kuoppaansa. Olipa kerran maaseudulla asuva ihminen, joka kertoi kahvipöydässä, että hän näki metsäpalstalla liito-oravan. Ja heti perään hän nauroi, että "tästä asiasta ollaan sitten visusti hiljaa". Tuo ihminen sai elantonsa myymällä puuta, ja jos olisi paljastunut, että hänen metsässään pesii liito-oravia, niin hän olisi menettänyt puunmyyntitulot. Samalla tavalla toimivat ihmiset kaikkialla maailmassa silloin, jos heidän elinkeinonsa on uhattuna. Olemme yksilöinä eli egotilassa aina kaksinaismoralisteja. Jos syyllistämme toisen ihmisen "luonnon tuhoamisesta", niin syytämme samalla hetkellä myös itseämme. Emme vain halua myöntää sitä, että olemme "pata joka soimaa kattilaa, musta kylki kummallakin". Luonto tuhoaa itse itseään koko ajan. Erilaisia eläin- ja kasvilajeja on suunnaton määrä ja lajeja kuolee ja uusia syntyy koko ajan. Evo

  Jos "särmikkäänä" tunnettu ihminen kuolee, niin pitääkö hänen kuolemaansa kommentoida julkisesti käyttäen kauniita sanoja kuten "osanottoni, N.N. oli niin lämmin ihminen, joka lähti liian aikaisin"? Niin voi tehdä, jos aidosti tunnet sanasi todeksi, mutta niin ei tarvitse eikä ole hyväksi tehdä, jos et ole "sanojesi takana" eli et puhu totta. Kuolleet eivät loukkaannu, sillä he eivät tunne negatiivisia tunteita. Jos sinulla itselläsi on kuolleesta ihmisestä negatiivisia kokemuksia, joita et ole saanut tilaisuutta käsitellä tuon ihmisen eläessä, etkä siten ole tuntenut puhdasta myötätuntoa tuota ihmistä kohtaan, niin on hyvä, jos tunnet hetken vihaa ja kostonhimoa, ja vahingoniloa siksi, että hän on nyt kuollut. Kun olet "purkanut tunteesi" vainajaa kohtaan, niin pääset eroon tuosta negatiivisesta tunnemuistosta, koska kuollut ei siis tuomitse sinua. Kaikki negatiiviset kokemuksemme muista ihmisistä perustuvat aina tunnetason osallisuuteen, eli

  Mitä tarkoittavat sanonnat: "Älä jää tuleen makaamaan", "kerää rohkeutesi", "kerää itsesi" ja "ota itseäsi niskasta kiinni". Jos sinulla on joku ongelma, joka vaivaa todella usein mieltäsi, vaikka pyrit ajattelemaan muita asioita, niin ahdistuksesi lievenee, jos teet JOTAIN, joka jollain tavalla edistää tuota asiaa. Sinun ei siis pidä yrittää ratkaista "koko suurta ongelmaa", koska se ei ole mahdollista, jos et itse usko sen ratkeamisen mahdollisuuteen. Etkä voi kuvitella mielessäsi sellaista, josta et vielä mitään tiedä. Ratkaisu on siis jo olemassa, mutta et ole ITSE sen värähtelytaajuudella. Mutta lähdet välittömästi kulkemaan kohti ratkaisua kun otat edes yhden askeleen kohti tuota päämäärää. Esimerkki: Olet kyllästynyt nykyiseen asuntoosi ja haluat löytää itsellesi paremmin sopivan asunnon. Älä yritä miettiä liian tarkasti, missä tuo asunto on tai miten voit onnistua tuon asunnon saamaan, koska kysymykset, joihin sinulla ei ole v

  Pelkäätkö "someraivoa" ja haluaisitko silti keskustella rauhanomaisesti ja muita kunnioittaen netissä? Pelkäätkö, että joudut jonkun vihaisen ihmisen "silmätikuksi" ja hän alkaa vainota sinua lähettämällä aggressiivisia viestejä? Jos et pelkää, ei ole mitään pelättävää. Se, joka EI riitele ei saa tuollaisia viestejä. Vaikka keskusteluissa moni purkaa myötätuntoiseen ihmiseenkin hetken vihaansa (mikä on inhimillistä), niin viha kuitenkin nopeasti "kilpistyy puhtaaseen myötätuntoon". Itämaisten itsepuolustuslajien perusfilosofia on: "Voimakkain soturi on aina se, joka ei tunne mitään negatiivisia tunteita, koska häntä vastaan ei kukaan vihainen voi edes hyökätä" (tunnetaajuudet ovat liian erilaiset). On paradoksi, että ne jotka OVAT valmiita kuuntelemaan kunnioituksen tilassa muidenkin mielipiteitä ovat usein "totuuden äärellä" - koska maailmallista totuutta siis ei ole lainkaan olemassa, on vain metafysiikan totuus. Ja siitäkin saa oll

  Se, että on loputtomasti erilaisia mielipiteitä, on suuri rikkaus, ei ongelma. "Niin monta mieltä kuin miestäkin." Mielipiteestä tulee "ongelma" vasta silloin, jos olet ITSE eri mieltä itsesi kanssa ja syytät siitä muita ihmisiä. Kärsit riitelystä, koska viisaampi olemuksesi kunnioittaa riitakumppaniasi, sinä et. Jos syytät muita pahoiksi ja julmiksi, olet itse paha ja julma. Meistä jokainen on joskus ollut jonkun mielestä eli näkökulmasta paha ja julma. Jos syytät muita tyhmiksi olet itse tyhmä. Jos syytät muita "rasisteiksi" tai kiusaajiksi, olet itse "rasisti" ja kiusaaja. Jos syytät muita ahneiksi, olet itse ahne. Jos syytät muita "narsisteiksi" olet itse narsisti. Jos syytät muita "väärässäolijoiksi" olet itse väärässä - koska oikeaa ja väärää ei ole olemassa, on vain erilaisia uskomuksia ja näkökulmia.

  Miksi "ylpeys käy lankeemuksen edellä"? Miksi joskus käy niin, että ihminen näennäisesti menestyy ja toteuttaa paljon toiveitaan, hän saa paljon rahaa, upean kodin, arvostetun työpaikan, ystäviä ja perheen - ja sitten hän kuitenkin kokee paljon haasteita ja joskus jopa menettää tuon kaiken, mitä hän on luonut? Se johtuu siitä, että jos ihmisellä on vaikkapa lapsuudessa syntynyt negatiivisia tunnemuistoja, niin hänen täytyy ensin luopua niistä, menestyäkseen aidosti eli tunteakseen onnellisuutta ja mielenrauhaa. "Tunnelukot" estävät oman itsen rakastamisen, kunnes itse avaamme nuo lukot, lopettamalla oman itsen ja muiden syyttämisen. Moni helposti menestynyt ihminen muuttuu ylpeäksi, jolloin hänen täytyy kokea "romahdus", ennen kuin hän voi tuntea puhdasta myötätuntoa. Menestyminen itsessään ei siis ole millään tavalla "paha asia", saamme aina elämässä kaiken mitä todella toivomme, jos sallimme sen itse itsellemme. Ja kaikki materia on hengestä

  Elämä muodostuu tapahtumaketjuista - negatiivisista ja positiivisista - jotka kaikki luomme vapaasti itse. Tapahtumaketjut mahdollistaa vetovoiman laki, eli että "samanlainen värähtelytaajuus vetää puoleensa samanlaista". Vapaus on mukavaa, mutta se tarkoittaa myös vastuuta: Vastuuta tiedostaa omat ajatukset ja tunnetilat. Nautinnollisin tunne on rakkaus. Koko ajan ei kukaan meistä voi tuntea rakkautta itseään kohtaan (joka on rakkauden ainoa ilmenemismuoto, emme saa rakkautta muilta, se on aina sisäinen tunne), mutta voimme silti pyrkiä rakkauden eli onnellisuuden tunteen suuntaan. Eli "kulje aina valoa päin!" Silloinkin kun olet ahdistunut. Silloin onnellisuutta tuottaa viha ja "suloinen" kosto. Mutta kostonhimosta kannattaa pyrkiä vapautumaan korkeampiin tunteisiin, koska negatiiviset tunnetilat mahdollistavat kärsimyksen. Me koemme siis elämässä koko ajan tunnetilamme mukaisia tapahtumaketjuja: Egotilassa negatiivisia (silloinkin kun ne NÄYTTÄVÄT pos

  Kaikki sellaiset maailmankatsomukset, joissa ei korosteta ihmisyksilön itserakkauden tärkeyttä, johtavat kärsimykseen. Ja tämä koskee siis KAIKKIA elämänkatsomuksia, myös ateismia, spiritualismia ja agnostisismia. Ja miksi näin käy? Siksi, että termi "itserakkaus" on tuomittu egoistiseksi. Itserakkaus ei ole "pahaa itsekkyyttä" eli egoismia. Sosiaalisuus, jossa pyritään miellyttämään ja palvelemaan muita ihmisiä, uhraamalla oma elämä muiden hyväksi, on sensijaan pelkoon perustuvaa egoismia. Monissa uskonnoissa sana "rakkaus" tulkitaan velvollisuudentunteeksi, tahtomiseksi ja nöyrtymiseksi. Ja siksi "paratiisikokemusta" on pakko etsiä ihmiselämän ulkopuolelta, tässä elämässähän sitä ei voi kokea sellainen ihminen, joka ei rakasta itseään. Esim. kristinuskon opetusta "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" tulkittaessa korostetaan lähimmäistä, mutta unohdetaan, että tuo lause neuvoo rakastamaan ennen muuta omaa itseä. Ja rakkaus on tu

  Ajatus sieluniästä liittyy ajatukseen siitä, että "egosielu" matkustaa aika-avaruudessa kokien erilaisia rooleja eri ihmishahmoissa. Kyse on siis "egosielun näkökulmasta". Voimme kuitenkin milloin tahansa esim. meditaatiotilassa (ei-erillisyys) valita myös kaikkeuden näkökulman, jossa olemme resonansissa juuri tällä hetkellä huippuunsa laajentuneena olevan universumin kanssa, emme siis "egosielu". Universumihan ei koskaan lakkaa laajentumasta taajuusdimensiossa. Myös eläin tai kasvi voidaan nähdä "valaistuneena", koska ne eivät pelkää kuolemaa eivätkä murehdi mennyttä ja tulevaa eli koe aikaa. Aika-avaruuden näkökulmasta nekin kyllä luovat uutta kokemalla todellisuutta (evoluutio). Ja jos taas olento (mikä tahansa) ei koe olevansa "olemassa", niin häntä ja universumia erilaisine maailmoineenkaan ei ole olemassa (fysiikan näkökulma). Toisaalta: Koska jokainen ajatus joka on joskus ajateltu on manifestaatio eli aistien tekemä tulkinta e

  Miksi anteeksipyytäminen tuntuu usein epämiellyttävältä, jopa nöyryyttävältä? Siksi, koska se ON nöyryyttävää. Kun jotain ei-toivottua tapahtuu ja joku syyttää sinua, niin olet osallinen, et syyllinen. Jos toinen tuollaisessa tilanteessa osallinen henkilö vaatii sinua pyytämään anteeksi hän yrittää saada vedettyä sinut omaan matalaan värähtelyynsä - siis nöyrtymään. Ja jos nöyrryt, niin tuo toinen ihminen kokee "voittavansa" eli hän tuntee ylemmyydentunnetta, ylpeyttä, joka on sekin negatiivinen tunnetila. Siksi anteeeksipyytäminen tuntuu usein epämiellyttävältä - ei siis siksi, että olisimme syytettyinä "liian ylpeitä" pyytämään anteeksi ja myöntämään "pahuutemme". "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin." Myös syyllistävät uskonnot nöyryyttävät uskovia ihmisiä, koska niissä keskitytään "synteihin" eli virheisiin, ei kunnioitukseen. Emme voi koskaan tehdä kenellekään "väärin" ilman, että myös tuo toinen ihminen on os

  Kun henkiset keskustelut monimutkaistuvat, niin on hyvä palata perusasioihin, muuten päädymme jälleen perustamaan uusia uskontoja, joita EMME enää tarvitse: Siispä Back to basics!  Mitään ei ole todella olemassa, ei havaintoamme universumista, ei meitä havaitsijoita eikä kronologista aikaa. "Asiat" voivat tulla havaituiksi vain subjektiivisina havaintoinamme. Useimmissa henkisissäkin keskusteluissa puhutaan egon näkökulmasta, silloinkin, kun puhutaan "egosielusta" (egoistisesta "jumalasta" tai "saatanasta" puhumattakaan). Kun puhutaan jälleensyntymäkarmasta, "sukukarmoista" ym. niin aktivoidaan välittömästi ajatus tuollaisista karmoista ja aletaan vastaanottaa ihmiskunnan kollektiivisia uskomuksia tuosta aiheesta. Siksi on hyvä palata aina ajatukseen siitä, että mitään todellisuutta ei ole ja että kaikki tapahtuu samalla hetkellä. Jälleensymtymästä "vapautuu" siis välittömästi ihminen, joka tuntee puhdasta rakkautta juuri ny

  Miksi avarakatseiset eli mieleltään joustavat, ennakkoluulottomat, uusista asioista kiinnostuneet, luovat, juhlimisesta nauttivat, itseään rakastavat eli "narsistiset" ja iloisesti turhamaiset ihmiset usein menestyvät elämässä? (ja menestys tarkoittaa siis toiveiden toteuttamisen tuomaa iloa) Se johtuu siitä, että he eivät ole jo valmiiksi luomansa todellisuuden vankeja (joka on metafysiikan näkökulmasta jo menneisyyttä). He eivät moralisoi itseään eivätkä muita, he eivät anna velvollisuudentunteiden, turvallisuudentunteen ja menneisyydessä koettujen menetysten ja pettymysten rajoittaa elämäänsä. He menestyvät, koska he ottavat vastaan negatiivisten kokemusten luomat positiiviset asiat. He ymmärtävät, että "vierivä kivi ei sammaloidu". He tietävät, että elämä tapahtuu juuri nyt, ei tulevaisuudessa eikä menneisyydessä. He tarttuvat hetkeen ja takovat silloin, kun rauta on kuumaa.

  Voiko sellainen ihminen, joka tyytyy tietoisesti vähään, olla onnellisempi kuin sellainen ihminen, jolla on suuria unelmia? Kyllä, mutta vain silloin, jos hän todella tuntee tyytyväisyyttä. Emme voi koskaan olla tyytyväisiä vähään, jos todellinen toiveemme on vauraus ja runsaus. Tyytyväisyyden teeskentely on egoistinen tunne, joka perustuu itsesääliin, kateuteen tai ylpeyteen. Onnellisuus on aina suhteellista, olennaista on vain se, mitä sinä todella haluat. Me luomme todellisuuttamme ja toiveitamme joka hetki kokemalla elämää, emme pelkästään tietoisesti haluamalla ja tarvitsemalla. Aidosti vähään tyytyvä ihminen on yhtä onnellinen kuin runsautta ja vaurautta rakastava, mutta ihminen, joka yrittää tietoisesti olla haluamatta asioita, joita hän haluaa (esim. elämällä askeettisesti) ei ole onnellinen, koska hän ei ole rehellinen itselleen. Ihminen, joka tuomitsee kuluttamisen on aivan yhtä onneton kuin sellainen ihminen, joka yrittää kohottaa tunnetilaansa kuluttamalla. Onnellisuu

  Hyvin yleinen inhimillinen uskomus on, että mitä enemmän taistelemme - siis negatiivisessa tunnetilassa - niin sitä tehokkaammin saamme aikaan haluamiamme asioita. Tämä uskomus ei kuitenkaan pidä lainkaan paikkaansa, sillä luomme toiveitamme joka hetki, kokemalla ihan tavallista elämää, ideoimalla ja unelmoimalla. Jos olet taistellut paljon, joudut siis pettymään, hiljentämään tahtia, antautumaan ja rauhoittumaan, ennen kuin näennäisen "tapahtumattomuuden ja hiljaiselon" jälkeen alat vihdoin vastaanottaa ei-toivotun sijaan myös toiveitasi. Energian virtaushan ei koskaan seisahdu. Elämän energia on kuin juna, joka kulkee johonkin suuntaan. Jos olet kulkenut pitkään kohti ei-toivottua päämäärää, sinun tulee siis pysähtyä, ennen kuin voit alkaa kulkea toiseen suuntaan eli kohti toivottua päämäärää. Voit vastaanottaa toiveita vain sallimalla niiden todellistua, et taistelemalla. Kaikki taistelut ovat aina hävittyjä.

  Päätä, että tämä on päivä täynnä mahdollisuuksia. Älä siis vaivaa päätäsi, vaan ota vastaan asioita, joita olet jo luonut. Ne ovat jo olemassa. Älä tavoittele, jahtaa ja yritä vaan anna tapahtua. Yksikään seuraava hetki ei ole arvokkaampi tai tärkeämpi kuin tämä, jossa olet juuri nyt. Kirjoita - sana manifestoituu kun kirjoitat sen: Vapaus, kauneus, runsaus, mahdollisuudet, helppous, mielenrauha, myötätunto, ymmärrys, hyvinvointi, ilo, nauru, joustavuus, ihana yllätys, tasapaino, tietoisuus, kaikki on hyvin, elämänvoima, jatkuva muutos, yhteisymmärrys, vapaa virtaus, ihastus, romanssi, rakkaus... Jos jostain sanasta tulee jonkun ikävän tunnemuiston takia negatiivinen mielleyhtymä, niin hylkää se sana - vaikka se olisi itse rakkaus! Kun mielentilasi on korkea vastaanotat vain sellaisia ajatuksia ja kokemuksia, jotka vahvistavat tuota korkeaa mielentilaa. "Onnesi kukkuloilla" voit siis olla milloin tahansa, olosuhteistasi täysin riippumatta. Sillä onnellisuus ei ole olosuhde