Miksi suuret elämänmuutokset näyttävät usein ilmestyvän elämäämme "kuin salama kirkkaalta taivaalta"?

 

Miksi "suuret elämänmuutokset", katastrofit ja onnenpotkut tuntuvat usein tulevan "kuin salama kirkkaalta taivaalta"?


Ja tämä siis koskee niin suuria onnistumisia kuin dramaattisia epäonnistumisiakin, niin odottamattomia kuolemia kuin odottamattomia hedelmöityksiäkin (jotka johtavat elämän ihmeeseen eli syntymään). Sekä syntymä että kuolema voidaan nähdä sekä toiveena että ei-toivottuna, riippuen havaitsijan näkökulmasta. Syntyvä ja kuoleva itse kokevat manifestaation muutoksen hetkellä täysin tietoisesti eli ikään kuin "avaavat vain oven viereiseen huoneeseen".


Manifestaatioiden näennäinen dramaattisuus johtuu siitä, että energia on jo pitkään ollut menossa johonkin suuntaan, ihminen itse vain ei ole mahdollistanut tuota SUURTA manifestaatiota vaan vastustanut sitä epäuskollaan. Muut ihmiset eivät suinkaan aina havaitse sitä, olemmeko kulkemassa kohti toivottua vai ei-toivottua, ja usein esim. negatiivisiin tunnetiloihin vähitellen turtunut ihminen itsekään ei halua tiedostaa tulossa olevaa "romahdusta".


Miljonääri voi ajautua nopeasti tapahtuvaan syöksykierteeseen yhtä vääjäämättömästi, kuin köyhä ihminen voittoputkeen - kyse on pelkästään siitä, mihin ihminen itse uskoo. Ja kokemukset vahvistavat aina valmista uskomustamme eli todellistavat toivottua tai ei-toivottua.


Hyvä esimerkki tästä oli Kummeli-ryhmän menestys aikoinaan. Kun toimittaja kysyi Heikki Silvennoiselta, miltä äkillinen suursuosio tuntuu, niin Heikki vihjasi sarkastisesti, että töitä on kyllä tehty ennen Kummeliakin, eli vuosia ammattimuusikkona (esim. Tabula Rasa -yhtyeessä). Heikki on kuvannut itseään "tunneihmiseksi", eli hänen polkunsa kohti menestystä ei ole ollut suoraviivainen, mikä on tyypillistä herkästi energioita aistiville ihmisille: Tunnetilat heittelevät rajusti, eikä ihminen itse hallitse niitä.


Manifestaatiot tapahtuvat aina taajuusdimensiossa, ja siksi ihminen saattaa koko elämänsä ajan olla vain muutaman hertsin päässä todella suuresta menestyksestä. Eli ainoa asia, joka estää tuon "uskomattoman" manifestaation, on siis kirjaimellisesti ihmisen oma pienenpieni epäusko: Hän on kyllä hyvin toiveikas mutta hän ei usko.


Jos katsoisimme ns. energiakenttäämme eli "toiveidemme pankkia" korkeamman olemuksemme näkökulmasta juuri nyt, niin moni elämässään paljon pettynyt näkisi, kuinka pienestä tunnetaajuusnoususta suuren unelman toteutuminen on enää kiinni.


Ja tästä syystä tunnetaajuuden tietoinen kohottaminen meditoimalla eli hiljentämällä ajatusmelu on niin hyödyllistä.


Emme ole syntyneet aika-avaruuteen taistelemaan ja raatamaan, olemme syntyneet toteuttamaan unelmiamme helposti, mielenrauhan ja huolettomuuden tilassa.


Ja silti jokaisella meistä on vapaus myös kärsiä.