Sinä Olet Luoja

  Miksi ns. humaaneina itseään pitävät, usein itse elämässään menestyneet ihmiset, haukkuvat oikeistohallituksia? Vaikka heillä itsellään on paljon kokemusta siitä, että "jokainen ihminen on oman onnensa seppä" - ja että poliittiset puheet ovat ns. juhlapuheita, sanahelinää. He tietävät myös, että hyvinvointiyhteiskunnan varallisuus ei synny tyhjästä vaan lainatun rahan ohella rikkaiden maksamista veroista. Hyvinvointiyhteiskunnissakin on aina elänyt hyvin onnettomia ihmisiä (olivat he köyhiä tai rikkaita) ja kehitysapu ei suinkaan aina ole vaurastuttanut kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kehitysmaidenkaan ihmisiä. Vaatekeräysten vaatteet päätyvät usein mustanpörssin kauppiaille ja romanialaiset mustalaiset myyvät uusista taloistaan kaiken irtilähtevän, saadakseen käteistä. Kyse "humanistin huonosssa omassatunnossa" on syyllisyydentunteesta ja säälistä, jotka ovat molemmat negatiivisia tunnetiloja, joiden vallassa emme voi auttaa ketään toista ihmistä menestymää

  Mihin ihmiskunta on menossa: Palaammeko vanhaan ja luonnonläheisempään maailmaan vai jatkammeko edelleen kohti teknisempää "avaruusajan" yhteiskuntaa? Tuo jälkimmäinen eli toiveiden (toiveajatusten) kautta tapahtunut laajentumisemme kuten esim. moderni tekniikka ei katoa minnekään, koska jokainen ajatus joka on joskus ajateltu on ikuisesti olemassa. Mutta voimme päättää käyttää vain sellaista tekniikkaa, joka on hyödyllistä psykofyysiselle hyvnvoinnillemme ja palata vanhaan niiltä osin, kuin tuntuu hyvältä. Esim. käsillä tekeminen on meditaatiivista toimintaa ja sellaisena mielenrauhaa ylläpitävää. Ja juuri näin monet ihmiset jo toimivatkin. Esim. hyvin raskaisiin maataloustöihin palaaminen ei ole hyväksi sellaiselle ihmiselle, joka jo tietää, että raataminen ei ole välttämätöntä. Mutta nykyisenkaltainen maataloustuotantokaan ei ole ainoa tapa tuottaa ravintoa, toiveemme ovat luoneet jo paljon nerokkaampia ja helpompia tapoja, kuin möyriä maata traktoreilla tai tappaa ruoh

  Kuka on mielestäsi "paha" ihminen? Oliko Stalin paha? Oliko Idi Amin paha? Oliko Hitler paha? Oliko Osama bin Laden paha? Onko Netanjahu paha? Ovatko Hamasin jäsenet pahoja? Oliko ex-puolisosi paha? Olivatko isäsi ja äitisi pahoja? Ovatko kiusaajat pahoja? Onko pomosi paha? Ovatko "rasistit" pahoja? Ovatko rikoksia tekevät ns. vähemmistöjen edustavat pahoja? Ovatko rikoksia tekevät ns. enemmistön edustajat pahoja? Oletko sinä ollut joskus paha? Olet?? Oletko siis paha? Miksi olet paha? Miksi et ole hyvä? Hyi sinua! Lopeta heti tuo pahantekeminen!!! Vai oletko perusolemuksltasi paha? Voi sinua, olet toivoton tapaus. Tunnetko olevasi toivoton tapaus, "syntinen"? Tiedätkö mikä auttaa syyllisyydentunteeseen...aivan...muiden ihmisten syyttäminen helpottaa heti, tunnetilasi kohoaa! Syytä diktaattoreja, edesmenneitä ja eläviä! Syytä "rasisteja"! Syytä rikkaita! Syytä poliitikkoja! Syytä kiusaajia! Syytä exääsi! Syytä hulluja uskovaisia ja muita hihhul

  Meillä ihmisillä on vain yksi ongelma, ja sitä ongelmaa ei ole kasveilla ja eläimillä. Kärsimystä elämäämme aiheuttaa vain yksi mielemme luoma harha: Uskomme vastoinkäymisten olevan rangaistus ja syytämme niistä siksi itseämme. Tai uskomme niiden olevan sattumaa. Sattumaa ei ole olemassa. Planeetat pysyvät radallaan ja hengitit myös yöllä, vaikka nukuit. Elimistösi toimii, vaikka et näe mitä kehosi sisällä tapahtuu. Luotat siis elämään. Yksikään ei-toivottu kokemus ei ole koskaan rangaistus eikä sattumaa. Jokainen ongelma sisältää aina tärkeän viestin. Kun et pelkää ongelmaa, vaan ymmärrät tuon viestin, niin et koe kärsimystä. Sinä siis tarvitset ongelmia, löytääksesi ratkaisuja. Jos et kysy et voi saada vastausta (kysymys luo vastauksen). Emme ole koskaan kenenkään toisen ihmisen, korkeamman voiman tai olosuhteiden "armoilla". Sinä itse saat aikaan eli saatat aika-avaruuteen kaikki kokemuksesi. Tunnet itsesi sairaaksi. Viesti: Sairaus kehottaa sinua rauhoittamaan mielesi j

  Jos mielesi on "avoin uusille kokemuksille" eikä sinulla ole negatiivisia ennakko-odotuksia (pelkoja), mutta ei myöskään mitään tiettyä toivetta, jonka haluat toteutuvan juuri tänään, niin tunnetaajuustilasi ei laske, jolloin koet "iloisia yllätyksiä" toinen toisensa jälkeen niin kauan, kunnes tunnetaajuutesi on taas matalampi. Ja koet yllätyksiä siksi - vaikka olet itse luonut myös kaikki nuo yllätykset - että olet itse samalla värähtelytaajuudella kuin nuo manifestoimasi asiat. Ns. toiveen välitön manifestaatio tapahtuu silloin, kun olet "loistavalla tuulella" ilman mitään odotuksia, olosuhteista täysin riippumatta. Tuolloin voit vastaanottaa mieleesi ajatuksen ja kokea sen manifestaation täsmälleen samalla hetkellä. Rakkauden tunne on tällainen välitön manifestaatio: Kun tunnet aitoa rakkautta sinulla on rakkaus. Mutta voit manifestoida välittömästi myös rahaa ja materiaa, eli ajatus materiasta/rahasta tulee mieleesi samalla hetkellä kuin noiden asioi

  Miksi "hyvät" ihmiset näyttävät usein kokevan paljon vaikeuksia? Moni hyväntahtoinen ihminen haluaa auttaa muita ihmisiä, mutta ei todellisuudessa rakasta itseään. Siksi muiden puolesta uhrautuvat ihmiset "saavat mitä itse tilaavat" eli kokevat ongelmia niin kauan, kunnes löytävät todellisen rakkauden eli rakkauden omaa itseä kohtaan. Jos tunnet sääliä tällaista omasta mielestäsi "väärinkohdeltua" hyvää ihmistä kohtaan, niin koet itsekin hänen kohtalonsa. Ja se johtuu siitä, että sääliessäsi esität kysymyksen: "Miksi hyvä ihminen kärsii?" Jos tuo hyvää muille toivova ihminen todella aidosti iloitsee muiden tukemisesta, niin sanonta "lopussa kiitos seisoo" voi toteutua, jos tuo ihminen lopettaa uhrautumisen kokonaan. Aidosti hyväsydäminen ihminen löytää aina muiden samanlaisten seuraan ja kykenee auttamaan ketä tahansa, omalla esimerkillään. Monet äidit ja isät uhrautuvat lastensa puolesta ja siksi lapsetkaan eivät kunnioita vanhempiaa

  Oletko joskus kateellinen ihmisille, joiden elämä vaikuttaa helpolta ja mukavalta? Kateutesi on turhaa. Ihmisellä, joka ei ole kokenut elämässään paljon epäonnistumisia, on kyllä usein vähemmän valmiita negatiivisia uskomuksia ja pelkoja, jotka estäisivät häntä nauttimasta elämästä ja vastaanottamasta asioita, joita hän haluaa. Mutta tällainen ihminen saattaa samalla olla riippuvainen noista hyvistä olosuhteista, ja kun hän sitten kokee pieniäkin vastoinkäymisiä eli olosuhteet muuttuvat ei-toivotuiksi, niin tuo olosuhteiden muutos "järkyttää hänen mieltään". Ja se johtuu siitä, että hänellä ei ole kovin paljon kokemuksia siitä, kuinka ongelmista voi selvitä. Sellainen ihminen, joka on kokenut todella paljon ongelmia, eli jonka elämä on ollut kuin "vuoristorataa", tietää jo, että mistä tahansa vastoinkäymisestä voi selvitä. Ja jos hän pääsee eroon negatiivisista tunnemuistoistaan ja peloistaan, niin hän on hyvin voimakas ja rohkea. Hänellähän on kokemuksellinen tie

  Saat elämääsi kaiken, mitä itse uskot olevasi. Nukkuessasi olet "kuollut rajoituksilta", koska et koe olevasi minuus, jota uskomukset kahlitsevat. Kun heräät aamulla valitset suunnan tulevaan. Mahdollisimman pian heräämisen jälkeen hengitä syvään, sano itsellesi tai kirjoita paperille: Minä olen rohkeus, minä olen voima, minä olen mahdollisuus, minä olen vapaus, minä olen vauraus, minä olen vastaus, minä olen ratkaisu, minä olen terveys, minä olen tasapaino, minä olen runsaus, minä olen rajattomuus, minä olen ilo, minä olen elossa, minä olen vapaa virtaus, minä olen rakkaus, minä olen kaikkeus, minä olen luoja, minä olen Kaikki Mikä On. Om/aum, amen, ameen.

  Kysymys: "Milloin toiveeni toteutuu?" Vastaus: "Toiveesi toteutuu välittömästi, kun lopetat sekä asioiden tavoittelun että niiden vastustamisen, eli päästät irti kontrolloinnin tarpeestasi." ............. Kysymys: "Minä tein äsken juuri niin eikä mitään tapahtunut, miksi ei?" Vastaus: "Kyllä tapahtui. Koko ajan tapahtuu jotakin. Mutta jos olet kärsimätön ja yrität nopeuttaa tapahtumien kulkua, niin tavoittelet ja yrität, et ota vastaan. Omenankukka on tulevaisuuden omena, sikiö on tulevaisuuden lapsi, aikuinen ja vanhus. Kaikella on aina aikansa." Kysymys: "En jaksa enää odottaa! Miksi toiveeni ei voi toteutua heti?" Vastaus: "Haluatko siis syödä omenankukan? Haluatko, että lapsi syntyy tulitikkurasian kokoisena?" Kysymys: "Mitä minä sitten teen? En ole onnellinen, koska minulla on toteutumaton toive!" Vastaus: "Sitten et voi olla onnellinen koskaan. Elämän olemus on sarja toteutumattomia toiveita, ja joka het

  "Aikainen lintu löytää kultajyvän". Kun heräät aamulla, niin älä lue uutisia äläkä viestejä. Rentoudu ja laske mielessäsi sadasta nollaan. Jos mielesi on levoton, niin laske uudelleen. Olet kuin se pieni lapsi, jonka mieli oli vapaa, joka ei ollut huolissaan siitä, mitä tulee tapahtumaan vaan joka vain nautti uudesta aamusta. Älä tavoittele mitään, älä vastusta kuvia, joita tulee mieleesi. Tunne, miltä tuntuu olla oman maailmankaikkeutesi keskipiste. Kaikkien kokemustesi aikaansaaja, aikaansaattaja. Sillä juuri sellainen sinä olet. Muut ihmiset, ympäristö ja kokemukset vain heijastavat omaa, sisäistä tunnelmaasi. Ilman sinua ei olisi mitään - sinulle. Olet siis vapaa myös olemaan "ei mitään". Maailma ei kaadu, vaikka päästät siitä hetkeksi irti. Näin virität itsesi mielenrauhan ja ennakkoluulottomuuden taajuudelle ja vedät puoleesi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia, onhan todellisuutesi nyt aivan erilainen kuin eilen. Onni suosii rohkeaa. Uusi aamusi on puhdas tau

  Oletko miettinyt, miksi jotkut ihmiset kokevat hyvin voimakkaita huippukokemuksia meditaatiossa, hengellisissä tilaisuuksissa, rakkaudessa tai muuten vain innostuessaan? Oletko joskus ollut huolissasi siitä, että et itse ole yhtä usein kokenut tuollaisia "järisyttäviä" kokemuksia? Ei mitään syytä huoleen. Tunnereaktion voimakkuus kertoo nimittäin vain kontrastista eli taajuuserosta "arkiminän" ja "juhlaminän" välillä. Se, että omat positiiviset kokemuksesi tuntuvat usein vähemmän voimakkailta kertoo siis siitä, että olet "arkenakin lähempänä juhlaa". Siksi myöskään "suuren unelmasi" toteutuminen ei tule tuntumaan ns. veretseisauttavalta läpimurrolta, vaan täysin luontevalta seuraavalta askeleelta - vapautumiselta uskon tunnetilasta tiedon eli manifestaation taajuudelle. Unelmat, joihin itse aidosti uskot, ovat siis osa sinua jo ennen, kuin koet ne aisteillasi olemassaoleviksi. Ja juuri siksi ne todellistuvat.

  Miksi ei ole hyvä "nuolaista, ennen kuin tipahtaa" eikä "mennä asioiden edelle"? Se johtuu metafysiikan mukaan siitä, että jos mielessäsi on valmis ajatus siitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, mutta et ole vastaanottanut tuota tietoa intuitiotasolla eli korkeammalta minältäsi, niin sinun oma mielikuvasi värähtelytaajuus on erilainen kuin todellisen lopputuloksen, jota olet toivonut tapahtuvaksi ja joka on jo olemassa. Kaikki asiat, mitä toivomme, ovat välittömästi olemassa sillä hetkellä, kun toivomme niitä. Ja koska mielesi on siis ennen manifestaatiota tuon rationaalisen toiveen taajuudella, eikä todellisen toiveesi taajuudella, niin todellinen toiveesi ei voi toteutua, koska et ITSE ole sen kanssa taajuusresonanssissa. Usein toiveiden toteutumisen estää joko uskon puute (alemmuudentunne) tai ylpeys (ylemmyydentunne). Seuraava esimerkki sisältää oletuksia, jotka eivät välttämättä ole totta, vaikka ne ovat mahdollisia, emme voi tuntea muiden ihmisten tun

  Mitä tarkoittaa sanonta "tyyntä myrskyn edellä"? Jos olet ollut onnellinen ja tyytyväinen, "kaikki on hyvin" (tai ainakaan et juuri nyt vaivaa päätäsi huolilla) ja yhtäkkiä edessäsi onkin ongelma, niin miksi ja mistä se ilmestyi? Emmekö vedäkään tyytyväisinä puoleemme ratkaisuja ja vastauksia? Kostaako "universumi" meille, jos olemme hetken iloisia? Sanonta "itku pitkästä ilosta" tulkitaan myös usein negatiivisena, vaikka tämäkin sanonta on alun perin ollut positiivinen, siis viisaus. Ei, ongelma ei ole kosto, vaan piilossa ollut ongelma tulee ILMI tuossa tyytyväisyyden tilassa siksi, että havaitsisit jotain tärkeää. Valo siis valaisee varjoa (vs. paise puhkeaa kun tulehdus on paranemassa). Korkeampi minämmehän ei komenna meitä kovalla äänellä, vaan ohjaa meitä myös näennäisten ongelmien avulla toivomaamme suuntaan. Moni meistä on kokenut seuraavanlaisen tilanteen: Olet iloinen, saat yhtäkkiä jostain rahaa ja iloitset vielä enemmän (koet olevas

  Vapaus kokea uutta on se tunne, jota oman elämäsi luojana tavoittelet ja vain mielenrauha ja rohkeus antaa sinulle vapauden. Kun luotat omaan itseesi ja omien tunnetilojesi ohjaukseen, pelkäämättä tuntematonta, ongelmia ja muiden ihmisten arvostelua, niin kuljet kohti tulevaa hetkeä kaikessa rauhassa, varmoin askelin. Vaikka jokainen tuleva hetki on sinulle toistaiseksi uusi ja tuntematon - ennenkokematon - niin muista, että oma korkeampi olemuksesi elää jo tuota hetkeä. Voit siis olla ihan rauhassa. Sinä itse olet luonut unelmasi ja voit elää ne todeksi, jos vain luotat. Ja voit luottaa ja kokea olevasi vapaa ja rohkea vain juuri nyt, koska tulevaisuutta ei ole koskaan olemassa. Jokainen tuleva hetki muuttuu joka hetki nykyhetkeksi ja menneisyyttä ei enää ole. Jos istut lentokoneessa, niin et (toivottavasti) ole koko ajan huolissasi, osaako kapteeni ohjata tuota konetta - tai onko lentoreitilläsi ruuhkaa, riittääkö polttoaine, ovatko siipien mutterit varmasti kiinni. Kun koet epävar

  Jos taistelet jotain asiaa, ihmistä tai olosuhdetta vastaan ja pyrit osoittamaan "olevasi oikeassa", niin taistelusi loppuu vasta, kun itse lopetat taistelemisen. Voit löytää taisteluusi myös liittolaisia, eli "samanmielisiä taistelutovereita", mutta huomaa, että myös nuo liittolaisesi ovat kaltaisiasi eli pelokkaita, vihaisia tai katkeria, ja siksi he alkavat taistelun pitkittyessä taistella myös sinua vastaan. Muista, että taistelijat vihaavat aina sitä, joka ei suostu taistelemaan heidän rinnallaan! Juoruajat eli pahanpuhujat epäilevät sitä, joka ei yhdy heidän pahoihin puheisiinsa. Päällikön ylpeä liittolainen haluaa "kalifiksi kalifin paikalle". Tyytymätön ihminen näkee tyytymättömyyden aiheita myös ystävissään. Lopulta jäät yksin taistelusi kanssa - "rotat jättävät uppoavan laivan". Siksi kaikki taistelut, joiden avulla pyritään korjaamaan olosuhteita, ovat aina hävittyjä. Maailma ei ole rikki, ellet itse näe sitä sellaisena. On sama mitä

  Voiko yhteiskuntajärjestelmä olla "huono tai toimimaton"? Ei voi. Jokaisen ihmisen todellisuusnäkemys on aina subjektiivinen. Yhteiskuntajärjestelmä ei aiheuta kenenkään ihmisen ongelmia, jokainen ihminen aikaansaa ne itse. Jos esim. olet sitä mieltä, että "Suomessa demokratia ei toimi", esim. "puoluekurin, median vallan, vaalijärjestelmän tai varakkaampien ihmisten vallan" takia, niin oma uskomuksesi todellistuu ja demokratia ei "toimi" SINUN näkökulmastasi. Näemme aina asiat juuri sellaisina, kuin millaisia itse uskomme niiden olevan, ja jos keskityt ongelmiin niin näet ongelmia. Ns. olemassaolevia asioita kuten "puoluekuri" tai "median valta" tai "toimimaton demokratia" ei siis ole olemassa, ellet itse ajattele ja usko niiden olevan olemassa. Jos pienpuolueita kannattavat kritisoivat puoluejärjestelmää, niin he estävät itse puolueensa kasvun uskomalla, että se on "pienpuolue". Yhteiskunta on illuusio j

  Miksi maine, kunnia, arvostettu asema, tähteys ja ehdollinen rakkaus on aina katoavaista? Miksi julkkikset ja "merkkihenkilöt" eivät ole onnellisempia kuin kuka tahansa muu ihminen, joka ei ole kuuluisa? Miksi kaikki parisuhteessa elävät eivät ole onnellisia, vaikka he eivät olekaan yksin? Se johtuu siitä, että voimme kunnioittaa ja rakastaa vain itse itseämme. Jos haluat kunnioitusta, arvostusta ja rakkautta muilta ihmisiltä, niin petyt aina, eli sanonta "kiittämättömyys on maailman palkka" toteutuu. Kukaan toinen ihminen ei ole velvollinen kohottamaan meidän itsetuntoamme - eikä se ole koskaan edes mahdollista. Ihminen, joka arvostaa itseään, täysin riippumatta omista saavutuksistaan, lahjakkuuksistaan tai ulkoisesta olemuksestaan, tulee arvostetuksi myös muiden taholta, koska jokainen ihminen tietää sisäisesti olevansa mittaamattoman arvokas. Vain sellaiset ihmiset, jotka kadehtivat viisasta ihmistä, ärsyyntyvät hänen "omahyväisyydestään", mutta sekin

  Sana "tappiomieliala" kuvaa mielen taajuutta eli mielentilaa, jossa estät itse toiveidesi toteutumisen. Kukaan tai mikään muu ei siis estä niitä, vaan et itse ole niiden taajuudella eli toiveidesi todellisuustilassa. Uskot tappioon ja manifestoit tappion eli epäonnistumisen. Ajatus tappiosta todellistuu. Toiveikkuus on hieman korkeampi mielentila, kuin tappiomieliala, mutta toiveikkuus ei mahdollista toiveen toteutumista. Jos esimerkiksi urheilija haluaa menestyä kilpailuissa, niin hänen tulee nähdä itsensä voittajana eli hänellä täytyy olla "visio" voitosta ja hänen tulee uskoa tuohon visioon, ikään kuin se olisi jo tapahtunut. Ja silloin se ON jo tapahtunut, koska kaikki ideamme ovat olemassa välittömästi, kun näemme ne "sielumme silmillä". Tuo urheilija ei saa siis "uhrata ajatustakaan" häviölle, koska jos hän ajattelee häviötä uskoen siihen, hän on tappiomielialassa. Ja kyse on siis uhrautumisesta, ei häviön arvostamisesta. Jos urheilija se

Jos joku asia elämässäsi on rikki, huonosti, väärin tai sinulta puuttuu jotain, niin lakkaa ajattelemasta tuota asiaa, tyhjennä mielesi ja kohdista huomiosi vaikka puuhun, jossa lehdet ovat juuri parhaillaan avautumassa. Rauhoitu. Jos olet huoleton ja rauhallinen, niin kaikki on hyvin. Kaikki, mitä toivot, tapahtuu aina aikanaan - ei liian aikaisin eikä liian myöhään. -Jos autosi on rikki niin löydät korjaajan tai uuden, ehjän auton. Pyydä ja sinulle annetaan (metafysiikan laki). -Jos sinulta puuttuu rahaa, niin saat rahaa. Sinulla on joka hetki tuhansia erilaisia mahdollisuuksia saada rahaa, jos et yritä saada rahaa vain yhdellä tietyllä tavalla. -Jos asut omasta mielestäsi väärässä paikassa, niin uusi paikka on jo olemassa. Saat tiedon tuosta paikasta juuri silloin, kun olet valmis tuon tiedon vastaanottamaan. Nauti siitä paikasta, jossa juuri nyt olet ja sen hyvistä puolista ja olet koko ajan matkalla suorinta tietä kohti tuota uutta paikkaa. -Jos et pidä työstäsi, niin löydät uuden

  Onko demokratia parempi yhteiskuntajärjestelmä kuin harvainvalta tai diktatuuri? Yhteiskuntajärjestelmä ei tee ketään onnelliseksi tai onnettomaksi. Demokratiassa ihan kuka tahansa voi ryhtyä kansanedustajaksi tai ministeriksi, yhteiskunnallinen valta-asema ei tee ihmistä onnellisemmaksi eikä vallan puute onnettomaksi. On ihmisiä, jotka ovat olleet todella tyytyväisiä Neuvostoliitossa ja onnettomia demokratiassa. Onnellisuus on tunnetila, rakkautta omaa itseä kohtaan ja kunnioitusta muita ihmisiä ja elämää kohtaan, eikä se johdu yhteiskuntajärjestelmistä tai mistään muustakaan itsemme ulkopuolisesta asiasta. Rajallisuutta kokeva ihminen vain kuvittelee, että joku muu aikaansaa hänen kärsimyksensä, kuin hän itse.

  Ovatko kaikki poliitikot ahneita typeryksiä? Kaikki poliitikot ovat yksilöitä, joka hetki. Valta ei tee ihmisestä tietynlaista. Valtaa voi käyttää joko intuitiotilassa tai pelon vallassa, laskelmoiden - tai välinpitämättömänä. Jos näkee toisen ihmisen eli poliitikon "tyhmänä" näkee itsensä sellaisena. Jokainen valitsee aina itse, millaisia uhrauksia haluaa elämässä tehdä. Se, joka nauttii poliitikkona toimimisesta, ei tunne syyllisyyttä ja rakastaa rahaa, on onnellinen - edellyttäen, että hän ei ole myöskään ylpeä. Politiikka on teatteria ja poliitikot näyttelijöitä. Maksammehan me muillekin viihdetaiteilijoille. Ja toisaalta poliitikot tekevät myös erittäin pitkäveteistä työtä, yrittävät kontrolloida yhteiskuntaa ja muita ihmisiä laeilla ja asetuksilla, mikä on todellisuudessa mahdotonta. Jokainen ihminen voi kontrolloida vain itseään. Ja silti poliitikkoja syytetään paljon. Siksi vain harvat ryhtyvät poliitikoiksi. Eivät kaikki ihmiset halua tuomareiksi, vanginvartijoiks

  Onko maailma muuttumassa "paremmaksi" vai "huonnommaksi" maapallon värähtelytaajuuden kohotessa? (ns. Schumannin resonanssi) Miltä sinusta tuntuu? Sinun näkemyksesi ja kokemuksesi maailmasta on nimittäin ainoa "totuus" maailman tilasta. Maailmantilanteen "korjaaminen" lähtee siis joka hetki vain jokaisesta yksilöstä itsestään. Jos näet maailman paikkana, jossa monet kärsivät, niin muuta omaa näkökulmaasi eli lopeta kärsimyksen tuijottaminen, taivastelu ja syytteleminen. Kärsimys on aina jokaisen maailmaa todeksi havaitsevan henkilökohtainen valinta, jota ei voi poistaa säälimällä. Viattomia uhreja ja pahoja ihmisiä ei ole olemassa. Jos osa ihmiskunnasta tuntee jo "elämän opettamana" usein tietoisesti myötätuntoa ja kunnioitusta niin osalla ihmiskunnasta on edelleen vapaus tuntea myös ylpeyttä, sääliä, vihaa ja pelkoa. Elämme tälläkin hetkellä jokainen vain omassa universumissamme. Se miltä "maailma näyttää" riippuu siis omas

  Olet ikuinen, koska olet ikuisesti epätäydellinen - joku toive on siis joka hetki toteutumatta ja siksi toteutumassa. Jos olisit täydellinen, niin olisit jo valmis, etkä siis ikuinen. Koska olet ikuisesti epätäydellinen, niin jokaiseen hetkeen sisältyy uusi mahdollisuus ja uusi toivo. Toivottomuutta ei siis koskaan ole, ellet itse tunne toivottomuutta. Luot jokaisen hetken uudeksi silloinkin, vaikka luot koko ajan samanlaista. Jos uskot muutokseen, niin muutos tapahtuu. Katso siis eteenpäin, älä jalkoihisi tai taaksesi. Menet aina sinne, minne nenä näyttää. Ja jos olet iloinen, niin kuljet kohti iloa. Sinä olet oman todellisuutesi ainoa havaitsija. Ja siksi todellisuutesi on juuri sellainen, kuin millainen sinä tunnet olevasi - juuri nyt.

  Kannattaako pelätä? Ei kannata, pelot manifestoituvat eli todellistavat itseään. Omat valmiit pelkouskomukset kannattaa kuitenkin tiedostaaa. Intuitiivinen eli vaistomainen reaktio ei ole pelkoa. "Vähältä piti" -tilanteissa pelastut, koska et halua loukkaantua etkä kuolla. Voit kuolla millä hetkellä tahansa, joko ilman syytä tai jostain syystä, jos haluat kuolla. Manifestoit oman kuolemasi eli muodonmuutoksen aina itse. Ihminen, joka tiedostaa omat pelkonsa voi olla viisas ja välttää asiaa, jota tietää pelkäävänsä. On ihmisiä, jotka elävät villien eläinten kanssa eivätkä pelkää. Jos he tuntevat pelkoa, he ovat vaarassa. Sama pätee myös kesyeläinten kanssa toimiviin kuten ihmisiin: Suuri osa hevosihmisistä pyrkii hallitsemaan hevosia varusteilla, ei vaistonsa ohjaamina (jolloin heillä olisi suora yhteys hevosiin). Sirkuksissa on aina työskennellyt ihmisä, jotka nielevät pelottomasti lasinsiruja ja tulta. Ja akrobaatteja jotka "uhmaavat kuolemaa" päivittäin. He ovat

  Oliko väkivallattomasta vastarinnasta kuuluisaksi tullut Mahatma Gandhi itse myötätuntoinen vai "kuin kuka tahansa passiivista vastarintaa käyttävä anarkisti"? Sama kysymyshän esitetään usein myös koskien "temppelissä riehunutta ja masentunutta" Jeesusta ja "Myanmarin sotaisia buddhalaismunkkeja". Kukaan ihminen ei ole aina myötätunnon tunnetilassa. Uskonto tai filosofia ei siis tee kenestäkään ihmisestä epäihmistä, joka ei tuntisi myös negatiivisia tunteita. Filosofia tai uskonto näyttäytyy aina juuri sellaisena, kuin millaisia sen kannattajat yksilöinä kunakin hetkenä ovat. Ja siksi pelokas tai katkera ihminen voi nähdä myös maineikkaat rakkauden opin julistajat vihaisina, siis omasta näkökulmastaan. Rakkauden oppi ei kuitenkaan muutu vihan opiksi siksi, että oppia tunnetuksi tekevä ihminen tuntee joskus myös vihaa eli pelkoa. Metafysiikan näkökulmasta kukaan ei koskaan kuole, joten on turha väitellä siitä, oliko joku edesmennyt maineikas henkilö eläes

  "Ihminen ei ole saari". Tälle sanonnalle on kaksi aivan erilaista tulkintaa, ja suuri osa ihmiskunnasta tulkitsee sanonnan pelosta käsin, egon näkökulmasta. Sananlaskun ”Kukaan ei ole saari” historia juontaa juurensa englantilaisen runoilijan John Donnen teokseen ”Meditation XVII” vuodelta 1624. Runossaan Donne käsittelee ihmisen yhteyttä toisiin ihmisiin ja korostaa, että jokainen ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta. Runossa Donnen kirjoittaa: ”No man is an island, entire of itself; every man is a piece of the continent, a part of the main.” Tämä lause on myöhemmin kiteytynyt sananlaskuksi ”Kukaan ei ole saari”. Sananlaskua käytetään siis usein korostamaan ihmisten keskinäistä riippuvuutta ja tarvetta yhteisöllisyydelle. Sanonnan rohkeuteen ja myötätuntoon perustuva tulkinta on, että olemme joka hetki toinen toistemme kanssaluojia, mutta valitsemme itse, keiden kanssa luomme todellisuutta. Muodostamme siis sosiaalisen verkoston, jossa parhaimmillaan hyödymme toinen tois

  Mitä ovat addiktiot eli riippuvuudet? Addiktioissa eli kärsimystä aiheuttavissa "huonoissa tavoissa" on kyse tavasta yrittää kohottaa matalaa tunnetilaa päihteillä, pelaamisella, rakastumalla ihmisiin, harrastamalla pakonomaista seksiä, ostamalla tavaraa, syömällä, tekemällä liikaa töitä ym. Tällaiset addiktiot aiheuttavat kärsimystä siksi, että ihminen ei koe onnellisuutta eikä tule onnelliseksi, ellei hän ole onnellinen myös ILMAN tuota addiktoivaa asiaa: Viina tekee masentuneen vihaiseksi; rakastuminen toiveikkaana tai turhautuneena johtaa pettymykseen, jos ihminen ei rakasta itseään; pelaaminen johtaa pettymykseen, ellei pelaaja nauti myös häviämisestä, jolloin hän voisi lopulta voittaa; vaatteita usein ostava ihminen yrittää ilahduttaa itseään tekemällä heräteostoksia (ostobulimia), joita hän ei edes olisi halunnut ostaa (ne eivät siis olleet "toiveiden täyttymys" vaan eräänlaista huumetta); syömällä itseään lohduttava ihminen vihaa itseään, kun hän ei enää n

  Miksi menneiden elämien aikaansaamista "karmaveloista" ei kannata puhua edes huumorimielessä? Monet ihmiset saavat "tietoa" tällaisista menneiden elämien tapahtumista selvänäkijöiltä ja regressioterapeuteilta. Nainen esim. saattaa pyrkiä selittämään tässä elämässä kokemaansa huonoa kohtelua miesten taholta sillä, että hän ITSE oli edellisessä elämässään julma macchomies ja sovinisti. Todellisuudessa hän on itse mahdollistanut kokemansa huonon kohtalon pyrkimällä miellyttämään miehiä ja uskomalla olevansa uhri. Menneiden elämien ja myös "karmojen" kauhistelu ja esittely on romanttista dramatiikkaa, eräänlaista viihdettä, joka perustuu oman itsen ja oman sielun korostamiseen, siis ylpeyteen. Se on täysin inhimillistä, näennäisesti "terapeuttista" uteliaisuutta, mutta ongelmana on siis se, että aktivoimme myös tässä elämässä sellaisia "pahoja" asioita, joita uskomme kokeneemme edellisessä elämässä. Inkarnaatioiden selvittelystä voi siis

  Mistä johtuu nykytilanteeseen "tyytyminen", joka on todellisuudessa tyytymättömyyttä ja manifestaatioiden odottamista? Tällainen tila voi kestää pitkäänkin siksi, että tyytyväisyyden todellisena MOTIIVINA on manifestaatio, ei siis elämänilo itsessään. Manifestaatiothan mahdollistuvat, kun päästämme niistä kokonaan irti. Emme siis YRITÄ manifestoida mitään tiettyä asiaa, vaan keskitymme ihan muihin iloa tuottaviin asioihin. Irtipäästäminen on teoriassa helppoa mutta käytännössä usein hyvin vaikeaa, koska palaamme aina tuttuihin ajatuskuvioihin, joihin liittyy jo valmiita negatiivisia uskomuksia. Ja siksi jäämme kiinni "odottamisen oravanpyörään". Ja mitä voimakastahtoisempi ihminen on kyseessä, niin sitä tiukemmin hän tarrautuu ajatukseen yrittämisestä ja asioiden "selvittämisestä", vaikka hän teeskentelisikin huoletonta. Siksi noin 10 minuuttia kestävä meditaatio eli ajatusmelun hiljentäminen säännöllisesti joka päivä on tärkeää (päästät kokonaan irti aj

  Vaikka monet itseään todellistavat pelkouskomukset liittyvät monoteististen uskontojen kuten kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden perinteisiin ja seurakuntien toimintaan, niin negatiivisiin asioihin keskittyminen ei ole pelkästään ihmisen "alamaisuuteen" keskittyviin uskontoihin liittyvä ilmiö. Sitä esiintyy myös tarot- ja astrologiapiireissä, wicca-yhteisöissä ja monisssa muissa henkisissä yhteisöissä. Astrologit varoittelevat epäedullisista ja haastavista transiiteista ja tarotennustajat edessä olevista ongelmista ja "narsistisista" kanssaihmisistä, joista pitää hankkiutua eroon. Okkultistit "ajavat pois pahoja henkiä" tai "kummituksia". Monet inkarnaatioihin uskovat ihmiset pitävät ihmiselämää ja jälleensyntymän kiertoa "kouluna" ja keskittyvät siksi elämän ja inkarnaatioiden "suorittamiseen" ja "karmojen purkamiseen". Tällöin huomio on siis kuitenkin egoismissa eli rajallisuudessa, ei rajattomuudessa, vaikka

  Miksi sanonta "kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu" on aina totta? Kaikki asiat elämässämme ovat aina joka hetki täydellisessä synkroniassa eli harmoniassa toisiinsa nähden riippumatta siitä, tuntuvatko ne miellyttäviltä vai epämiellyttäviltä. Kun et enää kiinnitä huomiotasi johonkin noista asioista, eli päästät vanhasta irti, niin tuo asia poistuu elämästäsi. Ja kun se on poistunut todellisuudestasi, niin koko elämäsi saa "uuden muodon" eli kaikki elämäsi osatekijät järjestyvät synkronisesti uudelleen. Se, mitä näennäisesti menetit ei ole menetys, jos arvostat muutosta ja sen mahdollistamia uusia asioita. Jos lapsesi tai puolisosi muuttaa pois kotoa tai joku perheessäsi kuolee niin se ei tarkoita, että menetät tuon lapsen tai puolison tai kuolleen ihmisen lopullisesti. Sinun elämäsi jatkuu, uudistuneena, täynnä uusia mahdollisuuksia. Tästä syystä ihmiskunta on aina juhlinut siirtymiä, ja niiden kunniaksi on järjestetty siirtymäriittejä, kuten häitä, hauta

  Miksi temppelirakennukset ovat perinteisesti olleet kaikissa kulttuureissa koristeellisia ja ylellisiä? (suomalainen askeettinen ja pelkistetty kirkkosali on poikkeus säännöstä) Perinne kuvastaa shamanistista ajatusta siitä, että "vauraus tulee vaurauden luo, runsaus tulee runsauteen uskovan ja runsautta havaitsevan luo". Mielikuvamme siis todellistuvat, jos uskomme niihin. Niin itämaisten uskontojen ja intiaanikulttuurienkin temppelit ja "pyhät paikat", ja alun perin katoliseen kulttuuriin perustuneen luterilaisuudenkin kirkot on päällystetty tai sisustettu kullalla ja runsailla koristeilla, koska kulta symbolisoi aurinkoa ja koristeellisuus luomakunnan rajatonta vaurautta. Myös katolisten ja ortodoksien pappien ja piispojen pukeutuminen symbolisoi sitä, että olemme henkiolentoja kehossa, siis "luojia". Paavi saa hiippalakillaan symbolisesti yhteyden korkeampaan olemukseensa eli "elämän energiaan". Samanlainen henkiyhteyden symboli on ollut my

  Miksi mainetta ja kunniaa haluava ihminen ei ole onnellinen? Se johtuu siitä, että kehuja ja mainetta kaipaava ja haluava ihminen on korkeintaan ylpeä eli pelokas eikä siis tunne omaa arvoaan. Ja "ylpeys käy lankeemuksen edellä", koska ylpeä vetää puoleensa muita ylpeitä, jotka ovat hänelle kateellisia. Ja siksi muiden arvostuksesta riippuvainen ihminen näkee maailman paikkana, jossa täytyy kilpailla ja taistella lunastaakseen oman arvonsa. Ja sehän ei ole koskaan totta: Jokainen ihminen on täsmälleen yhtä arvokas, aina. Arvostuksen haluaminen johtaa aina kärsimykseen, koska niin kauan, kun ihminen ei itse tunne omaa arvoaan, hän joutuu etsimään sitä loputtomasti - koska hän etsii sitä väärästä paikasta eli itsensä ulkopuolelta. Sama pätee kaikkeen muuhunkin, mitä elämäämme haluamme: Saat aina sitä, mitä itse uskot saavasi, koska tiedät saavasi sen, ja tieto on taajuudeltaan sama asia kuin rakkaus, rajattomuus, toiveiden manifestoitumisen mielentila.

  Olet yhtä arvokas aina, onnistut tai et. Et siis ole toiveikkaana, vihaisena tai pelokkaana yhtään arvottomampi kuin jos uskot itseesi ja menestyt. Menestyksen ja voittamisen kokemus edellyttää sitä, että tiedät miltä häviäminen ja epäonnistuminen tuntuu. Älä siis koskaan mittaa omaa arvokkuuttasi luomustesi eli manifestaatioiden mukaan. Mutta älä myöskään ole ylimielinen ja sano, että et haluakaan mitään. Älä pakene materiaalista maailmaa sanomalla, että olet "henkinen ihminen". Elät maailmassa ja olet itsekin materiaa. Jos olet epäonnistunut paljon, niin se ei tarkoita sitä, etteivät toiveesi ole olemassa. Ne ovat olemassa koko ajan ja odottavat, että uskot niiden olemassaoloon. Ota yksi askel kerrallaan unelmiasi kohti ja luota tuohon askeleeseen. Jokainen askel, joka vahvistaa luottamustasi elämään on arvokas. Sinun ei siis tarvitse eikä pidä tietää edessä olevan matkasi jokaista käännettä tarkasti etukäteen. Kaikkeuden synkronia on kuin GPS-järjestelmä, joka tietää, mi