Miksi menneiden elämien aikaansaamista "karmaveloista" ei kannata puhua edes huumorimielessä?
Monet ihmiset saavat "tietoa" tällaisista menneiden elämien tapahtumista selvänäkijöiltä ja regressioterapeuteilta. Nainen esim. saattaa pyrkiä selittämään tässä elämässä kokemaansa huonoa kohtelua miesten taholta sillä, että hän ITSE oli edellisessä elämässään julma macchomies ja sovinisti. Todellisuudessa hän on itse mahdollistanut kokemansa huonon kohtalon pyrkimällä miellyttämään miehiä ja uskomalla olevansa uhri.
Menneiden elämien ja myös "karmojen" kauhistelu ja esittely on romanttista dramatiikkaa, eräänlaista viihdettä, joka perustuu oman itsen ja oman sielun korostamiseen, siis ylpeyteen.
Se on täysin inhimillistä, näennäisesti "terapeuttista" uteliaisuutta, mutta ongelmana on siis se, että aktivoimme myös tässä elämässä sellaisia "pahoja" asioita, joita uskomme kokeneemme edellisessä elämässä.
Inkarnaatioiden selvittelystä voi siis tulla itseään toteuttava itserankaisumenetelmä, aivan kuten muistakin terapioista, joissa ei keskitytä uusiin mahdollisuuksiin vaan menneisyyteen. Ja oman itsen rankaiseminen mistään menneisyydessä tapahtuneesta (saati kuvitellusta) on aina tarpeetonta ja haitallista.
Samanlainen yksilöiden mahdollisuuksia rajoittava järjestelmä on intialainen kastijärjestelmä, joka vaikuttaa edelleen, vaikka se on jo kauan sitten lopetettu.
Olemme itse omien rajattomien mahdollisuuksiemme ainoa este.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, esitä kysymyksiä tai ilmoittaudu Korkean tunnetaajuuden kohtaamisiin (Barbaarikartanossa) täällä!