Blogit 12/2019

 

SOL, joulukuu 2019

30.12.2020

Sinä luot vain oman todellisuutesi – kaikki muut ihmiset luovat itse omansa

Aina, kun olemme  negatiivisessa tunnetilassa, luovutamme pois oman rajattoman voimamme sallia itsellemme unelmiamme.

Osa omasta voimastaan ja unelmistaan luopuneista  ihmisistä ajautuu osaksi muiden ihmisten unelmia, koska he eivät usko omiin unelmiinsa, mutta löytävät samalla tunnetaajuudella olevan toisen ihmisen, joka yrittää uskoa omiin unelmiinsa, mutta ei todellisuudessa usko niihin. Omista unelmistaan luopuneet ihmiset syyttävät noita unelmoijia siitä, että nämä pyrkivät toteuttamaan omia unelmiaan. Mutta tällaisessa tilanteessa siis myös unelmiaan kohti pyrkijä on negatiivisessa tunnetilassa, koska hän YRITTÄÄ toteuttaa unelmiaan, eikä ota niitä vain vastaan, eli salli. Ja samalla hän tuntee syyllisyyttä siitä, että joutuu ikään kuin ”pakottamaan” kumppaninsa mukaan omiin, toivottomalta tuntuviin  yrityksiinsä tavoittaa noita päämääriä. Syyttäjä ja syyllinen ovat siis löytäneet toisensa, koska heillä on sama tunnetaajuus. Suurin osa ihmiskunnasta kokee elämänsä tällaisena taisteluna, josta he uskovat vapautuvansa vain kuolemassa. Eli he näkevä elämän eräänlaisena kestävyyyskokeena ja testinä, josta on vain jostain syystä selvittävä, lunastaakseen oikeuden olemassaoloon. Todellisuudessa olemme kuitenkin kaikki jo lähtökohtaisesti mittaamattoman arvokkaita, eikä kukaan eikä mikään voima meidän ulkopuolellamme koskaan testaa meitä, vaan luomme haasteemme ja kärsimyksemme aina täysin vapaasti itse.

Esimerkki: Toinen puolisoista haluaa, että koti on siisti, ja hän siivoaa paljon, mutta keskittyy negatiivisessa tunnetilassa eli katkerana siihen, että hänen puolisonsa ei siivoa yhtä paljon. Pysymällä negatiivisessa tunnetilassa tuo siivoava pakottaa puolisonsakin pysymään negatiivisessa tunnetilassa, eli siivoaja ”näkee puolisonsa laiskana sotkijana”, jolloin tämän on myös pakko ilmentää tuota uskomusta. Ja tuo siivoava yrittää ”kouluttaa” sotkijasta siivoajaa, koska uskoo tuntevansa onnellisuutta vain sitten, kun sotkijakin siivoaa. Mutta vaikka tämä syytetty osapuoli pakottaisikin itsensä siivoamaan, niin hän ei siivoa omasta halustaan, vaan pakotettuna, jolloin molempien osapuolten negatiiviset tunnetilat aiheuttavat jatkuvaa tyytymättömyyttä ja riitaa molemmissa. Ja riidat ovat aina pohjattomia. Siivoajan negatiivisen tunnetilan syy ei nimittäin ole hänen sotkeva puolisonsa, vaan se, että hän on itse erossa omasta korkeammasta minästään tuomitessaan puolisoaan. Mutta jos sen sijaan tuo siisteyttä arvostava onkin  korkeassa tunnetilassa, ja siivoaa siivoamisen ilosta, eli ”toteuttaa omaa unelmaansa”, niin myös hänen puolisonsa voi pysyä korkeassa tunnetilassa, jolloin hän inspiroituu tekemään vapaaehtoisesti sellaisia asioita, joita tuo siivoajakin toivoo. Ja tällöin MOLEMMAT parisuhteen osapuolet toteuttavat omia unelmiaan, ja myös toinen toistensa unelmia, ja kokevat näin onnellisuutta.

Mutta palataan vielä parisuhteeseen, joka  perustuu negatiivisiin tunnetiloihin, ja niiden luomaan sidokseen. Usein tällainen liitto saattaa kestää pitkäänkin, ja syy on siis negatiivisissa tunnetiloissa, ja siinä, että nuo roolit ovat jollakin muulla elämänalueella myös toisin päin. Eli unelmiaan kohti yrittävällä on kuitenkin jotakin annettavaa myös kumppanilleen, joka on  ottanut tuossa suhteessa ”uhrin” roolin. Eli myös syyllisyyttä tunteva kokee itsensä syyttäjän uhriksi, jollain toisella elämänalueella.

Moni ajattelee tässä kohtaa, että tuollaistahan elämän kuuluukin olla, molemmat osapuolet kärsivät, ”elämä ei ole kurjuutta kummempaa”, mutta molemmilla on toinen toisilleen kuitenkin edes jotakin annettavaa, eli silloin tällöin koemme myös lyhyitä iloisia hetkiä, jotka saavat meidät jaksamaan päivän kerrallaan, vaikka suurimman osan yhdessä kokemastamme ajasta olemmekin turhautumisen ja näköalattomuuden tunnetiloissa. Eli ajattelemme, että vähään tyytyväinen ei petykään kovin paljon.

Juuri tällainen ”pessimisti ei iloitse suuresti, mutta ei petykään raskaasti” -asenne pitää suurimman osan maailman  ihmisistä turhautuneina, kärsimättöminä, kateellisina, katkerina, pettyneinä, ja ajoittain apaattisina ja masentuneina. Siis pääosin onnettomina, ja korkeintaan  toiveikkuuden tunnetilassa, eli alati ”tuleviin onnenhetkiin” tähyävinä, vaikka voimme kokea onnellisuutta vain juuri nyt, emme siis koskaan tulevaisuudessa.

Ja tästä syystä monien ihmisten on lähes mahdotonta uskoa, että he luovat täysin vapaasti itse oman todellisuutensa, ja että he voisivat saada ja saavuttaa MITÄ TAHANSA mitä he haluavat, jos he vain itse sallisivat nuo asiat itselleen. Tällaisten ihmisten elämässä ei tunnu juuri mikään koskaan muuttuvan, ja tämä johtuu siis  siitä, että heidän uskomuksensa vallitsevaan todellisuuteen on niin vahva, he tuijottavat jo manifestoitunutta ja ”olemassaolevaa” niin tiiviisti, että vaikka he luovat todellisuuttaan koko ajan uudeksi, niin he luovat koko ajan samaa, josta siis syntyy muuttumattomuuden ja pysyvyyden illuusio. Eli vaikka tällainen ihminen kulkee koko ajan eteen päin – emme pysy elämämme aikana koskaan paikallamme – niin koska hän katsoo koko ajan maahan, ja havaitsee vain  hiekkaa, niin hän ei näe muuta kuin hiekkaa. Jos hän kohottaisi edes hieman katsettaan, niin hän näkisi myös kauniita kukkia tien vierellä, ja vielä korkeammalle tähytessään hän näkisi myös horisontin, eli rajattomat mahdollisuudet. Todellisuutemme perustuu siis aina vain siihen, missä mielentilassa koemme kulloisenkin hetkemme, eli millaisena todellisuutemme itse havaitsemme.

Ja jos siis  kaksi samalla, matalalla tunnetaajuudella olevaa ihmistä elää yhdessä, niin he löytävät toinen toisistaan ”tanssipartnerin”, joka tuntuu turvalliselta, koska tuon kumppanin tunnetaajuus on siis sama. Ja vaikka side näiden kahden ihmisen välillä onkin pääosin negatiivisiin tunteisiin perustuva, eli molemmat syyttävät toisiaan, ja molemmat kokevat syyllisyyttä, molemmat pelkäävät menettävänsä toisensa, ja molemmat tuntevat ajoittain siksi mustasukkaisuutta – niin he eivät kuitenkaan koe olevansa ”täysin yksin maailmassa”, vaan  ehdollinen rakkaus pitää heidät kiinni toisissaan.

Ehdollinen rakkaus on siis sitä, että syytämme toista ihmistä siitä, että olemme itse erossa omasta korkeammasta minästämme. Tuo toinen ihminen on täysin syytön, mutta me vain kuvittelemme, että hän siis omalla käytöksellään aiheuttaa negatiivisen tunnetilamme.

Jos nimittäin kyse olisi aidosta, ehdottomasta rakkaudesta, niin tämän liiton osapuolet eivät pelkäisi  menettävänsä toisiaan, eikä kumpikaan  syyttäisi toista siitä, etä hänen omat unelmansa eivät ole toteutuneet, vaan molemmat ymmärtäisivät luovansa täysin vapaasti itse oman todellisuutensa, ja kumpikin iloitsisi kumppaninsa unelmista, ja kannustaisi kumppaniaan toteuttamaan niitä.

Rakkauden paradoksi on, että negatiivisessa tunnetilassa ollessamme pelkäämme tuntea ehdotonta rakkautta, koska pelkäämme, että jos päästämme irti ehdollisesta rakkaudesta, ja negatiivisesta tunnetilastamme, niin menetämme myös  negatiivisessa tunnetilassa edelleen olevan puolisomme. Eli pelkäämme sitä, että jos sallimme itsellemme onnellisuutta, eli sallimme oman tunnetilamme kohota, niin tunnetaajuuksiemme välinen taajuusero pakottaa meidät eroamaan puolisostamme, koska vetovoiman laki ei mahdollista kahden eri tunnetaajuudella olevan ihmisen yhteiseloa.

Tässä pelossa on totta toinen puoli, mutta huomaa, että pelot eivät koskaan toteudu,  jos tunnetilasi on korkea, vaan TOIVEESI toteutuvat korkeissa tunnetiloissa! Jos nimittäin pidät kiinni omista unelmistasi, eli todella uskot niihin, eli et YRITÄ VÄKISIN toteuttaa niitä, vaan luotat universumiin ja vetovoiman lakiin, eli korkean tunnetilasi voimaan, niin koska sinä olet korkeassa tunnetaajuudessa, niin sinä kuljet koko ajan kohti omia unelmiasi.  Kun taas kumppanisi, joka ei  usko sinun unelmiisi, mutta ei myöskään omiinsa,  kulkee eri suuntaan, koska hän siis jää negatiivisiin tunnetiloihinsa, tuntee katkeruutta, syyttää sinua ”karusta kohtalostaan”, eikä ymmärrä luovansa täysin vapaasti itse oman todellisuutensa.

Eli menetätkö siis rakkautesi siksi, että tunsit ehdotonta rakkautta, sekä itseäsi, että kumpaniasi kohtaan? Väärä tulkinta, näköharha.

Jos nimittäin olisit pysynyt kumppanisi kanssa noissa negatiivisissa tunnetiloissa, eli olisit edelleen syyttänyt ja syyllistynyt, niin ette kumpikaan olisi sallineet itsellenne omia unelmianne. Mutta koska uskalsit edelleen unelmoida, ja valitsit siksi lopulta ehdottoman rakkauden, niin vapautit sekä itsesi, että kumppanisi, tuosta negatiivisten tunteiden luomasta vankilasta, sillä sinun TODELLINEN toiveesi ei missään vaiheessa ollut parisuhde, joka pysyy ”hengissä” molempien osapuolten tuntemien negatiivisten tunteiden takia. Vaan negatiiviset tunteesi ja kokemuksesi ovat luoneet korkeamman minäsi taajuuteen aivan uuden, unelmiesi parisuhteen, joka perustuu täydelliseen vapauteen, ja ehdottomaan rakkauteen! Ja jos haluat olla onnellinen – onnellisuushan on vain olemista korkeassa tunnetilassa – niin sinun on valittava tuo unelmiesi parisuhde, ja jätettävä taaksesi negatiivisiin tunteisiin perustuva tunnesidos.

Tässä kohtaa saatat jälleen  pelästyä: En haluakaan olla tietoinen luoja, jos onnellisuuteni ja unelmieni toteutumisen  hintana on rakkaan parisuhteeni ja puolisoni menettäminen!

Jälleen väärä tulkinta. Ensinnäkin: Tietoisen luojan polulta ei ole paluutta, eli jos olet harjoitellut korkeassa tunnetilassa pysymistä, niin olet ollut jo pitkään  matkalla kohti sydämesi toiveita, etkä siis voi enää palata entiseen, negatiivisiin tunteisiin perustuvaan elämääsi. Olet siis jo  ”laajentunut”, ja luonut itsellesi uuden tulevaisuuden. Toiseksi: Se kuva, joka  sinulla on puolisostasi, on ollut omien negatiivisten tunteidesi luoma, ei siis suinkaan todellinen. Eli jos olet täysin rehellinen itsellesi, niin olet ITSE ollut turhautunut puolisoosi (siis omaan negatiiviseen luomukseesi hänestä!), yrittäessäsi pyrkiä kohti omia unelmiasi – sillä kun olet yrittänyt ja taistellut, niin sinunkin tunnetilasi on ollut negatiivinen.

Mutta kun vihdoin sallit oman tunnetilasi kohota – et siis enää yritä mitään, vaan uskot unelmiisi aidosti, päästät irti – ja annat myös kumppanillesi vapauden suunnata kohti omia unelmiaan, niin jos edelleen tunnet rakkautta häntä kohtaan, niin rakkautesi onkin nyt ehdotonta, ei ehdollista, siis menettämisen pelkoon perustuvaa.

Ja kun sekä sinä, että kumppanisi olette nyt ”vapautuneet negatiivisesta sidoksestanne”, niin jos kumppanisi edelleen tuntee rakkautta sinua kohtaan, niin hänkin voi nyt sallia oman tunnetilansa kohota, jolloin te olettekin molemmat jälleen samalla tunnetaajuudella, ja löydätte toinen toisenne uudelleen. Mutta jos kumppanisi EI salli tunnetilansa kohota, vaan jää katkeruuden tunnetilaan, niin hän löytää itselleen negatiivisessa tunnetilassa olevia uusia kanssaluojia. Kun taas sinä löydät korkeassa tunnetilassa olevan, sydämesi toveiden mukaisen kumppanin.

Mutta hyvin usein tuo sydämesi toiveiden mukainen kumppani onkin juuri se puoliso, jonka ehdoton rakkautesi vapautti toteuttamaan myös omia unelmiaan, eli rakastamaan sekä itseään, että sinua ehdoitta.

Universumi on aina synkroniassa, eli kaikki olevainen, Kaikki Mikä On, hakeutuu aina harmoniaan toisiinsa nähden, eli universumin rajaton viisaus saa myös sinun unelmasi, ja kumppanisi unelmat, sopusointuun keskenään. Eli sinun tehtäväsi ei ole toimia synkroniaa luovana  moottorina, sinun tehtäväsi ei ole yrittää sovittaa omia ja kumppanisi unelmia toisiinsa, se on universumin ja vetovoiman lain tehtävä. Eli tee asioita elämässäsi aina VAIN siksi, koska haluat tehdä niitä, eli tee aina sitä, mitä rakastat. Jos uhraudut kenen tahansa toisen ihmisen puolesta, niin et rakasta itseäsi, etkä myöskään tuota toista ihmistä.

Ehdoton rakkaus mahdollistaa siis KAIKEN, mitä todella haluamme, eli vain ehdoton rakkaus voi tehdä sinut, ja myös kumppanisi onnelliseksi. Ole siis rohkea, ja valitse aina ja joka hetki ehdoton rakkaus, valitse ilo ja onnellisuus!

29.12.2019

Suhtaudu aina myötätunnolla epätoivoisiin, pelkääviin ja vihaisiin ihmisiin – eli älä laskeudu heidän tunnetaajuudelleen

Koska värähtelytaajuus maapallolla kohoaa eksponentiaalisesti, niin myös tuntemiesi ”järkevien” ihmisten käytös saattaa vaikuttaa sinusta joskus kummalliselta ja arvaamattomalta. Tämä johtuu siitä, että sellaisetkin ihmiset, jotka ovat aiemmin olleet huolettomia, ja usein korkeassa tunnetilassa, mutta jotka eivät ymmärrä luovansa itse oman todellisuutensa ajatuksillaan,  saattavat nyt syöksyä ajoittain yhä syvemmälle negatiivisiin tunnetiloihin. He siis luovat sekä positiivista, että negatiivista todellisuuttaan ”vahingossa”.

Sillä kaikki, mihin kohdistamme huomiomme, lisääntyy, ja jos tunnetilamme on negatiivinen, eli vastustamme asioita, niin myös tuo vastustamamme  asia lisääntyy –  ja ongelma, jonka olemassaoloon itse uskomme, kasvaa. Universumissa ei siis voi koskaan päästä mistään asiasta eroon vastustamalla sitä, voimme vain vetää asioita puoleemme. Ja tästä syystä ns. hyväätarkoittavatkin ihmiset saattavat näinä aikoina joutua eräänlaisen hysterian valtaan, ajaessaan itselleen tärkeitä asioita, eli ”vastustaessaan pahuutta, epäkohtia  ja epäoikeudenmukaisuutta”. Sillä kaikki nämä siis vain lisääntyvät, mitä enemmän he niitä vastustavat! Voimme ”parantaa maailmaa” ainoastaan korkeasta tunnetasosta käsin, inspiroituneina.

Ja on syytä  huomata, että myös puolisomme, lapsemme ja lemmikkieläimemme ovat tunnetasolla  osa meitä, eli myös he ajautuvat usein samoihin  tunnetiloihin kanssamme, eli heijastavat meidän tunnetilojamme, mikäli elävät kanssamme. Tosin monet lapset kykenevät ainakin jossain määrin suhtautumaan vanhempiensa pelkoihin, huolehtimiseen ja varoituksiin kiinnittämättä niihin huomiota, ja tämä kyky johtuu siis siitä, että lapset muistavat vielä paremmin oman kokeamman olemuksensa.

Lemmikeistä kesyt laumaeläimet ilmentävät  herkimmin ihmisen tunnetiloja, ja tästä syystä esim. koirien ja hevosten allergiat ja muut sairaudet ovat lisääntyneet, hyvinvoinnista ja huolenpidosta huolimatta. Kissat ovat  usein itsenäisempiä, ja kykenevät ylläpitämään korkeaa tunnetilaansa omistajansa matalista tunnetiloista välittämättä, etenkin jos ne saavat liikkua vapaana luonnossa, ja kesyttömien eläinten seurassa.  Siksi henkisesti hyvinvoivan kissan kanssa seurustelu  onkin erittäin tehokas vaihtoehto meditaatiolle. Mutta toisaalta kaupunkiasunnossa asuessaan kissakin saattaa muuttua ”neuroottiseksi”, eli ilmentää käytöksellään tai sairastamisellaan omistajansa matalia tunnetiloja,  jos sen seurassa elää vaikkapa masennusta tai pelkoa usein  tunteva ihminen.

”Näytä minulle lemmikkisi, ja minä kerron sinulle, millainen sinä olet.”

Lemmikkien puolesta pelkääminen on myös itseään toteuttavaa. Yhä enemmän puhutaan esimerkiksi paukkuherkistä eläimistä, ja mitä enemmän ilotulitteiden käytttöä vastustetaan, niin sitä enemmän lemmikkien omistajat alkavat uskoa myös omien lemmikkiensä paukkuherkkyyteen, ja sitä enemmän ja voimakkaammin heidän lemmikkinsä myös reagoivat ilotulitteiden ääniin.  Uskomuksemme toteutuvat aina. Samaan aikaan lemmikit, joiden omistajat  eivät usko lemmikkiensä pelkäävän ilotulitteita, suhtautuvat ilotulitteisiin rauhallisesti. Ja tämä johtuu siis siitä, että lemmikit ovat tunnetasolla yhteydessä omistajiinsa. Ja omistajan mielentila vaikuttaa aina enemmän tai vähemmän myös lemmikin mielentilaan ja reaktioihin – ja erityisen paljon siis laumaeläinten mielentilaan.

Jos ympärilläsi on paljon ihmisiä, jotka kauhistelevat ja moralisoivat  ilotulitteiden räjäyttelyä, niin voit suojata omaa lemmikkiäsi kohdistamalla ajatuksesi muihin asioihin, tai pyrkimällä tuntemaan tietoisesti myötätuntoa näitä pelkääviä, moralisoivia ja vihaisia ihmisiä kohtaan. Mutta jos tunnet syyllisyyttä tai ärsyynnyt, niin omakin tunnetilasi on matala (koska siis yli päätään ”huomasit syyllistyä ja ärsyyntyä”), jolloin omakin lemmikkisi saattaa muuttua paukkuherkäksi, johtuen siis negatiivisesta tunnetilastasi, joka aiheutui siitä, että reagoit syyllisyydentunteella tuttaviesi moralisointiin. Jos et kiinnitä tuttaviesi iltulitevastaisuuteen huomiota, niin lemmikkisikin on rauhallinen, koska lemmikkisi reagoi siis sinun tunnetilaasi.

Ja myös lapset saattavat  lemmikkien tapaan ilmentää omien vanhempiensa arvottomuudentunteita, syyllisyydentunteita, pelkoja, vihaa ja katkeruutta, jos he ovat hyvin empaattisia, eli reagoivat voimakkaasti toisten ihmisten tunnetiloihin.

Pelot toteutuvat myös aina, jos uskomme niihin vahvasti. Esimerkiksi vakuutukset saattavat toimia ”plasebotyppisesti” onnettomuuksia ja rikollisuutta ehkäisevästi, jos vakuutuksenottaja kokee olevansa ”turvassa” otettuaan vakuutuksen. Mutta vakuutusasioihin keskittyminen saattaa myös lisätä ihmisen pelkoja, jos hän pohtii erilaisia riskejä usein, lukee riskejä ja onnettomuuksia käsitteleviä uutisia, ja keskustelee näistä riskeistä myös muiden ihmisten kanssa. Ja tällöin vakuutuksiin turvautuva ihminen voi myös manifestoida itselleen onnettomuuksia.

”Koputa puuta” ei ole alunperin ollut taikauskoinen, turha rituaali, vaan sen tarkoitus on ollut viestittää universumille, että asia josta puhutaan, ”älköön toteutuko”, ja että puuta koputtava on tietoinen omasta luomisvoimastaan, ja sanojensa mahdollisuudesta manifestoitua.

Henkivakuutukset saattavat joissain tapauksissa muodostua ”enteellisiksi”, eli pelkoja ja varautumista toteuttaviksi. Esimerkiksi masennusta ja syyllisyyttä tunteva henkivakuutuksenottaja voi jossain tapauksessa uhrautua kuolemalla perheensä puolesta, sillä oma kuolema saattaa olla vetovoiman lain aikaansaama ”helpoin polku” vaurastumiseen, jos perheellä on rahavaikeuksia.

Nykyisin esim. sosiaalisessa mediassa käytävä vilkas keskustelu voi siis  vahvistaa sekä negatiivisia, että positiivisia uskomuksiamme, ja kaikki, mihin keskitämme huomiomme, ja erityisesti kaikki, mitä KIRJOITAMME, saattaa tavalla tai toisella toteutua jossain vaiheessa. Eli negatiivista kirjoittelua, ja ”pelkojen maalailua ja lietsomista” kannattaa ehdottomasti välttää. Internet on erittäin tehokas luomisen väline, sekä hyvässä, että pahassa! Ja samalla tavalla toimii myös yhä todentuntuisempia tunne-elämyksiä tuottava elokuva- ja muu viihdeteollisuus.  Dokumenttien ja uutismateriaalin lisäksi siis myös fiktiota, joka herättää sinussa negatiivisia tunteita, ja jonka valtaan tunnetasolla voimakkaasti antaudut, kannattaa  välttää, ellet pysty suhtautumaan ”kauhuun” huumorilla. Sama pätee myös synkkään ja aggressiiviseen rock-musiikkiin: Viha kohottaa aina masentuneen tunnetilaa, mutta vihaan ei ole hyvä jäädä kiinni. Mutta jos taas nautit synkästä musiikista korkeassa tunnetilassa, eli koet tuon synkkyyden pikemminkin hauskana teatterina, etkä ahdistavanana, niin aggresiivisesta musiikista ei seuraa negatiivisia manifestaatioita.

Esimerkiksi kristittyjen  varoitukset ”demonisesta hevimusiikista” manifestoivat noita demoneita vain heidän omaan elämäänsä. Se, joka ei itse usko demoneihin, ei myöskään kohtaa niitä.

Rakkaus on ainoa todellinen voima universumissa. Demonit ovat ainoastaan negatiivisten uskomusten ja tunnetilojen luomaa harhaa.

27.12.2019

Ihmiskunta rakastaa draamaa – mutta kärsimys on silti aina tarpeetonta

Ihminen, joka ei ole harjoitellut tietoista luomista, eikä ymmärrä, että mielentiloja hallitsemalla voi hallita koko elämää, saattaa olla niin tottunut negatiivisiin tunteisiinsa, että hän kokee elämässään ”jatkuvaa draamaa”, yrittämättäkään saada tuota draamaa loppumaan. Eli hän kokee kyllä – kuten kuka tahansa meistä – välillä myös pieniä onnenhetkiä ja onnistumisia, mutta kun hän kohtaa vastoinkäymisen, niin hän suree ”kohtaloaan”, koska ei ymmärrä, että hän voisi myös välittömästi kääntää tuon vastoinkäymisen voitokseen, jos ei jäisi suremaan, eli tuijottamaan sitä!

Suru on siis aina negatiivinen tunne, myös ”nostalginen”, ja romanttinen suru. Melankolia ja ehdollinen rakkaus, kaipaus ja haikeus, ovat viihdeteollisuuden paljon käyttämiä draamanluojia, mutta mikään niistä ei ole koskaan puhdasta rakkautta ja euforiaa.

Emme sure enää hetkeäkään yhtään mitään kuoltuamme fyysisesti. Ja myöskään fyysisessä elämässä ei ehdottomasti rakastavalla, valaistuneella,  ole mitään syytä surra, sillä hän ei tunne enää erillisyyttä.  Kuolemaa ei ole olemassa, eikä sitä  siis tarvitse surra. Rakkauden menetystä ei tarvitse surra, sillä voimme tuntea rakkautta vain itse, joten emme voi koskaan MENETTÄÄ rakkautta.

Itku kyllä ”poistaa tunneresistanssia”, mutta vain siksi, että itkun tarkoitus on kohottaa tunnetilaa. Näköharha melankolian ja haikeuden ” positiivisuudesta”syntyy joillekin ihmisille tästä. Myös negatiivinen tunne voi siis olla tunnetilaa kohottava, suhteessa vielä negatiivisempaan tunnetilaan – samoin, kuin vihan tunne kohottaa masentuneen tunnetilaa, eli hän kokee olevansa voimakkaampi, kuin ollessaan arvottomuuden tunnetilassa.

Se, joka jää kiinni suruun, luo itselleen lisää surua, koska luomme joka ikisen hetkemme itse. Surussa rypevä katsoo jalkoihinsa, ei horisonttiin, ja etsii sääliä. Ja surun ”lievittämiseen” tarkoitettu sääli ja empatia ovat myös negatiivisia tunteita, jotka eivät koskaan auta surevaa, sillä säälijä on surijan kanssa samalla, matalalla tunntaajuudella.  Vain korkeampi tunne, eli myötätunto, voi olla surevalle kohottava kokemus.

Todella moni ihminen kyllä myös omalla tavallaan nauttii dramaattisesta elämästä, eikä siis useimmiten tiedä paremmasta,  mutta juuri  suru ja huoli tekee elämästä draamaa, koska ne  vetävät puoleemme lisää surun ja huolen aiheita. Vetovoiman laki on siis ehdoton luonnonlaki: Huoli lisää aina huolta, suru lisää aina surua, ja tämä surun ja huolten kierre saa monet ihmiset uskomaan, että muunlaista elämää ei voi olla olemassakaan.   Eli he uskovat, että dramatiikka kuuluu elämään. Sureva siis reagoi surun aiheeseen, kokee surua, luo suremalla lisää surua, joka taas vahvistaa uskoa surun jatkumiseen, usko surun jatkumiseen luo lisää surua jne. Joillakin ihmisillä tällainen kierre jatkuu läpi elämän, eli he elävät koko elämänsä ”dramatiikan todellisuudessa”.

Todella moni ihminen myös ihailee tällaista elämää eläviä kanssaihmisiään, koska he elävät ”täyttä elämää”, mutta he voisivat elää aivan yhtä ”jännittävää” elämää  myös kärsimällä vähemmän, sillä jokainen vastoinkäyminen luo siis VÄLITTÖMÄSTI toiveen paremmasta, eli kärsimys on aina tarpeetonta, ja itse valittua.

Myös lause ”itku pitkästä ilosta” kertoo vain siitä, että suruun ja draamaan uskova ihminen USKOO ilon päättyvän aina ennen pitkää suruun!  Ja siksi niin myös käy, ja sananparsi saa vahvistusta ”totuutena”. Omat uskomuksemme luovat siis todellisuutemme – aina.

Vallitseva kristinuskon tulkinta on myös edesauttanut melankolista ja dramaattista elämänasennetta, koska kristityt ovat tehneet profeetastaan Jeesuksesta kärsijähahmon. Jeesus oli  kuitenkin buddhalaisten tapaan mielenhallinan mestari, ja oli suuren osan elämästään selkeyden mielentilassa, meditaatioharjoitusten ansiosta. Ja vaikka hänen kuolemastaan kerrotaan edelleen dramaattista tarinaa, niin hän  itse kuitenkin jätti tuon tarinan elämään ”omaa elämäänsä”, ja loi itselleen uuden, vähemmän dramaattisen elämän idässä, eli profeetta  teki ristiinnaulitsemisen jälkeen ”katoamistempun” Intiaan, vaikka legendan mukaan hän ”kärsi, sovitti ihmiskunnan synnit, ja astui taivaisiin”. Jeesuksen parantumisesta kerrotaan Alexandriasta 1800-luvun lopulla löytyneessä Essealaisten kirjassa, joka on kirjoitettu vain 7 v. ristiinnaulitsemisen jälkeen . Intialaisten ja tiibettiläisten kirjoitusten mukaan pyhä mies ”Issa” eli noin 80-vuotiaaksi, ja haudattiin Kashmiriin, jossa on edelleen Issan hauta.

Buddhalaiset puhuvat ”jumalaisesta naurusta” korkeimman elämänilon symbolina. Siis täydellisestä huolettomuuudesta, täydellisestä luottamuksesta elämään, ja omaan luomisvoimaamme. Ja tämä mielentila on myös toiveidemme sallimisen tila. Korkeassa, puhtaan ilon mielentilassa sallimme siis AINA jonkin oman toiveemme toteutua. Emme aina juuri sitä toivetta, minkä itse odotamme toteutuvan, vaan sen, jonka vastaanottamiseen olemme juuri sillä hetkellä tunnetaajuutemme mahdollistamana valmiita.

Sinulla ei siis ole koskaan mitään syytä surra ja olla huolissasi, voit olla täysin suruton ja huoleton – sillä sinä olet oman elämäsi kaikkivoipa Luoja!

25.12.2019

Olosuhteista riippumaton ilosi avaa kaikki portit, ja valaisee polun, joka on jalkojesi alla

Jos juuri nyt tunnet kaipausta, surua ja ahdistusta siitä, että muistat jonkun läheisesi poistuneen fyysisestä elämästä, niin ahdistuksesi syvyys kertoo vain siitä ilosta, jota tuo läheisesi juuri nyt korkeassa tietoisuustasossa tuntee. Sinä itse vain tuijotat päinvastaiseen suuntaan, kuin missä hän nyt on. Läheisesi on yhtä sinun korkeamman minäsi, sinun henkiolemuksesi kanssa, ja hän siis kokee elämää sinun kauttasi. Jos taas tunnet rakkautta ja iloa ajatellessasi tuota edesmennyttä läheistäsi, niin olet tunnetilasi hetkellä yhtä hänen kanssaan, sillä läheisesi ei tunne negatiivisia tunteita korkeamman minänsä taajuudella lainkaan.

Vaikka hän olisi inkarnoitunut jo uudelleen fyysiseen maailmaan, niin yhteytesi häneen säilyy ikuisesti korkeamman minäsi taajuudella, koska te olette toinen toistenne kanssaluojia, ja olette yhteisten kokemustenne kautta luoneet toinen toisistanne ”ihannekuvan” korkeaan tietoisuustasoon, ja tuo ihannekuva on täydellinen, puhdasta rakkautta.

Aivan samalla tavalla voit ottaa ”korkean tason yhteyden” myös kehen tahansa fyysisessä olomuodossa tällä hetkellä elävään ihmiseen, täysin riippumatta siitä, missä mielentilassa hän juuri nyt on. Jos vaikkapa läheisesi on negatiivisessa mielentilassa juuri nyt, niin saat hänen korkeampaan minäänsä yhteyden, kun tunnet täysin ehdotonta arvostusta ja rakkautta häntä kohtaan. Jos teillä on keskinäisiä erimielisyyksiä, niin tuijottamalla noita erimielisyyksiä vedät puoleesi vain lisää syitä olla hänen kanssaan eri mieltä. Mutta jos katsot läheistäsi korkeamman minäsi silmin, niin erimielisyytenne haihtuvat pois, koska ne ovat siis ainoastaan sinun negatiivisten tunteidesi luomaa harhaa, johon läheisesi vastaa negatiivisesta tunnetilastaan käsin. Pidät siis itse läheistäsi negatiivisten tunteidesi ”vallassa”, jos tunnet negatiivisia tunteita häntä kohtaan. Kohdista ajatuksesi ja tunteesi mihin tahansa positiiviseen asiaan, ja negatiivinen tunneside välillänne välittömästi raukeaa. Puhdas rakkaus sammuttaa aina kaikki negatiiviset tunteet. Jos taas läheisesi haluaa edelleen pitää kiinni omista negatiivisista tunteistaan, niin hän ei voi kohdistaa niitä enää sinuun, jos sinun tunnetilasi on rakkaus, vaan hänen on valittava tunteilleen samalla, negatiivisella taajuudella oleva toinen kohde.

Korkea tunne, eli ilo ja puhdas rakkaus ratkaisee siis AINA kaikki ongelmat, ja avaa aina kaikki portit, sillä ongelmia ja ratkaisemattomia kysymyksiä ei ole olemassa korkean tietoisuuden tasolla. Sillä jokainen ongelma luo aina välittömästi ratkaisun korkeaan tietoisuustasoon, eli jos haluat löytää ratkaisun mihin tahansa ongelmaasi, niin sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin nähdä ratkaisu, lopettamalla ongelman tuijottaminen.

Ja jokainen kokemasi ongelma on vain vahvistanut toiveidesi virtaa, eli arvosta itseäsi, jos olet kokenut paljon vastoinkäymisiä, ja selvinnyt niistä. Sielusi on täysin vahingoittumaton ikuisesti, mutta olet vastoinkäymisiä kokemalla auttanut universumia laajentumaan. Eli voit kääntää minkä tahansa ongelman, pettymyksen tai erimielisyyden voitoksesi, arvostamalla sitä sydämesi pohjasta, näkemällä sen arvokkaan ratkaisun, jota ongelman kohtaamalla olet luonut. Meidän ei koskaan tarvitse kokea mitään negatiivista tunnetta kuin hetkellisesti, ja se on jo luonut ratkaisun ongelmaan, joka tuon tunteen aikaansai. Jokainen ongelma itsessään sisältää siis jo ratkaisun. Kärsimys, eli negatiiviseen tunnetilaan jääminen, on siis aina täysin tarpeetonta.

Jos joku ongelma ei ole ratkennut toivomallasi tavalla, niin se ratkeaa paljon paremmalla tavalla, kuin mitä olet itse kyennyt mielessäsi kuvittelemaan. Jos ongelmasi ei ole ratkennut itse toivomassasi aikataulussa, niin tiedosta, että se tapahtuu juuri oikealla hetkellä.  Jälkeen päin tulet kyllä arvostamaan suunnattomasti sitä, että se ei raivokkaasta yrittämisestäsi huolimatta ratkennutkaan ”toiseksi parhaalla tavalla”, eikä ”väärällä hetkellä”. Kun olet korkeassa tunnetilassa, inspiraation ja selkeyden mielentilassa, niin näet ”sielusi silmillä” ratkaisun ongelmaasi, ja samalla hetkellä ongelmasi siis myös ratkeaa.

Jos siis vain seuraat korkeita tunteitasi, eli iloa ja ehdotonta rakkautta, niin joka ikinen askel elämäsi polulla tarjoaa sinulle iloa ja rakkautta. Jos arvostat jokaista pettymystäsi askelmana, joka johtaa aina vain parempaan, niin  et enää koe raskaita pettymyksiä ollenkaan.

Vain sinun oma, negatiivisen tunnetilan havaintosi, voi tehdä joistakin asioista näennäisesti negatiivisia. Joka ikisellä kokemuksellasi on aina arvokas, ja uutta luova ulottuvuutensa. Jokainen luopuminen mahdollistaa siis aina poikkeuksetta jotakin uutta ja parempaa. Jos vetovoiman lain aikaansaama negatiivinen tapahtumaketju on ajanut sinut ”nurkkaan”, ja tunnet voimakasta pettymystä, niin  pettymyksen tunne kertoo vain uudesta alusta, eli siitä, että se asia, mihin olet juuri nyt pettynyt, tekee tilaa todellisille toiveillesi.

Päästä siis irti negatiivisten tunteidesi luomista harhoista, ja rajallisuuden tunteista, tunne korkean olemuksesi rajattomuus ja viisaus juuri nyt, avaa sydämesi vastaanottamaan seuraava ihana yllätys polullasi, sillä sinä olet oman elämäsi kaikkivoipa Luoja, ja joka ikinen askeleesi tarjoaa aina uusia mahdollisuuksia!

18.12.2019

Sinä itse teet läheisestäsi sellaisen, kuin millainen hän on seurassasi

Jos luet otsikon negatiivisessa tunnetilassa, niin olet sitä mieltä, että tuo lause ei voi mitenkään olla totta: ”Minäkö muka olen syyllinen, jos minulle ollaan pahoja ja ilkeitä?”

Kyllä. Omat negatiiviset tunnetilamme – masennus, arvottomuuden tunne, syyllisyys, pelko, viha, katkeruus, turhautuminen – mahdollistavat sen, että myös kanssaihmisemme ilmentävät seurassamme negatiivisia tunteitaan. Ja tämä johtuu siitä, että me ihmiset emme ole erillisiä olentoja, vaan samaa henkeä, perusolemukseltamme korkean taajuuden energiavirtaa.

Ja siksi alistaja löytää aina alistuvan, syyttäjä syyllisen, uhkaaja  pelokkaan, katkera ylimielisen. Mutta samalla logiikalla myös täysin puhdasta myötätuntoa, iloa ja rakkautta tunteva löytää seuraansa kaltaisiaan. Tai saa kanssaihmisensä ilmentämään aina parhaita puoliaan. Meissä kaikissa on nimittäin  myös sisimmässämme rakkautta ja iloa, mutta jos tunnemme itsemme täysin arvottomiksi tai pelokkaiksi, niin tunnemme vihaa siksi, että viha kohottaa tunnetilaamme. Ja jäämme helposti ”kiinni vihaan”, jos ympärillämme on samalla tunnetaajuudella olevia muita ihmisiä, koska negatiivinen kuvamme todellisuudesta vahvistuu, jos muutkin ihmiset ympärillämme kokevat todelllisuutensa samalla tavalla negatiivisena, kuin mekin. Vaikka kyse on siis vain aistiharhasta, niin me uskomme, että tuo harha on ”ainoa todellisuus”, koska siis itse aistimme sen.

Rakkauden tunnetilassa oleva ihminen on kuitenkin aina tuhat kertaa vaikutusvaltaisempi, kuin yksikään negatiivisessa tunnetilassa oleva, sillä rakkaus sammuttaa aina vihan. Rakkaus on ainoa todellinen voima universumissa.

Myös negatiivisissa tunnetiloissa olevat ihmiset voivat olla karismaattisia, ja suuria kansanjoukkoja puolelleen vangitsevia, mutta tämäkin ilmiö perustuu siihen, että tällaista henkilöä ihailevat ovat pelon, vihan ja katkeruuden tunnetiloissa, ja etsivät siksi syntipukkeja omalle pahalle ololleen muista ihmisistä. Ja heidän uhrinsa taas tuntevat syyllisyyttä, pelkoa tai vihaa.

Kaikki ihmiset maapallolla ovat aina olleet, ja ovat, täydellisen vapaita Luojia, ja siksi myös suuret murhenäytelmät, ja esim. kansanmurhat ovat mahdollisia. Ei ole olemassa ”jumalia”, jotka sallisivat tai estäisivät ihmisten vapaan tahdon mahdollistaman toiminnan.

Murhenäytelmien muisteleminen jälkeen päin kuitenkin vain synnyttää lisää murhenäytelmiä, eli ainoa tapa päästä  tällaisista tragedioista ”eroon” on keskittyä rakkauteen (universumissa ei voi koskaan päästä eroon mistään, voimme vain vetää puoleemme jotakin muuta), eli tuntea ehdotonta myötätuntoa niiden tekijöitä kohtaan,  katsoa heitä korkeamman minämme silmin. Sillä  heidän negatiiviset tunnetilansa ovat mahdollistaneet heidän julmuutensa, perusolemukseltaan murhenäytelmiin syyllistyneetkin ovat siis aina kaikki puhdasta positiivista energiaa. Suuri osa ihmiskunnasta ei hyväksy tätä  totuutta, eikä halua käyttää puhtaan rakkauden suunnatonta voimaa tragedioiden ehkäisemiseen, vaan jää kiinni katkeruuteensa. Mutta ne, jotka eivät jää kiinni pelkoon, vihaan ja katkeruuteen, eivät myöskään joudu osallisiksi murhenäytelmiin.

Ns. anteeksiantokaan ei siis ole koskaan mitään muuta, kuin ajatusten kohdistamista positiiviseen, negatiivisen sijasta. Eli menneiden tapahtumien katsomista korkeamman minämme silmin.

Negatiivisten tunteiden maailma on siis aivan eri todellisuus, kuin rakkauden, ilon ja myötätunnon todellisuus. Ja me voimme siis täysin vapaasti joka hetki valita  oman todellisuutemme, kohdistamalla ajatuksemme positiiviseen, ja tuntemalla puhdasta rakkautta kaikkea ja kaikkia kohtaan.

Tästä totuudesta ovat uskontoihin tulleet ”taivaan/nirvanan” ja ”helvetin/kadotuksen” käsitteet. Fyysinen todellisuutemme on aina vain tunnetilamme luoma aistiharha, uni, hologrammi. Ja kuolemaa ei ole olemassa, fyysinen kuolema on aina suunnattoman euforian tunne, koska vapaudumme kuollessamme negatiivisista tunnetiloistamme kokonaan, ja saamme samalla kokea todeksi kaikki ne toteutumattomat toiveet, joita olemme elämämme aikana toivoneet. Eli ”koemme kuollessamme todeksi laajentuneen itsemme”, eli olemme täydellisesti yhtä oman korkeamman minämme kanssa.

Eli ironisesti voisi sanoa, että meidän tulisi kuoleman sijaan ”surra” syntymää, sillä syntymässä tapahtuu juuri päin vastoin: Henki tulee vauvan syntyessä fyysiseen maailmaan, ja joutuu fyysisenä olentona kokemaan negatiivisia tunteita, ja kokee sen siis kipuna, pahana olona. Ja juuri tästä syystä vauvat itkevät syntyessään, kunnes sitten kokevat (tilanteen rauhoituttua synnytyksen jälkeen) vanhempiensa rakkauden, eli korkean tunnetaajuuden.

Mutta sielumme on silti aina  innokas syntymään uudelleen maailmaan, koska korkeassa tietoisuustasossa ymmärrämme, että universumi laajenee meidän kauttamme, ja että mitään elämää tärkeämpää ei ole olemassa. Ja että voimme kokea luomistyössämme ja elämässämme myös suunnatonta iloa, sillä valon kokemus vaatii aina myös varjon kokemisen.

17.12.2019

Kärsimyksen syy on kärsimättömyys, mutta kärsivällisyys on silti aina tarpeetonta

Buddha opetti, että ”kärsimyksen syy on elämän jano”. Tämä on usein tulkittu niin, että meidän pitäisi  vain ”luopua elämästä”, eli valaistua, koska ”kaikki elämä on kärsimystä”. Kuten kaikkien uskontojen tekstien tulkintoihin, niin myös buddhalaisten tekstien tulkintoihin, ovat aina kuitenkin vaikuttaneet tulkitsijoiden oma ymmärryskyky, ja käännökset eri kielille. Selkeämpi suomen kielen muoto alun lauseesta olisi: ”Kärsimyksen syy  on haluaminen ja tahtominen”, siis ”päämäärän tavoittelun yrittäminen”, ”tahtomiseen takertuminen”. Eli kärsimättömyys aiheuttaa meille kärsimystä, koska yritämme kärsimättöminä mennä ”asioiden edelle”, ja tehdä universumille ja vetovoiman laille kuuluvan työn. Jos olemme kärsimättömiä, niin emme pysy ”flow-tilassa”, eli emme elä hetkessä, nauti kaikesta siitä, mitä meillä jo on.

Kärsivällisyys ei siis ole tarpeen silloin, kun toivomme jotakin, koska universumi antaa meille aivan kaiken mitä haluamme – kaikki, mitä toivomme, on VÄLITTÖMÄSTI olemassa korkeamman minämme taajuudella – mutta kärsimättömyytemme kuitenkin aiheuttaa kärsimyksemme, koska ollessamme kärsimättömiä emme luota universumiin, emme luota  prosessiin, ja tunnetilamme on siksi negatiivinen. Emme siis luota siihen, että olemme aina polullamme, ja että kuljemme aina oikeaan suuntaan silloin, kun tunnetilamme on korkea.

Termit ”kärsivällisyys” ja ”kärsimättömyys” tulevat verbistä ”kärsiä”, eli myös kaikkien kansojen kielissä on jäänteitä universumin ikuisesta viisaudesta, eli vetovoiman laista. Englanniksi sama yhteys on sanassa ”patient”, joka tarkoittaa sekä potilasta eli ”sairaudesta kärsivää”, että ”kärsivällistä”. Patient tarkoittaa myös ”vakaata”, mutta kärsivällinen ei todellisuudessa ole ”mieleltään vakaa”, sillä hän tahtoo ja odottaa jotakin, joka on ”edessä päin”. Hän siis keskittää ajatuksensa tulevaan, eikä elä hetkessä, ja ”salli elämää”.

Rationaalinen mielemme, voimakas tahtomme ja tarpeemme SUORITTAA elämäämme aiheuttaa siis kärsimyksen. Ja tämä tarve johtuu siis siitä, että vaikka perusolemuksemme onkin korkea taajuus, eli olemme korkeassa tunnetilassa kaikkitietäviä ja kaikkivoipia, niin matalammissa tunnetiloissa emme näe helpointa polkua, vaan valitsemme vaikeamman – siis melomme vastavirtaan sen sijaan, että purjehtsimme vain myötävirtaan. Ja tästä syystä ilo ja rakkaus on aina selkeyden tila, ja myös helpoin polku tavoitteisiimme, koska ilo ja rakkaus valaisevat polkuamme.

Yrittäminen siis laskee tunnetilaamme, ja yrittäessämme jotakin yritämme siis päästä mahdollisimman nopeasti itse asettamaamme päämäärään, vaikka universumi tarjoaa meille joka hetki helpompaa ja paljon hauskempaa polkua, jota kulkiessamme kokisimme – niin ikään itse toivomiamme  – ihania yllätyksiä. Itse järkeilemämme nopein tie päämääräämme ei siis ole suinkaan aina hauskin ja miellyttävin, me vain kuvittelemme, että näin olisi. Elämämme polut ovat mutkikkaita ja yllätyksellisiä, ja juuri siinä piilee myös elämämme mielekkyys.

Päämäärästä, yrittämisestä ja tahtomisesta irti päästäminen mahdollistaa siis paradoksaalisti sen, mitä yrittämällä ja kärsimällä emme ole saavuttaneet. Eli vain sinä itse voit olla omien tavoitteidesi esteenä, mutta negatiivinen tunnetilasi kertoo aina, jos olet kulkemassa väärään suuntaan, eli sinua kyllä  ohjataan, joka hetki!

Suurin osa ihmiskunnasta tavoittelee päivittäin jotakin sellaista, jota on itse päättänyt pitää tärkeänä, ja kokee kärsimystä, koska taistelee saadakseen haluamansa, eikä siis ole tyytyväinen nykyhetkeen, joka on kuitenkin myös manifestaatio, eli toiveiden täyttymys. Ihan jokaiseen elämäntilanteeseemme liittyy aina sekä positiivisia, että negatiivisia aspekteja, mutta tyytyväisyyttä ja onnellisuutta kokee se, joka keskittyy ajatuksissaan vain niihin positiivisiin asioihin, jolloin hän myös sallii lisää samanlaista, eli positiivista.

Jos siis olet tyytyväinen juuri nyt, uhraamatta ajatustakaan ”suurelle tavoitteellesi”, niin tavoitat myös tuon suuren unelmasi huomattavasti nopeammin, ja myös  polkusi, joka johtaa tuon unelmasi luokse, on miellyttävä, koska tyytyväisyytesi pitää mielialasi korkeana, ja korkea tunnetila vetää puoleesi lisää miellyttäviä asioita ja kokemuksia, jotka lisäävät tyytyväisyyttäsi – ja onnellisuushan ei ole lopulta koskaan mitään muuta, kuin korkea tunnetila.

Ihmiskunnan kärsimysten yksi tärkeä syy on, että paljon kärsineet ihmiset ovat opettaneet jälkipolville, että kärsimys tekee ihmisestä arvokkaamman, ”kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat”. Tämä ei siis pidä lainkaan paikkaansa, sillä jokainen meistä on jo itsessään mittaamattoman arvokas. Negatiiviset kokemuksemme kyllä saavat meidät toivomaan enemmän ja voimakkaammin, mutta emme tarvitse upeiden asioiden saavuttamiseen kärsimystä sekuntiakaan, pelkkä toive riittää, eli toiveemme luo, kärsimys vain hidastaa toiveemme toteutumista.

Kun siis valitset positiivisen tunnetilan, mistä tahansa syystä, niin sallit positiivisen tapahtumaketjun kasvaa ja saada voimaa, ja koet positiivisia asioita. Ja nuo positiiviset asiat ovat KAIKKI omia toiveitasi, et vain aina heti tunnista niitä, koska monet toiveesi olet jo unohtanut. Nauttimalla elämästä vedät siis puoleesi lisää nautintoa.

Onnellisen elämän salaisuus on siis niin yksinkertainen, että monen meistä on hyvin vaikea uskoa sitä. Meillä ei ole elämässä kerta kaikkiaan koskaan mitään pelättävää, koska vain pelkomme itsessään luo syitä pelkoon. Meillä ei ole koskaan syytä vihata ketään, koska vain oma vihamme saa muut ihmiset vihaamaan meitä.

Jos kuvittelet asuvasi hyvin ankealla kaatopaikalla, jonka keskellä kasvaa yksi kaunis, punainen kukka, niin keskittymällä täydestä sydämestäsi ihailemaan tuon kukan kauneutta olet  ennen pitkää muuttanut kaatopaikan ympärilläsi  unelmiesi paratiisiksi. Kaikki mihin itse tunnetasolla uskomme, on totta – aina.

16.12.2019

Riippuvuutta ja ”pahoja tapoja” ei ole olemassa korkeamman minäsi taajuudella

Riippuvuudet eli addiktiot perustuvat pelkästään omiin, negatiivisiin uskomuksiimme. Esimerkiksi päihteidenkäyttö, uhkapelaaminen, tai jonkin ihmisen ihaileminen eivät ole riippuvuuksia, jos tunnetilamme on näitä asioita ajatellessamme tai toteuttaessamme korkea.

Paras vertauskuva on addiktioistakin puhuttaessa jälleen rakkaus: Rakkaus voi olla addiktio, eli tuskaa tuottava vain, jos rakkautesi on ehdollista, eli olet matalassa tunnetilassa silloin, jos et saa vastarakkautta. Ehdoton rakkaus on sen sijaan aina mahdollista, koska se on sisäinen oma tunteemme, eikä siis ole riippuvainen rakkautemme kohteen tunteista.

Emme siis voi olla negatiivisessa mielessä koskaan ”riippuvaisia” ehdottomasta rakkaudesta, koska ehdoton rakkaus itsessään tekee meidät aina täydellisen onnellisiksi.

Jos siis itse uskot riippuvuuteesi, niin olet riippuvainen – itse tapa tai asia, josta olet riippuvainen on täysin neutraali. Vain oma suhtautumistapasi tähän asian tekee siitä joko negatiivisen, tai positiivisen.

Jos uskot, että rahaa on universumissa rajattomasti, ja että kaikki uhkapeleihin sijoittamasi raha tulee sinulle tuhatkertaisesti takaisin – jos ja kun vain otat nuo rahat vastaan – niin näin myös tapahtuu. Mutta jos uskot, että menetät aina lopulta kaikki rahasi pelaamalla toiveikkaana uhkapelejä, vaikka välillä voitatkin, niin tämäkin uskomuksesi toteutuu. Uhkapelaaminen ei siis ole universumin näkökulmasta ”paha asia”, vaan  vain sinä itse voit omilla uskomuksillasi tehdä siitä ”onnettomuutta tuottavan” riippuvuuden.

Jos sinulla on vanha uskomus, että olet riippuvainen päihteistä, kynsien syömisestä tai uhkapelaamisesta, niin vaikka olisit pitkään erossa näistä tavoista, niin vanhat riippuvuutesi aktivoituvat, jos aloitat tapasi uudelleen, koska uskomuksesi, eli johonkin asiaan liittyvä tunnetaajuutesi, on aina sama, kuin millainen se oli viimeksi, kun se oli aktiivisena mielessäsi. Tästä syystä esimerkiksi raitistuneet alkoholistit eivät voi käyttää alkoholia kohtuudella, koska he puhuvat itsestään alkoholisteina, eli uskovat omaan alkoholismiinsa, ja vahvistavat sitä vakuuttelemalla riippuvuuttaan myös muille. Monen kohdalla täysraittius onkin ”helpoin polku” tasapainoisempaan elämään, mutta jos he haluaisivat päästä eroon alkoholismistaan, niin heidän pitäisi muuttaa siis omaa uskomustaan, eli uskoa, että he EIVÄT ole alkoholisteja.

Riippuvuus eli addiktio on siis voimattomuuden tunnetta omaa uskomustasi kohtaan, eli kun olet negatiivisessa tunnetilassa, niin et usko, että voisit muuttaa omia negatiivisia uskomuksiasi, koska vetovoiman laki vahvistaa aina sen taajuuden uskomuksia, jossa itse parhaillaan olet. Riippuvuus siis myös todistaa sen, että vetovoiman laki  vetää samanlaista kohti samanlaista. Riippuvuus on todiste siitä, että vain omat ajatuksemme luovat tapahtumaketjuja, toivottuja tai ei-toivottuja.

Jos siis itse uskot, että sinun ei pitäisi tehdä jotakin, mutta silti teet sitä, niin olet riippuvainen. Eli vain sinun oma uskomuksesi siitä, että joku asia on ”väärin” tai ”paha asia”, tekee tuosta asiasta pahan. Jos  et haluaisi mennä kapakkaan, mutta menet kuitenkin, niin kyse on riippuvuudesta. Jos taas olet aidosti korkeassa tunnetilassa ja iloisella mielellä, ja menet kapakkaan juhlimaan, niin kyse ei ole riippuvuudesta. Jos menet mihin tahansa juhliin iloisella mielellä, niin korkea tunnetilasi saa aikaan positiivisen tapahtumaketjun, ja juhlat tuntuvat sinusta iloisilta ja ”onnistuneilta”. Vedät noissa juhlissa puoleesi samalla, korkealla tunnetaajuudella olevia muita ihmisiä. Sanoin, jos lähdet matkalle iloisena, ja mielialasi pysyy korkeana, eli keskityt positiivisiin asioihin, niin koet, että matkasi ”onnistui”. Mikä tahana juhla tai matka voi myös ”epäonnistua”, jos oma tunnetilasi on matala. Samoin mikä tahansa ihmissuhde voi onnistua tai epäonnistua, riippuen omista, tuohon ihmissuhteeseen liittyvistä  uskomuksistasi, ja omasta mielentilastasi. Ja sama pätee myös elämään kokonaisuutena: Jos uskot, että elämä on kärsimystä, niin se on sitä, ja päin vastoin.

Jos saat impulssin mennä  kasinolle korkeassa tunnetilassa, niin sinulla on hyvä syy mennä kasinolle, koska ilo on ainoa päämäärämme elämässä. Mutta jos sinulla on vanha uskomus, että kasinolla pelaaminen onkin paha asia ja väärin, niin kasinolla oleminen voi aktivoida tuon negatiivisen uskomuksen. Jos kuitenkin tunnetilasi pysyy korkeana, niin uskomuksesi voi myös muuttua positiiviseksi, koska korkea tunnetilasi mahdollistaa voittamisen. Mutta jos alatkin pelätä häviämistä, eli jo voittamiesi rahojen menettämistä, ja syytät itseäsi ahneudesta, niin lopeta pelaaminen heti, kun havaitset tunnetilasi laskun. Näin negatiivinen tapahtumaketju ei saa voimaa. Kasinoiden liiketoimintahan perustuu voitonmahdollisuuksien ja pienempien voittojen aikaansaamaan toiveikkuuden tunnetilaan, joka on kuitenkin alempi taajuus, kuin uskon ja tiedon korkeammat taajuudet. Sellainen ihminen, joka on onnistunut luomaan vahvan uskomuksen ”voitolla pysymisen mahdollisuudesta”, eli uhkapelillä ansaitsemisesta, esimerkiksi uskomalla todennäköisyyslaskentaan, voi todella ansaita pelaamisella. Mutta todennköisyyslaskentakin perustuu siis vain uskomuksiimme. Se, mihin itse tunnetasolla uskomme, on aina totta.

Älä siis yritä päästä eroon riippuvuudestasi johonkin asian, vaan salli itsellesi korkea tunnetila. Yrittämällä päästä eroon matalassa tunnetilassa mistä tahansa asiasta aktivoit vain sen, mistä yrität päästä eroon.

Jos olet vakaasti korkeassa tunnetilassa,ja saat impulssin juoda alkoholia tai pelata uhkapelejä, niin seuraat korkemman minäsi ohjausta. Mutta jos haluat vain todistaa,  itsellesi tai muille, että et ole riippuvainen noista asioista, niin taajuutesi on matala, ja riippuvuutesi jatkuu. Ja jos tarvitset rahaa, ja pelaat uhkapelejä saadaksesi rahaa, niin olet korkeintaan toiveikkuuden taajuudella, ja aktivoitkin häviämisen. Suuri osa ihmisistä ei käytä päihteitä tai pelaa korkeassa tunnetilassa, jolloin molemmat aiheuttavat ongelmia. Todella moni juo alkoholia ”unohtaakseen ongelmansa”, mutta koska unohtamisen aiheuttaa alkoholi, niin alkoholin mielialaa kohottavan tunnetilan päätyttyä tällainen henkilö muistaa ongelmansa vähintään yhtä selkeästi, kuin ennen juomistaan. Hänen olonsa vain on pahempi siksi, että hän tuntee nyt syyllisyyttä myös juomisestaan.

Päihteidenkäyttö ja uhkapelaaminen eivät siis mahdollista korkean tunnetilan tietoista ylläpitämistä, koska pelko ja itsesyytökset laskevat jossain vaiheessa päihtyneen ja pelurin tunnetilaa. Toisaalta alkoholi ja pelaaminen voivat siis hetkellisesti kohottaa tunnetilaamme, ja vain me itse olemme ilomme ja myös onnistumisemme esteenä. Eli myös kapakassa illan viettäyt voi olla seuraavana aamuna iloinen, ja ihminen, joka on hävinnyt paljon rahaa pelaamalla, voi uskoa, etä kaikki, mitä hän on hävinny, on luonut korkeampaan tietoisuustasoon runsaasti rahaa, eli että hän onkin laittanut”rahaa pankkiin” pelamalla.

Pelaa, juhli ja solmi ihmissuhteita siis aina vain ollessasi itse korkeassa tunnetilassa, sillä korkeassa tunnetilassa ymmärrät, että et tarvitse päihteitä, pelaamista etkä kenenkään vastarakkautta tullaksesi onnelliseksi, sillä olet onnellinen aina, kun olet resonanssissa oman korkeamman minäsi kanssa. Et siis tarvitse alkoholia tullaksesi iloiseksi, uhkapelejä saadaksesi rahaa, etkä puolisoa kokeaksesi rakkautta – mutta kaikki edelliset VOIVAT silti tehdä sinut myös onnelliseksi, eli ne ovat itsessään neutraaleja asioita. Saat kuitenkin – tavalla tai toisella – kaiken, mitä haluat, aina silloin, kun olet yhtä oman korkeamman minäsi kanssa.

Ja kun olet tasapainon tilassa, tyytyväinen ja onnellinen, niin et etsi muutosta, eli sinulla ei ole mitään SYYTÄ olla riippuvainen mistään. Jos sinulla on lämmin, niin et halua pukea lisää vaatteita päällesi. Jos olet kylläinen, niin et kaipaa ruokaa. Jos sinulla on juuri nyt hyvä olla, niin et siis etsi asioita, jotka saisivat sinut tuntemaan hyvää oloa. Ja juuri silloin toiveesi voivat toteutua, eli se mitä toivot, pääsee tulemaan luoksesi, koska et itse estä sitä saapumasta.

15.12.2019

Kaikki, mihin itse uskot, on totta

Suurin osa ihmiskunnasta ei ole valmis uskomaan omaan täysin vapaaseen luomisvoimaansa, eli siihen, että meillä itsellämme on TÄYDELLINEN vastuu siitä, mitä meille tapahtuu. Emme siis voi koskaan syyttää ketään toista ihmistä mistään, mitä elämämme aikana koemme, sillä kaikki mihin uskot, toteutuu aina.

Jos totuus, ja ratkaisu elämämme mysteeriin on näin yksinkertainen, niin miten on mahdollista, että vain hyvin pieni osa ihmiskunnasta on oivaltanut tämän asian ja uskoo siihen?

Tämä on mahdollista siksi, että se todellisuus, ja negatiivinen tunnetila, jossa ihmiset enimmäkseen elävät,  vahvistaa aina uskomusta päinvastaiseen, eli siihen, että voimme saavuttaa unelmiamme vain kärsimällä, ja että tapahtumat elämässämme ovat usein täysin sattumanvaraisia, ja usein ”julmia” ja ”epäoikeudenmukaisia”. Eli voimme ymmärtää ja TIETÄÄ totuuden universumista aina vain korkeassa taajuustilassa. Matalassa tunnetilassa emme siis usko vapauteemme luojina, koska negatiivisten tunteiden vallassa emme voi manifestoida toiveitamme, vaan manifestoimmekin ei-toivottua. Eli kaikki mihin uskomme, on aina ja täysin poikkeuksetta totta, uskoimme sitten ei-toivotuun, tai toivottuun.

Samasta syystä hyvin suuri osa ihmiskunnasta uskoo myös ”jumaliin”, eli ns. ihmistä korkeampiin voimiin, jotka tekevät päätöksiä puolestamme. Nämä ”jumalatkin” ovat pelkkä erillisyysharha, joihin uskominen saa vahvistusta negatiivisissa tunnetiloissa. Korkeassa tunnetaajuudessa oleva ihminen tuntee oman voimansa, ja saa siitä myös jatkuvasti todisteita, jolloin hänen uskomuksensa hänen omaan kaikkivoipaisuuteensa vahvistuu vahvistumistaan.

Ns. dejavú-kokemus johtuu siitä, että koet jotakin, jonka olet jo aikaisemmin luonut, eli tunnistat vain oman luomuksesi, kokiessasi sen ”reaalielämässä”.

Oman tunnetilan tiedostaminen on siis tietoisen luojan taidoista arvokkain. Eli kyky katsoa omaa itseään ja tunnetilaansa ikään kuin ulkopuolelta käsin silloinkin, kun tunnetila on negatiivinen. Kun siis tiedostat olevasi negatiivisessa tunnetilassa, ja tiedät, mitä siitä seuraa – siis ei-toivottuja manifestaatioita –  niin voit myös tietoisesti muuttaa tunnetilaasi, ajatuksiasi kohdistamalla, tai ajatusmelun hiljentämällä. Tätä tarkoittaa kaikille tuttu neuvo: ”Laske kymmeneen, ennen kuin reagoit toisen ihmisen negatiivisiin tekoihin tai sanoihin”.

Pyri myös tunnistamaan omia valmiita uskomuksiasi, ja muuttamaan niitä tietoisesti. Esimerkiksi jos uskot, että voit vaurastua vain kovalla työntolla, niin uskomuksesi toteutuu. Eli jos vaikkapa menetät työpaikkasi, niin köyhdyt siksi, että USKOT rahan tulevan luoksesi vain työn kautta. Jos taas menetät työpaikkasi, ja uskot vahvasti voivasi saada rahaa myös monella muulla tavalla, niin sinä myös saat sitä. Eli siksi myös työpaikan menettämiseen tulee aina suhtautua positiivisesti, ei lohduttomana loppuna, vaan uutena alkuna, siis ajatuksella: ”Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu”. ”Puoliksi tyhjä lasi on samaan aikaan myös puoliksi täynnä”. ”Jokainen avioero mahdollistaa uuden parisuhteen”.

Eli jos saat muutettua uskomustasi työn ja rahan yhteydestä, ja alat todella uskoa omaan kaikkivoipaisuuteesi, niin voit luoda uuden uskomuksen siitä, että voit vaurastua myös vaikkapa voittamalla rahaa rahapeleissä, tai saamalla rahaa täysin yllättävillä tavoilla. Universumilla on joka hetki rajattomasti erilaisia tapoja antaa sinulle vaurautta.

Ja näin siis tulee myös tapahtumaan, jos todella uskot siihen. Voit vahvistaa uskomustasi esimerkiksi lukemalla suurvoittoja voittaneiden tarinoita, koska jos joku toinen  ihminen on äkkirikastunut, niin sinä itse voit aivan yhtä hyvin olla jonakin päivänä tuo voittaja, et tarvitse voittamiseen mitään muuta kuin uskoa. Älä kuitenkaan aloita uhkapelaamista, jos et saa selkeää impulssia siihen. Korkeampi minäsi ohjaa sinut kyllä voittamaan sitten, kun  olet itse tunnetaajuutesi puolesta  valmis siihen. Jos YRITÄT voittaa, niin pelaamisesi on motivoitunutta, eli tapahtuu matalassa taajuudessa, eikä se siis  ole inspiroitunutta, eli korkean tunnetaajuuden toimintaa. Huono omatunto uhkapelien pelaamisesta, ja pelko häviämisestä, estää myös aina voittamisen. Eli jos pelaamista aloittaessasi olet huolissasi peleihin sijoittamastasi rahasummasta, eli siitä, onko sinulla ”varaa hävitä” tuo summa, niin uskot siis häviämiseen, et voittamiseen.

Eli voit  vaurastua myös tekemättä yhtään mitään, jos uskot itse sen olevan mahdollista, koska perusolemuksesi on aina mittaamattoman arvokas. Maailmassa on hyvin vähän ihmisiä, jotka todella tunnetasolla ymmärtävät tämän, eli uskovat siis täydelliseen kaikkivoipaisuuteensa, ja tietävät tietoisesti sen olevan totta.

Kun yhdistät mielessäsi vaikkapa vaurauden ja luomakunnan monimuotoisuuden, tai vaurauden ja  oman hengityksesi, tai vaurauden ja planeettojen  vakaan liikkeen avaruudessa, ja arvostat näitä asioita, jotka eivät siis vaadi sitä, että sinä olisit HUOLISSASI niistä, niin voit vähitellen alkaa aidosti tunnetasolla uskoa myös täydelliseen kaikkivoipaisuuteesi. Eli siis siihen, että  olet todellakin universumin keskipiste, ja jos vain itse haluat, ja uskot haluamaasi, niin mikä tahansa unelmasi voi toteutua.

Vauraus on siis kuin ”ilma jota hengität”. Yhdistä mielikuvatasolla happi ja raha, ja raha alkaa virrata luoksesi yhtä helposti,  kuin ilma kulkee keuhkoihisi. Jos sinulla on hyvä olla ajatellessasi hengitystäsi, niin tunnetilasi on siis korkea, ja olet selkeyden vastaanottavaisessa tilassa. Tästä samasta syystä hengitykseen keskittyminen on niin tärkeää myös meditaatio- ja joogaharjoituksssa: Hengitykseen keskittyminen mahdollistaa psykofyysisen harmonian eli tasapainon, ja tunnetilan kohoamisen.

Samalla tavalla voit  yhdistää mielikuvatasolla myös hengitysilman ja rakkauden: Usko, että rakkauden tunteminen on yhtä helppoa, kuin hengittäminen. Ja rakastaminenhan ei olekaan vaikeaa, sehän on aina vain sinun oma tunnetilasi. Ja kun rakastat – mitä tahansa  – niin vedät myös puoleesi ihmisiä, jotka rakastavat sinua, eli voit manifestoida itsellesi myös yhtä korkeassa taajuustilassa olevan ”rakastetun”.

Muista, että sinun ei tarvitse koskaan todistella tai perustella positiivisten ajatustesi syytä tai oikeutusta kenellekään toiselle ihmiselle, vaan ainoastaan itse ”uskoa unelmiisi”. Totuus on aina sellainen, kuin mihin itse uskot, muut ihmiset mielipiteineen ovat täysin toisarvoisia. Emme voi koskaan luoda toisen ihmisen todellisuutta, vain omaamme.

Jos siis sinä itse tuijotat negatiivisia asioita elämässäsi, niin muut ihmiset lähelläsi ovat negatiivisia vain siksi, että he heijastavat SINUN matalaa tunnetilaasi. Ja tästä syystä esimerkiksi sääliä pyytävä, ja uhriksi itsensä tunteva ihminen  vain karkottaa ihmisiä luotaan (niitä, jotka ovat korkeammassa tunnetilassa), tai saa heidät käyttäytymään tavalla, joka saa uhriutuvan kokemaan vain entistä voimakkaampaa itsesääliä (uhrin kanssa samassa, eli negatiivisessa tunnetilassa olevat ihmiset). Jokaisen meistä on siis aina ensin yritettävä auttaa tunnetasolla itse itseämme, jotta muut voisivat meitä auttaa. Olemme siis täydellisen vapaita myös kiusatessamme, rangaistessamme ja kiduttaessamme itseämme!

Todella moni ihminen maailmassa tuntee huonoa omaatuntoa mitä erilaisimmista syistä: Terveet terveydestään, kauniit kauneudestaan, vauraat vauraudestaan, vahvat vahvuudestaan, puolison löytäneet siitä, että kaikilla muilla ei ole puolisoa, hyvinvoivat hyvinvoinnistaan. Huono omatunto lisää kuitenkin vain syitä tuntea huonoa omaatuntoa, eli negatiiviset tunteemme vai lisäävät negatiivisia kokemuksiamme. Myös luonnon tuhoamisen vastustaminen on hyödytöntä: Voimme suojella luontoa ainoastaan korkeasta tunnetilasta käsin, inspiroituneina, sillä kaikki mitä vstustamme, lisääntyy aina.

Et voi koskaan olla tarpeeksi sairas tehdäksesi sairaista terveitä. Et voi koskaan olla riittävän köyhä tehdäksesi köyhistä rikkaita. Et voi koskaan rakkaudesta itse kieltäytymällä lahjoittaa kenellekään toiselle ihmiselle rakkautta. Sillä jokainen meistä luo täysin vapaasti itse oman todellisuutensa, joka hetki.

14.12.2019

Unelmien toteutumisen vaikeus on negatiivinen, itse luomamme uskomus

Haluamme lukea tarinoita ja katsoa elokuvia, koska koemme niiden kautta tunnetasolla elämää, olematta kuitenkaan itse osallisina draaman käänteissä. Ja kaikissa hyvissä tarinoissa ja elokuvissa tarinankerronta perustuu ns. Aristoteleen logiikkaan, eli tarinassa on alku, keskikohta ja loppu, ja  niiden välissä dramaattiset huippukohdat. Juuri ennen loppuratkaisua draamassa on kohta, jossa päähenkilön ongelma tuntuu niin mahdottomalta, että hän kokee toivottomutta, ja tavalla tai toisella luovuttaa, eli lakkaa yrittämästä. Ja juuri silloin lopullinen ratkaisu pääsee tapahtumaan, ”kuin ihmeen kaupalla”. Ratkaisu ei kuitenkaan ole ihme, vaan täysin looginen seuraus siitä, että päähenkilö on toivonut ja yrittänyt voimallisesti, mutta ei ole kyennyt lopettamaan yrittämistä, eli taistelua negatiivisesta tunnetilasta käsin. Ja siksi ratkaisu tapahtuu vasta, kun hän päästää irti, eli lakkaa taistelemasta.

Unelmien saavuttamisen vaikeus on siis draamaa rakastavan ihmisen oma uskomus, eli koska ihminen uskoo nykyhetken todellisuuteensa, siis siihen todellisuuteen, jota hän juuri nyt havaitsee ympärillään, ja uskoo, että sen muuttaminen paremmaksi on hyvin vaikeaa, niin se myös on sitä. Eli hän tuijottaa jalkoihinsa, ei horisonttiin. Eli draaman kaaren lopun haasteellisin piste on tavallaan ”katkeamispiste”, ja sitä edeltänyt dramaattisuus tarpeetonta, sillä jos draamaa kokenut olisi jo alussa suhtautunut ongelmaansa vain tärkeänä opasteena, valinnan mahdollistajana, niin hän olisi välttynyt draamalta, ja manifestoinut unelmansa välittömästi. Unelmien saavuttamisen vaikeuteen uskominen vahvistaa siis aina itse itseään. Ja koska meillä on usein tarve kertoa ”sankariarinoita”, eli kertoa muille ihmisille, kuinka selvisimme  vaikeuksistamme, niin vaikka olisimmekin selvinneet jo monesta vaikeasta tilanteesta, niin luomme menneitä vaikeuksia ja niihin liittyvää dramatiikkaa kertaamalla itsellemme aina uusia vaikeuksia, joista joudumme selviämään.

Jotkut ihmiset kertovat itsestään tarinaa ”kovan kohtalon uhrina”, ja koska he kertovat tätä tarinaa usein, niin juuri tuo tarina saa myös heidän käytännön elämässään vahvistusta, eli he kokevat asioita, jotka sopivat tuohon ”kovan kohtalon elämään”, koska luomme ja manifestoimme aina sitä, mitä ajattelemme, ja mihin itse tunnetasolla uskomme. Myös suurin osa ihmiskunnasta uskoo tähän ”elämä on kärsimystä” -tarinaan, ja ihailee sankareina ihmisiä, joilla on ollut todella vaikea elämä.

Tällaiset tarinat periytyvät usein myös sukupolvelta toiselle, ei jos isovanhemmat ovat kertoneet tarinaa, kuinka suvussa on ”aina” koettu paljon dramaattisia asioita, niin lapsenlapset alkavat uskoa, että koko suku on ikään kuin kohtalonomaisesti tuomittu kokemaan dramaattisia asioita. Esimerkiksi hyvin varakkailla suvuilla saattaa olla suku-uskomus, että raha ei tuo tämän suvun jäsenille onnea, ja kaikki, jotka uskovat tähän tarinaan, kokevat elämänsä onnettomana, rikkauksista huolimatta – tai siis itse asiassa niiden vuoksi!

Myös tiettyihin rakennuksiin voidaan liittää negatiivisia uskomuksia, ja mitä vaikuttavampi rakennus on kyseessä, niin sitä vahvempi on usein negatiivinen, eli pelkoon perustuva uskomus. Samanlaisiin uskomuksiin perustuvat ns. kummitushavainnot, eli aaveita havaitaan vanhoissa, ja hieman pelottavalta tuntuvissa arvokkaissa rakennuksissa enemmän siksi, että kunnioitusta, ja usein myös pelkoa herättävät rakennukset aikaansaavat ja ylläpitävät vahvempia uskomuksia. Voimme missä tahansa rakennuksessa aistia – tietyllä negatiivisella tunnetaajuudella ollessamme – tuossa rakennuksessa aiemmin tapahtuneita dramaattisia asioita, ja niihin liittyneitä voimakkaita tunnetiloja. Mutta havaitsemiseen vaaditaan siis pelon tunnetila, ja vahva negatiivinen uskomus, ja siksi kartanoissa ja linnoissa havaitaan poikkeuksellisen paljon tällaisia ilmiöitä.

Dramaattiseen elämään uskomisesta on usein myös hyvin vaikea luopua, vaikka negatiivisen uskomuksen muuttaminen positiiviseksi muuttaisi kertaheitolla koko elämän paljon helpommaksi. Ja tämä johtuu siitä, että dramatiikkaan tottunut ihminen on niin tottunut ja turtunut negatiivisiin tunnetiloihinsa, että hän saattaa kokea ”vaikeuksista luopumisen” paradoksaalisti jopa pelottavana, ikään kuin hänen koko elämältään ”putoaisi pohja”, jos hän lakkaisi kokemasta ”tuttuja ja turvallisia” vaikeuksia!

Länsimaisen yhteiskunnan tunnetuimpia draamanluojia oli Paavali Tarsolainen, joka oli alun perin kristittyjen vainoaja ja fariseus, mutta kääntyi myöhemmin kristityksi. Paavali oli hyvin damaattinen henkilö, ja vaikka hän julistikin pyyteettömän rakkauden profeetan, eli Jeesuksen  oppia, niin hänellä oli itsellään runsaasti negatiivisia tunnemuistoja aiemmasta elämästään fariseuksena, ja hän eli siksi hyvin dramaattisen elämän, eli tuomitsi itseään ja muita. Paavali ei siis useinkaan ollut ehdottoman rakkauden tunnetilassa, ja tuomitsi mm. homoseksuaalit, eikä monien aikalaistensa tapaan arvostanut naisia miesten veroisina, ja hänen ajattelunsa ja tulkintansa ovat todella paljon vaikuttaneet kaikkien kristillisten kirkkojen ja lahkojen oppeihin. Ja ”paavalilaisesta” kristinuskosta on tullut paljon enemmän kärsimystä, syyllisyyttä ja syntisyyttä  korostava oppi, kuin millainen oli ehdotonta rakkautta ja ihmisen omaa rajatonta luomisvoimaa korostava,  alkuperäinen ”jeesuslainen”, perustaltaan buddhalainen oppi.

Rakastaminen ja tuomitseminen ei siis ole koskaan mahdollista yhtä aikaan, sillä rakkauden ja tuomitsemisen värähtelytaajuudet ovat täysin erilaiset. Ja siksi myös monien uskovien näkemys ”vääräuskoisuudesta”, ja myös persoonallisesta ”tuomarijumalasta” on negatiivisten tunnetilojen luomaa harhaa. Korkein meissä ei KOSKAAN, eikä mistään syystä,  tuomitse meitä.

Jos  siis haluat unelmiesi toteutuvan nopeasti, niin älä usko niiden toteutumisen vaikeuteen, vaan  pyri uskon korkeaan tunnetilaan millä tahansa keinolla, esimerkiksi ”vähemmän tärkeitä” asioita manifestoimalla. Jos taas YRITÄT tavoitella unelmiasi, ja tahtosi on hyvin vahva, niin koet väistämättä draamaa, koska yrittämisesi siis laskee tunnetilaasi, eli purjehdit kyllä unelmiasi kohti, mutta ”karikoiden kautta”. Kova yrittäminen siis saa sinut manifestoimaan ”ei-toivottuja” asioita, eli asioita, joita et todella itsekään toivo, vaan kuvittelet vain toivovasi. Käytännön esimerkkinä tilanne, jossa yrität kovasti saada jonkun ihailemasi henkilön rakastumaan itseesi. Koska olet yrittämisen negatiivisessa tunnetilassa, niin tuo henkilö saattaa tosiaan kiinnostua sinusta, mutta koska tunnetilasi oli siis ennen manifestaatiota matala, niin tuo henkilö ei olekaan ”unelmiesi kumppani”, vaan kaikkea muuta, eli hän, ja hänen seurassaan kokemasi kokemukset, ”resonoivat matalan tunnetilasi kanssa”.

Ja vastaavasti:  Jos ainoa tavoitteesi matkallasi kohti unelmiasi on ilo, ja unelmoit vain korkeassa tunnetilassa, niin unelmasi toteutuvat hyvin nopeasti. Et siis tarvitse kärsvällisyyttä, ellet itse usko kärsimisen välttämättömyyteen. Usko siis iloon ja rakkauteen, ja kaikki unelmasi saapuvat luoksesi, helposti ja ilman ponnistuksia, ilman kärsimystä.

12.12.2019

Kun tunnet mitä tahansa negatiivisia tunteita, niin et arvosta itseäsi

Aina, kun syytät, paheksut, halveksit tai vihaat muita ihmisiä, niin tunnet näitä samoja tunteita todellisuudessa itseäsi kohtaan. Negatiiviset tunnetilamme vain synnyttävät harhan erillisyydestämme, ja siksi muiden ihmisten syyttäminen kohottaa tunnetilaasi, jos tunnet syyllisyyttä itse, eli ”syyttäminen helpottaa syyllisyydentuntoisen oloa”. Negatiivinen tunteesi kertoo siis POIKKEUKSETTA vain siitä, että olet itse erossa omasta korkeammasta minästäsi, eli rakkaudesta. Negatiivinen tunteesi ei siis kerro mitään siitä toisesta henkilöstä, jota kohtaan tunnet negatiivisia tunteita! Sillä korkeampi minäsi rakastaa tuota toista ihmistä – ja myös sinua – aina täydellisesti ja ehdottomasti.

Älä kuitenkaan jatka tätä negatiivisten tunteiden kierrettä syyttämällä itseäsi siitä, että syytät muita, ja tunnet vihaa, sillä syyllisyyden ja syyttämisen noidankehä vain jatkuu, jos et pyri pääsemään negatiivisista tunnetiloistasi korkeampiin tunnetaajuuksiin. Hyvin moni ihminen ikään kuin sahaa edestakaisin masennuksen ja arvottomuudentunteen, syyllisyyden ja syyttämisen, ja katkeruuden ja vihan välillä. Vaikka katkeruudesta ja muiden ihmisten halveksimisesta on jo hyvin lyhyt matka turhautumisen tunnetilaan, ja turhautumisen jälkeen voit jo tuntea toiveikkuutta, ja toiveikkuuden jälkeen uskoa parempaan,  sekä iloa. Ja kun tunnet puhdasta iloa ja jopa euforiaa (jota tuntevat usein esim. pienet lapset), niin olet jo resonanssissa korkeamman minäsi kanssa, ja tuolloin TIEDÄT, että me ihmiset emme ole erillisiä, eikä kukaan meistä ole perusolemukseltaan koskaan ”paha”, vaan puhdasta rakkautta, puhdasta positiivista energiaa.

Voit myös olla hyvin positiivisessa tunnetilassa, kun yhtäkkiä kohtaat tilanteen, joka saa sinut ”pois tolaltaan”, eli  tunnetilasi laskee äkisti. Tällaisten tilanteiden tarkoituksena ei ole ”universumin kosto”, eli ”itku pitkästä ilosta”, ikään kuin ilossasi olisi ollut jotakin tuomittavaa – päin vastoin. Vaan tällaisten tilanteiden tarkoitus on puhdistaa vanhoja tunnemuistoja, jotka ovat sinussa, mutta jotka eivät ole olleet aktivoituneina. Korkea tunnetilasi kuitenkin mahdollistaa tällaisten tunnemuistojen neutraloinnin, ja saattamisen ”pois päiväjärjestyksestä”, ja siksi siis törmäämme yllättäviin ongelmiin usein juuri silloin, kun olemme hyvällä mielellä. Sillä korkeampi minämme tietää aina, mitkä kokemukset, ja niiden aikaansaamat tunnemuistot,  ovat jääneet käsittelemättä, eli joita emme ole vielä kyenneet katsomaan ”korkeamman minämme silmin”, toisin sanoen näkemään ongelmiemme luomaa positiivista puolta. Jokaisella elämämme aikana kokemallamme ongelmalla on nimittäin aina positiivinen ulottuvuus, sillä jokainen ongelma luo aina välittömästi positiivista korkeampaan tietoisuustasoon, samalla hetkellä, kun tunnemme tuon negatiivisen tunteen. Ja korkeassa tunnetilassa kykenemme siis näkemään tämän positiivisen arvon.

Ja tällöin negatiivinen tunnemuistomme haihtuu pois, eikä se voi enää aktivoitua uudelleen.

Eli konkreettisesti: Kokemamme ahdistus rahapulasta luo aina toiveen rahasta, ja voimme lunastaa tuon rahan konkreettisesi, kun olemme korkeassa tunnetilassa, eikä meillä ole enää negatiivisia uskomuksia suhteessa rahan saamiseen. Toisin sanoen: Emme ole koko ajan huolissamme rahan riittävyydestä, vaan päästämme huolestamme irti, jolloin emme aktivoi mielessämme rahan puutetta. Ja tällöin toivomamme rahavirta kääntyy siis kohti meitä, koska oma tunnetilamme on kohonnut.

Hyvin monella meistä on negatiivisia tunnemuistoja, jotka saavat meidät tuntemaan syyllisyyttä. Usein tällainen oman itsen syyttely on alkanut jo lapsuudessa, mutta itsesyytökset ovat vain lisääntyneet, jos olemme myöhemmin aikuisina tehneet jollekin toiselle ihmiselle jotakin konkreettista pahaa, olleet esimerkiksi väkivaltaisia, pettäneet tai olleet muulla tavoin epärehellisiä tai epäoikeudenmukaisia. Negatiivisten tekojemme kohde ei välttämättä edes muista tekoamme, mutta jos itse kannamme syyllisyyttä tuollaisesta teosta, niin syyllisyytemme aktivoituu hyvin helposti aina, kun teemme elämässämme jonkin ”virheen”. Ja tällöin vedämme myös vetovoiman lain vaikutuksesta puoleemme ihmisiä, jotka myös tuntevat syyllisyyttä, ja syyttävät itseään. Eli olemme noiden kanssaluojiemme kanssa kirjaimellisesti samalla taajuudella, ja syyttelemme toinen toisiamme. Syyllisyys heijastuu myös kaikille muille elämänalueille, eli saatamme hankkia itsellemme velkaa, saatamme  jäädä työttömiksi, ja tuntea sen vuoksi arvottomuutta, saatamme tuntea mustasukkaisuutta, tai saatamme itse pettää toista ihmistä.

Hyvin monet varakkaat ihmiset tuntevat syyllisyyttä myös siitä, että he ovat varakkaita. Ja tällöin tuo varakkuuskaan ei tee heitä onnellisiksi, koska syyllisyys siis laskee heidän tunnetilaansa.  Alkoholistin lapset saattavat tuntea syyllisyyttä siitä, että heidän toinen vanhempansa kärsi, ja tunsi puolestaan itse syyllisyyttä puolisonsa juopottelusta. Eli nuo lapset saattavat tuntea syyllisyyttä siitä, että eivät ”olleet tarpeeksi hyviä ja arvokkaita”, jotta heidän vanhempansa olisi lopettanut juopottelun. Voimme siis kokea syyllisyyttä lähes mistä tahansa asiasta, jos olemme syyllisyyden tunnetaajuudella, sillä tuossa tunnetilassa ”kanavoimme” syyllisyydeaiheita ihmiskunnan loputtomasta syyllisyydentunteiden virrasta, koska taajuustilamme on siis syyllisyyden värähtelytaajuus.

Ja kaikki tämä johtuu siitä, että syytämme itseämme jo valmiiksi, joten itsesyytöksemme tunnetaajuus vetää puoleemme asioita ja kokemuksia, jotka saavat itsesyytöksemme jatkumaan. Syyllisyyskierteen alkusyy on arvottomuuden tunne, eli tunnetila, jossa olemme hyvin kaukana omasta perusolemuksestamme, joka on puhdasta rakkautta.

Pääset siis kuitenkin helposti eroon syyllisyydestä, jos tyhjennät meditoimalla ajatusmelun mielestäsi säännöllisesti, jolloin tunnetaajuutesi kohoaa automaattisesti, ja taajuutesi kohoaa myös yleisesti, ja pääset puhdistamaan negatiivisia tunnemuistojasi. Voit myös arvostaa itseäsi ja läheisiäsi tietoisesti, kirjoittamalla paperille kaikkia sellaisia asioita, joita omassa elämässäsi arvostat: Terveyttä, kotia, perheenjäseniäsi, ystäviäsi ja tuttaviasi, ruokaa, työtä, esineitä ja lemmikkieläimiä, luontoa ympärilläsi, liikennevälineitä ja niiden suomaa vapautta, lahjakkuuttasi ja taitojasi, myötätuntoasi ja apuasi muita kohtaan, planeettojen vakaata liikettä linnunradalla, kaunista musiikkia, eli mitä tahansa asiaa, jota arvostat vilpittömästi. Älä siis YRITÄ arvostaa sellaisia asioita, joiden suhteen tunnet epäonnistuneesi, sillä sellaisten asioiden ajatteleminn aktivoi usein vain negatiiviset tunnemuistosi, eli ”hartaan toiveesi puuttumisen”.

Mutta kun olet jo vakaammin korkeassa tunnetilassa, niin voit vähitellen kokeilla arvostaa myös epäonnistuneita parisuhteitasi, suurimpia epäonnistumisia ja pettymyksiä kouluaikoina tai työssäsi, tai pahoja tekojasi, jotka ovat saaneet sinut joskus tuntemaan hyvin voimakasta häpeää. Tunnetilasi kyllä kertoo näitä asioita ajatellessasi, oletko jo vapautunut syyllisyydestäsi niiden suhteen, eli ymmärrätkö jo, että emme koskaan tee mitään ”pahaa” mistään muusta syystä, kuin siksi, että olemme itse tekomme hetkellä negatiivisessa tunnetilassa.  Jos tunnetilasi pysyy korkeana, ja näet  epäonnistumisiesi arvokkuuden, eli varjon sijasta valon, niin olet vapaa!

Syyllisyydestä vapautuminen on siis suunnattoman arvokas asia koko elämäsi kannalta, sillä syyllisyydentunteesta vapautuminen mahdollistaa onnistumisen ja ilon millä tahansa elämänalueella.

Muista, että sin olet aina ja ikuisesti täydellinen sielu, korkeamman tietoisuuden ulottuvuus, eikä korkeampi minäsi lakkaa koskaan, eikä mistään syystä,  rakastamasta sinua.

11.12.2019

Haastavat ihmissuhteesi tekevät sinut vapaaksi

Jos ympärilläsi elää paljon ihmisiä, jotka yrittävät miellyttää sinua, niin et saa tilaisuutta harjoitella pyyteetöntä rakkautta. Ja olet vapaa vain, jos pystyt rakastamaan ilman mitään ehtoja myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät osoita rakkautta sinua kohtaan. Eli voit olla vapaa ja onnellinen elämässäsi vain, jos et anna muiden ihmisten negatiivisten tunnetilojen laskea omaa tunnetilaasi, etkä kanna kaunaa negatiivisista kokemuksista, joita muut ihmiset ovat – sinun mielestäsi – sinulle aiheuttaneet. Arvosta siis ihan jokaista ”hankalaa” ihmistä lähelläsi – he ovat kaikkein tärkeimpiä ja arvokkaimpia opettajiasi, sillä he voivat lahjoittaa sinulle vapauden – vapauden rakastaa ilman ehtoja.

Jos siis olet kokenut elämässäsi usein, että rakkauteesi onkin vastattu vihalla, niin voit olla tyytyväinen: Sinulle on siis tarjoutunut mahdollisuus harjoitella tärkeintä taitoa, jonka voimme ihmiselämässä oppia, eli pyyteetöntä rakastamista.

Jos olet kokenut paljon haastavia ihmissuhteita, vaikka olet omasta mielestäsi kohdannut kaikki nuo ihmiset alun perin positiivisessa mielentilassa ja ennakkoluulottomasti, siis rakkautta tuntien, niin kyse on siitä, että  sinulla on hyvin voimakas mieli, tarkka ”fokus”, eli olet hyvin voimakas luoja. Olet saanut tällaisen magneettisen karisman jo syntymälahjanasi, eli olet syntynyt auttajaksi, eli opettamaan sekä itseäsi että muita rakastamaan ilman mitään ehtoja. Tällainen rooli ei kuitenkaan tarkoita uhrautumista muiden puolesta, sillä uhrautumalla et saavuta koskaan mitään hyvää, vaan voit auttaa muita vain omalla esimerkilläsi, eli toteuttamalla käytännössä rakkautta ilman mitään ehtoja.

Esimerkiksi profeetta Jeesuksen tarinan ovat negatiivisessa mielentilassa tuota tarinaa tulkinneet kääntänet täsmälleen päinvastaiseksi, kuin mikä oli profeetan itsensä sanoma, eli profeetta ei syntynyt uhrautumaan kenenkään puolesta, vaan hän oli kuin majakka, joka valaisee, ja muut ihmiset voivat hänen esimerkkiään seuraamalla oppia löytämään saman valon itsestään.

Sinun tulee siis oppia olemaan sekä miellyttämättä muita, että olemaan vaatimatta, että muut ihmiset miellyttäisivät sinua. Eli sinun on opittava olemaan tuntematta kiitollisuutta, ja vaatimatta kiitollisuutta keneltäkään, opittava arvostamaan muita, ja tuntemaan oman arvosi.

Ja koska kykysi rakastaa on poikkeuksellisen voimakas, niin olemuksesi herättää muissa ihmisissä usein myös voimakasta vihaa. Ja tämä vihan tunne johtuu siitä, että jos  he itse ovat usein erossa omasta korkeammasta minästään, niin sinun läsnolosi ikään kuin alleviivaa ja korostaa tätä negatiivista mielentilaa heissä. Sinä itse et siis ole ”syyllinen” heidän negatiivisuuteensa, vaan sinun olemuksesi on kuin valonheitin, joka paljastaa heissa itsessään sellaista, josta he itse eivät itsessään ole tyytyväisiä. Mutta jos sinä puolestasi siis  havaitset heidän negatiivisuutensa, niin havaintosi hetkellä myös oma tunnetilasi on matala, sillä aidossa rakkauden tunnetilassa et edes havaitsisi muiden ihmisten negatiivisia tunnetiloja.

Jos siis sinulla on tällainen ”magneettinen karisma”, niin ominaisuutesi  johtaa elämässäsi siihen, että sinä et yksinkertaisesti voi miellyttää ketään, etkä uhrautua kenenkään toisen ihmisen puolesta, eli laskeutua toisia ihmisiä miellyttääksesi matalampiin tunnetiloihin, vaan sinun on todella tinkimättömästi  keskityttävä harjoittelemaan vain rakkauden tunnetilassa pysymistä, eli opittava rakastamaan sekä itseäsi että muita täysin ehdottomasti. Sillä jos et tee näin, niin elämästäsi tulee todella dramaattista ”vuoristorataa”, eli koet hyvin voimakasta rakkautta, ja hyvin voimakasta vihaa, sekä itsessäsi, että muissa.

Voimakas persoonallisuutesi vetää puoleensa sellaisia ihmisiä, jotka hekin haluaisivat rakastaa itseään, mutta kohdatessaan sinut, he kuvittelevat, että sinä voit antaa heille tuon rakkauden ja valon. Mutta totuus on, että jokainen ihminen voi kokea rakkautta vain rakastamalla ensin täysin pyyteettömästi itseään, eikä toinen ihminen siis voi koskaan antaa kenellekään meistä tuota rakkautta, voimme rakastaa ja tuntea rakkautta aina vain itse.

Tällaista voimakasta persoonallisuutta kutsutaan myös ”karismaksi”, ja karismaattisia ihmisiä ovat usein ns. taiteilijat, eli ihmiset, joilla on voimakas tarve luoda, ja ilmentää tunnetiloja inspiroituneessa tilassa. Voimakkaan karisman omaavat ihmiset voivat myös käyttää karismaansa muiden ihmisten hallitsemiseen, eli ”hypnotisoida” muita ihmisiä valtaansa, mutta tällainen vallankäyttö on lähtöisiin aina negatiivisista tunnetiloista, ja tällainen muita valtaansa alistava ihminen vetää puoleensa pelokkaita, epävarmoja ja alistuvia ihmisiä.

Karismaattisia ihmisiä on kutsuttu myös ”noidiksi”, mutta tällaiset ihmiset voivat siis käyttää henkistä voimaansa sekä hyvään, että pahaan, eli sekä rakastaa, että vihata voimakkaasti, eli ”noita” voi olla sekä negatiivisessa, että positiivisisessa tunnetilassa. Ja kukaan ei joudu negatiivisenkaan ihmisen uhriksi sattumalta, vaan uhriksi joutuu vain sellainen, joka itse uhriutuu, eli antaa oman tunnetilansa laskea negatiivista karismaa käyttävän ihmisen läsnäollessa. Esimerkiksi haitilaisen voodoon negatiivisten ”taikojen” teho perustuu ainoastaan vastaanottajan omiin pelkoihin: Kukaan ei pysty vahingoittamaan puhtaan rakkauden tunnetilassa olevaa ihmistä.

Jos sinulla on tällaista karismaa, niin pyri välttämään kanssaihmistesi jaottelua ja leimaamista joko ”hyviksi” tai ”pahoiksi”, sillä sinun heille antamasi leima on poikkeuksellisen vahva, ja siksi ihmiset ympärilläsi myös ilmentävät heille itse antamaasi leimaa! Eli ”saat sitä, mitä heiltä itse tilaat”. Ihmiset ovat aina seurassasi juuri sellaisia, kuin millaisia uskot heidän olevan, eli jos pidät jotakin ihmistä vastustajanasi, niin hänen on PAKKO myös olla sellainen niin kauan, kun itse pidät häntä vastustajanasi.  Ihmiset ympärilläsi siis tarjoavat sinulle aina sitä, mitä itse odotat heiltä. Jos esimerkiksi vastustat jotakin poliittista tai uskonnollista suuntausta, niin vedät magneetin lailla puoleesi ihmisiä, jotka vahvistat omaa negatiivista asennettasi. Jos suhtaudut vastakkaiseen sukupuoleen negatiivisesti, niin kohtaat jatkuvasti tuon sukupuolen edustajia, jotka vahvistavat käsitystäsi tuosta sukupuolesta. Maailmankuvasi ja todellisuutesi muuttuu siis aina juuri sellaiseksi, kuin millaiseen maailmaan ja todellisuuteen itse uskot.

Jos olet vaikkapa usein ajatellut, että ”minä en tule toimeen naisten/miesten/lasten/uskovaisten/työtovereiden/viranomaisten/sukulaisten/ maahanmuuttokriittisten/ulkomaalaisten  kanssa, en ole oikeastaan  koskaan tullut”, niin tämä uskomuksesi toteutuu niin kauan, kun itse ylläpidät sitä, eli uskot siihen. Uskomuksesi ovat siis itse itseään toteuttavia, mutta voit myös milloin tahansa muuttaa uskomuksiasi, etsimällä tietoisesti positiivisia piirteitä ihmisistä, joiden kanssa et ole uskonut tulevasi toimeen .

Jos uskot läheistesi olevan vihaisia, ärtyneitä, tyhmiä, katkeria tai kyvyttömiä, niin näet heissä juuri nuo puolet. Jos olet itse rakkauden tunnetilassa, ja läheisesi on hyvin vihainen, niin hän ei voi olla lähelläsi, vaan hänen on kohdistettava vihansa muihin ihmisiin. Negatiivisessa tunnetilassa ollessasi, eli silloin, kun et rakasta itseäsi ehdoitta,   vedät puoleesi ihmisiä, jotka eivät itse rakasta itseään, ja silloin heillä ei ole sinulle mitään annettavaa, eikä myöskään sinulla ole heille mitään annettavaa. Kyse ei siis ole siitä, että sinä et olisi rakastamisen arvoinen, vaan siitä, että he eivät siis voi matalassa tunnetilassaan antaa sinulle rakkautta, koska sinä et voi myöskään vastaanottaa sitä. Et ole rakkauden tunnetilassa silloinkaan, jos olet pettynyt muihin ihmisiin tai säälit heitä. Sääliä tuntiessasi ikään kuin halveksit toista ihmistä, koska et tuossa tunnetilassa usko, että hän kykenisi auttamaan itse itseään, jolloin hän muka tarvitsee sääliäsi. Sääliä tuntiessasi et arvosta toista ihmistä täydellisenä sieluna, vaan katsot häntä ylhäältä alas päin. Myötätunto ja arvostus ovat korkeita tunnetiloja, empatia ja sääli matalia.

Ja vastaavasti: Jos pyrit tietoisesti löytämänä kanssaihmisestäsi hyviä puolia, niin kuka tahansa kanssaihmisesi ilmentää seurassasi juuri niitä ominaisuuksia. Aito rakkaus ei siis koskaan ole ”typerää idealismia”. Älä siis KOSKAAN myöskään kanna kaunaa ketään ihmistä kohtaan, täysin riippumatta siitä, mitä hän on joskus aikaisemmin tehnyt, sillä muistelemalla menneitä negatiivisia kokemuksia vain aktivoit niitä, ja myöskään tuo toinen ihminen ei saa mahdollisuutta ilmentää itsessään –  sinun seurassasi – parempia puoliaan. Ja muista, että alun perinkin tuo negatiivinen käytös on ollut myös sinun oma luomuksesi! Jokainen uhri on aina myös itse osallinen uhrin osaansa. Jokainen hylätty, petetty tai muulla tavoin väärin kohdeltu on aina aiheuttanut kohtalonsa myös itse. Tätä ajatusta on monien meistä hyvin vaikea hyväksyä, mutta se on totuus, joka perustuu vetovoiman lakiin ja tunnetaajuuksiimme.

Ymmärrät tuon totuuden, jos kykenet korkeassa tunnetilassa ollessasi tuntemaan aidosti sen, että joka ikinen maan päällä koskaan elänyt ihminen on perusolemukseltaan puhdasta rakkautta, eikä pahoja ihmisiä siis ole olemassa. Kaikki negatiiviset teot ovat mahdollisia ainoastaan siksi, että sekä tekijä, että uhri ovat teon tapahtuessa olleet negatiivisessa tunnetilassa! Pelko siis mahdollistaa esimerkiksi väkivallan, kun taas peloton ei koe väkivaltaa. Rakkaus sammuttaa aina vihan.

Universumi ja muut ihmiset antavat siis sinulle aina täsmälleen sitä, mitä itse otat vastaan, eli rakkauteen kykenevät ihmiset löytävät sinut, jos rakastat itse. Universumi ei kuule mitä sanot, vaan mitä tunnetasolla todella tunnet. Eli oli elämäntilanteesi miten vaikea tahansa, niin voit milloin tahansa keskittää ajatuksesi ja tunteesi rakkauteen, ja negatiivisten tunteiden aikaansaama sumu hälvenee, ja koet selkeyden: Näet helpoimman polun allasi, ja se polku johtaa aina kohti iloa.

Luovu siis tietoisesti negatiivisista tunteistasi ja asenteistasi, kaunastasi ja vihastasi, ja olet täydellisen vapaa rakastamaan, sekä itseäsi että kaikkia muita.

8.12.2019

Ole aina lempeä itsellesi – älä suorita elämää, äläkä esitä sitä muille

Meillä on kaikilla moniin eri asioihin liittyviä negatiivisia tunnemuistoja, jotka saattavat rajoittaa elämäämme todella voimakkaasti, ja tukahduttaa elämänilomme, jos keskitymme niihin, jolloin ne aktivoituvat. Huomaa siis, että negatiiviset tunnemuistot eivät  vaikuta kokemuksiimme silloin, kun emme  keskitä niihin ajatuksiamme, koska ne eivät tuolloin saa vetovoiman laista voimaa, eikä näin pääse myöskään syntymään negatiivista tapahtumaketjua. Sinun ei siis tarvitse pelätä PIILEVIÄ negatiivisia tunnemuistojasi, aivan kuten sinun ei tarvitse – eikä pidä – pelätä myöskään ihmiskunnan kollektiivisia, negatiivisia ajatusvirtojakaan. Sillä nekin vaikuttavat siis vain, jos aktivoit ne, eli olet samalla taajuudella noiden negatiivisten ajatusvirtojen kanssa. ”Kuuntelet negatiivista ohjelmaa”.

Ja paradoksaalisti siis juuri pelkosi aktivoi nuo negatiiviset ajatusvirrat, jotka  ovat kaikkien koskaan ajateltujen negatiivisten ajatusten valtava ”kokoelma”, joka värähtelee negatiivisella tunnetaajuusalueella.

Psykiatrit pyrkivät terapiassa puhdistamaan potilaidensa negatiivisia tunnemuistoja, mutta jos tuo tunnemuistojen ”analysointi” ei tapahdu korkeassa tunnetilassa, eli potilas ei pysty näkemään ongelmansa jo luomaa positiivista ”kääntöpuolta”, niin myös psykoanalyysi toimii vain negatiivisten tunnemuistojen aktivoijana – ja tuo aktivointi saa potilaan luomaan itselleen myös lisää negatiivisia kokemuksia. Myös psykiatri, joka ei itse hallitse omia tunnetilojaan, ajautuu helposti potilaansa kanssaluojaksi, ja saattaa esim. päätyä ahdistelumuistoja kertoneen ja aktivoineen potilaansa ahdistelijaksi itse. Samoin pedofilian uhreista tulee usein itsestään pedofiilejä, jos he kertaavat usein mielessään itse kokemiaan negatiivisia kokemuksia. Tai ”synnin kirouksesta” paljon saarnaavat papit saattavat itse päätyä tekemään vihaamiaan ns.  syntejä, koska kaikki se mitä vastustamme, lisääntyy vetovoiman vaikutuksesta aina.

Ns. perfektionismi, eli täydellisten suoritusten vaatiminen itseltä on  todella tuskallinen elämänasenne, sillä moni perfektionisti ei ole KOSKAAN tyytyväinen itseensä, saavutti hän elämässään aivan mitä tahansa. Perfektionismiahan ovat myös syömishäiriöt, eli anoreksia ja bulimia, eli anorektinen ihminen ei koe olevansa tarpeeksi laiha koskaan, koska hän keskittyy ajatus- ja tunnetasolla ”lihavuuden ongelmaan”, sen sijaan, että hän näkisi oman hoikkuutensa.

Perfektioismi voi ilmetä myös alisuorittamisena, eli hyvin lahjakas ihminen saattaa pelätä niin paniikinomaisesti epäonnistumista, ja epätäydellisyyttä suorituksisssaan, että hän ei lopulta uskalla enää tehdä juuri mitään, minkä seurauksena hän halveksii itseään vieläkin enemmän. Tai hän onnistuu vain sellaisissa asioissa, joita hän ei itse arvosta, eikä siis silloinkaan koe iloa onnistumisistaan. Perfektionismi aikaansaa  siis täydellisen kärsimyksen ja arvottomuudentunteen noidankehän.

Ja vaikka täydellisyyteen pyrkivä olisi joskus myös korkeassa tunnetilassa, ja saisi tuolloin inspiraation tehdä jotakin, niin hän ei saa edes aloitettua tekemistään, koska hän muistaa välittömästi kaikki edelliset epäonnistumisensa, jolloin hänen tunnetilansa taas laskee, eikä hän saa toteutettua inspiraatiotaan. Tällainen  ”uskon puutteen” jatkuvasti vahvistama kierre voi saada kenet tahansa meistä kuin halvaantumaan, riippumatta taidoistamme tai  lahjakkuudestamme.

Ja koska aggressiivisuus – joka hieman helpottaisi itsensä arvottomaksi tuntevan oloa – ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä, niin tällaisen ihmisen viha kääntyy usein sisäänpäin, eli häntä itseään kohtaan. Nykyisin tosin sosiaalinen media tarjoaa  perfektionisteille ja arvottomuutta tunteville rajattomasti mahdollisuuksia ilmentää vihaa myös muita kohtaan, mutta valitettavasti suurin osa vihaa ja turhautumista tuntevista myös jää kiinni negatiivisiin tunnetiloihinsa, eli he eivät kykene käyttämään vihan tunteita vain astinlautana kohti toiveikkuutta, mikä on vihan tunteen varsinainen tarkoitus. Vihaa tuntevat siis löytävät internetistä muita vihaisia, ja saavat tyydytystä siitä, että eivät ole ”yksin maailmassa”, eli he löytävät ikää kuin ”oikeutuksen” vihaisuudelleen – mutta jäävät samalla tunnetasolla kiinni tuohon vihaisuuden ja katkeruuden maailmaan.

Parhaimmillaan viha vapauttaa ihmisen kokemaan positiivisempia tunteita – pahimmillaan viha taas kahlitsee ihmisen negatiivisiin ihmisyhteisöihin, tunnetiloihin ja kokemuksiin.

Jos negatiiviset elämänkokemuksesi ovat saaneet sinut tuntemaan voimakasta arvottomuutta, kyvyttömyyttä, ja ”huono-onnisuutta”,  ja jos vaadit itseltäsi – ja myös muilta – aina täydellisiä suorituksia, etkä silti koe itseäsi arvokkaaksi, niin tästä negatiivisten uskomusten kierteestä ulos päästäksesi sinun tulee tietoisesti harjoitella lempeyttä itseäsi kohtaan. Sillä paitsi, että itserankaisun kierre saattaa olla todella tuskallista, niin jatkuva  oman itsen rankaiseminen ja halveksiminen on aina vetovoiman lain vaikutuksesta myös itse itseään toteuttavaa. Mutta toisaalta: Jokainen negatiivinen tunteesi ja kokemuksesi on myös luonut valtavasti positiivista korkeamman minäsi taajuudelle, eli olet kuvainnollisesti ilmaistuna ”laittanut todella paljon rahaa pankkiin” kaikilla elämänalueilla.

Älä siis keskity enää hetkeäkään mihinkään sellaiseen asiaan, joka saa sinut tuntemaan kyvyttömyyttä, huonommuutta, huono-onnisuutta, arvottomuutta, yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta, tai joka saa sinut tuntemaan itsesi ”armottoman ja järkähtämättömän epäonnisen kohtalon”uhriksi. Muista, että kaikki tuo kuvitelmasi kohtalosta, jota et voi muuttaa, on pelkkää negatiivisen mielesi luomaa harhaa, ja se tuntuu niin todelliselta vain siksi, että sinä itse keskityt siihen ollessasi negatiivisessa tunnetilassa, jolloin myös negaiiviset  kokemuksesi vahvistavat entisestään omaa uskomustasi.

Lopeta hetkeksi kaikenlainen YRITTÄMINEN, eli jos tunnetilasi on negatiivinen jotain asiaa tehdessäsi. Jos saat korkeassa tunnetilassa inspiraation, joka tuntuu hyvältä, mutta tunnetilasi laskee heti, kun alat toteuttaa tuota ideaa, niin kirjoita idea vai muistiin, mutta älä ala ”suorittaa” sitä väkisin. Usein on kyllä niin, että jos pakotamme itsemme negatiivisissa tunnetiloissa ollessamme tekemään mekaanisia asioita – vaikkapa siivoamaan –  niin koska huomiomme keskittyy siivouksen edetessä myös sellaisiin  asioihin, joihin meillä ei liity voimakkaita negatiivisia tunnemuistoja, niin mielialamme saattaa kohota siivouksen aikana, vähän samaan tapaan, kuin meditoidessamme. Mutta silti on aina tehokkaampaa pyrkiä ENSIN sallimaan korkea tunnetila, millä ”hölmöllä” keinolla tahansa (esim. kissan kanssa seurustelu, tai lintujen tarkkailu, ovat erittäin tehokkaita tapoja), ja sen jälkeen tehdä asioita, joita korkeampi minämme ohjaa meitä inspiraation tilassa tekemään. Sillä korkeamman minämme ohjauksessa pääsemme kulkemaan aina helpointa ja nopeinta polkua kohti toiveitamme.

Muista, että olet itse aina ja joka hetki oman elämäsi tärkein henkilö, ja oikeutettu saamaan aivan kaiken, mitä haluat elämältä. Älä siis SUORITA elämääsi negatiivisessa tunnetilassa, älä ”esitä” elämääsi muille ihmisille, toivoen saavasi heiltä arvostusta ja hyväksyntää, sillä jos suoritat elämääsi negatiivisessa tunnetilassa, niin vedät puoleesi aina vain arvostelijoita ja niitä, jotka eivät itsekään ole tyytyväisiä omiin suorituksiinsa, ja jotka ovat siksi kriittisiä tai kateellisia myös sinun suoritustesi suhteen. Itsekriittisyys ja perfektionismi tekee siis elämästä ilotonta, ja saa sinut tuntemaan itsesi kyvyttömäksi ja arvottomaksi vain siksi, että vedät puoleesi muita ihmisiä, jotka hekin kokevat arvottomuutta.

Olet aina mittaamattoman arvokas sielu, teit sitten elämässäsi suuria urotekoja, tai olit tekemättä yhtään mitään. Unelmien saavuttaminen on aina mukavaa, mutta älä siis yritä saavuttaa unelmia onnellisuutesi kustannuksella, vaan nauttimalla jokaisesta hetkestä, saavutit unelmasi lopulta tai et.  Kaikkein suurinkaan saavutuksesi ei siis merkitse yhtään mitään, jos se ei saa sinua tuntemaan onnellisuutta.

Sillä todellinen ja ainoa tavoitteesi elämässäsi on aina ja täysin poikkeuksetta vain: Onnellisuuden tunne, juuri nyt!

6.12.2019

Älä etsi ratkaisua ongelmaan, vaan näe ratkaisu, joka on silmiesi edessä

Otsikon lause pätee mihin tahansa ongelmatilanteeseen elämässä: Et näe ratkaisua, jos tuijotat ongelmaa. Et löydä vastausta, jos jatkat kysymistä. Oma negatiivinen tunnetilasi ja uskomuksesi on kuin sakea sumuverho, joka peittää näkyvistäsi ratkaisun ja vastauksen.

Jos koet, että parisuhteesi on onneton, koska puolisosi ei tunnu rakastavan sinua, niin ainoa syy onnettomuuden kokemukseesi on oma tunnetilasi, ja oma negatiivinen uskomuksesi, joka liittyy suhteeseenne ja puolisoosi. Eli ratkaisu on silmiesi edessä: Puolisosi. Jos itse tunnet ehdotonta rakkautta puolisoasi kohtaan, eli näet hänet ”rakastettunasi”, niin saat yhteyden hänen korkeampaan minäänsä, jolloin hänen tunnetilansa joko kohoaa, ja hän tuntee rakkautta sinua kohtaan – tai hän poistuu elämästäsi, ja kohtaat toisen ihmisen, jolla on sama korkea tunnetaajuus, kuin sinulla, ja jonka  korkean minäsi rakkaus siis vetää luoksesi. Puhdasta rakkautta tunteva ihminen on AINA suunnattoman paljon vaikutusvaltaisempi, kuin yksikään negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen.

Jos sinulta puuttuu rahaa, ja sen myötä vapautta toteuttaa unelmiasi, niin ainoa syy rahattomuuteesi on negatiivinen tunnetilasi ajatellessasi rahaa, ja sen suomia mahdollisuuksia. Eli ratkaisu on jälleen silmiesi edessä: Kaikki se, mitä sinulla jo on, on todiste luomisvoimastasi. Kun koet rahan ja vapauden puutetta, niin kohdistat siis ajatuksesi ja tunteesi sellaiseen, joka puuttuu, etkä sellaiseen, jonka olet jo luonut korkeamman minäsi taajuuteen, tai manifestoinut fyysiseen todellisuuteesi.  Kun tunnetilasi on korkea, ja arvostat kaikkea sitä, mitä olet jo elämääsi luonut ja manifestoinut, oli se rahalliselta arvoltaan kuinka kallista tai näennisesti ”halpaa” tahansa, niin vedät puoleesi myös rahaa  ja sen suomaa vapautta, jotka siis värähtelevät arvostuksesi kanssa samalla taajuudella. Eli köyhistä köyhin ihminen voi tuntea itsensä suunnattoman vauraaksi tunnetasolla vaikkapa tanssiessaan, laulaessaan, soittaessaan, tai tuntiessaan rakkautta, jolloin hän vetää puoleensa myös rahaa – mikäli hän arvostaa rahaa. Hyvin rikas ihminen taas voi vastaavasti vetää puoleensa valtavasti rahaa, vaikka hän ei arvosta sitä, ja KOSKA hän ei arvosta sitä,  ja jäädä vaille rakkautta. Ja molempiin on syynä se, että hän ei rakasta omaa itseään.

Jos tunnet itsesi sairaaksi, ja etsit lääkettä tai parantajaa, joka auttaisi sinua, niin paranemisesi avain on jälleen silmiesi edessä: Elämä itse, eli halu elää, ja olla elinvoimainen. Niin kauan, kun tuijotat sairauttasi, niin luot lisää sairautta, sillä luot todellisuuttasi uudeksi joka ikinen hetki. Ajatuksesi toteutuvat, eli uskot jokaisena elämäsi hetkenä joko sairauteen, tai terveyteen. Ajattele siis elinvoimaa, terveyttä ja elämäniloa, ja alat parantua. Jos uskot vahvasti, että sairautesi ei voi parantua, mutta toivot kuitenkin voimakkaasti, että tuntisit itsesi terveeksi, niin  poistut fyysisestä elämästäsi, ja koet välittömästi suunnattoman euforian ja vapautumisen tunteen, koska kaikki negatiiviset tunteesi ja niiden aikaansaamat kivut katoavat. Kuolemaa ei siis ole olemassa, voimme ”menettää” vain negatiiviset tunteemme!

Me ihmiset tunnemme elämässämme epätoivoa ja näköalattomuutta vain siksi, että uskomme niin vahvasti siihen todellisuuteen, joka on juuri nyt silmiemme edessä, ja jonka olemme siis jo manifestoineet. Ymmärtämättä, että elämä on jatkuvaa muutosta, ja tuon muutoksen suunnan valitsemme joka hetki täysin vapaasti itse. Ja kun uskomme siihen todellisuuteen, jonka juuri nyt tunnetasolla koemme, niin myös jäämme tuohon todellisuuteen – siitä huolimatta, että voisimme millä hetkellä tahansa valita korkeamman tunteen, ja paremman, siis haluamamme todellisuuden.

Useimmat meistä ovat  oppineet näkemään elämän ikään kuin alkuina ja loppuina, aloituksina ja valmiiksi saattamisina, vaikeuksina ja voittoina, yrittämisinä ja onnistumisina. Eli olemme oppineet näkemään elämän eräänlaisena ”kouluna”,  suorituksena tai testinä, joka meidän on vain jostain syystä pakko käydä läpi, lunastaaksemme arvomme ihmisinä, ja oikeutemme elää, ja todistaaksemme ennen muuta muille ihmisille ympärillämme, että olemme ”riittävän hyviä, tärkeitä ja arvokkaita”. Ja hyvin monet ihmiset uskovat tämän lisäksi, että tätä ”elämänkoulua” johtaa joku korkeampi voima, joka arvioi koko ajan suoriutumistamme, ja joka aiheuttaa meille kärsimystä, jos emme ole tarpeeksi hyviä, taitavia ja arvokkaita tuon voiman silmissä.

Tällaisen elämänasenteen ongelmana on, että emme voi koskaan tuntea itseämme arvokkaiksi, koska emme yksinkertaisesti NÄE olevamme mittaamattoman arvokkaita, vaikka olemme sitä koko ajan, vaikka emme suorittaisi tai tekisi elämämme aikana yhtään mitään. Ja että koemme ONNELLISUUDEN olevan aina jossain kuvitellussa tulevaisuudessa, ei siis tässä ja nyt. Mutta onnellisuus ei voi koskaan olla ”tulossa luoksemme tulevaisuudessa”, sillä onnellisuus, jota koemme nyt ja tulevaisuudessa, ei ole koskaan mitään muuta,  kuin juuri nyt kokemamme onnellisuuden tunne, joka luo onnellisia kokemuksia myös tuleviin hetkiimme.

Muista aina, että voit olla onnellinen myös toisen ihmisen onnistumisesta. Me ihmiset emme ole erillisiä, emmekä ole syntyneet tänne kilpailemaan siitä, kuka on paras ja arvokkain. Me olemme kaikki täsmälleen yhtä arvokkaita!

Suorittamiseen perustuva elämännäkemys on pelkkä kollektiivinen, negatiivinen harha, jonka ihmiskunta on luonut, ja jonka todella monet maailman ihmiset kokevat todeksi ollessaan negatiivisessa tunnetilassa. Se, että niin monet kokevat tämän harhan todeksi, johtuu siis vain siitä, että kokijat itse ovat erossa omasta korkeammasta minästään, ja he pyrkivät rankaisemaan myös kanssaihmisiään vakuuttamalla, että tämä harha on todellisuutta. He tekevät näin, koska  ihminen, jolla on paha olla, kuvittelee pahan olonsa lievittyvän, jos muillakin ihmisillä hänen ympärillään on paha olla, ikään kuin nuo kaikki kärsivät ihmiset siis ”jakaisivat saman kärsimyksen”, jolloin sen kuvitellaan vähenevän. Todellisuudessa kärsimys vain lisääntyy, jos kanssaluojasikin kärsivät.

Esimerkki tällaisesta, omaa  kärsimystään muille ihmisille jakavasta henkilöstä,  on vaikkapa uskonnollinen saarnaaja, joka vaatii seurakuntaansa ”lankeamaan polvilleen, nöyrinä jumalan vihan edessä”, tai ”säälimään ja varottamaan vääräuskoisia kadotuksesta”. Hän kuvittelee julistavansa ”jumalan sanaa”, mutta ei itse kykene tuntemaan rakkautta, jolloin hän julistaakin vihan ja pelon sanomaa.

Todellisuudessa me olemme kaikki täysin vapaita luojia, mittaamattoman arvokkaita sieluja, ja olemme saaneet syntymälahjaksi kyvyn luoda ja manifestoida itsellemme mitä tahansa, mitä haluamme. Ja elämämme ei ole alkuja ja loppuja, vaan elämä on päättymätön matka, parhaimmillaan täysin vapaata, positiivisen energian virtausta, inspiroitunutta tekemistä ja kokemista, innostusta ja ihania kohtaamisia, kohdatessamme korkeassa tunnetilassa kaltaisiamme, eli muita oman elämänsä luojia, kansaluojiamme.

Meidän tehtävämme ei siis ole tulla paremmiksi ihmisiksi, koska me olemme jo perusolemukseltamme täydellisiä. Meidän tulee vain nähdä ja havaita oma täydellisyytemme – ja kaikkien kanssaihmistemme täydellisyys.

Olet löytänyt elämäsi tarkoituksen, kun olet löytänyt puhtaan elämänilon, ja puhtaan rakkauden. Kun synnyit tähän maailmaan, niin muistit vielä, kuinka mittaamattoman arvokas olet, oikeutettu saamaan elämältä aivan kaiken, mitä haluat. Tehtäväsi on siis tuon kadotetun muiston löytäminen uudelleen: Ja kun löydät sen, niin olet löytänyt jälleen myös todellisen itsesi  – Luojan.

4.12.2019

Toinen ihminen ei ole ”puuttuva puoliskosi” – todellinen sielunkumppanisi on oma korkeampi minäsi

Romanttiseen rakkauteen liitetään usein symbolinen kuva sydämestä, joka on keskeltä halki, mutta nuo kaksi ”palapelin palaa” ovat löytäneet toisensa, ikään kuin rakastavaiset olisivat tuon sydämen ”puoliskot”. Eli romanttista rakkautta ja ”sielunkumppaniaan” etsivät ihmiset toivovat löytävänsä ”sen oikean”, eli toisen puoliskonsa, joka sopisi täydellisesti yhteen heidän itsensä kanssa. Tämä symboli on harhaanjohtava siksi, että se saa ihmiset uskomaan, että he eivät voi olla KOKONAISIA, siis tasapainoisia ja harmoniassa,   ilman tätä kuviteltua, ainutlaatuista  sielunkumppaniaan – eivätkä siis voi yksin ollessaan olla myöskään onnellisia.

Tällainen rakkausnäkemys kuvastaa kuitenkin ehdollista, ei ehdotonta rakkautta. Me olemme kokonaisia vain silloin, kun olemme yhteydessä omaan korkeampaan minäämme, eli todellinen sielunkumppanisi, joka rakastaa sinua  ikuisesti, ja ilman mitään ehtoja, on siis oma korkeampi olemuspuolesi, ei toinen ihminen. Ymmärrät tämän syvällisesti kun ajattelet, mitä rakkaus oikeastaan käsitteenä tarkoittaa: Rakkaus on aina vain tunnetila, jota sinä itse tunnet. Kukaan muu ihminen ei voi koskaan antaa sinulle rakkautta. Jos rakastettusi rakastaa sinua, niin se voi inspiroida sinuakin tuntemaan rakkautta – itseäsi ja rakastettuasi kohtaan – mutta itse rakkaus on siis jokaisen ihmisen henkilökohtainen tunne ja taajuustila, aina. Ja jos rakastat aidosti rakastettuasi, niin voit rakastaa häntä täysin riippumatta hänen käytöksestään – ja siitä, rakastaako hän sinua –  sillä rakastaessasi katsot häntä korkeamman minäsi silmin, ja näet hänessä vain hänen parhaat puolensa,eli hänen todellisen olemuksensa.

Monet ihmiset tuntevat ehdotonta rakkautta rakkaussuhteensa alussa, jolloin he näkevät vielä  ”unelmakuvan” rakastetustaan, koska siis ovat havaintonsa hetkellä itse korkeassa tunnetilassa, jolloin he eivät VOI nähdä tuossa toisessa ihmisessä negatiivisia asioita ja ominaisuuksia. Kun taas rakkaussuhteen edetessä he alkavat kiinnittää yhä enemmän huomiota kumppaninsa negatiivisiin ominaisuuksiin, mikä johtuu siis heidän omista matalista tunnetiloistaan – ei siis siitä, etä tuo kumppani olisi muuttunut ”huonommaksi”. Eli se suhteen alussa ”ruusunpunaisten lasien läpi” nähty rakastettu on todellisuudessa se todempi kuva kenestä tahansa meistä, vaikka yleensä sanotaan, että tuo rakastuneena nähty kuva olisi ”harhaa”. Jokaisen ihmisen todellinen olemus on kuitenkin aina täydellinen, ja vain negatiiviset tunteet saavat ihmiset ilmentämään negatiivisia puolia itsessään – ja siis myös näkemään niitä muissa.

Jos havaitset, että rakastettusi ei osoita sinulle eleillään tai teoillaan rakkautta, niin huomaa, että silloin sinäkään et rakasta häntä. Eli jos olet turhautunut rakastettuusi ja huudat: ”Etkö sinä ymmärrä, kuinka paljon minä sinua rakastan?!” niin hän ei todellakaan voi sitä ymmärtää, koska turhautuneena et itse välitä ja ilmennä rakkauden taajuutta, vaan tunnetilasi on negatiivinen. Ja vaikka uhrautuisit rakkaasi puolesta, ja palvelisit häntä kaikin tavoin, saadaksesi hänet rakastamaan itseäsi, mutta tunnetilasi on pääosin matala, niin tekosi eivät ilmennä rakkautta, vaan uhrautumista, jonka palkaksi vaadit kiitollisuutta. Ja sekä uhrautuminen, että kiitollisuuden vaatiminen, tapahtuvat AINA negatiivisessa tunnetilassa.

Mutta jos olet itse ehdottoman rakkauden tunnetilassa, niin et tarvitse rakastettuasi miellyttämään, kiittämään, arvostamaan, tai imartelemaan sinua, koska rakkauden tunnetilassa sinä TIEDÄT olevasi mittaamattoman arvokas. Ja jos ehdottomalla rakkaudella palvelet, autat ja ilahdutat rakastettuasi, niin sinulle ei tule mieleenkään vaatia häneltä kiitollisuutta, koska hyvät tekosi ovat rakkautesi inspiroimia, eli kaikki se hyvä, mitä teet ja annat rakastetullesi, tuo sinulle itsellesi monin verroin onnellisuutta ja iloa.

Jos taas rakastettusi on negatiivisessa tunnetilassa, niin sinä et ole millään tavalla syyllinen hänen pahaan oloonsa, etkä voi myöskään auttaa häntä tuntemalla syyllisyyttä, oli tilanne millainen tahansa. Jos hän syyttää sinua jostain, niin hän on itse luonut oman todellisuutensa ja tunnetilansa, etkä sinä voi  mitenkään miellyttää häntä niin paljon, että hän tuntisi olonsa täysin tyytyväiseksi, teit sitten mitä tahansa, sillä hänen tyytymättömyytensä ei johdu sinusta, vaan siitä, että hän on itse erossa omasta korkeammasta minästään.

Ja jos parisuhteesi päättyy siksi, että rakastettusi on sinulle katkera, niin pyri tuntemaan häntä kohtaan ehdotonta rakkautta, sillä siten tulet löyämään itsellesi kumppanin, joka on korkeammassa tunnetilassa, eli samalla taajuudella sinun kanssasi. Ja katkeruutta tunteva entinen puolisosi taas löytää uusia kohteita katkeruudelleen niin kauan, kunnes hän kykenee vihdoin tuntemaan sinua kohtaan ehdotonta rakkautta, eli lakkaa olemasta katkera, ja näkee sinut korkeamman minänsä silmin.

Vain ehdollinen rakkaus tekee meistä kaipaavia, haikeita, pettyneitä, katkeria, mustasukkaisia, pelokkaita, ja toinen toisistamme riippuvaisia. Ehdottomasti toista ihmistä rakastava ei  koskaan pelkää menettävänsä rakastettuaan, koska rakkautemme on aina ikuista korkeamman minämme taajuudella. Ja vaikka ehdottomasti rakastava menettäisi rakastettunsa käytännössä, eli hän jäisi rakkaussuhteensa jälkeen yksin, niin koska hän rakastaa myös itseään ehdottomasti, niin hän sallii itselleen,eli vetää puoleensa  sellaisen rakastetun, joka on samalla, korkealla tunnetaajuudella, ja joka siksi rakastaa ehdoitta myös häntä.

Jokaiselle meistä on joka hetki  olemassa tuhansia mahdollisia kumppaniehdokkaita, jotka ovat kanssamme samalla taajuudella, ja jotka ovat toiveidemme mukaisia. Sillä ”sielunmppanuudessa” on siis kyse värähtelytaajuuksista, ei ainutkertaisista, ”puuttuvista palasistamme”. Mutta muista, että voit matalassa tunnetilassa vetää puoleesi myös sellaisen uuden kumppanin, jolla on paljon  ominaisuuksia, joita et toivo! Ja tämä johtuu siis negatiivisista tunnemuisoistasi, ja matalasta taajuudestasi kohtaamisen hetkellä. Saamme aina kaiken, mitä haluamme, ja mitä emme halua, riippuen tunnetilastamme.

Jos siis etsit rakastettua itsellesi, niin lopeta etsiminen ja löytämisen yrittäminen, kaipaaminen ja tarvitseminen, ja ota rakastettusi vain vastaan, korkeassa tunnetilassa. Eli rakasta itseäsi, ja kaikkia entisiä rakastettujasi, täysin ehdoitta, sillä ehdotonta rakkautta tuntiessasi myös säteilet, ja  vastaanotat rakkautta. Jokainen edellinen rakastettusi, josta olet joskus eronnut,  on auttanut sinua löytämään entistäkin paremman rakastetun, ja juuri sinun taajuustilaasi sopivan. Mehän emme koskaan pysy samanlaisina koko elämämme ajan, vaan laajennumme kokemustemme, tunteidemme, ja toiveidemme vaikutuksesta joka hetki. Jos rakastettusi ”pysyy laajentumisvauhdissasi mukana”, eli hän laajenee samassa tahdissa kanssasi, niin ”löydätte toisenne yhä uudelleen” yhteiseltä, vaikkakin kohonneelta  taajuustasolta. Mutta jos olette ”kasvaneet erillenne”, ja kumppanisi jää matalampiin tunnetiloihin, niin taajuutenne ovat niin erilaiset, että löydätte toisillenne luontevasti uudet kumppanit, mutta sinä et korkeassa tunnetilassasi koe eron tuottamaa kärsimystä. Ja tämä ei ole todiste kylmyydestä ja julmuudesta, kuten negtiivisessa tunnetilassa oleva haluaa ”iloisen eroamisen” tulkita, vaan se on osoitus ehdottomasta rakkaudesta.

Jos olet usein korkeassa tunnetilassa, ja tunnet ehdotonta rakkautta itseäsi ja kaikkia muita kohtaan, niin olet aina suunnattomasti vaikutusvaltaisempi ja ”vastustamattomampi” myös parisuhdetta etsivien silmissä, kuin tuhannet muut. Eli vanha vitsi siitä, että ”varatut löytävät helpommin seuraa” on totta, koska parisuhteessa elävät ihmiset eivät useinkaan tunne itseään yhtä yksinäisiksi,  kuin yksineläjät. Eli ihminen, joka ei etsi itselleen seuraa, eikä välttämättä TARVITSE sitä, ollakseen tyytyväinen nykyhetkeen, herättää usein  paljon kiinnostusta parisuhdetta etsivissä. Ja syynä on siis hänen korkea tunnetilansa. Mutta aivan samalla tavalla myös yksin elävä ihminen voi ”säteillä korkeamman minänsä valoa”, mikäli hän ei tunne itseään epätoivoiseksi, eikä murheelliseksi, vaan kokonaiseksi, tasapainoiseksi.

Toisaalta  voit löytää itsellesi seuraa myös murheellisena, mutta silloin löydät siis vain muita murheellisia, tai muissa negatiivisissa tunnetiloissa olevia, jotka ilmentävät omaa matalaa tunnetilaasi. Tästä syystä esimerkiksi väkivaltaisesta parisuhteesta selvinneet, ja eroon päässeet, löytävät usein uusia väkivaltaisia suhteita – kunnes tajuavat, että he eivät ole syyllisiä väkivaltaan, eivätkä ”ansaitse rakkaudettomuutta”, vaan väkivallan aiheuttaa heidän tuntemansa syyllisyydentunteet, arvottomuuden tunne, pelko ja viha,  eli heidän omat matalat tunnetilansa.

Eli jos etsit rakkautta, niin pyri tuntemaan rakkautta, tyytyväisyyttä ja iloa,  tavalla tai toisella, mistä syystä tahansa. Tällöin voit lopettaa rakkauden etsimisen, sillä rakkaus löytää sinut: Ilosi on kuin magneetti, joka vetää puoleensa muita yhtä iloisia, eli kaltaisiasi.

2.12.2019

Älä sääli, äläkä yritä miellyttää koskaan ketään – voit auttaa muita vain myötätunnolla, eli puhtaalla rakkaudella

Jos havaitset muiden ihmisten negatiiviset tunnetilat, niin olet itsekin havaintosi hetkellä negatiivisessa tunnetilassa. Jos siis olet sitä mieltä, että olet itse pääosin positiivinen ja iloinen, mutta negatiiviset ihmiset ympärilläsi häiritsevät ”mielenrauhaasi”, niin olet itse heidän kanssaan samalla taajuudella, koska siis yli päätään kiusaannut heidän seurassaan.

Kiusattu vetää aina kiusaajaa itse puoleensa. Kiusaaminen loppuu, kun kiusattu alkaa arvostaa itseään. Pelkääjä kokee pelottavia asioita. Pelkääjällä ei ole enää mitään pelättävää, kun hän lakkaa pelkäämästä. Tuomitsija tuomitaan, syyttäjää syytetään, vihaavaa vihataan. Ja vilpittömästi rakastava löytää aina muita, aidosti rakastavia ihmisiä ympärilleen.

Sanonta ”vakka löytää aina kantensa” tarkoittaa siis sitä, että kanssaihmisemme ilmentävät aina meidän omia tunnetilojamme, ja samalla taajuudella olevat ihmiset vetävät toisiaan puoleensa. Ja vastaavasti: Jos ihmiset  EIVÄT ole samalla taajuudella, niin he etääntyvät väistämättä toisistaan. Jos siis olet harjoitellut tietoista luomista, olet usein korkeassa tunnetilassa, meditoit ja arvostat tietoisesti elämääsi, itseäsi ja kaikkia muita, ja havaitset sosiaalisissa suhteissasi tai parisuhteessasi muutoksia, niin ne johtuvat tunnetaajuuksienne välisestä erosta, jota aiemmin ei ollut.

Älä ole huolissasi tällaisista muutoksista, sillä kyse on siis vain siitä, että sinun korkea tunnetilasi mahdollistaa sen, että sydämesi toiveet alkavat toteutua, ja siksi myös muutokset ihmissuhteissasi ovat välttämättömiä. Et voi enää ”kutistua entiseksi itseksesi”, jos olet toiveidesi kautta laajentunut, ja tunnetilasi on korkea, jolloin sallit itsellesi tuon laajentumisen luomat manifestaatiot. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että menetät kaikki vanhat  ystäväsi ja rakkaasi, sillä omalla korkealla taajuudellasi voit vaikuttaa positiivisesti muihin ihmisiin, ja heidän taajuuteensa, MIKÄLI  pysyt itse siis korkeassa tunnetilassa. Jos taas palaat mataliin tunnetiloihin, niin myös negatiivisiin tunnetiloihin perustuvat ihmissuhteesi jatkuvat entisellään. Sillä negatiiviset tunnetilat ovat samanlaista ”liimaa” ihmisten välillä, kuin rakkauskin. ”Viha-rakkaus”- , ja ”alistaja-alistuva” -suhteet, voivat kestää läpi elämämme, jos itse sallimme ne, ja jos tuo rakkautemme on siis ehdollista, ei ehdotonta.

Sinun tehtäväsi ei siis  ole olla empaattinen, samaistua toisen ihmisen murheisiin, ja pyrkiä auttamaan matalassa tunnetilassa olevia kanssaihmisiäsi korkeampiin tunnetiloihin – jos heidän oma korkeampi minänsä ei ole siihen pystynyt, niin miksi oletat, että sinä siihen kykenisit? –  vaan voit auttaa heitä vain pysymällä itse korkeassa tunnetilassa. Negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen, ja myös siis aggressiivinen ja vihainen, on kuin verissään tiellä makaava onnettomuuden uhri. Et voi auttaa onnettomuuden uhriakaan empatialla ja säälillä, suremalla hänen kohtaloaan, vaan voit auttaa häntä vain pysymällä itse rauhallisena ja tasapainoisena, rauhoitella häntä omalla rauhallisuudellasi, ja toimimalla järkevästi, mieli kirkkaana  ja inspiroituneena, ja soittaa ambulanssin, jos on tarpeen. Säälivä ihminen ei ole paras sairaanhoitajanakaan. Vai myötätunnolla voit auttaa, et säälimällä ja tuntemalla empatiaa.

Vihainen ihminen pyrkii aina ylös masennuksestaan, eli täydellisestä arvottomuuden ja voimattomuuden tunteesta. Siksi hän saattaa olla vihainen myös sinulle, jos huomaa, että et laskeudukaan empaattisena hänen tasolleen, etkä yritä miellyttää häntä. Tämä johtuu siitä,että vihainen ihminen etsii syytä pahalle ololleen oman itsensä ulkopuolelta, eikä ymmärrä, että hänen pahan olonsa todellinen syy on taajuusero hänen oman matalan tunnetilansa, ja hänen korkeamman minänsä taajuuden välillä.  Ja jos sinä olet yleensä ollut syyllisyyden tunnetilassa – siis pelokas, nöyrä ja alistuva – hänen ollessaan vihainen,  ja yhtäkkiä oletkin iloinen ja optimistinen, niin vihainen ihminen kokee tunnetilojenne välisen eron voimakkaammin, ja yrittää sinua syyttämällä kohottaa omaa tunnetilaansa. Jos sitten ”nöyrryt”, ja teet kuten tämä vihainen ihminen haluaa, niin hän kokee hetkellistä helpotuksen tunnetta, koska kuvitteli siis sinun käytöksesi olleen syy hänen pahaan oloonsa. Mutta koska syyllisyytesi oli vain hänen oma  kuvitelmansa, niin pian hän löytää sinusta uusia vikoja, ja vaatii sinua jälleen ”tottelemaan”-  ja sama viha-rakkaus -kaava toistuu. Muiden ihmisten alistajat pyrkivät siis muita alas painamalla vahvistamaan omaa arvokkuuden tunnettaan, mikä ei kuitenkaan koskaan onnistu, koska voimme tuntea arvokkuutta vain arvostamalla itse itseämme, ja kaikkia muita ihmisiä, sillä emme ole erillisiä.

Toisen ihmisen syyttäminen on toisaalta  kuitenkin aina korkeampi tunnetila, kuin masennus, pelko ja syyllisyys, eli hiljaa mielessäsi voit olla iloinen ilkeän ja vihaisen ihmisen puolesta: Hän on vihaisena ja katkerana matkalla tunneskaalassa ylöspäin, kohti vähemmän negatiivista turhautumista, ja positiivista toiveikkuutta!

Meidän on siis usein vaikeampi tuntea myötätunoa vihaista ja ilkeää ihmistä kohtaan, vaikka tuo ihminen on  kuin kuka tahansa sairas, tai fyysisesti loukkantunut, eli hänen ”sielunsa on sairas”, erossa korkeammastaan. Monet ihmiset vain ilmentävät matalia tunnetilojaan sairastumalla fyysisesti, jolloin he  saavat osakseen usein helpommin  hoivaa, kuin olemalla  masentuneita, vihaisia tai ilkeitä. Sairastaminen on siis aina ”verhottu negatiivinen tunnetila”, eli sairaus on myös  syntipukki, jota voi syyttää omasta pahasta olosta, samoin kuin syytämme  läheisiämmekin, kun oma tunnetilamme on matala.

Voit kuitenkin vaikuttaa negatiivisessa tunnetilassa olevaan läheiseesi myös olematta hänen kanssaan tekemisissä, jolloin sinun on helpompi säilyttää oma korkea tunnetilasi. Kun olet itse positiivisessa, selkeyden tilassa, niin kirjoita paperille kaikkia sellaisia asioita,joita läheisessäsi aidosti arvostat. Eli etsi tietoisesti vain hänen hyviä ominaisuuksiaan, eli ”ota suora yhteys hänen korkeampaan minuuteensa”. Saat tuon yhteyden kaikkiin maailman ihmisiin korkean tietoisuuden ”kuuman linjan kautta”, milloin ja missä tahansa. Eli voit vaikuttaa puhtaalla rakkaudella aivan kehen tahansa maailman ihmiseen, pelkästään ajattelemalla heitä rakkaudella. Ja rakkauden tunnetilassa olet vaikutuvaltaisempi kuin kukaan muu, sillä rakkaus on ainoa todellinen voima universumissa. Rakkaus sammuttaa aina vihan.

Tulkitse siis ilkeän ihmisen ilkeät sanat  – nekin, jotka kohdistuvat sinuun itseesi – kuin avunhuutoina: Häntä ”sattuu sieluun”, ja hän yrittää vain löytää itsensä ulkopuolelta syyn kipuunsa. Se, että hän on ilkeä juuri sinulle,  on täysin epäolennaista. Jos paikallasi olisi joku muu ihminen, hän syyttäisi tuota toista ihmistä.

Monet ihmiset jäävät myös ikään kuin ”sahaamaan” negatiivisiin tunnetiloihin, eli he tuntevat vuorotellen masennusta, pelkoa, vihaa ja  katkeruutta, ja sen jälkeen he tuntevat vihastaan syyllisyyttä, ja masentuvat ja pelkäävät jälleen, sitten pyrkivät taas ylös masennuksestaan syyttämällä ja vihaamalla muita, jne.  Jos sinä olet vakaasti korkeassa tunnetilassa, ja läheisesi jatkaa tätä sahausliikettä tunne-elämässään, niin ajauduttte ennemmin tai myöhemmin eroon toisistanne, koska tunnetaajuutenne ovat liian erilaiset. Toisaalta kaikki nuo läheisesi kokemat negatiiviset tunnetilat ovat luoneet myös aina positiivista hänen korkeamman minänsä taajuudelle, eli hänen toiveidensa virta on hyvin voimakas. Eli jos hän onnistuu jotenkin pääsemään korkeampiin tunnetiloihin, niin hän on jälleen kanssasi samalla tajuustasolla, ja vetovoiman laki vahvistaa sidettä välillänne, ”inspiroidutte toisistanne”.

Joskus tällainen äkillinen tunnetaajuuden kohoaminen tapahtuu  ns. uskoontulon kautta. Uskoontulossa, eli äkillisessä tunnetilan kohoamisessa matalasta korkeaan, on vain se ongelma, että ihminen, joka pysyy rakkauden taajuudella vain ”jumalaan” ja tämän apuun uskomalla, myös pettyy tuohon ”jumalaan” hyvin helposti, koska sellaista olentoa ei ole olemassa. Eli ”jumalusko” on kuin huume tai alkoholi, joka  ”kohottaa ja polkee”, ”palkitsee ja rankaisee” uskovaa ihmistä. Ja tästä syystä monet uskovaiset ovat myös hyvin vihaisia sellaisille ihmisille, jotka eivät usko heidän ”jumalaansa”, ja pelottelevat ja tuomitsevat ”vääräuskoisia”. Sillä he tietävät sisäisesti itse luovansa  oman todellisuutensa, ja tuntevat täydellistä voimattomuutta silloin, kun eivät matalasta tunnetilastaan johtuen saakaan apua ”jumalaltaan”, joka tuntui auttavan heitä silloin, kun he olivat korkeassa tunnetilassa. Todellisuudessa he siis auttoivat itse itseään, sallien omat toiveensa itselleen, korkeassa tunnetaajuudessa.

Ihminen, joka ei siis tietoisesti tiedä luovansa itse oman todellisuutensa, ja olevansa korkean tietoisuuden, puhtaan positiivisen energian ulottuvuus, ei osaa tulkita omia negatiivisia tunnetilojaan oikein, eikä hän tiedä, että hänen negatiivinen  tunnetilansa johtuu vain ja ainoastaan siitä, että hän on itse erossa omasta korkeammasta minästään. Muut ihmiset hänen ympärillään ovat siis täysin syyttömiä. Ja nekin, jotka vastaavat hänen vihaansa vihalla, heijastavat vain peilinä hänen omia matalia tunnetilojaan.

Mutta sillä hetkellä, kun tällainen ihminen oivaltaa, että hänen vihansa on kohottanut hänet ylös epätoivosta, ja että hän voi milloin tahansa samalla logiikalla nousta myös vihasta turhautumisen kautta toivoon ja iloon – siis itse, ilman ”jumalien” apua – niin sillä hetkellä hänkin on tietoinen luoja. Jotkut ns. jumaluskovaisetkin ovat sitä mieltä, että ”jumala haluaa ihmisen auttavan itse itseään”, mutta koska he eivät itse ymmärrä olevansa tuo korkean tietoisuuden ulottuvuus, niin he puhuvat edelleen ”jumalasta” persoonana, ja ”armon antajana”. Ulkopuoliseen voimaan uskominen on suurelle osalle ihmiskuntaa helpompaa, kuin uskominen omaan luomisvoimaan, ja täydelliseeen vapauteen tuossa luomistyössä! Sillä vapaus tekee meistä myös vastuullisia.

Muista myös, että kaikki ihmissuhteemme ovat aina ikuisia, ja tämä johtuu siitä, että jos olemme eläneet toisen ihmisen kanssa, niin kaikki negatiiviset tuntemuksemme tuota toista ihmistä kohtaan ovat autttaneet meitä luomaan positiivista versiota tuosta samasta ihmisestä, eli  negatiivisen tunnetilan havainnollamme on aina kääntöpuoli, korkeamman minämme havainto samasta ihmisestä. Eli uskonnoissa esiintyvä ihanne ”ikuisesta avioliitosta” on väärinkäsitys. Meidän ei tarvitse elää kuolemaamme saakka saman ihmisen kanssa, jos emme tule hänen kanssaan toimeen, eli olemme aivan ”eri taajuudella”. ”Ikuinen avioliitto” on siis kuitenkin olemassa korkeamman minämme taajuudella, sillä rakkauden taajuudelle luotu parisuhde ei koskaan katoa. Kaikki parisuhteemme ovat siis ”ikuisia liittoja”.

Jos eroat, niin pyri aina eroamaan puolisostasi korkeassa tunnetilassa, sillä siten varmistat, että uusi puolisosikin tulee olemaan korkeassa taajuustilassa. Jos eroat vihan ja katkeruuden tunnetilassa, niin seuraavakin parisuhteesi toistaa edellisen parisuhteesi kaavaa, ellet siis puhdista edelliseen puolisoosi liittyviä tunnemuistojasi, eli tunne ehdotonta rakkautta edellistä puolisoasi kohtaan. Jos tunnet vihaa ja raivoa edellistä puolisoasi kohtaan, joka on saanut sinut tuntemaan arvottomuutta ja masennusta, niin vihan tunteesi on hyödyllinen hetkellisesti, koska se mahdollistaa positiivisemmat tunteet.  Mutta älä jää katkeruuden tunnetilaan. Ota oma voimasi takaisin kokonaan, koe hetki turhautumista, ja siirry sitten toiveikkuuteen, uskoon ja ehdottoman rakkauden tunnetilaan.

Sanonta ”ei se vaihtamalla parane” pitää siis aina paikkansa, jos omat tunteesi edellistä puolisoasi kohtaan ovat erotilanteessa negatiivisia – ajaudut uudessa suhteessasi tällöin vain ”ojasta allikkoon”.  Jos taas rakastat vilpittömästi puolisoa, josta eroat, mutta tunnetaajuutenne ovat liian erilaiset, jotta voisitte elää yhdessä, niin arvosta puolisoasi, sillä tämä matalassa tunnetilassa usein oleva puolisosi on auttanut sinua luomaan sinulle suurenmoisen uuden puolison. Kiitä siis mielessäsi aina kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat herättäneet sinussa negatiivisia tunteita. He ovat auttaneet sinua luomaan sinut  itsesi uudeksi, paremmaksi versioksi itsestäsi, omien toiveidesi kautta.

Kun olet vakaasti korkeassa tunnetilassa, niin rakastat siis erotilanteessa sekä entistä puolisoasi, että sitä puolisoa, joka korkean tunnetilasi vuoksi pääsee nyt luoksesi, koska vetovoiman laki sen mahdollistaa. Tuo ”parempi versio” voi olla myös se edellinen puolisosi, jos hän sallii oman tunnetilansa kohota, eli rakastaa niin paljon, että hänen tuntemansa rakkaus sammuttaa hänen vihansa – sekä häntä itseään, että sinua kohtaan.

1.12.2019

Kaikki järjestyy aina, parhaalla mahdollisella tavalla – elämä kantaa

”Elämä kantaa” tarkoittaa sitä, että oma korkeampi minäsi tietää AINA ja joka hetki, mihin suuntaan sinun on juuri nyt parasta kulkea, jotta kokisit elämäsi mahdollisimman miellyttävänä ja helppona, eli tuntisit  onnellisuutta, selkeyttä ja harmoniaa. Eli olisit resonanssissa oman korkeamman olemuksesi kanssa.

Tietoisena oman elämäsi luojanakin sinun tulee  muistaa, että helpoin polkusi on aina tyytyväisyys nykyhetkeen, olosuhteista täysin riippumatta, eli täydellinen usko ja luottamus universumin huolenpitoon, ja oman korkeamman minäsi viisauteen. Eli jos yrität liian tietoisesti luoda, ”mennä asioiden edelle”, muuttaa tahdonvoimallasi täydellistä synkroniaa, niin tuletkin kärsimättömäksi, eli tunnetilasi laskee, ja polkusi vaikeutuu, koska melot vastavirtaan, yrität tehdä asioita, jotka kuuluvat universumille ja vetovoiman laille. Elämämme voi olla vaikeaa vain silloin, jos emme salli korkeamman minämme ohjata meitä oikeaan suuntaan, helpointa ja tasaisinta tietä.

Jos siis yrität tuntea optimismia, kuitenkaan aidosti tuntematta sitä, niin optimistisista ja positiivisista ajatuksistasi ei ole mitään hyötyä. Emme voi koskaan ”hypätä” tunneskaalassa tunnetilojen yli. Tällöin sinun tulee pyrkiä siltaamaan tunteitasi, jotta pääset epäilyksen tunnetilasta ensin toiveikkuuden tunnetilaan, ja sitten toiveikkuuden tunnetaajuudelta uskon ja tiedon tunnetilaan.

Samoin, jos sinulla on hyvin negatiivisia tunnemuistoja, niin sinun tulee ainakin hetkellisesti antaa itsesi tuntea myös vihaa, jotta pääset liikkumaan tunneskaalassa ylöspäin. Eli kun olet jostain syystä korkeassa tunnetilassa, niin juuri silloin voit puhdistaa myös jo ”unohtuneita” negatiivisia tunnemuistojasi. Ja tunnemuistojen puhdistumisesta on kyse aina silloin, jos olet iloinen, ja tuolloin  tapahtuukin yhtäkkiä jotakin ei-toivottua! Näin tapahtuu, koska juuri tuolla hetkellä tunnemuistojesi puhdistuminen on mahdollista, johtuen korkeasta tunnetilastasi. ”Itku pitkästä ilosta” -viisaus on siis ymmärretty täysin väärin, ja matalasta tunnetilasta käsin  silloin, jos uskotaan, että universumi ”kostaa” meille aina, kun olemme ”liian iloisia”.  Emme voi koskaan olla liian iloisia ja onnellisia, ilo ja rakkaus ovat perusolemuksemme.

Jos ajattelet lausetta ”kaikki järjestyy aina”, ja tunnetilasi on niin matala, että tuo lause  ei juuri nyt tunnu sinusta täysin todelta, niin lähde siltaamaan tunnetilaasi korkeammaksi lauseella: ”Asiat ovat usein järjestyneet”, tai: ”Joskus asiat, joiden en ole uskonut järjestyvän, ovat kuitenkin lopulta järjestyneet”. Tällöin tunnetaajuutesi tuon ajatuksen seurauksena kohoaa, ja mieleesi tulee asioita, jotka siis ovat järjestyneet joskus aiemmin, eli ongelmia, joiden et aiemmin uskonut koskaan selviävän, mutta jotka lopulta kuitenkin selvisivät. Kun olet päässyt tähän toiveikkuuden tunnetilaan, niin ruoki tuota tunnetilaa ajatuksella: ”On mukavaa havaita, että asiat silloin tällöin myös järjestyvät, sellaisetkin, jotka ovat aluksi tuntuneet täysin toivottomilta.”

Tässä kohtaa voit aloittaa jo voimakkaamman positiivisen vahvistamisen, eli affirmaatiot:

”Alan pikku hiljaa uskoa omaan arvokkuuteeni, ja täydelliseen  vapauteeni oman elämäni luojana. Tiedän, että asioilla on usein tapana järjestyä, vaikka en itse aina ymmärrä universumin logiikkaa, eli että joskus tarvitaan myös näennäisiä negatiivisia kokemuksia, jotta voin saavuttaa sellaista, mitä todella haluan elämässäni kokea. Usein tunnen, että voin antaa asioiden järjestyä vieläkin helpommin ja paremmin, jos vain päästän irti epäluuloistani, huolistani ja murheistani. Ja voin sallia asioiden järjestyä  havaitsemalla tietoisesti sellaisia asioita,  joita olen saavuttanut siksi, että olen luopunut jostain vanhasta, ja aikansa eläneestä asiasta elämässäni. Voin nopeuttaa etenemistäni kohti unelmiani arvostamalla aivan kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat aiheuttaneet minulle pahaa mieltä ja ongelmia, sillä nyt ymmärrän, että juuri he ovat olleet suurimpia opettajiani ja auttajiani, koska he ovat peilanneet käytöksellään MINUN negatiivisia tunteitani, jolloin olen havainnut nuo tunteet itsessäni, ja päässyt niistä irti.

Vaikka asiat eivät siis aina näytä järjestyvän juuri siten, kuin olen itse niiden suunnitellut järjestyvän, niin päästämällä irti hallinnan tarpeestani voin milloin tahansa päästä purjehtimaan helposti myötävirtaan. Vain virtaa vastaan kamppaileminen saa minut tuntemaan kärsimystä, eli kärsimys on siksi aina tarpeeton tunne, jonka aiheutan itse itselleni.

On ollut todella vapauttavaa ymmärtää tämä totuus, eli että voin aina luovuttaa täysin huoletta KAIKKI murheeni universumin hoidettaviksi!  Asiat siis todellakin järjestyvät aina, tavalla tai toisella, ja aina parhaalla mahdollisella tavalla, jos vain itse sallin sen. Ja huolettomuuden, uskon ja luottamuksen tunnetilassa matkustan rennosti, iloisena ja inspiroituneena, ja vastaanotan toinen toistaan upeampia unelmiani, joita en edes ole voinut kuvitellakaan koskaan itse luoneeni, koska nuo upeat asiat ovat kaikkien unelmieni, ja kaikkien lukemattomien toiveideni, ja kaikkien surujeni ja murheideni   muovaamia, suurenmoisia taideteoksia.

Kaikesta, mitä olen koskaan kokenut, seuraa siis aina pelkkää hyvää. Kaikki kokemani negatiivinen ja ei-toivottu sisältää aina jo itsessään vastakohtansa, eli positiivisen ja toivotun.

Minä Olen Luoja!”