Sinä Olet Luoja

Miksi pelko on pelkkä illuusio siitä, että olisi jotain pelättävää? Kun puhutaan vaaroista, niin pitää erottaa nämä kaksi tilannetta: "Intuitiivinen tieto siitä, että joku asia on vaarallinen" ja "negatiivinen tunnetila, jossa vastaanotan pelottavia ajatuksia, ja tunnen itseni heikoksi".   Selkeyden mielentilassa ihminen selviytyy hyvin vaarallisistakin tilanteista, mutta jos hän pelkää, hän voi joutua vaaraan, vaikka mitään vaaraa ei ilman pelkoa olisi (esim. liikenteessä). Suuri osa autoilijoista tekee moottoritiellä ohituksia intuitiotilassa, siis eräänlaisessa transsitilassa. Siihen aikaan kun autoja alkoi tulla hevosajoneuvojen tilalle autoja vastustettiin voimakkaasti, niiden kovien nopeuksien vaarallisuuden takia. Nykyään olemme tottuneet koviin vauhteihin ja halu ajaa kovaa on "voittanut useimpien pelon". Aidosti rohkea ihminen (versus uhkarohkea) ei siis joudu vaaraan, koska hän on selkeyden mielentilassa ja vastaanottaa intuitiivisesti ajatuksia,

Miksi MIKÄÄN pelkoon perustuva toiminta, kuten taistelu minkä tahansa asian puolesta tai jotain vastaan, sodat, väkivaltaelokuvat, päihteet, mielialalääkkeet, ehdolliseen rakkauteen perustuvat parisuhteet, maineen ja kunnian tavoittelu, ahneus ja pelkoon perustuvat uskonnot eivät mahdollista mielenrauhaa ja onnellisuutta? Siksi, että kaikki negatiivisissa tunnetiloissa käydyt tai koetut taistelut ovat aina hävittyjä, vaikka moni pelokas, vihainen tai ylpeä kokeeekin hetkellisesti "onnen tunteita", kun mieliala kohoaa matalammasta tunnetilasta hieman korkeampaan. Viha on voiman tunne eli se tuottaa hetkellistä "iloa" ahdistuneelle, koska koemme siis vapauttavana tunnetaajuuden pienenkin kohoamisen (kaikki on suhteellista). Samalla tavalla hetkellisesti vapauttavaa voi olla kostaminen, halveksiminen, pilkkaaminen, turhautuminen, ylpeys ja sääli.   Monet ihmiset kuitenkin pysyvät kiinni vihan, pelon ja ahdistuksen kierteessä eli tuntevat vihan ja ylpeyden jälkeen taas

Näkökulmasi elämään ja todellisuuteeen riippuu tunnetilastasi. Tunnetilasi kertoo, katsotko todellisuutta egon rajallisesta näkökulmasta vai rajattomuuden eli kaikkeuden näkökulmasta. Egon näkökulma: Emme voi koskaan tietää lopullista totuutta siitä, miksi olemme olemassa, mistä olemassolo sai alkunsa ja mihin se päättyy. Totta on vain se, mihin minä itse uskon ja minkä minä koen todeksi. Kaikki muu on mielikuvituksen tuotetta ja valetta.   Intuitiivinen näkökulma: Jokaisella olennolla on oma näkökulmansa todellisuuteen. Mikä tahansa, johon joku uskoo, voi olla olemassa, koska hän uskoo siihen. Egon kokemus ajasta ja todellisuudesta on siis aina illuusio eli rajallisuuskokemus on mielikuvituksen tuotetta. Olemme joka hetki vapaita kuvittelemaan olemattomia asioita oleviksi. Kun kysyt jotain, niin saat välittömästi vastauksen, koska ajatus luo todellisuuskokemuksen. Kysymys ja vastaus ovat siis olemassa samanaikaisesti, mutta ne ovat eri taajuuksilla. Lopeta kyseleminen ja odota vastaus

Miten oma tunnetilasi vaikuttaa muihin ihmisiin? Muut ihmiset vaistoavat eläinten tavoin tunnetaajuutesi. Ne, jotka ovat sinua korkeammalla taajuudella eivätkä anna tunnetilansa laskea, eivät "kärsi" sinun matalammasta tunnetilastasi. Emme voi kärsiä ja olla aidosti iloisia yhtä aikaa.   Mutta sinä saatat kyllä kärsiä heidän korkeammasta taajuudestaan, koska tiedät sisäisesti, että sinunkin olisi parempi olla "paremmalla mielellä". Iloisten ihmisten ilo siis korostaa sinun murheellisuuttasi ja viha ja ärtymys kohottaa tunnetilaasi.   Siksi myös "kateus on ansaittua". Kateellisuus kertoo kateellisen ihmisen omasta mielentilasta, kateuden kohde ei ole syyllinen kenenkään kateuteen tai huono-osaisuuteen.   Tunnetila eli tunnetaajuus, jossa olet, vaikuttaa aina muihin ihmisiin, sanomme tai kirjoitamme jotain tai ajattelemme. Ja juuri tunnetilaan perustuu myös kaikki se, mitä manifestoimme.   Havaitsemamme materia tai tapahtuma on manifestaatio. Tunne itsessään

Mitä on "pakanallisuus"? Tulkinta riippuu täysin tulkitsijan näkökulmasta. Uskonnolliset ihmiset käyttävät tätä sanaa eniten, joten otetaan tässä tulkinnaksi "pakana on ihminen, joka ei usko ja luota vaan pelkää". Eli peloton, aidosti rohkea inhminen ei voi olla "pakana," uskonnollisesta vakaumuksesta tai muusta maailmankatsomuksesta täysin riippumatta. Rohkea ihminen uskoo omaan voimaansa eikä pelkää elämää. Hän uskoo, että "elämä kantaa" ja että hän voi itse vaikuttaa siihen, mitä hänelle tapahtuu. Mutta voiko uskonnollinen ihminen siis olla "pakana" tässä merkityksessä? Kyllä voi. Jokainen ihminen, joka pelkää jotain, on "pelokas pakana", oli tuo pelon kohde "jumala tai saatana" tai mikä tahansa "tuntematon voima" - eli joku muu voima, kuin ihmisen oma sisäinen voima. Jokainen ihminen, joka syyttää ketä tahansa toista ihmistä "pakanaksi" on aina itse "pakana" - koska emme voi koskaan

Sanoilla on erilaisia merkityksiä eri tunnetiloissa. -Jos tunnet "epätoivoista, haikeaa rakkautta" niin et tunne puhdasta rakkautta itseäsi kohtaan vaan toivot, että sinua rakastettaisiin. -Jos tunnet ehdotonta rakkautta, tunnet puhdasta rakkautta itseäsi ja kaikkia muita kohtaan, ja silloin muutkin ihmiset rakastavat sinua. -Jos uskot "jumalaan" joka on sinua mahtavampi, niin kunnioitat tuota olentoa peloissasi ja toivot, että hän olisi sinulle "armollinen". -Jos uskot "jumalaan" joka on "puhdasta rakkautta", niin et pelkää vaan "olet itse tuo rakkaus". -Jos olet pyrkinyt toteuttamaan jonkun asian ja "luovutat" pettyneenä eli negatiivisessa tunnetilassa, niin tunnet epäonnistuneesi ja tunnet itsesi heikoksi ja kyvyttömäksi. -Jos "luovutat" mielenrauhan tilassa, arvostaen itseäsi, niin luovut taistelusta ja lakkaat yrittämästä, jolloin toiveesi pääsee toteutumaan, koska et itse estä sitä toteutumasta.

Onko luonnon ja eläinten suojeleminen ihmisiä syyllistämällä hyödyllistä? Ei ole.   Kaikki mitä vastustamme lisääntyy ja vahvistuu aina. Nykyisinhän monet ihmiset säälivät eläimiä ja luontoa ja sääli on negatiivinen tunnetila. Eläimet ja kasvit eivät tunne sääliä, eivät koe olevansa kenenkään "uhreja", eivät tuomitse ihmisiä eivätkä pelkää kuolemaa. Siksi luonnon tai eläinten suojeleminen ihmistä syyllistämällä ei ole koskaan hyödyllistä. Syyllistämällä vain lisäät kärsimystä, jota syyttämäsi ihmiset tuntevat. Jos ihminen ei ole harmoniatilassa ja hän tuhoaa siksi luontoa tai on julma eläimille, niin et voi auttaa häntä syyttämällä, paheksumalla ja taivastelemalla. Ja syyttäessäsi et itsekään ole harmoniatilassa, vaan purat vain omaa ahdistustasi syyttämällä muita ahdistuneita. Olet siis myös itse julma, ja juuri siksi näet toisen ihmisen julmana. Voit kyllä itse elää harmoniassa luonnon kanssa ja auttaa omalla esimerkilläsi myös muite ihmisiä tekemään niin. Mutta älä ole yl

  Mikä on kansanperinteemme tuntema ilmiö nimeltä "onnenkantamoinen"? Se on itseään todellistava ja vahvistava korkea tunnetila, jossa oma uskomuksesi onnistumisen mahdollisuuteen vahvistuu kokemuksen myötä, jolloin onnistut kaikessa, mitä teet. Ja teet asioita intuitiosi ohjaamana, koska tunnetaajuutesi on korkea ja vastaanotat korkean tietoisuuden ajatusvirtaa. Kun "heräät oikealla jalalla sängystä" eli hyvällä mielellä, elät huolettomana ja onnekkaana kuin "Hannu Hanhi" koko päivän. Taloustieteilijät, sijoittajat, pörssimeklarit, kauppiaat ja pelurit tuntevat onnenkantamoisen nimellä "noususuhdanne" tai "voittoputki". Noususuhdanne "saadaan aikaan" (saatetaan aika-avaruuteen) kun ei pelätä sijoittaa eli näennäisesti myös "hävitä" laskusuhdanteen aikana, vaan "rahaa pyöritetään ja hajautetaan" rohkeasti. Onnenkantamoisen millä tahansa elämänalueella aiheuttaa vetovoiman laki: Samanlainen värähtely (ajatus

Jos joku sanoo näkevänsä tulevaisuutta "sielunsa silmillä" negatiivisessa tunnetilassa kuten ivallisena, pahantahtoisena tai säälien (taivastellen), niin hän EI näe sielunsa silmillä mitä tulee tapahtumaan, vaan hän kertoo vain oman mielensä luoman mielipiteen.  Hän saattaa olla kyllä oikeassa, eli jotain "pahaa" tosiaan tapahtuu, jolloin hän voi kokea hetken voitonriemua ("minähän varoitin!"). Mutta se, että tuo tapahtuma on "onnettomuus" on vain hänen oma näkökulmansa, jokainen onnettomuus aiheuttaa (aikaansaa, saattaa aikaan) aina myös jotain hyvää. Ja siksi myös taivastelu "osuu lopulta omaan nilkkaan" kuten pilkkakin. Ja se johtuu siis siitä, että taivastelija eli "pahanilmanlintu" on itse negatiivisessa tunnetilassa, jossa hän voi kokea vain ei-toivottua.   Jos joku kertoo näkevänsä tulevia asioita "sielunsa silmillä" intuitiotilassa, niin hän näkee mitä tulee tapahtumaan ja tuntee myötätuntoa kaikkia osallisia

Voittavatko ja menestyvätkö jotkut ihmiset häviäjien "kustannuksella"? Eivät. Voitto ja saavutus on jokaisen ihmisen oma manifestaatio eikä se ole koskaan "pois" keneltäkään muulta. Se, että esimerkiksi rikkaat rikastuisivat köyhempien kustannuksella on näköharha. Raha on energiaa ja sitä on rajattomasti. Menestystä on aina vain onnellisuuden tunne. Jos ihminen "ahnehtii" mitä tahansa, eli haluaa jotain enemmän kuin mitä hän tarvitsee, kokeakseen tyytyväisyyttä, niin tuo ylimääräinen ei tee häntä onnelliseksi. Samoin jos ihminen on katkera ja kateellinen muille ihmisille siksi, että nuo muut ovat onnistuneet saavuttamaan omia päämääriään, niin katkeran ihmisen "onnettomuus" ei ole noiden muiden ihmisten syy. Manifestoimme onnettomuutemme ja onnellisuutemme tunnetilat ja kaikki materiaaliset manifestaatiot aina itse.   Siksi myöskään olosuhteisiin (varallisuus, sosiaalinen asema, työpaikat, lahjakkuus, maine, ihmissuhteet, terveys) liittyvä tasa-a

  Tunnetko joskus olevasi "omituinen optimisti" kaikkien noiden "jalat maassa" kulkevien järkevien ihmisten seassa? Tunnetko joskus yksinäisyyttä? Tekeekö mielesi silloin miellyttää noita "järkeviä ihmisiä" ja voivotella maailman pahuutta heidän kanssaan? Ei maksa vaivaa. Optimistina yhdistyt nimittäin korkeaan tietoisuuteen eli kaikkien maailman ihmisten todelliseen perusolemukseen ja myös kaikkiin niihin ihmisiin, jotka ovat juuri nyt ei-fyysisellä tasolla. Ja samalla yhdistyt myös koko muuhun luomakuntaan, joka ei koe yksinäisyyttä eikä huolia. Et siis todellakaan ole optimistisuudessasi yksin. Yksinäisyyden tunne johtuu vain siitä, että olet erossa omasta todellisesta itsestäsi.   Arvosta Kaikkea Mikä On. Jos olet huolissasi, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat, niin kunnioita itseäsi ja kaikkia noita epäileviä ihmisiä. Ja koska kunnioitat heitä niin heidänkin on pakko kunnioittaa sinua. Ja se johtuu siitä, että kunnioituksen mielentilassa olet vaiku

  Miksi toiveikkuus, yrittäminen ja taistelu eivät mahdollista onnellisuutta? Siksi, että onnellisuus on tunnetila, ei olosuhde ja materiaalinen manifestaatio. Kuvittele mielessäsi aasi, joka kävelee eteenpäin, koska sen turvan edessä heiluu porkkana, jota roikotetaan kepin nenässä. Ihmisen näkökulmasta aasi on tyhmä, koska se uskoo saavansa porkkanan, vaikka ei koskaan tavoittaisikaan sitä. Aasi taas ei koe olevansa tyhmä, koska aasi ei ajattele saavutuksia ja tulevaa, se näkee vain porkkanan. Aasi on siis koko ajan täysin tyytyväinen, vaikka sitä huijataan. Kuvittele ihminen samaan tilanteeseen ja kepin nokkaan tukku rahaa. Ihmistä ärsyttää se, että hän näkee nipun rahaa silmiensä edessä, mutta hän ei kuitenkaan saavuta sitä. Ihminen ei siis ole mielenrauhan tilassa vaan hän uskoo, että jos hän juoksee kovempaa vauhtia, niin hän voi saavuttaa nuo rahat. Ihmisen tapauksessa hänen toiveensa saada rahaa joka hetki lisääntyy, koska luomme todellisuutta ajatuksillamme. Toiveikas ihminen e

Kaikki kokemuksemme elämässä perustuvat kollektiivisiin uskomuksiin, toiveisiin tai ei-toivottuun (riippuen havaitsijan tunnetilasta). "Egoja ja kehoja" ei siis ole olemassa, on vain kollektiivinen uskomus siihen, että on olemassa yksilöitä ja ihmisolentoja. Olemme siis henkiolentoja, joilla on keho, emme kehoja joissa on henki.   Esimerkki: Kun "koko maailma" puhui korona-pandemiasta, niin riittävän monen toive tai ei-toive toteutui pandemian seurauksena. Lapset jotka eivät halunneet herätä aikaisin saivat jäädä aamulla kotiin nukkumaan. Aikuiset jotka eivät halunneet istua autoissaan ruuhkassa, välttivät ruuhkan. Vanhukset, jotka olivat väsyneet elämään saivat kuolla. Musliminaiset, joita pilkattiin, koska he peittivät kasvonsa, näkivät kaikkialla naamioituneita ihmisiä. Yksinäiset ihmiset saivat kokea kuuluvansa yhteisöön rokotusjonoissa. Moni masentunut voi hieman paremmin havaitessaan, että myös ns. menestyvät ihmiset olivat ahdistuneita. Mikään elämän unessa

  Miksi uskonnot, joista haetaan turvaa, saavatkin aikaan kärsimystä? Yksi tärkeä syy tähän on usko persoonalliseen "jumalaan" ja "saatanaan". Eli noiden olentojen inhimillistäminen. "Jumala" joka vihaa ja tuomitsee ei ole "ehdoton rakkaus" ("elohim ahava"). Ja juuri siksi uskonnot, joissa on "jumala ja saatana" saavat ihmiset pelkäämään ja vihaamaan toisiaan. "Jumala" joka on persoona on siis metafysiikan näkökulmasta sama egoistinen olento kuin "saatana". Ja molemmat ovat mielikuvituksen tuotetta, aivan kuten jokaisen meistä oma egokin. Noiden samojen uskontojen oppiin kuuluu paradoksaalisesti kuitenkin myös oppi ehdottomasta rakkaudesta. Uskova itse valitsee pelon ja rohkeuden, tuomitsemisen ja myötätunnon välillä. Ja rohkea ihminen tuntee kärsiviäkin kohtaan puhdasta myötätuntoa, ei sääliä. Et voi tehdä pelokkaasta rohkeaa halveksimalla häntä, edusti hän mitä uskontoa tai kansanryhmää tahansa. Ja jokain

Traagisten kokemusten ja dramatiikan tarkoituksena on saada meidät ymmärtämään, että mikään kokemamme asia elämässä ei ole tarpeetonta eikä "rangaistus" - ellet itse näe niitä sellaisina. Mielesi resistanssi synnyttää siis harhakuvan ei-toivotusta.  Ihminen, joka näkee oman ja muiden ihmisten elämän tai kuoleman traagisena ja dramaattisena, ei ole vapaa ja myötätuntoinen, vaan hänen mielensä vastustaa jatkuvaa muutosta ja vapauttamme valita, mitä meille tapahtuu. Se, joka näkee elämän traagisena, pelkää siis elämän perusolemusta yrittäessään hallita olosuhteita ja muita ihmisiä, löytäessään syyllisiä "vääryyksiin" ja yrittäessään peruuttaa tapahtumia, jotka ovat jo tapahtuneet. Menneisyydessä tapahtunut tapahtui jo eikä sitä voi peruuttaa. Voimme kuitenkin milloin tahansa muuttaa omaa asennettamme siihen, mitä tapahtui ja siten vaikuttaa tuleviin tapahtumiin. Voimme auttaa itseämme ja muita vain pysymällä myötätunnon tunnetilassa, jokaisen ihmisen vapautta kunnioit

Älä taivastele! Älä valita!   Jos olet tyytymätön tilanteeseen, jossa juuri nyt olet, niin älä keskity siihen, missä olet, kuinka kauan olet ollut siinä ja kuinka raskasta on ollut päätyä tuohon tilanteeseen. Ja kuinka paljon maailmassa on MUITAKIN kärsiviä ihmisiä.   Elämä kulkee koko ajan eteenpäin. Kaikki epämiellyttävät kokemuksesi ovat jo luoneet parempaa. Ainoa asia, joka estää sinua kokemasta noita parempia asioita olet sinä itse - joka tuijottaa menneisyyttä. Sillä myös nykyhetki on jo menneisyyttä.   Unelmasi ovat tulevaisuutta ja jokainen tuleva hetki muuttuu joka hetki nykyhetkeksi. Valitse siis unelmiesi tulevaisuus.

Olet täysin vapaa.   Et tarvitse rakkauden kohdetta tunteaksesi rakkautta. Et tarvitse rahaa ja omaisuutta tunteaksesi vaurautta. Et tarvitse työpaikkoja, titteleitä, saavutuksia, mainetta ja ihailijoita arvostaaksesi itseäsi. Et tarvitse terveyttä ollaksesi iloinen siitä, että olet elossa. Mutta kun tunnet rakkautta, vaurautta , arvostusta ja elämäniloa vedät puoleesi kaikkea sitä, mitä toivot, mutta jota sinulla ei vielä ole.   Et saa kaikkea toivomaasi heti, mutta miksi pitäisikään? Elämän tarkoitushan on iloita matkasta, ei tulla perille ja lakata elämästä.

Jos sinulla on unelma, mutta et tiedä miten saavuttaisit sen, niin älä yritä tavoittaa "suurta unelmaasi"väkisin. Älä turhaudu äläkä odota. Odottavan aika on pitkä - koska hän keskittyy ajatuksissaan odottamiseen, ei saavuttamiseen.  Ota pieniä askelia unelmaasi kohti - tarpeeksi pieniä, että tunnetilasi pysyy korkeana (epäusko laskee tunnetaajuutta).   Se, millaisia nuo askeleet ovat, ei ole tärkeää. Tärkeää on vain niiden avulla tavoittamasi tunnetila eli se, että uskot noiden askeleiden johtavan unelmasi luokse.   Unelmasi on jo olemassa tuolla taajuudella ja jos itse siis uskot, että näin todella on, niin unelmasi todellistuu.   Sinun tehtäväsi ei siis ole miettiä miten, milloin ja kenen toimesta saavutat toiveesi. Sinun tehtäväsi on toiveen vastaanottaminen, uskomalla toiveen olemassaoloon.   Monet ihmiset, jotka käyvät ns. palkkatöissä, unelmoivat kirjan kirjoittamisesta tai taulujen maalaamisesta. Monet heistä ajattelevat, että he maalaavat ja kirjoittavat "sitten