Miksi uskonnot, joista haetaan turvaa, saavatkin aikaan kärsimystä?

 

Miksi uskonnot, joista haetaan turvaa, saavatkin aikaan kärsimystä?

Yksi tärkeä syy tähän on usko persoonalliseen "jumalaan" ja "saatanaan". Eli noiden olentojen inhimillistäminen.

"Jumala" joka vihaa ja tuomitsee ei ole "ehdoton rakkaus" ("elohim ahava"). Ja juuri siksi uskonnot, joissa on "jumala ja saatana" saavat ihmiset pelkäämään ja vihaamaan toisiaan.

"Jumala" joka on persoona on siis metafysiikan näkökulmasta sama egoistinen olento kuin "saatana". Ja molemmat ovat mielikuvituksen tuotetta, aivan kuten jokaisen meistä oma egokin.

Noiden samojen uskontojen oppiin kuuluu paradoksaalisesti kuitenkin myös oppi ehdottomasta rakkaudesta. Uskova itse valitsee pelon ja rohkeuden, tuomitsemisen ja myötätunnon välillä. Ja rohkea ihminen tuntee kärsiviäkin kohtaan puhdasta myötätuntoa, ei sääliä.

Et voi tehdä pelokkaasta rohkeaa halveksimalla häntä, edusti hän mitä uskontoa tai kansanryhmää tahansa. Ja jokainen vihainen ihminen pelkää. Jos siis jaottelet uskonnot "vääriin ja oikeisiin" ja kansanryhmät "pahoihin ja viattomiin", niin ylläpidät ja vahvistat vihan kierrettä.

Tunne myötätuntoa ja saat suoran yhteyden kaikkiin maailman pelokkaisiin ja vihaisiin ihmisiin, sillä jokaisen ihmisen perusolemus on puhdasta rakkautta.