Blogit 10/2020

 

SOL, lokakuu 2020

30.10.2020

Blogin uusille lukijoille: Vetovoiman laki on universumia ylläpitävä luonnonlaki

Viime päivien aikana tämä blogi on saanut ilahduttavasti yli tuhat uutta lukijaa, ja tämä kirjoitus käsittelee siksi vetovoiman lain (samanlainen vetää universumissa aina puoleensa samanlaista) perusteita.

Sinä Olet Luoja -blogi sai alkunsa tammikuussa 2018, ja vetovoiman lakia käsitteleviä tekstejä on lähes kolmen vuoden aikana kertynyt blogiarkistoon jo yli 600.

Kaikki blogin tekstit käsittelevät pohjimmiltaan samaa asiaa, eli oman todellisuutemme luomista, ja tunnetilojamme ohjausjärjestelmänä, joka opastaa meitä jokaisena elämämme hetkenä: Positiivinen tunne kertoo siitä, että kuljet kohti iloisia kokemuksia (sallit toiveitasi), negatiivinen tunne taas siitä, että kuljet kohti kärsimyksiä (sallit ei-toivottua). Kun tunnet puhdasta, ehdotonta rakkautta, ja tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteita, niin tunteesi kertoo siitä, että olet juuri tuolla hetkellä taajuusresonanssissa oman korkeamman olemuspuolesi, eli korkeamman minäsi, koko luomakuntaa yhdistävän korkean tietoisuustason kanssa.

Tämän blogin tarkoitus on lukijan tunnetaajuuden, eli tunnetilan ja tietoisuuden kohottaminen, ja opastaminen vetovoiman lain vaikutuksen  havaitsemiseen, sekä tuon lainalaisuuden tietoiseen hallitsemiseen, jokaisen lukijan omassa elämässä.

Kaikki, minkä koemme ns. todellisuudeksi, on vain ajatus itsestään, ja tietyllä taajuudella tapahtuvaa värähtelyä, ja tämä värähtely perustuu elektroneina tuntemiemme alkeishiukkasten väliseen vuorovaikutukseen. Atomi itsessään on pelkkä tieteellinen mallinnus, eikä siis mitään "todellista", mutta voidaksemme yli päätään puhua fysikaalisista ilmiöistä, joita koemme olevaisen värähtelyä tulkitsemalla, niin meidän tulee antaa  joku nimi niille mallinnuksille, jotka aikaansaavat kokemuksemme todellisuudesta. Ja yksittäisen ihmisen kokemus ja havainto todellisuuden olemuksesta on filosofisessa mielessä vähintään yhtä arvokas ja "tosi", kuin ns. tieteellinenkin havainto. Tieteen kehitys on hyvin hidasta siksi, koska tieteessä vaaditaan "yleisiä todisteita" kulloinkin esitetyistä totuusoletuksista, eli hypoteeseista. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin itsellään mahdollisuus saada milloin tahansa yhteys ns. kollektiiviseen korkeaan tietoon, eli intuitioon.

Ihmisolentoina me luomme kokemaamme todellisuutta uudeksi joka hetki omilla ajatuksillamme, eli ajatuksemme ovat "ainetta" aivan samalla tavalla, kuin ns. fysikaaliseksi aineeksi ymmärretty todellisuuskin. Fysikaalisen ja henkisen todellisuuden värähtelytaajuus vain on erilainen. Eli samoin, kuin korkealla taajuudella värähtelevä ääni läpäisee esimerkiksi seinän helpommin, kuin matalammalla taajuudella värähtelevä ääni, niin samoin korkeavärähteinen ajatus läpäisee minkä tahansa aineen helpommin, kuin matalavärähteinen, eli siis ns. kiinteä aine.

Voimme tuntea onnellisuutta elämässämme vain, jos toteutamme omia "toiveajatuksiamme", eli toiveitamme, eli onnellisuuden korkea tunne on mahdollinen vain silloin, kun olemme kulkemassa kohti unelmiamme, eli sellaisia asioita, joita haluamme kokea todeksi. Onnellisuutta kokiessamme vapaudumme aina astetta matalammasta tunnetilasta, ja siksi myös negatiiviset tunteemme ovat korvaamattoman arvokkaita, koska vain niitä kokemalla voimme kokea tuon vapautumisen tunteen. Juuri negatiiviset tunnetilamme siis mahdollistavat vapautemme oman elämämme luojina.

Tästä seuraa myös se, että onnellisuus ja ilo ei ole fyysisessä elämässämme koskaan pysyvä tila (vapaudumme euforiatilaan aina ns. fyysisessä kuolemassa), vaan onnellisuuden tunteen kokeminen edellyttää jatkuvaa uusien unelmien luomista, ja tämä tapahtuu ei-toivottua, eli negatiivisia tunteita kokemalla. Mutta voit silti kokea optimaalista onnellisuutta tuottavaa elämää, jos opit näkemään jokaisen ongelmasi vain arvokkaana opasteena kohti toivottua, sillä jokainen kokemasi ei-toivottu luo välittömästi  itsensä vastakohdan, eli toiveen paremmasta.

Eli jos tietoisesti valitset korkean tunnetilan, ajatuksiasi tietoisesti kohdistamalla (ns. positiivinen ajattelu), ja olosuhteistasi täysin riippumatta, niin "velatkin ovat saatavia".

Elämme nyt ihmiskuntana jälleen aikakautta, jolloin vetovoiman laki tiedostetaan kaikkialla maailmassa tietoisesti, eli yhä suurempi osa ihmiskunnasta tulee ymmärtämään, että todellisuuden tietoisessa luomisessa ei ole kyse mystiikasta, yliluonnollisesta eikä uskonnosta, vaan todellisesta luonnonlaista ja fysiikasta.

Yhä suurempi osa ihmiskunnasta siis tiedostaa jälleen, että ns. todellisuus on vain unen kaltainen tila, jota voimme hallita omilla ajatuksillamme ja tunnetiloillamme.

Kaikkien kansojen kansanviisaudet perustuvat tähän samaan, ikuiseen viisauteen, ja ns. taikauskona pidettyjen shamanististen luonnonuskontojen harjoittajat ovat ihmislajin syntymisestä (kun siis syntyi "ajatus ajatuksilla todellisuuttaan tietoisesti luovasta ihmisestä", vs. todellisuuttaan ja evoluutiota sallivat kasvit , eläimet ja mineraalit) saakka tienneet luovansa itse oman todellisuutensa ajatuksillaan. Mutta myös kaikki muut maailman uskonnot ovat alun perin perustuneet tietoon vetovoiman laista, ja kaikkia elollisia yhdistävästä korkeasta tietoisuudesta, ja elollisia korkeammat olennot, eli "persoonalliset jumalat" ovat vain matalan tunnetaajuuden tulkintoja ja ajatusmanfestaatioita, eli erillisyysharhoja. Blogiarkistosta löytyy paljon kirjoituksia myös esim. kristinuskon  synkretistisestä historiasta, ja Raamatun tekstien tulkintoja vetovoiman lain näkökulmasta.

Jos tämän aiheen "fysikaalinen totuus" - ajatuksemme ovat ainetta, ja niillä on tietty värähtelytaajuus, jonka aistimme samoin kuin nähdessämme, kuullessamme, tuntiessamme kosketuksen, maistaessamme ja haistaessamme - kiinnostaa sinua, niin kannattaa tutustua kvanttifyysikkojen hypoteeseihin ja tutkimuksiin. Esimerkiksi yksi tämän vuoden fysiikan Nobelin palkinnon saajista, mustien aukkojen tutkija Roger Penrose on pohtinut  tietoisuutemme todellista olemusta.

Jokaisella meillä on kuitenkin myös oma totuutemme, joka on aina "oikea" silloin, jos itse koemme sen oikeaksi, eli uskomme siihen tunnetasolla. Sillä ajattelumme perustuu ns. ajatusvirtoihin, jotka ovat joka hetki kollektiivisia, eli eri tunnetaajuuksilla olevia ihmisiä yhdistäviä, ja oma tunnetaajuutemme määrää siis aina sen, miltä taajuudelta noita ajatusvirtoja itse vastaanotamme.

Ja siksi toisen ihmisen totuususkokemusta (ja myös kokemusta "jumalista" tai "henkisestä") tulee aina kunnioittaa, vaikka oma totuus ja tietoisuuden taso olisikin erilainen. Aivan, kuten koiran tai ampiaisenkin todellisuuskokemusta tulee kunnioittaa, koska koira tai ampiainen aistivat molemmat oman todellisuutensa täysin eri tavalla, kuin vaikkapa me ihmiset.

Sillä se, miten me itse kukin tulkitsemme omilla aisteillamme värähtelytaajuuksia, on ainoa ns. todellisuus. Ilman havaitsijaa ei siis ole olemassa todellisuutta, ja yhteinen kokemuksemme maailmastamme on sekin pelkkä harha, joka perustuu uskomukseen siitä, että muutkin ihmiset kokevat todellisuutensa samanlaisena, kuin me itse.

Todellisuus, jonka koet olevaksi, on siis vain ajatus, johon sinä itse uskot. Ja siksi myös kaikki, mihin uskot, on aina "sinulle totta". Kaikki Mikä On on sekin siis vain ajatus itsestään.

Jos olet kiinnostunut oman tietoisuutesi kohottamisesta pienryhmässä, niin ota yhteyttä tämän blogin kautta, tai FB:n Sinä Olet Luoja -sivun kautta. Amazonista on saatavilla on myös "Sinä Olet Luoja - tietoisen luojan käsikirja", joko e-kirjana tai pokkarina.

Elämämme ainoa tarkoitus on ilo, ja koemme iloa luodessamme elämää, ja salliessamme itsellemme toiveitamme. Mitään muuta tarkoitusta ei ole.

Sinä Olet Luoja.

27.10.2020

Pandemia mahdollistaa miljardien ihmisten todellisten toiveiden toteutumisen

Samaan aikaan, kun  ns. rationaalinen, negatiivisessa tunnetilassa nykyhetkeen keskittyvä mielemme tulkitsee maailmanlaajuisen virusepidemian "vaaralliseksi ongelmaksi", hallitsemattomaksi hätätilaksi, turvallisuuttamme uhkaavaksi taantumaksi, ja elämäämme rajoittavaksi, sattuman sanelemaksi kärsimykseksi, jota on vain pakko sietää, niin korkeampi minämme näkee ainoastaan tuon näennäisen kriisin mahdollistamat unelmat.

Pandemia on toiveidemme toteutumisen mahdollistaja, ei suinkaan katastrofi, joka murskaa unelmamme.

Korkeampi minämme ei siis koskaan PELKÄÄ ongelmia, eikä YRITÄ ratkaista niitä, vaan korkeampi minämme näkee ja kokee vain niiden luomat ratkaisut. Ja juuri siksi koemme ihmisinä negatiivisia tunteita, jotka ovat "väärän näkökulman ilmaisimia". Korkeampi minämme tietää, että olemme ihmiskuntana toivoneet niin paljon, että meidän on pakko aina ajoittain kokea myös globaali kriisi ja poikkeustila, joka mahdollistaa toiveidemme toteutumisen laajemmassa mittakaavassa. Näennäinen kaaos siis luo aina tilanteen, jossa suuria ihmisjoukkoja koskevat, vanhat, toimimattomat ja jähmeät olosuhteet, pääsevät murtumaan ja muuttumaan radikaalimmin, eli järjestymään uudelleen.

Jossain päin planeettaammehan on, ja on  aina ollut, meneillään jonkinainen kriisitila, sota tai epidemia, ja henkilökohtaisia kriisejä, eli "pieniä kuolemia", koetaan joka ikinen hetki myös ns. hyvinvoivissa valtioissa (perheriidat, avioerot, sairausdiagnoosit, onnettomuudet,  läheisten kuolemat, irtisanomiset, konkurssit, vankilatuomiot), eli maailmanlaajuinen pandemia ei ole tässä mielessä "poikkeustila" lainkaan, vaan se on vain kriisi, joka yhdistää suurempia ihmisjoukkoja yhtä aikaa.

Pandemian saama negatiivinen julkisuus pahentaa pandemiaa, koska kaikki, mitä vastustamme, lisääntyy aina, ja sairauksien estämiseen pyrkivä varautuminen ja suojautuminen on todellisuudessa sairauksien aktivoimista, eli näennäistä, olosuhteiden hallitsemisen yrittämistä, ellei varautuja todella vahvasti usko suojautumisen tehokkuuteen. Eli pandemian vastustaminen ja pelkääminen lisää pelkäävien ihmisten kärsimystä, sillä emme voi koskaan hallita olosuhteita, joissa elämme, vaan voimme vain hallita omia tunnetilojamme, joiden perusteella oman ns. todellisuuskokemuksemme luominen tapahtuu.

Jos siis pelkäät, niin kunnioita pelkoasi tiedostamalla pelkosi voima, sillä pelkosi toteutuvat. Eli jos et pysty olemaan pelkäämättä, niin usko suojautumisen turvallisuutta lisäävään vaikutukseen voi olla helpoin tie mielenrauhaan. Eli vakuutuksia ja erilaisia turvavälineitä tarvitsee ihminen, joka pelkää onnettomuutta. Lääkkeitä, lääkäreitä tai henkiparantajia tarvitsee ihminen, joka ei itse riittävän vahvasti usko omien solujensa voivan parantaa hänet. Lääke, jonka vaikutukseen uskot, ja joka parantaa oloasi (esim. vähentämällä kipukokemuksia), voi parantaa sinut, koska tunnetilasi kohoaa, jolloin manifestoit paranemisprosessin.

Täysin peloton ihminen hallitsee todellisuuttaan tunnetiloillaan. Mutta ihminen, joka UHMAA kohtaloaan, on puolestaan negatiivisessa tunnetilassa, eikä siis rohkeuden, eli tiedon ja kaikkivoipaisuuden  tunnetilassa. Älä siis YRITÄ olla kaikkivoipa ja rohkea, jos olet sairas, tai pelkäät sairautta, vaan tiedosta, missä tunnetilassa olet, ja mihin oma uskosi riittää. Ja pyri "valamaan uskoasi", eli keskity ajattelmaan sellaisia kokemuksia paranemisesta, joita olet itse aiemmin kokenut, tai joita olet kuullut muiden kokeneen.

Mutta samalla kun pandemia, tai mikä tahansa globaali kriisi, aikaansaa suurissa ihmisjoukoissa kollektiivista pelkoa (miljoonat ihmiset vastaanottavat pelokkaita ajatuksia ihmiskunnan yhteisistä, negatiivisista ajatusvirroista), niin tällainen maailmanlaajuinen ongelma ja poikkeustila tekee myös ratkaisujen löytymisen, eli toiveiden toteutumisen todennäköisemmäksi, sillä jokainen ei-toivotun kokemus luo toiveen paremmasta.

Myös ns. hyvinvoivia länsimaita koskettava pandemia tarvittiin, koska näennäinen, taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi, ja ns. demokraattisiin oikeuksiin perustuva yhteiskuntarauhakin perustuvat  pohjimmiltaan aina myös negatiivisiin tunteisiin, vaikka yhteiskunnan ihanne olisikin kaikkien kansalaisten tyytyväisyys ja hyvinvointi.  Ja jos tuollainen tuttu ja turvalliseksi koettu, näennäinen hyvinvointiyhteiskunta, ei todellisuudessa olekaan "sitä miltä se näyttää" (yhteiskuntahan muodostuu aina ihmisistä, ja hyvinvointi voi siksi olla vain yksilöiden hyvinvointia), niin tarvitaan ennemmin tai myöhemmin vallankumous, sota tai pandemia, joka mahdollistaa yksilöiden toivomat muutokset.

Tyytymättömyyteen,  taisteluun ja kilpailuun, eli muiden ihmisten voittamiseen perustuva taloudellinen hyvinvointi ei koskaan ole pysyvää, sillä jos taloudellista vaurautta vastaanottava ihminen ei koe onnellisuutta, niin hän menettää vaurautensa ja keinot sen haalimiseen, ennemmin tai myöhemmin, koska hänen TODELLINEN toiveensa on siis onnellisuuden tunne, ei raha ja sen suoma ostamisen vapaus. Eli jos rahan hankkiminen on tapahtunut negatiivisessa tunnetilassa, niin myöskään jo ansaittu raha ei voi suoda omistajalleen onnellisuuden ja vapauden tunteita. Sillä raha on vain energiaa, kuten kaikki muukin "todelliseksi kokemamme" universumissa.

Eli myös länsimaita laajasti koskettava pandemia tarvittiin esimerkiksi siksi, että miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa ovat joka päivä istuneet liikenneruuhkissa, menossa töihin, tai tulossa sieltä, ja kokeneet voimakkaita turhautumisen ja kärsimättömyyden tunteita, ja vapaudenkaipuuta. Ja pandemia on jo vapauttanut ainakin osan heistä: etätöiden, konkurssien, työttömyyden, tai sairastumisen ja fyysisen kuoleman kautta.

Universumin näkökulmasta fyysinen kuolema ei ole koskaan "menetys", vaan se on kuolevalle itselleen aina euforinen vapautumisen kokemus, joka tarjoaa uuden mahdollisuuden, niin nk. kuolleelle, kuin hänen läheisilleenkin. Kuolema on siis aivan yhtä arvokas ja onnellinen tapahtuma, kuin syntymäkin. Ja samoin sairauden kokemus on yhtä tärkeä kuin kokemus terveydestä. Ei siksi, että kärsimys olisi arvokasta, vaan siksi, että emme voi kokea vapautumista negatiivisesta, eli toivottua, ellemme koe koskaan ei-toivottua.

Voit siis nauttia terveydestä vain, jos olet kokenut myös sairautta ja kipua. Voit nauttia valosta vain, jos olet kokeneet myös pimeyttä. Voit nauttia lämmöstä vain, jos olet kokenut myös kylmyyttä. Voit nauttia viileydestä vain, jos olet kokenut joskus ahdistavaa kuumuutta. Voit nauttia vapaudesta vain, jos olet kokenut rajoituksia tai vankeutta. Voit nauttia vauraudesta vain, jos olet kokenut myös niukkuutta. Voit nauttia rakkaudesta vain, jos olet kokenut myös vihaa ja arvottomuutta. Voit nauttia vastauksen ja ratkaisun löytymisestä vain, jos olet esittänyt kysymyksen, ja kokenut ongelman.

Keskitä siis näennäisessä kriisitilanteessakin ajatuksesi kriisin suomiin mahdollisuuksiin:

Jos joudut olemaan pandemian takia paljon kotona, niin arvosta mielesi ja ajatustesi vapautta, ja vaikkapa internetin tai kirjallisuuden suomia mahdollisuuksia virtuaalimatkailuun, tai kauniista asioista unelmointiin, helposti, ilman vaivaa, ilman taloudellisia, fyysisiä tai ajallisia rajoitteita.

Arvosta sitä, että sinulla on enemmän aikaa haaveilla rauhassa, ja tarkentaa ja jalostaa haaveitasi.

Arvosta sitä, että voit harjoitella onnellisuuden tunteen löytämistä pienemmistä, ja myös aineettomista asioista, kuten mielenrauhan ja rakkauden tunteista.

Arvosta sitä, että koet voimakkaamman yhteyden muuhun luomakuntaan, kasveihin ja eläimiin, jos et keskity niin paljon rahan ansaitsemiseen, kauppakeskuksissa tai erilaisissa tapahtumissa käymiseen, tai muiden ihmisten kanssa seurusteluun. Tuo yhteyden kokemus vapauttaa ja rauhoittaa sinua, koska kasvit ja eläimet sallivat elämää, ja nauttivat elämästä ja elossa olemisesta, vaikka eivät ihmisen lailla tietoisesti koko ajan toivo ja luo jotakin uutta.

Arvosta sitä, että selkeyden tilassa ymmärrät, että voit tuntea rakkautta missä ja milloin tahansa, eikä rakkauden tunteen kokeminen vaadi eikä edellytä vastarakkautta. Arvosta sitä, että voit löytää  rakkauden suunnattoman ja rajattoman voiman itsestäsi, ja että löytämäsi rakkaus mahdollistaa myös sen, että vedät puoleesi muita ihmisiä, jotka hekin ovat löytäneet rakkauden tunteen itsestään.

Arvosta sitä, että voit tuntea vaurautta, täysin riippumatta olosuhteista, joissa elät, keskittymällä tuntemasi selkeyden, rakkauden ja ilon, sisäisen viisautesi, huumorintajusi, ja tuntemasi myötätunnon vaurauteen. Ja että löytämäsi ei-aineellisen vaurauden tunne mahdollistaa myös rahallisen ja materiaalisen vaurauden vastaanottamisen, koska vaurauden tunne värähtelee samalla taajuudella kuin vapaus, rakkaus, ilo ja puhdas myötätunto.

Arvosta sitä, mitä koet juuri nyt, ja saat kaiken, mistä unelmoit.

25.10.2020

Tavoittele ainoastaan iloa, mielenrauhaa ja omanarvontunnetta - maineen, kunnian, rahan tai rakastetun sijaan

Mikä tekee elämästämme fyysisinä olentoina arvokasta, eli millaisia elämänkokemuksia sinä itse arvostat, muistellessasi niitä jälkeenpäin? Arvostat sellaisia kokemuksia ja hetkiä, jolloin olet tuntenut mielenrauhaa, iloa ja onnellisuutta, eli hetkiä, jolloin olet ollut resonanssissa oman, korkeamman minäsi kanssa.

Myös henkilökohtaiset saavutukset, eli tavoitteisiin pääseminen, toiveen toteutuminen, valmistuminen ammattiin, palkinnon, tunnustuksen, tai työpaikan saaminen, tai vaikkapa tekemäsi onnistunut kauppa, tai saamasi lottovoitto, solmimasi parisuhde tai lapsen syntymä, voivat tehdä sinut onnelliseksi. Mutta vähintään yhtä suurta, ja usein myös suurempaa riemua ovat tuottaneet ne hetket, jolloin olet voinut auttaa muita ihmisiä, kokea ns. tilannekomiikkaa täysin yllättäen, sinulle tuntemattomien ihmisten seurassa (ihmisiin, joita emme tunne, meillä ei usein liity valmiita, negatiivisia tunnemuistoja). Eli juuri ne hetket, joita olet kokenut silloin, kun olet ollut vasta MATKALLA kohti jotakin "suurta" saavutustasi, eli unelmasi toteutumista, mutta joita kokiessasi et ole yrittänyt saavuttaa mitään, vaan olet vain ikään kuin vahingossa inspiroitunut tekemään jotakin, joka on tuottanut iloa sekä sinulle, että kanssaihmisillesi. Olet siis saavuttanut ilon, koska et ole yrittänyt tavoitella sitä.

Eli onnellisuutta eivät takaa saavutukset, maine, kunnia, sosiaalinen tai materiaalinen menestys, vaan onnellisuuden mahdollistaa aina vain oma suhtautumisesi omaan itseesi, ja omaan elämääsi, ja siihen hetkeen, jonka koet juuri nyt. Maine, kunnia ja menestys muiden silmissä ovat siis todellisuudessa vain "tyhjiä kuoria", joiden todellinen, arvokas sisältö ja ydin, voi olla vain itse tunnetasolla kokemasi onnellisuus.

Jos joku ihminen on saavuttanut muiden ihmisten silmissä suurta menestystä, ja on siksi arvostettu ja ihailtu, niin nuo muiden ihmisten positiiviset tunteet heijastavat sitä korkeaa tunnetaajuutta, joka on hänen perusolemuksensa, ja joka on siis taajuusresonanssin seurauksena herättänyt nuo positiiviset tunteet häntä arvostavissa ihmisissä. Samaan aikaan tuo elämässään suuria asioita saavuttanut ihminen itse saattaa kuitenkin kokea arvottomuutta, ja jopa itsevihaa, mikäli hän keskittyykin ajatuksissaan ja muistoissaan niihin negatiivisiin kokemuksiin, joita hänen suuret saavutuksensa ovat vaatineet. Eli jos hän kokeekin "maksaneensa liian kovan hinnan" menestyskestään. Ns. suurten taiteilijoiden ihailijat pääsevät siis nauttimaan noiden taiteilijoiden kokemien kärsimysten luomista positiivisista puolista, mutta usein tuo taiteilija itse ikään kuin "uhraa itsensä yleisölleen", ja kokeekin  onnettomuuden ja riittämättömyyden tunteita.

Maine, menestys ja kunnia eivät siis ole itsessään pahoja, eli kärsimystä tuottavia asioita, mutta ne tekevät ihmisen onnettomaksi, jos niitä tavoitteleva ihminen ei koe itseään arvokkaaksi omana itsenään, siis ilman noita saavutuksia.

Usein käy myös niin, että jonkin tietyn saavutuksen, tai taloudellisen vaurauden takia arvostattu, ja "jalustalle nostettu" ihminen - esim. urheilija, taiteilija, poliitikko tai liike-elämässä menestynyt ihminen - jää itse ajatustasolla kiinni siihen ulkoiseen mielikuvaan, joka muilla ihmisillä on hänestä, ja joka on siis vain mielikuva ja rooli, ei todellinen ihminen. Ja tuolloin tuo mainetta saavuttanut ihminen jää siis kiinni menneisyyteen, eli johonkin sellaiseen, jonka hän on jo luonut, ja joka ei voi enää tehdä häntä itseään onnelliseksi, sillä voimme kokea onnellisuutta vain saavuttaessamme ja salliessamme itsellemme OMIA unelmiamme.

Ja tästä syystä esimerkiksi nuorena koettu, ja jostakin hetkellisestä inspiraatiosta alkunsa saanut suuri menestys, saattaakin muuttua eräänlaiseksi "kiroukseksi", koska menestykseen tottunut ihminen vertaa kaikkia tuleviakin kokemuksiaan noihin "loiston päiviin". Ja pettymyksen tunnetila vain syvenee, koska vetovoiman laki vetää pettyneen ihmisen elämään jatkuvasti vain lisää pettymystä tuottavia kokemuksia. Esimerkiksi muusikko, joka on joskus nuoruudessaan luonut lyhyen, korkean tunnetaajuuden inspiraation seurauksena todella suositun laulun, joka on jäänyt vuosikymmeniksi elämään "nostalgisena kappaleena", saattaa tuntea voimakasta pettymystä ja  vihaa siksi, että hänen tekemänsä muut laulut eivät saavutakaan yhtä suurta suosiota, ja että hänen yleisönsä muistaa hänet useimmiten vain tuon yhden kappaleen luojana, ja haluaa kuulla juuri tuon laulun myös konserteissa, uusien laulujen sijaan. Myös muiden ihmisten meitä kohtaan tuntema arvostus johtaa siis lopulta arvottomuuden kokemukseen, jos emme itse arvosta itseämme.

Olemme kaikki aina jo  perusolemukseltamme mittaamattoman arvokkaita. Mutta se, että edellytämme itseltämme ulkoisia saavutuksia, eli kunniaa ja menestystä, voidaksemme arvostaa itseämme, on myös vahvistanut käsitystä siitä, että "menestys vaatii aina kovaa ja pitkäjänteistä työtä". Itsensä kehittäminen ja uudistuminen, eli siis uusien unelmien tavoittelu, voi olla myös toistuvasti hyvin helppoa ja korkean tunteen inspiroimaa, jos ihminen ei tuijota menneisyyttä, vaan elää aina hetkessä, unelmoiden uusista kokemuksista. Eli todellisuudessa menestys ei vaadi mitään muuta, kuin kykyä nauttia elämästä, eli kykyä nähdä kaikissa elämäntilanteissa - ja etenkin ongelmissa - niiden positiiviset puolet, sillä mitään muuta menestystä ei lopulta ole olemassa, kuin onnellisuuden tunne. Uskomus "kovan työn" tarpeellisuudesta esimerkiksi taloudellista vaurautta, tai jotakin muiden ihmisten arvostamaa taitoa tavoiteltaessa, on siis pelkkä näköharha, joka syntyy siksi, että myös menestyneet ihmiset YRITTÄVÄT kovasti menestyä, siis negatiivisesta tunnetilasta käsin, mutta kun he sitten ajoittain ovat joskus myös korkeassa tunnetilassa, niin juuri tuolloin he sallivat itselleen myös onnistumisia. Ja positiiviset muistot noista onnistumisista toteuttavat aina itse itseään, sillä omat uskomuksemme toteutuvat aina.

Onnellisuus on kuitenkin aina suhteellista, eli muiden ihmisten silmissä "menestynyt" ihminen ei useinkaan todellisuudessa ole lainkaan menestyneempi - eli onnellisempi - kuin ns. vähemmän menestynyt. Ulkopuolisten ihmisten kuva ihmisyksilöstä on POIKKEUKSETTA aina täysin erilainen, kuin tuon henkilön oma, sisäinen kokemus itsestään. Ja siksi maineen ja kunnian tavoittelu vain niiden itsensä vuoksi johtaa aina pettymykseen.

Eli maine, kunnia ja raha ei tee niitä saavuttanutta ihmistä onnellisemmaksi, kuin millaisia ovat nännäisesti vähemmän menestyneet ihmiset. Ainoastaan sisäinen tyytyväisyyden ja harmonian kokemus, kullakin elämämme hetkellä, on todellista menestystä.

Myös sellainen todella kuuluisa ja arvostettu ihminen, joka ei itse arvosta ja rakasta itseään, kohtaa elämässään vetovoiman lain vaikutuksesta jatkuvasti rakkaudettomuutta, vihaa ja kateutta, tai ihmisiä, jotka eivät edes tunnista häntä, eivätkä siis tiedä hänen saavutuksistaan yhtään mitään, vaan näkevät hänet "vain ihmisenä". Mikä hän siis tietysti onkin, sillä saavutukset eivät kohota kenenkään ihmisen arvoa muiden ihmisten arvokkuutta suuremmaksi.

Jos siis haluat kokea todellista menestystä, eli onnellisuutta, niin harjoittele ajatustesi keskittämistä sellaisiin asioihin, joita itse arvostat ja ihailet. Ja vältä tietoisesti kateutta, itsekritiikkiä, kärsimättömyyttä, ja pettymyksen tunteita, ja opettele arvostamaan muita ihmisiä, ja myös iloitsemaan vilpittömästi muiden ihmisten saavutuksista ja menestyksestä. Sillä me emme ole erillisiä, ja jos toisen ihmisen ilo tekee sinut iloiseksi, niin vedät myös omaan elämääsi kokemuksia, jotka saavat sinut tuntemaan lisää iloa.

Ole kuitenkin myös armollinen itsellesi, ja jos tunnet kateutta, katkeruutta ja vihaa, arvottomuutta ja itseinhoa, niin muista, että kyse on vain negatiivisista tunnetaajuuksista, jotka voit muuttaa positiivisiksi milloin tahansa. Ja vaikka et kykenisikään tähän juuri nyt, negatiivisten uskomustesi, ja negatiivisten tapahtumaketjujen ollessa hyvin voimakkaita, niin muista, että jokainen ei-toivottu tunnetilamme muuttuu ennemmin tai myöhemmin aina positiiviseksi, eikä tuskallisinkaan kärsimys kestä koskaan loputtomiin, sillä jokainen ei-toivottu kokemuksemme, ja jokainen ongelmamme, luo aina välittömästi positiivisen vastineen  itsestään.

Arvosta sitä, että olet kokenut niin paljon, sillä jokainen toiveesi, ja jokainen epätoivon kokemuksesi,  ovat vain vahvistaneet ja jalostaneet unelmiasi. Ja kun saavutat vihdoin unelmasi, niin myös ilosi tunne on voimakkaampi ja syvempi, sillä olet kaikilla omilla kokemuksillasi auttanut universumia laajentumaan, ja ehdottoman rakkauden värähtelytaajuutta kohoamaan yhä korkeammalle, ja puhtaan positiivisen energian virtausta voimistumaan.

Ja sinä itse olet tuo rakkaus, puhdas positiivinen energia, Kaikki Mikä On.

22.10.2020

Miksi poikkeuksellisen karismaattisista ihmisistä, kuten henkisistä johtajista, kerrotaan niin paljon häväistystarinoita?

Sellaiset ihmisyksilöt, joiden sanotaan "muuttaneen maailmaa" positiiviseen suuntaan,  ovat unelmoineet, ja myös toimineet - ainakin jossain vaiheessa elämäänsä - korkeassa tunnetilassa, eli seuranneet intuitiotaan. Eli kun he ovat esimerkiksi puhuneet tai kirjoittaneet, tai luoneet musiikkia tai muuta taidetta, niin miljoonat ihmiset ovat kokeneet resonanssin oman korkeamman minänsä kanssa, ja juuri  siksi juuri nuo tietyt henkilöt on koettu "karismaattisina".

Mutta on myös tavallista, että tällaiset henkilöt ovat kokeneet omassa elämässään jotakin dramaattista, ja näiden tapahtumien jälkeen pääosin negatiivisessa tunnetilassa olevat muut ihmiset ovatkin alkaneet toistaa tuota dramaattista tarinaa, korkean tunnetilan inspiroiman rakkauden ja viisauden sanoman sijaan. Näinhän kävi esimerkiksi Jeesuksena tunnetulle henkilölle, jonka todellinen persoona, ja oppi ihmisestä täydellisen vapaana, oman elämänsä luojana,  ja toisaalta "kärsimyslegenda", erkanivat jo ajanlaskumme alussa toistaan, negatiivisten tulkintojen seurauksena. Ja tämä Intiassa Issa-nimisenä henkisenä opettajana tunnettu, noin 80-vuotiaaksi elänyt todellinen henkilö, ja toisaalta "ristillä kuolleeksi uskottu" ns. messias  (jota alettiin pitää muita ihmisiä korkeampaa olentona vasta satoja vuosia hänen kuolemansa jälkeen, aikana, jolloin keisaritkin julistettiin "jumaliksi") eivät olleet enää lainkaan sama ihminen, vaan tuo jälkimmäinen, eli "syntien takia kärsivä kristus",  oli myyttinen sekoitus toisaalta vanhemmista legendoista (kuten Buddhan, Krishnan ja Mithran legendat), ja toisaalta tuota hahmoa palvoneiden ihmisten negatiivisista ajatusmanifestaatioista.

Tällaisia karismaattisia, korkean tietoisuuden  inspiroimia henkilöitä, on aina myös  yritetty "pudottaa jalustalta", jonne heitä ihailevat ihmiset - eivät siis useinkaan he itse - ovat heidät nostaneet. Eli lähes kaikista henkisistä opettajista, guruista, ns. jälleensyntyneistä mestareista, ja muista laajalti ihailluista ihmisistä,  kerrotaan myös "häväistystarinoita". Tämä ilmiö johtuu siitä, että sellainen ihminen, jota muut ihmiset alkavat palvoa "muita viisaampana", pyhempänä, valaistuneempana, eli korkeampana olentona (siis suhteessa ns. tavallisiin ihmisiin), toivoo todellisuudessa itse, että häntä ei palvottaisi. Sillä jokainen ihminen on korkeampi olento, ja vain negatiiviset tunnetilamme voivat erottaa meistä itse kunkin korkeammasta minästämme, joka on "ei-erillisyyden tila".

Ja palvotun ihmisen häpäiseminen ja halveksiminen  johtuu siitä, että häntä palvoneet ihmiset ovat todellisuudessa olleet palvoessaan negatiivisessa tunnetilassa, eli kokeneet myös alamaisuutta, ja ehdollista rakkautta, puhtaan, korkean taajuuden resonanssin ohella. Ja tuolloin heidän gurunsa on ollut palkko ilmentää myös itsessään jotakin negatiivista, koska "saamme aina sitä, mitä tilaamme", siis taajuustasolla.  Rakastetun esikuvan ns. pyhyyden riisuminen perustellaan  usein moraalittomilla, seksuaalisilla teoilla, tai materiaalisella ahneudella, koska negatiivisessa tunnetilassa seksuaalisuus ja vauraus koetaan "epäpyhinä". Molemmat asiat ovat kuitenkin hengestä syntyneitä, ja ihmisyyteen kuuluvia, ja vain ne tuomitseva ihminen näkee ja kokee ne epäpyhinä, tai ei näe esimerkiksi seksuaalisen tai materiaalisen hyväksikäytön olevan aina  "kahden kauppa".

Ja juuri sen piirteen ja ominaisuuden, jota henkisessä johtajassa palvotaan, eli ns. pyhyyden, on PAKKO muuttua vastakohdaksi itsestään, koska kukaan ihminen ei ole toista ihmistä arvokkaampi - mutta ei myöskään arvottomampi.

Tällaisia negatiivisia häväistystarinoita kerrotaan niin Mahatma Gandhista, Sai Babasta, Maharishi Mahesh Yogista, kuin Martti Lutherista, katolisista munkeista, ja lukemattomista karismaattisten liikkeiden johtomiehistä ja -naisistakin, puhumattakaan ns. sotasankareista ja vallankumousjohtajista, joiden sankaruus on ihan avoimesti perustunut taisteluun, eli ns. omien puolustamiseen, ja vastapuolen vastustamiseen, eli negatiivisiin tunnetiloihin.

Nuo henkiset johtajat tai merkkihenkilöt eivät siis suinkaan ole vähemmän tunnettuja, ns. tavallisia ihmisiä "pahempia", vaan heidän oletettu pyhyytensä saa heidät vain näyttämään keskimääräistä "irstaammilta tai häikäilemättömämmiltä" siksi, koska valo ja varjo ovat aina olemassa vain suhteessa toinen toisiinsa. Eli jos valaisemme jotakin asiaa ns. todellisuudessa, niin myös sen varjo syvenee.

Henkisen johtajan palvojat siis itse luovat palvontansa kohteesta irvikuvan, johon he pettyvät, ja henkinen johtaja puolestaan luo itse oman häväistyksensä. Ja sama tapahtuu ns. sotasankareille, ja karismattisille maallisille johtajille.  Tätä tarkoittaa sanonta "valta turmelee". Ja myös monista ihailluista taide- ja viihdemaailman julkkiksista luodaan julkisuuteen aivan erilainen kuva, kuin millaisia he todella ovat, eli myytti joko erityisen hyvinä, tai erityisen pahoina ihmisinä.

Eli toisaalta: Karismaattisista ihmisistä kerrotut negatiiviset tarinatkaan eivät koskaan ole "absoluuttisesti totta", vaan ne  syntyvät  siksi, että noita sankareita matalammissa tunnetiloissa olevat ihmiset kokevat hyvin korkeassa tunnetilassa olevan ihmisen seurassa kateutta ja  vihan tunteita, sillä he tiedostavat sisäisesti, että heidänkin tulisi olla korkeassa tunnetilassa, kokeakseen onnellisuutta ja rakkautta.

Täsmälleen samasta ilmiöstä on kyse silloin, kun joku ihminen syyttää vaikkapa omaa puolisoaan "narsistiksi" tai "psykopaatiksi". Negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen, joka ei tuossa tunnetilassa voi tuntea omaa, mittaamatonta arvokkuuttaan,  eikä siksi myöskään puolisonsa korkeampaa olemusta, kokee usein  myös puolisonsa terveen omanarvontunteen "narsismina".

Kukaan meistä ei ole kuitenkaan koskaan toista narsistisempi, tai "pahempi", vaan vedämme aina itse puoleemme sellaisia ihmisiä, jotka ovat meidän itsemme kanssa samalla tunnetaajuudella. Ja ns. uhri ei ole "jalompi", kuin pahan teon tekijä, sillä myös pahuuteen syyllistyvä on aina uhri, ja kokee kärsimystä.

Jos siis koet, että toinen ihminen on sinua kohtaan "paha", niin muista, että sinun oma tunnetajuutesi mahdollistaa hänen käytöksensä. Ja jos tietoisesti pyrit tuntemaan häntä kohtaan täysin puhdasta rakkautta (tuntemalla ensin vihaa,joka vapauttaa sinut uhriuden tunnetilasta), niin hän ei enää voi kohdistaa negatiivisia tekojaan sinuun, vaan hänen on joko poistuttava vaikutuspiiristäsi, tai muutettava käytöstään.

Korkeassa tunnetilassa oleva ihminen on aina suunnattoman paljon vaikutusvaltaisempi, kuin yksikään negatiivisessa tunnetilassa oleva kanssaihmisensä. Sillä ollessamme resonanssisa korkeamman minämme kanssa olemme täydellisen kaikkivoipia, oman todellisuutemme vapaita Luojia.

20.10.2020

Jos tiedostat negatiivisen kokemuksesi arvokkuuden sen tapahtumahetkellä, niin muutat sen positiiviseksi, kokematta kärsimystä

Kun opit tietoisesti havaitsemaan, miksi koet ei-toivottua, eli osaat  tunnistaa negatiivisen tapahtumaketjun eri vaiheet heti niiden tapahtumisen hetkellä, niin voit milloin tahansa pysäyttää myös jo alkaneen negatiivisen tapahtumaketjun, ja muuttaakin sen positiiviseksi - ennen kuin negatiivinen tapahtumaketju on kiihtynyt vaiheeseen, jossa sitä ei voi enää pysäyttää. Negatiivisuus ja positiivisuushan ovat elämässämme vain näkökulmia, eivät koskaan "absoluuttisia totuuksia". Voit siis omaa näkökulmaasi tilanteessa muuttamalla muuttaa koko kokemuksen.

Esimerkiksi, jos olet menossa aamulla työhaastatteluun, joka hermostuttaa sinua, ja tekee sinut epävarmaksi, koska tuossa haastattelussa  ikään kuin "punnitaan arvokkuutesi", työntekijänä ja ihmisenä, niin  tunnet pelkoa arvottomuutesi "paljastumisesta". Pelkosi ja epävarmuutesi todellinen viesti on kuitenkin  täysin päinvastainen, eli nuo molemmat tunteet kertovat siitä, että korkeampi minäsi on täysin eri mieltä, eli tietää  mittaamattoman arvosi.

Koska kuitenkin  elät tuolla hetkellä omien tunnetilojesi aikaansaamassa, negatiivisessa todellisuudessa, niin tunnet juuri tuolla hetkellä arvottomuutta, ja siksi negatiivinen tunteesi saa sinut "rankaisemaan" itseäsi, eli saatat saada negatiivisen impulssin  tehdä  sellaisia asioita, jotka ovat edellisenä päivänä jääneet tekemättä, ja jotka ovat juuri tuolla hetkellä täysin toisarvoisia, mutta alat siis ikään kuin "noiduttuna" tehdä niitä, vaikka sinulla on kiire. Tai itse asiassa teet niitä juuri siksi, että TUNNET kiirettä, joka on aina negatiivinen tuntemus, kärsimättömyyden tunne. Mikä tahansa asia, johon et ole senhetkisissä elämänolosuhteissasi tyytyväinen, voi saada sinussa aikaan tällaisen negatiivisen impulssin, koska syytät itseäsi siitä, että tuo toisarvoinen asia ei ole "kunnossa". Tuo tekemättä jäänyt, toisarvoinen  asia,  on siis ikään kuin kokemasi arvottomuuden symboli.

Saatat esimerkiksi pakkomielteisesti alkaa kiireesi keskellä siivota jotakin likaista kohtaa keittiön lattiassa, koska sinulla on "kymmenen minuuttia hyvää aikaa" tehdä niin, ennen kuin sinun pitää lähteä työhaastatteluun. Tuo tahra on  jo aiemmin ärsyttänyt sinua, joten siihen liittyvä negatiivinen tunnemuistosi on täsmälleen samalla värähtelytaajuudella, kuin missä oma tunnetilasi on juuri nyt, kun olet hermostunut ja epävarma. Yrität siis "korjata itseäsi" kokonaisemmaksi, hallitsemalla epätäydellistä maailmaasi, eli siivoamalla tuota tahraa.

Ja kun hermostuksissasi yrität avata pesuainepulloa, niin teet sen niin rajusti, että pesuaine roiskahtaa vaatteillesi. Tässä vaiheessa raivostut, ja syyllisyydentunteesi kohoaa astetta korkeampaan tunnetilaan, eli alatkin syyttää tuosta siivoamattomasta tahrasta - ja nyt myös vaatteidesi päälle roiskahtaneesta pesuaineesta -  perheenjäseniäsi. Ja sinun on juuri tuossa mielentilassa mahdotonta ymmärtää, miksi juuri heränneet teini-ikäiset lapsesi katsovat sinua ikään kuin "hitaasti", halveksien, eivätkä ole lainkaan empaattisia sinua kohtaan, vaikka olet juuri liannut parhaat vaatteesi pesuaineeseen, uhrautuessasi puhdistamaan tuota tahraa, jonka "joku muukin" olisi voinut puhdistaa. Sinullahan on juuri nyt kiire - koko perheen hyvinvoinnin kannalta - erittäin tärkeään tapaamiseen. Samaan aikaan sisäisesti tajuat, kuinka järjetöntä oli alun alkaenkaan alkaa puhdistaa tuota toisarvoista tahraa juuri nyt, mutta et saa negatiivista tapahtumaketjua enää pysähtymään, sillä se on jo aivan liian voimakas.

Eli johtuen tuosta arvottomuuden kokemuksestasi, ja kiireen tunteestasi, kaikki samantyyppiset, tuossa tilanteessa  täysin toisarvoiset asiat, alkavat yksi toisensa jälkeen  mennä pieleen, jolloin kiireesi ja arvottomuudentunteesi hetki hetkeltä vain pahenee.  Ja koska vetovoiman laki vaikuttaa jo kaikella voimallaan tilanteeseen, niin yrität edelleen, ja koko ajan kovemmin, saattaa tuota toisarvoista siivousasiaa päätökseen, vaikka siis intuitiivisesti tiedät, että viisainta olisi vain luovuttaa, jättää aikaansaamasi "sotku" rauhaan, ja siivota se sitten, kun työhaastattelusi on ohi, etkä enää tunne pelkoa, kiirettä ja hermostuneisuutta. Solmuun menneen narukeränkin saa helpoimmin auki sotkuista narua löysentämällä, eli keskittymättä yksityiskohtaisesti narun kulkureittiin - siis lopettamalla yrittäminen, ja vain SALLIMALLA sotkun selviäminen.

Jos puolisollasi on tapana tuntea syyllisyyttä, ja hän rientää auttamaan sinua, niin hän saa auttamisyrityksillään ja nöyristelyllään sinut suuttumaan vielä enemmän, eli hänen syyllisyytensä herättääkin sinussa vihaa puolisoasi kohtaan -  syyllisyyttä tuntevat ihmiset vetävät puoleensa aina syyttäviä, uhriutuvat ja sääliä tuntevat, eli ehdollisesti rakastavat vihaisia ja väkivaltaisia. Ja kaikki sellaiset asiat, joita olet koskaan inhonnut puolisossasi, tulvivat nyt mieleesi, ja koska tunnet samaan aikaan syyllisyyttä siitä, että tosiaan inhoat  (matalassa tunnetilassasi) niin paljon nöyristelevää puolisoasi, jota sinun pitäisi rakastaa, niin raivostut itsellesi, sitten  projisoit jälleen itsevihasi puolisoosi, jne.

Yrität siis todellisuudessa tuossa tilanteessan koko ajan vain osoittaa, itsellesi ja muille, että olet arvokas, tai edes "tarpeeksi hyvä", mutta koska yrität (yrittäminen tapahtuu aina negatiivisessa tunnetilassa), niin kuljetkin täsmälleen väärään suuntaan. Tuo tahra symboloi siis sinulle arvottomuuden kokemustasi, tunnetta epätäydellisyydestä - ja myös epäonnistumisen pelkoa, olethan menossa tärkeään tapaamiseen, jossa arvokkuuteesi ikään kuin virallisesti punnitaan, ja asetetaan suurennuslasin alle.

Ja poikkeuksetta KAIKKI muiden ihmisten kanssa kokemamme erimielisyydet ja riidat, kiusaaminen, loukkaaminen, syyttäminen ja väkivalta, kateus ja kostonhimo, johtuvat tästä samasta asiasta, eli koska tunnemme itse itsemme jostain syystä arvottomiksi. Eli syytämme joko itseämme tai muita siitä, että olemme itse erossa omasta, korkeammasta minästämme.

Voit siis olla resonanssissa korkeamman minäsi kanssa vain, jos koet tyytyväisyyttä ja harmoniaa juuri siinä hetkessä, mitä kulloinkin elät, olivat olosuhteesi aivan millaiset tahansa. Ja jos koet jostain syystä  negatiivisen tunteen, niin "hengitä syvään, ja laske kymmeneen", "käännä toinenkin poski", "vastaa vihaan rakaudella", ja  matala tunnetilasi ei pääse vetämään puoleesi lisää negatiivisia kokemuksia, vaan koetkin välittömästi negatiivisen tunnetilasi luoman positiivisen. Tähän harmoniaan ja flow-tilaan opastavat myös mm. kansanviisaudet: "Ei rauhassa ole kiirettä,eikä kuolemassa hengenhätää", "rauha rakentaa, sota sortaa", "ei haukku haavaa tee", "koirat haukkuu, karavaani kulkee", "aika parantaa haavat", "ei ole raukka se, joka häviää, vaan se, joka häviää ja rutajaa" (päästä tietoisesti irti negatiivisesta tunteesta, niin negatiivinen tapahtumaketjukin menettää voimansa), "kun näet kiireen tulevan, niin käy istumaan, ja laske kiire ohitse" (kiirehtiminen vai  lisää kiireen tuntua, ja aikaansaa ongelmia),   ja: "rohkea rokan syö,ujo nälkää näkee" (arvottomuutta itse kokevaa myös kohdellaan arvottomana).

Ja syyn ja seurauksen lakia, eli negatiivisia ja positiivisia tapahtumaketjuja, "voittoputkea" tai "murphyn lakia",  kuvastavat myös sanonnat: "Nousit väärällä jalalla sängystä", "ei kahta ilman kolmatta", "sitä niittää, mitä kylvää", ja: "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää".

Positiivisten tunnetilojen mahdollistamista, näennäisesti negativisista kokemuksista, jotka todellisuudessa ovat itse pyytämiämme, positiivisia ratkaisuja, kertovat sanonnat: "Sitä saa, mitä tilaa","hätä ei tule kello kaulassa", "itku pitkästä ilosta", "kuolema ei toivoen tule, eikä peläten pakene" (helppo kuolema on vapautus, jonka voimme sallia itsellemme, korkeassa tunnetilassa, vaikea kuolema tapahtuu vasta sitten, kun olemme kärsineet paljon, ja lopulta luopuneet kärsimyksestä). Sallimme  siis NIIN SANOTUN negatiivisen tapahtuman korkean tunnetilan mahdollistamana, eli tuo näennäisesti negatiivinen tapahtuma vapauttaakin meidät jostain sellaisesta asiasta, joka ei ole todellinen, sydämemme toiveen mukainen.

Avioerot ovat usein tällaisia, näennäisesti negatiiviia tapahtumia, jotka paljastuvat vasta paljon myöhemmin todellisiksi toiveiksimme, joita olemme itse vastustaneet, vihaamalla puolisoamme (viha ja katkeruus pitää kaksi katkeraa kiinni toisissaan). Jos taas olisimme aidosti rakastaneet puolisoamme, niin avioliittomme olisi joko ollut onnellinen, TAI olisimme löytäneet helposti, ja vihaa tuntematta, toiveidemme mukaisen, uuden puolison.

Kaikkien kansojen kansanperinteessä - ja alun perin myös kaikkien maailman uskontojen alkuperäisissä opeissa -  on aina ollut tämä ikuinen tieto oman mielemme voimista, eli siitä, kuinka voimme omia tunnetilojamme tietoisesti säätelemällä vaikuttaa ns. todellisuuteemme, eli olosuhteisiimme, ja kaikkeen siihen, mitä meille elämässämme tapahtuu. Eli että Kaikkeus, Kaikki Mitä On, on vain oman mielemme luoma kuva, johon itse kullakin hetkellä uskomme. Ja että kaikki ns. todellisuudeksemme kokemamme on vain värähtelyä, ja jatkuvassa muutostilassa koko ajan, eikä "mikään ole ikuista".

Elämme tällä hetkellä aikaa, jossa toiveidemme kollektiivinen virta on jo hyvin voimakas, ja energian liike nopeutuu koko ajan, eli kiihtyy ja voimistuu eksponentiaalisesti. Ns. rationaaliseen maailmankuvaan, ja  yrittämiseen, taisteluun, ja ihmisyksilöiden ja kansakuntien väliseen vastakkainasetteluun perustuva elämä, käy päivä päivältä yhä vaikeammaksi, ja samalla yhä useammat ihmiset maapallolla oivaltavat jälleen ikuisen viisauden, ja oman luomisvoimansa. "Pyörä keksitään jälleen uudelleen", eli ns. kuudes aisti, eli korkean tunnetaajuuden viestintä, ja todellisuutemme olemus värähtelytaajuuksina, tunnustetaan ja todistetaan myös tieteellisesti olemassaolevaksi totuudeksi.

Eikä ole olemassa sellaisia henkisiä opettajia, guruja, pappeja eikä meedioita, uskontoja tai muita henkisiä filosofioita, joilla olisi yksinoikeus tähän tietoon, vaan tuo korkea tieto on, ja on aina ollut,  kaikkien meidän yhteistä, sisäistä tietoa ja viisautta. Voit tavoitella  tuota sinussa itsessäsi olevaa  viisautta, pyrkimällä tietoisesti tuntemaan rakkautta, myötätuntoa ja arvostusta, tai hiljentämällä mielesi  kokonaan, ainakin lyhyeksi ajaksi, joka päivä.

Voit myös auttaa negatiivisten tunteiden vallassa olevia, eli negatiivisessa todellisuudessa eläviä kanssaihmisiäsi, vain pysymällä itse selkeyden tilassa, eli voit auttaa masentuneita, pelkääviä ja vihaavia vain ehdottomalla rakkaudella. Ja kun olet itse korkeassa tunnetilassa, niin sinulla ei ole koskaan mitään hätää, sillä olet oman todellisuutesi täysin kaikkivoipa Luoja.

17.10.2020

Asiat, olosuhteet ja ihmiset pysyvät elämässäsi niin kauan, kun rakastat tai vihaat, vaalit tai pelkäät niitä - ja heitä

Huomiosi kohde, toivottu tai ei-toivottu, pysyy elämässäsi. Ja tunnetilasi määrittää aina sen, koetko juuri nyt toivottua, vai ei-toivottua.

Olet mestarillinen tietoinen luoja silloin, kun kykenet näkemään ei-toivotun, eli ongelmaksi kokemasi olosuhteen, asian tai ihmisen arvokkaimpana aarteenasi. Eli jos aidosti tunnetasolla arvostat sellaista olosuhdetta, ihmistä tai asiaa, joka on herättänyt sinussa tähän saakka pääosin negatiivisia tunteita, niin alat välittömästi vetää puoleesi sitä, mitä nuo kokemasi negatiiviset tunteet ovat luoneet. Rakastamalla siis vilpittömästi kysymystä, otat vastaan sen luoman vastauksen, kokematta kärsimystä.

Tätä korkean tietoisuuden tietoa negatiivisissa tunnetiloissa olevat ihmiset kutsuvat elämän katsomiseksi "vaaleanpunaisten silmälasien läpi", "haihatteluksi", "epärealistisuudeksi", tai "jeesusteluksi" - ja usein myös negatiiviseksi itserakkaudeksi, itsekkyydeksi ja narsismiksi.  Tai "napoleonkompleksiksi". Negatiivisen egoismin, ja positiivisen, oman itsen arvostamisen käsitteet sekoitetaan siis matalissa tunnetaajuuksissa keskenään.

Voimme luoda vain oman todellisuutemme, ja siksi kaiken onnellisuuden perusta ja mahdollistaja on rakkaus omaa itseä kohtaan. Sillä vain itseään rakastava voi rakastaa myös muita. Puhtaan rakkauden taajuudella kokemamme itseys on yhtä kuin Kaikkeus, Kaikki Mikä On.

Olet siis mestarillinen tietoinen luoja silloin, kun rakastat täysin ehdoitta OMAA ITSEÄSI!  Jolloin myös sallit itsellesi toiveesi ja unelmasi ilman, että yrität todistella itsellesi ja muille omaa arvokkuuttasi - joka on myötäsyntyistä, eikä sinun tarvitse koskaan sitä todistella, perustella tai ansaita. Ja kun rakastat ehdoitta itseäsi, niin rakastat ehdoitta myös kaikkia muita ihmisiä, ja koko luomakuntaa. Sillä ehdottoman rakkauden taajuudella emme koe lainkaan egoismia, siis pelkoa rajallisuudestamme, emmekä erillisyyttä.

Rakasta siis myös kaikkia ongelmiasi, kaikkia niin sanottuja vastoinkäymisiäsi, sillä juuri niiden avulla olet luonut suurenmoiset unelmasi. Ja rakastamalla ongelmaasi vedät magneetin lailla luoksesi sen hyvät puolet, eli sen täydellisen vastakohdan.

Jos sinulla on paljon lainaa, ja pienet tulot, niin tällainen elämäntilanne ei suinkaan kerro arvottomuudestasi ja kyvyttömyydestäsi,"pahasta karmasta" tai "syntien palkasta". Vaan tuo taloudellinen niukkuus kertoo ainoastaan siitä, että  olet jossain vaiheessa elämääsi alkanut itse rajoittaa, tuomita ja rangaista itseäsi. Eli olet luonut itsellesi korkeamman minäsi taajuuteen suunnattomat rikkaudet, jotka vain odottavat sitä hetkeä, kun vihdoin lopetat kuvitellun rajallisuutesi tuijottamisen, ja otat vastaan luomasi rajattoman runsauden. Jos sinun on lähes mahdotonta uskoa tuohon "korkean taajuuden sijoitukseesi", koska se tuntuu sinusta yksinkertaisesti  liian fantastiselta verrattuna nykytilanteeseesi, niin keskitä ajatuksesi pienempiin ja arkisempiin hyviin puoliin, joita taloudellinen niukkuus on sinulle tarjonnut: Kyky arvostaa pieniä, tai täysin aineettomia asioita, kyky myötätuntoon, kyky tuntea ehdotonta rakkautta, sekä itseä että muita kohtaan, kyky olosuhteista täysin riippumattomaan mielenrauhaan, kyky kommunikoida eläinten ja muun luomakunnan kanssa, kyky havaita pienten lasten puhdas ilo. Ja kyky nähdä myös masentuneen kokema viha vapauttavana tunteena.

Onnellisuushan on aina täysin  suhteellinen tunnetila, eli kokemus niukkuudesta vahvistaa aina ilon ja arvostuksen kokemuksia, eli se, joka on kokenut niukkuutta ja rajallisuutta, kokee ihan konkreettisesti paljon voimakkaampaa iloa ja täyttymystä, salliessaan itselleen vihdoin toivomiaan asioita. Ja vastaavasti rikkaudestaan syyllisyyttä tunteva, tai köyhtymistä pelkäävä vauras ihminen, ei koe onnellisuutta lainkaan, sillä onnellisuus on aina vain tunnetila. "Ruoho on aidan takana aina vihreämpää", jos et arvosta sitä elämäntilannetta, jossa itse parhaillaan elät.

Ja tämä sama pätee myös rakkaussuhteisiin ja terveyteen: Sairauden ja yksinäisyyden tunteet rajallisuuden kokemuksina vahvistavat ja kirkastavat aina lopulta korkeita tunteitamme, koska nuo kokemuksemme rajallisuudesta ovat synnyttäneet toiveita rajattomuudesta, ja nostaneet siten värähtelytaajuuttamme.

Ja samasta syystä myös sanotaan, että vain kokemus opettaa, eivät pelkät sanat, eli myös kaikkein vaikutusvaltaisin henkinen opettaja on se, joka on itse kokenut ne asiat, joita hän opettaa muille. Ja se, joka on valmis vastaanottamaan korkean tiedon, löytää aina tuon tiedon äärelle, tavalla tai toisella. Korkeaan tietoon ei ole kenelläkään "gurulla" tai messiaalla yksinoikeutta, vaan tuo tieto on meidän kaikkien kollektiivista omaisuutta, meidän toiveistamme ja kysymyksistämme syntynyttä.

Muista, että ns. todellisuutesi perustuu pelkästään omaan uskomukseesi, joka on juuri nyt aktiivinen. Jos pyrit rakastamaan vaurautta, runsautta, terveyttä ja kauneutta, niin koet itsesi ja elämäsi pian vauraana, runsaana, terveenä ja kauniina. Kiinnittämällä huomiosi jo toteutuneisiin toiveisiisi, ja arvostmalla niitä, vedät puoleesi lisää toteutuvia toiveita.

Ja vastaavasti: Kokemalla sairautta ja läheisten kuolemia, ja arvostamalla vilpittömästi kokemuksiasi, vapaudut sairauden- ja kuolemanpelostasi - eli samalla myös pelostasi elämää kohtaan.

Sen sijaan voimakas negatiivinen tunne kertoo aina toiveidesi todellisuudesta, jota et juuri nyt havaitse, ja jota kohti et ole parhaillaan kulkemassa. Ja tästä johtuu esimerkiksi se suru, jota koemme, kun läheisemme kuolee ns. fyysisen kuoleman. Mitä voimakkaampaa surua koet, niin sitä euforisempaa iloa kokee samalla hetkellä läheisesi, joka on vapautunut fyysisestä olemuksestaan, ja sen myötä kaikista negatiivisista tunteistaan. Iloitse vapautuneen läheisesi kanssa, rakasta kuolemaa "uuden alkuna", yhtä paljon, kuin syntymää.

Jos haluat meditoida kuolemakokemusta, niin keskity sisään- ja uloshengitykseesi: Kuvittele sisäänhengitys syntymänä, ja uloshengitys "kuolemana". Vaikka "elämä" noiden kahden välillä on hyvin lyhyt, niin se on silti suunnattoman arvokas, koska olet saanut sisään- ja uloshengityksesi välillä kokea olevasi elossa. Ja juuri sitä tarkoittaa "elossa oleminen", eli "hengissä oleminen". Henkemme ja tietoisuutemme ei kuole koskaan, mutta olemme "elossa" kokiessamme fyysistä elämää, joka on kaiken luomisen, ja universumin laajentumisen mahdollistava, korvaamattoman arvokas  tila.

15.10.2020

Yleisökysymys: "Miten viihde, internet ja sosiaalinen media vaikuttavat tietoiseen luomiseen?"

Nimimerkki "Aamuihminen" kirjoittaa näin: "Tein itse muutama vuosi sitten sellaisen ratkaisun, että siivosin sosiaalisen median tilini ja kaiken viihteen niin, että ne tarjoavat minulle lähinnä iloa, inspiraatiota ja innostumista. Huomasin, että tällä oli valtava vaikutus olotilaani ja elämänlaatuuni. Lopullinen tavoite lienee varmaan se, että mikään ulkopuolinen ärsyke ei laske tunnetiloja ainakaan pitkäksi aikaa, mutta matkalla siihen voi olla hyväksi muokata ärsyketulva sellaiseksi, ettei se ainakaan ahdista ja masenna. "

Internet, ja sen tarjoama suunnaton, ja eksponentiaalisesti kasvava informaatiotulva, sekä  joka hetki lisääntyvät mahdollisuudet  rajattomaan kommunikointiin, rahan, rakkauden, viihteen ja  tiedon vastaanottamiseen, on miljardien - sekä fyysisellä että ei-fyysisellä tasolla elävien - ihmisten toiveiden manifestaatio. Ja koska internet mahdollistaa välittömän manifestoinnin (esim. googlella löydät milloin tahansa välittömästi kuvan lähes mistä tahansa asiasta, josta olet unelmoinut, ja myös polun tuon asian saavuttamiseen elämääsi konkreettisesti), niin nuo visuaaliset manifestaatiot vahvistavat uskoamme unelmiemme olemassaoloon ja saavutettavuuteen, ja asia, minkä itse uskomme voivamme saavuttaa, muuttuu todellisuudeksemme, ennemmin tai myöhemmin.

Internet ei siis ole syntynyt vain siksi, että taitavat insinöörit sen aikanaan keksivät, vaan sen oli PAKKO manifestoitua siksi, että ihmiset kaikkialla maailmassa ovat koko ihmiskunnan historian ajan toivoneet tällaista, rajatonta ja nopeaa, maantieteelliset, kielelliset, kulttuuriset, valtiolliset ja sosiaaliset rajat ylittävää, tiedonvälityskanavaa. Ihmiskunta on myös elänyt aikoja, jolloin telepaattinen viestintä, eli korkean tunnetaajuuden mahdollistama kommunikaatio, on toiminut vastaavanlaisena kanavana. Ja telepatia ja intuitio, eli ns. kuudes aisti,  olivat tuolloin voimakkaammin tiedostettuja kanavia siksi, että kollektiiviset ajatusvirrat eivät vielä olleet yhtä voimakkaita, kuin nykyään, eli ihminen tiedosti asioita vaistomaisesti  enemmän, eläinten ja kasvien tapaan, ja ajatteli ja puhui vähemmän.

Mutta juuri nyt kokemamme aika (tai tarkemmin: todellisuussimulaatio,jonka taajuuksia tulkitsemme, ns. todellisuutta ja aikaahan ei ole olemassa) on erityinen siksi, että tuo ajatusten ja toiveiden virta on nyt suunnattomasti voimakkaampi, joten myös paine manifestaatioiden tapahtumiselle on erittäin voimakas. Jokainen ajatus, jota on koskaan ajateltu, on ikuisesti olemassa.

Tietoisen Luojan tärkein taito on kyky ajatusten tietoiseen kohdistamiseen, ja tämä on erityisen tärkeää nyt, kun mahdollisia huomion kohteita on niin suunnattoman paljon. Eli internet vahvistaa kiihtyvällä vauhdilla kykyämme ja mahdollisuuksiamme manifestoida sekä hyvää, että pahaa. Olemme todellisuutemme luojina täydellisen vapaita. Kun uskonnoissa puhutaan hyvästä ja pahasta, ja "taivaasta ja helvetistä", niin alun perin nämäkin käsitteet ovat kuvanneet tätä samaa asiaa, eli huomion keskittämistä tietoisesti joko negatiivisiin asioihin, tai positiivisiin.

Mutta esimerkiksi lestadiolaisten televisionkatsomiskielto, tai monien karismaattisten liikkeiden korostama hevimusiikin demonisoiti, on toiminutkin itseään vastaan siksi, että kaikki mitä vastustamme (siis negatiivisesta tunnetilasta käsin), lisääntyy aina. Eli näiden uskonnollisten liikkeiden ongelmana on uskomus "jumalaan" meidän ulkopuolellamme elävänä tuomarina, ja "paholaiseen" meitä pahaan "viettelevänä" olentona. "Tuomitseva jumalahan" on jo itsessään mahdottomuus siksi, että jumala, jonka pitäisi uskonnollisen opin mukaan "olla rakkaus", ei voi tuomita, ja pysyä rakkaudessa yhtä aikaa. Ja myös persoonallinen pahuuden voima on mahdottomuus, jos "jumala", eli rakkaus on samaan aikaan kaikkivoipa. Pimeyden lähdettähän ei voi olla olemassa, vaan on vain valo, jonka joko havaitsemme, tai jota emme havaitse.

Ja televisiossa, kuten nykyisin internetissä, on aina  ollut saatavilla myös positiivista infomaatiota, ja moni hevimuusikko on todellisuudessa ollut paljon lähempänä rakkautta, kuin hänet tuomitseva uskovainen, sillä rytmikäs musiikki vapauttaa masentuneen korkeampiin tunnetiloihin, ja siksi monet hevimuusikot ovatkin päätyneet tekemään huumoria omasta, väitetystä "saatananpalvonnastaan", jolloin kyse onkin - tietyn uhmakkuuden jälkeen - puhtaasta ilosta, ei suinkaan "pirun juonista" (ns. paholainenkin on siis vain negatiivisten tunnetilojen luoma ajatusmanifestaatio, rakkaus on ainoa todellinen voima universumissa). Kaikissa ns. alkukantaisissa heimokulttuureissa rytminen musiikki ja tanssi on aina ollut tärkeää, koska ne siis vapauttavat ihmisen mielen matalammista tunnetiloista. Shamanistikulttuurien demonisointi uskonnollisin perustein on siis yhtä absurdia ja järjetöntä, kuin joogan ja meditaationkin tuomitseminen.

Mahdollisuutemme surffailla internetissä on vapauttanut meidät täydellisesti valitsemaan itse huomiomme kohteet, eli emme ole enää esimerkiksi televisioyhtiöiden työntekijöiden valintojen armoilla. Tosin oma tunnetaajuutemme usein käytännössä kuitenkin rajoittaa meitä myös tietoverkossa, eli vaikka meillä olisi joka hetki mahdollisuuksia rajattomasti, niin moni meistä silti urautuu seuraamaan vain tiettyjä sisältöjä myös internetissä, ikään kuin hakien turvaa rajallisuudesta. Eli esim. matalassa tunnetilassa oleva ihminen löytää internetistä omaan tunnetaajuuteensa sopivia "totuuksia", eikä löydä muita sisältöjä, ja  mahdollisuuksia, joita olisi loputtomasti tarjolla, koska ei itse usko niihin.

Ns. todellisuuskuvamme on aina juuri sellainen, kuin millaisen todellisuuden oma tunnetaajuutemme milläkin hetkellä mahdollistaa. Eli jos olet negatiivisessa tunnetilassa, niin saatat inspiroitua osallistumaan nettikeskusteluun, jossa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka tuomitsevat, arvostelevat, lietsovat pelkoa,  ja pyrkivät todistelemaan olevansa oikeassa, väittäen samalla muiden olevan väärässä. Tällaista tilannetta tarkoittaa esim. sanonta: "Tuntea pyhää vihaa." Viha TUNTUU sinusta oikeutetulta ja "pyhältä" siksi, koska olet ennen tuota vihan tunnetta tuntenut voimattomuutta ja arvottomuutta. Samanlaisia, negatiivisista ajatusvirroista lähtöisin olevia inspiraatioita, ovat kaikki  ihmisten tekemät ns. hirmuteot. Jo pitkään itseään vihannut ja halveksinut ihminen purkaa lopulta itsevihansa, vihaamalla muita, ja kostamalla näyttävästi, esim.räjäyttämällä pommin kauppakeskuksessa. Eli tällainen ihminen vapautuu suunnattomasta tuskastaan kostamalla. Hänen uhrinsakaan eivät ole paikalla satumalta, vaan he ovat valinneet itse kyseisen kanssaluomistilanteen, joka vapauttaa myös heidät, joko kuoleman tai loukkaantumisen kautta. Esim. räjähdyksessä loukkaantunut kokee vapauttavana uhriutumisen, ja vastaanottamansa säälin, jos hän on sitä ennen tuntenut toivottomuutta.

Huomion tietoinen kohdistaminen myönteisiin asioihin ja ihmisiin toimii siis myös internetissä koko ajan itse itseään toteuttaen, sillä esimerkiksi sosiaalinen media tarjoaa meille enemmän sellaisten ihmisten päivityksiä, joista olemme olleet aiemminkin kiinnostuneita. Eli jos valitsemme iloisia keskusteluja, niin niitä myös tarjoutuu silmiemme eteen jatkuvasti. Tai jos olet kiinnostunut ostamaan jotain, niin internet "manifestoi" ruudullesi juuri sellaisia asioita, joita toivoit löytäväsi. Voit siis tietoisesti ajatuksiasi kohdistamalla pysyä sosiaalisessa mediassakin flow-tilassa, eli kokea innostusta ja haltioitumista, jolloin et edes havaitse negatiivisempia päivityksiä. Ja näin luot myös omaan ns. reaalielämääsi positiivisia kokemuksia, positiivisten tapahumaketjujen seurauksena.

Mutta jos haluat olla todella mestarillinen tietoinen Luoja, niin harjoittele tunnetaajuutesi ylläpitämistä myös sellaisissa keskusteluissa, joissa saatat törmätä kanssasi jyrkästikin eri mieltä oleviin, negatiivisessa tunnetilassa oleviin ihmisiin! Sillä aivan kuten reaalielämässämmekin, niin myös internetissä sellaiset ihmiset, jotka herättävät meissä negatiivisia tunteita, ovat kaikkein tärkeimpiä opettajiamme. Sillä he paljastavat negatiivisia tunnemuistoja meissä itsessämme, ja siksi juuri heidän avullaan voit harjoitella konkreettisesti vihan sammuttamista puhtaalla rakkaudella. Ja tällöin uskosi rakkauden konkreettiseen voimaan vahvistuu. Samasta syystä ns. haastavan lapsuuden kokenut ihminen on usein valmiimpi vastaanottamaan elämässään negatiivisia kokemuksia myöhemminkin, kuin hyvin turvatun lapsuuden kokenut - mikäli tuo haasteita kokenut kykenee katsomaan kokemuksiaan aikuisena korkeamman minänsä silmin, eikä siis toista tarinaa "vaikeasta lapsuudestaan".

Jos esimerkiksi olet mukana nettikeskustelussa, jossa on paljon jotakin tiettyä uskontokuntaa edustavia ihmisiä, joilla on hyvin voimakas, yhteinen vakaumus, niin voit harjoitella aiheiden käsittelemistä "vain omasta näkökulmastasi" käsin, samalla noiden toisella tavalla ajattelevien ihmisten näkökulmaa arvosten. Ja jos taas ET arvosta noita muulla tavalla uskovia, niin saat väittömästi aikaan väittelyn, koska oma tunnetaajuutesi onkin matala, eli olet ylimielinen suhteessa tuohon toisenlaiseen maailmankatsomukseen. Eli jos yrität käännyttää noita toisella tavalla uskovia uskomaan omaan ajatteluusi, niin annatkin oman tunnetaajuutesi laskea, jolloin tuo toinen ihminenkin - joka hänkin on omaan uskontoonsa tarrautuessaan negatiivisessa tunnetilassa - inspiroituu käännyttämään sinua. Ja tällainen tilanne on aina pohjaton, eikä saa aikaan oivalluksia rakkauden voimasta, vaan päin vastoin: Lietsoo lisää pelkoa, ylimielisyyttä, sääliä, ja oikeassaolemisen tarvetta. Eli voit siis kirjaimellisesti lisätä rakkautta internetissäkin vain omalla esimerkilläsi, eli pysymällä vakaasti puhtaan rakkauden ja myötätunnon tunnetilassa, et siis pyrkimällä olemaan oikeassa, ja väittelemällä. Muista siis aina, että et voi koskaan saada negatiivisessa tunnetilassa olevaa ihmistä uskomaan rakkauden voimaan, koska hänen tunnetaajuutensa ei juuri tuolla hetkellä mahdollista rakkauden tunteen tuntemista.

Internet on siinä mielessä erinomainen harjoittelupaikka tietoiselle luojalle, että harjoittelumahdolisuuksia löytyy rajattomasti. Jos olet jo taitava tunnetilojesi hallitsemisessa, niin voit myös kokeilla "rakkautesi rajoja" aloittamalla sellaisia keskusteluja, joiden intuitiivisesti tiedät olevan ns. räjähdysherkkiä. Eli voit tavallaan tietoisesti asettua tilanteeseen, jossa "viestintuoja ammutaan". Esimerkiksi keskustelut, joissa puhutaan ns. narsismista ja parisuhdeväkivallasta, ovat usein tällaisia. Jos esität omana mielipiteenäsi, että "pahoja ihmisiä ei ole olemassa", vaan että kaikki negatiivset ihmissuhdetilanteet vaativat aina vähintään kaksi, samalla matalalla tunnetaajuudella olevaa osapuolta, niin saatat kommentillasi herättää hyvin voimakasta vihaa monissa sellaisissa keskustelijoissa, jotka kokevat voimakasta arvottomuutta ja pelkoa, ja jotka ovat juuri siksi ajautuneet esimerkiksi väkivaltaisiin parisuhteisiin. Ja heidän tunnetaajuuttaan kohottaa väkivaltaisen puolison syyttäminen, ja demonsoiva tuomitseminen "psykopaatiksi tai narsistiksi".

Tuo viha ja syyttäminen projisoituu tällaisessa tilanteessa "viestintuojaan", eli sinuun, mutta tämä on vain hyvä asia, jos otat tuon vihan vastaan tietoisena siitä, että kykenet ylläpitämään itse korkeaa tunnetilaa, ja rakastamaan sinua vihaavaa ihmistä. Eli jos kykenet olemaan loukkaantumatta ja syyllistymättä, etkä anna oman tunnetaajuutesi laskea, niin tuo toinen keskustelija ei kykene myöskään kauan syyttämään sinua. Sillä jos kykenet hallitsemaan tunnetilojasi, niin tilanne etenee siten, että tuosta arasta asiasta syntyy runsaasti keskustelua, jonka seurauksena nuo vihaa ja katkeruutta tunteneet keskustelijat vapautuvat hieman korkeampiin tunnetiloihin. Eli "jos et ota itseesi" heidän tuntemaansa vihaa, niin olet saanut aikaan jotain hyvin tärkeää, ottamalla tuon tunteita herättävän aiheen rohkeasti tietoisesti käsittelyyn, "nostanut kissan pöydälle".

Tällaisesta tilanteesta kertovat myös sanonnat: "sohaista muurahaispesää", ja "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."

Eli samalla tavalla, kuin meditaation mestarit mietiskelevät usein tietoisesti sellaisissa olosuhteissa, jossa ON häiriötekijöitä, vahvistaakseen kykyään olla huomioimatta noita olosuhteita, niin samalla tavalla voit vahvistaa omaa kykyäsi pysyä korkeissa tunnetiloissa kaikkein tehokkaimmin juuri matalammissa tunnetiloissa olevien ihmisten seurassa. Eli tällöin täysin tietoisesti havaitset negatiivisten tunnetilojen luoman positiivisen - siis  samalla hetkellä, kun tuo luominen negatiivisen kokemuksen hetkellä tapahtuu.

Kaikki kokemukset, joita koemme negatiivisissa tunnetiloissa, lisäävät siis aina rakkautta. Eli lopulta MIKÄÄN fyysisessä elämässä kokemamme ei ole koskaan hyödytöntä, tai "pahaa". Tätä tarkoittaa lause: "Kaikesta seuraa aina pelkkää hyvää."

Onnellinen elämä on  vain sitä, että valitset tietoisesti korkean minäsi näkökulman, katsot elämäsi kaikkia tapahtumia, ja kohtaamiasi ihmisiä, korkeamman minäsi silmin. Eli arvostat ja rakastat ehdoitta kaikkea, kaikkia, ja kaikkeutta.

14.10.2020

Et voi koskaan saavuttaa sellaista asiaa, joka tekisi sinut lopullisesti täydellisen onnelliseksi - onnellisuuden tunne itsessään on ainoa täydellisyys, ainoa tavoite

Kun olet matalassa tunnetilassa, niin ajatus elämästä loputtomana, ikuisena matkana, luultavasti ahdistaa sinua. Ja tämä loputon kulkeminen "jotakin kohti", eli se, että emme voi koskaan saavuttaa sellaista päämäärää, joka saisi meidät lopettamaan toivomisen ja asioiden tavoittelun, ahdistaa sinua juuri siksi, että teet havaintosi  negatiivisessa tunnetilassa.

Ja paradoksaalisesti voit kuitenkin milloin tahansa saavuttaa tuon kaipaamasi täydellisen onnellisuuden, tuntemalla onnellisuutta ja innostusta, mistä tahansa syystä. Eikä mitään suurempaa tai tärkeämpää onnellisuutta ole olemassa, vaan toiveemme, ja suurimmatkin unelmamme,  ovat vain ikään kuin tekosyitä sille, että saisimme kokea onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, eli mielen harmoniaa, pienistä asioista. Sillä onnellisuus on lopulta vain hetkellinen resonanssi alati laajentuvan korkeamman minämme kanssa. Ja tuo laajentuminen tapahtuu luomisen kautta, eli toiveidemme seurauksena.

Meidän ihmisten kokema harha ajan kulumisesta, eli  kuvitelmamme menneestä ja tulevasta, on sekin syntynyt negatiivisissa tunnetiloissa. Todellisuudessa kaikki, mitä voimme ikinä toivoa, on jo olemassa, koska pelkästään toivomisemme tekee minkä tahansa toiveen olevaksi. Ja myös jokainen toiveemme itsessään on valmis ajatusmanifestaatio.

Et siis voi koskaan saavuttaa mitään sellaista asiaa, joka tekisi sinut lopullisesti onnelliseksi ja tyytyväiseksi, koska ITSE muutut koko ajan, eli myös toiveesi ja unelmasi muuttuvat jatkuvasti. Sillä kun saavutat jotakin, mitä olet toivonut, niin toiveesi manifestaatio synnyttää jälleen uusia toiveita, joita lähdet tavoittelemaan, kokemalla ei-toivottua, ja valitsemalla sen kautta toivotun.

Suurin osa ihmisistä maailmassa uskoo löytävänsä onnellisuuden tulevaisuudessa, eli "SITTEN KUN" he ovat saavuttaneet tiettyjä tavoitteitaan: Kun opiskelu on päättynyt, työpaikka saatu, ja rahan ansaitseminen ja vaurastuminen vihdoin alkaa. Kun puoliso on löytynyt. Kun lapset on saatettu maailmaan. Kun talo on saatu rakennettua. Kun lapset ovat  "lentäneet pesästä". Kun omien, edesmenneiden vanhempien perintö on jaettu. Kun epätyydyttävä parisuhde on päättynyt, ja omaisuus on jaettu. Kun on saavutettu eläkeikä ja "vapaus". Tällainen ajattelu johtaa kuitenkin siihen, että "suoritamme elämää", usein fyysiseen kuolemaamme saakka, ja olemme lähes jatkuvasti turhautuneita, ja hyvin harvoin onnellisia. Sillä et voi koskaan yrittää olla onnellinen, tai tulla onnelliseksi, vaan voit vain olla onnellinen, juuri nyt. Vetovoiman laki nimittäin saa aikaan sen, että onnellisuuteen pyrkiminen - siis tiettyjen saavutusten kautta - estääkin onnellisuuden tunteen kokemisen.

Eli jos yrität kovasti vaikkapa menestyä jossakin kilpailussa, eli voittaa palkinnon, ja onnistut lopulta tavoitteessasi, niin onnistumisesi ilahduttaa sinua vain hetken, sillä jos onnellisuutesi perustuu muiden kilpailijoiden voittamiseen, niin  et voi tuntea todellista onnellisuutta ajattelemalla paremmuuttasi suhteessa muihin, koska me ihmiset emme ole erillisiä. Voit siis tuntea onnellisuutta vain, jos olet aidosti nauttinut kilpailuun valmistautumisesta ja kilpailemisesta, ja kilpaillut vain "itseäsi vastaan".

Täydellisyyden tai voittamisen  tavoittelu pitää sinut siis jatkuvassa tyytymättömyyden tilassa siksi, että universumi ei yksinkertaisesti voi toteuttaa MAHDOTONTA toivetta. Ja toiveesi mahdottomuus johtuu siis siitä, että oma käsityksesi täydellisyydestä muuttuu koko ajan. Täydellisyyttä ei siis ole olemassa.

Jos taas sinulla on sellainen tunne, että et juuri nyt tiedä itsekään, mitä tarkalleen haluat, niin luota siihen, että korkeampi minäsi kyllä tietää ja tuntee todelliset unelmasi. Sillä olet elämällä elämää välittänyt korkeammalle minällesi täsmälliset tiedot kaikista toiveistasi. Ja todellinen toive on noiden toiveiden summa.

Älä siis yritä tavoitella mitään, vaan haaveile "kevyesti", ja ota aina vain seuraava askel, joka tuntuu sinusta miellyttävältä. Universumi ja korkeampi minäsi huolehtii siitä, että kaikki muu järjestyy parhaalla mahdollisella tavalla, siis tuon yhden askeleen ja valinnan ympärillä, ja sen seurauksena. Eli jos koet epävarmuutta, tai jos sinulla on keskenään ristiriitaisia toiveita, niin älä yritä saada selville, mihin tarkalleen olet menossa, milloin, ja kenen toimesta, vaan anna täydellisen viisaan korkeamman minäsi (siis tarkemmin: kollektiivisen korkean tietoisuuden) huolehtia polkusi yksityiskohdista.

Jokainen onnellisuuden tunnetilassa kokemasi hetki on siis aina täydellisin mahdollinen elämys, jota voit koskaan elämässäsi kokea, ja tuon onnellisuuden tunteen syy on täysin toisarvoinen. Arvostamalla nykyhetkeäsi koet myös tulevaisuudessa asioita, jotka saavat sinut tuntemaan arvostusta ja täyttymystä, koska positiivinen tunteesi kertoo siitä, että seuraat korkeamman minäsi viitoittamaa reittiä. Ainoa ns. täydellisyys on siis tuo kokemasi korkea tunnetila juuri nyt.

Uhrautuminen ja kärsiminen minkä tahansa asian takia saa sinut kokemaan vain lisää uhriuden tunteita, ja kärsimystä. Negatiiviset kokemuksesi luovat kyllä myös positiivista, mutta jos et päästä irti negatiivisista tunteistasi, ja riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteisiin perustuvista velvollisuuksistasi, niin et voi sallia itsellesi noita positiivisia asioita.

Lopeta siis onnellisuutta tuottavien kokemusten jahtaaminen, luovu taistelusta, pyri kohottamaan tunnetilaasi, ja usko ja luota vetovoiman lakiin,  joka välittömästi käynnistää positiivisen tapahtumaketjun. Ja ota nuo kokemukset sen jälkeen vain vastaan. Sillä olet oikeutettu nauttimaan elämästäsi, eikä elämälläsi ole mitään muuta tarkoitusta, kuin ilo siitä, että juuri sinä saat kokea toiveidesi mukaista elämää.

13.10.2020

Turvallisuuden kaipuu, rutiinit ja tavat, estävät usein intuitiivisten viestien vastaanottamisen

Luovuutta pidetään usein järjestelmällisyyden, realistisuuden, ja järkevyyden vastakohtana. Luovia ihmisiä kyllä ihaillaan - mikä johtuu siitä, että jokainen ihminen tunnistaa ITSESSÄÄN korkean minänsä taajuuden, kohdatessaan tuossa taajuustilassa olevan luovan ihmisen -  mutta luovia ihmisiä pidetään myös epävakaina, ja jopa  vaarallisina, koska he toimivat usein impulsiivisesti, ja sisäistä tietoaan, eli intuitiotaan seuraten. He eivät siis näytä toimivan yleisesti hyväksyttyjen, kollektiivisten sääntöjen ja normien mukaan, vaan "pitävät oman päänsä", ja "kulkevat omia polkujaan".

Jos tällainen ihminen luo vaikkapa taidetta, mutta ei kuitenkaan  tietoisesti ymmärrä luovansa myös omaa todellisuuttaan, niin hän saattaa vastaavasti matalammissa tunnetiloissa ollessaan olla hyvin voimakkaasti ahdistunut, ja tämä johtuu siitä, että intuition korkea tunnetila, ja negatiivisemmat tunnetilat, ovat taajuustasolla hyvin kaukana toisistaan. Mitä useammin ihminen on korkeassa tunnetilassa, niin sitä tuskallisemmalta matalammat tunnetilat tuntuvat, koska tällainen ihminen ei ole turtunut tuntemaan negatiivisia tunteita. Ja käsitys taiteellisista ihmisistä "hulluina" perustuu impulsiivisuuden lisäksi juuri tähän tunnereaktioiden dramaattisuuteen, eli tunnetilojen rajuun vaihteluun. Ja moni luova ihminen käyttää myös päihteitä juuri siksi, että hän kokee usein korkean tunnetaajuuden inspiraatioita, jotka tuottavat hänelle suurta nautintoa, koska hän on intuition tilassa resonanssissa korkeamman minänsä kanssa. Mutta kun hän EI ole korkeassa tunnetilassa, niin hän pyrkii kohottamaan tunnetilaansa kemiallisesti, tasoittaakseen matalan ja korkean tunnetaajuuden välistä kontrastia. Ja tämä saa aikaan päihderiippuvuutta, koska ihminen ei itse hallitse päihteitä, vaan päihteet kemiallisina tunnetilojen kohottajina hallitsevat häntä.

Tietoisesti tunnetilojaan hallitseva ihminen taas kokee päihteiden vaikutuksen epämiellyttävänä, koska päihteitä käyttäessään hän tiedostaa menettävänsä  tunteen tunnetaajuutensa  tietoisesta hallinnasta.

Tietoisesti tunnetilojaan ja todellisuuttaan hallitsevia ihmisiä on usein pidetty "vaarallisina noitina" myös silloin, kun he ovat toimineet parantajina, eli kun he ovat auttaneet omalla vaikutusvallallaan muita ihmisiä, pysymällä korkeassa tunnetilassa, jossa sairautta ei ole (esim. legendat Jeesuksesta ja Gautama Buddhasta parantajina perustuvat tähän totuuteen). Eli matalammissa tunnetiloissa olevat ihmiset ovat pelänneet tällaisten ihmisten hyvin voimakasta olemusta ja karismaa, ja tunteneet myös vihaa ja kateutta heitä kohtaan, mikä johtuu siitä, että  matalammassa tunnetaajuudessa oleva ihminen tietää  sisäisesti, että hänenkin perusolemuksensa on tuo korkea tunnetila.

Myös euforisen rakkauden tunnetilaa pidetään tästä samasta syystä usein "mielenhäiriönä" (negatiivisen tunnetaajuuden tulkinta), koska ns. järkevänäkin tunnettu ihminen saattaa rakastuessaan toimia impulsiivisesti ja arvaamattomasti. Todellisuudessa tuo tila ei ole sekavuustila, vaan selkeyden tila, eli korkea tunnetaajuus, jossa kaksi ihmistä kokevat korkean tunnetaajuuden resonanssin keskenään. Ongelma tuollaisesta kohtaamisesta muodostuu useimmiten siksi, että jos euforisesti rakastuneella on negatiivisia tunnemuistoja parisuhteista, ja hän elää ehkä parhaillaankin parisuhteessa, johon hän ei ole tyytyväinen, niin hän on vetänyt puoleensa rakastettua, joka on hänkin pääosin tuolla matalalla tunnetaajuudella, katkera tai pettynyt. Ja kun kaksi tällaista, matalassa tunnetaajuudessa viihtyvää ihmistä, "löytävät toisensa", ja kokevat hetken euforian tunnetta, niin juuri tuo euforia mahdollistaa sen, että heidän negatiiviset tunnemuistonsa tulevat ilmi, ja käsiteltäviksi (korkea tunnetaajuus mahdollistaa aina vanhojen, negatiivisten tunnemuistojen puhdistumisen). Ja siksi parisuhteeseensa tyytymätön ihminen, joka rakastuu uuteen ihmiseen, ajautuukin "ojasta allikkoon". Eli rakastumalla äkillisesti hän todellisuudessa vapauttaa edellisen puolisonsa (eli ns. jätetyn) toteuttamaan todellisia toiveitaan, mutta pettyykin itse, sillä kun hän laskeutuu euforian tunnetilasta alempiin tunnetiloihin, niin hän tunteekin syyllisyyttä ja pettymystä, ja projisoi nuo negatiiviset tunteensa nyt UUTEEN rakastettuunsa. Edellinen puoliso sensijaan näyttäytyy hänelle nyt positivisena, koska negatiiviset tunnemuistot hänen kanssaan koetuista kokemuksista eivät ole enää aktivoituneina. Tällaisesta tilanteesta kertoo mm. sanonta "routa porsaan kotiin ajaa", ja myös: "se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa", "joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa", sekä "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää".

Voimme kuitenkin kokea euforiaa, eli ehdottoman rakkauden mahdollistamaa resonanssia, kenen kanssa tahansa, ja milloin tahansa, koska korkea tunnetila ei ole koskaan mitään muuta, kuin resonanssi oman, korkeamman minämme kanssa. Eli jos parisuhteesi on onneton, niin se johtuu vain siitä, että et ITSE tunne rakkautta, ja olet siksi negatiivisen  tunnetaajuutesi takia sidoksissa ihmiseen, joka hänkään ei tunne rakkautta. Emme siis voi koskaan syyttää muita ihmisiä siitä, että emme "saa" heiltä rakkautta, sillä  rakkauden tunne voi olla vain meissä itsessämme.

Tarpeemme kokea turvallisuutta ja pysyvyyttä elämässä ylläpitää tällaisia, negatiivisiin tunteisiin perustuvia parisuhteita. Ja siksi turvallisuushakuisuus, tavat ja rutiinit, ns. järkevyys ja realistisuus,  eli vahva usko vallitsevaan todellisuuteen, usein myös estävät elämästä nauttimisen, koska ne pakottavat meidät tyytymään sellaiseen todellisuuteen, jonka olemme jo luoneet, ja samalla ne estävät meitä vastaanottamasta unelmiamme.

Ja tästä syystä voit käynnistää unelmiasi sallivan positiivisen tapahtumaketjun helpoimmin hyvin toisarvoiselta tuntuvalla toiminnalla, kuten huolettomalla siivoamisella, luonnossa liikkumisella, ns. näyteikkunaostoksilla, surffailemalla "näennäisen päämäärättömästi" Pinterestissä, kauniita kuvia katselemalla, tai vaihtamalla vaikkapa huonekalujen paikkaa kodissasi, jos intuitiivinen inspiraatiosi sinua tällaiseen toimintaan ohjaa. Sillä mielesi on vapaampi tällaisissa, "ei niin vakavissa"  tilanteissa. Eli muista aina: Korkeamman minäsi viesti on hento kuiskaus, jota noudatat korkeassa tunnetilassa, "kuin huomaamattasi". Ja jos tuollainen toiminta, tai unelmointi, tuntuu sinusta hyvältä, niin jatka sitä. Mutta lopeta tuo toiminta ja unelmointi heti, jos tunnetilasi laskee, ja tekemisesi muuttuukin "puurtamiseksi".

Hyvin moni ihminen maailmassa kuitenkin ikään kuin tarrautuu kiinni rutiineihin, vanhaan ja tuttuun, vaikka hän on todellisuudessa jo toiveillaan luonut valtavasti uutta ja inspiroivaa todellisuutta, korkeamman minänsä taajuueen. Tiedostamatta, että myös  tuo turvallisuutta tuottava, jo manifestoitunut todellisuus, on lopulta pelkkä illuusio, eli sekin on olemassa vain siksi,että vakaasti uskomme siihen, ja sen olemassaoloon. Ja vaikka luomme joka sekunti todellisuuttamme uudeksi, niin luomme koko ajan samaa, johtuen matalasta tunnetilastamme, jossa emme siis voi vain havaita jo luomiamme uusia asioita.

Meillä ihmisillä on myös joka hetki todella paljon sellaisia "elintärkeitä" uskomuksia, jotka ylläpitävät ns. arkitodellisuuttamme, mutta joita emme edes havaitse, vaan joita pidämme itsestäänselvyyksinä. Emme siis joka hetki edes huomaa olla huolissamme vaikkapa siitä, pysyvätkö planeetat avaruudessa varmasti radallaan, ja pitääkö painovoima meidät vakaasti maapallon kyydissä (maapallo etenee koko ajan n. 0,5 km/sekunnissa, lähes 1700km/tunnissa, eli vauhti on todella kova), lyöko sydämemme varmasti myös seuraavan lyönnin, jatkuuko verenkiertomme, ja onnistuuko seuraava sisäänhengitys, eli riittääkö ilmassa oleva happi ja keuhkojemme toiminta pitämään meidät elossa. Myös liikkuminen autolla liikenteessä perustuu suurelta osin sihen, että autoilijat haluavat uskoa liikenteen toimivuuteen, ja toimivat ajaessaan intuitiivisesti, suhteessa muihin tielläliikkujiin. Unelma liikkumisesta, ja ajaessa koettu flow-tila,  siis vaientaa pelon. Liikenteessäkin on kuitenkin vaarassa sellainen ihminen, joka pelkää, sillä pelot manifestoituvat. Ja myös vihainen ja uhmakas autolla-ajaja (ajotaidoistaan riippumatta)  asettaa itsensä vaaraan, koska hän on samalla tunnetaajuudella muiden vihaisten, katkerien ja uhmakkaiden - ja myös noiden pelokkaiden - autoilijoiden kanssa. Sillä vihaisetkin ihmiset tuntevat todellisuudessa pelkoa, eli viha on vain tunnetila, joka kohottaa pelokkaan ihmisen tunnetaajuutta.

Elämämme fyysisinä olentoina maapallolla on siis todellisuudessa joka hetki "hiuskarvan varassa", ja perustuu pelkästään uskomukseen jatkuvuudesta,  joten todellista järjettömyyttä onkin elämän pelkääminen, ja näennäinen järkevyys, tuttujen tapojen ja rutiinien orjallinen seuraaminen vain siksi, että ne saavat aikaan  illuusion turvallisuudesta.

Rohkea, oman voimansa tiedostava  ihminen, nauttii elämästä siksi, että hän kokee jatkuvasti uusia asioita, ja sallii niitä tietoisesti, eikä siis tunne olevansa "kohtalonsa uhri". Sillä mitään ennaltamäärättyä kohtaloa ei ole olemassa, vaan me luomme täysin vapaasti itse jokaisen kokemuksemme.

Pyri siis vain tuntemaan tyytyväisyyttä ja iloa juuri nyt, eli älä YRITÄ tavoitella mitään, vaan ota vain rohkeasti vastaan kaikki ne upeat uudet kokemukset, jotka korkea tunnetilasi vetovoiman lain vaikutuksesta mahdollistaa!

Sinä Olet Luoja, täydellisen vapaa ja kaikkivoipa.

12.10.2020

The basics of the Law of Attraction in English: You create your own experiences in life with your thoughts.

This is for those of you, who do not understand Finnish:

We create our own reality. Every second of it. And everything you believe in, is always true, BECAUSE you believe in it.

If you believe in money, you get money. If you believe in love, you feel love, and get love. If you believe in health, you are healthy.

That happens, because the "reality", which we experience, is only a thought of itself, certain vibration. And we interpret or "read" that vibration with our senses. So also: Without our senses there is actually nothing!

But what we do experience AS our reality, is a thought, and all thoughts are matter, which has that certain vibration, like stone or color or sound. And therefore our thoughts happen, weather we want it or not.

And this is very important: Your feelings are always the indicator, which tell you every second, are you realizing right now wanted or unwanted thought. So: If you feel good, you realize what you want, and if you feel bad, you realize unwanted thought as your experience.

And joy and pure love and compassion (oneness, we are not separate of each other) is the highest vibration, where you receive your dreams and wishes.

And what is actually our ultimate dream? It is the feeling of happiness, and  nothing else, ever. And the law of attraction is the power, which is maintaining EVERYTHING in the universe: Similar vibration always attracts similar. Therefore it is always most important, that you maintain highest possible state of feeling, the vibrational resonance with your higher self, because if you feel happy now, you attract happy experiences in the next moment, also.

But remember, that if you feel depressed, you have to feel first anger, to get gradually to the higher feelings! Happiness happens, when you feel the RELIEF from the lower feeling/vibration. And that means: You can never go straight from depression and fear to extacy!

There is no "god", or "elohim" above us, we are that highest vibration, as are also the plants and animals (that is also still written in the Bible, f. ex: Psalms 82:6, and John 10:34: "Atem elohim", "You are the elohim").

So, never ask help from outside of you, your life and experiences create, and is, the question. The vibration of the question is always much lower than the answer.

That means: Your dreams come true, if you stop asking!!! Just reach for the highest vibration, and allow, receive, what YOU yourself have created.

So, what is the secret of happy life? The secret is: Relax, feel happy, appreciate everybody and everything, enjoy life, regret nothing, love unconditionally, whatever happens. Never mind, what the other people think about you, if they are negative. And NEVER try to control other people, or circumstances.

Ask, and it is given, always, because: YOU ARE THE CREATOR, you are the center of your universe!

11.10.2020

Pelko luo rohkeutta, viha rakkautta, köyhyys rikkautta, pettymys onnistumista, sairaus terveyttä, ja rajallisuus rajattomuutta ja vapautta

Miksi niin monet pelkäävät, vihaavat, köyhät, pettyneet, sairaat, ja rajallisuutta kokevat sitten pysyvät omassa, ei-toivotussa todellisuudessaan? Ainoastaan siksi, että he keskittävät huomionsa ei-toivottuun, eli jo manifestoimaansa todellisuuteen, korkeaan tunnetaajuuteen luomansa ihanan ja runsaan, nautinnollisen todellisuuden sijaan.

Ja ymmärrät tämän totuuden kaikkein selkeimmin, jos ajattelet, miten voit manifestoida elämääsi rakkautta. Voit manifestoida rakkautta milloin tahansa, TUNTEMALLA itse rakkautta. Sillä rakkaus ei ole koskaan lähtöisin muista ihmisistä, eikä rakastamistamme asioista, vaan rakkaus on meissä itsessämme oleva korkea tunne. Eikä se ole koskaan mitään muuta.

Ns. vastarakkauskin on mahdollista vain siksi, että rakastat itse, jolloin heijastat itse tuntemaasi rakkautta toisesta ihmisestä takaisin itseesi. Epätoivoinen, onneton rakkaus ei ole rakkautta lainkaan, sillä emme voi koskaan tuntea aitoa rakkautta ja onnettomuutta yhtä aikaa. Onnettomasti rakastunut ihminen ei siis tunne rakkautta sen kummemmin itseään, kuin toista ihmistäkään kohtaan. Rakkauteen pettynyt on pettynyt todellisuudessa siihen, että hän ei itse tunne rakkautta! Eli siihen, että hän on erossa omasta, korkeammasta itsestään.

Tämä sama logiikka pätee myös kaikkiin muihin tunteisiimme. Vain sellainen asia, mihin itse uskomme, eli minkä koemme tunnetasolla todeksi, voi olla konkreettisesti totta.

Ja siksi et voi koskaan muuttaa omaa todellisuuttasi, jos olet erossa korkeammasta minästäsi, eli matalissa tunnetaajuustiloissa, taistelemalla ja yrittämällä. Voit muuttaa ei-toivottua todellisuutta vain sallimalla korkeamman minäsi ohjaus, kulkemalla helpointa polkua - ja tuo polku myös tuntuu sinusta sananmukaisesti aina helpolta, pakottomalta.

Tästä johtuu se, että kun saavutamme jotakin inhimillisesti katsoen "suurta ja merkittävää", tai jo todella kauan ja hartaasti toivomaamme asiaa, niin tuo saavutus ei tunnukaan valtavan suurelta harppaukselta, vaan ainoastaan seuraavalta loogiselta askeleelta. Sillä saavuttaessasi vihdoin suuren toiveesi, olet itse tuohon saavuttamiseen, ja toiveesi vastaanottamiseen täysin valmis, ja tiedostat sen.

Tästä syystä esimerkiksi suuria rahapelivoittoja voittaneet sanovat usein, että "minä tiesin, että tulen joskus voittamaan suuren summan rahaa". Ja jos taas he EIVÄT koe tällaista "näinhän sen pitikin mennä" -tunnetta, vaan eräänlaisen tyhjyyden tunteen, niin silloin he ovat sallineet jotakin sellaista, joka ei teekään heitä onnelliseksi, eli he tulevat kokeman negatiivisia tunteita näennäisesti positiivisen saavutuksen seurauksena. Eli he ovat ikään kuin "haukanneet liian suuren palan", arvostamatta kuitenkaan itseään.

Samanlaista tyhjyyttä kokee sellainen varakas ihminen, jonka ihmissuhteet perustuvat rikkauteen, eli tuo rikas ihminen ikään kuin "ostaa rakkautta". Sisäisesti hän tietää - tai todellisuudessa siis itse uskoo - että tuo toinen ihminen on hänen kumppaninaan pelkästään rahan takia. Tuo uskomus on kuitenkin hänen oma uskomuksensa, jota hän toteuttaa itse, uskomalla siihen.Jos hän ei epäilisi rakkautta, niin hänkin kokisi aitoa rakkautta, rikkaudestaan huolimatta.

Se, että jotkut äkkirikastuneet kokevatkin rahan tuovan heille onnettomuutta,  ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kuka rahansa meistä voisi manifestoida itselleen suuria summia rahaa,ja iloita noista rahoista, vaan kyse on vain siitä, että moni äkkirikastunut ei ITSE koe ansainneensa noita rahoja. Ja jos hän ei arvosta itseään, niin hän ei voi arvostaa myöskään rikkauttaan. Ja jos hän ei siis koe itseään noiden rahojen arvoiseksi, niin vetovoiman laki vetää hänen puoleensa samalla, matalalla taajuudella värähteleviä asioita, eli rahan tuottamia ongelmia: menettämisen pelkoa, ihmissuhdeongelmia,syyllisyyttä, ja jopa itseinhoa.

Sinunkin toiveesi voivat sis kyllä toteutua millä hetkellä tahansa, mutta jos yrität toteuttaa unelmiasi, olematta itse valmis vastaanottamaan niitä, niin todelisuudessa estät niden toteutumisen. Mutta jos pyrit vain tuntemaan hyvää oloa ja tyytyvisyyttä, niin alat välittömästi kulkea kohti toiveitasi, helposti ja nopeasti.

Älä myöskään yritä olla ajatustasolla liian tietoinen luoja, eli älä yritä kontrolloida ajatuksiasi, sillä esimerkiksi pelkäämällä negatiivisia ajatuksia keskitätkin niihin huomiosi. Emmekä voi unversumissa koskaan hankkiutua eroon mistään, vaan ainoastaan vetää asioita puoleemme.

Helpoin polku kohti täyttymystä ja iloa tuntuu siis helpolta, ja paradoksaalia on, että useimpien ihmisten mielestä se tuntuu LIIAN helpolta, jolloin he alkavatkin epäillä tuota polkua vääräksi, ja päätyvätkin vaikeammalle polulle. Taistelun, uhrautumisen ja kärsimyksen arvokkuus on kuitenkin aina pelkkä näköharha, ja yritämme taistelemalla ikään kuin todistella sitä arvokkuutta, joka on jo syntymälahjamme.

Kaikki kriisit, menetykset, epäonnistumiset, ja rajallisuuden kokemukset, luovat siis aina positiivisen vastineen itsestään. Valitsemme täysin vapaasti itse sen ajan, jonka vietämme ongelmia tuijottaen, ja rajallisuutta kokien.

Sinä voit tietoisena luojana valita onnellisuuden tunteen juuri nyt, rakastamalla ja arvostamalla elämää, koko luomakuntaa, itseäsi ja muita. Valitse kuitenkin aluksi vain sellaiset rakkauden ja arvostuksen kohteet, joita sinun on helppo aidosti rakastaa ja arvostaa, sillä juuri se on helpoin polku. Ja tuo polku johdattaa sinut niin korkeaan tunnetilaan, että kykenet lopulta rakastamaan myös sellaisia asioita ja ihmisiä, jotka ovat tuottaneet sinulle joskus kärsimystä. Sillä tuntiessasi rakkautta näet minkä tahansa kokemuksen ja ongelman suunnattoman arvokkuuden.

Laajennat omilla kokemuksillasi ja toiveillasi joka hetki universumia, luomalla koko ajan lisää rakkautta ja runsautta, ja olet siksi Luojana mittaamattoman arvokas, korkean tietoisuuden ulottuvuus.

10.10.2020

Lapset ja eläimet seuraavat aina korkeamman minänsä ohjausta, ellet sinä estä heitä tekemästä niin

Miksi pienten lasten ruoka-allergiat ja ylipaino on lisääntynyt? Miksi lemmikkieläimet sairastavat yhä enemmän, vaikka eläinlääketiede kehittyy?  Tämä kaikki johtuu siitä, että nuo harmoniaan vaistomaisesti pyrkivät olennot eivät saa tilaisuuta löytää helpointa polkua harmoniaan itse, vaan  heidän OIREISTAAN tehdään ongelma, jolloin oireet pahenevat. Sairauden oire on siis aina kysymys, ja kysymyksellä ja vastauksella on täysin erilainen värähtelytaajuus.

Eli se, joka tekee noista oireista ongelman, on siis itse negatiivisessa tunnetilassa, eikä voi siksi nähdä, eikä sallia ratkaisua.

Kaikki oireet, ja kaikki sairaudet, johtuvat  epätasapainosta, eli negatiivisista tunnetiloista.

Pienet lapset ja eläimet reagoivat aina heitä hoitavien, ja heitä auttamaan pyrkivien ihmisten tunnetaajuuksiin. Verbaalinen viestintä eli sanat ovat vaistomaiseen reagointiin verrattuna täysin epäolennaisia. Kun yritämme auttaa lasta tai eläintä negatiivisesta tunnetilasta käsin, eli olemalla huolissamme, niin autettavamme reagoivatkin negatiiviseen tunnetilaamme, ja heidän oireensa pahenevat. Hyvää tarkoittava huolehtiminen, eli empatia, värähteee paljon matalammalla taajuudella, kuin ratkaisun sallimisen taajuus, eli puhdas myötätunto. Jokainen sairauden oire luo korkean tietoisuuden tasoon välittömästi toiveen terveydestä, ja paraneminen tapahtuu, kun tuo toive otetaan vastaan, korkeassa tunnetilassa.

Esimerkiksi ruoka-aineallergia on todellisuudessa lapsen oman, korkeamman minän ohjausta. Allerginen reaktio siis opastaa lasta pyrkimään kohti  harmoniaa, eli korkeampia tunnetiloja. Oire siis opastaa lasta, eli kertoo epätasapainosta. Tuo ohjaus kuitenkin häiriintyy, jos aikuiset kiinnittävät  huomiota oireeseen, ja ovat siitä huolissaan, eivätkä ymmärrä, että oireen aiheutti epätasapaino, eli negatiivinen tunnetaajuus. Lapsen oma intuitio siis kyllä toimii, mutta kun aikuinen tekee intuitiivisesta viestistä eli oireesta ongelman, niin ongelma kasvaa. Vaikka kysymyksen, eli allergisen reaktion,  alkuperäinen tarkoitus oli tarkentaa vastausta, niin jääminen kysymyksen taajuudelle estääkin vastauksen löytymisen.

Tämä johtuu siitä, että kaikki sellainen, mihin keskitämme negatiivisen huomiomme, lisääntyy aina. Kaikki, mitä vastustat, lisääntyy.

Lapsen tai eläimen allergiasta huolissaan oleminen on siis kuin punaisen liikennevalon vastustamista. Punaisen liikennevalon tarkoitus on ohjata meitä pysähtymään, koska pysähtyminen risteykseen ehkäisee onnettomuuksia. Tarkoitus ei siis ole, että taistelemme  punaisia liikennevaloja vastaan.

Pienet lapset ja eläimet seuraavat siis luonnostaan korkeamman minänsä, eli vaistojensa ohjausta, ellei heitä estetä tekemästä niin. Se "suojelusenkeli", jonka on uskottu varjelevan pieniä lapsia (ja  myös humalaisia, heidän ollessaan nousuhumalavaiheessa, eli korkeassa tunnetilassa), on heidän oma, korkeampi minänsä.

Pienet lapset, jotka elävät perheessä, jossa on negatiivisessa tunnetilassa olevia, huolestuneita ja stressaantuneita, masentuneita tai vihaisia aikuisia, pyrkivät vaistomaisesti kohottamaan omaa tunnetilaansa. Heidän intuitionsa siis ohjaa heitä tekemään niin. Ja helpoin polku tunnetilan kohottamiseen on esimerkiksi länsimaisessa kaupunkiympäristössä usein syöminen. Ja tästä syystä pienet lapsetkin kärsivät ns. hyvinvointiyhteiskunnissa usein ylipainosta. Jos lapsen perheenjäsenet kärsivät masennuksesta, ja lapsi reagoi läheistensä masennukseen empaattisesti, masentumalla myös itse, niin lapsi voi pyrkiä kohottamaan tunnetilaansa syömisen lisäksi myös pelaamalla väkivaltaisia tietokonepelejä, sillä viha kohottaa aina masentuneen tunnetilaa. Ja lapset ovat erityisen herkkiä havaitsemaan matalia tunnetiloja, koska he eivät ole vielä turtuneet tuntemaan niitä. Ja siksi masennus on lapselle erityisen tuskallinen tunne. Myös parivuotiaan lapsen uhmakohtaukset kertovat juuri tästä tuskasta. Lapsi tietää ja tuntee vielä vahvasti olevansa korkeampi olento, mutta koska hänen tunnetilansa ajoittain "ihmisenä" laskee, niin hän kokee voimakasta tuskaa havaitessaan tunnetilansa laskun. Ja myös teini-ikäisen nuoren "kapina" on reaktio vanhemien negatiiviseen, moralisoivaan ja määräilevään, tai jossain tapauksissa uhrautuvaan ja pelokkaaseen,  käytökseen.

Muista aina, että ns. yleiset totuudet allergioista ja sairauksista eivät koskaan päde yksilöön, ellei tuo yksilö ITSE usko yleiseen totuuteen! Esimerkiksi yleinen uskomus viruksen vaarallisuudesta toteuttaa itse itseään. Ja matalissa tunnetiloissa olevat ihmiset sairastavat siksi, koska heidän tunnetilansa on matala, vaikka he eivät itse edes ennen sairastumistaan tietäisi heidän elimistössään olevasta viruksesta. Negatiivinen tunnetila siis käynnistää sairausprosessin, ja negatiiviset uskomuksemme liittyen sairauksiin vahvistavat ja pahentavat sairautta, aina.

Yleinen lääketieteellinen totuus, ja todennäköisyys sairastumiseen, ovat nekin siis poikkeuksetta aina pelkkiä näköharhoja, uskomusharhoja. Sillä koehenkilöiden omat uskomukset ja tunnetilat vaikuttavat aina olennaisella tavalla myös lääketietellisiin tutkimustuloksiin. Ja tämä johtuu siis siitä, että tutkimuksissa tutkittavilla ihmisillä on omia, negatiivisia tai positiivisia uskomuksia, ja heidän oma tunnetaajuutensa mahdollistaa joko sairastamisen, tai paranemisen. Terveys ja hyvinvointi on siis tunnetason harmoniaa, eli se kertoo resonanssista korkeamman minämme kanssa. Sairaus taas on disharmoniaa, tunne-elämän epätasapainoa.

Synnynnäisesti sairaskin on valinnut itse sairautensa, ja voi silti aina valita helpoimman polun ihmiskehossa, eli korkean tunnetilan ja elämänilon, tai täydellisen  vapautumisen fyysisyydestä, eli kuoleman. Sillä jos ajatellaan ihmiselämää yleisesti, negatiivisine tunteineen, niin jokaista ihmiselämää voidaan pitää "synnynnisenä sairautena", epätäydellisyyden kokemuksena, jolla on kuitenkin aina tärkeä tehtävä universumin laajentumisessa: Ei-toivotun luomat toiveet.

Olemme perusolemukseltamme aina kaikkivoipia, eli sopeudumme teoriassa MIHIN tahansa. Se, miksi emme voi juoda myrkkyä sairastumatta, johtuu siitä, että sellaisia ihmisiä on olemassa hyvin vähän, jotka todella uskoisivat selviävänsä hengissä juotuaan myrkkyä. Ja korkeassa tunnetilassa oleva ihminen taas saa korkealta minältään hyvin voimakkaan impulssin välttää myrkyn juomista, jos hänelle yritetään juottaa sitä salaa, eikä hänen tarkoituksensa ole kuolla (jokainen kuolema on aina itsemurha). Ja siitä huolimatta voimme sopeutua myös myrkyn juomiseen, jos todella haluamme tehdä niin, ja uskomme toiveemme toteutumisen mahdollisuuteen. Ns. todellisuutemme on pelkkä uskomus, ei koskaan mitään "enemmän totta". Eli myös "vaarallinen myrkky" on vain ajatus itsestään.

Itämaiseen mielen- ja kehonhallintaperinteeseen on aina kuulunut myös voimakkaiden negatiivisten uskomusten neutraloiminen, ja niiden muuttaminen positiivisiksi. Siksi kerrotaan tarinoita "suurista mestareista", jotka ovat kävelleet vedenpinnan päällä, levitoineet, parantaneet sairaita kohdistamalla heihin huomionsa, ja manifestoineet asioita "tyhjästä". Myös Jeesus Nasaretilaisesta kerrotut legendat ovat alun perin  itämaisia legendoja, vaikka Jeesus oli itsekin mielen- ja kehonhallinnan, ja meditaation mestari, ja buddhalaisuuden harjoittaja. Raamattuun kirjatut legendat ovat kuitenkin synkretistisiä.

Jos sinulla on lapsia tai lemmikkieläimiä, niin turvaat heidän hyvinvointinsa parhaiten pyrkimällä mahdolisimman usein itse korkeaan tunnetilaan. Eli vältä keskittymistä ongelmiin ja pelkoihin, ja uskomista "yleisiin negatiivisiin totuuksiin".  Valitse aina helpoin polku, siis tunnetasolla.

Jos esimerkiksi saat pienen vauvan vanhempana intuitiivisen tiedon siitä, että voit pysyä itse  parhaiten korkeassa tunnetilassa, eli harmoniatilassa silloin, jos saat nukkua hyvät yöunet, niin valitse helpoin polku, ja pyri ohjaamaan jo pientä vauvaa nukkumaan yöllä. Eli pyri meditatiiviseen tilaan nukuttaessasi lasta, esimerkiksi vaunuja heiluttamalla, tai laulamalla. Älä kuitenkaan tuomitse itseäsi, jos vauvasi ei aina nuku, ja tunnetilasi on matala. Sinun matala tunnetiasi nimittäin kyllä aiheutti vauvan levottomuuden, mutta huolestumisesi ja itsesyytöksesi vain lisäävät tuota levottomuutta. Valitse silloinkin helpoin polku, eli hyväksy jo käynnissä oleva negatiivinen tapahtumaketju, ja pyri jälleen palauttamaan mielesi harmonia. Korkeampi minäsi ei koskaan katso taakse päin. Kun olet itse levollinen, ja pyrit saamaan vauvasi nukkumaan yöllä, nin lopulta hän "uskaltaa" nukkua koko yön aamuun saakka. Vauvasi on nimittän "huolissaan" vain sinun negatiivisesta tunnetilastasi! Esimerkiksi vauvoja usein hereillä pitävät vatsavaivat eli koliikki johtuu kyllä vanhempien matalista tunnetiloista, mutta tuomitsemalla itsesi vain pahennat tuota koliikkia.

Sinun ei tarvitse kieltää ja "komentaa" lapsia tai eläimiä, jos olet itse korkeassa tunnetilassa. Vain vastustuksesi ja turhautumisesi, eli negatiivinen tunnetilasi, saa aikaan tilanteita, jossa sinun pitää pakottaa noita korkeampia olentoja toimimaan tietyllä tavalla. Ollessasi korkeassa tunnetilassa ohjaat heitä intuitiolla, eli vaistomaisesti oikeaan suuntaan,  ja hekin noudattavat intuitiivista ohjaustasi samalla tavalla vaistomaisesti, sanattomasti.

Ns. vapaa kasvatus, jossa vanhemmat alistuvat ja uhrautuvat, ja sallivat lastensa tehdä täysin vapaasti lähes mitä tahansa, ei sekään ole harmoniaan perustuvaa. Sillä tällaisessa tunneilmapiirissä lapset reagoivat negatiivisilla tunnetiloilla ja teoilla juuri SIKSI, että heidän vanhempansakin ovat negativisessa tunnetilassa, eli uhrautuvia ja kärsivällisiä. Lapsia ei siis tarvitse "kasvattaa", tai "jättää kokonaan neuvomatta",  jos vanhemmat ovat korkeassa tunnetilassa, vaan lapset KASVAVAT tasapainoisiksi, korkean tunnetaajuuden ilmapiirissä.

Lapsistamme ja lemmikeistämme tulee siis juuri sellaisia, kuin millaisia me itse olemme tunnetasolla. Sanat eivät koskaan opeta, vaan ainoastaan tunnetason kokemukset. Lapsesi ja lemmikkieläimesi ovat siis sinun seurassasi juuri sellaisia, kun millainen itse olet, ja millaisia itse uskot heidän olevan.

9.10.2020

Asiat, joita olet jo manifestoinut, saattavat olla uusien unelmiesi esteenä

Elämä ja ns. todellisuus on energiaa, joka on jatkuvassa liikkeessä. Vaikka "atomi" on vain fysiikassa esitetty teoreettinen mallinnus, niin siihen sisältyvät, liikkuvat elektronit, ja niiden kohtaamisen aikaansaama värähtely,  kuvaavat silti hyvin tuota jatkuvaa liikettä, ja jatkuvaa muutosta.

Mikään universumissa ei siis pysy koskaan samana, vaan muuttuu koko ajan - myös ns. hidas energia, eli materia - ja se, mihin keskitämme huomiomme, pysyy todellisuutenamme, halusimme sitä, tai emme. Sillä vain sellainen asia ja olevainen, eli siis  ajatus jostakin, jonka värähtelyn aisteillamme havaitsemme, voi olla meille "olemassa".

Sanonnat  "sirpaleet tuovat onnea", "saat sen, mistä luovut", tai "antaessasi saat", eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun tulee antaa pakonomaisesti pois kaikki, mitä rakastat, tai rikkoa ja tuhota tarkoituksellisesti jo luomaasi materiaa tai ihmissuhteita, vaan voit kokea uusiutumista myös harmonian, ilon, ja sallimisen kautta, jolloin dramaattisia tapahtumia ei tarvita. Dramatiikka elämässämmehän kertoo ainoastaan siitä, että olemme vastustaneet muutosta liian kauan, jolloin ajaudumme lopulta tilanteeseen, jossa "kamelin selkä katkeaa", ja muutos on väistämätön. Kaikki toiveemmehan kiihdyttävät aina toiveidemme virtaa, ja jos vastustamme tuota virtausta, niin jossain vaiheessa tuo virta on jo niin voimakas, että "vastustuksemme pato murtuu", ja muutoksen on pakko tapahtua.

Mutta toisaalta myös "asioiden edelle meneminen" aikaansaa negatiivisia tapahtumia ja tunteita, eli se, että pyrimme kiirehtimään muutosta, kärsimättöminä,vaikka emme itse ole tuohon muutokseen vielä valmiita. Kaikella, mitä tapahtuu, on aina täsmällinen, synkroninen aikansa, ja jos olemme kärsimättömiä, tai liian kärsivällisiä (emme itse usko muutokseen, jolloin se hidastuum eikä pääse tapahtumaan), niin kirjaimellisesti siis kärsimme. Olet kuitenkin joka ikinen hetki valmis JOHONKIN positiiviseen muutokseen, eli voit kokea onnellisuutta ottamalla aina vain seuraavan askeleen, kohti tuota suurempaa muutosta. Et siis "kapsahda katajaan" ellet "kurkota kuuseen", vaan tavoittelet aina vain sellaista asiaa, jonka saavuttamisen uskot itse olevan mahdollista.

Mutta saamme siis korkeammalta minältämme koko ajan ohjausta myös silloin, kun teemme asioita negatiivisissa tunnetiloissa (negatiivinen tunne itsessään on tuo ohjaus), ja siksi emme voi elämässämme koskaan tehdä mitään "peruuttamattomasti väärää", vaan myös vaikeampi polku johtaa aina lopulta kohti omia unelmiamme.

Jos olet huomannut, että voimakkaista toiveistasi huolimatta muutosta ei näytä tapahtuvan, niin kyse ei ole siitä, että mitään edistystä ei tapahtuisi, vaan siitä, että luot koko ajan samanlaista todellisuutta, jolloin syntyy vaikutelma paikallaanpysähtyneisyydestä. Eli jos kävellessäsi katsot koko ajan hiekkaa, jota on polulla allasi, niin et samaan aikaan näe maisemia, joiden ohi kuljet. Kun siis tuijotat hiekkaa, niin näet pelkkää hiekkaa, ja uskot hiekan olevan ainoa "todellisuus", jonka voit havaita. Tuo hiekka on ikään kuin matalamman tunnetilan manifestaatio, kun taas ylempänä ja horisontissa olevat asiat, kukat, puut, linnut ja taivas, ovat sellaisia, joita voisit havaita, jos kulkisit pää pystyssä, innostuneena, ja elämästä inspiroituneena, korkeassa tunnetilassa.

Eli jos tunnet ikävystymistä, etkä koe elämääsi positiivisessa mielessä inspiroivana, niin kyse on siitä, että aktivoit ajatuksillasi sitä todellisuutta, jossa jo elät, jolloin positiivinen tapahtumaketju kohti unelmiasi ei pääse syntymään ja voimistumaan. Jos olet hyvin masentunut, niin voit saada myös negatiivisen tunnetaajuuden inspiraation, eli kokea vihaa ja turhautumista, ja koet tuolloin voiman tunteen, eli nautit siitä, että "edes jotain tapahtuu".

Useimmat meistä tuntevat mieluummin vaikka negatiivisen tunteen, kun ei tunnetta lainkaan. Tästä syystä masentuneet ihmiset saattavat hetkellisesti aidosti nauttia väkivallan havaitsemisesta, ja myös raivostumisen tai koston tunteesta, väkivallan harjoittamisesta, ukkosmyrskystä, vaarallisista tilanteista, poikkeustilanteista yli päätään (pandemiat ja terrorismi), vahingonilosta, eli toisten ihmisten kokemista onnettomuuksista, mutta myös itsevihasta, eli esimerkiksi oman kehon vahingoittamisesta ja kivusta. Ja siksi muita ihmisiä syyttävät, vihaiset, katkerat ja väkivaltaiset ihmiset, ovat aina niitä, jotka ovat tunteneet itse voimakasta syyllisyydentunnetta, pelkoa  ja arvottomuutta.

Mutta huomaa: Voit kokea pysähtyneisyyden tunteen myös korkeammissa tunnetiloissa, eli silloin, kun kaikki on elämässäsi ihan hyvin, mutta YRITÄT liian tietoisesti pysyä korkeassa tunnetilassa, jotta et manifestoisi turvalliseen elämääsi ongelmia, eli negatiivisia tapahtumia! Eli tietoisena luojana saatat suorastaan pelätä negatiivisia ajatuksia ja tunteita, ja pyrkiä ns. pakkopositiivisuuteen, jolloin et todellisuudessa sallikaan muutosta, koska siis pelkäät kokea negatiivisia tunteita , jotka mahdollistaisivat (tekemäsi valinnan seurauksena) tuon muutoksen. Sinun on kuitenkin hyväksyttävä myös negatiiviset ajatukset, sillä ilman niitä et voi tehdä  noita uusia valintoja, eli valita jatkossakin ei-toivotun sijasta toivottua. Pakkopositiivisuus ei sis ole aitoa positiivisuutta, vaan todellisuudessa negatiivinen tunne, joka estää meitä kokemasta uutta, ja nauttimasta elämän jatkuvasta virtauksesta ja uudistumisesta. Ns. hyvinvointi, kuten rakkaus, terveys,  ja elämä yli päätään, on aina PROSESSI, ei koskaan staattinen tila.

Ihminen, joka keskittyy elämässään voimakkaasti jo saavutetun turvallisuuden tunteen tavoitteluun ja  ylläpitämiseen, ei siis uskalla vastaanottaa toivomiaan muutoksia ja uudistumista, vaan hänkin luo koko ajan samanlaista todellisuutta. Hän ei siis muutosta pelätessään ymmärrä, että myös hänen hyvinvointinsa on syntynyt toiveista ja unelmista, ja että se on voinut syntyä vain ei-toivottua edes hetkellisesti kokemalla, mutta toivotun sen jälkeen sallimalla.

Esimerkiksi perinteiden ylläpitäminen, ja historiallisten tapahtumien muisteleminen, ovat tällaista, menneeseen aikaan keskittymistä, ja turvallisuuden ja pysyvyyden tunteisiin turvautumista. Perinteet voivat kyllä luoda yhteisyyden kokemuksen, eli resonanssin muiden nuo perinteet tuntevien ihmisten kanssa, mutta jos perinteet vahvistavat esimerkiksi uskomusta sotasankaruuden ja kärsimyksen arvokkuudesta, niin nuo perinteet pitävät meidät kiinni pelossa ja kontrollintarpeessa. Sillä sotaahan ei voi koskaan käydä rakkauden tunnetilassa, vaan sodat perustuvat aina pelkoon. Samoin pandemiaa ja viruksia emme voi koskaan voittaa pelkämällä niitä, ja yrittämällä suojautua niiltä, vaan voimme voittaa sairaudet van sallimalla omien solujemme harmonian.

Oma pelko kannattaa huomioida, koska pelon tunne mahdollistaa pelon manifestoitumisen, mutta jos jäät kiinni pelkoon, niin et pelkäämällä voita pelkoa, vaan manifestoit pelkouskomuksesi. Pelko on siis kuin tienviitta: Jos kohtaat pelon itsessäsi, niin lopeta vain pelkääminen,ja myös pelkosi syy häviää!

"Siilipuolustus" ja "muutosvastarinta", sekä ns. realismi ja rationalismi, ovat siis unelmia ja uudistumista estäviä ilmiöitä. Intuition, eli korkeamman minäsi ohjaamana, kuljet aina helpointa ja nopeinta polkua kohti uutta, mutta "järkevyys", tai ns. yleisen mielipiteen seuraaminen ja myötäileminen, ei suinkaan aina ole helpoin polku. Sillä jos turvaudut elämässäsi muiden ihmisten mielipiteisiin, kuuntelematta omaa intuitiotasi, niin teet ratkaisuja perustuen noiden muiden ihmisten tuntemiin pelkoihin ja motiiveihin.

Etkä voi koskaan tietää tarkalleen, millaisia noiden muiden ihmisten tunnetilat ja motiivit kullakin hetkellä todella ovat! Ja tästä syystä sanotaan: "Kel onni on, se onnen kätkeköön", sillä toinen ihminen, joka ei ole unelmoinut sinun unelmiasi, eikä tiedä, kuinka lähellä sinun unelmasi manifestaatio on, ei voi koskan antaa sinulle parempia neuvoja, kuin oma, korkeampi minäsi.

Uusien unelmien salliminen ei kuitenkaan edellytä pakonomaista vanhasta luopumista, eikä energiaa tule yrittää vapauttaa esimerkiksi antamalla pois kaikki vanha, sillä jos tunnetilasi on negatiivinen luopuessasi jostakin, niin matala tunnetaajuutesi ja -muistosi on sinussa, eikä positiivista muutosta tapahdu. Samoin "sirpaleet tuovat onnea" vain silloin, jos kykenet näkemään tuon materian hajoamisen positiivisena. Tai askeesi tai laihduttaminen on hyväksi vain silloin, jos ihan aidosti nautit siitä (tästä syystä rakastuneet ihmiset usein laihtuvat täysin huomaamattaan, korkeassa tunnetilassa). Mutta jos tietoisesti vain hajotat jotakin vanhaa, negatiivisessa tunnetilassa, niin seurauksena onkin usein syyllisyys ja pettymys. Näin käy esimerkiksi silloin, jos haluat paeta riitaisesta ihmissuhteesta uuteen ihmissuhteeseen, uskoen, että tuo uusi olisi parempi. Näin ei voi koskaan olla, sillä negatiivinen tilanne on aina oma luomuksesi, eli se on seurausta sinun omista, negatiivisista tunteistasi ja uskomuksistasi. Ja tätä tarkoittaa sanonta "ei se vaihtamalla parane". Tuo viisaus ei siis tarkoita sitä, että emme saisi erota, ja solmia uusia parisuhteita, vaan se tarkoittaa sitä, että jos et muutu itse, niin parisuhteesikaan eivät muutu.

Mutta jos olet aidosti korkeassa tunnetilassa, ja saat inspiraation esimerkiksi siivota, ja luopua vaikkapa vanhoista vaatteistasi, joita et enää tarvitse, ja jotka liittyvät menneisyyteesi, niin voit symbolisesti - ja myös konkreettisesti - saada energian virtaamaan antamalla pois, tai myymällä noita vaatteita. Samoin voit puhdistaa vanhaa, pysähtynyttä energiaa, tuhoamalla sellaisia vanhoja asiapapereita, joihin on kirjoitettu asioita, jotka olet jo jättänyt taaksesi. Erityisen hyödyllistä on sellaisten paperien hävittäminen, joihin liittyy erimielisyyksiä, tai muita ongelmia, jotka ovat tuottaneet sinulle aikoinaan surua ja huolia, mutta joiden luoman positiivisen vastineen olet jo kyennyt näkemään, ja manifestoimaan.

Ihmiskunnan kaikki ns. siirtymäriitit - liittyen avioliittoon, syntymään, nimenantoon, aikuistumiseen, kuolemaan, uuteen vuoteen  jne. - ovat syntyneet siksi, että vetovoiman laki, ja elämän jatkuva muutosprosessi, on ihan konkreettisesti ymmärretty, ja rituaaleja suorittamalla on tietoisesti siirrytty vanhasta uuteen, eli vanha on jätetty pelottomasti taakse, takertumatta siihen. Astioiden rikkominen, ja seteleiden ja riisinjyvien heitteleminen häissä, ilotulitusrakettien ampuminen uudenvuodenjuhlissa, lahjojen tuominen vastasyntyneelle, tai vaikkapa ruumiiden näyttävä polttaminen itämaisessa kulttuurissa, tai kuolleen ihmisen tavaroiden tuhoaminen (esim. romanikulttuurissa), ovat alun perin perustuneet tietoon vetovoiman laista. "Jumalille" on siis alunperin uhrattu esimerkiksi ruokaa vain vertauskuvallisesti, symbolina universumin loputtomasta runsaudesta, eli ihmiskunta on tiennyt, että nuo "jumalatkin" ovat vain manifestoituneita ajatuksia, ja se todellinen, aivan  kaiken mahdollistava  korkein tietoisuus, on kaikessa olevassa, ja myös jokaisessa meissä.

Jos siis tunnet pysähtyneisyyden, tai epätoivon tunteita, niin pyri kohdistamaan ajatuksesi MIHIN TAHANSA muuhun, kuin omaan uskomukseesi tilanteesi muuttumattomuudesta. Sillä kun et enää kohdista negatiivisia ajatuksiasi ei-toivottuun nykyhetkeesi, ja innostut jostain asiasta - oli tuo asia kuinka "toisarvoinen" tahansa - niin alat välittömästi vetää puoleesi toivomiasi asioita, ja havaitset jälleen myös korkeamman minäsi ohjauksen, mikä johtuu siis tunnetilasi kohoamisesta.

Siksi pieninkin innostus mahdollistaa aina lopulta kaikkein suurimmat saavutukset! Sillä ainoa asia, jota unelmiesi toteutumiseen tarvitset, on korkea tunnetila, toiveidesi sallimisen tunnetaajuus.

7.10.2020

Ei ole olemassa kohtaloa, joka pakottaisi sinut kärsimään

Muista aina, että niin sanottu kohtalonomaisuuden tunne, eli tunne hyvin voimakkaasta ohjauksesta tiettyjen valintojen suuntaan elämässäsi, ei koskaan johdu sinun ulkopuolellasi vaikuttavista voimista, vaan tuon tunteen aikaansaavat omat toiveesi. Olet valinnut jo ennen syntymääsi tähän elämään ikään kuin yleisluontoisen "roolin", joka ei kuitenkaan kahlitse vapaata tahtoasi, vaan on vain eräänlainen teema, jota kanssaluojiesi kanssa toteutat.

Ei siis ole olemassa mitään korkeampien olentojen muodostamaa, moralisoivaa ja sensuroivaa "lautakuntaa", joka päättäisi, mitä sinun tulee omassa elämässäsi haluta, ja mistä asioista sinun on lupa nauttia, ja mistä ei. Vaan voit vain itse rajoittaa itseäsi, tuomita itse itsesi, ja kieltää itseltäsi unelmia - tai sallia niitä.

Sinulla on siis vapaus  haluta, toivoa, unelmoida, ja toteuttaa noita toiveitasi, eli nauttia elämästäsi sen jokaisena päivänä, mutta koet suurta nautintoa myös silloin, kun toteutat jo ennen syntymääsi toivomiasi asioita. Ja tunnistat nuo toiveet hyvin selkeästi sillä hetkellä, kun ne toteutuvat.

Kiinnitä kuitenkin aina huomiota tunnetilaasi, eli älä esimerkiksi erehdy ajattelemaan, että elämäntehtäväsi ja "kohtalosi" olisi muiden ihmisten puolesta uhrautuminen, sillä uhrautuminen johtaa poikkeuksetta pettymykseen, ja usein myös katkeroitumiseen. Me emme voi koskaan auttaa ketään toista ihmistä - emmekä itseämme - uhrautumalla, ja kokemalla kärsimystä!

On kyllä hyvin tavallista, että kohtalonomaisuuden tunnetta tunnetaan juuri negatiivisissa tunnetiloissa, mutta muista, että korkeampi minäsi  ei KOSKAAN ohjaa sinua kärsimään. Älä siis  vahvista uskomustasi negatiiviseen kohtaloosi silloin, jos oma tunnetilasi on matala. Kokemasi negatiiviset kokemukset ovat kyllä aina arvokkaita, sillä niistä jokainen luo vastakohtansa, eli toiveen paremmasta. Mutta ne ovat siis arvokkaita vain silloin, jos katsot ei-toivotun luomaa toivottua, etkä jää tuijottamaan ongelmaa. Kärsimys ei siis ole arvokasta, vaan se, mitä negatiivinen kokemus on luonut. Viha ei ole arvokasta, vaan se, että vapaudut vihan tunteestasi tuntemaan rakkautta!

Myös sanonta "jokaiselle annetaan vain niin paljon taakkaa, kun mitä hän jaksaa kantaa" kertoo  tästä, jo ennen syntymäämme valitusta roolista, mutta tuota sanontaa EI  silti tule ymmärtää kannustuksena kohtalonomaiseen, eli siis ennaltamäärättyyn kärsimykseen. Mutta ihmiset, jotka kokevat elämässään keskimääräistä enemmän - inhimillisestä näkökulmasta - dramaattisia kokemuksia, saattavat joskus alkaa itse niin vahvasti uskoa kohtaloonsa kärsijöinä, että he myös toistuvasti manifestoivat kärsimystä elämäänsä. Eli he luovat itse itselleen kohtalonomaisuutta korostavan kärsimystarinan, jota he sitten kertovat ja todistelevat itselleen ja muille, ja jota he myös jatkuvasti vahvistavat, kokemalla uudelleen ja uudelleen dramaattisia tapahtumia. "Kova kohtalo" on siis uskomus, joka vahvistaa itse itseään, koska ihminen itse näkee itsensä tuon kohtalon uhrina. Uskomuksemme ovat vain ajatuksia, joita ajattelemme toistuvasti, ja aktiiviset ajatuksemme toteutuvat aina, vetovoiman lain vaikutuksesta.

Negatiiviset ajatukset aikaansaavat negatiivisia tapahtumaketjuja, positiiviset positiivisia. Eli tunnetilasi määrää joka hetki sen, mitä sinulle elämässä, eli aina seuraavassa hetkessäsi  tapahtuu.

Voit myös auttaa muita ihmisiä, jos olet omakohtaisesti kokenut ei-toivottua, sillä pelkät sanat eivät koskaan opeta, mutta kokemus opettaa. Eli jos annat muille ihmisille neuvoja asioissa, jotka olet itse oppinut "kantapään kautta", niin nuo muut ihmiset vaistoavat, että jakamasi tieto on totta .

Mutta muista: Et ole velvollinen uhraamaan omaa elämääsi ja omia toiveitasi siksi, että muut ihmiset pääsisivät elämässään sinua helpommalla. Jokaisella ihmisellä on oma korkeampi minä, joka ohjaa heitä joka hetki valitsemaan korkeammat tunnetilat ja elämänilon. Ja jos tuo heidän korkeampi minänsä ei saa heitä kulkemaan helpompaa polkua, niin miksi kuvittelet, että sinä onnistuisit tuossa tehtävässä paremmin?

Jos siis koet, että "kohtalosi" on auttaa muita ihmisiä, niin nuo ihmiset löytävät kyllä sinut, jos he tarvitsevat apuasi, eli sallivat itselleen sen tiedon, joka sinulla on. Mutta sinun tehtäväsi ei siis ole uhrautua kenenkään puolesta, eikä käännyttää ketään ajattelamaan kanssasi samalla tavalla. Me voimme auttaa muita ihmisiä vain omalla esimerkillämme, ja inspiroitumalla sanomaan oikeat sanat, tai tekemään tekoja korkeasta tunnetilastamme käsin. Emme voi koskaan auttaa ketään sellaista, joka ei itse halua ottaa apuamme vastaan. Ja tästä syystä esimerkiksi muut uskonnot tuomitseva uskonnollinen lähetystyö on aina turhaa, ja vahingollista sen tekijöille itselleen. Sillä rakkautta ei voi koskaan julistaa tuomitsemalla muiden ihmisten uskomuksia. Ja tämä johtuu siitä, että  tuomitseva ihminen ei itse  ole ehdottoman rakkauden tunnetilassa.

Luomme oman todellisuutemme ajatuksillamme, ja siksi se kuva, joka sinulla itselläsi on omasta itsestäsi, määrittää sen, koetko ns. kohtalosi "kovana", vai positiivisessa mielessä haastavana ja inspiroivana.

Valitsemalla ilon ja valon, kuljet kohti iloa ja valoa. Valitsemalla rakkauden, kuljet kohti rakkautta. Valitsemalla huolettomuuden, uskon ja luottamuksen,  kuljet kohti huolettomuutta, uskoen ja luottaen siihen, että kaikesta kokemastamme seuraa aina pelkkää hyvää.

Lopeta siis taistelu, ja ota vastaan mielenrauha ja tyyneys. Olet mittaamattoman arvokas sielu, oman elämäsi kaikkivoipa Luoja.

5.10.2020

Luota korkeamman minäsi viisauteen täydellisesti - valitse toiveikkuuden sijasta usko ja tieto

Saatat tietoisena luojanakin löytää itsesi joskus puolustelemasta omaa rajallisuuden kokemustasi, ja usein hyvin kiihkeästikin.  Tällainen reaktio tapahtuu silloin, kun tunnetilasi on enemmän tai vähemmän negatiivinen. Et ole "väärässä" mielipiteesi kanssa siinä mielessä, että negatiivisessa tunnetilassa todella koemme todeksi tunnetilamme mukaisen todellisuuden, eli rajallisuuden.

Mutta et ole koskaan rajallinen, vaan perusolemukseltasi täysin rajaton Luoja, jolle mikä tahansa on mahdollista. Suurin osa "meistä", eli olemuksestamme ja tietoisuudestamme, on nimittäin tälläkin hetkellä korkean tietoisuuden tasossa, eli emme elä koskaan pelkästään fyysisellä tasolla. Se, että et itse läheskään aina usko omaan rajattomuuteesi ei muuta tätä totuutta.

Tätä totuutta ei muuta toiseksi myöskään se, että ihmiskunnan enemmistö todistaa omalla elämällään jatkuvasti olevansa "kärsimysten ja kohtalon armoilla". Ja jos yrität perustella ihmiskunnan heikkoutta ja haavoittuvuutta kokemuksilla, joista esimerkiksi globaali uutisvirta mediassa päivittäin kertoo, niin jäät itsekin kiinni negatiivisiin uskomuksiisi, jolloin myös oman elämäsi kokemukset vahvistavat tuota uskomustasi rajallisuudestamme. Ja jäät kiinni kärsimykseen, eli negatiiviseen todellisuuteen.

Jos selkeyden tilassa oleva henkilö kertoo sinulle, että pahoja ihmisiä ei ole lainkaan olemassa, ja että vaikkapa väkivallan uhrit ovat hekin luoneet ja mahdollistaneet itse oman kokemuksensa, niin saatat suuttua hyvin voimakkaasti kuullessasi tuon totuuden juuri siksi, että se on totta, mutta et itse ole selkeyden tilassa. Koet, että tuo selkeyden tilassa oleva SYYTTÄÄ uhreja heidän uhriudestaan, vaikka hän siis vain kertoo totuuden, eikä syytä ketään. Korkean tietoisuuden tilassa ei ole syyttäjiä eikä syyllisiä, vaan ainoastaan tietoisuus siitä, että negatiiviset kokemuksemme mahdollistuvat vain negatiivisissa tunnetiloissa.

Negatiivinen tunnereaktiosi, eli vihan tunteesi,  siis ohjaa sinua oivaltamaan tuon totuuden, ei suinkaan jatkamaan siihen uskomista. Mutta niin kauan, kun vastustat totuutta, niin olet vihainen, koska olet siis erossa omasta korkeammasta minästäsi, yrittäessasi vastustaa totuutta. Sillä pahuutta ei ole olemassa, on vain kokemuksia, joita koemme ollessamme itse erossa korkeammasta olemuksestamme. Ja huomaa: Myös sääli ja empatia, joita koet, kun näet toisen ihmisen kärsivän, ovat negatiivisia tunteita! Vain tuntemalla PUHDASTA myötätuntoa myös "pahaksi" leimaamaasi ihmistä kohtaan, voit auttaa myös hänen uhriaan.

Tätä, "voimattomuudesta vapauttavaa vihan tunnetta",  tarkoittaa sanonta:  "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa".

Me emme siis voi koskaan kokea rajatonta luomisvoimaamme silloin, kun olemme erossa korkeammasta minästämme, eli selkeyden ja harmonian tunnetilasta. Voimme kokea aina vain sellaisen todellisuuden, kuin millaisen oma tunnetilamme, eli tunnetaajuutemme milläkin hetkellä mahdollistaa.

Eli: Jos koet voimattomuutta ja arvottomuutta, niin viha, halveksunta, katkeruus, kateus ja turhautuminen, moralisointi ja taivastelu, ja ns. REALISMIN puolustelu, kyllä kohottaa tunnetilaasi lähemmäksi selkeyttä, mutta jos jäät edelleen KIINNI ajatuksiin rajallisuudesta, niin rajallisuuskokemuksesi vain vahvistuu vetovoiman lain vaikutuksesta. Ja tällöin jäät ikään kuin sahaamaan arvottomuuden ja voimattomuuden, ja vihan ja turhautumisen tunnetilojen välille. Eli jos koet jostain syystä voimakasta turhautumista ja kostonhimoa, niin kostonhimosi saa sinut tuntemaan syyllisyyttä, jolloin tunnetilasi laskee jälleen vihan tunnettakin alemmas. Ja pääset ylös syyllisyydestäsi vain syyttämällä muita, eli tuntemalla vihaa, joka saa sinut vihaamaan myös itseäsi, jolloin tunnetilasi jälleen laskee syyllisyyden taajuudelle, vaikka  viha sitä siis hetkellisesti kohotti.

Juoruilusta ja pahanpuhumisesta tulee niitä harjoittaville aina lopulta itselleen paha  olo, vaikka katkera puhe saattaa aluksi tuntua vapauttavalta, koska katkeruus vapauttaa ihmisen vielä matalammista tunnetiloista, eli arvottomuudesta ja vihasta. Mutta jokainen meistä tietää sisäisesti, että olemalla katkeria luomme vain itsellemme lisää kärsimystä.

Et tunne katkeruutta siksi, että tuntisit sitä toista ihmistä kohtaan, vaan tunnet katkeruuden tunnetta siksi, että olet katkera ITSELLESI siitä, että olet tuossa tunnetilassa erossa puhtaasta rakkaudesta. Kaikki negatiiviset tunteemme, joita tunnemme toisia ihmisiä kohtaan, ovat siis vain oman rakkaudettomuutemme peilaamista.

Ja suurin osa ihmiskunnasta kokee elämää juuri tällä tavalla, täysin sattumanvaraisesti itselleen kokemuksia luomalla. Ja jos he joskus vahingossa tuntevat toiveikkuutta tai rakkautta, niin ihmiset heidän ympärillään "varoittavat" heitä tavoittelemasta "pilvilinnoja", jotta he eivät pettyisi. Ja nuo kanssaihmiset tarkoittavat vain hyvää muistuttamalla unelmoijia "realismista", sillä he ovat itse pettyneet elämään, ja kokeneet usein tuskaa, pettymystensä seurauksena. Mutta tällainen muiden ihmisten varoitusten kuunteleminen pitää meidät kiinni negatiivisessa todellisuudessa, ja riippuvaisina noista muista ihmisistä.

Voimme siis kyllä kokea resonanssin negatiivisessa "reaalitodellisuudessa" elävien kanssaihmistemme kanssa, ja kokea siitä myös mielihyvää, mutta tuo resonanssi ei koskaan korvaa yhteyttä omaan, korkeampaan minäämme, joka tekee meidät täydellisen vapaiksi!

Jos siis haluat kokea todellista rajattomuutta, ja hallita täysin vapaasti itse elämääsi, niin kokiessasi toiveikkuutta pyri edelleen vapautumaan, eli pyri toiveikkuudesta sitäkin korkeampiin tunnetiloihin, eli kohti uskon ja tiedon tunnetaajuuksia. Ja tähän on alun perin opastanut kansanviisaus "kel onni on, se onnen kätkeköön". Tuo sanonta ei siis ole suinkaan kehottanut meitä vaatimattomuuteen ja nöyryyteen, vaan siihen sisältyy paljon suurempi viisaus: Meidän tulee etsiä totuutta vain itsestämme, eli pyrkimällä resonanssiin oman, korkeamman minämme kanssa. Muiden ihmisten mielipiteiden ei siis tule antaa rajoittaa vapauttamme.

Sillä jos kerrot unelmistasi sellaiselle ihmiselle, joka ei itse usko omiin unelmiinsa, niin hän pyrkii todisteleman sinulle, että sinunkaan unelmasi eivät ole mahdollisia. Ja jos uskot tuota toista ihmistä, oman korkeamman minäsi ohjauksen vastaisesti, niin negatiivinen uskomuksesi "todistaa itse itsensä". Sillä vetovoiman laki vetää puoleemme aina sellaisia kokemuksia, kuin millaisten itse uskomme olevan, tai voivan olla totta.

Eli et voi toivomalla saada vuorta siirtymään, ellet aidosti tunnetasolla usko, että vuoren siirtyminen on mahdollista. Mutta jos TIEDÄT, että olet kaikkivoipa, niin vuori siirtyy, kun pyydät sitä siirtymään. Se, että vuoria ajatuksen voimalla siirtäviä ihmisiä ei nykymaailmassa näytä olevan, johtuu siis vain siitä, että ajatuksen voimaan tietoisesti uskovia ihmisiä on hyvin vähän. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina, ja siksi ajatuksen voimalla on muinoin rakennettu valtavia monumentteja, ja juuri ajatuksen, eli positiivisten uskomusten voimalla, ihmiset ovat joskus eläneet satoja vuosia. Aikaa ei ole universumissa olemassa, joten kaikki tuo tapahtuu myös juuri nyt, me vain emme havaitse sitä, johtuen omista uskomuksistamme.

Kaikki mihin itse tunnetasolla uskot on siis totta – aina!