Sinä Olet Luoja

  Ovatko luonnon- ja eläintensuojelijat "oikeamielisiä"? Useinkaan eivät, jos tarkoitamme o ikeamielisyydellä puhdasta myötätuntoa. Myötätuntoinen ei sääli eläimiä eikä syytä ihmisiä. Myötätuntoinen toimii intuitiivisesti tavalla, joka edistää sekä ihmisten että eläinten ja kasvien hyvinvointia, mutta hän ymmärtää myös sen, että jokainen eläin ja kasvi on itse valinnut oman olemassaolonsa. Ja että emme voi koskaan auttaa ketään ahdistunutta ihmistä moralisoimalla. Aivan kuten emme voi auttaa lapsia syyllistämällä heidän vanhempiaan. Ihminen, joka säälii yhden eläinlajin yksilöitä (esim. kissoja, koiria tai hevosia) mutta on välinpitämätön muiden eläinlajien kohtalon suhteen, on tekopyhä. Se, että suurin osa suomalaisista ei syö koiranlihaa ei tarkoita sitä, että koirien syöminen olisi moraalittomampaa kuin nautojen. Se, minkä eläimen lihaa syödään tai ei syödä on kulttuurinen tapa, tottumus. Vaistotasolla oleva olento ei pelkää eikä sure kuolemaa. Kesyt eläimet ovat kyllä use...

  Miksi ajatusten keskittäminen hengitykseen mahdollistaa mielenrauhan millaisissa olosuhteissa tahansa? Se johtuu siitä, että uskot itse, että "henki kulkee". Uskot siis pysyväsi "elossa" (kunnes kuolet). Yksikään henkäyksesi ei ole koskaan itsestäänselvyys, mutta uskosi on kuitenkin niin vahva, että uloshengitystä seuraa aina uusi sisäänhengitys. Tuo sisäänhengitys manifestoituu siis aina uloshengityksen jälkeen. Siksi ahdistuneet ja pelokkaat ihmiset hengittävät pinnalllisesti tai heidän hengityksensä ei ole vapaata ja luontevaa. Kaikki toivomasi asiat ovat korkeamman minäsi laajentuneessa todellisuustilassa jo valmiita, mutta aika-avaruudessa ne ovat kaikki vasta "kypsymässä", siis synkronisesti erilaisissa vaiheissa. Kaikki tässä multiversumissammehan on aina täydellisesssä synkroniassa kaikkeen muuhun nähden. Mikään ei tapahdu eli todellistu koskaan sattumalta. Ja tästä johtuu se, että jos yrität kärsimättömänä väkisin kypsyttää jotakin hyvin harrast...

  Pitääkö meidän yrittää suojella alkuasukasheimojen alkukantaisuutta? Ei pidä. Jokainen alkuasukasheimolainen vastaa itse omasta elämästään ja omista valinnoistaan. Aivan kuten eläin- tai kasvilajikin voi kuolla sukupuuttoon eikä se ole "menetys". Uusia lajeja syntyy jatkuvasti ja vanhoja kuolee, koska evoluutio on tarkoituksenmukaisemmaksi muuntumista, joka hetki. Ihastelemme usein alkukantaisten heimojen "viattomuutta", elämän yksinkertaisuutta. Perinteiset ns. alkuasukasheimot rummuttavat, tanssivat ja juhlivat elämää jatkuvasti. Heimon jäsenet eivät ehkä elä yhtä kauan, kuin elämään takertuvat "sivistyneet", mutta heidän elämänsä on täysipainoista. Negatiivisia tunnetiloja heimossa eläminen ei poista, mutta se saattaa kyllä pitää monet ihmiset tyytyväisempinä. Toisaalta: Jos olemme jo unelmoineet aivan toisenlaisesta elämästä, niin meidän pitää kokea unelmamme todeksi, muuten emme koe täyttymystä. Siksi alkuasukasheimon jäseniä ei pitäisi koskaan tuom...

  "Jumalaan" uskovat ihmiset sanovat usein, että rukoileminen ja meditaatio eivät ole sama asia. Ja että meditoiminen on "paholaisen palvontaa". On totta, että pyytäminen ja meditointi ei olekaan sama asia. Mutta onko pyytäminen siis "oikein", ja meditoiminen "väärin"? Meditoinnilla pyritään ajatuksettomaan eli mielenrauhan tilaan, monet rukoilijat taas anelevat armoa "jumalalta". Pyytäminen ja aneleminen ei siis ole mielenrauhan tila. Pyytäjä ei tunne itseään vapaaksi. Mielenrauhan tilassa, jonka monet meditoijat saavuttavat, olemme jo saavuttaneet "taivaallisen olotilan" - pyytäjä sen sijaan toivoo kokevansa tuon tilan, eikä siksi voi kokea sitä - niin kauan kun hän pyytää tuota tilaa "jumalalta". Mikä on elämämme tarkoitus, pyytäminen eli kärsiminen vai vastaanottaminen eli täyttymys, ilo? Jos kysyt tämän kysymyksen pieneltä lapselta niin hän vastaa: Ilo.

  Kuulutko johonkin ihmisryhmään, joka on sinun mielestäsi syystä tai toisesta "syrjitty"? Oletko myös itse kokenut "syrjintää"? Oletko tullut ajatelleeksi, että tuo uskomus syrjityksi tulemisesta on itseään todellistava ja vahvistava uskomus? Oletko eri mieltä? Väitätkö, että esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, vammaisia, tummaihoisia ihmisiä, ns. kulttuurivähemmistöjä kuten "mustalaisia", "saamelaisia" tai "uskovaisia" syrjitään aina? Jos uskot näin, niin millaisia todisteita sinulla on tästä syrjinnästä? Aivan: Omiin uskomuksiisi perustuvat kokemukset. Jotka ovat aina subjektiivisia, henkilökohtaisia. Haluaisitko vapautua tuosta "syrjinnästä" ja tietää, miten se tapahtuu? Muuta negatiivinen uskomuksesi positiiviseksi, ja syrjintä loppuu. Kunnioita itseäsi ja kaikkia niitä ihmisiä, joilla uskot olevan ennakkoluuloja sinua kohtaan. Abra ka dabra. Luo kuten ajattelen.

  Miksi alkuperäinen jeesuslaisuus, joka oli ihmisen omaa voimaa korostavaa, itämaista puhtaan rakkauden filosofiaa, syrjäytettiin jo hyvin varhain, ja tilalle tuli monoteistinen kristinoppi? Syynä oli papiston ja hallitsijoiden vallanhalu eli pelko ja ylpeys. Kun jeesuslaisuus ja gnostilaisuus syrjäytettiin, "noituutta" alettiin demonisoida ja kehitettiin tarina "syntien sovittamisiesta ristinkuolemalla", niin tuo uusi tarina perustui siis pelkoon ("jumalan, saatanan ja helvetin"). Kansalaisia oli helpompi hallita pelolla. Jos uuden uskonnon papisto olisi vain meditoinut ja kannustanut ihmisiä uskomaan omaan voimaansa, kuten Intiassa opiskellut Jeesus teki, niin heillä ei olisi ollut ns. maallista valtaa. Mikä kyllä oli hyvin lyhytnäköistä ajattelua, koska vallanhaluinen papisto ja maalliset hallitsijat kärsivät itse - vain puhdas myötätunto mahdollistaa onnellisuuden. Ja tosiasiassa kaikkein vaikutusvaltaisimpia ovat aina juuri myötätuntoiset ihmiset - e...

  Suomen kieli ilmaisee (ilmentää, manifestoi pimeästä aineesta eli ajatusenergiasta) meille kaiken tarpeellisen todellisuuden luomisprosessista: "Muuttaisin mielelläni Ranskaan." Mielessäsi on siis ajatus eli idea Ranskaan muuttamisesta. Jos "elättelet" eli ylläpidät tuota ajatusta mielessäsi, ja se tuntuu sinusta hyvältä (tunnetaajuus on muuttoa ajatellessasi positiivinen eli olet tunneresonanssissa todellisen olemuksesi ja unelmasi kanssa), niin ennemmin tai myöhemmin muutat Ranskaan. Samalla hetkellä, kun ajatus Ranskaan muuttamisesta tuli ensimmäistä kertaa mieleesi (vastaanotit tuon ajatuksen kollektiivisista ajatusvirroista), niin kaikki tuon muuton osatekijät olivat välittömästi olemassa aihioina, jotka olivat synkronisesti harmoniatilassa kaikilla eri taajuuksilla eli todellisuustiloissa. Iloisessa mielentilassa helposti ja vaivattomasti toteutettu Ranskaan muuttokaan ei kuitenkaan tarkoita sitä, että et kokisi enää mitään haasteita uudessa kotimaassasi. To...

  Mistä johtuu se, että heimo- eli shamanistikulttuureissa täysin neutraaleina tai positiivisina pidetyistä sanoista ja "voimasanoista" on tullutkin "rumia" sanoja, joiden käyttäjiä on halveksittu ja joita on käytetty ns. uhmaamistarkoituksissa? Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi sukupuolielimiin liittyvät sanat, uskonnollisuuteen liittyvät sanat ja vähemmistöheimojen ja kuviteltujen "rotujen" nimitykset. Tämäkin ilmiö johtuu vetovoiman laista, eli kaikki mitä vastustamme lisääntyy ja vahvistuu aina. Jokaisen ihmisen suurin unelma ja tärkein päämäärä elämässä on aina vapaus. Ja jos esimerkiksi uskonnollisin tai muunlaisin moralistisin perustein yritetään rajoittaa ihmisten vapautta ilmaista itseään, niin vastustus aiheuttaa vain uhmakkuutta. Esim. sana "vittu" on puhekielessä niin yleinen sana, että se on jo muuttunut eräänlaiseksi neutraaliksi välimerkiksi monien ihmisten puheessa. Samoin "jumalauta" tai "saatana/perkele" ovat...

  Pitääkö meidän olla hienotunteisia puheissamme? Jos hienotunteisuus perustuu muiden ihmisten kunnioitukseen, niin kyse on puhtaasta rakkaudesta. Jos taas hienotunteisuus perustuu moralismiin eli pelkoon, niin kyse ei ole rakkaudesta. Jos vihainen moralisti sanoo sinulle, että "et saa sanoa rumaa sanaa!" ja pelkäät ja tottelet häntä, niin et tunne rakkautta itseäsi etkä myöskään tuota moralistia kohtaan. Jos täysin vilpitön ihminen sanoo sanan, joka jonkun toisen mielestä on "ruma", niin se sana ei ole "ruma", jos vilpitön itse ei koe sitä sellaisena. Esimerkiksi lapset saattavat sanoa tällaisia sanoja, eivätkä lapset ole "pahoja", jos he eivät ymmärrä eli koe noita sanoja "pahoina". Siksi voimme myös puhua esimerkiksi toisen uskonnon "jumalista" vapaasti "egoistisina hahmoina", jos itse todella uskomme, että nuo olennot ovat egon heijastumia. Vilpittömät mielipiteet eivät siis koskaan ole "vääriä". Jos jo...

  Kuinka erottaa toisistaan hyödylliset ajatukset ja sellaiset ajatukset, jotka johtavat meidät kohti ongelmia? Kaikki ajattelemamme ajatukset ovat AINA ihmiskunnan kollektiivista ajatusvirtaa, manifestaatioita, jotka eivät synny aivoissamme vaan vastaanotamme niitä. Ja vastaanotamme aina sellaisia ajatuksia, joiden taajuudella itse olemme (esim. vihaisia ajatuksia vihaisina, pelokkaita pelokkaina). Intuitiivinen tieto, jota vastaanotamme mielenrauhan tilassa on siis sisäistä viisauttamme, joka johtaa aina suoraan kohti toiveitamme, helposti ja ilman kärsimystä. Voimme kutsua tuota inhimillisestä egostamme riippumatonta tietoa myös "ajatuksettomiksi ajatuksiksi", mutta silti se on informaatiota. "Tiedät" siis asioita yrittämättä "järkeillä" niitä. Kaikista ajatuksistamme seuraa LOPULTA aina pelkkää hyvää, koska myös ongelmamme luovat aina ratkaisuja itseensä, mutta jos ajattelet pelon eli rajallisuusharhan (egon) inspiroimia ajatuksia, niin olet kuin vuori...

  Yrittävätkö myötätuntoiset ihmiset vältellä "todellisia" ongelmia? Eivät. Asia on aivan päin vastoin Kukaan ihminen ei ensinnäkään ole koskaan aina myötätunnon tunnetilassa. Ei Jeesus, ei Dalai Lama, ei yksikään meditaation mestari. Voimme luoda todellisuuttamme vain kokemalla ei-toivottua, eli tunnetaajuutemme laskee ja nousee jatkuvasti. Jokainen saavutuksemme eli toiveen toteutuminen luo aina aivan uudenlaisen tilanteen, jossa koemme jälleen ns. kontrastia, siis ei-toivottua - voidaksemme valita toivotun. Jos voitat lotossa miljoonan ja ostat kymmenen urheiluautoa, niin ongelmasi eivät lopu vaan ne muuttavat muotoaan: Katsastukset, huollot, varashälyyttimet, tuttavien kateus...........Jokainen täyttynyt toive on siis myös aina haaste. Mutta jos olet USEIN myötätunnon eli mielenrauhan tunnetilassa, eli arvostat myös kaikkia ns. ongelmiasi, niin negatiiviset tunnemuistosi puhdistuvat pois. Myötätuntoinen ei siis voi koskaan "lakaista mitään TODELLISIA ongelm...

  Emme voi koskaan hallita muita ihmisiä, mutta mitä pitäisi tehdä, jos pelkäät menettäväsi ystävän tai puolison, etkä pysty tuntemaan ehdotonta rakkautta, koska pelkäät - ja tunnet siksi myös vihaa? Emme voi koskaan menettää ketään, koska muut ihmiset eivät koskaan ole olleetkaan meidän omaisuuttamme! Aidosti rohkea ihminen voi näyttää muille myös suuttumuksensa eli pelkonsa ja heikkoutensa, mutta koska hän kunnioittaa niin itseään kuin muitakin, niin hän vapautuu suuttumuksestaan ja palaa pian takaisin myötätuntoon eli mielenrauhan tilaan. Ainoa rakkaus, jota voimme koskaan tuntea, on rakkaus omaa itseämme kohtaan. Muut ihmiset vain heijastavat meihin takaisin meidän itse tuntemaamme rakkautta. Ehdollinen ja omistava rakkaus EI ole rakkautta. Emme voi koskaan hallita muita ihmisiä yrittämällä tehdä niin. Jokainen ihminen on TÄYSIN vapaa. Aina!

  Mitä pitäisi tehdä, jos joku ihminen tai asia on "piikki lihassasi"? Ratkaisu on yksinkertainen: Älä kiinnitä tuohon ihmiseen tai asiaan huomiotasi. Se, että koet tuon ihmisen tai asian "piikkinä", joka sattuu, johtuu vain omasta negatiivisesta asenteestasi. Jos jatkat tuon piikin tuijottamista, mutta et poista piikkiä, niin kipu pahenee. Meneillään on siis negatiivinen tapahtumaketju, jota lietsot eli ylläpidät huomioimalla sitä. Mehän luomme todellisuuttamme omilla ajatuksillamme. Lisäät siis itse "pökköä pesään", jolloin roihu vain kasvaa. "Paina villasella" haavaa, jonka piikki on saanut aikaan (saattanut aika-avaruuteen). Lopeta turha taistelu, sillä voit voittaa sen vain kieltäytymällä taistelusta, "antamalla pölyn laskeutua", kieltäytymällä "köydenvedosta". On kollektiivinen väärä uskomus, että taisteluista ja ylpeyteen perustuvasta oikeassaolemisen tarpeesta olisi jotain hyötyä. Emme elä osoittaaksemme olevamme muita...

  Kun kohtaamme ilkeitä ja halveksivia ihmisiä kohtaamme heitä siksi, että ymmärtäisimme ITSE arvostaa itseämme.   Emme siis kohtaa heitä siksi, että meidän pitäisi sankarillisesti "maksaa potut pottuina" ja puolustaa itseämme. Ilkkua haukkujiamme.   Hetkelliset vihantunteet ja ilkeiden ihmisten halveksiminen kohottaa nujerrretun ihmisen tunnetilaa, mutta päämäärä ei ole ylpeys ja oikeassaoleminen ("se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa"), vaan omanarvontunne. Joka mahdollistaa siis myös noiden nujertajien kunnioittamisen viestintuojina.   Kansanviisaus "kukas kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse" ei siis ole alun perin kuvastaanut ylpeyttä vaan omanarvontunnetta.   Muut ihmiset heijastavat meidän omia asenteitamme meitä itseämme kohtaan, jos pahoitamme mielemme muiden ihmisten sanoista. Pyri siis vain rakastamaan ja kunnioittamaan itseäsi, kaikissa tilanteissa, välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä.

  Kun kohtaamme ilkeitä, pahantahtoisia ja halveksivia ihmisiä kohtaamme heitä siksi, että ymmärtäisimme ITSE arvostaa itseämme. Emme siis kohtaa heitä siksi, että meidän pitäisi sankarillisesti "maksaa potut pottuina" ja puolustaa itseämme. Ilkkua haukkujiamme. Hetkelliset vihantunteet ja ilkeiden ihmisten halveksiminen kohottaa nujerrretun ihmisen tunnetilaa, mutta päämäärä ei ole ylpeys ja oikeassaoleminen ("se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa"), vaan omanarvontunne. Ja oman arvontunne eli aito, puhdas rakkaus itseä kohtaan mahdollistaa siis myös noiden nujertajien kunnioittamisen viestintuojina. Kansanviisaus "kukas kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse" ei siis ole alun perin kuvastaanut ylpeyttä vaan omanarvontunnetta.  Muut ihmiset heijastavat siis meidän omia asenteitamme meitä itseämme kohtaan, jos pahoitamme mielemme muiden ihmisten sanoista. 

  Kaikissa säätiloissa kuten kaikissa muissakin asioissa on aina positiivinen ja negatiivinen puoli, riippuen omasta suhtautumisestamme. Ja jos ihminen haluaa "ottaa ilon irti" kaikista kohtaamistaan asioista ja olosuhteista, niin hän keskittää huomionsa niihin positiivisiin puoliin. Astrologia perustuu kaikkeuden synkroniaan, aivan kuten kaikki muutkin olosuhteet, ja siksi sitä voi verrata säätiloihin. Ajatellaan vaikka noin 16 vuoden ajanjaksoa, kun planeetta pluto oli kauriissa (vähän aikaa sitten se siirtyi vesimieheen eikä palaa enää kauriiseen meidän elinaikanamme, se on erittäin hidas planeetta): Plutoa pidetään astrologiassa "ankarana" planeettana, kuten saturnustakin. Mutta riippuu täysin ihmisen asenteesta, kokeeko hän esim. kuoleman, työpaikan menetyksen, parisuhteen päättymisen tai muut "haasteet" positiivisina vai negatiivisina. Jos tällaisia asioita kokenut ihminen yhdistää kokemuksensa "ankaraan plutoon", niin hän voi kokea olevan...

  Oletko menettänyt vanhoja ystäviä siksi, että seuraat omaa totuuttasi etkä mene "massan mukana"? Onko kaveripiirisi vaihtunut siksi, että kerrot aina omat mielipiteesi rehellisesti, pelkäämättä eri mieltä olevien näkemyksiä? Jos näin on tapahtunut, niin mitään syytä palata entiseen pelkästään sosiaalisista syistä ei ole. Mikään ei nimittäin ole elämässä arvokkaampaa, kuin tunneresonanssi oman sisäisen totuutesi kanssa. Sillä se mahdollistaa arvokkaimman asian, mitä voit elämässäsi koskaan kokea: Mielenrauhan. Ne vanhat ystäväsi, jotka turvautuvat esim. perinteisiin, pelkoon perustuviin käsityksiin uskonnoista tai tieteestä, tai jotka moralisoivat poliittisia "väärinajattelijoita", turvautuvat noihin vanhoihin ajatusmalleihin siksi, että he ovat peloissaan. Sinun taas ei tarvitse pelätä koskaan mitään, jos vain olet rehellinen itsellesi. Seura tekee kaltaisekseen - valitse siis aito rohkeus ja olet aina oikeassa seurassa.

  "Kiittämättömyys on maailman palkka". Mitä voimme oppia muiden ihmisten ylimielisyydestä? Jos olet pyyteettömästi auttanut muita ihmisiä, jakanut heille vaurauttasi, niin materiaalista kuin kokemuksellista viisauttakin eli "henkistä pääomaa", ja nuo autettavasi ovatkin "kiittämättömiä", niin miten tällaiseen käytökseen kannattaa suhtautua? Vastaus on yksinkertainen: Arvostamalla tuota kiittämättömyyttä. Sellaisen ihmisen halveksiminen, jolta olet saanut paljon, on aina ylpeyteen eli pelkoon perustuvaa, ja siksi kiittämättömyys kannattaa aina "jättää omaan arvoonsa". Lapset eivät aina arvosta vanhempiaan. Oppilaat eivät aina arvosta opettajiaan. Entiset puolisot eivät aina arvosta puolisoita, joista ovat eronneet. Mutta sinun tehtäväsi EI ole loukkaantua eli tuohtua, vaan arvostaa sitä, että havaitsit tuon kiittämättömyyden. Loukkaantujana olet nimittäin myös itse ylpeä. Vapaudu siis ylpeydestäsi ja et enää laskeudu muiden ylpeiden eli pelokkaid...

  Kuinka voimme "avata rahahanoja" meditoimalla? Raha on energiaa, kuten mikä tahansa muukin vauraus, mutta monille ihmisille rahan ajatteleminen aktivoi täsmälleen päinvastaisia tunteita ja ajatuksia, kuin mitä rahaa toivova haluaisi. Suurin osa ihmiskunnasta esim. uskoo, että rahaa voi saada vain "kovalla työllä" tai pieninä avustuksina yhteiskunnalta. Moni siis haluaa kyllä saada rahaa helposti "tuhannella eri tavalla", mutta ei itse usko, että se on mahdollista. Ja tuo "uskon puute" on ainoa asia, joka aikaansaa sen, että raha ei virtaa vapaasti. Todellisuutemme on aina omien uskomustemme kuva. Siksi rahameditaatiossa olisi hyvä keskittyä vaurauden ja vapauden tunteisiin yleisesti, eli keskittyä mielikuviin, jotka antavat tuon täydellisen vapauden tunteen, rajattomuuden tunteen. Universumin eli henkilökohtaisen todellisuusheijasteesi kannalta on täysin sama, onko uskomuksesi juuri nyt "oikeasti totta" vai pelkkä fantasia. Tärkeintä ...

  Miksi usein "koputamme puuta" puhuessamme tulevista tapahtumista, joiden toivomme onnistuvan? Miksi näyttelijät toivottavat toisilleen onnea sanomalla "break a leg"? Molemmat tavat pohjautuvat shamanistiseen ajatteluun, eli ihminen, joka puhuu tulevista asioista, haluaa osoittaa sekä itselleen että muille tiedostavansa, että "onnistuminen" on kiinni sekä mielentilastamme, että myös siitä, mitä olemme itse tiedostamattamme "tilanneet" tapahtuvaksi - eli manifestaatioiden synkroniasta. Emme esimerkiksi tiedosta useimmiten etukäteen ongelmia, onnettomuuksia ja pettymyksiä, joita kohti olemme kulkemassa, ja siksi suojaamme itseämme ylimielisyydeltä tiedostamalla avoimesti myös epäonnistumisen mahdollisuuden ja kunnioittamalla elämän arvaamattomuutta. Muinaiset shamanistiset ihmiset ovat koputtaneet nimen omaan puita siksi, että he ovat uskoneet olevansa yhteydessä henkimaailmaan ja elämän energiaan puiden kautta. Puuta koputtamalla on siis otettu y...

  Myös monet ateistit ja ns. tiedeuskovaiset ilmentävät omia syyllisyydentunteitaan taivastelemalla ja säälimällä. "Valkoisen miehen syyllisyys" ja "rasismin" vastustaminen on tällainen pelkoon perustuva ilmiö. Jos ihminen ei rakasta itseään täysin ehdoitta eikä esimerkiksi hyväksy sitä, että maailmassa on köyhiä ja rikkaita, hyväosaosaisempia ja huonompiosaisempia ihmisiä, niin hän pyrkii moralisoimaan sellaisia ihmisiä, jotka EIVÄT tunne sääliä noita oletettuja huono-osaisia kohtaan - tai jotka tuntevat jostain syystä katkeruutta heitä kohtaan. Ja kyse on koko ajan noiden taivastelijoiden omista uskomuksista. Esimerkiksi vähemmistöjen edustajat tai köyhät ihmiset eivät ole koskaan "viattomia uhreja", vaan osallisia omaan kohtaloonsa. Ja kun vaikkapa taloudellisesti hyvintoimeentuleva ja vaikutusvaltainen ns. sivistyneistö tukee vasemmistopuolueita, joissa vastustetaan sekä köyhyyttä että "rasismia", niin he ovat väistämättä aina myös kaksinaism...

  Ihmiset, joilla on itsellään paljon negatiivisia tunnemuistoja, esimerkiksi käsittelemättömiä syyllisyydentunteita, turvautuvat tällaisena aikana yhä epätoivoisemmin pelkoon perustuviin uskontoihin - ja messiaisiin ja "jumaliin". Tällaisten "uskoontulleiden" ihmisten - entisten juoppojen, narkomaanien, rikoksia tehneiden, hyväksikäyttäjien - on usein mahdotonta ymmärtää sitä, että kaikki ihmiset EIVÄT ole huolissaan "synneistään" tai "taivaspaikoistaan". Ja se johtuu siitä, että itsensä ja menneisyytensä hyväksyvät ihmiset eivät tunne syyllisyyttä. Menneisyyshän meni jo ja kaikki "pahuus" perustuu aina inhimilliseen osallisuuteen. Itseään kunnioittavat ihmiset eivät siis tarvitse hypoteettista "Jeesusta, joka pesee verellään syntejä" tai "jumalaa joka armahtaa ja pelastaa". Heillä ei nimittäin ole mitään pelättävää eivätkä he ole vaarassa - eikä heidän siis tarvitse "pelastua". Jos pelokas "korkeampa...

  Jos kauhistelet "mielisairaita" ihmisiä ja esim. "jakautuneita persoonallisuuksia", niin muista, että myös sinä olet joka hetki aivan eri ihminen - niin fyysisesti (soluja kuolee ja uusia syntyy jatkuvasti) kuin henkisestikin. Tunnetilamme vaihtelevat jatkuvasti, ja siksi näemme myös itsemme, muut ihmiset ja maailman joka hetki erilaisina. Ja vaikka uskoisit olevasi vain "yksi ja sama minä", jolla on nimi ja sosiaaliturvatunnus ja historia, niin olet silti samaan aikaan "olemassa" lukemattomissa muissakin rinnakkaisissa todellisuuksissa, joissa olet kokenut aivan toisenlaisia kokemuksia. Todellisuuksien rinnakkaisuus johtuu siitä, että aika on vain illuusio. Kaikki tapahtuu tai ei tapahdu samalla hetkellä. Jos olet vaikkapa nuorena rakastunut koulutoveriisi ja unelmoinut yhteisestä elämästä hänen kanssaan, niin tuo unelmiesi elämä kaikkine mahdollisine variaatioineen on ollut välittömästi olemassa synkronisesti harmonisina versioina, jokaisella...

  Erilaiset "luojajumaliin" uskovat ihmisethän ovat siinä mielessä modernin tieteen eturintamassa, että he korostavat (ainakin puheissaan) uskon tärkeyttä elämässä. Fysiikan ja neurotieteiden hypoteesien mukaan todellisuuskokemuksemme perustuu uskomuksiimme ja on siis aina subjektiivinen. Eli esimerkiksi evoluutioteoria eli "kehitysoppi" on siis modernin tieteen näkökulmasta virheellinen, mikäli sen ajatellaan perustuvan aikajatkumoon. Aikaahan ei ole olemassa vaan kyse on mielemme luomasta illuusiosta. Manifestaatiot tapahtuvat taajuusdimensiossa, eivät aikadimensiossa. Ja jos aidosti uskot, että evoluutiota ei ole tapahtunut vaan että "jumala" on luonut kaikki olennnot, niin uskomuksesi vahvistaa itse itseään. Jos taas uskot, että jokainen olento on luonut itse itsensä, eli kehittänyt itseään tarkoituksenmukaisemmaksi kokemalla elämää, niin silloinkin oma uskomuksesi "on totta". Se, mitä "luojajumalaan" uskovat eivät ajattelussaan ota...

  Miksi uhriutuminen ei ole hyödyllinen elämänasenne? Epätoivoinen tai katkera ihminen voi saada uhriutumisesta hetken aikaa tyydytystä, koska uhriksi nimetty ihminen saa usein osakseen sääliä eli huomiota muilta ihmisiltä. Mutta uhriuskin on aina lopulta kärsimystä aiheuttava elämänasenne, koska se estää menestyksen eli onnellisuuden. Sallimme itse oman menestyksemme tai emme salli sitä, juuri nyt. Menestystähän on vain onnellisuuden tunne eli tyytyväisyys nykyhetkeen. Ja mitään muuta ei koskaan ole eikä koskaan tule, kuin nykyhetki. Siksi uhriutuminen ei koskaan kannata.

  Mitä suremme, jos suremme toisen ihmisen kuolemaa? Näennäisesti suremme "menetystä", mutta mitä siis menetämme tai uskomme menettävämme? Kuollut ihminen on itselleen aivan erilainen olento, kuin niille, jotka jäävät häntä suremaan. Elämme kaikki aina pelkästään omien uskomustemme luomassa unessa. Suremme siis toisen ihmisen kuollessa tuohon toiseen ihmiseen liittämämme OMAN MIELIKUVAN menettämistä. Ja miksi kukaan surisi oman mielikuvansa menettämistä - mielikuvan, joka on pelkkää harhaa? Koska hän pelkää omaa kuolemaansa, eli oman egonsa kuolemaa.