Miksi kohtaamme joskus ihmisiä, jotka halveksivat ja tuomitsevat meitä?

 

Kun kohtaamme ilkeitä, pahantahtoisia ja halveksivia ihmisiä kohtaamme heitä siksi, että ymmärtäisimme ITSE arvostaa itseämme.


Emme siis kohtaa heitä siksi, että meidän pitäisi sankarillisesti "maksaa potut pottuina" ja puolustaa itseämme. Ilkkua haukkujiamme.


Hetkelliset vihantunteet ja ilkeiden ihmisten halveksiminen kohottaa nujerrretun ihmisen tunnetilaa, mutta päämäärä ei ole ylpeys ja oikeassaoleminen ("se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa"), vaan omanarvontunne.

Ja oman arvontunne eli aito, puhdas rakkaus itseä kohtaan mahdollistaa siis myös noiden nujertajien kunnioittamisen viestintuojina.

Kansanviisaus "kukas kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse" ei siis ole alun perin kuvastaanut ylpeyttä vaan omanarvontunnetta. 

Muut ihmiset heijastavat siis meidän omia asenteitamme meitä itseämme kohtaan, jos pahoitamme mielemme muiden ihmisten sanoista.