SOL, maaliskuu 2019

31.3.2019

Kuinka todellisuutemme luominen ja manifestointi konkreettisesti tapahtuu?

Kaikki mikä on, ja minkä koemme olevan – ajatukset, tunteet ja aisteillamme havaitsemamme materiaalinen todellisuus – on värähtelyä, jolla on tietty taajuus.

Mitä useammin ja mitä enemmän tunnet ns. korkeita, eli positiivisia tunteita, niin sitä enemmän vastaanotat fyysiseen todellisuuteesi toivomiasi asioita. Ja vastaavasti: Mitä useammin tunnet negatiivisia tunteita, niin sitä enemmän vastaanotat todellisuuteesi asioita, joita et toivo.

Ja tämä siis johtuu siitä, että sekä toiveesi, että asiat joita et toivo, ovat jo olemassa, sillä sinä olet ne ajatuksillasi ja tunteillasi luonut. Tunnetilasi välityksellä teet siis konkreettisesti valinnan toivotun ja ei-toivotun manifestation välillä. Mutta mikäli sitten koet, eli manifestoit luomasi ei-toivotun kokemuksen, niin kokiessasi tuota epämiellyttävää kokemusta, samalla kuitenkin luot korkean minäsi taajuudelle sen vastakohdan, eli toiveen paremmasta. Ja tästä siis johtuu, että KAIKKI ahatuksesi ja tunnetilasi luovat todellisuuttasi.

Mutta mitä sitten on niin sanottu todellisuus? Kaikki, mitä koemme todellisuudeksemme on ”havainnollistusta”, eli todellistamme sen, minkä koemme aisteillamme. Todellisuus on illuusio, jonka olemme siis kuitenkin havaitsemalla todellistaneet, eli tämä illuusio ei ole ”olematon” eikä siis siinä mielessä harhaa, että olemme luoneet sen ajatuksillamme, ja manifestoineet sen tunteillamme.

Kaikki, mitä fyysisessä elämässämme koemme, on siis havainto, joka on olemassa, koska me sen havaitsijoinakin olemme olemassa. Kun taas vertailun vuoksi esimerkiksi ääni, jota kukaan ei havaitse , EI ole olemassa, koska havaintoon tarvitaan siis havainnon tekijä, eli äänen vastaanottaja, ja hänen äänivärähtelyä vastaanottava elimensä, eli korva. Äänihän on fysiologisesti ilmaistuna kokemus, joka syntyy, kun ilman värähtely muuttuu korvassa hermosolujen sähköisiksi signaaleiksi, ja kulkee aivojen kuuloalueelle.

Kun vastaamme kokemaamme asiaan tunteillamme, niin syntyy joko positiivinen, tai negatiivinen tapahtumaketju sen mukaan, millä taajuudella tunteemme värähtelee: Positiivinen tunne saa meidät manifstoiman lisää positiivisia ajatuksia, tunteita ja tapahtumia, ja negatiivinen tunne taas mahdollistaa negatiivisten ajatusten, tunteiden ja tapahtumien manifestaatiot.

Eli kaikki, mitä koemme, on ikään kuin oma tulkintamme tietystä taajuudesta. Unessa ei ole ns. vastustusta, eli unitilassa ilmennämme tunteitamme siksi vapaammin. Saatamme unessa käydä läpi vaikkapa pelkojamme tai toteutumattomia toiveitamme, mutta kokea etukäteen myös sellaisia asioita,jotka on jo luotu, mutta jotka eivät ole vielä manifestoituneet. Enneunissa on kyse tästä ilmiöstä.

Se, että uskomme myös kollektiivisesti eli ihmiskuntana kokemaamme fyysiseen todellisuuteen, eli että fyysinen todellisuus on kollektiivisesti ”totta”, johtuu siitä, että emme ole erillisiä. Mutta silti jokaisen ihmisen oma todellisuuskuva on aivan omanlaisensa, riippuen itse kunkin tunnetilasta ja ajatuksista – emme vain havaitse tätä, koska näemme elämän ja maailman aina vain ”omasta perspektiivistämme”, ja omien tunteidemme kautta.Aivan kuten erilaiset eläimet, ja myös kasvit, havaitsevat ja aistivat maailmaa aivan eri tavalla, kuin me ihmiset

Siksi vaikkapa sellaisen ihmisen, joka ei ole koskaan kokenut ns. yliluonnollisiksi kutsuttuja ilmiöitä – tai ei ole suostunut uskomaan omiin havaintoihinsa – on usein mahdotonta uskoa, että sellaisia kokisivat muutkaan. Kun taas vaikkapa henkilölle, joka havaitsee jatkuvasti henkiolentoja ympärillään, kokee synkronisia merkkejä, telepatiaa ja etiäisiä, nuo ilmiot eivät ole yliluonnollisia lainkaan, vaan täysin luonnollisia. Eli me sallimme itsellemme aina tietynlaisen todellisuuden, oli kyse sitten ns. fyysisestä todellisuudesta, tai nk. yliaistillisesta todellisuudesta.

Ja me kaikki emme manifestoi edes samassa tunnetilassa samanlaisia asioita. Me saatamme esimerkiksi negatiivisessa tunnetilassa manifestoida sellaisia asioita, jotka toisen ihmisen mielestä olisivat positiivisia, mutta meille itsellemme ne ovat siis joko neutraaleja tai negatiivisia. Eli jos emme arvosta vaikkapa rahaa tai ihmissuhteitamme, niin saatamme negativisessa tunnetilassa manifestoida itsellemme paljon rahaa ja ihmissuhteita. Mutta koska tunnetilamme on negatiivinen, niin raha ja ihmissuhteet pitävät meidät negatiivisessa tunnetilassa, eli emme nauti luomuksistamme, emmekä arvosta niitä.

Tunteemme luovat myös sairastumisemme ja elämämme pituuden. Negatiivisessa tunnetilassa – esim. katkeruuden tunnetilassa – pääosin oleva ihminen voi esimerkiksi elää hyvin pitkän elämän, kuitenkaan arvostamatta elämäänsä ja nauttimatta siitä. Hän ei koe voimakasta masennusta tai voimakasta vihaa, mutta ei myöskään niiden vastapainoksi syntyviä voimakkaita positiivisia kokemuksia. ”Mikäs pahan tappais” kuvataan usein humoristisesti tämäntyyppisstä ihmistä. Eli tällainen henkilö on niin tottunut ja turtunut negatiiviseen tunnetaajuuteensa, että hän luo koko ajan samanlaista, melko vakaata todellisuutta, eikä osaa edes kaivata korkeita tunnetiloja.

Kun taas voimakkaita positiivisia, ja voimakkaita negatiivisia tunnetiloja vuorotellen elämässään kokeva sairastuu helposti negatiivisia tunnetiloja kokiessaan, koska korkeiden positiivisten tunnetilojen jälkeen raju tunnetilan lasku tuntuu kehossa normaalia kivuliaampana. Ja negatiivisessa tunnetilassa kehon solujen oma korjausjärjestelmä ei pääse toimimaan normaalisti, jolloin ihminen sairastuu. Toisaalta sairastaminen saa sairaan toivomaan myös voimakkaammin terveyttä ja hyvää oloa, eli kun sairas ihminen kokee syystä tai toisesta iloa eli korkeaita tunteita, niin tällainen ihminen joko toipuu – tai kokee vapautuksen kivuistaan poistumalla fyysisestä elämästä.

Kokemiemme tunteiden ja ns. reaalitodellisuuden suhde on puolestaan aina suhteellinen, eli ”voimme nähdä kauneutta kaikessa”, eli tuntea esimerkiksi iloa ja rakkautta millaisissa olosuhteissa tahansa. Eli jos ihminen on hyvin köyhä, mutta hänellä on hyvä mielikuvitus, niin hän voi korkeassa tunnetilassa luoda ja manifestoida näennäisesti ”uskomattomia asioita”. Ja esimerkiksi maailmanlaajuinen internet ja vaikkapa elokuvateollisuus ja mainonta ovat lisänneet valtavasti ”unelmamateriaalia”, jota kuka tahansa maapallon ihminen voi omaan elämäänsä manifestoida, mikäli tunnetasolla itse uskoo manifestaation mahdollisuuteen, eli ”kokee unelmansa tunnetasolla todeksi jo ennen niiden toteutumista”.

Esimerkiksi satu Tuhkimosta kertoo tällaisesta manifestoinnista, eli köyhyys voi ”yhdessä yössä” muuttua rikkaudeksi rakkauden tunnetilassa.

Se, mihin tunnetasolla uskot, se on.

31.3.2019

Kaikki mikä on, ja minkä koemme olevan – ajatukset, tunteet ja aisteillamme havaitsemamme materiaalinen todellisuus – on värähtelyä, jolla on tietty taajuus.

Esimerkiksi satu Tuhkimosta kertoo tällaisesta manifestoinnista, eli köyhyys voi ”yhdessä yössä” muuttua rikkaudeksi rakkauden tunnetilassa.

Se, mihin tunnetasolla uskot, se on.

31.3.2019

Kaikki mikä on, ja minkä koemme olevan – ajatukset, tunteet ja aisteillamme havaitsemamme materiaalinen todellisuus – on värähtelyä, jolla on tietty taajuus.

Esimerkiksi satu Tuhkimosta kertoo tällaisesta manifestoinnista, eli köyhyys voi ”yhdessä yössä” muuttua rikkaudeksi rakkauden tunnetilassa.

Se, mihin tunnetasolla uskot, se on.

31.3.2019

”Taivas” ja ”helvetti” ovat mielentiloja, eivät paikkoja – eikä ns. kadotettuja sieluja ole olemassa

Monet uskonnot ovat ulkoistaneet sekä korkean tunteen (euforia, puhdas positiivinen energia), että hyvin matalan tunteen (syvä masennus, tunne täydellisestä arvottomuudesta) fyysisen maailmamme ulkopuolelle, ”tuonpuoleiseen”. Matalassa tunnetaajuudessa olevat ihmiset ovat yrittäneet tulkita profeettojen oppeja, mutta koska heidän oma tunnetilansa on siis ollut matala, niin he eivät ole voineet ymmärtää, mitä ”taivaallinen” tai ”helvetillinen” ihmisen elämässä todella symbolisoi.

Sekä ”taivas” että ”helvetti” ovat pelkkiä ihmismielen luomia, kuvitteellisia paikkoja. Korkeassa tunnetilassa oleva ihminen ymmärtää niden vertauskuvallisuuden, mutta matalassa tunnetilassa oleva – esim. kadotusta ja pahaa pelkäävä – ihminen pyrkii konkretisoimaan nämä molemmat käsitteet. Todellisuudessa ”se miltä tuntuu olla taivaassa” tai ”miltä tuntuu olla helvetissä” on pelkästään mielentila, siis tunne, ei paikka.

”Taivas” ei siis myöskään ole yläpuolellamme, eikä ”helvetti” ole alapuolellamme, vaan molemmat ovat olemassa omassa mielessämme, tässä. Samoin kaikki ne omaisemme, jotka ovat joskus eläneet, ovat tässä, eivät ylä- tai alapuolellamme, vaan kaikki henki, joka on joskus ottanut fyysisen muodon, ja ilmentänyt siten erillisyyttä Kaikesta Mikä On, on tässä, missä mekin olemme, eli korkea tietoisuus elää elämää meidän kauttamme.

Ainoa asia, joka erottaa meidät tuosta hengestä on se, että osa meistä kokee fyysisesä elämässämme myös matalia tunnetiloja. Suurin osa meistä on siis koko ajan korkeassa tietoisuudessa, mikä mahdollistaa sen, että yli päätään koemme ns. erillisyyttä ”itsestämme”, eli negatiivisia tunnetiloja. Emme siis ole koskaan kokonaan ”maassa”, emmekä kokonaan ”taivaassa”, vaan henkemme ilmentää elämää eri muodoissa ja eri taajuustasoilla. Mutta koska juuri nyt ilmennämme tätä fyysistä elämäämme tässä, niin ei ole tarkoituksenmukaista edes tietää, missä kaikkialla muualla korkein olevaisuutemme ”kokee elämää” – sillä luomme ajatuksillamme ja tunteillamme, eli tehtävämme, ja se, mihin ajatuksemme keskitämme tässä elämässä, on universumin laajentumisen kannalta tärkeää.

Samalla tavalla helvettiäkään ei ole olemassa tuonpuoleisessa, siis fyysisen ns. kuoleman jälkeen, vaan jokainen ihminen vapautuu euforian ja puhtaan positiivisen energian tunteeseen joka kerta fyysisen elämänsä jälkeen. Eli ei ole olemasa myöskään ”väärin uskovia”, tai ”liian syntisiä”, jotka eivät kokisi tuota puhdasta rakkautta nk. tuonpuoleisessa, sillä me olemme kaikki perusolemukseltamme korkean tietoisuuden, korkean tunnetaajuuden ulottuvuus. Pahuus ja paha ovat pelkästään negatiivisten tunteiden luomia ajatusmanifestaatioita.

Eli jos ajattelemme vaikka kristittyä, joka uskoo siihen, että vain ”Jeesukseen uskovat” pääsevät ns. taivaaseen, tai Muhammediin ja Allahiin uskovia, jotka uskovat samalla tavalla oman uskontonsa olevan ainoa tie ”paratiisiin”, niin nuo molemmat uskovat ovat rakentaneet elämänsä uskomuksen varaan, joka ei ole totta, mutta josta he eivät uskalla päästää irti, koska heidän ajoittain korkeat uskontoon liittyvät tunnetilansa ovat ikään kuin tuon rajoitetun, ja tietyksi uskonnoksi nimetyn uskomuksen varassa. Eli kun he ”luottavat uskomukseensa”, niin kaikki muut uskomukset näyttäytyvät uhkana heidän uskolleen, vaikka kaikkien uskontojen pohjalla onkin sama, universaali totuus. Ns. kirjauskovaisuus perustuu siis pelkoon uskon menettämisestä, eli negatiiviseen tunnetilaan. Uskontoja tunnustavat ihmiset tietysti kokevat eämässää myös paljon positiivisia tunteita, mutta heillä on taipumus suodattaa myös kaikki positiiviset tunteensa oman uskontosuodattimensa läpi. Eli uskovainen käyttää sekä positiivisia että negatiivisia tunteita ja kokemuksia ”tilannetodisteina”, jotka tukevat hänen omaa uskontoaan. Ja paradoksi tietysti on, että kaikkien uskontojen piirissä löydetään nämä samat tilannetodisteet.

Monet uskovat siis kyllä saarnaavat ”armosta” – eli siitä, että korkeampi minämme ei koskaan muutu vähemmän arvokkaaksi, riippumatta teoistamme, vaan että olemme ikuisesti korkeampia olentoja – mutta he eivät samalla näe sitä, että tuo armo koskee samalla tavalla aivan kaikkia ihmisiä, ei siis pelkästään tietyn uskonnon edustajia. Eli uskonnot ovat kuin sumuverhoja, jotka peittävät totuuden, joka on edessämme.

Ja tämä ”vääräuskoisuuden” pelko mahdollistaa jatkuvat uskonsodat ja esimerkiksi lähetystyön, sekä toisella tavalla uskovien ja elävien tuomitsemisen, VAIKKA kaikkien uskontojen pohjalla on siis alun perin ollut rakkauden sanoma, eli minkäänlainen tuomitseminen, rakkaudettomuus, saati viha ja väkivalta, eivät ole uskonnon alkuperäisen opin mukaista.

Monet idän uskonnot ovat alun perin sallineet myös muut uskonnot ja filosofiat ”tienä valaistumiseen”, eli universumin totuuden ymmärtämiseen, mutta koska uskonnot ovat aina ihmisten perustamia ja toteuttamia, yhteisöllisiä instituutioita, niin sekä jokaisen uskovaisen, että jokaisen uskonnollisen opettajan, tai hengellisen johtajan, oma mielentila vaikuttaa koko ajan myös uskontoon, ja uskontoelämään kokonaisuutena.

Ja vaikka moni ns. karismaattisesti uskova – esimerkiksi ”karismaattinen kristitty” – sanoo hylänneensä uskonnot, ja pelkästään uskovansa eli ”tuntevansa uskoa”, niin silti pyhiksi kirjoiksi väitettyjen teosten opetukset ja sosiaalinen, uskovien yhteisö, rajoittavat myös tällaisen uskovan omaa intuitiota, eli korkeampaa tietoisuutta totuudesta. Myös ns. pyhien kirjojen opetuksethan ovat aina ihmisten kirjoittamia, ihmisten tulkitsemia, ja moneen kertaan editoimia, eli moni uskova hyväksyy totuudeksi myös sellaiset asiat, joiden kanssa hänen oma korkeampi minänsä ei todellisuudessa lainkaan resonoi – KOSKA uskova ei halua menettää uskoaan, eli uskonnollista viitekehystä, johon liittyy useimmiten siis myös sosiaalinen tukiverkosto, eli muut samalla tavalla uskovat.

Jos haluat pysyä totuudessa, eli uskoa vain sellaiseen totuuteen, jonka kanssa oma korkeampi minäsi resonoi, niin suodata aina kaikki ns. henkinen tieto oman ”valheenpaljastimesi” läpi, eli ajattele väitettyä uskonnollista opetusta ollessasi itse korkeassa tunnetilassa. Mikäli tuo väitetty totuus laskee tunnetilaasi, niin totuudeksi väitetty ei ole totta. Tai jos jotakin uskonnollista tai filosofiata lausetta lukiessasi, tällaista lausetta kuunnellessasi tai tällaisesta asiasta itse puhuessasi tunnet ”kylmiä väreitä”, niin voit olla varma, että juuri tuo lause on totta. Solusi siis resonoivat totuuden kanssa, eli koet oivalluksen myös fyysisesti.

Korkeampi tietoisuus sinussa ei ole koskaan väärässä. Ja sinä siis olet korkean tietoisuuden ulottuvuus, Luoja.

30.3.2019

Voimakkaat negatiiviset tunteesi kertovat, että olet luonut valtavasti positiivista korkeamman minäsi taajuudelle

Me ihmiset elämme kirjaimellisesti täysin eri todellisuuksissa sen mukaan, mikä on henkilökohtainen tunnetaajuutemme. Mutta silti me kaikki olemme samaan aikaan myös täysin kaikkivoipia Luojia, ja meillä jokaisella on vapaus joka hetki valita joko negatiivinen, tai positiivinen tunnetila. Me olemme siis niin vapaita, että voimme valita vankeuden, köyhyyden, rakkaudettomuuden ja suunnattoman kärsimyksen – tai vapauden, rikkauden, rakkauden ja euforisen hyvänolontunteen. Joka hetki.

Se, miksi useimmat ihmiset maapallolla eivät tätä totuutta ymmärrä, johtuu siitä, että suurin osa ihmiskunnasta oppii tulkitsemaan negativiset tunteensa täysin väärin. Vaikka jokainen pieni lapsi tietää olevansa Luoja, ja oikeutettu saavuttamaan mitä tahansa, pelkästään iloitsemalla elämästä, ja vaikka lukematomat profeetat kautta aikojen ovat kanavoineet tietoa ilon ja rakkauden voimasta, niin silti keskittyminen negatiivisiin ajatuksiin, tunteisiin ja kokemuksiin pitää edelleen miljardit ihmiset kiinni kärsimyksen kierteessä. Sillä vetovoiman lakia ei voi universumista koskaan eliminoida, vetovoiman laki on luonut kaiken, mikä on – ja vetovoiman laki mahdollistaa luomisen ja universumin laajentumisen edelleen, joka hetki. Vetovoiman lakia ei siis voi ”sammuttaa”, sillä samalla sammuisi koko universumi. Vetovoiman laki, ja rakkauden, puhtaan positiivisen energian korkein taajuus on siis universumia ylläpitävä voima. Se mahdollistaa niin alkuaineiden ja omien solujemmekin olemassaolon ja toiminnan, kuin äärettömän, ikuisesti laajentuvan avaruuden, ja loputtomien galaksien olemassaolon.

Jokainen negatiivinen tunteesi on siis selkeä ja yksiselitteinen viesti: Olet väärässä suunnassa. Korkeampi minäsi on täysin eri mieltä kanssasi juuri nyt. Eli kun ajattelet, että sinulta puuttuu jotakin, ja tunnet negatiivisen tunteen, niin korkeamman minäsi viesti siis on: Sinulta ei puutu mitään! Usko ja luota ja vastaanota kaikki, mitä haluat.

Ja mitä voimakkaampi negatiivinen tunteesi on, niin sitä korkeammalla taajuudella korkeampi minäsi parhaillaan värähtelee, sitä voimakkaammin olet luonut ja laajentunut, ja sitä enemmän toiveitasi voit sallia itsellesi, jos päästät vain irti negatiivisista ajatuksistasi ja tunteistasi.

Ja jos olet jo pitkään harjoitellut positiivista ajattelua, meditaatiota ja oman elämäsi arvostamista, niin saatat tuntea kaiken ilosi keskellä yhtäkkiä entistäkin voimakkaampia, suorastaan musertavia negatiivisia tunteita. Ja miksi näin tapahtuu? Siksi, että joku todella suuri unelmasi on toteutumassa, ja vapaa tahtosi edellyttää, että luomuksesi läpikäy vielä viimeisiä tarkennuksia, sitä hiotaan ja viimeistellään ikään kuin taideteosta tai timanttia, jotta lopputulos olisi täydellisesti sellainen, kuin mistä olet jo kauan unelmoinut. Negatiiviset tunteesi eivät siis ole ”rangaistus”iloitsemisestasi, ”itku pitkästä ilosta”, vaan itse itsellesi toivoma suuri lahja, jonka universumi sinulle lahjoittaa. Älä siis koskaan tuomitse itseäsi, kun koet negatiivisen tunteen: ”Juuri kun olin niin iloinen, niin taas kaikki romahti, mitä tein väärin?”, vaan ymmärrä, että juuri positiivinen tunteesi ja korkea värähtelysi MAHDOLLISTI tuon tarkentavan, ei-toivotun kokemuksen – jotta voit vastaanottaa universumilta sen, mitä TODELLA haluat, et siis sitä ”toiseksi parasta vaihtoehtoa”.

Jokainen ei-toivottu kokemuksesi on siis lahja, sillä ilman ei-toivotun kokemusta et voisi ilmaista universumille, mitä todella toivot. Negatiivinen kokemus siis mahdollistaa täydellisen vapautesi Luojana. Etkä voisi koskaan iloita valosta, ellet olisi kokenut pimeyttä. Et voisi iloita rakkaudesta, ellet olisi koskaan kokenut rakkaudettomuutta ja vihaa. Et voisi riemuita runsaudesta, ellet olisi kokenut myös puutetta.

Arvosta tästä syystä aivan erityisesti sellaisia negatiivisia kokemuksia, joita koet suuren ilon keskellä, sillä niitä kokiessasi voit olla varma, että olet jo hyvin lähellä unelmiasi. Teoriassa voit vastaanottaa kaikki luomuksesi millä hetkellä tahansa – aivan kuten voit teoriassa kokea fyysisen kuoleman milloin tahansa, jolloin koet todeksi kaiken, mitä olet luonut, koska kohoat ei-fyysisenä jälleen takaisin korkeamman minäsi taajuudelle – mutta jos itse et ole tunne- eli taajuustasolla valmis, eli unelmasi taajuus on omaa tunnetasoasi korkeampi, niin tunnetasosi täytyy vielä kohota ennen unelmasi manifestoitumista. Ja juuri vastoinkäymiset mahdollistavat siis tuon kohoamisen, koska jokainen negatiivinen tunteesi synnyttää lisää toiveita korkeamman minäsi taajuudelle, ja siis myös kohottaa korkeamman minäsi värähtelytaajuutta.

Monet jo ikääntyneet, elämässään paljon saavuttaneet, tai muulla tavoin ”rikasta” elämää eläneet ihmiset, toteavat usein: ”Hetkeäkään en antaisi pois”. Jos olet aiemmin suhtautunut tähän lauseeseen jonkinlaisena katkeruuden ja ironian sävyttämänä, tekopyhänä latteutena, niin tietoisena luojana ymmärrät, mitä se syvällisesti tarkoittaa. Eli että joka ikinen negatiivinen kokemuksemme luo aina positiivista, ja vaikka usein kärsimme elämässämme aivan tarpeettoman paljon, eli emme osaa arvostaa ei-toivottuja kokemuksiamme lahjoina ja tienviittoina, vaan jäämme niihin tunnetasolla ”kiinni”, jolloin koemme turhaa kärsimystä – niin silti juuri negatiiviset kokemuksemme mahdollistavat myös kokemamme ilon, ja kaikki muut korkeat tunteet.

Tuo lause siis tarkoittaa: ”Ilman kokemiani vastoinkäymisiä en olisi nyt lainkaan sama ihminen, kuin miksi vastoinkäymisten hiomana olen jalostunut, pimeän koettuani valaistunut.”

Eli emme koskaan voi kokea valoa, kokematta joskus myös pimeyttä. Elämänilon edellytys on surun kokemus. Mutta voimme siis iloita myös suruistamme, sillä juuri ne ovat suurimmat lahjat, mitä voimme universumilta koskaan saada.

29.3.2019

Ei ole olemassa ”jumalia”, jotka päättävät, milloin toiveesi voivat toteutua – olet itse oma korkeimpasi

Pieni lapsi TIETÄÄ olevansa kaikkivoipa – että hän voi luoda ja vastaanottaa aivan kaiken, mitä hän haluaa. Siksi lapset ihan oikeasti – siis myös tunnetasolla – uskovat joulupukkiin. Eivätkä he halua lakata uskomasta joulupukkiin, kun heille kerrotaan, että joulupukkia ei ole olemassa. Sillä he tietävät, että aikuiset ovat väärässä, ja heidän oma uskonsa oli oikea tieto, joka heiltä nyt otetaan pois. Koska ”suurin osa ns. järkevää mailmaa ei usko joulupukkiin”. Ja kuitenkin paradoksaalisti: Erilaisiin uskonnollisiin oppeihin uskoo tavalla tai toisella suurin osa ihmiskunnasta.

Ja tuo sama, intuitiivinen tieto vetovoiman laista inspiroi lapsia myös leikkimään: He luovat todellisuutta mielikuvituksellaan,eläytymällä, tuntemalla. Ja siksi lapset uskovat myös satuihin. Vanhat sadut eivät alunperinkään ole olleet ”vain satuja”, ”vain lapsille tarkoitettuja”, vaan vertauskuvallisia kuvauksia vetovoiman lain voimasta. Esimerkiksi, kun sadussa puhutaan ”kolmesta toivomuksesta”, niin sadun opetus on ollut, että voit toivoa ja saada kaiken, mitä haluat, mutta jos et arvosta sitä, mitä saat, niin myös se mitä jo sait, katoaa. Ja kun oletkin sitten jo kadottanut sen, mitä halusit, niin sinun on paljon vaikeampi enää uskoa ”hyviin haltioihin”, eli et enää uskalla edes toivoa sitä neljättä toivetta, koska pelkäät pettymystä.

Näinhän useimmille ihmisille käy elämässä. Nuorena unelmointi on helpompaa, koska negatiivisia tunnemuistoja on vähän, ja tunnetaajuutemme on usein korkea, koemme ”elämästä haltioitumista”. Vanhempana taas negatiivisia kokemuksia eli tunnemuistoja on jo niin paljon, että vaikka pyydämme, niin emme itse enää usko voivamme saavuttaa unelmiamme, eli tunnetaajuutemme pysyy matalana.

Eli siksi lapsillekin useimmiten käy niin, että uskon omaan kaikkivoipaisuutensa jo kadottaneet aikuiset lapsen ympärillä opettavat lapselle muutamassa vuodessa, että kaikki ei suinkaan ole mahdollista, vaan että jonkinlainen itsemme ulkopuolinen voima, tai pelkästään ”huono onni” tai ”kohtalo”, rajoittaa mahdollisuuksiamme nauttia elämästä juuri haluamallamme tavalla. Tai että oma kyvyttömyytemme tai lahjattomuutemme on syy onnettomaan elämäämme. Ja kun lapsikin alkaa uskoa näihin rajoituksiin, niin hän alkaa myös manifestoida noita samoja uskomuksia – aivan kuten hänen vanhempansakin ovat tehneet.

Todellisuudessa mitään kohtaloa, tai meidän yläpuolellamme olevia ”jumalia”- sen kummemmin kuin onnellisuutta estävää kyvyttömyyttä ja lahjattomuuttakaan – ei ole olemassa, vaan voimme milloin tahansa vastaanottaa kaiken mitä haluamme, ja minkä olemme itse valmiit vastaanottamaan – eli kaiken sen, minkä itse itsellemme juuri nyt sallimme.

Ja juuri tuossa sallivuudessa on kaiken tietoisen luomisen ydin. Sallivuuden tila tarkoittaa siis sellaista värähtelytaajuutta ja tunnetilaa, joka mahdollistaa sen, että vetovoiman laki vetää puoleesi toiveesi, kuin magneetti. Eli jos todella pystyt ymmärtämään ja hyväksymään vetovoiman lain painovoiman kaltaisena luonnonlakina, etkä siis enää ajattele luomis- ja manifestoitumisprosessia jonkinlaisena itsesi ulkopuolisen tietoisuuden aikaansaamana tapahtumana, niin keskityt raivaamaan toiveidesi tieltä sen ainoan esteen, joka estää unelmiasi toteutumasta: Matalan tunnetilan.

Ja matalasta tunnetilasta taas et voi ”päästä eroon” ajattelemalla sitä pois, sillä universumissa ei voi koskaan työntää mitään pois, voit vain vetää puoleesi, positiivista tai negatiivista. Mutta toiveesi peittävä sumu hälvenee, ja tunnetilasi kohoaa, jos tunnet tyytyväisyyttä, mistä tahansa syystä. Suurinkin toiveesi on siis kirjaimellisesti vain ”sumuverhon takana”, eli et havaitse sitä, jos tunnetilasi on matala.

Tyytyväisyys on siis olemista samassa tahdissa oman sallivuutesi kanssa. Eli ollaksesi tyytyväinen elämääsi et voi sallia itsellesi liiian vähän, mutta et myöskään liian paljon toiveitasi yhdellä kertaa! Eli ollaksesi tyytyväinen, sinun tulee sallia itsellesi juuri niin paljon toiveitasi, kuin mihin olet juuri nyt valmis. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että elämäsi pitäisi olla loputonta ”kituuttelua”, sillä kun alat tietoisesti keskittyä tyytyväisyyteen, niin alat sallia itsellesi toiveitasi jatkuvana virtana. Toiveidesi esteenä ollut pato ikään kuin pala palalta murtuu, ja toiveidesi virta alkaa tihkua padon reijistä. Ja tällöin myös valmiutesi vastaanottaa unelmiasi kasvaa koko ajan, sillä sopeudut vähitellen korkeampiin ja korkeampiin tunnetiloihin, ja alat uskoa yhä enemmän mahdollisuuksiisi ja kaikkivoipaisuuteesi. Eli nuo pienet tihkuvat purot muuttuvat – oman uskosi ja vetovoiman lain voimasta – vuolaaksi virraksi.

Älä koskaan vertaa itseäsi, ja itsellesi sallimiasi unelmia, muihin ihmisiin, ja heidän heille itselleen sallimiinsa unelmiin. Et voi koskaan tietää, mitä muut ihmiset ovat tunnetasolla elämässään kokeneet, mitä he ovat mielessään pyytäneet, ja mikä on heidän tunnetilansa juuri nyt. Älä siis koskaan tunne kateutta muiden ihmisten saavutuksista. Onnellisuus on aina pelkästään tunnetila, eli jokainen meistä voi vain itse tuntea onnellisuutta, tai olla tuntematta sitä, kunakin elämänsä hetkenä, olosuhteista täysin riippumatta. Eli vaikkapa ihminen, jonka rikkaudesta tai lahjakkuudesta olet kateellinen, voi olla juuri nyt aivan yhtä onneton tai onnellinen, kuin sinäkin. Ja se, että tunnet kateutta, tarkoittaa, että tunnetilasi on matala, eli et kateutta tuntiessasi tunne onnellisuutta. Älä siis hukkaa elämäsi kallisarvoisia hetkiä negatiivisten tunteiden tuntemiseen. Olet koko ajan matkalla, ja matkasi on juuri niin onnistunut, kuin millaisia ovat matkallasi kokemasi yksittäiset hetket ja elämykset.

Ulkopuolella sinua itseäsi ei siis ole mitään sensoria, joka päättää, milloin tuo itse rakantamasi, ja unelmiesi toteutumista estänyt pato murtuu, vaan sinun oma kohoava tunnetaajuutesi mahdollistaa padon murtumisen.

Eli tietoisena luojana sinun ei enää koskaan tarvitse tuntea katkeruutta ”kohtaloa” tai ”jumalaa” kohtaan – eikä myöskään itseäsi kohtaan – jos tunnet tyytymättömyyttä. Sillä nyt tiedät tarkalleen, miten voit itse auttaa itseäsi nauttimaan elämästä, milloin tahansa.

Jos olet aiemmin esimerkiksi rukoillut matalissa tunnetiloissa eli epätoivoisesti (kuten huomaat, niin semanttisestikin matalan tunnetaajuuden rukous on siis EPÄ-TOIVOISTA, eli ”ei-toiveikasta”), mitä tahansa voimia tai jumalia: ”Anna minulle mitä haluan ja tarvitsen!!”, niin nyt voit muuttaa rukoustasi, ja kohdistaa sen noiden fiktiivisten ulkopuolisten voimien ja sensorien sijaan itsellesi:

”Inspiroi minua ajattelemaan ajatuksia, jotka saavat minut rakastamaan itseäni ja muita niin paljon, että voin sallia itselleni asiat, joita olen pyytänyt, jotka olen juuri nyt valmis vastaanottamaan, ja jotka ovat olleet ja ovat ulottuvillani koko ajan.”

28.3.2019

Matalassa tunnetilassa syntyneen kulttuurin ja perinteiden arvostaminen saattaa estää tunnetaajuutesi kohoamisen

Koska meidät on opetettu yrittämään ja ponnistelemaan saavuttaaksemme unelmiamme, niin moni meistä lähes raivostuu kuullessaan, että voimme saada kaiken haluamamme myös helposti. Mutta totuus siis on, että toiveidemme toteutumiseen ei tarvita kärsimystä, vaan ainoastaan valinta: Toivotun ja ei-toivotun välillä. Ongelmia ei siis tarvitse koskaan pyytää lisää – joka ikinen toiveemme on luotu ja on olemassa korkean minämme taajuudella samalla hetkellä, kun toive on esitetty – eli voimme aina keskittyä vain sallimiseen, ja inspiraatioiden vastaanottamiseen.

Kun koet vastoinkäymisiä, niin pyydät silloin universumilta voimakkaammin. Siitä on syntynyt käsitys, että esimerkiksi mestarillinen taide vaatii kärsimystä, että merkkiteosten syntyyn johtava luovuuden tila on saavutettavissa vain voimakkaan kontrastin seurauksena. Mestariteostenkaan luomiseen ei kuitenkaan tarvita suuren, henkilökohtaisen tuskan kokemusta, sillä vastaanotamme luomuksiamme ja ajatusmanifestaatioita KOLLEKTIIVISESTA, toiveiden ”Lähteestä”, jossa ihmiskunnan kaikki toiveet ovat olemassa korkealla värähtelevässä olomuodossa. Ja voimme siis kaikki, milloin tahansa, vastaanottaa luovuutta ja nerokkuutta tuosta lähteestä. Jokainen luovan työn tekijä on kokenut tunteen, jossa ”inspiraatio tulee jostain oman itsen ulkopuolelta”. Ja koska lähde on kaikille ihmisille korkean tietoisuuden tasolla yhteinen, niin myös merkittävä taidenautinto koetaan yhteisenä, joskus jopa lähes koko ihmiskuntaa yhdistävänä. Tällöin puhuaan taiteilijoista ”suurten tunteiden tulkkeina”.

Kärsimys kuitenkin yhdistetään merkittävään taiteeseen usein siksi, että taiteilija on mestariteosta kanavoidessaan eli vastanottaessan niin korkeassa tunnetilassa, että kun hän laskeutuu takaisin ”inhimilliseksi”, eli matalaan tunnetilaan, niin kokemus on suuren taajuuseron takia kivulias. Ja koska suurin osa taiteilijoistakaan ei ole tietoisesti tiedostanut vetovoiman lain vaikutusta, niin moni taiteilija on yrittänyt lievittää tuota ”sielun kipua” päihteillä. Ja päihteet hallitsevat aina ihmistä, kun taas tietoinen luoja hallitsee itse omia tunnetaajuuksiaan.

Kärsimystarinoita kerrotaan myös siksi, että koetun kärsimyksen ajatellaan lisäävän taiteilijan ”suuruutta”. Matalasta tunnetilasta käsin tarkasteltuna menestys ikään kuin ”vaatii” uhrauksia. On totta, että negatiiviset kokemukset luovat positiivista, mutta kärsimystä ei todellisuudessa tarvita lainkaan suurten saavutusten aikaansaamiseen. Kärsimyksen ihailu ja arvostaminen on aina lähtöisin matalasta tunnetilasta.

Ihmiskunta hakee perinteistä ja kulttuurista myös turvallisuudentunnetta, kokemusta elämän jatkuvuudesta, ja tunnetta kuolemattomuudesta, lievitystä kuolemanpelkoon. Ja siksi vaalimme historiaa, menneisyyden mestarien luomaa kirjallisuus- , musiikki- ja kuvataidekulttuuria, sotahistoriaa, sekä uskonnollisia traditioita. Tämä on inhimillistä pyrkimystä kollektiiviseen kokemukseen, mutta keskittyessämme menneisyyteen samalla myös ”pysymme kiinni menneessä”, eli luomme uudelleen menneisyyttä. Vaikka meillä on koko ajan ja joka hetki mahdollisuus luoda myös uutta.

Erityisen turhaa on sodan ja väkivallantekojen muisteleminen. Konkreettinen esimerkki tästä ”menneen kärsimyksen muistelemisen” vahingollisuudesta on vaikkapa Israelin valtion poliittinen tilanne: Keskitysleirikokemusten muisteleminen aktivoi juutalaisväestön mielissä jatkuvasti matalia tunnetiloja, ja saa väkivallan kierteen jatkumaan – ja myös uudet sukupolvet omaksuvat nuo negatiiviset tunnemuistot. Myös monen suomalaisen tapa ”arvostaa sankarivainajia” pitää muistelijat matalassa tunnetilassa, eikä viha- ja väkivaltamuistojen aktivoiminen uudelleen ja uudelleen mahdollista tunnetilan kohoamista pysyvämmin korkeisiin tunnetiloihin.

On hyvä tiedostaa, että esimerkiksi kirjallisuudessa ja elokuvateollisuudessa suositaan paljon kärsimystä sisältäviä sankaritarinoita ja ”itsetilityksiä”, sillä todella moni taiteilija ”purkaa omaa tuskaansa” taiteeseen. Ja koska kulttuurintuntemusta eli kultturellia sivistystä arvostetaan yhteiskunnassa, niin todella moni ihminen luo myös omaan elämäänsä kärsimyksiä vain siksi, että lukee tuskasta kertovia kirjoja, tai katsoo katastrofeista tai väkivallasta kertovia elokuvia, joita pidetään ”väkevinä” teoksina, ja jopa mestariteoksina. Ja ironista on, että mitä taitavammin taiteilija kykenee negatiivisia tunteita kuvaamaan, niin sitä vahingollisemmasta kokemuksesta on kyse vastaanottajan kannalta.

Tietoisen luomisen näkökulmasta ei ole kuitenkaan koskaan hyväksi lukea, katsoa tai kuunnella mitään, mikä laskee omaa tunnetilaamme, sillä luomme tunteillamme, ja manifestoimme aina sitä, mitä tunnemme. Väkivalta- ja kauhuelokuvien suosio kertoo kyllä siitä, että tällaisista elokuvista aidosti nauttivan yleisön tunnetila on masennuksen ja arvottomuuden tunteen taajuudella, jolloin aggression tunteiden kokeminen kohottaa tunnetilaa.

Myös musiikki, joka kohottaa kuuntelijan tunnetilaa, on aina hyväksi – esim. aggressiivinen rockmusiikki kohottaa masentuneen tunnetilaa – mutta monesti sallimme päin vastoin itsellemme tunnetilan laskun, kuuntelemalla esim. haikeaa musiikkia silloin, kun olemme korkeassa tunnetilassa.

Havainnollinen esimerkki tunnetilan merkityksestä luomisessa on kiroilu. KiroSANOILLA ei itsessään ole mitään merkitystä, universumi reagoi ainoastaan tunnetilaan,jossa kirosana esitetään: Masentunut kiroilu pitää sinut masennuksen, eli arvottomuuden taajuudella. Toisaalta: Aggressiivisen kiroilun välttäminen uskonnollisin perustein voi johtaa jopa itsetuhoon sillä vihainen kirosana kohottaa sinut ylös masennuksesta, ja toimii siten kirjaimellisesti ”voimasanana”. Iloinen ja humoristinen kiroilu kohottaa sinut toiveikkuuteen, ja jopa euforisen ilon ja rakkauden taajuudelle.

Monien uskontojen perinteisiin oppi hyvästä ja pahasta on jäänyt vääristyneenä, vaikka alkuperäinen profeetallinen ohje matalien tunnetajuuksien välttämisestä, positiiviseen keskittymällä, onkin ollut hyödyllinen. Eli käsitys ns. synnistä on matalan tunnetilan tulkinta tästä samasta asiasta. Yleistä ”synnillisyyttä” ei ole olemassa, on vain matalan tunnetaajuuden kokemuksia ja tekoja. Eli esimerkiksi seksuaalisuus yleisesti, tai vaikkapa homoseksuaalisuus, on useiden uskontojen piirissä tuomittu synniksi, vaikka kyse on hyvin usein korkean tunnetaajuuden kokemuksista. Tai ”maallisuutta” on yleisellä tasolla käsketty välttämään, jonkinlaisena ”henkisen” negatiivisena puolena. Maalliset asiat ovat kuitenkin mitä suurimmassa määrin henkisiä, sillä kaikki nk. maallinen on syntynyt henkisestä, eli manifestoitunut värähtelystä – kuten myös koko maailmankaikkeus.

Matalissa tunnetiloissa tehdyt profetioiden tulkinnat ovat siis vääristäneet monia uskonnollisia opetuksia jo vuosituhansien ajan, ja niissä on keskitytty kieltoihin, ja yksilöiden omien valintojen tuomitsemiseen, ihmisen oman luomisvapauden kustannuksella. Eli ihmisen kaikkivoipa ”jumaluus” on vääristynyt pelokkaaksi alamaisuudeksi ”ihmisen ukopuoliselle korkeammalle voimalle”. Matalat tunnetilat on tulkittu ”helvetiksi” ja ”paholaiseksi”, ja elämänilo, eli korkeat tunnetilat on tuomittu ”synniksi”- kun taas ”taivaallisesta ilosta” fyysisen kuoleman jälkeen on tehty jotakin sellaista, jota tulee tavoitella. Ikään kuin fyysinen elämämme olisi olemassa vain kärsimystä varten, ja fyysisestä irtautuminen puolestaan olisi vapautus. Jälkimmäinen onkin totta, mutta edellinen ei: Meidän on tarkoitus nauttia fyysisestä elämästämme ja luomistyöstämme, ja arvostaa suuresti itseämme ja elämäämme, sillä ilman luomista ei olisi mitään.

Oli siis kyse mistä tahansa perinteestä, kulttuurista tai vaikkapa sosiaalisesta mediasta, niin valitse aina korkean tunnetaajuuden kokemukset. Älä mene ”massan mukana”, älä yritä arvostaa mitään sellaista, mistä sinulle itsellesi tulee paha olo, älä kehu sellaista, jota et pidä aidosti kehuttavana, älä kauhistele, älä tuomitse, älä syytä ketään, älä pelkää, älä levitä mitään negatiivista materiaalia ”totuutena”- äläkä usko ”tuhoon”, sillä vain tuhoon uskova voi kokea tuhon ja epätoivon. Joidenkin uskonnollisten piirien uskomus maailmanlopusta ja ”ylöstempauksesta” on alun perin lähtöisin tästä totuudesta, ylöstempautuvien kokoonpano ja koko vertauskuva – mikäli kollektiivisen negatiivisen luomisen tuloksena tapahtuisi jonkinlainen globaali tuho – on vain ymmärretty täysin väärin.

Me olemme kaikki luojia, ja me luomme itse oman todellisuutemme. Meillä ei ole koskaan mitään pelättävää, eikä mitään syytä vihata ketään. Elämän tarkoitus on iloita jokaisesta hetkestä, ja rakastaa kaikkea elämää ilman mitään ehtoja.

27.3.2019

Saat sen, mihin uskot – toivotun tai ei-toivotun

Uskominen on ajattelua, johon liittyy tietty tunne, joko positiivinen tai negatiivinen. Ja koska vetovoiman laki tuo elämäämme aina juuri niitä asioita, jotka ovat oman värähtelytaajuutemme eli tunnetilamme kanssa resonanssissa, niin tästä seuraa, että uskomuksemme toteutuvat aina käytännön elämässämme.

Esimerkiksi, jos uskomme sairauteen, niin olemme sairaita. Siksi, kun lääkäri tekee sairausdiagnoosin, niin potilaan oireet usein pahenevat, sillä potilas uskoo nyt vahvasti lääkärin uskomukseen, eikä ”tiedä” olevansa korkeamman minänsä taajuudella terve. Ja siksi sairaana tunnemme negatiivisia tunteita, jotka siis kertovat, että oma uskomuksemme sairauteemme on todellisuudessa väärä, negativisten tunteidemme luomus. Lääkkeet ja hoidot eivät silti ole suinkaan aina paha asia, sillä jos uskomme lääkkeiden ja hoitojen parantavan meidät, niin näin usein myös tapahtuu. ”Helpoin mahdollinen polku” kohti paranemista voi siis aivan hyvin olla lääketieteellinen hoito – jos siis uskomme lääketieteeseen. Mutta aivan yhtä hyvin voimme parantua reikihoidon, itsesuggestion tai homeopatian avulla, jos uskomme niihin. Sillä sairaus itsessään johtuu vastustuksestamme, ja siitä että emme usko omaan kaikkivoipaisuuteemme. Eli sairaus, jonka negatiivinen uskomus on luonut, voi positiivinen uskomus vastaavasti myös aina parantaa. Sillä kyse kaikessa, mitä elämässämme koemme, on vain ja ainoastaan värähtelytaajuuksista.

Universumi tai ”jumala” ei siis ole meitä kohtaan vihamielinen tai armollinen, vaan me itse olemme itseämme kohtaan joko julmia tai lempeitä. Eli meillä jokaisella on vastuu omasta elämästämme, ja siitä, mitä itse itsellemme luomme.

Älä kuitenkaan suhtaudu tähän vastuuseen siten, että jos et ole onnistunut manifestoimaan toiveitasi, niin pidät itseäsi ”huonona tietoisena luojana”. Sillä luominen ei ole tietoista suorittamista, vaan sallimista, vastaanottamista. Todella moni ihminen kärsii elämässään aivan turhaan siksi, että ei arvosta ja rakasta omaa itseään, vaan on itsekriittinen, ja jopa julma itseään kohtaan. Eli jos haluat naittia elämästäsi, niin sinun tulee ennen muuta hyväksyä oma mittaamaton arvosi, ja oma ”jumaluutesi”, ja että sinulla on oikeus vastaanottaa elämältä ja universumilta aivan kaikki, mitä toivot.

Eli ainoa asia,johon sinun tulee suhtautua vakavasti – eikä vakavuus tarkoita tässä siis matalaa tunnetilaa ja ankaruutta – on se, että olet itse joka hetki vastuussa siitä, tunetko itsesi arvokkaaksi, vai arvottomaksi. Eli kukaan muu ihminen, tai ”korkeampi olento”, ei voi koskaan vaikuttaa sinun omaan värähtelytaajuuteesi, vaan sinun tulee itse rakastaa itseäsi täysin ehdoitta, YMMÄRTÄÄ olevasi Luoja. Ja tämä täysin pyyteetön rakkautesi omaa itseäsi kohtaan saa sinut rakastamaan myös kaikkia ja kaikkea muuta, sillä rakastaessasi itseäsi ilman ehtoja tiedostat, että olet erottamaton osa kaikkeutta, etkä tuolla korkean tietoisuuden tasolla ykinkertaisesti voi tuntea muuta, kuin puhdasta rakkautta – siis myös kaikkia muita ihmisiä kohtaan.

Olet siis korkeamman tietoisuuden, Lähteen, Kaiken Mikä On, ulottuvuus, ja siten oikeutettu vastaanottamaan omaan elämääsi aivan kaiken, mitä haluat. Ja korkeassa tunnetilassa pystyt ymmärtämään, MITÄ haluat, sillä toiveidesi kokonaisuus on täydellinen muodostelma kaikista erillisistä toiveistasi, ei siis välttämätä yksittäinen toive, jonka juuri nyt rationaalisessa mielessäsi tiedostat. Ja siksi, kun sallit itsellesi tällaisen ”sydämesi toiveen”, niin tuo toive tuntuu aina paljon upeammalta, kuin mistä olit uskaltanut edes unelmoida. Ja se johtuu siis siitä, että olet hyvin pitkän ajan kuluessa muovannut toivettasi kaikilla yksittäisillä toiveillasi.

Toiveidesi virta löytää siis aina uomansa. Jos sen edessä on esteitä, eli jos et itse aina täysin tunne omaa arvosi, niin toiveidesi virta löytää silti aina väylänsä, helpoimman MAHDOLLISEN. Tuo väylä saattaa olla mutkikas, jolloin toiveesi tarkentuu, hioutuu ja jalostuu negatiivisten kokemusten ansiosta vielä lisää, mutta toiveesi ja unelmasi eivät silti koskaan katoa, vaan ne pysyvät ikuisesti omaisuutenasi. Siksi, jos näkisit kaikki omat luomuksesi, kuten korkeampi minäsi ne juuri nyt näkee, niin häikäistyisit. Ja siksi on parempi, että et vastaanota kaikkia toiveitasi yhdellä kertaa, vaan vähitellen, kun olet valmis itse kunkin niistä vastaanottamaan. Mutta voit silti sallia itsellesi monin verroin enemmän unelmiasi, kuin mitä tähän saakka olet sallinut.

Ja tietoisena Luojana tiedät, miten se on mahdollista: Iloitsemalla elämästä, arvostamalla kaikkea, mitä sinulla jo on, rakastamalla itseäsi ja kaikkia muita, ja koko universumia, ilman mitään ehtoja. Koska sinä OLET RAKKAUS.

26.3.2019

Päästä irti huolistasi ja luota elämään – jokainen sisäänhengityksesi on täynnä mahdollisuuksia

Elämän tarkoitus ei ole kärsiminen, vaan toiveidemme tarkentuminen ja toteutuminen, ei-toivotun kokemusten kautta. Ei siis ole tarkoitus, että hyväksyt asiat, joista et pidä, vaan tarkoitus on, että reagoit ei-toivottuun, ja annat ongelmat sen jälkeen heti universumin ratkaistaviksi. Eli että luotat siihen, että aivan kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu aina lopulta sinun parhaaksesi. Ja että kaikki se, mitä et elämääsi halua, luo sitä, mitä haluat.

Joskus alamme tietoisina luojina pelätä negatiivisia tunteitamme, ja tuomita itseämme niistä, koska tiedämme, mihin ne johtavat, mutta tällaiseen itsekritiikkiin ei ole mitään syytä. Havaitse matala tunnetaajuutesi, mutta älä jää siihen kiinni tuomitsemalla itseäsi, vaan keskitä vain huomiosi myönteisiin asioihin.

Eli se,että koet negatiivisen tunteen jossain tilanteessa, ei ole paha asia, vaan negatiivinen tunteesi vain paljastaa sinulle itsellesi, että negatiivisen tunteesi jatkuminen kertoo, että lähdit kulkemaan väärään suuntaan. Eli kokiessasi ahdistusta, vihaa tai pelkoa, niin viesti korkeammalta minältäsi on: Päästä irti, keskitä huomiosi muualle. Älä siis anna vetovoiman lain tuoda luoksesi enää lisää matalassa taajuudessa värähtelevää, vaan anna negatiivisen tapahtumaketjun vain haihtua pois. Sillä vain sellainen ei-toivottu tapahtumaketju saa vetovoiman lain vaikutuksesta voimaa, johon kiinnität huomiosi, johon siis keskität ajatuksesi ja tunteesi.

Muista aina, että luot todellisuuttasi uudeksi JOKA HETKI. Eli sinulla on joka sekunti mahdollisuus luoda seuraava hetkesi, joko paremmaksi tai huonommaksi, riippuen siitä, keskitätkö huomiosi positiiviseen,vai negatiiviseen. Eli jos lähelläsi on vaikkapa ahdistunut, pelokas tai riitaa haastava ihminen, niin voit ”sammuttaa” hänen negatiivisuutensa joko ajattelemalla tuota ihmistä myötätunnolla – tai kohdistamalla ajatuksesi mihin tahansa muuhun asiaan, joka on joko neutraali, tai positiivinen.

Tai jos sinulta puuttuu jotakin elämästäsi, ja koet pelkoa tai epätoivoa, niin älä keskitä ajatuksiasi pelkoon, puutteeseen, äläkä menneisiin epäonnistumisiin, vaan ajattele vain sellaisia asioita, jotka elämässäsi ovat hyvin. Et voi koskaan ”ajatella pois” pelkoasi ja ahdistustasi, sillä voimme vain vetää puoleemme asioita, emme iis voi koskaan päästä eroon siitä, jota parhaimmillaan ajattelemme. Mutta emme myöskään voi ajatella yhtä aikaa sekä positiivista että negatiivista asiaa,ja juuri tässä tosiasiassa on positiivisen ajattelun valtava voima.

Voit siis sallia korkeamman tunnetilan kohdistamalla ajatuksiasi tietoisesti positiiviseen, mutta voit myös meditoida hengittämällä syvään, ja keskittymällä hengitykseesi. Kun hengität ulos, niin pysähdy uloshengityksen lopussa, jolloin tunnet olevasi ”tyhjä”. Ja tiedosta sitten sisäänengittäessäsi, kuinka ”uusi elämä” alkaa joka kerta, kun hengität raikasta ilmaa keuhkoihisi – korkeampi minäsi ei nimittäin KOSKAAN katso taaksepäin,eikä arvostele tai tuomitse aiempia valintojasi. Pyri siis tiedostamaan, kuinka jokaisella sisäänhengitykselläsi luot itsesi ihan konkreettisesti ”uudeksi”. Eli aina kun keuhkosi täyttyvät uudelleen, niin hengität sisään myös täysin uusia mahdollisuuksia. Ja koska meditaatiossa ajatusmelusi hiljenee, niin tunnetaajuutesi kohoaa automaattisesti, eli voit olla varma, että luot tuleviin hetkiisi positiivista, eli käynnistät meditoimalla positiivisen tapahtumaketjun. Ja jokainen hetkesi korkeassa tunnetilassa kohottaa myös ns. yleistä tunnetaajuuttasi, johon olet ”sopeutunut”. Eli jokainen positiivinen ajatuksesi ja tunteesi vaikuttavat kirjaimellisesti samoin, kuin laittaisit ”rahaa pankkiin”,oli tuo ”raha” sitten mitä tahansa, jota toivot.

Jos uloshengityksesi lopussa, eli kohdassa, jossa olet ”tyhjä”, ajattelet hetken ongelmaasi, niin tarkkaile tunnereaktiotasi. Jos tunnet tuolla hetkellä vihaa tai surua, niin tunteesi ”purkaa” vastustustasi eli resistanssiasi, eli tunteesi kertoo siitä, että kohoat ongelmasi suhteen voimattomuuden ja epätoivon taajuudelta ylemmäs. Eli negatiivinen tunnemuistosi ”puhdistuu” tuolla hetkellä. Itku ja viha ovat siis tässä tilanteessa positiivisia tunteita, sillä ne kohottavat sinua täydellisen arvotomuuden ja avuttomuuden tunteista ylemmäs, ja olet jo matkalla kohti toiveikkuutta, ja muita korkeampia tunnetiloja.

Voimasi tietoisena luojana on aina tässä hetkessä. Älä siis koskaan takerru menneisiin epäonnistumisiin ja pettymyksiin, vaan luo ja vastaanota joka hetki kaikkea sitä, mistä olet unelmoinut.

25.3.2019

Positiivinen tunnetila on ainoa päämääräsi – siksi jokainen elämäsi hetki on suunnattoman arvokas aarre

”Tietoinen luominen” on toiveiden sallimista eli vastaanottamista, mutta jos olemme matalassa tunnetilassa, niin tulkitsemme sanan ”tietoinen” siten, että meidän tulee ”yrittää luoda”. Samaan tapaan, kuin itsensä negatiivisten tunteiden vallassa heikoksi ja syntiseksi tunteva kristitty kokee velvollisuudekseen ”anella jumalalta armoa”, vaikka profeetta Jeesus julisti todellisuudessa rakkauden sanomaa ja sitä, että me olemme itse korkeamman tietoisuuden ulottuvuus, eli ”jumalia”.

Sanojen ja vertauskuvien merkitys siis muuttuu aina sen mukaan, missä tunnetilassa itse niitä tulkitessamme olemme. Ja siksi myös uskonnot ja niiden opit näyttäytyvät aivan erilaisina korkeassa ja matalassa tunnetaajuudessa oleville ihmisille. Ja siksi myös uskonnollisten oppien tulkitsijoiden tunnetilat ovat aikojen saatossa muuttaneet monen uskonnon alkuperäisen, todellisen opin, aivan toisenlaiseksi.

Tietoinen luominen ei siis ole luomisen ”yrittämistä”, vaan luomuksien sallimista. Sillä universumi ja vetovoiman laki huolehtii aina manifestaatioista, eli toiveidemme toteuttamisesta – meidän tehtävämme on siis vain salllia itsellemme toiveemme toteutumisen mahdollistava tunnetila – ja toimia ainoastaan inspiroituneina.

Eli siksi korkea tunnetila on todellakin ainoa manifestaatio, johon meidän tulee pyrkiä. Ja jos olemme hyvin matalassa tunnetilassa, niin meidän tulee olla lempeitä itsellemme, ja sallia tunnetaajuutemme kohoaminen vähitellen, käymällä koko tunneskaala läpi. Emme siis voi ”hypätä” esim. suoraan masennuksesta ilon ja rakkauden taajuudelle, vetovoiman laki ei mahdollista sitä. Masennuksesta nousemme ensin pelon, huolen ja vihan kautta katkeruuden, koston, turhautumisen ja kärsimättömyyden taajuuksille. Ja sen jälkeen ylös toivon, uskon, ja lopulta tiedon ja pyyteettömän rakkauden taajuudelle.

Älä siis koskaan yritä suunnitella tai tehdä mitään matalasta tunnetilasta käsin, vaan pyri aina ensin tuntemaan positiivisia tunteita. Ja oli tilanteesi kuinka haastava tahansa, niin ajatusten keskittämisellä tietoisesti positiiviseen onnistut tässä. Sillä myös maailma ja muut ihmiset ympärilläsi käyttäytyvät siten, kuin mitä SINUN tunnetaajuutesi mahdollistaa. Siksi kohtaat vihaisena pääosin vihaisia ja pelokkaita ihmisiä, kun taas iloisena kohtaat iloisia ja rakastavia ihmisiä. Jos joskus kohtaat iloisessa mielentilassa vihaisen ihmisen, niin universumi tarjoaa sinulle silloin mahdollisuutta ”puhdistaa” joku negatiivinen tunnemuistosi, jolloin voitkin arvostaa kokemaasi negatiivista kokemusta (ei-toivottu luo aina toivottua).

Älä siis murehdi uraasi, rahavaikeuksiasi, yksinäisyyttäsi, tai yli päätään mitään, mitä odotat tapahtuvaksi ”tulevaisuudessa”. Sillä tulevaisuutta ei ole koskaan olemassa, nykyhetkesi muuttuu joka hetki tulevaisuudeksesi, ja tuo tuleva nykyisyys on värähtelytaajuudeltaan aina juuri sellainen, kuin millainen on juuri nyt kokemasi nykyhetki. Ja nykyhetki taas on aina jo menneisyyttä, ”jo manifestoitu”.

Muista myös, että joka ikinen korkeassa tunnetilassa viettämäsi sekunti kohottaa tunnetilaasi myös pysyvästi, eli yksikään iloinen hetki elämässäsi ei ole koskaan turha, vaikka se päättyisikin nopeasti! Surullisetkaan hetket eivät ole turhia, sillä ne luovat positiivisia asioita tulevaan, mutta negatiivisten tunteiden vallassa eläminen saa aikaan vain turhaa kärsimystä.

Eli jos sinulla on hyvin vahvoja, kokemusperäisiä uskomuksia ja pelkoja jonkin asian puutteesta elämässäsi, niin hyvin lyhytkin korkean tunnetilan kokemus heikentää näitä negatiivisia uskomuksia. Kun et keskity yksityiskohtaisesti sellaisiin toiveisiin, joiden toteutumiseen et usko, vaan ajattelet elämääsi ja toiveitasi yleisemmin, niin negatiiviset uskomuksesi eivät sillä hetkellä aktivoidu. Uskomuksemme ovat vain asioita, joita toistuvasti ajattelemme – ja jos emme enää ajattele niitä, niin ne lopulta lakkaavat olemasta.

Esimerkiksi: Jos tarvitset rahaa, niin älä ole huolissasi, MITEN saat rahaa, vaan ajattele, että ”olisipa mukavaa, jos taloudellinen tilanteeni jossain vaiheessa paranisi”. Tai: ”Monen muun, samassa tilanteessa joskus olleen ihmisen rahatilanne on parantunut, eli on täysin mahdollista, että myös minun taloustilanteeni paranee”. Tai: ”Olen ollut aiemmin itsekin tilanteessa, jossa olen hartaasti toivonut jotakin, ja jo seuraavana päivänä toiveeni onkin ollut yhtäkkiä totta, vaikka en edellisenä päivänä voinut uskoa sen voivan ehkä koskaan toteutua”.

Vähitellen todellinen, korkean minäsi korkeassa tunnetilassa värähtelevä todellisuus alkaa dominoida elämässäsi, ja alat manifestoida monia toiveitasi lähes välittömästi.

Tietoinen luominen on siis sallimista ja vastaanottamista, iloinen huvimatka ”jalat irti maasta”, resonanssissa oman korkeamman minäsi kanssa. Eli pyri aina vain tuntemaan positiivisia tunteita, eli tekemään rauha nykyhetkesi kanssa, vaalimaan jokaista hetkeä elämässäsi kuin suunnatoman arvokasta aarretta. Vetovoiman laki ja korkeampi minäsi huolehtivat siitä, että toiveesi toteutuvat.

Sinä Olet Luoja, ja koko universumi on olemassa sinua varten.

24.3.2019

Itsekkyys korkeamman tietoisuuden näkökulmasta

Emme voi arvostaa muita ihmisiä, jos emme arvosta omaa itseämme. Silti ”itsekkyys” käsitetään negatiivisena asiana, kun taas ”epäitsekkyys” positiivisena.

Jokainen meistä ymmärtää sanat omalla tavallaan, sillä sanat ovat aina pelkkää semantiikkaa – eli sanojen merkitys on sellainen, jollaisen sanoille itse annamme – mutta ”itse” on kuitenkin korkeamman minämme näkökulmasta korkeampi minämme, ja samalla meidän kaikkien yhteinen korkeampi tietoisuus.

Se, että olemme usein tunnetasolla matalassa taajuudessa, eli erossa puhtaan positiivisen energian taajuudesta, ei tee kuitenkaan matalassa taajuudessa olevasta olevaisuudestamme ”totta”, vaan todellinen olemuksemme on korkeampi minä, eli ”itseys”.

Itsekkyys on siis tässä mielessä luomisen elinehto. Eli niin ihmis- , eläin- kuin kasvimaailmassakin itsekkyys mahdollistaa luomisen, vaikka samalla kaikki olevainen, eli Kaikki Mikä On on myös yhtä, samaa, universumia ylläpitävää, ja korkeaa värähtelytaajuutta ilmentävää henkeä.

Oma vapaa tahto, ja ilon ja rakkauden, eli oman korkeamman olevaisuutemme etsiminen, mahdollistaa siis kaiken luomisen, sillä toivoessamme jotakin – mitä tahansa – pyrimme aina tuntemaan korkeita tunnetiloja. Jos olemme hyvin matalassa tunnetilassa, kuten vaikkapa masennuksen tilassa, niin pyrimme silloinkin löytämään helpotuksen tunteen tunnetilaamme kohottamalla, ja masennusta korkeampi tunnetila on viha. Ja vihakaan ei ole mahdollista, ilman ”itsekkyyttä”, sillä vihainen ihminen ei tunne enää täydellistä arvottomuutta, kuten masentunut, vaan puolustaa itseään ja omaa arvoaan.

Ja tästä, matalien tunnetaajuuksien itsekkyydestä, onkin syntynyt mielikuva, että kaikki itsekkyys ja ”itsen rakastaminen” olisi pahasta. Tämä mielikuva ja tulkinta on siis kuitenkin aivan väärä. Emme koskaan voi rakastaa ja arvostaa muita ihmisiä, ellemme ensin rakasta ja arvosta itseämme. Sillä kokiessamme arvottomuutta meillä ei ole mitään annettavaa muille ihmisille, eli vain olemalla itse korkeassa tunnetilassa voimme auttaa matalammassa tunnetilassa olevaa kanssaihmistämme. Rakkaus, eli korkea tunnetaajuus, dominoi aina universumissa. Ja jos emme koe myötätuntoa itseämme kohtaan, niin emme tunne sitä myöskään muita kohtaan. Ja tämä siis johtuu siitä, että olemme kaikki yhtä KORKEAMMAN minämme taajuudella, eli todellinen itseytemme resonoi toisen ihmisen todellisen itseyden kanssa silloinkin, kun meidän molempien oma tunnetila on fyysisessä ”tietoisuudessamme” matala.

Pyri siis aina ensisijaisesti huolehtimaan omasta hyvästä olostasi, ja korkeasta tunnetilastasi, eli älä yritä auttaa muita ihmisiä matalassa tunnetilassa. Et voi auttaa sairasta sairastamalla itse, et voi auttaa hukkuvaa jos et jaksa tai osaa itse uida – etkä voi ilahduttaa surevaa suremalla. Me ihmiset usein kyllä etsimme matalassa tunnetilassa ollessamme ”kohtalotovereita”, mutta matalien tunnetilojen jakaminen muiden kanssa ei auta omaa tunnetilaamme kohoamaan. Esimerkiksi vahingonilo on ihan aitoa iloa, mutta vahingonilo on mahdollista siksi, että sitä kokevan tunnetila hieman kohoaa, kun hän näkee kanssaihmisensäkin kärsivän, kuten hän on siis itsekin kärsinyt. Samanlaista tunnetilan nousua kokee siis myös ihminen, joka nauttii kostamisesta ja vihasta. Vihaava, vahingoniloinen tai kostava ihminen ei siis ole ”paha”, vaan hän on vain noussut tunneskaalassa ylemmäs vielä matalammasta tunnetilasta, eli kokee helpotusta vihaamalla muita.

Muista siis aina arvostaa ja rakastaa itseäsi ehdoitta, eli katsoa myös itseäsi aina korkeamman minäsi silmin – siten kykenet pyyteettömään rakkauteen myös kanssaihmisiäsi kohtaan.

23.3.2019

Konkreettisia esimerkkejä ei-toivottujen kokemusten luomista toiveista, jotka voit lunastaa itsellesi

Mitä voimakkaampaa ahdistusta, masennusta, surua, pettymystä tai vihaa tunnet, niin sitä suurenmoisempaa riemua ja ylpeyttä oma korkeampi minäsi tuntee. Kun tunnet mitä tahansa negatiivisia tunteita, niin ainoa ero kahden oman olemuspuolesi välillä on, että sinä ”elät” eli koet elämää juuri nyt matalassa tunnetaajuudessa, kun taas korkeampi minäsi elää ja kokee elämää korkeassa taajuudessa.

Mutta voit ikään kuin jo etukäteen kurkistaa korkeamman minäsi loisteliaaseen ja nautinnolliseen todellisuuteen käymällä konkreettisesti läpi kokemiasi ei-toivottuja tunteita – positiivisesta tunnetilasta käsin. Ei siis niin,että halveksit itseäsi ja tunnet olevasi epäonnistunut ihmisenä, koska et ole omia upeita luomuksiasi vielä itse itsellesi lunastanut, vaan siten, että käännät ”vastoinkäymiset voitoksesi” arvostamalla niitä tietoisesti.

Tässä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten luominen universumissa tapahtuu, eli kuinka ei-toivottu luo toivottua:

Puute rahasta on luonut rahaa joka ikinen kerta, kun olet kokenut rahan puutetta, sillä jokaiseen pyyntöösi on aina vastattu, poikkeuksetta. Velkasi on luonut monin verroin vaurautta suhteessa velkasummaan. Vastaavasti raha, jota sinulla on ollut yli tarpeen, mutta jota et ole osannut arvostaa, on luonut aineettomia asioita, joita arvostat suunnattomasti.

Ruuan puute ja niukkuus on luonut paitsi ruokaa, eli mahdollisuuden ostaa ruokaa, niin usein myös kyvyn valmistaa itse ruokia, joita ”ei rahalla saa” (rakkauden inspiroima ruoka).

Työttömyytesi ja tunteesi ”elämäntehtävän puuttumisesta” ja tarpeettomuudestasi ihmisenä, on tehnyt sinusta kysytyn työntekijän, tai arvostetun auttajan ja neuvonantajan.

Yksinäisyys on luonut toiveidesi kaltaisia ihmissuhteita, ja kyvyn arvostaa ihmissuhteita. Jos olet aloittanut ihmissuhteen ollessasi matalassa tunnetaajuudessa,niin ihmissuhteesi ei ehkä ole aivan toivomasi kaltainen, mutta haasteellinen suhteesi on luonut suhteen, joka on unelmiesi kaltainen (usein tuo ”uusi” suhde on myös vanha suhteesi, mutta ”uudestisyntyneenä”, ja tämä johtuu siitä, että parisuhteen molemmat osapuolet ovat aina toinen toistensa kanssaluojia, ja laajentuvat ja uudistuvat molemmat koko ajan omien toiveidensa vaikutuksesta). Kokemus rakkaudettomuudesta on luonut rakkaussuhteen, jossa koet pyyteetöntä rakkautta. Kokemus petetyksi tulemisesta on luonut uskollisia ihmissuhteita. Kokemus toisen ihmisen hallitsemattomasta raivosta on luonut kokemuksen ihmissuhteesta, jossa voimakkaatkin tunteet ovat hallinnassa.

Viha itseäsi kohtaan, ja riittämättömyyden tunteet, ovat luoneet luoputtomasti aiheita arvostaa ja rakastaa itseäsi. Tuleminen pilkatuksi, haukutuksi ja halveksituksi muiden ihmisten taholta, on luonut samoin paljon asioita, joita muut ihmiset sinussa arvostavat ja kunnioittavat. Vastaavasti, jos itse olet haukkunut muita, tai tuntenut vihaa ja halveksuntaa muita kohtaan, niin olet samalla luonut itsellesi kyvyn tuntea myötätuntoa, pyyteetöntä rakkautta ja arvostusta muita kohtaan. Tai jos olet ollut itse julma muille, niin olet luonut itsellesi kyvyn tuntea pyyteetöntä rakkautta ja lempeyttä.

Kokemasi pelko on luonut kyvyn olla pelkäämättä. Arkuus on tehnyt sinusta rohkean.

Jos olet tuntenut joskus olevasi ulkoiselta olemukseltasi vähemmän viehättävä, niin tämä tunne on luonut sinuun suurenmoista kauneutta, jonka kaikki katsojat havaitsevat (tätä asiaa on tieteellisestikin tutkittu; Ihmiset eivät itse yleensä havaitse itsessään sellaista karismaa, jonka muut havaitsevat, eli me kaikki näemme itsemme ”rumempina”, kuin millaisena muut meidät näkevät).

Tunne osaamattomuudesta jollain elämänalueella on luonut sinulle taitavuutta. Lahjakkuutesi väheksyntä on luonut sekä kyvyn ja mahdollisuudet ilmentää lahjakkuuttasi, että kyvyn arvostaa omaa lahjakkuuttasi.

Jos et ole viihtynyt jossakin asunnossa, niin olet luonut itsellesi toiveidesi kaltaisen asunnon. Jos et ole viihtynyt kaupungissa, niin olet luonut itsellesi asunnon maaseudulla – ja päin vastoin.

Toisten autettavana oleminen on luonut sinusta omavaraisen ja muiden ihmisten auttajan. Muille ihmisille antamasi raha ja lahjat ovat luoneet rahaa ja lahjoja, jotka annetaan sinulle.

Kaikki matkat, joista olet unelmoinut, ovat luoneet unelmiesi matkoja.

Jos olet kokenut oman uskontosi pyhää kirjaa lukiessasi, tai muuten omaa uskontoasi harjoittaessasi, jossain kohtaa negatiivisen tunteen tai ristiriitaisuutta, niin olet luonut selkeyden ja selityksen juuri tuohon asiaan, eli esimerkiksi uskonnollsiet ”vertauskuvat” avautuvat sinulle, tai matalassa tunnetilassa syntynyt uskonnollinen oppi erottuu korkean taajuuden puhtaasta opista. Kaikki muita uskontoja kohtaan tuntemasi torjunta tai halveksunta on luonut ymmärrystä noita muita uskontoja kohtaan, ja tilanteita, joissa ymmärät noiden muiden uskontojen harjoittajien näkökulman.

Kaikki muita rotuja tai kansallisuuksia, tai toista sukupuolta tai erilaista seksuaalista suuntautuneisuutta kohtaan tuntemasi negatiiviset tunteet ovat luoneet mahdollisuuksia kokea nuo toiset kansallisuudet, rodut, seksuaaliset suuntautumiset ja niitä ilmentävät ihmiset, ja toinen sukupuoli positiivisena.

Näitä esimerkkejä on tietysti loputtomasti. Mutta keskittymällä tietoisesti negatiivisten kokemustesi ja tunteidesi arvostukseen voit siis lunastaa kunkin negatiivisen kokemuksesi luoman positiivisen, eli toivomasi asian. Eli olet luonut kaikella ei-toivotulla – siis JOKA IKINEN KERTA negatiivista tunnetta tuntiessasi – ei-toivomasi vastakohdan, eli toivotun. Ja jos edelleen koet elämässäsi ei-toivottua, niin kyse on vain siitä, että et vain havaitse ja ota vastaan luomaasi toivottua, koska tunnetaajuutesi on juuri nyt matalampi.

Ja tässä tilanteessa ainoa asia, joka on sinun tehtäväsi – universumi hoitaa kaiken muun – on tuntea iloa kaikista luomuksistasi, rakkautta ja arvostusta itseäsi ja upeita saavutuksiasi kohtaan, muistelematta koskaan MITÄÄN aiemmin kokemaasi negatiivista tunnetta tai kokemusta negatiivisessa tunnetilassa, sillä menneellä ei ole koskaan mitään merkitystä negatiivisessa mielessä. Eli mennyttä siis ei ole edes OLEMASSA negatiivisessa mielessä, vaan kaikki koskaan kokemasi negatiivinen on muuttunut luomiprosessissa positiiviseksi!

Eli olet kirjaimellisesti oman elämäsi alkemisti: Olet muuttanut omilla ei-toivotuilla kokemuksillasi, ja tuntemillasi negatiivisilla tunteilla kaiken romun kullaksi, kaiken negatiivisen positiiviseksi, kaiken vihan rakkaudeksi, kaiken pelon rohkeudeksi, kaiken pettymyksen konkreettisiksi saavutuksiksi, kaiken puutteen runsaudeksi.

Tunne siis iloa juuri nyt, etsi tietoisesti syitä iloon, ja kohteita rakkauden tunteillesi, kevennä sydäntäsi, usko ja luota. Älä ole kärsimätön, älä ole huolissasi. Nauti jokaisesta hetkestä ja unelmoi, arvosta kaikkea mitä koet elämässäsi juuri nyt. Sillä huominen tulee olemaan juuri sellainen, kuin millaisena koet tämän hetken. Kaikki toiveesi on kuultu, ja ne ovat jo matkalla luoksesi.

Sinä olet suunnattoman arvokas sielu, universumin keskipiste. Sinä Olet Luoja.

20.3.2019

Emme ole syntyneet maailmaan suorittamaan ja saamaan asioita valmiiksi, vaan olemme syntyneet nauttimaan elämästä

Monella meistä on kokemus, että nuorempana toiveemme toteutuivat usein välittömämmin, ja kysymyksiimme löytyi vastaus nopeammin. Tämä johtuu siitä, että nuoremmalla ihmisellä on vähemmän negatiivisia kokemuksia ja tunnemuistoja, jotka aiheutaisivat epäuskoa ja tunnetaajuuden laskua. Innostuksestamme alkunsa saavat positiiviset tapahtumaketjut nousevat ”siivilleen” helpommin, ollessamme nuoria. Mutta tunne toiveiden välittömämmästä toteutumisesta johtuu usein myös siitä, että vanhemman ihmisen todelliset toiveet, eli ns. sydämen toiveet, ovat usein jalostuneet monisyisemmiksi, kuin nuoremmilla. Eli jos ajatellaan korkeamman minämme taajuutta paikkana, johon kerääntyvät koetun elämämme seurauksena ainesosat, joista on määrä syntyä lopulta herkullinen ”leivonnainen”, niin olemme vanhemmiten, vuosien ja vuosikymmenten aikana, keränneet korkeamman minämme taajuudelle jo todella paljon toiveita, eli ”ainesosia”, joiden merkitystä kokonaisuuden osina – saati lopullista toivettamme – emme itsekään oikein pysty ymmärtämään. Ennen kuin vasta jälkeen päin, sydämemme toiveen lopulta toteuduttua. Ja joskus ymmärrämme kaiken kokemamme merkityksen vasta palatessamme takaisin fyysiseltä tasolta korkean tietoisuuden tasoon, sillä meillä on aina vapaa tahto – myös siis siinä mielessä, elämmekö korkeassa taajuudessa, vai matalassa. Eli oivallammeko ja vastaanotammeko oman elämämme merkityksen, vai vastustammeko tuota tietoa.

Usein tällainen ”epätietoisuuden” vaihe, jossa ihminen saattaa kokea jopa voimakkaita toivottomuuden ja elämänhalun menettämisen tunteita, saattaa tulla myös sellaiselle henkilölle, joka jo ymmärtää olevansa tietoinen luoja. Sillä se elämäntehtävä, joka siis on tällaisen henkilön varsinainen, syvällinen sydämen toive, voi olla niin merkittävä, että ns. tavallisen elämän saavutukset, ja esim. maineen ja kunnian tavoittelu ja suorittaminen, eivät enää sovi siihen.

Ja toisaalta: Hieman vanhempana tietoisena luojana havaitset monen arkipäiväisen toiveesi manifestoituvan lähes välittömästi, eli luet esim. perheenjäsentesi ajatuksia, ”tiedät asioita” etukäteen, ja eläimet tuntuvat olevan usein resonanssissa korkean tunnetilasi kanssa. Ja viihdyt hyvin myös pienten lasten kanssa, koska heidänkin tunnetilansa on korkea, eli ”maailma ei ole sitä vielä madaltanut”.

Ns. henkiset, syvällisemmät sydämen toiveet, saattavat olla peräisin myös kauempaa, kuin tästä elämästä, mistä on syntynyt joihinkin uskontoihin ja filosofioihin käsitys sieluniästä, eli että esim. ”nuori sielu” olisi uraorientoituneempi, ”kypsä sielu” uskonnollisesti fanaattisempi, ja”vanha sielu” uskonnollisesti vapaamielisempi. Olemme kuitenkin kaikki korkean tietoisuuden tasolla yhtä, eli ei ole tarkoituksenmukaista eritellä, KUKA meistä on nuori, ja kuka vanha sielu, vaan kyse on tähän elämään valitsemastamme roolista ja olemuksesta, tavasta ilmentää ja tulkita elämää. Useinhan sieluniän käsite nähdään ikään kuin arvohierarkiana, mistä siis ei ole lainkaan kyse, koska olemme kaikki korkeamman minämme taajuudella samaa henkeä, ja elämme siis korkeassa tietoisuudessa tälläkin hetkellä, ei-eriytyneinä.

Eli kun usein kerrotaan vitsiä ns. henkisesti sairaista, jotka kuvittelevat olevansa Jeesus, Elvis tai Napoleon, niin itse asiassa he saattavat ilmentää juuri noiden henkilöiden elämää ja henkeä, joko matalan tai korkean tunnetaajuuden manifestaatioita noiden edesmenneiden kuuluisuuksien kokemuksista. Myös ns. kummitukset ovat tällaisia ajatus- , kokemus- ja tunnetason manifestaatioita. Sillä kaikki mitä on koskaan ajateltu, sanottu tai koettu, on ikuisesti olemassa, koska tunteemme ovat aina värähtelyä ja manifestatatioita, samoin ajatuksemme ja sanamme. Siksi esimerkiksi persoonalliseen paholaiseen uskova voi myös kokea ”pahan” olemassaolon konkreettisesti, ja enkeleihin uskova vastaavasti enkelimanifestaatiot.

Mutta yksittäisen ihmisen sielutasolla toivoma rooli elämässä voi siis olla esim. henkisenä opettajana toimiminen, ja sellainen rooli saa siis aikaan elämäntpahtumia, jotka eivät ole läheskään aina yhteiskunnallisesti,tai maallisessa mielessä arvostettuja, mutta kokemuksellisesti, tunnetasolla ja universumin laajentumisen ja tietoisuuden kohoamisen näkökulmasta suunnattoman arvokkaita. Opettajan roolin valinnut on siis sielutasolla toivonut esimerkiksi kokevansa paljon inhimillisessä mielessä ”raskaita” kokemuksia, koska opettajan on käytävä itse läpi asioita, jotta hän voi opastaa myös muita kohtaamaan tuollaiset tilanteet. Emmehän voi opettaa muille mitään sellaista, jota emme itse ole tunnetasolla kokeneet. Esimerkiksi myötätunnon kokeminen aidosti vaatii voimakkaita, ikään kuin puhdistavia tunnetason kokemuksia.

Jos siis olet tiedostanut syntyneesi tällaiseen opettajan rooliin, ja kaikki tietoiset ”maalliset toiveesi” eivät aina tunnu toteutuvan, niin arvosta elämääsi ja kaikkia kokemuksiasi suuresti, sillä päämääräsi on paljon korkeammalla, kuin mitä rationaalisessa mielessäsi, ja matalissa tunnetaajuuksissa ollessasi, pystyt aina ymmärtämään. Luota aina silti universumiin, iloitse siitä, että aistit valon elämässäsi voimakkaampana, koska olet kokenut myös keskimääräistä voimakkampaa pimeyttä. Luottamalla, uskomalla ja iloitsemalla pystyt kuitenkin sallimaan itsellesi korkean tunnetaajuuden, olosuhteista riippumatta, eli siinä mielessä olet saavuttanut ”tavoitteeesi”, sillä olet saanut tiedon universumin laista, ja sen myötä kyvyn hallita omaa luomisvoimaasi ja omia tunteitasi. Ja se on kaikkein suurin lahja, mitä universumi voi kenellekään ihmiselle antaa.

Eikä tällainen tärkeä henkinen tehtävä estä sinua nauttimasta myös elämän materiaalisista puolista. Materiaalinen on itse asiassa kaikkein henkisintä olevaisuutta, sillä kaikki materia on syntynyt alunperin hengestä, eli on tunne- ja ajatusmanifestaatiota. Eli kaikkea sitä runsautta, mitä meidän maapallollamme on ja elää, ei ole tuotu ”muualta”, muilta galakseilta, vaan kaikki luominen on tapahtunut täällä.

Ja se, joka on tunnetasolla yhteydessä universumin korkeimpaan tietoisuuteen, on voimakkaampi ja vaikutusvaltaisempi, kuin miljardit muut. Iloitse siis siitä, että olet ”vihitty” tähän tietoon, ja ioitse siitä, että voit auttaa myös kanssaihmisiäsi oivaltamaan oman luomisvoimansa – slloin, kun he ovat valmiita tuon tiedon vastaanottamaan. Muista kuitenkin, että jos henkilö ei ole tarpeeksi korkealla tunnetaajuudella, eli laajentunut riittävästi, ottamaan tätä tietoa vastaan, niin et voi sitä hänelle antaa. Eli puhu aina vain omasta näkökulmastasi, niille, jotka ovat valmiita kuuntelemaan, et tarvitse temppeleitä etkä uskontoja sanomasi välittämiseen. Ne, jotka ovat valmiita vastaanottamaan tiedon universumin laista, löytävät tuon tiedon luokse itse.

Emme siis ole syntyneet tähän mailmaan suorittamaan asioita, ja saattamaan kaikkea valmiiksi – emmekä ole syntyneet korjaamaan maailmaa tai omaa elämäämme, sillä mikään ei tule koskaan valmiiksi, eivätkä maailma ja elämä ole ”rikki”. Olemme ikuisella matkalla, jossa tavoitteenamme on aina ja joka hetki saavuttaa jotakin ”enemmän”. Tulla omaksi, laajentuneeksi itseksemme, omien toiveidemme luomukseksi.

Olet siis syntynyt nauttimaan elämästä, iloitsemaan luomisesta. Rentoudu, ja nauti matkasta, universumi tarjoaa sinulle iloisia yllätyksiä joka hetki – jos vain olet itse ilon taajuudella, ottamassa niitä vastaan.

19.3.2019

Onnellisuus on sitä, että olemme tasapainossa korkeamman minämme laajentumisen kanssa

Jos olet jo hyvin pitkään tavoitellut jotakin, ja saavuttanut kaiken epäuskosi ja vastustuksesi jälkeen pisteen, jossa olet vihdoin valmis luopumaan kaikesta yrittämisestä ja negatiivisista tunteista, ja vain sallimaan itsellesi luomistyösi tulokset, niin koet aivan kuin tunteen, että et enää oikeastaan haluakaan sitä, mitä olet tavoitellut. Ja juuri sillä hetkellä toiveesi pääsee toteutumaan. Eli ponnistelu negatiivisesta tunnetaajuudesta käsin on lopultakin opettanut sinulle, että emme ole syntyneet maan päälle kärsimään, vaan nauttimaan elämästä. Ja vaikka tavoittelemmekin ikuisesti jotakin, joka on ”enemmän” kuin se, mitä meillä jo on, eli jo manifestoimamme asiat, niin meidän ei silti koskaan tarvitse olla kovin kaukana omasta laajentuneesta itsestämme. Eli meidän ei tarvitse tuntea negatiivisia tunteita, ja kieltää siten itseltämme toivomiamme asioita, vaan voimme elää sallimalla joka hetki itsellemme iloisia yllätyksiä, lahjoja universumilta.

Jos olet korkeassa tunnetilasa ja näet ”merkkejä” ympärilläsi, niin kyse on juuri näistä lahjoista. Korkeampi minäsi tarjoilee näitä iloisia yllätyksiä ja todisteita synkronismista – siis siitä, että kaikki liittyy kaikkeen, et ole koskaan yksin ja olet aina polullasi – koko ajan ja kaikkialla missä liikut. Eli ikään kuin pieniä ihmeitä tapahuu koko ajan kaikkialla, mutta aina et vain havaitse niitä, jos oma tunnetaajuutesi on matala. Jos siis olet korkeassa tunnetilassa,ja havaitset erikoisia numeroarjoja, kiinnität huomiota mainostauluun, jolla tuntuu olevan sinulle ”viesti”, jos linnut tuntuvat ”puhuvan” sinulle – niin kaikki nuo viestit ovat korkeamman minäsi kannustusta: ”Unelmasi on toteutumassa!” Ja koko universumi siis iloitsee jo tulevasta.

Suurin osa ihmiskuntaa luo elämäänsä tarpeettoman kärsimyksen kautta, ja siksi kärsimyksestä ja ”negatiivisten tunnetaajuuksien kestämisestä ja sietämisestä” on tullut ihmiskunnan kokemushistorian myötä ns. sankarillista. Tällainen sankaruus on kuitenkin aina matalan tunnetaajuuden tulkinta, eli ihmiset, jotka eivät koe itse elämäniloa kuvittelevat, että ihmiselämän ainoa tarkoitus on kärsimyksellä saavutettu sakaruus. Se, miksi ihmiskunta on kuitenkin myös saavuttanut paljon toivomiaan asioita, johtuu suurelta osin siitä, että jos toive on tarpeeksi voimakas, niin edes epäuskomme, täysin väärä kuvitelmamme omasta heikkoudestamme ja rajallisuudestamme, taistelumme muiden ihmisten toiveita vastaan, jatkuva kilpailu maapallon tarjoamista rikkauksista ja resursseista, joiden niin ikään kuvittelemme olevan rajalliset – eli sanalla sanoen: negatiiviset tunteemme – eivät voi lopulta enää estää toiveidemme toteutumista. Eli kaikki toiveemme toteutuvat lopulta aina, vaikka vastustaisimme niitä kaikin voimin – pysymällä itse negatiivisessa tunnetaajuudessa.

Onnellisuus on siis sitä, että pysymme ikään kuin oman laajentumisemme tahdissa, eli sallimme ja otamme vastaan toiveitamme sitä mukaa, kun niitä toivomme. Sillä jokainen toiveemmekin on jo manifestaatio, jokainen ajatuksemme ja tunteemme on manifestaatio. Eli mitä tahansa keksimmekin toivoa, niin sen kaiken voi universumi meille myös lahjoittaa. Eli luomus on olemassa jo ENNEN kuin tiedostamme itse toiveemme. Me siis todellisuudessa vastaanotamme omat ajatuksemme ja toiveemmekin korkeammalta minältämme, ei päin vastoin.

Tuo luovuttamisen hetki on siis se piste, josta ”seuraava looginen askel” on toiveemme toteutuminen. Se, miksi ns. suuretkaan toiveemme eivät tunnu manifestaation hetkellä enää valtavilta saavutuksilta, johtuu siis siitä, että olemme itse laajentuneet ”toiveemme mukana”, eli olemme itse resonanssissa oman toiveemme, oman laajentuneen minämme kanssa.

Jos olemme taistelleet tarpeettoman pitkään,niin saatamme tuntea paradoksaalisti jopa vihaa saavutustamme kohtaan, eli olemme vihaisia itsellemme, koska yritimme liikaa, vaikka olisimme myös voineet vain vastaanottaa. Eli on tärkeää muistaa, että meidän tulee pyrkiä säilyttämään korkea tunnetilamme myös manifestaation jälkeen, eli ARVOSTAA sitä kaikkea, mitä olemme manifestoineet, vaikka polkumme sitä kohti olisikin ollut omien negatiivisten tunteidemme seurauksena kohtuuttoman mutkikas ja vaikeakulkuinen.

Onnellisuden suhteellisuus johtuu siis juuri siitä, että riippumatta esimerkiksi henkilön varallisuustasosta, niin jokainen ihminen kokee onnellisuutta vain, jos arvostaa sitä, mitä hänellä on. Eli miljonääri voi joskus olla paljon onnettomampi, kuin ihminen, joka saa juuri ja juuri syödäkseen joka päivä.

Tai hartaasti toivomansa unelmiensa puolison löytänyt ihminen voi muuttua hyvin välinpitämättömäksi ja tyytymättömäksi siinä vaiheessa, kun hän on jo mennyt naimisiin unelmansa kanssa, ja siis saavuttanut tavoitteensa. Siksi on aina todella tärkeää, että löydettyä rakkautta vaalitaan, sillä rakkaus on hyvä esimerkki unelmasta, joka joko on olemassa, tai ei ole olemassa, täysin riippuen omasta tunnetilastamme kunakin elämämme hetkenä!

Kun kyse on rakkaudesta, niin meidän on helppo ymmärtää tunnetilan olennainen merkitys rakkauden jatkumisen kannalta, mutta aivan samalla tavalla myös materiaaliset asiat joko säilyvät meillä, tai me menetämme ne, sen mukaan, arvostammeko ja vaalimmeko niitä, vai suhtaudummeko niihin välinpitämättömästi, ”rakkaudettomasti”. ”Rakennus jossa ei asuta, rapistuu”. Ja ”luonto valtaa nopeasti kaupungin, jossa ei asu ihmisiä”. Tarvitaan siis aina korkeaa tunnetaajuutta, korkeaa värähtelyä, jotta luomukset voivat olla fyysisellä tasolla olemassa. Ja luonnolla ja eläimillä on tuo korkea taajuus, ja siksi maapallokin säilyy ”olemassa”, ihmisten matalista tunnetajuuksista huolimatta – sillä luonto huolehtii tälläkin hetkellä maapallon ekosysteemin tasapainosta, luonnon ja eläinten korkea taajuus dominoi aina. Ja ihmiset voivat siis niin ikään luoda fyysistä todellisuutta vain, jos ovat korkeassa tunnetaajuudessa.

Jos siis olet saavuttanut jonkin unelmasi, niin muista, että vaalimalla unelmaasi myös sen manifestoitumisen jälkeen saat myös pitää unelmasi. Sillä korkea tunnetaajuus ei ole koskaan ”saavutettu etu”, vaan tunnetilamme joka hetki määrittää taajuutemme. Eli aivan kuten rakkaus on olemassa, jos rakastamme, mutta katoaa jos emme rakasta – niin aivan samoin materiaaliset unelmasi ja saavutuksesi sälyvät ilonasi ja kukoistavat vain, jos arvostat niitä.

Eli pyri aina pysyttelemään unelmiesi tahdissa, toiveidesi virran vauhdissa – iloitsemalla jokaisesta elämäsi hetkestä.

18.3.2019

Kuinka voin tunnetasolla uskoa johonkin, johon en aiempien kokemusteni seurauksena enää usko?

Toiveemme ovat olemassa välittömästi, kun niitä toivomme. Mutta jos ne eivät toteudu fyysisessä todellisuudessamme, niin kyse on vain siitä, että olemme itse omine negatiivisine tunteinemme niiden esteenä. Eli jos kuuntelet yhtä radiokanavaa, niin et voi kuulla samaan aikaan toista. Kyse ei siis ole siitä, että joku meitä korkeampi voima sensuroisi ja moralisoisi meidän elämäämme ja toimintaamme, ja arvioisi, milloin olemme ”tarpeeksi arvokkaita” vastaanottamaan toiveemme. Puhumattakaan siitä, että joku meitä täydellisempi olento rankaisisi meitä pahoista teoistamme aiheuttamalla meille siten ”ansaittua kärsimystä”. Vaan vain ja ainoastaan me itse voimme ajoittain pitää itseämme arvottomina, eli tuntea arvottomuutta, ja tuo tunne siis estää toivottujen hyvien asioiden virtaamisen elämäämme. Perusolemukseltamme olemme aina mittaamattoman arvokkaita, ja sellaisina oikeutettuja elämään juuri sellaista elämää, kuin millaista haluammekin elää.

”Toivottomalta tuntuva toive” siis tarkoittaa, että katsomme ikään kuin laput silmillä sitä, minkä olemme jo manifestoineet näkyväksi, näkemättä lainkaan kaikkea sitä, minkä olemme kyllä jo luoneet, mutta jota emme ole vielä itsellemme sallineet. Eli tuijoamme jalkoihimme, jolloin emme näe horisonttiin. Ja jos katselet elämääsi vähänkin taakse päin, kaikkia negatiivisia kokemuksiasi, niin voit ehkä hieman yrittää kuvitella, kuinka suunnattoman ihana ja suurenmoinen on korkeamman minäsi taajuudelle luomasi, toiveidesi todellisuus. Sillä YKSIKÄÄN negatiivinen tunteesi ei koskaan ole ollut turha, vaan ”sijoitus tulevaan”. Ei-toivottujen kokemusten aiheuttama, usein aivan kohtuuton kärsimyksesi, ei ole ollut välttämätöntä, mutta sekään ei siis ole ollut koskaan turhaa. Sillä kaikki ei-toivottu luo aina toivottua.

Mutta niin kauan, kun emme itse tunnetasolla usko tuohon fantastiseen todellisuuteen, niin yhtä kauan se pysyy vain korkeamman minämme todellisuutena. Useimmat ihmiset sallivat itselleen täysin vahingossa pieniä unelmia, eli manifestoivat aina silloin, kun kokevat ilon ja rakkauden tunteita. Mutta niin kauan, kun he eivät tietoisesti tiedosta luovansa – ja sallivansa tai estävänsä – omat luomuksensa itse, niin niin kauan tällaiset ihmiset ottavat vain vastaan eräänlaisia vaatimattomia armopaloja universumilta, tai olettamaltaan ”jumalhahmolta”. Ja samalla he kuitenkin katsovat ihmeissään sellaisia ihmisiä, jotka ovat sallineet itselleen esimerkiksi rahaa, saavutuksia tai mainetta ”reilusti yli oman tarpeensa”, ja pitävät tällaisia henkilöitä joko paljon lahjakkaampina – tai pelkästään onnekkaina, ”oikeiden tähtien alla syntyneinä”.

Sillä esimerkiksi uskontojen moraaliopetukset vaatimattomuuden ja nöyryyden tärkeydestä eivät noihin opetuksiin uskovista tunnu lainkaan olevan suhteessa siihen onnellisuuteen, jota erilaiset ihmisyksilöt maan päällä kokevat. Ja tätä epäloogisuutta onkin sitten uskonnollinen papisto alkanut selittää siten, että ”palkinto odottaa taivaassa”. Mikä on tietysti siinä mielessä totta, että poistuessamme fyysiseltä tasolta tunnetaajuutemme kohoaa välittömästi korkeamman minämme taajuudelle, ja koemme ja elämme todeksi kaiken sen, mitä olemme koskaan toivoneet. Mutta tällaiseen opetukseen uskominen aiheuttaa samalla valtavasti turhaa kärsimystä siksi, että tällaisen uskonnollisen opetuksen omaksuneet eivät tajua itse olevansa se ”jumala”, joka joko sallii itselleen ilon ja nautinnollisen elämän, tai ei salli sitä. Tässä mielessä monet uskonnot levittävätkin eräänlaista sadomasokistista ajattelua, joka tekee uskovista ihmisistä ”fiktiivisen jumalan sätkynukkeja”. Mutta toisaalta tuon opin ovat luoneet ihmiset, jotka eivät itse ole ymmärtäneet universumin lakia, eli ovat opetuksia luodessaan olleet itse matalassa tunnetaajuudessa, siis erossa korkeammasta tietoisuudesta. Heidän tarkoituksensa on siis ollut hyvä, vaikka tulkinta onkin ollut väärä ja vahingollinen.

Esimerkiksi profeetta Jeesuksen oppi on tulkintojen tasolla vääristynyt, vaikka alkuperäinen oppi ihmisestä oman elämänsä ehdottomana ja rajattomana luojana on edelleen löydettävissä Raamatustakin (esim. psalmi 82:6. Näitä asioita on tässä blogissa käsitelty esimerkiksi maaliskuussa 2018).

Mutta miten siis käytännössä voimme ”vaihtaa kanavaa” vastaanottaaksemme manifestaatiot, jos emme itse tunnetasolla usko toiveemme voivan toteutua, koska se ei ole tähänkään saakka toteutunut? Eli miten saamme katseemme nostettua maasta, ja kohdistettua sen horisonttiin? Sillä emme voi koskaan ”uskotella itseämme uskomaan” sellaiseen, mihin emme todellisuudessa usko. Eikä universumi noteeraa koskaan pelkästään sanojamme, vaan reagoi aina vain kulloiseenkin värähtelytaajuuteemme, eli tunteisiimme.

Arvostamallla elämämme muita asioita ja meditoimalla voimme saada tunnetasomme kohoamaan. Korkea tunnetila siis vaikuttaa aina kaikilla eämänalueillamme myönteisesti, riippumatta siis korkean tunnetilan varsinaisesta aiheuttajasta.

Mutta voimme myös ”johtaa” johonkin tiettyyn asiaan liittyviä uskomuksiamme vaihe vaiheelta epäuskon taajuudelta uskomisen taajuudelle. Eli rakennamme ikään kuin ”sillan” epäuskon ja toivottomuuden tunteesta toiveikkuuden kautta aitoon uskoon ja tietoon. Ja kun tiedämme että joku asia on totta, niin se ON totta!

Esimerkki: Kirjoita paperin alalaitaan lauseita, jotka kuvastavat tämänhetkisiä tunteitasi koskien mahdollisuuttasi löytää unelmiesi puoliso, eli lauseita, jotka resonoivat tällä hetkellä tuntemiesi uskomusten kanssa. Ja kirjoita sitten paperin ylälaitaan toiveesi. Eli alalaitaan kirjoitat vaikkapa näin: Olen ollut yksin niin pitkään, että en usko koskaan löytäväni itselleni puolisoa. Kaikki tähän saakka kokemani ihmissuhteet ovat päättyneet epäonnistumiseen. Olen kärsinyt aivan liikaa ihmissuhteideni takia, ja pelkään siksi jo etukäteen myös mahdollisia tulevia kärsimyksiä. Minussa täytyy olla jotakin vikaa, koska kaikki ihmissuhteeni aina epäonnistuvat. Olen kateellinen ystävilleni, jotka näyttävät elävän onnellisissa parisuhteissa. Olen vihainen ja katkera, koska minua varten ei näytä olevan olemassa ketään, joka tuntisi rakkautta ja ihailua minua kohtaan.

Sivun ylälaitaan kirjoita päämääräsi, eli asia, johon haluaisit uskoa: Universumi toteuttaa kaikki toiveemme, eli minua varten on jo olemassa jossakin ihminen, joka on juuri sellainen, kuin jollaista olen aina toivonut puolisokseni.

Ja sitten alat johtamaan eli siltaamaan uskomuksiasi vähitellen. Eli paperin keskiosaan kirjoitat sellaisia asioita, joihin jo tunnetasolla uskot: Olen kokenut useita kertoja elämässäni, kuinka toiveet toteutuvat, eli toive, joka ei vielä eilen ollut toteutunut, toteutuikin seuraavana päivänä (muistele tällaisia tilanteita, ja niihin liittyviä tunteitasi yksityiskohtaisesti). Ystäväni oli vielä puoli vuotta sitten yksin, eikä hän ollut tavannutkaan tulevaa kumppaniaan, ja ensi kesänä hän on jo menossa naimisiin. Olen monissa muissakin asioissa elämässäni onnistunut, eli ainakin teoriassa voisin löytää itselleni myös puolison, jonka seurassa koen onnellisuutta. Aiemmat parisuhteeni ovat opettaneet minulle monia tärkeitä asioita omasta itsestäni, ja koska kaikki negatiiviset kokemukset luovat positiivista, niin suhteeni tulevaan puolisooni tulee varmaankin olemaan parempi, kuin aiemmat suhteeni. Ja tämä siis johtuu siitä, että olen nyt ymmärtänyt, että rakkauden tunne lähtee minusta itsestäni, ja jos tunnen itse rakkautta, niin voin vastaanottaa myös vastarakkautta. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, ja miljardit ovat myös ihmeellisellä tavalla löytäneet itselleen puolison, vaikka kaikki hekin ovat kuitenkin syntyneet maapallolle yksin. Eli olisi täysin epätodennäköistä, että juuri minä olisin poikkeustapaus, jolle ei noiden miljardien ihmisten joukosta löytyisi ketään sopivaa. Jne.

Huomaat näitä lauseita kirjoittaessasi, kuinka tunnetilasi pikkuhiljaa kohoaa, ja havaitset jo uskovasi puolison löytymisen mahdollisuuteen. Ja koska tunnetilasi kohoaa, niin et itse asiassa ole edes koko asiasta enää niin kauhean huolissasi, vaan innostut korkean tunnetilasi ansiosta aivan muista asioista, ja sinulla on hyvä olla. Ja korkea tunnetilasi saa aikaan sen, että vedät puoleesi kuin ketjureaktiona lisää korkealla värähteleviä asioita, ihmisiä ja kokemuksia.

Ja juuri, kun kaikkein vähiten osaat odottaa, eli aiemmin kokemasi epäuskon tunne ei ole aktiivinen, niin unelmiesi puoliso seisookin yhtäkkiä edessäsi.

Jos siis toivot ja haluat jotakin, ihan mitä tahansa, niin pyri aina ensin sallimaan itsellesi korkea tunnetila, sillä positiivisten tunteiden vallassa olet aina VARMASTI kulkemassa kohti toivettasi, etkä siis toiveestasi poispäin.

Valitse siis aina ilon polku. Ihaile auringonnousua, silitä kissaa, naura vitsille, nauti herkullisesta suupalasta, arvosta oman kehosi jokaista solua. Tunne mittaamaton arvosi. Ja muista, että luot todellisuuttasi uudeksi JOKA HETKI. Kaikki on mahdollista, aina.

17.3.2019

Tunnetilasi juuri nyt on todellisuutesi jossa elät – valitse siis pyyteettömän rakkauden todellisuus

Syy, miksi ”unohdamme” aina ajoittain korkeamman minämme olemassaolon, on siinä, että aina kun tunnetilamme laskee, niin emme enää aisti korkeampaa minää sisimmässämme. Koemme siis negatiivisen tunteen, eli alemman tunnetilan, ja ollessamme tuossa matalassa taajuustilassa olemme siis myös erossa omasta korkeammasta minästämme. Eli elämme tuolloin täysin eri todellisuudessa, kuin missä korkeampi minämme elää.

Ja tuossa negatiivisessa tunnetilassa – eli kokiessamme masennusta, pelkoa, vihaa, pettymystä, kateutta, katkeruutta, syyllisyyttä, turhautumista, hermostuneisuutta – korkeamman minämme todellisuus, jossa tunnemme vastaavasti pakahduttavaa elämänriemua, ja jossa kaikki on mahdollista, fyysisen todellisuutemme olosuhteista täysin riippumatta, tuntuu todella kaukaiselta. Meistä konkreettisesti siis tuntuu, kuin sellaista ”paratiisimaista” maailmaa ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Ja tämä johtuu siis vain siitä, että emme juuri tuolla hetkellä tunnetasolla aisti noita korkeampia tunteita.

Eli muista siksi aina, että jos koet joskus olevasi ”väsynyt elämään”, niin olet todellisuudessa vain väsynyt omaan senhetkiseen pahaan oloosi, eli negatiiviseen tunnetaajuuteesi. Ja voit tietoisena luojana milloin tahansa sallia tunnetaajuutesi kohoamisen, jolloin myös elämänväsymyksesi katoaa välittömästi, koska ”siirryt korkeampaan todellisuuteen”. Harjoittelemalla voit siis ihan kirjaimellisesti ”muuttaa todellisuuttasi”, ajatuksiasi ja tunteitasi kohdistamalla ja valikoimalla.

Rakkaus on tunnemanifestaatio, joka kuvastaa kaikkein parhaiten tuota kokemusta. Rakkaushan ei nimittäin koskaan ole mitään ”käsinkosketeltavaa”, vaan rakkaus on pelkästään tunnetila. Ja aina vain oma tunnetilamme, silloinkin, vaikka toinen ihminen tuntisi vastarakkautta meitä kohtaan. Rakastettumme ei siis koskaan voi ”antaa” meille rakkautta, vaan meidän on itse tunnettava rakkautta rakastaaksemme toista ihmistä.

Ja juuri siksi rakkaus on niin ”haavoittuvainen”, sillä jos olemme oppineet pitämään rakkautta ns. ehdollisena tunteena, eli että rakastamme, koska rakkautemme kohde on tietynlainen, tai käyttäytyy tietyllä, toiveidemme mukaisella tavalla, niin rakkaus myös katoaa heti, jos rakkautemme kohde muuttaa käyttäytymistään ja omaa tunnetilaansa. Eli ehdollinen rakkaus voi muuttua vihaksi silmänräpäyksessä. Ja siksi ”suuri” rakkaus vaihtuu usein niin ”musertavaksi vihaksi, sillä tunnetilan lasku tuntuu sitä rajummalta, mitä korkeampi on kokemamme positiivinen tunne.

Muista kuitenkin, että et ole todellisuudessa koskaan vihainen toiselle ihmiselle, vaan olet vihainen ITSELLESI, koska vihaisena olet erossa rakkaudesta, eli omasta korkeammasta minästäsi, ja estät tuossa tunnetilassa myös itseäsi etenemästä kohti toiveitasi.

Siksi vain rakkaus ilman mitään ehtoja on todellista rakkautta, sillä pyyteetön rakkaus ei katoa mihinkään, vaikka rakkautemme kohde olisi välillä negatiivisissa tunnetiloissa, kuten jokainen ihminen aina ajoittain on. Ja juuri pyyteetön rakkaus on olemista resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa, tunnetila, joa mahdollistaa toiveidemme manifestaatiot. Eli siksi pyyteettömän rakkauden tilassa oleva ihminen voi auttaa myös negatiivisessa tunnetilassa olevaa ihmistä kohottamaan omaa tunnetilaansa, sillä rakkaus on ainoa universumissa vallitseva todellinen voima.

Kaikkein parhaita ystäviäsi ja rakastettuja ovat siksi ihmiset, jotka eivät aina ”tanssi sinun pillisi mukaaan, ja jotka ovat ajoittain myös matalissa tunnetiloissa, sillä heidän avullaan opit aitoa pyyteetöntä rakkautta, eli opit pysymään korkeassa tunnetilassa, kanssaihmistesi vaihtelevista tunnetiloista välittämättä.

Pyyteetön rakkaus on siis sitä, että tunnet myötätuntoa ja syvää sielullista yhteyttä, mutta et riippuvuutta. Kykenet katsomaan toista ihmistä oman korkeamman minäsi silmin, eli näet siis myös kanssaihmisesi korkeamman minän, hänen vaihtelevien tunnetilojensa ”läpi”.

Tuntemalla pyyteetöntä rakautta olet siten sekä haavoittumaton, että kaikkivoipa ja ”vastustamaton”, vaikutusvaltaisempi kuin miljoonat muut ihmiset maapallolla. Eikä yksikään negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen voi koskaan vahingoittaa pyyteettömän rakkauden taajuudella olevaa ihmistä. Negatiivisessa tunnetilassa olevan ihmisen on joko poistuttava rakkauden taajuudella olevan henkilön vaikutuspiiristä, tai sallittava oman tunnetaajuutensa kohoaminen.

17.3.2019

Kyky tuntea olosuhteista riippumatonta iloa ja rakkautta mahdollistaa kaiken, mitä toivot

Toivotko kykeneväsi manifestoimaan ihan konkreettisesti toiveitasi? Oletko jo hieman turhautunut, koska olet jo jonkin aikaa pyrkinyt tietoisesti kokemaan onnellisuutta, arvostamaan elämää, olosi on jo selvästi parantunut – mutta se SUURI toiveesi ei ole vieläkään toteutunut? Olet ikään kuin joutunut ”uhraamaan” tutun ja turvallisen pahan olosi onnellisuuden alttarille – mikä tosin ei ole tarkemmin ajatellen ollenkaan huono asia, vai mitä? Olet manifestoinut siis onnellisuutta elämääsi, SIITÄ HUOLIMATTA, että se suuri haaveesi on edellen toteutumatta.

Mielenkiintoista, eikö totta? Tästä pitäisi siis loogisesti seurata, että koska tunnetaajuutesi on jo kroonisesti kohonnut, niin myös toiveesi toteutuminen on hyvin lähellä. Toiveidesi virta on jo niin voimakas, että se suorastaan mylvii.Ja koska virta on voimakas, niin se saattaa myös entistä helpommin singota sinut veneestäsi, jos yritätkin jossain kohtaa kääntyä vastavirtaan, eli tunnetaajuutesi laskee. Tarvitset siis hieman lisää navigointiapua.

Ensinnäkin: Muistuta itseäsi säännöllisesti siitä, että kaikki on värähtelyä, toiveesi ovat värähtelyä, ajatuksesi ja tunteesi ovat värähtelyä – ja että myös fyysinen olemuksesi kaikkine soluineen on värähtelyä. Ja että kaikella värähtelyllä on tietty taajuus. Jos sinulta siis omasta mielestäsi ”puuttuu” jotakin, niin kyse on vain siitä, että tuo asia, joka puuttuu, värähtelee korkeammalla taajuuella, kuin sinun olemuksesi juuri nyt. Korkeassa taajuudessa olevalla, laajentuneella minälläsi – eli omalla korkeammalla minälläsi – tuo puuttuva asia jo on. Korkeampi minäsi elää siis jo ”paratiisissa”, jonka sinä olet toiveillasi luonut.

Eli korkeampi minäsi on se koko ajan laajentuva olemuspuolesi, miksi sinä olet itse itsesi toiveillasi luonut. Eli jos asia halutaan ilmaista perinteisin uskonnollisin termein, niin ”jumala” laajenee kaikkien meidän olevaisten toiveiden vaikutuksesta joka hetki. ”Jumala” ei siis luo, vaan me maan päällä elävät luomme ”jumalaa”. Termi ”jumala” on kuitenkin niin voimakkasti erilaisten uskonnollisten, ja usein matalassa tunnetaajuudessa syntyneiden tulkintojen takia värittynyt, että on parempi puhua ”jumalan” sijasta korkeammasta tietoisuudesta, jonka osa oma korkeampi minämmekin siis on.

Kun siis olet toivonut jotakin, niin sinun tehtäväsi ei ole ”yrittää” saavuttaa toivettasi, vaan sallia itsellesi korkea tunnetaajuus, olosuhteista riippumaton hyvänolontunne. Voit kyllä käyttää tunnetaajuuden kohottamiseen myös jo luomiasi olosuhteita, ja tämä tapahtuu arvostamisen kautta. Tärkeintä on,että arvostuksen tunteesi on aito. Esimerkiksi katkeruuden sävyttämä arvostaminen – ”onhan minulla sentään vähän ruokaa kaapissa, vaikka kaikki muut asiat ovatkin pielessä” – ei saa tunnetaajuuttasi kohoamaan. Vaan sinun tulee olla rehellinen itsellesi, ja ajatella vain sellaisia asioita, joita arvostat aidosti.

Meditaatio, eli ajatusmelun vaientaminen kohottaa tunnetaajuuttasi automaattisesti, koska jos negatiiviset ajatuksemme eivät laske tunnetaajuuttamme, niin taajuutemme on luonnostaan korkea. Ja tämä johtuu siitä, että olemme perusolemukseltamme korkealla värähteleviä henkiolentoja.

Korkea tunnetilasi värähtelee siis korkealla taajuudella. Ja tämä korkea värähtelytaajuus mahdollistaa sen, että samalla korkealla taajuudella oleva AJATUS, eli idea, aina ensin manifestoituu. Tällainen korkean tunnetajuuden ajatusmanifestaatio on siis inspiraatio. Eli kun saat ”loistavan idean”, niin olet manifestoinut ajatuksen korkeammalta minältäsi. Ja tämä idea on siis korkeamman minäsi johdatusta polulla, joka vie kohti toiveitasi.

On hyvin tärkeää oppia tietoisesti ylläpitämään korkeaa tunnetilaa, vaikka mitään ”tuloksia” ei olisi näennäisesti vielä syntynytkään, eli arvostamaan myös korkeaa tunnetilaa itsessään manifestaationa, osoituksena siitä, että suuntasi on oikea. Sillä jos tunnet hyvää oloa, ja tulet kärsimättömäksi, eli alatkin vaatia konkreettisia PERUSTEITA hyvään oloosi – menet ikään kuin asioiden edelle, malttamatta antaa toiveesi siemenen orastaa – niin estät tällä kärsimättömyydelläsi jo alkaneen inspiraatioiden virtauksen luoksesi.

Ns. selittämätöntä hyvää oloa, eli korkealla värähtelevää tunnetaajuutta, tulee siis opetella vaalimaan, ”lypsämään”, tarttua juuri nyt koetusta onnenhetkestä kiinni. Sillä elämämme on joka tapauksessa ikuisesti jatkuva matka, jatkuva prosessi, ja niinsanottu onni ei ole koskaan MITÄÄN muuta, kuin noita yksittäisiä onnellisuuden hetkiä. Ja jos sinua masentaa tämä tosiasia (eli että onnea ei voi säilöä, vaan voimme myös kadottaa sen milloin tahansa), niin tunnetaajuutesi on matala. Mutta jos iloitset ajatuksesta, että elämäsi on matka ”ilosta iloon”, niin voit olla varma, että tunnetaajuutesi on juuri sillä hetkellä korkea – ja siksi myös tulevat hetkesi iloisia.

Eli jos haluat konkreettisesti manifestoida jo luomiasi toiveita korkeaan taajuuden aarrekammiosta, niin sinun tulee opetella nauttimaan olosuhteista riippumattomasta onnellisuudentunteesta, eli arvostamaan elämää itsessään. Hyväksyä se, että olet itse värähtelyä, ja että kaikki toiveesi ovat värähtelyä. Luottaa aina omiin tunnetiloihisi, ja niiden sinulle joka hetki tarjoamaan ohjaukseen, eli että korkeat tunnetilat – ilo ja rakkaus – ovat aina merkki siitä, että olet niitä tuntiessasi kulkemassa kohti toiveitasi. Ja että vaikka tunnet ajoittain negatiivisiakin tunteita, niin kaikki järjestyy elämässä silti aina. Etkä ole koskaan yksin, vaan aina korkeamman minäsi, ”oman pyhän täydellisyytesi” suunnattoman rakkauden kohteena.

Jos opit suhtautumaan myös näennäisiin vastoinkäymisiin lahjoina, eli arvostamaan aivan kaikkea, mitä sinulle tapahtuu, niin olet todellinen mestari Luojana, sillä et jää koskaan ”tuleen makaamaan”, vaan pääset nopeasti eroon negatiivisista tunteistasi.

Usein juuri ”vastoinkäymisten vyöry” onkin merkki siitä, että jokin suuri toiveesi on lähellä toteutumistaan. Eli sanonta ”pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa” pitää paikkansa. Ja tämä johtuu siitä, että vanhaa on aina raivattava pois uuden tieltä, eli vanhan täytyy kuolla, jotta uusi voi versoa. Ja juuri nuo vastoinkäymisinä pitämäsi tapahtumat ovatkin ikään kuin avain, joka avaa ”viimeisen portin” lukon. Eli joskus kuin maanjäristyksiltä tuntuvat negatiiviset kokemukset selkeyttävät, tarkentavat, hiovat ja jalostavat unelmaasi, jota olet parhaillaan saavuttamassa. Eli suhtautumalla näihin karikkoihin positiivisesti, ja ymmärtämällä niiden tärkeän tehtävän osana luomisprosessia, voit todellakin luoda aivan mitä tahansa, mistä unelmoit.

Ja juuri tästä hiomisesta ja ”loppuunsaattamisprosessista” johtuu se, että kun vihdoin saavutat ns. suuren unelmasi, niin se ei tunnukaan enää lainkaan suurelta, vaan kuin seuraavalta loogiselta askeleelta. Eli olet itse tullut ”valmiiksi” vastaanottamaan unelman, joka on ollut ideatasolla valmis jo idean syntymisestä lähtien, mutta ikään kuin viimeistelemätön. Ja koska sinä olet täysin kaikkivoipa Luoja, niin sinun kokemasi ei-toivotut kokemukset ovat sen siis lopulta viimeistelleet, täsmälleen sinun toiveudesi mukaiseksi mestariteokseksi.

Jos sitävastoin olet kärsimätön, ja alat taistella noissa karikoissa, eli olet negatiivisessa tunnetilassa, niin tähän saakka hyvin ja joutuisasti edennyt matkasi kohti toiveitasi hidastuu. Näin käy usein esimerkiksi avioerotilanteissa: Hyväksymällä edessä oleva ero, ja arvostamalla omaa puolisoa, etsimällä hänestä tietoisesti arvokkaita piirteitä ja hyviä ominaisuuksia, arvostamalla aivan kaikkea yhdessä kokemaanne, voi erostasi tulla parhaimmillaan jopa hyvin iloinen kokemus. Arvostamalla kaikkea kokemaasi et siis joudu ”repimään itseäsi eroon” entisestä, vaan ainoastaan ”astut uuteen ja parempaan”. Ja monesti käy myös niin, että jos erotilanteessa arvostat puolisoasi, niin korkea tunnetaajuutesi mahdollistaa myös puolisosi tunnetaajuuden kohoamisen – korkea taajuus dominoi aina universumissa – eikä eroa tapahdukaan, vaan osapuolet ”löytävät toisensa uudelleen korkeampien minuuksiensa taajuudella”. Tällaisessa tilanteessa molemmat osapuolet katsovat toinen toisiaan korkeamman minänsä silmin. Eli tapahtuu täsmälleen sama ilmiö, kuin sillä hetkellä, kun nämä samat ihmiset rakastuivat aikanaan toisiinsa!

Arvosta siis jokaista kokemaasi positiivista tunnetta manifestaationa – sitä kaikkein pienintäkin – sillä ilon tunteesi on aina portti seuraavaan iloiseen kokemukseen, ja uuteen ilon tunteeseen, loputtomasti.

16.3.2019

Kaikki toiveemme toteutuvat aina, helpoimman mahdollisen polun kautta

Jos olet elämässäsi yrittänyt ja haaveillut paljon, mutta kaikki toiveesi eivät ole toteutuneet, niin sinun voi olla vaikea uskoa vetovoiman lain ehdottomuuteen. Siis siihen, että kaikki toiveesi toteutuvat todellakin aina, poikkeuksetta, tavalla tai toisella, ennemmin ta myöhemmin.

Epäuskosi aiheuttaja liittyy sanaan ”yrittää”. Olet siis pyrkinyt päämäärääsi, mutta et läheskään aina oman korkeamman minäsi opastusta seuraten, vaan yrittämällä itse viedä ikään kuin väkisin ”pallon maaliin”. Itse haluamallasi tavalla ja aikataululla. Mutta koska sinulla ei ole kokonaisnäkemystä kaikista muista toiveistasi – tämä laajempi näkemys on vain korkeammalla minälläsi – niin kun yrität pakottaa yksittäistä toivettasi toteutumaan juuri haluamallasi tavalla, niin rikot universumin lakia vastaan.

Universumin laki, vetovoiman laki, saa aikaan sen, että kaikki toiveemme toteutuvat, ja ne toteutuvat aina helpoimman mahdollisen polun kautta. Samaan tapaan, kuin vesi löytää aina uomansa, suoran tai mutkikkaan, niin myös sinun esittämäsi toiveet löytävät aina uomansa, joka ei sekään suinkaan aina ole viivasuora (ns. välitön manifestaatio). Ja tähän on syynä se, että vastustat usein itse omilla negatiivisilla tunteillasi omaa toivettasi.

Eli jos oma tunnetaajuutesi on matala – tunnet kärsimätömyyttä, turhautumista, kateutta, vihaa, pelkoa, epäuskoa, arvottomuutta – niin vaikka toiveesi voisi toteutua millä hetkellä hyvänsä, niin se ei kuitenkaan toteudu, koska olet siis itse matalammalla taajuudella kuin toiveesi. Eli ”helpoin mahdollinen polku” kulkeekin negatiivisten manifestaatioiden kautta! Sillä negatiiviset tunteesi vetävät puoleesi negatiivisia asioita ja tapahtumia. Mutta siitä huolimatta olet edelleen koko ajan matkalla kohti alkuperäistä toivettasi, sillä korkeampi minäsi ei koskaan luovuta, vaan johdattaa sinua aina kohti todellista toivettasi.

Muutama esimerkki:

Olet koko elämäsi ajan unelmoinut löytäväsi ”sielunkumppanin”, ihmisen, jota rakastat, ja joka rakastaa sinua, ja jonka kanssa tunnette suurta yhteenkuuluvuutta, olette ”samalla taajuudella”. Olet solminut useita ihmissuhteita, mutta ollut malttamaton, etkä ole kuunnellut aina oman korkeamman minäsi opastusta, vaan olet kovasti halunnut ja YRITTÄNYT rakastua, sen sijaan, että olisit sallinut ja ottanut vastaan rakkauden. Eli monet ihmissuhteesi ovat alkaneet tilanteessa, jossa itse et ole vielä ”valmis”, vaan taajuutesi on tuon yrittämisen ja haluamisen takia ollut matala. Ja myös valitsemasi kumppanin tunnetaajuus on ollut suhteen alkaessa samalla, matalalla taajuudella. Monesti ihmissuhteet alkavat esimerkiksi siten, että nainen on iässä, jossa hän haluaa synnyttää lapsia, ja pelkää tulevansa pian ”liian vanhaksi”synnyttämään. Tällöin toive lapsista toteutuu helpoimman mahdollisen polun kautta – eli nainen löytää kumppanin, joka voi olla jotakin aivan muuta, kuin hänen toiveidensa täyttymys, sillä se todellinen toive on lasten synnyttäminen. Rakkaus sinänsähän on aina vain oma sisäinen tunteemme, eli voimme kokea rakkautta ketä tahansa toista ihmistä kohtaan, sillä tuntemamme rakkaus on meissä, me emme saa sitä keneltäkään muulta. Ja yhtä nopeasti voimme lakata tuntemasta rakkautta, ja vaihtaa rakkauden vaikkapa vihan tunteesen. Eli rakkaus ei ole koskaan asia, jota saamme toisilta ihmisiltä, vaan rakkaus on tunne, jota tunnemme – tai emme tunne – aina itse.

Lapsuudessamme omilta vanhemmiltamme oppimamme tunnereaktiot vaikuttavat aina ihmissuhteisiimme aikuisena, eli jos olet oppinut lapsena vaikkapa tuntemaan syyllisyyttä, niin vetovoiman laki vetää puoleesi jatkuvasti kumppaneita, jotka syyttävät sinua – mutta vain niin kauan, kun sinä itse tunnet syyllisyyttä. Ja jopa sellainen ihminen, joka ei ole koskaan aiemmin ollut syyllistävä luonteeltaan, alkaa sinun seurassasi keksiä syyllistämisen aiheita, koska sinä siis negatiivisilla tunteillasi ”toivot” ja manifestoit niitä.

Jos lapsuudenkodissasi oppimasi tunnereaktio taas on pelko, niin rakastut ihmisiin, jotka aiheuttavat sinussa pelkoa. Eli uhri ja väkivallantekijä ovat aina samalla tunnetaajuudella. Jos lakkaat pelkäämästä, niin myös pelon syy – eli vaikkapa väkivalta – loppuu.

Jos siis itse tunnet usein positiivisia tunteita ja rakkautta, niin voit ihan konkreettisesti ”rakastaa pahan ihmisen hyväksi”, mutta syy, miksi tällainen kumppanin muuttaminen ”paremmaksi” ihmiseksi harvoin onnistuu, on siinä, että suhteen molemmat osapuolet ovat todellisuudessa enimmäkseen matalassa tunnetaajuudessa: Alkoholisti ei hallitse itse omia tunteitaan, vaan alkoholi hallitsee hänen tunnetaajuuksiaan. Ja alkoholistin puoliso puolestaan on vetänyt puoleensa tunne-elämältään epävakaan puolison, koska on itsekin tunne-elämältään epävakaa, ja tuntee usein syyllisyyttä, pelkoa tai katkeruutta. Ja nämä tunteet ja toimintamallit on usein peritty omilta vanhemmilta, eli kyse on tunnemuistoista, jotka aktivoituvat uudelleen ja uudelleen läpi elämän, vetovoiman lain vaikutuksesta.

Jos sinulla on paljon rahahuolia, eli koet rahan puutteen takia usein pelkoa, niin luot koko ajan lisää rahaa korkeamman minäsi taajuudelle. Mutta koska tunnetaajuutesi on huoltesi takia pääosin negatiivinen, niin ”helpoin mahdollinen polku” kohti vaurastumista kulkee näennäisesti aivan ”väärään”suuntaan, eli taloudelliset ongelmasi vain jatkuvat ja pahenevat. Vasta siinä vaiheessa, kun uskallat vihdoin päästää irti pelon ja ahdistuksen tunteistasi, eli et enää pelkää, vaan luovutat rahaongelmasi universumin hoidettaviksi, niin helpoin mahdollinen polku alkaakin kulkea myötävirtaan. Ja raha alkaa virrata luoksesi. Ja mitä enemmän olet pelännyt, ja siis toivonut lisää rahaa, niin sitä enemmän rikkauksia olet luonut korkeamman minäsi taajuudelle. Sillä jokainen toiveesi on aina ollut olemassa välittömästi, kun olet toiveesi esittänyt.

Samalla tavalla myös sairastamme tai olemme terveitä sen mukaan, pelkäämmekö sairautta, vai uskommeko terveyteen. Eli helpoin mahdollinen polku kohti terveyttä voi olla vakava sairaus. Ja esimerkiksi terveellisen ruokavalion löytäminen voi olla nopea tie paranemiseen, mutta todellinen syy paranemiseen ei ole terveellinen ruokavalio, vaan oma uskomme paranemiseemme. Voimme kyllä inspiroitua korkeamman minämme neuvosta syödä terveellisesti, jolloin meille tulee fyysisesti parempi olo, ja tunnetilamme nousee. Mutta jos emme vastaavasti pelkää epäterveellisen ruokavalion sairastuttavan meitä, niin pysymme terveenä myös ”roskaruualla”. Uskomustemme voima on siis todella suuri, koska luomme aina sen, mihin itse tunnetasolla uskomme!

Ns. ihmeparantumiset perustuvat siis puhtaasti uskoon, ja korkeaan tunnetaajuuteen. Samasta syystä plasebolääke parantaa, ja nosebo”lääke” sairastuttaa, eli jos uskomme syöneemme yliannostuksen unilääkkeitä tai myrkkyä, vaikka näin ei olisi tapahtunutkaan, niin voimme jopa kuolla.

Fyysinen kuolema on itsessään aina vapauttava kokemus, eli siksi kuolema on myös usein ”helpoin mahdollinen polku”, joka vapauttaa meidät negatiivisista tunteistamme. Tästä syystä moni kroonisesti masentunut ihminen saattaa olla juuri vähän ennen kuolemaansa poikkeuksellisen iloinen, ja hänen ilonsa siis lopulta mahdollistaa vapautuksen masennuksesta, eli fyysisen kuoleman.

Oli elämäntilanteesi siis juuri nyt millainen tahansa, niin valitse aina se TODELLINEN helpoin mahdollinen polku, eli korkea tunnetila. Luota universumiin, luota vetovoiman lakiin. Nykyhetkesi on menneisyyttä, eikä sillä ole tulevaisuutesi kannalta mitään merkitystä. Voimasi on aina tässä hetkessä.

Sinä Olet Luoja.

15.3.2019

Saamme aina kaiken mitä haluamme, tai mitä emme halua, riippuen tunnetilastamme

Manifestoimme myös ollessamme matalassa tunnetaajuudessa. Ja silloin vedämme puoleemme ei-toivottua toivotun sijasta. Eli saamme aina mitä haluamme, ja mitä emme halua, riippuen omasta tunnetilastamme.

Jos siis tunnetilasi on matala, ja toivot ja pyydät voimakkaasti, niin voit manifestoida ei-toivottua. Suurin osa ihmiskuntaa manifestoi asioita ja kokemuksia ”vastoin todellisia toiveitaan”, joka ikinen päivä. Siksi niin moni ihminen kärsii elämässään paljon. Kärsimys johtuu siis vain ja ainoastaan siitä, että kärsimystä tunteva ihminen on eri värähtelytaajuudella oman korkeamman minänsä kanssa.

Kyse ei siis ole koskaan ”huonosta onnesta”,”synnin palkasta” tai ”pahasta karmasta”- edellämainitut ovat vain ihmiskunnan keksimiä selitysmalleja sille, miksi koemme kärsimystä – vaan siitä, että vetovoiman laki vetää puoleemme aina juuri sillä taajuudella värähteleviä asioita, kuin missä itse parhaillaan olemme.

Älä kuitenkaan koe pelkoa mahdollisia matalan taajuuden manifestatioita kohtaan, sillä pelko vain laskee tunnetilaasi, ja lisää ei-toivottuja manifestaatioita – vaan tiedosta tämä universumin lainalaisuus, ja jätä se ikään kuin ”omaan arvoonsa”. Sillä tietoisena luojana sinulla on konkreettiset työkalut ei-toivotun tilanteesi, ja matalan tunnetaajuutesi korjaamiseen joka hetki – toisin kuin sellaisilla ihmisillä, jotka eivät tiedä, mistä heidän ”huono onnensa” todellisuudessa johtuu.

Vältät siis matalan tunnetaajuuden manifestaatiot keskittämällä ajatuksesi positiiviseen, ja esimerkiksi sellaisiin luomuksiisi, joita olet joskus toivonut, eli jotka olet jo luonut ja manifestoinut, ja joihin siis varmasti tunnetasolla uskot.

Jos sinulla on runsaasti joihinkin elämänalueisiisi liittyviä, hyvin voimakkaita negatiivisia tunnemuistoja, eli olet kokenut todella paljon epäonnistumisia joissakin asioissa, niin vältä tietoisesti tällaisten asioiden ajattelemista. Ja myös siis voimakkaita toiveita sellaisten asioiden suhteen! Sillä negatiiinen tunnemuistosi aktivoituu joka kerta, kun toivot, että ei-toivottu tilanteesi paranisi. Et voi ”ajatella pois” negatiivisia ajatuksiasi, mutta voit siis kohdistaa ajatuksesi positiiviseen. Universumissa ei voi eliminoida mitään vastustamalla, mutta voimme aina vetää puoleemme sitä, mtä toivomme.

Muista, että kysymys ja vastaus ovat aina täysin eri taajuudella. Älä siis jatka kysymistä, sillä pysyessäsi ”puutteen ja epäuskon taajuudella” saat vain loputtomiin sitä, mitä et halua – johtuen siis negatiivisista tunnemuistoistasi ja matalasta tunnetajuudestasi. Esimerkiksi epätoivoinen rukoilu on kuin kuopan kaivamista vuoren juurelle: Haluat kiivetä vuorelle, mutta kaivatkin kuoppaa, koska tunnet epätoivoa. Mitä enemmän rukoilet, sitä kauemmas todellisesta päämäärästäsi päädyt. Rukous toimii vain, jos uskot että se toimii – eli luotat, et anele.

Kaikki maailman ihmiset kärsivät ainakin ajoittain – ja enemmistö ihmisistä kärsii kohtuutoman paljon – esimerkiksi rahaongelmien, terveysongelmien tai epätyydyttävien ihmissuhteiden takia. Ja koska nämä elämänalueet ovat meidän kaikkien jokapäiväistä todellisuutta, niin niihin liittyviä negatiivisia tunteita on usein lähes mahdotonta välttää. Ongelmat ovat siis elämässämme jatkuvasti läsnä, ja meidän on ikään kuin pakko ottaa niihin kantaa.

Mutta olivat ongelmasi kuinka ”suuria” tai akuutteja tahansa, niin voit silti aina katsoa niitä korkeammasta tunnetilasta käsin, eli kohdistaa ajatuksesi ongelmiesi positiivisiin puoliin (matalassa tunnetilassa olevat ihmiset kutsuvat tätä tekniikkaa usein ”toiveajatteluksi”, tai ”jeesusteluksi”, koska eivät omasta tunnetilastaan johtuen ymmärrä sen voimaa):

Mieti, miten vaikkapa haasteellinen, ja paljon negatiivisessa tunnetilassa elänyt kumppanisi on auttanut sinua kehittämään kykyäsi tuntea pyyteetöntä rakkauta. Kuvittele olevasi kuin ”mielenhallinnan maailmanmestari”, jolla on nyt harjoittelun tuloksena erinomainen henkinen lihaskunto ja kestävyys, koska olet kumppanisi seurassa päässyt treenaamaan ”rakkauden lihaksiasi”. Kiitä siis kumppaniasi tästä suurenmoisesta mahdollisuudesta vapauttaa itsesi. Sillä jos kykenemme säilyttämään oman korkeamman tunnetaajuutemme matalassa taajuudessa olevan kumppanimme seurassa, niin olemme todella vapaita, ”pyyteettömän rakkauden mestareita”,valaistuneita.

Mieti, kuinka kokemasi vaikeudet raha-asioissa, ja vaikkapa suuri velkasi, ovat luoneet korkeamman minäsi taajuudelle valtavat rikkaudet, sillä joka kerta, kun olet toivonut rahaa, niin olet myös luonut itsellesi vaurautta. Arvosta siis kaikkia kokemiasi rahahuolia, sillä ne ovat nyt korkean taajuuden valuuttaa,jonka voit nostaa käyttöösi sopivissa erissä heti, kun tunnetaajuutesi syystä tai toisesta kohoaa.

Mieti, kuinka kaikki elämäsi varrella kokemasi sairaudet ja kivut ovat luoneet toiveita terveydestä ja elinvoimasta, ja kuinka solusi uusiutuvat joka tapauksessa koko ajan, ja pystyvät parantamaan sinut, jos vain itse sen sallit, eli ollessasi korkeassa tunnetilassa uskot ja luotat paranemiseesi. Ja vaikka et enää jaksaisikaan uskoa, niin silti kaikki on hyvin, sillä mitä enemmän olet elämäsi aikana tuntenut kipua, niin sitä suuremman helpotuksen, vapauden ja onnen tunteen koet, siirtyessäsi fyysiseltä tasolta korkeamman minäsi taajuudelle. Sillä kipu ja sairaus ei ole koskaan mitään muuta kuin itse luomaamme resistanssia, eli sitä, että jostain syystä olemme tunnetasolla vastustaneet omia toiveitamme, jolloin kehomme on reagoinut matalaan tunnetilaan sairastumalla

Pääset siis eroon mistä tahansa kärsimyksestä milloin tahansa, keventämällä sydäntäsi, uskomalla ja luottamalla universumiin, ja oman korkeamman minäsi huolenpitoon, päästämällä irti negatiivisista tunteista ja ajatuksista.

Oli tilanteesi tai tunnetilasi juuri nyt millainen tahansa, niin muista, että elämämme maan päällä ei ole vakavaa, olemme syntynet tänne vain ja ainoastaan kokeaksemme iloa, luomisen iloa.

14.3.2019

Maailmassa ei olisi yhtään riitaa, eikä yhtään sotaa, jos me kaikki ihmiset katsoisimme toinen toisiamme korkeamman minämme silmin

Maailmassa ei olisi siis yhtään riitaa, eikä yhtään sotaa, jos kaikki ihmiset katsoisivat toinen toisiaan korkeamman minänsä silmin.

Kaikki erimielisyydet ja riidat ihmisten välillä päättyvät aina sen osapuolen ”voitoksi”, joka pysyy itse korkeassa tunnetilassa, eli katsoo kiistakumppaniaan korkeamman minänsä silmin. Matalassa tunnetilassa olevan osapuolen on siis pakko lopettaa kiisteleminen sellaisen ihmisen kanssa, joka on korkeassa tunnetilassa. Eli sanonta ”riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta” pitää paikkansa aina.

Rakkaus siis halitsee maailmaa, kirjaimellisesti.

Sama lainalaisuus pätee myös fyysiseen väkivaltaan. Väkivallan tekijä ja uhri ovat samalla taajuudella. Väkivaltainen ihminen ei ole ”paha” ihminen, eikä uhri ”parempi” ihminen, vaan molemmat ovat oman matalan tunnetilansa uhreja. Pelko mahdollistaa vihan kohteeksi joutumisen, ja vihainen ihminen on itse myös pelokas. Masennukseen verrattuna vihakin on ”korkeampi” tunne, eli viha johtuu siitä, että vihainen vapautuu vihatessaan vielä alemmasta tunteesta, eli täydellisen arvottomuuden tunteesta, masennuksesta.

Käsitys siitä, että ns. väkivallaton vastarinta tai ”toisen posken kääntäminen” tekisi myötätuntoisesta ihmisestä jonkinlaisen kynnysmaton ja uhrin, on täysin väärä. Ja tämä käsitys on syntynyt matalassa tunnetilassa, eli esimerkiksi pelkäävä tai vihainen ihminen ei voi uskoa, että rakkauden korkea taajuus todella dominoi universumissa.

Mutta korkea tunnetila, myötätunto ja rakkaus ovat universumin ainoa todellinen voima. Siksi kukaan ei voi vahingoittaa myötätuntoista ja rakkautta tuntevaa henkilöä vihalla. Jos korkeassa tunnetilassa oleva ihminen toivoo itse voivansa siirtyä pois fyysisestä olomuodostaan, niin hän saattaa kyllä tulla tapetuksi ”vahingossa”, mutta vihalla ei voi koskaan vahingoittaa tai surmata ihmistä, jonka tunnetaajuus on korkea. Matalassa ja korkeassa tunnetilassa olevat ihmiset elävät konkreettisesti ”eri todellisuuksissa”.

Me tunnemme usein sääliä esimerkiksi väkivaltaa kokenutta ihmistä kohtaan, mutta emme voi auttaa häntä säälimällä, voimme auttaa ainoastaan pysymällä itse korkeassa taajuudessa, eli tuntemalla myötätuntoa ja arvostusta. Ja kaikki negatiiviset kokemukset luovat joka tapauksessa aina positiivista korkeamman minämme taajuudelle, eli uhria tulee siksi kannustaa aina katsomaan vain eteenpäin, ja pyrkimään kohdistamaan ajatuksensa positiivisiin asioihin. Siten hän voi nopeammin ja helpommin sallia itsellensä ne positiiviset asiat, jotka hän on negatiivisilla kokemuksillaan itse itselleen luonut. Menneellä ja koetulla kärsimyksellä ei ole mitään merkitystä.

Ja jos haluat itse arkielämässäsi päästä eroon erimielisyyksistä kanssaihmistesi kanssa, niin harjoittele tietoisesti sitä, että et koskaan puhu matalassa tunnetilassa olevalle ihmiselle, jos olet itse matalassa tunnetilassa. Eli älä koskaan puolustaudu, vaan jos sanot jotakin, niin sano asiasi aina korkeassa tunnetilassa, eli kerro vain ”oma näkökulmasi”, mutta älä koskaan vastusta toisen ihmisen näkökulmaa. Sillä se, mitä vastustamme, niin sitä vedämme aina puoleemme lisää. Kaikki riidat ovat siksi pohjattomia.

Muista myös, että koska me ihmiset olemme perusolemukseltamme henkiolentoja, niin kanssaihmisesi vaistoavat aina myös ajatustesi värähtelytaajuuden, eli kulloisenkin tunnetilasi. Eli ei riitä, että pidättäydyt puhumasta matalassa tunnetaajuudessa, vaan sinun tulee myös ajatella korkeassa tunnetilassa. Eli jos kannat mielessäsi kaunaa, vaikka olet puheen tasolla sovitteleva ja myötätuntoinen, niin matalassa tunnetilassa oleva kiistakumppani TIETÄÄ sinun olevan tunnetasolla matalassa taajuudessa. Siksi kauna ja katkeuus tulee aina ennemmin tai myöhemmin purkautumaan matalan taajuuden riitoina, vaikka alistuva osapuoli siis näennäisesti tyytyisi hiljaiseen, uhrin osaan. Uhrautuminen ja vääränlainen nöyryys on aina matalaa tunnetaajuutta!

Ajatus nöyryyden tai ”jumalanpelon” tärkeydestä on matalassa tunnetilassa syntynyt uskonnollinen väärinkäsitys. Meidän ei koskaan tule olla nöyriä, kiitollisia eikä uhreja kenenkään toisen ihmisen edessä, ”jumalista” puhumattakaan. Vaan meidän tulee tiedostaa oma mittaamaton arvomme – ja kaikkien kanssaihmistemme mittaamaton arvo. Oman arvonsa tunteva ihminen arvostaa aina automaattisesti myös muita ihmisiä ja koko luomakuntaa, koska ymmärtää, että emme ole erillisiä, vaan samaa, korkealla värähtelevää henkeä.

Korkea tunnetila – ilo, myötätunto ja rakkaus – vapauttaa sinut, ja tekee sinusta ”valaistuneen”, siis korkeamman minäsi kaltaisen. Ja korkeamman minäsi kaltaisena sinä OLET Luoja, ja voit toteuttaa kaikki unelmasi – ja auttaa myös muita ihmisiä sallimaan itselleen korkea tunnetaajuus, ja sen myötä täydellinen vapaus iloita elämästä.

13.3.2019

Keskitä aina huomiosi hyvinvointiin, joka vallitsee omassa elämässäsi ja maailmassa

Ajattele omaa elämääsi ja maailmaa. Vaikka suurin osa ihmiskunnasta keskittää tälläkin hetkellä ajatuksensa negatiiviseen – johtuen mm. koko ajan lisääntyvästä ja tehostuvasta tiedonvälityksestä – niin siitä huolimatta hyvinvointi dominoi maailmassa: Maapallo kiertää radallaan, aurinko lämmittää, kasvit ja eläimet elävät pääosin tasapainon tilassa, suurin osa ihmisistä kokee ainakin hetkittäin onnellisuuden tunteita, elintoimintomme ovat käynnissä, solumme uudistuvat, pienet lapset iloitsevat – myös köyhemmissä maissa.

Jos olet eri mieltä tästä, niin huomaatko, kuinka koet voimakasta tarvetta keskittyä negatiiviseen positiivisen sijasta? Eli korostaa ongelmia sen sijaan, että arvostaisit hyviä asioita. Ja miksi näin tapahtuu? Siksikö, että koet syyllisyyttä siitä, että elät itse hyvinvointivaltiossa, ja vaikkapa kehitysmaan ihmisillä, tai sotaa käyvässä maassa elävillä ihmisillä, on asiat mielestäsi paljon huonommin, kuin sinulla? Että ajat autolla, vaikka autosi saastuttaa luontoa? Että kulutat joka päivä ruokaa ja erilaisia hyödykkeitä monin verroin enemmän, kuin keskiverto afrikkalainen tai intialainen? Koet siis ikään kuin velvollisuudeksesi puhua mahdollisimman paljon maailman muidenkin ihmisten ja koko luomakunnan ongelmista, ja murehtia niitä, koska uskot, että et voi olla ”hyvä ihminen”, jos et tunne empatiaa huonompiosaisia kohtaan, tai surua ja huolta luonnon puolesta.

Mutta huomaatko, mitä syyllisyydentunteesi ja empatiasi saavat aikaan? Ne tekevät myös sinun kokemastasi nykyhetkestä onnettoman, sillä syyllisyys ja empatia ovat negatiivisia tunteita. Ja ainoa asia, jota yksikään ihminen maailmassa koskaan tavoittelee – tavalla, tai toisella – on onnellisuuden tunne. Eläin- ja kasvimailmassa taas ”onnellisuus” dominoi siksi, että eläimet ja kasvit eivät huolehdi ja sure esimerkiksi kuolemaa, ne ymmärtävät vaistoillaan olevansa osa luomakuntaa, jossa vallitsee aina lopulta hyvinvointi ja tasapaino, koska luonto pyrkii aina tasapainoon. Luonto ei siis ole ihmisen tapaan ”ahdistunut” omasta olostaan ja tilastaan. Mutta sinä uhraat siis usein oman onnellisen hetkesi, koska tiedät varmasti, että monet muut ihmiset maapallolla EIVÄT koe juuri nyt onnellisuutta.

Ja varmaa se onkin. Mutta yhtä varmaa on se, että todella moni kokee juuri nyt onnellisuutta ja iloa! Ja että luonto ei sure omaa tilaansa.

Toisista ihmisistä, luonnosta ja eläimistä välittäminen, kertoo toki usein myös myötätunnosta. Mutta oletko tullut ajatelleeksi, että onnellisuuden tunne, jonka määrästä maapallolla teet oletuksia, on aina suhteellista, henkilökohtainen tunne? Oletko ajatellut, että myös suunnattoman rikas ihminen voi olla todella masentunut, ja hyvin köyhä ihminen vastaavasti hetkittäin todella onnellinen? Sillä onnellisuus ei ole MITÄÄN muuta kuin tunne, taajuus , jonka ajatuksemme saavat aikaan. Eli kuvitelmasi siitä, ketkä maailmassa kokevat onnellisuutta juuri nyt, on aina pelkkä kuvitelma, täydellinen harhakuva. Ja harhakuva on myös oletus siitä, kuinka paljon luonto ja eläimet ”kärsivät”.

Tämän luettuasi tunnet ehkä edelleen syyllisyyttä, saatat jopa tuntea suuttumusta. Köyhien ihmisten, luonnon ja ihmisten kärsimystä ei mielestäsi KENELLÄKÄÄN ole oikeutta vähätellä. Niitä vähätellään muutenkin aivan tarpeeksi maailmassa! Eli koet, että parempiosaisen ihmisen kuuluukin tuntea jatkuvaa syyllisyyttä hyvästä olostaan, sillä rikkaalla ihmisellä on sentään ruokaa ja asunto, ja mahdollisuus mennä sairastaessaan lääkäriin.

Mutta pysähdy hetkeksi ja mieti, että jos äsken tunsit suuttumusta, niin miksi tunsit sitä? Suuttuminenhan on negatiivinen tunne. Korkeampi minäsi on siis eri mieltä suuttumisesi hyödyllisyydestä. Miksiköhän? Ajatusmalliisi täytyy siis sisältyä jonkinainen virhe.

Oletko siis sitä mieltä, että köyhien maiden ihmiset tulevat onnellisemmiksi sen seurauksena, että sinä tunnet syyllisyyttä? Tai että he tulevat terveemmiksi, jos sinäkin sairastaisit? Tai että he tulisivat iloisemmiksi, jos sinä olisit vuorostasi surullinen ja toivoton?

Ajattelusi virhe on siis siinä, että olet oppinut yhdistämään syyllisyydentunteen, huonon omantunnon, säälin ja empatian ns. maailmanparantamiseen. Mutta et ota huomioon sitä, että oma matala tunnetaajuutesi tekee siis myös sinut samalla onnettomaksi, eikä välttämättä siis auta huonompiosaisia ihmisiä tai luontoa millään tavalla.

Sillä mitä tahansa universumissa vastustammekin, eli kohdistamme siihen negatiivisia tunteitamme – oli kyse sitten vaikka empatiasta, säälistä tai syyllisyydestä, eli itsekritiikistä – niin sitä tulee aina lisää! Eli vastustamalla luonnon tuhoamista, luonnon tuhoaminen lisääntyy. Vastustamalla eläinten huonoa kohtelua, huono kohtelu lisääntyy. Vastustamalla köyhyyttä ja eriarvoisuutta, köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyy.

Ja tämä on se asia, jota et ehkä vieläkään usko. Ja miksi näin on? Epäuskosi johtuu siitä, että olet itse matalassa tunnetaajuudessa tuohtuessasi, tuntiessasi syyllisyyttä, sääliä ja empatiaa. Havaitset siis vain negatiivisia asioita, koska olet itse matalassa tunnetilassa, eli uskot, että vain taistelemalla jotakin vastaan voi voittaa. Me ihmiset elämme kirjaimellisesti eri todellisuuksissa sen mukaan, missä tunnetilassa kulloinkin olemme.

Ja tämä on tärkeä tieto: Me saamme myös vahvistusta negatiivisiin uskomuksiimme ja asenteisiimme, jos uskomme negatiiviseen! Ja tämän aiheuttaa siis vetovoiman laki. Eli jos vihaat rasisteja, niin törmäät joka käänteessä rasisteihin, jotka ovat juuri niin rasistisia, kuin olet uskonutkin heidän olevan. Jos vihaat ns. ulkomaalaisia, niin vedät puoleesi jatkuvasti todisteita ulkomaalaisten ”pahuudesta”. Jos pelkäät ja vihaat poliiseja tai pysäköinninvalvojia, niin poliisit ja pysäköinninvalvojat aiheuttavat sinulle jatkuvasti harmia. Ja miksi? Koska se mihin tunnetasolla uskot, toteutuu aina, oli kyse toivotusta tai ei-toivotusta. Oma tunnetaajuutesi ratkaisee, tapahtuuko toivottu vai ei-toivottu asia.

Jos siis haluat auttaa luontoa ja muita ihmisiä maapallolla, ja olla samalla itse onnellinen, niin voit auttaa AINOASTAAN myötätunnolla , siis pysymällä itse korkeassa tunnetilassa, ja arvostamalla myös itseäsi ja omaa elämääsi. Sillä korkeassa tunnetilassa saat joka hetki inspiraation toimia siten, että toiminnastasi on myös toivomaasi hyötyä. Jos taas yrität auttaa, olemalla itse negatiivisessa tunnetilassa, niin et voi auttaa ketään, vaan ongelmat vain lisääntyvät. Tämä johtuu siis siitä, että jos syytät ketä tahansa toista ihmistä – vaikkapa turkistarhaajaa – hänen toiminnastaan, niin et sillä hetkellä arvosta häntä, etkä ”näe häntä korkeamman minäsi silmin”. Sillä emme koskaan saa aikaan mitään hyvää, ellemme itse kykene myötätuntoon ja rakkauteen.

Vetovoiman laki saa myös aikaan sen, että se joka toista ihmistä syyttää tai vihaa, tulee aina myös itse syytetyksi tai vihatuksi. Sillä täydellistä maailmaa ja elämää ei ole koskaan ollut, eikö tule olemaan, eikä ole tarkoituskaan olla, sillä maailma ei ole ”rikki” alunalkaenkaan. Kaikki on vain jatkuvassa muutostilassa, luomisen tilassa. Kaikilla asioilla on aina kaksi puolta, positiivinen ja negatiivinen. Ja kaikissa ihmisissä on aina sekä negatiiviset, että positiiviset puolet, ja sekä negatiiviset, että positiiviset tunteet. Kukaan ihminen ei siis ole perusolemukseltaan koskaan paha, vaan ainoastaan negatiivisten tunteiden vallassa ajoittain.

Onnellisuuden tunne on siis lopulta ainoa asia, jota me ihmiset koskaan elämässämme tavoittelemme. Keskity siis olosuhteista täysin riippumatta aina tuntemaan rakkautta ja myötätuntoa, kaikkia ja kaikkea kohtaan – ja voit siten auttaa myös muita kokemaan onnellisuutta, ja muuttaa samalla maailmaa paremmaksi paikaksi elää.

13.3.2019

Ahdistuksen, surun, pelon, syyllisyyden, häpeän, vihan ja pettymyksen viesti on: Mitään syytä tuntea noita tunteita ei koskaan ole

Kun näet jonkun henkilön ns. kuollessa lyhenteen R.I.P., ja itkevän hymiön, niin millainen tunne sinulle tulee?

Jos koet voimakasta ”tyhjyyttä”, eli ahdistusta, surua, pelkoa, turhautumista tai vihaa, niin olet tunnetasolla täysin eri mieltä korkeamman minäsi kanssa siitä, mitä henkilön ”kuollessa” on tapahtunut. Jos tunnet hieman hämmentäviä, ”sekavia” tunteita, eli eräänlaista huolettomuutta, jota kuitenkaan et halua paljastaa muille ihmisille, niin olet lähes samaa mieltä korkeamman minäsi kanssa.

Mutta jos koet aitoa iloa, niin ymmärrät, että mitään syytä negatiivisiin tunteisiin ei ole. Sillä kuolemaa ei ole. ”Kuollut” henkilö on juuri nyt paljon enemmän ”elossa”, kuin ennen poistumistaan fyysiseltä tasolta, sillä hänen henkensä on nyt vapaa kaikista negatiivisista tunteista, mutta hän on edelleen läsnä elämässämme, eli elää meidän kauttamme, aivan kuten ennen kuolemaansa, mutta paljon täydemmin, tuntien pakahduttavaa elämäniloa. Ja että fyysisestä elämästä poistuminen on aina ihmisen oma toive, ja siis aina ja poikkeuksetta toiveiden täyttymys, vapautus, euforia – kaikkea muuta kuin onnettomuus, tapahtuma, jota olisi syytä surra.

Kaipaus ja haikeus fyysisen kuoleman tapahduttua ovat tietenkin inhimillisiä tunteita, mutta nekin ovat siis negatiivisia eli ”vääriä” tunteita, ja tarkoittavat, että niin kauan kun kaipaamme, niin niin kauan kuljemme korkeamman minämme näkökulmasta ”väärään suuntaan”. Eli jos haluamme iloita elämästämme, ja sen jokaisesta hetkestä, niin meidän tulisi etsiä kuolleita omaisiamme sieltä, missä he parhaillaan ovat, eikä sieltä, missä he EIVÄT ole. Ja ns. kuolleet ovat kirjaimellisesti aina PUHTAAN ILON TAAJUUDELLA – ja konkreettisesti läsnä elämässämme joka hetki! Kohtaamme heidät, jos sallimme myös itsellemme saman, korkean taajuustason.

Fyysinen kuolema on kuolleen oman toiveen manifestaatio myös sellaisissa tilanteissa, joissa joku toinen henkilö on tietoisesti aiheuttanut kanssaihmisensä ns. kuoleman, eli tappanut toisen ihmisen, joko tahallaan tai näennäisesti vahingossa. Sillä olemme aina toinen toistemme kanssaluojia, ja jos toisen ihmisen viha ja raivo värähtelee samalla taajuudella, kuin toisen ihmisen halu kuolla, niin nämä kaksi henkilöä auttavat toinen toistaan toteuttamaan molempien toiveet.

Kyse ei siis ole siitä, että väkivalta ja tappaminen olisi ”hyväksyttävää” tai ”toivottavaa”, vaan kyse on siitä, että elämä on ikään kuin teatteria, jossa tietyllä tunnetaajuudella olevat ihmiset haluavat ja suostuvat asettumaan tiettyihin rooleihin, jotka valitaan siis oman taajuustason mukaan. Ihminen, joka haluaa kuolla, on usein kokenut voimakasta väsymystä, masennusta ja ahdistusta, tai fyysistä kipua (joka siis kertoo aina tunnetason resistanssista, eli on negatiivisten tunteiden manifestaatio), josta fyysinen kuolema hänet vapauttaa. Eli fyysisen elämän loppuminen on hänen toiveidensa täyttymys, toivottu ”tunnetason nousu”, vapautus. Ja henkilö, joka kokee niin voimakasta vihaa, että haluaa tappaa, ja kykenee siihen, on niin ikään kokenut niin musertavaa ahdistusta, että hän kokee vihan ja aggression valtavan vapauttavana helpotuksen tunteena. Sillä tunnetaso kohoaa aina masennuksen muuttuessa vihaksi.

Joskus käy myös niin, että ihminen haluaa päättää fyysisen elämänsä, koska on ”tehtävänsä täyttänyt”, ja haluaa vain siirtyä eteenpäin, ja silloin vetovoiman laki toteuttaa toiveen ”sattuman” kautta, eli tapahtuu esimerkiksi jonkinainen onnettomuus. Sattumaa ei kuitenkaan koskaan ole olemassa, vaan ns. onnettomuudetkin ovat aina universumin järjestämää nerokasta synkroniaa, jossa kuolema mahdollistuu siten, että kukaan ei pysty sitä estämään – eli tarkoituksellisesti usein hetkellä, jolloin onnettomuutta vähiten odotetaan. Joskus tapahtuu myös ”mystinen” kuolema, jolloin henki vain jättää kehon, ilman mitään ns. lääktieteellistä syytä. Tällainen fyysisestä elämästä poistuminen on aina erityisen suuri lahja poistuneen omaisille. Vahva viesti siitä, että kuolemaa ei ole olemassa, ja että päätämme itse, kuinka kauan haluamme kulloisessakin olomuodossamme maan päällä elää.

Dementia puolestan on sairastuneen toivoma ”unohdus”, sillä jos henkilö kokee ahdistusta ja vaikkapa kuolemanpelkoa, niin dementoituneena hän pystyy paljon helpommin elämään ns. hetkessä. Dementiaankin voi kyllä liittyä negatiivisia tunteita, jotka taas kertovat vastustuksesta dementian suomaa unohdusta ja helpotusta kohtaan.

Negatiivisten tunteiden meissä aiheuttama tyhjyyden, onttouden, tunne johtuu siis siitä, että olemme erossa korkeammasta minästämme tuntiesamme noita tunteita, eli tunnetaajuutemme on tuolla hetkellä kaukana korkeimmasta taajuustasosta, eli puhtaan positiivisen energin, rakkauden taajuudesta.

Kaikki kokemamme negatiiviset tunteet ovat siis aina universumin ja korkeamman minämme todellisuuden näkökulmasta ”vääriä tunteita”, eli tunteita, joita korkeampi minämme ei koskaan tunne. Ikään kuin ”punaisia liikennevaloja”, jotka kertovat väärästä suunnasta. Emme edes kykenisi tuntemaan yhtään negatiivista tunnetta, ellei korkeampi minämme pysyttelisi niin vakaasti korkealla, eli rakkauden tunnetaajuudella. Eli negatiivinen tunne kertoo aina vain tuosta taajuuserosta, siitä, että kokiessamme negatiivisia tunteita olemme erossa korkeammasta taajuudesta, erossa rakkaudesta.

Uskonnollisen ajattelun ongelma usein on, että vaikka uskontojen pohjalla on ollut tieto rakkauden kaikkivoipaisuudesta, niin monet profetioiden tulkitsijat ovat itse olleet matalassa tunnetaajuudessa, jolloin uskontoihin on tullut ajatus ”pahan vastustamisesta”, eli”sotimisesta pahaa vastaan”. Ja vaikka monet uskovat ihmisetkin sanovat, että pahaa pitää vastustaa nimen omaan rakkaudella, niin todellisuudessa ns. pahaa on alettu kuitenkin vastustaa negatiivisesta tunnetaajuudesta käsin, eli on alettu vastustaa tiettyjä asioita ja tietynlaista käytöstä ”synteinä”, ja esimerkiksi muita uskontoja ja niiden oppeja on kielletty ”paholaisen harhaoppeina”. Ja aina, kun siis vastustetaan jotain, niin se mitä vastustetaan, lisääntyy ja kasvaa. Ja tästä asetelmasta ovat syntynet esim. uskonsodat, jotka ovat siis rakkauden sanoman näkökulmasta täydellinen paradoksi. Samanlainen paradoksaali ilmiö ovat vaikkapa uskonnollisista syistä selibaatissa elävien ihmisten harjoittama seksuaalinen hyväksikäyttö. Eli tunteet, ajatukset ja teot, joita vastustamme, joko itsessämme tai muissa, niin ne aina lisääntyvät ja voimistuvat vetovoiman lain vaikutuksesta. Tästä syystä uskonnollinen ohjeistus, jossa tuomitaan esimerkiksi tietynlainen seksuaalinen käyttäytyminen, tai tietynlainen hengellisyys – eli erotetaan toisistaan ”oikeauskoisuus”ja ”vääräuskoisuus”- saa poikkeuksetta aikaan juuri sitä, mitä ohjeistamalla on pyritty alun perin vastustamaan, eli ”jumalattomuutta”. Eli kun esimerkiksi väitetään, että ”jumala” vastustaa homoseksuaalisuutta, tai ”pakanallisuuden” harjoittamista, niin todellisuudessa tuomitsemalla nuo asiat uskova ihminen erottaa itse itsensä rakkaudesta, eli ”omasta korkeammasta minästään”.

Se, että tiedostamme negatiivisten tunteiden todellisen viestin, ei tarkoita, että me samalla hyväksyisimme pahuuden maailmassa, ja suhtautuisimme siihen välinpitämättömästi. Mutta jos haluamme vähentää pahuutta ja kärsimystä maailmassa, niin meidän tulee ymmärtää, että me emme KOSKAAN voi vähentää ihmiskunnan kokemia negatiivisia tunteita ja kokemuksia vastaamalla vihaan vihalla, eli vastustamalla pahaa. Sillä universumissa ei voi koskaan vastustaa mitään vetämättä sitä samalla puoleensa.

Voimme siis vähentää ”pahuutta” ja negatiivisia tunteita maailmasta ainoastaan korkeiden tunteiden voimalla, eli tuntemalla rakkautta ja myötätuntoa sekä itseämme, että kaikkia kanssaihmisiämme kohtaan, sillä pyyteetön rakkaus,puhdas positiivinen energia, dominoi aina universumissa.

12.3.2019

Emme koe vastoinkäymisiä, jotta oppisimme paremmiksi ihmisiksi. Luomme kaikki ongelmat itse itsellemme

Monien uskontojen julistama näkeys ihmiselämästä on, että elämme maailmassa, koska meidän tulee kärsimyksen kautta ”oppia paremmiksi”, hioutua hyviksi ihmisiksi. Ja että olemme syntyessämme ”perisyntisiä”, siis vajavaisia, ”erossa jumalasta”.

Tämä tulkinta on täysin väärä, vaikka sen pohjalla onkin joskus kauan sitten ollut profeetan kanavoima tieto vetovoiman laista.

Se, että meidän tehtävämme on saada toiveillamme – ja myös negatiivisilla tunteillamme, eli kokemalla ei-toivottua – aikaan universumin laajentumista, on tärkeä ja pyhä tehtävä. Me koemme siis ei-toivottua vain siksi, että se antaa meille mahdollisuuden täsmentää toiveitamme. Se, että olemme Luojia, ei siis suinkaan tarkoita, että olemme ”epätäydellisiä”, tai että meidän tulee ”oppia olemaan täydellisempiä”, tai ”hurskaampia”.

Rakkaudettomuus, oleminen erossa korkeammasta minästämme,ei siis ole huonoutta tai syntisyyttä, vaan rakkaudettomuus on vain matalan taajuuden tunnetila. Ja rakkaudesta erossa oleva ihminen ei siis rakasta itseään, eikä siksi kykene tuntemaan rakkautta myöskään muita ihmisiä kohtaan.

Mutta hänen perusolemuksensa on kuitenkin aina täydellinen, puhdasta positiivista energiaa. Hänen kokemansa kärsimys ei siis ole jonkin ulkopuolisen ”jumalan” määräämä rangaistus syntisyydestä, vaan kärsimys on hänen oma valintansa, hänen itse luomansa este, resistanssi, joka estää hänen toiveitaan toteutumasta. Mutta heti kun hän luopuu kärsimyksestä – siis mistä tahansa negatiivisista tunteista – ja sallii tunnetaajuutensa kohota, niin hän alkaa jälleen liikkua toiveiden virrassa myötävirtaan, ja voi jälleen manifestoida asioita, joista on unelmoinut.

Jos ihmettelet, miksi jotkut toiveesi eivät tunnu millään toteutuvan, niin kyse ei siis ole siitä, että ”jumala” tai ”karma” hioisi sinusta jonkinlaisella kärsimyksen hiekkapaperilla parempaa ihmistä, timanttia, joka on saanut muotonsa surusta ja ahdistuksesta. Vaan kyse on vain siitä, että et itse ole valmis vastaanottamaan toivettasi. Ja tällainen, piinalliselta tuntuva odotustilanne, saattaa kestää hyvin kauan, mikäli et malta tehdä rauhaa nykyhetken kanssa, vaan yrität kärsimättömänä nopeuttaa ”vastaanottavaiseksi tulemistasi”.

Kyse ei siis ole rangaistuksesta, tai siitä, että universumi ”kiusaa” sinua, vaan yksinkertaisesti siitä, että vetovoiman laki on ehdoton. Eli jos yrität liikaa, niin taajuutesi pysyy matalana, ja toiveesi ei voi toteutua, vaikka se olisi ollut jo vuosia, jopa vuosikymmeniä valmiina korkeassa värähtelytaajuudessa! Siis sinun oman korkeamman olemuspuolesi kokemusmaailmassa.

Helpoimmin ymmärrät tämän asian, kun ajattelet radiovastaanotinta, joka ottaa vastaan tietyillä taajuuksilla lähetettäviä tiettyjä ohjelmia. Jos vastaanottimesi taajuusvalitsin ei ole kohdallaan, niin et voi kuulla lempiohjelmaasi, vaikka kuinka kovasti yrittäisit ja toivoisit, rukoilisit, tekisit lähes mitä tahansa, kuullaksesi tuon ohjelman.

Mutta heti, jos vastaanottimesi taajuus onkin oikea, niin ohjelma välittyy korviisi. Ilman ponnisteluja, ilman rukoilua, ilman synnintunnustuksia, ilman tunnetta omasta ”vajavaisuudesta”.

Toinen turhaa, matalassa tunnetaajuudessa tapahtuvaa yrittämistä kuvaava vertaus on se, että yrität ajaa autolla, jossa ei ole lainkaan polttoainetta. Tai katsoa televisiota, jonka virtajohto ei ole pistorasiassa. Korkea tunnetaajuus on kuin tuo bensiini ja sähkövirta, joka mahdollistaa sen, että koemme toiveemme sellaisina kokemuksina, kuin millaisia olemme elämäämme toiveillamme luoneet.

Onnellisen elämän salaisuus on siis monien meistä mielestä ehkä liiankin yksinkertainen: Ilo, huolettomuus ja rakkaus elämää kohtaan.

Meidät on opetettu kunnioittamaan ihmisiä, jotka saavuttavat asioita elämässään kovalla työllä, taistelulla, uhrauksilla ja kärsimyksellä. Siksi meistä tuntuu lähes hävyttömältä, jos meille kerrotaan, että kaikki kokemamme kärsimys onkin ollut turhaa. Ikään kuin draamaa, jonka olisimme yhtä hyvin voineet jättää näyttelemättä, koska tuo draama oli perusvireeltään murheellista – ei siis iloista ja nautinnollista, valon ja varjon kepeää leikkiä.

Vastoinkäymiset, joita olemme kokeneet, eivät ole olleet turhia, ei-toivottujen kokemusten avulla olemme luoneet itsellemme korkean minämme taajuudelle uskomattoman ihanan unelmiemme elämän, siis toiveidemme mukaisen. Mutta se, että olemme KÄRSINEET vastoinkäymisten takia, on ollut turhaa, sillä kärsimys on vain hidastanut upeiden unelmiemme toteutumista jo tässä elämässä.

Eli jos olet turhautunut, ja menettämässä jo uskosi onnellisen, eli alati innostavan, ja iloa tuottavan elämän mahdollisuuteen, niin päästä irti: Usko ja luota, salli ja vastaanota – älä siis koskaan YRITÄ sallia ja vastaanottaa!

12.3.2019

Olet mestarillinen Luoja silloin, kun iloitset vilpittömästi muiden ihmisten onnesta, ja itse kokemistasi vastoinkäymisistä

Olemme kaikki yhtä, olemme kaikki samaa henkeä. Siksi yksi tärkeimmistä oivalluksista tietoisen luomisen polulla on se, että iloitsemalla muiden ihmisten onnesta, mahdollistat onnen myös itsellesi. Ja kyky iloita muiden ihmisten puolesta taas on mahdollista, kun arvostat ja rakastat itseäsi. Et siis voi myöskään koskaan aidosti iloita muiden ihmisten onnesta, jos olet julma itsellesi. Etkä voi koskaan aidosti iloita omasta onnestasi, mikäli et arvosta ja rakasta muita ihmisiä pyyteettömästi.

Eli sekä muiden ihmisten puolesta uhrautuminen, että muiden ihmisten sääliminen, värähtelevät matalalla tunnetajuudella. Vain tuntemalla pyyteetöntä rakkautta, myötätuntoa ja arvostusta SEKÄ omaa itseä, että kaikkia muita kohtaan, olet täysin vapaa ja kaikkivoipa Luoja.

Sillä korkeampi olento – jollaisia me kaikki todellisuudessa olemme – ei vaadi ketään uhrautumaanpuolestaan, eikä tarvitse myöskään kenenkään sääliä, korkeampi olento on aina ja ikuisesti täydellinen ja mittaamattoman arvokas.

Fyysisessä olomuodossamme, negatiivisissa tunnetiloissa tekemämme ns. pahat teot eivät koskaan vahingoita korkeampaa olemustamme, eivätkä vähennä sen suunnatonta arvoa.

Kun siis arvostat ja rakastat itseäsi ilman mitään ehtoja, niin tunnet väistämättä pyyteetöntä rakkautta myös kaikkia muita ihmisiä kohtaan, täysin riippumatta heidän teoistaan tai tunnetiloistaan. Eli tällöin katsot sekä itseäsi, että kaikkia muita ihmisiä korkeamman minäsi silmin, resonanssissa puhtaan positiivisen energian kanssa.

Ja syy, miksi näin on, on siis hyvin yksinkertainen: Me olemme kaikki yhtä, samaa korkeassa tietoisuudessa värähtelevää henkeä. Eli me OLEMME kaikki mikä on, se mitä uskonnoissa kutsutaan ”jumalaksi”. Olemme siis kaikki puhtaan positiivisen energian ulottuvuuksia, suuremman osan meistä ollessa edelleen koko ajan korkeassa tietoisuudessa, korkeassa taajuudessa. Se, että olemme ottaneet itsellemme fyysiseen elämäämme yksilöllisen muodon, on tarkoituksenmukaista unversumin laajentumisen eli luomisen kannalta. Aivan kuten muukin luomakunta, kasvit ja eläimet ja mineraalit, on ottanut mitä ihmeellisempiä muotoja ilmentämään Kaikkea Mikä On, niin aivan samalla tavalla mekin olemme yhtä aikaa sekä yksilöitä – joilla on siis oma minuus ja oma tahto ja luomisvoima – että myös ikuisesti osa yhteistä, universumia ylläpitävää henkeä.

Ja sillä hetkellä, kun kykenet aidosti tunnetasolla iloitsemaan kanssaihmistesi onnesta ja menestymisestä, eli ymmärrät, että universumissa ei ole koskaan pulaa mistään – emmekä me ole täällä siis taistelemassa keskenämme rajallisista resursseista – niin sillä hetkellä olet täysin vapaa sallimaan myös itsellesi kaikki toiveesi.

Ja jos tämän lisäksi arvostat – niin ikään aidosti tunnetasolla – joka ikistä kohtaamaasi näennäistä vastoinkäymistä, eli ymmärrät, että kaikki ei-toivottu tapahtuu meille vain siksi, että se luo toivottua, niin et tunne myöskään kärsimystä. Ei-toivottu kokemus siis tapahtuu siksi, että korkeampi minämme auttaa meitä sen avulla tarkentamaan suuntaamme, kertomaan tunteidemme kautta universumille, mitä emme halua.

Mitä tahansa meille tapahtuukin, niin kaikki on siis aina meidän parhaaksemme. Olemme aina polullamme, ja voimme joka hetki valita positiivisen negatiivisen sijasta, toivotun ei-toivotun sijasta.

Ja tästä syystä siis ilo ja pyyteetön rakkaus ovat ne tunteet, jotka johdattavat meidät unelmiemme luokse, koska ilo ja rakkaus värähtelevät korkeassa tunnetaajuudessa, ja avaavat siten portit samassa taajuudessa olevaan aarrekammioon, jossa kaikki luomuksemme, kaikki toiveemme meitä odottavat.

11.3.2019

Tunnetilan eli värähtelytaajuuden lasku voi hidastaa tai estää toivotun manifestaation

Juuri ennen odotettua manifestaatiiota voi käydä niin, että tunnetaajuus laskee, ja manifestaatiota ei tapahdu, mutta tällaisessa tilanteessa ei koskaan pidä tuomita itseään ”huonoksi” luojaksi. Emme nimittäin koskaan voi tehdä mitään ”väärin”, vaan kaikki mikä tapahtuu tai ei tapahdu, koituu aina lopulta meidän parhaaksemme. Sillä toiveemme vain ikään kuin täsmentyy kaikkien negatiivisten tunteidemme vaikutuksesta. Eli ajattele toiveitasi keiton aineosina: Jos joku ainesosa vielä puuttuu, niin sydämesi toiveiden ”keitto” ei ole vielä valmis.

Manifestaation viivästyminen tapahtuu usein myös ihmisillä, joilla on erittäin voimakas mieli, ja voimakas tarve ja tahto yrittää saattaa joku asia päätökseen, ja siten kiirehtiä manifestaatiota. Tällöin henkilön tunnetila laskee turhautumisen ja asioiden edelle menemisen vaikutuksesta, eli pitäisi aina tehdä ”rauha nykyhetken kanssa”, eli keventää sydäntä, suhtautua elämään kaikilla tavoin kepeämmin. Kysymys ja vastaus ovat AINA eri tunnetaajuudella! Meidän on siis kyettävä OTTAMAAN VASTAAN, sallimaan luomuksemme. Samoin kuin meidän on kasvimaalla rauhassa osattava odottaa siemenen itämistä, ja vihanneksen kasvamista ja kypsymistä täyteen kokoonsa ja muotoonsa, ennen kuin korjaamme sadon.

Kuinka välttää kärsimys:

Negatiivisista tunnetiloista ei tarvitse kärsiä, luominen tapahtuu sillä hetkellä kun koemme ei-toivotun asian, mutta meidän ei siis tarvitse JÄÄDÄ matalaan tunnetilaan luodaksemme. Ja negatiiviseen tunnetilaan jääminen hidastaa manifestaatiota aina. Eli jos opimme hyväksymään jokaisen ei-toivotun kokemuksen ainoastaan opasteena ja tienviittana, ja arvostamaan tuota opastusta, niin emme koe kärsimystä, vaan otamme vain opastuksen vastaan.

Vähän samaan tapaan kuin reagoimalla tärinäraitaan tien syrjässä emme jää ”kärsimään” tärinästä, emmekä aja ojaan, vaan korjaamme ohjausta ja palaamme takaisin tasaiselle tielle.

Tyypillinen esimerkki tästä on esim. läheisen ihmisen kuoleman kohtaaminen. Kuolemaa ei ole olemassa, ja fyysisestä olomuodosta vapautuminen on aina vapautus . Siksi suru läheisemme kuollessa on aina ”väärä tunne”, joskin toki inhimillinen. Korkeampi minämme ei siis koskaan sure ns. kuolemaa, koska kuolema on hyvä ja vapauttava asia kuolevalle. Ja keskuudestamme poistuneen henki elää joka tapauksessa koko ajan meidän kauttamme, ”kuolleet” eivät siis lähde ”pois”.

Kärsimyskokemus laskeuduttaessa korkeasta tunnetilasta äkillisesti matalampaan:

On totta, että jos olet usein korkeassa tunnetilassa, niin tunnetilan laskut tuntuvat paljon rajummilta, kuin jos olisit elänyt pitkään negatiivisissa tunnetiloissa, jolloin tapahtuu ns. tuskaan turtuminen. Negatiiviset tunnetilat eivät siis ensimmäisessä esimerkissä ole matalampia, vaan ne tuntuvat selvemmin, koska korkea tunnetila tuntui vastaavasti niin paljon paremmalta.

Todellinen olemuksemme, korkeamman minämme taajuus, on siis aina korkea taajuus, ja jos emme itse vastusta sitä, niin tunnetasomme kohoaa automaattisesti.Esim. usein aamulla olemme korkeassa tunnetilassa, koska uni on katkaissut negatiivisen ajatus- ja tapahtumaketjun. Siksi aamulla on helpompi myös meditoida,ja aikaansaada siten uuteen päivään ”positiivinen tunne- ja tapahtumaketju”. Myös pienet lapset ovat usein korkeassa tunnetilassa, tuntevat oman kaikkivoipaisuutensa, eivätkä epäile luomisvoimaansa. Lapset oppivat olemaan uskomatta omaan voimaansa, koska omaan elämäänsä pettyneet aikuiset opettavat heille,että elämä ei ole meidän hallinnassamme.

Raju tunnetilan lasku tuntuu kyllä hetkellisesti kärsimyksenä, mutta kun tiedät, mistä on kyse, niin voit reagoida siihen nopeasti, jolloin negatiivinen tapahtumaketju ei saa vetovoiman lain vaikutuksesta voimaa, eli ”et joudu paniikkiin”. Ja työkaluina esim.alkavaan riitatilanteeseen läheisen kanssa on läheisesi tietoinen arvostaminen, eli täysin pyyteetön rakkaus. Eli tätä todella tarkoitti ohje ”käännä toinenkin poski” tai ”rakasta vihollistasi”: Älä koskaan vastaa vihaan vihalla! Toisen ihmisen negatiivisiin tunteisiin ei siis koskaan pidä mennä mukaan, sillä riidalla ei ole pohjaa. Meidän tulee katsoa jokaista kanssaihmistämme aina korkemman minämme silmin, eli kirjaimellisesti korkeampina olentoina. ”Pahuus”, viha, pelko, turhautuminen, kostonhalu jne. ovat aina vain olemista erossa omasta ”jumaluudesta”.

Ja muista myös rakastaa ITSEÄSI aina ilman mitään ehtoja! Suuri osa turhasta kärsimyksestämme johtuu siitä, että rankaisemme täysin aiheetta itse itseämme.

Onko itkemisestä tai surun kanavoimisesta esim. maalaamalla apua, jos hauamme palata korkeampaan tunnetilaan; ja voinko antaa surun ”mennä lävitseni”:

Itkeminen on aina resistanssin eli vastustuksen purkamista, eli siksi yli päätään itkemme. Myös maalaaminen, tanssiminen, siivoaminen jne. mahdollistavat negatiivisesta tunnetilasta nousemisen. Yli päätään mikä tahansa, joka vie huomiomme pois negatiivisista ajatuksista. Eli tämä on tärkeä asia opetella: Jos negatiiviset ajatukset ovat ottamassa mielessäsi vallan, niin tiedosta, mitä on tapahtumassa, ja katkaise tuo negatiivinen kierre mahdollisimman nopeasti kiinnittämällä huomiosi MIHIN TAHANSA positiiviseen.

Surulle voit siis yrittää antaa muodon, kunhan et jää kiinni surullisiin ajatuksiin. eli tunnetason kohoaminen pitäisi tuntua helpotuksena, mitä tahansa teetkin surua lievittääksesi. Jos helpotuksen tunnetta ei tule, niin suunta on väärä. Negatiivinen tunne on siis aina sataprosenttisen tarkka indikaattori väärästä suunnasta ja resistanssista, matalasta taajuudesta.

Se, että annat negatiivisten tunteiden ”mennä lävitsesi” on hyvä ja havainnollinen keino. Esimerkiksi juuri riitatilanteissa voit kokea vaikeaksi olla vastaamatta toisen ihmisen negatiivisiin sanoihin, mutta jos annat noiden sanojen vain mennä tajuntasi läpi, niihin tunnetaolla tarttumatta, niin riita loppuu, koska kukaan ei voi riidellä yksin. Ja matalassa taajuudessa oleva ihminen joutuu aina joko sallimaan oman tunnetilansa kohoamisen, TAI poistumaan korkeassa taajuudessa olevan ihmisen vaikutuspiiristä, sillä rakkaus ja korkea tunnetaajuus konkreettisesti dominoi kaikkialla universumissa.

Ja kaiken pohjalla on tietysti tuo usko ja luottamus siihen, että kaikki järjestyy – aina. Meidän on monesti vaikea uskoa siihen, mutta silloinkin kyse on vain juuri parhaillaan tuntemastamme negatiivisesta tunteesta. Nimittäin korkeassa tunnetilassa TIEDÄMME että kaikki järjestyy aina – koska korkeampi minämme tietää sen!

11.3.2019

Oikotie onneen: Keskitä ajatuksesi tietoisesti arvostukseen, rakkauteen ja hauskuuteen

Onnellisuus on vain tunnetila, siis korkea tunnetaajuus. Onnellisuus ei siis ole tavaraa, rahaa, ihmissuhteita, lahjakkuutta, työpaikkoja, mainetta, tai edes rajattomia mahdollisuuksia. Vaan onnellisuus on kykyä arvostaa, rakastaa, tuntea iloa ja nauttia, juuri nyt. Tästä syystä rikas ei ole aina onnellinen, eikä köyhä aina onneton. Tästä syystä maine ja menestys ei takaa onnellisuutta, eikä maineen ja menestyksen puute estä sitä. Ja tästä syystä myöskään parisuhteessa elävä ei ole automaattisesti onnellisempi, kuin yksinelävä. Mutta onnellisuus kyllä MAHDOLLISTAA rikastumisen, rakkauden löytämisen ja menestymisen, sillä korkea tunne avaa aina portin unelmiimme.

Kun opit näkemään elämän planeetallamme tunnetasoina -siis matalampina tai korkeampina – sen sijaan, että näkisit sen esim rikkaiden tai köyhien maailmana, tai kauniiden ja vähemmän kauniiden maailmana, tai kuuluisien ja tuntemattomien maailmana, niin maailmankuvasi muuttuu radikaalisti. Sillä silloin ymmärrät, että voit kokea pakahduttavaa onnea täysin olosuhteista riippumatta, milloin ja missä tilanteessa tahansa – ollessasi resonanssissa eli samalla tunnetaajuudella oman korkeamman minäsi kanssa. Ja sillä hetkellä TIEDÄT voivasi luoda mitä tahansa, vain sallimalla itsellesi korkea tunnetila, eli tunnet oman rajattoman luomisvoimasi.

Ja oli tunnetilasi juuri nyt millainen tahansa, niin voit siirtyä ”onnellisten maailmaan” eli korkeampaan tunnetasoon lähes välittömästi, sallimalla tunnetaajuutesi kohoaminen. Eli keskittämällä ajatuksesi positiiviseen, jolloin manifestoit korkeampia tunteita. Tunne on siis myös manifestaatio, aivan kuten kaikki ne aineelliset asiat, joita elämäämme luomme.

Jo luomiesi asioiden tietoinen, yksityiskohtainen arvostaminen on helppo tapa siirtyä tuohon ”korkeampaan todellisuuteen. Mutta älä ole ”kiitollinen” siitä, mitä sinulla on, sillä kiitollisuus on tunnetasolla matalampi tunne kuin arvostus. Sinun ei tarvitse olla kiitollinen kenellekään. Ei myöskään vanhemmillesi tai esi-isillesi, ihmisille jotka ovat sinua joskus auttaneet, ”jumalista” puhumattakaan. Arvosta kaikkia kanssaihmisiäsi, mutta muista, että vaikkapa rikas tai sinua rakastava ihminen, joka on sinua joskus auttanut, on itse autaessaan luonut myös hyvää itselleen. Hän on siis auttanut myös itseään. Hän ei tarvitse kiitollisuuttasi. Voit kyllä inspiroitua auttaman vastavuoroisesti sinua joskus auttanutta, mutta älä siis auta häntä siksi, että tunnet olevasi kiitollisuudenvelassa. Et voi koskaan auttaa ketään matalasta tunnetilasta käsin.

Olet aina täydellisen arvokas omana itsenäsi, ja mittaamattoman arvokkaita ovat myös kaikki muut, nyt tai joskus aikaisemmin eläneet ihmiset maapallolla. Kukaan ei siis koskaan ole ollut, eikä ole, arvoton. Jos joku ihminen ei tunne itseään arvokkaaksi, niin hän on vain sillä hetkellä erossa omasta korkeammasta olemuksestaan.

Arvosta siis asioita, joista aidosti iloitset. Voit arvostaa myös näennäisesti negatiivisia asioita, kuten velkaa tai yksinäisyyttä, jos arvostuksen tunteesi on aito, eikä siihen liity katkeruutta tai pelkoa. Jos uskot vetovoiman lakiin niin tiedät, että kaikki ei-toivottu on aina luonut toivottua. Eli siksi voit tietoisena luojana aidosti ja vailla katkeruutta arvostaa siis myös näennäisesti negatiivisia kokemuksiasi.

Rakkauteen liittyviin tunnemuistoihin keskittyminen kohottaa myös helposti tunnetaajuuttasi. Eli pyri muistelemaan tunnetasolla hetkiä, jolloin olet tuntenut aitoa rakkautta. Eli pyri tavoittamaan ja ”eristämään” mieleesi tuo rakkauden tunne. Vaikka esim. henkilö, jota kohtaan olet joskus tuntenut rakkautta, olisi herättänyt sinussa joskus myös negatiivisia tunteita, niin älä keskity niihin. Vaan muistele hetkeä, jolloin katsoit toista ihmistä korkeamman minäsi silmin.

Myös iloon ja hauskuuteen liittyvät tunnemuistot ovat tehokkaita tunnetaajuuden kohottajia. Pyri muistamaan tunnetasolla hetki, jolloin koit iloa. Ei ole mitään väliä sillä, oliko tuo hetki lyhyt tai pitkä, tai oliko hauskuuden aiheuttama toiminta korrektia tai sopimatonta – on hyvin tavallista, että hauskat hetket liittyvät sääntöjen rikkomiseen – tärkeintä on, että tunnet taas tuon naurun, joka ”otti sinut valtaansa”. Humoristiset sattumukset ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka korkeat tunnetaajuudet dominoivat aina universumissa. Eli jos keskuudessamme on ihminen, joka ”nauraa katketakseen”, niin myös ympärillä olevien ihmisten tunnetaajuus kohoaa väistämättä, eli ”ilo tarttuu”. Jos vilpittömästi iloisen ihmisen vaikutuspiirissä on hyvin masentunut ihminen, niin tuo masentunut ihminen usein suuttuu, mutta hänenkin tunnetaajuutensa siis kohoaa, koska viha on aina masennusta korkeampi tunnetila. Ja jos vihastunut ihminen jää edelleen iloisten ihmisten seuraan, niin hänen tunnetaajuutensa pääsee kohoamaan katkeruuden ja turhautumisen taajuuksien kautta toiveikkuuden taajuudelle, ja toiveikkuudesta on enää lyhyt matka ilon ja rakkuden taajuuksiin.

Universumissa ei voi päästä eroon mistään, voimme vain vetää asioita puoleemme. Älä siis yritä päästä eroon negatiivisista tunteistasi, vaan aikaansaa niiden katoaminen keskittymällä positiiviseen, eli olemalla keskittymättä negatiiviseen. Negatiiviset tunteesi ovat siis kuin savua, jota jostain syystä purkautuu suustasi ja korvistasi, ja tuo savu estää sinua näkemästä elämäsi iloiset asiat. Mutta kun negatiivisten tunteidesi savu hälvenee, ja alat vähitellen havaita iloisempia asioita, niin lopulta näetkin elämäsi myönteisenä ja täynnä mahdollisuuksia.

Eli arvosta, rakasta ja iloitse – ja kaikki unelmasi toteutuvat!

10.3.2019

Kuinka pääsen nousemaan ”toiveikkuuden odotushuoneesta” uskon ja manifestaation taajuudelle?

Jos näkisit korkeamman minäsi perpektiivistä kokonaiskuvan siitä, kuinka lähellä tai kaukana olet mitäkin toivettasi, niin saattaisit yllättyä. Monet hartaat toiveemme, joiden toteutumista olemme odottaneet jopa vuosia, ja jotka odottavat edelleen manifestoitumistaan, ovat nimittäin aivan ulottuvillamme. Unelmamme siis odottavat todellisuudessa meitä, ei päin vastoin.

Mutta usein aivan pienenpieni taajuusero estää toiveemme toteutumisen, eli pysymme toiveikkuuden taajuudella, sen sijaan, että sallisimme tunnetilamme kohota, ja uskoisimme ja TIETÄISIMME toiveemme todeksi.

Näin käy usein erityisesti sellaisille ihmisille, joilla on hyvin voimakas mieli, tarkka ”fokus”, ja joilla on taipumus yrittää liikaa, olla hyvin kärsivällisiä ja sisukkaita. Sillä kovaan yrittämiseen – ja myös vääränlaiseen kärsivällisyteen – liittyy aina resistanssia, eli matalan taajuuden vastustusta. Meidän tehtävämme on elää korkeassa tunnetilassa, uskoa ja luottaa, sallia manifestaatiot, ei siis ”vääntää niitä väkisin todeksi”.

Aivan samoin, kuin emme pyri toimimaan pesukoneen tai auton moottorinakaan itse, vaan tyydymme vain käynnistämään koneen, ja tarvitaessa säätämään tai ohjaamaan sitä, niin aivan samalla tavalla meidän tehtävämme ei ole URAKOIDA asioita järjestykseen, vaan toimia kevyin mielin ja inspiroituneena. Voimme toki saavuttaa asioita myös taistelemalla, mutta silloin tulosten saavuttaminen on paljon vaikeampaa, koska vetovoiman laki vetää kovasti yrittävän ihmisen tielle jatkuvasti ongelmia, jotka siis väähtelevät samalla matalalla tajuudella, kuin ”kova yrittäminen”.

Monet meistä ovat yrittäneet elämässään niin kovasti, että vaikka he tiedostaisivatkin vetovoiman lain suunnattoman voiman,ja vaikka heillä olisi myös kokemusta siitä, että ”asiat järjestyvät joskus kuin ihmeen kaupalla, helposti”, niin kokemukset toiveiden toteuttamisen vaikeudesta ovat luoneet niin vahvoja uskomuksia, että tällainen henkilö ei enää tunnetasolla pysty uskomaan, että elämä voi olla myös naurettavan helppoa – kirjaimellisesti.

Jos olet tällanen henkilö, eli olet aina yrittänyt ja ponnistellut paljon, ja saavuttanutkin paljon asioita, mutta harvoin kovin helposti, niin pyri muuttamaan kokonaan toimintatapaasi, etenkin sellaisten toiveiden suhteen, jotka eivät ole kovasta yrittämisestäsi huolimatta toteutuneet. Olet nimittäin itse niiden esteenä, ei kukaan eikä mikään muu – universumi olisi ollut valmis toteuttamaan toiveesi jo kauan sitten!

Älä kuitenkaan katkerana ja pettyneenä keskity myöskään ajatukseen, että olet liialla yrittämisellä ”haaskannut elämääsi”, vaan pyri kulkemaan ainoastaan eteen päin, taaksesi katsomatta. Pyri välttämään kaikkia sellaisia ajatuksia, jotka liittyvät toiveeseesi, ja joihin liittyy resistanssia, eli epäilyksiä ja matalia tunnetiloja. Kuuntele kehosi viestejä ajatellessasi toivettasi. Jos toiveesi yksityiskohtainen ajatteleminen aiheuttaa sinulle ahdistusta, nin ajattele toivettasi yleisemmin, antaen ikään kuin ”mahdollisuuksille tilaa”, jolloin sinun on helpompi itse uskoa siihen, mitä toivot. Muista aina, että universumilla on täysin rajattomat mahdollisuudet toteuttaa mikä tahansa toiveesi. Sinun tehtäväsi ei siis ole huolehtia, miten, milloin tai kenen toimesta asiat järjestyvät. Jos sallit asioiden järjestyä, niin ne myös järjestyvät.

Esimerkiksi, jos toivot rahaa, niin muistele aiemmin elämässäsi kokemiasi tilanteita, joissa sait rahaa, ja muistele niitä tunnetiloja, jotka mahdollistivat rahan, eli energian virtaamisen luoksesi. Kokemuksesi vahvistavat uskoasi, ja kohottavat siten tunnetaajuuttasi. Älä siis koskaan yritä ajatella tai toteuttaa rahansaantikeinoa, johon et itse pysty uskomaan.

Voit ajatella myös aivan muita iloisia asioita elämässäsi, kuin rahaan liittyviä, sillä unversumi reagoi ainoastaan tunnetilaasi, ei koskaan niihin asioihin, jotka ovat aiheuttaneet nuo tunnetilat. Ja korkea tunne avaa aina energiaportit, jolloin kaikilla unelmillasi on mahdollisuus toteutua, yksi kerrallaan, synkronisessa tasapainossa.

Ja sama taktiikka toimii kaikissa muissakin asioissa: Toivoessasi itsellesi puolisoa, ystäviä, työpaikkaa, terveyttä, vapautta matkustaa ja kokea asioita, tai mitä tahansa.

Tanssi, laula, naura, ulkoile, vietä aikaa luonnossa ja eläinten parissa, siivoa, askartele, piirrä, maalaa tai kuuntele iloista musiikkia, katso iloinen elokuva, lue hauska kirja, meditoi. Päästä siis irti kaikista huolistasi, ja luota siihen, että tunnetilaasi kohottamalla mahdollistat unelmiesi toteutumisen.

Eli se, että uskomme tietoisen luomisen olevan jollakin elämänalueella vaikeaa, myös tekee siitä vaikeaa. Vetovoiman laki toimii aina kuin painovoima. Vetovoiman lain toiminnassa ei siis sinänsä ole mitää vaikeaa, päin vastoin! Vetovoiman laki on välitön, ja täydellisen oikeudenmukainen voima, joka aiheuttaa aina myös sen, jos joku toiveesi EI toteudu. Mutta toisaalta: Sinä itse olet ainoa ”jumala”, joka sinun oman elämäsi osalta hallitsee vetovoiman lakia.

Eli sinä olet Luoja – hyvässä ja pahassa. Sinä olet kaikkivoipa!

9.3.2019

Lopeta turha yrittäminen – kytke itsesi universumin energiaan ja inspiroidu

Edes hienoin ja kallein sähkölaite ei toimi ilman sähköä. Pidät tätä itsestäänselvyytenä: Ei tietenkään, sehän on sähkölaite.

Vaikka osaisit arvokkaan laitteesi käyttöohjeen ulkoa, ja noudattaisit käyttöohjeen ohjeita pilkuntarkasti, niin jos laitettasi ei ole kytkety voimanlähteeseen – verkkovirtaan, akkuun tai paristoihin – niin hieno laitteesi ei toimi toivomallasi tavalla. Se voi kyllä näyttää hienolta, ja ystäväsi saattavat ihailla laitettasi, mutta mitään muuta hyötyä laitteestasi ei sinulle, tai kenellekään muullekaan ole. Koska käyttövoima puuttuu.

Korkea tunnetilasi, tyytyväisyyden tunne, on tuo virtalähde. Tyytyväisyys ja ilo kaikesta siitä, mitä olet jo luonut.

Voit kyllä kytkeytyä universumin energiaan myös vahingossa – suurin osa ihmiskunnasta tekee juuri niin – eli kun sinulla on ”vahingossa” joskus hyvä olo, niin vetovoiman laki vetää puoleesi lisää positiivisia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia, jotka saavat aikaan positiivisen tapahtumaketjun, ”flow-tilan”. Ja positiiviset kokemuksesi saavat puolestaan aikaan positiivisia uskomuksia, jotka tasoittavat polkuasi, jolloin uskot itseesi, kykyihisi, ja ns. hyvään onneesi – ja saatat optimismisi vallassa saavuttaa paljon asioita, joita olet toivonut.

Mutta: Niin kauan, kun et tietoisesti tiedosta, mistä ”hyvä” tai ”huono” onnesi, menestyksesi tai epäonnistumisesi johtuu, niin niin kauan et ole vapaa – eli polkusi ei ole helpoin mahdollinen, vaan polullasi on paljon kärsimystä. Meidän kaikkien ihmisten polulla on opasteita eli ei-toivotun kokemuksia, joiden avulla voimme valita polullemme suunnan (juuri ei-toivotut kokemukset eli vastoinkäymiset takaavat siis meille valinnanvapauden), mutta kärsimys ei ole hyödyllisten opasteiden noudattamista, vaan kärsimys on tarpeetonta, kulkemista päinvastaiseen suuntaan! Et koskaan MENETÄ mitään, vaikka kärsit, olet aina polullasi, ja vaikka kärsimyksesi saisi sinut sairastumaan ja kokisit fyysisen kuoleman, niin synnyt joka tapauksessa uudelleen – mutta miksi kärsiä elämästä, jos voit myös nauttia siitä, eli saavuttaa unelmiasi nopeammin ja helpomin?

Eli vaikka valitsisimme kärsimisen – olemme niin vapaita, että voimme valita myös vankeuden ja kärsimyksen – niin kaikista negatiivisista kokemuksistamme huolimatta oma korkeampi minämme johdattaa meitä silti joka hetki helpointa MAHDOLLISTA polkua pitkin kohti päämääräämme. Eli jos kärsimme, ja kuljemme siis taaksepäin, niin korkeampi minämme pyrkii ohjaamaan meitä sivupolulle, jossa ehkä unohdamme hetkeksi kärsimyksen, kiinnitämme huomiomme johonkin positiiviseen asiaan – ja lähdemme taas kulkemaan kappaleen matkaan oikeaan suuntaan. Korkeampi minämme on siis kuin kompassi, joka johdattaa meitä aina kohti haluamaamme suuntaa, täysin riippumatta siitä, missä kohdassa ”kartalla” milloinkin olemme.

Ja korkeampi minämme siis johdattaa meitä aina sinne, minne TODELLA haluamme, ei siis kohti kompromisseja, päämääriä, jotka ovat ”toiseksi parhaita”, ”parempia kuin ei mitään”.

Jos siis olet luonut toiveen, ja toiveesi seurauksena siis jo laajentunut – toiveesi on jo olemassa korkeamman minäsi taajuudella – niin et voi enää palata takaisin, ja peruuttaa luomustasi, ”tulla pienemmäksi” kuin mitä laajentunut itsesi juuri nyt on. Eli vaikka saatat joskus kokea, että ”olet haukannut liian suuren palan” toivoessasi jotakin suurta, ja haluaisitkin nyt peruuttaa toiveesi, niin se ei ole mahdollista. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että sinun on tunnettava epätoivoa ja riittämättömyyttä, koska unelmasi tuntuu saavuttamattomalta, vaan voit joka IKINEN hetki kulkea ilosi ja tyytyväisyytesi ohjaamana kohti tuota suurta unelmaasi, ja samalla siis kohti laajentunutta itseäsi. Ja nauttia siten matkastasi, jokaisesta askeleesta polullasi, ja etenemisestäsi oikeaan suuntaan. Älä siis keskity ajattelemaan unelmaa, joka tuntuu liian suurelta – sillä epäuskosi estää etenemisesi – vaan nauti pienemmistä unelmista, jotka olet jo saavuttanut. Sillä matkasi jatkuu joka tapauksessa ikuisesti. Siksi ainoa mahdollisuutesi nauttia elämästäsi, on nauttia matkastasi, ei odottaa kärsimättömästi matkasi päätepistettä – jota ei siis ole edes olemassa (kun kaikkein suurinkin toiveesi toteutuu, niin seuraava toiveesi odottaa jo toteutumistansa).

Ja juuri kun vähiten osaat odottaa, eli epäuskoinen ajatuksesi ei ole aktivoitunut, eikä siis manifestoitumisen esteenä, niin suuri unelmasi onkin yhtäkkiä edessäsi. Sillä se on olut koko ajan ulottuvillasi, epäuskosi verhon takana. Pienten ja suurten unelmien luominen on nimittäin TÄSMÄLLEEN yhtä helppoa. Suurten unelmien manifestoitumisen esteenä on ainoastaan se, että sinun on usein vaikeampi uskoa suuriin, kuin pieniin unelmiisi.

Tietoisen luomisen polulta ei siis myöskään ole paluuta. Kun tunnet universumin lain ja tiedät, että luot itse todellisuutesi tunteillasi ja ajatuksillasi, niin et voi enää ”unohtaa mitä tiedät”. Ja miksi haluaisitkaan unohtaa suunnattoman voimasi ja arvosi? Miksi haluaisit luopua rajattomasta vapaudestasi luoda täsmälleen haluamasi kaltainen elämä?

8.3.2019

Miksi koemme joskus juuri ennen toiveemme manifestaatiota suuria vastoinkäymisiä?

Otsikon sanaan ”vastoinkäymisiä” sisältyy paradoksi. Kuvittele tilannetta, että olet toivonut jotakin asiaa pitkään, mutta olet ollut itse oman toiveesi esteenä, eli et ole uskonut unelmaasi, vaan olet matalalla tunnetaajuudellasi vetänyt puoleesi vain lisää ongelmia. Olet siis luonut enemmän negatiivisia tapahtumaketjuja, kuin positiivisia.

Toiveesi ovat kuitenkin luoneet valtavasti positiivisia asioita korkeamman minäsi taajuudelle, joten toiveidesi virta on muuttunut pauhuavaksi koskeksi, jossa et lopulta enää yksinkertaisesti kykene melomaan vastavirtaan – ja taistelun käytyä ylivoimaiseksi päätät luovuttaa, ja käännyt myötävirtaan. Ja virta on niin voimakas, että se vie sinut väistämättä ja kovalla vauhdilla kohti toivettasi.

Mutta jotta ”uusi elämäsi” voisi alkaa, eli toiveillasi luomasi taideteos tulisi vihdoin viimeistä silausta myöten valmiiksi, niin joskus on niin, että lähes KAIKEN vanhan on väistyttävä uuden tieltä.

Ja mitä enemmän olet ponnistellut ja yrittänyt toteuttaa toiveitasi matalasta tunnetaajuudesta käsin, niin sitä ”rajumpia” saattavat kokemuksesi ennen toiveidesi manifestoitumista olla – koska myös nuo rajut kokemukset ovat todellisuudessa sinun omia toiveitasi. Et ehkä enää muista kaikkia toiveitasi, tai et halua myöntää, että olet toivonut niitä, mutta ne kuitenkin lopulta ovat sinun syvimpiä, sydämesi toiveita.

Tässä muutamia esimerkkejä tilanteista, jossa vanha ”kuolee” uuden tieltä, eli ns. vastoinkäyminen mahdollistaa toiveemme toteutumisen ja ikään kuin lopullisen läpimurron:

Jos kaksi ihmistä ovat eläneet pitkään parisuhteessa, mutta suhteessa on ollut paljon ongelmia, ja joko vain toinen, tai kumpikin osapuoli ovat lähes koko ajan olleet turhautuneet tilanteeseen, niin toiveita paremmasta parisuhteesta on lähetety universumiin niin paljon, että suhteen on lopulta pakko päättyä. Tällaisia liittoja kutsutaan usein ”kulissiliitoiksi”. Se, mitä kulissin takana tapahtuu, on usein ainoastaan pariskunnan omassa tiedossa. Tällaisessa tilanteessa siis vähintään toinen osapuoli ei tunne pyyteetöntä rakkautta puolisoaan kohtaan lainkaan, jolloin tuo rakkaudeton osapuoli saattaa lopettaa suhteen, ja etsiä itselleen matalassa tunnetaajuudessa ollessaan uuden puolison. Todellisuudessa kuitenkin se osapuoli, joka tuli jätetyksi,ja joka koki jonkin verran pyyteetöntä rakkautta, olikin eron varsinainen alkuunpanija, sillä hänen positiivinen tunteensa mahdollisti molempien osapuolten toiveiden manifestaation (korkea taajuus dominoi aina universumissa). Ja jättäjä puolestaan otti uuteen parisuhteeseensa mukaan oman matalan tunnetaajuutensa, eli hänen uusi parisuhteensa ei siksi voinut olla ”parempi”, vaan päin vastoin vielä vaikeampi, kuin edellinen, sillä vetovoiman laki veti jättäjän puoleen edelleen negatiivisia kokemuksia. Eli myös tuo uusi parisuhde oli tuollainen ”ei-toivottu” kokemus, ja sellaisena siis jo lähtökohtaisesti ”tuhoon tuomittu”- johtuen siis jättäjän negatiivisesta tunnetilasta erotilanteessa.

Tässä esimerkissä siis näennäinen vastoinkäyminen, eli jätetyksi tuleminen, on jätetyn toiveiden todellinen täyttymys, sillä vain tulemalla jätetyksi hän sallii itselleen oman toiveensa päästä epätyydyttävästä parisuhteesta pois, ja mahdollistaa siten itselleen uuden suhteen. Ja nimen omaan pyyteetön rakkaus on se portti, joka mahdollistaa tällaiset manifestaatiot. Se, että jätetty osapuoli tuntee usein voimakkaampaa tuskaa erotilanteessa, kertoo vain siitä, että mitään syytä tuntea negatiivisia tunteita ei ole, eli että hänen korkeampi minänsä on tapahtuneesta täysin eri mieltä.

Jos taas parisuhteen osapuolista molemmat olisivat tunteneet toinen toisiaan kohtaan pyyteetöntä rakkautta, niin eroa ei olisi tapahtunut, vaan molemminpuolinen rakkaus olisi mahdollistanut molempien toiveiden manifestaatiot, ja parisuhde olisi vain vaikeuksien seurauksena ”syntynyt uudeksi”. Kun uskonnoissa puhutaan avioliitosta, joka solmitaan ajatuksella ”kunnes kuolema meidät erottaa”, niin tällä on alunperin tarkoitettu konkreettisesti molemminpuolista pyyteetöntä rakkautta, joka ”ratkaisee kaikki ongelmat”. Ei siis sitä, että osapuolten tulee ”kärsiä yhdessä viimeiseen saakka”, koska ”jumala” on niin päättänyt, vaan sitä, että korkea tunnetila eli rakkaus ilman ehtoja muuttaa liiton molempia osapuolia heidän oman korkeamman minänsä kaltaisiksi (”jumaliksi”, ”valaistuneiksi”) , jolloin kaikki eteen tulevat ongelmat voidaan ratkaista helposti ja ilman kärsimystä.

Ja vaikka ero tapahtuisikin, niin kerran yhdessä koettu liitto ON aina ikuinen. Ja tämä taas johtuu siitä, että kun kaksi ihmistä elää yhdessä, niin he toivovat päivittäin asioita myös yhteiseksi hyväksi, eli heidän toiveensa yhdistävät heitä korkean tietoisuuden tasolla ”ikuisesti”, vaikka he eivät enää eläisikään fyysisessä elämässään yhdessä. Korkeammat minämme eivät koskaan tunne negatiivisia tunteita ketään kohtaan, ja korkean tietoisuuden tasolla olemme aina kaikki yhtä.

Jos siis olet kokenut eron ihmissuhteessasi, niin pyri arvostamaan entistä puolisoasi korkeassa tunnetilassa, täysin riippumatta niistä negatiivisistakin kokemuksista, joita olette yhdessä kokeneet. Siten et ota seuraavaan ihmissuhteeseesi mukaan matalan taajuuden tunnemuistojasi.

”Näennäisiä vastoinkäymisiä, jotka mahdollistavat muutoksen” on monia muitakin. Esimerkiksi vakavasti sairas ihminen vapautuu kärsimyksistään ns. kuolemalla – kuolemaa ei todellisuudessa ole olemassa, mutta fyysisessä kuolemassa resistanssi ja sen myötä kärsimys häviää. Väsynyt ihminen vapautuu hetkeksi raskaasta työstä sairastumalla tai jäämällä työttömäksi. Talo, joka on suurella tontilla, voi palaa, jos se ei mene kaupaksi, jolloin pienemmille tonteille löytyykin ostajat. Ihminen, jolla on paljon rahaa, joka ei kuitenkaan tuota hänelle iloa, voi menettää rahansa, ja löytää ilon elämäänsä aineettomista asioista. Myös kaikki ihmiskunnan keksimät innovaatiot ja keksinnöt ovat saaneet alkunsa toiveista, eli ei-toivottu kokemus on inspiroinut keksijää, ja saanut aikaan toivottua.

Kaikki kokemamme menetykset ja vastoinkäymiset ovat siis ihan kirjaimellisesti ”kultareunaisia”. Meidän on vain opittava näkemään kaikki kokemuksemme korkeamman minämme silmin.

8.3.2019

Suuret unelmat saavat sinut tuntemaan suurta iloa – ja joskus myös yhtä suurta pelkoa

Tunnetilamme värähtelevät aina tietyllä taajuudella. Myös esimerkiksi kuulemamme ääni värähtelee tietyllä taajuudella, eli ääni ja ääniaalto ovat ilman värähtelyä. Ajattele graafista kuvaa ääniaallosta. Kuvassa on aikaa kuvaava vaakasuora x-akseli, ja akselin yläpuolella ja alapuolella on samankorkuiset ”aallot” eli paraabelit. Äänen aallonpituus on paraabelien huippujen, eli aallon kahden harjanhuipun välinen matka.

Taajuus kuvaa fysikaalisesti toistuvan ilmiön tapahtumien määrää aikayksikköä kohti, eli värähdysten määrää tietyssä ajassa. Eli taajuus siis kuvaa sitä, kuinka monta kertaa tuo tietty paraabeleilla kuvattu aaltoliike tapahtuu tietyn aikajakson aikana. Korkeassa taajuudessa eli korkeassa tunnetilassa värähtely eli aaltoliike on siis nopeaa.

Kun taajuus – esimerkiksi tunnetaajuus – on korkea, niin aaltoliikettä tapahtuu lyhyessä ajassa paljon, eli värähtely on ”kiihkeää” – sitä ei estä mikään. Samaan tapaan, kuin suoralla tyhjällä tiellä voi ajaa autolla suurella nopeudella, esteettä, eikä vauhti edes tunnu kovalta, koska ajaja on siihen on tottunut, eikä resistanssia siis ole. Myöskään lentokoneen suuri nopeus ei tunnu korkealla ilmassa kovalta, mutta kun lentokone kiihdytää kiitoradalla, niin koemme nopeuden aivan eri tavalla.

Koska korkea taajuus on siis nopeaa värähtelyä, niin kun korkeassa tunnetilassa kohtaamme vastoinkäymisiä eli resistanssia, ja kohdistamme huomiomme noihin vastoinkäymisiin, niin tunnetaajuutemme lasku tuntuu paljon rajummalta, kuin jos emme olisi ennen ei-toivotun kokemusta olleet niin korkeassa tunnetilassa. Emme siis ole tottuneet mataliin taajuuksiin, koska olemme kokeneet korkeaita taajuuksia. Vertaus: Kun auto liikkuu kovalla vauhdilla ja törmää esteeseen, niin seuraukset ovat dramaattisemmat, kuin jos auton vauhti olisi ollut hitaampi.

Tästä ilmiöstä seuraa se, että jos ”unelmamme ovat suuria”, eli meillä on ”korkeat odotukset”, ts. olemme luoneet korkeamman minämme taajuuteen toiveillamme paljon, niin jos emme salli itsellemme luomiamme unelmia, eli oma tunnetaajuutemme on matala, niin tuon unelmiemme ”todellisen todellisuuden” kiihkeän värähtelyn esteenä on matalan tunnetaajuutemme aiheuttama resistanssi.

Ja tästä syystä suuret unelmat saavat meidät tuntemaan joskus myös yhtä suurta pettymystä ja pelkoa, sillä korkeampi minämme kokee joka hetki korkeaan tunnetaajuteen luomamme ”todellisen todellisuuden”, kun taas me koemme olevamme todella kaukana tuosta todellisuudesta silloin, kun oma tunnetaajuutemme on matala. Ja tästä taajuuserosta seuraa siis ns. sielun kipu, eli konkreettinen ahdistuksen ja tuskan kokemus kehossamme.

Monet ihmiset eivät tästä syystä edes ”uskalla unelmoida” paljon, vaan totuttavat itsensä väkisin mataliin tunnetaajuuksiin, koska pelkäävät siis pettymystä, jota tunnemme aina silloin, jos oma tunnetaajuutemme ei ole resonanssissa omien toiveidemme luoman korkean taajuuden kanssa. Eli tällainenkin ihminen kyllä luo kaikilla ei-toivotuilla kokemuksillaan toivottua, mutta hän pakottaa itsensä sopeutumaan matalaan tunnetaajuuteen, jolloin hän ei myöskään salli toiveidensa toteutua, vaan luo ja ilmentää elämässään koko ajan ”samaa”, ei-toivottua.

Ns. suuret taiteilijat, kuten vaikkapa lahjakkaat ja ”karismaattiset” laulajat, ovat esiintyessään usein korkeassa tunnetaajuudessa, eli ovat ”euforian vallassa”, eli he kirjaimellisesti kanavoivat korkeassa taajuudessa olevaa lahjakkuusreserviä, jota ovat aikojen saatossa omilla toiveillaan luoneet myös lukemattomat muut saman alan taiteilijat. Ja syy näiden suurten tähtien suureen suosioon onkin juuri siinä, että heidän yleisönsä korkeampi minä resonoi korkeassa tunnetilassa olevan esiintyjän taajuuden kanssa esityksen aikana.

Tällainen taiteilija tietää ”alitajuisesti” – parempi termi olisi kyllä ”ylitajuisesti” – että hänen valtava luomisvoimansa on peräisin korkeasta tietoisuudesta, hänen omalta korkeammalta minältään, eli että hän voi sen myös kadottaa, mikäli hänen tunnetilansa eli taajuutensa laskee. Ja siksi kaikkein voimakkaimpia positiivisia tunteita yleisössä herättävät taiteilijat kokevat myös erittäin voimakkaita masennuksen ja pelon tunteita, mikäi eivät osaa hallita tietoisesti omia tunnetilojaan. Ja tästä syystä tällaiset taiteilijat kokevat joskus ns. ”crash and burn” -ilmiön, etenkin, jos he alkavat käyttää alkoholia, lääkkeitä tai huumeita tunnetilansa kohottamiseen masennuskausina. Sillä tunnetaajuutta kohottava kemiallinen aine hallitsee aina ihmistä, ei päin vastoin. Kun taas tietoinen luoja hallitsee itse omaa tunnetilaansa, koska kykenee kontrolloimaan omia ajatuksiaan, ja kohdistamaan ne tietoisesti positiiviseen.

Myös huippu-urheilijat kokevat samanlaisia tunnetilojen rajuja vaihteluita, mutta pystyvät kovalla harjoittelulla sallimaan tunnetilojensa kohoamisen. Tässä mielessä fyysinen urheilukin on ”kuin huumetta”. Jos nimitttäin keho ja mieli eivät ole huippuurheilijalla tasapainossa, niin urheilija pyrkii urheilemaan silloinkin, vaikka tuntisi kehossaan kipua eli resistanssia. Ja kehon kipu taas kertoo aina siitä siitä, että mieli ja ruumis eivät ole tasapainossa. Vertailun vuoksi: Jooga on fyysinen laji, jossa pyritään aina mielen ja kehon tasapainoon, eli kipukynnystä ei oikeaoppisessa joogaharjoituksessa koskaan ylitetä, vaan kehon viestejä kuunnellaan joka hetki, ja kehon resistanssia pyritään lieventämään vähitellen rentoutumisella ja hengitysharjoituksilla.

Älä siis pelkää ”suuria unelmia”, koska pelkäät niiden aiheuttamia, mahdollisesti yhtä suuria pettymyksiä, vaan opettele kohdistamaan ajatuksesi ja tunteesi tietoisesti positiiviseen. Tällöin ymmärrät myös ei-toivottujen kokemustesi korvaamattoman arvon luomistyössäsi, etkä enää koe niitä kärsimyksenä.

7.3.2019

Menneen elämän ja menneen nykyhetken paradoksi

Jos ymmärrät seuraavan kappaleen sisällön tunnetasolla, niin olet täysin vapaa Luoja:

Kaikki mitä olet kokenut aiemmin – niin tässä elämässä, kuin menneissäkin – on laajentanut korkeampaa minääsi, eli menneisyytesi on todellisuudessa nykyisyyttä, joka on olemassa korkeamman minäsi taajuudella, luomistyösi eli laajentumisesi seurauksena. Ainoa menneisyys, josta sinun kannattaa päästää irti, on näennäinen nykyhetkesi, jota elät juuri nyt, sillä fyysisen elämäsi nykyhetki on aina menneisyyttä. Todellinen nykyisyytesi on siis korkeamman minäsi taajuudelle luomasi, eli laajentunut minäsi, toiveillasi luomasi olemus.

Eli jos haluat muuttaa tulevaisuuttasi – joka siis on todellinen nykyisyytesi – koska et ole tyytyväinen juuri nyt elämääsi näennäiseen nykyhetkeen – siis menneisyyteen – niin pyri tuntemaan toivomasi tulevaisuus tunnetasolla juuri nyt.

Aivan, kuten et voi eliminoida painovoimaa, niin et voi eliminoida myöskään vetovoiman lakia. Siksi tunnetaajuutesi juuri nyt luo tulevan todellisuutesi, eli uuden nykyhetken. Vetovoiman laki on siis ehdoton ja oikeudenmukainen, ja tekee meistä ajattelevina ja tuntevina olentoina kaikkivoipia. Luomisvoimamme on täysin rajaton.

Menneiden fyysisten elämiemme tarkasteleminen on samalla tavalla turhaa, ja myös harhaanjohtavaa, kuin jos tarkastelisimme fyysistä kehoamme koko ajan mikroskoopilla, ja näkisimme jokaisen solumme sen sijaan, että katsoisimme peilistä tuota solujen muodostamaa suurenmoista kokonaisuutta. Ja kun yritämme hypnoosissa tai selvänäkijöiden avulla selvittää menneitä elämiämme, niin selvänäkijä näkee senhetkisen tunnetaajuutemme, ja samalla taajuudella värähteleviä tarinoita,jotka sopivat loogisesti tämän elämämme tarinaan, ja selittävät loogisesti tämän elämämme kokemuksia. Nuo tarinat ovat ”olemassa”, mutta voivat olla tarinoita kenen tahansa joskus eläneen elämästä, olennaista on vain niiden värähtelytaajuus. Ja sama pätee hypnoosiregressioon: Koska resistanssimme hypnoosissa katoaa, niin kerromme hypnotisoituna itse kokemuksia, joilla on sama taajuus kuin itsellämme. Nuo kokemukset voivat olla yhtä hyvin hypnoterapeutin, tai jonkun muun ihmisen kokemuksia, kuin omiamme. Kaikki kokemukset joita on koskaan koettu, ja kaikki ajatukset joita on koskaan ajatetu, ovat ikuisesti olemassa.

Regressio on siis paitsi tarpeetonta, niin usein myös vahingollista siinä tapauksessa, että noihin tarinoihin menneistä elämistä liittyy negatiivisia kokemuksia. Kun kiinnitämme noihin tarinoihin huomiomme, niin tunnetaajuus, jossa regression aikana olemme olleet, myös jatkuu.

Esimerkiksi jos henkilö pelkää tässä elämässä koiria, niin hän vetää puoleensa – pelkonsa selitykseksi – oletetusta edellisestä elämästään tarinan, jossa hän on joutunut susilauman jahtaamaksi, ja jonka selvänäkijä hänelle ”kanavoi”. Tarina värähtelee samalla taajuudella, kuin hänen pelkonsa, kokija on voinut olla kuka tahansa. Hänen pelkonsa katoaisi, jos hänen tunnetaajuutensa kohoaisi, ja hän kykenisi korkeassa taajuudessa ollessaan myös ”puhdistamaan” negatiivisia tunnemuistojaan. Mutta pyytämällä selvänäkijää kanavoimaan tuon tarinan, jonka pelkäävä henkilö on siis omalla värähtelyllään manifestoinut eli vetänyt puoleensa, tai kertomalla itse vaikkapa unessa näkemäänsä tarinaa menneen elämän susikokemuksesta, niin hän päin vastoin vahvistaa negatiivista tunnemuistoaan, jonka on itse luonut.

Samoin, jos henkilöllä on taloudellisia vaikeuksia – mikä johtuu siis aina matalasta tunnetaajuudesta, eli ”pelko rahan puutteesta” luo rahan puutetta – niin hän saattaa manifestoida köyhyyttään selittävän tarinan menneestä elämästä, jossa hän oli rikas ja kohteli köyhiä ylimielisesti. Ja tällä tarinalla hän ikään kuin ”sinetöi kohtalonsa”sen sijaan, että pyrkisi sallimaan korkeamman tunnetaajuuden, ja muuttamaan sen avulla todellista nykyhetkeään, eli ns. tulevaisuuttaan.

Karmavelan käsite on tällainen selitysmalli, jonka avulla perustellaan ”loogisesti” negatiivisia kokemuksia, joiden syitä ei ymmärretä, koska ei tiedosteta omaa luomisvoimaa, ja tunnetaajuuden välitöntä vaikutusta kaikkeen koettuun.

Korkeampi minämme ei koskaan katso taaksepäin, eli menneellä – eikä siten myöskään näennäisellä nykyhetkellä – ei ole mitään merkitystä. Voimme joka hetki luoda ja valita itsellemme uuden, ja juuri toiveidemme mukaisen nykyhetken.

Niin menneiden elämien, tämän elämän menneisyyden, kuin näennäisen nykyhetkenkin negatiivisten kokemusten aktivoiminen, on aina vain negatiivisten kokemusten luomista ja manifestoimista. Eli jos toivot pääseväsi vuoren huipulle, niin älä kaiva kuoppaa vuoren juurelle, ja lähde sitten kuopan pohjalta nousemaan vuorelle, vaan lähde niiltä sijoiltasi tavoittelemaan huippua.

Kulloinenkin tunnetaajuutemme manifestoituu myös unissamme. Eli jos näet positiivisen unen, niin voit olla varma, että tunnetaajuutesi on korkea, sillä unitilassa emme koe resistanssia, ja tunnetaajuutemme ilmentää samalla taajuudella olevia asioita ja toiveitamme vapaasti. Negtiivisia unia taas näemme matalassa tunnetaajuudessa, ja siksi esim. negatiivinen enneuni ilmentää jo luomaamme negatiivista kokemusta, joka voi manifestoitua, mikäli tunnetaajuutemme pysyy matalana.

Värähtelytaajuus, jossa tunnetasolla olemme, luo siis samalla taajuudella värähteleviä asioita, kokemuksia ja tarinoita, niin uniimme, kuin NIIN SANOTTUUN reaalitodellisuuteemmekin.

Ja siksi meidän kannattaa aina suhtautua jokaiseen hetkeemme kevyellä sydämellä, ilolla ja huolettomuudella, yrittämättä koskaan saada mitään ”aikaan” matalasta tunnetilasta käsin. Eli toimi aina korkeamman minäsi ohjaamana eli inspiroituneena, älä motivoituneena, ei siksi, että sinun ”täytyy toimia”. Siten olet aina varmasti matkalla kohti haluamaasi uutta nykyhetkeä, ei-toivotun sijaan.

5.3.2019

Älä koskaan vertaa katkerana omaa elämääsi muiden ihmisten elämään. Havaintosi muiden onnellisuudesta on harha.

Vaikka vetovoiman lakiin perustuva manifestointi eli toiveiden salliminen on periaatteessa yksinkertaista, niin kulloinenkin tunnetilamme tekee siitä joko helppoa, tai vaikeaa. Eli elämme tavallaan aivan eri maailmassa, jos olemme negatiivisessa tunnetilassa, verrattuna siihen maailmaan ja elämään, jonka koemme positiivisessa tunnetilassa. Eli olemme elämämme eri hetkinä konkreettisesti eri taajuksilla, ja vastaanotamme erilaista ”radio-ohjelmaa”. Voidaan jopa sanoa, etä positivinen minämme on ”eri ihminen”, kuin negatiivisessa, matalassa tunnetilasa oleva minämme, sillä nämä kaksi olemustamme näkevät ja kokevat siis maailman aivan eri tavalla.

Valmiit, tiettyihin elämänalueisiin liittyvät tunnemuistomme määrittävät tästä syystä elämämme kulkua todella paljon, etenkin vanhemmalla iällä, kun tunnemuistoja on kertynyt enemmän. Ja tästä syystä jonkun ihmisen elämä saattaa vaikuttaa epäreilulla tavalla ”onnekkaalta”, ja toisen ihmisen elämä taas yhtä epäreilulla tavalla ”onnettomalta”. Mutta tarkastellessamme toisen ihmisen elämää ulkoapäin emme kuitenkaan koskaan voi tietää, miten tuo ihminen kokee itse tunnetasolla oman elämänsä, eli siksi kaikenlaiset oletuket ihmisten onnellisuudesta tai onnettomuudesta ovat AINA pelkkää näköharhaa! Raha esimerkiksi voi tehdä ihmisen joko hyvin onnelliseksi, tai erittäin onnettomaksi. Sama pätee ihmissuhteisin, maineeseen ja kunniaan, fyysiseen olemukseemme, lahjakkuuksiin, tai mihin tahansa muuhun elämänalueeseen.

Suurin osa ihmiskuntaa kokee siis onnettomuutta pelkästään siksi, että kokee jonkun toisen ihmisen elävän parempaa ja onnellisempaa elämä. Mikä on suuri ironinen paradoksi juuri siksi, että ihminen, jonka elämää kadehdimme, saattaakin kadehtia meitä itseämme. Ja molemmat osapuolet elävät siis omien tulkintojensa ja havaintojensa luomassa harhassa.

Muista siis aina, että ainoa onnellisuutta luova asia on korkea tunnetila, kyky arvostaa omaa elämää ja sen jokaista hetkeä, omaa itseä ja muita – eivät siis koskaan elämämme olosuhteet sinänsä, vaan suhtautumisemme noihin olosuhteisiin. Tunnetilasi juuri nyt on siis kaiken manifestoinnin avain: Sallit positiivisessa, torjut negatiivisessa tunnetilassa. Ja kaikkiin asioihin liittyy sekä negatiivinen, että positiivinen puoli. Manifestoimme aina sen puolen, jonka itse tunteillamme aktivoimme.

Et siis voi saada rakkautta vihaisena, turhautuneena, pelokkaana tai mustasukkaisena. Voit saada rakkautta vain tuntemalla itse rakkauden tunteita.

Et voi tulla onnelliseksi rahasta, täysin riippumatta siitä, kuinka PALJON sinulla on rahaa, jos tunnet puutetta, pelkoa ja toivottomuutta – joko rahan takia, tai minkä tahansa muun asian takia.

Et voi myöskään saada rahaa, jos keskityt tunnetasolla rahan puutteeseen, eli koet itsesi köyhäksi. Muista, että ns. fyysisellä todellisuudellasi ei ole mitään merkitystä, ainoastaan sillä, tunnetko itsesi vauraaksi vai köyhäksi, siis tunnetasolla. Aineeton vauraus värähtelee samalla taajuudella kuin aineellinen vauraus, eli jos arvostat aineetonta vaurautta, niin vedät puoleesi myös aineellista. Universumi ja vetovoiman laki ei tee mitään eroa aineettoman ja aineellisen vaurauden välillä. Kyse on vain värähtelytaajuudesta.

Samoin: Et voi tulla terveeksi, jos pelkäät sairautta. Et voi löytää onnea, jos koet itsesi onnettomaksi.

Etsi siis nykyhetkestäsi aina arvostamisen aiheita, voimasi on ajatustesi kohdistamisessa ja tunnetilassasi. Ja voimasi on aina tässä hetkessä. Käytä voimaasi.

3.3.2019

Sydämesi toive on toteutuessaan aina paljon suurenmoisempi, kuin mitä olet itse osannut edes unelmoida

Olet ehkä kuullut sanonnan: ”Varo mitä toivot, sillä voit saada sen”.

Olemme luoneet korkeamman minämme taajuudelle suunnattoman paljon toiveitamme, joista monet saattavat olla näennäisesti myös ristiriidassa keskenään. Mutta tämä on vain inhimillinen, rajallinen näkemys vallitsevasta todellisuudesta. Universumin viisaus ja ongelmienratkaisukyky on täysin rajaton.

Universumissa kaikki pyrkii aina ja joka hetki harmoniaan ja synkroniaan keskenään, joten kaikista toiveistasi – siis ajatuksistasi ja tunteistasi – muodostuu aina reaaliaikainen, täydellinen kokonaisuus, joka on niin sanottu sydämesi toive. Ja tätä todellista toivettasi kohti korkeampi minäsi sinua johdattaa, väsymättä ja loputtoman kärsivällisesti. Jos olet usein matalassa tunnetaajuudessa, huolissasi ja epävarma, niin asetat itsesi toiveesi suhteen ns. odotustilaan, eli matka kohti todellista toivettasi hidastuu. Mutta jos tunnetaajuutesi kohoaa hetkeksikin, niin pääset taas etenemään kohti toivettasi, ja olet siis askeleen lähempänä jotakin, jota olet toivonut.

Ja sydämesi toive on toteutuessaan aina paljon suurenmoisempi, kuin mitä olet koskaan osannut edes unelmoida,koska olet itse jo unohtanut suurimman osan niistä toiveista, joita olet universumille elämäsi varrella esittänyt!

Mutta tämä ei tarkoita, että matkallasi olisi lopullinen päätepiste, että matkasi päättyisi jonkin ”suuren unelmasi” saavuttamiseen, vaan uusia toiveita, ja uudempia ja vanhempia unelmia on ikään kuin limittäin koko ajan kypsymässä, ja aina kun jonkun toiveesi manifestaatio tapahtuu, niin sen mukana tulee jälleen uusia kontrastin kokemuksia eli ongelmia, joiden tarkoitus on antaa sinulle mahdollisuus valita jälleen suuntasi, ja täsmentää sitä. Eli olet kirjaimellisesti kaikkivoipa ja täysin vapaa valitsemaan kaiken, mitä elämässäsi tapahtuu, ja kokemuksesi ei-toivotusta siis mahdollistavat tämän vapaan valinnan. Valoa ei voi koskaan olla ilman varjoa.

Ns. suuret unelmasi saattavat olla odotustilassa joskus hyvin pitkään siksi, että et itse usko niihin, eli kohdistat ajatuksesi ja tunteesi siihen, mitä EI ole vielä tapahtunut, sen sijaan, että iloitsisit siitä, mitä OLET jo luonut. Pääset kuitenkin etenemään heti, jos lakkaat tuijottamasta sitä, mitä sinulla ei vielä ole, ja kevennät mieltäsi ja tunnetilaa millä tahansa sellaisella ajatuksella, johon jo uskot,ja joka tuottaa sinulle iloa. Tällöin tunnetaajuutesi kohoaa tasolle, joka mahdollistaa myös suuren unelmasi ”kypsymisen”.

Tästä syystä todella pitkään ja hartaasti toivomamme unelmat eivät koskaan manifestoituessaan tunnu suunnattomilta, uskomattoman ihmeellisiltä onnenpotkuilta, vaan täysin ilmeisiltä, ”seuraavilta loogisilta askeleilta”. Sillä kun etenemme niitä kohti korkeassa tunnetilassa, niin pieniä lahjoja sataa syliimme koko ajan, jolloin sopeudumme vähä vähältä ”onnekkuuden tunnetilaan”, eli tunnemme aidosti oman arvokkuutemme. Ja tällöin siis mikään lahja universumilta ei tunnu ”valtavan suurelta”, vaan pelkästään odotustemme mukaiselta ja ansaitulta.

Esimerkki: Jos unelmoit perustavasi yrityksen, jonka toimialasta olet innostunut, niin unelmasi on mielikuvatasolla – ja korkean tietoisuuden tasolla ihan kirjaimellisesti – täynnä suurenmoisia mahdollisuuksia. Tällöin korkeampi minäsi tarjoaa sinulle jatkuvasti inspiraatioita kehittää mielikuvissasi yrityksesi toimintaa, eli mahdollisuuksia tuntuu olevan lähes rajattomasti. Tuossa vaiheessa uskot vahvasti ja ilman epäilyksiä unelmaasi, koska se on siis kirjaimellisesti vailla ”mitään rajoja”. Resistanssi, eli tunne unelmien toteuttamisen rajallisuudesta, lisääntyy sitä mukaa, kun unelmasi muuttuu konkreettisemmaksi, eli kohtaat unelmaasi toteuttaessasi käytännön ongelmia. Mutta tämä ei tapahdu siksi, että elämän tarkoitus ja itseisarvo olisi olla vaikeaa, vaan siksi, että kaikki kokemasi ongelmat antavat sinulle mahdollisuuden tehdä valintoja ja tarkentaa joka hetki suuntaa, jota kohti etenet.

Unelmat ovat siis aina keveämpiä, ennen kuin ne ovat manifestoituneet fyysiseksi todellisuudeksi, koska olemme tyytyväisyyden sijaan oppineet kantamaan huolta tulevasta, eli yritämme hallita elämäämme itse sen sijaan, että luottaisimme täysin universumin huolenpitoon.

Siksi ainoa asia, joka voi tehdä sinut onnelliseksi ja huolettomaksi, on paradoksaalisti onnellisuus ja huolettomuus, usko ja luottamus. Eli pyri nauttimaan jokaisesta elämäsi hetkestä, ikään kuin leijailemaan jalat hieman irti maasta, eli pyri seuraamaan intuitiotasi, älä toimi motivoituneena vaan inspiroituneena, päästä irti huolista ja murheista, tunne aina myötätuntoa läheisiäsi kohtaan, ja iloitse myös heidän menestyksestään. Vältä sääliä, turhautumista, kaunaa, kateutta ja vihaa keskittymällä rakkauteen ilman mitään ehtoja.

Eli iloitse aina nykyhetkestä, sillä se on ainoa aarre, joka sinulla koskaan on – ja koskaan tulee olemaan.

Rakastamalla ja vaalimalla jokaista hetkeä elämäsi on aina täynnä ihmeitä ja iloisia yllätyksiä!

2.3.2019

Ole iloinen ja ylpeä kaikesta siitä, mitä olet negatiivisilla kokemuksillasi luonut

Jos tunnet kärsimättömyyttä siksi, että toiveesi ei ole vielä toteutunut, niin muista, että kärsimättömyyden tunteesi kertoo vain siitä, että tuntiessasi kärsimättömyyttä estät itse itseltäsi toivomasi manifestaatiot. Kaikki pettymyksen ja turhautumisen tunteet ovat siis vain selkeitä viestejä siitä, että melot vastavirtaan, eli olet väärässä suunnassa. Lopeta siis turhauttava melominen, niin käännyt myötävirtaan, ja purjehdit ilman ponnisteluja – ja juuri oikeaan suuntaan.

Myös se, että ajattelet unelmasi olevan ”suuri” usein laskee tunnetaajuuttasi, sillä ”suuri mutta toteutumaton” värähtelee samalla taajuudella kuin ”vaikeasti saavutettava”.

Muista, että sinä olet oman osuutesi jo tehnyt – jokainen toiveesi on välittömästi olemassa sitä toivoessasi – sinun tehtäväsi on siis vain olla ylpeä ja iloinen kaikesta kokemastasi. Jos polkusi on ollut raskas ja vaikea, niin myös luomasi toiveet ovat samassa suhteessa suurenmoisia. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän tulisi kärsiä saavuttaaksemme merkittäviä asioita, voimme saavuttaa yhtä paljon myös huolettomuudella, mutta negatiiviset kokemuksesi eivät siis ole myöskään menneet hukkaan. Huolettomana sallit manifestaatiot nopeammin, kärsimällä hitaammin – mutta molemmissa tapauksissa olet luonut paljon, ja voit myös saavuttaa paljon.

Älä koskaan tuijota menneitä epäonnistumisiasi ja negatiivisia kokemuksiasi pettyneenä, katuvana tai itseinhon vallassa, sillä menneisyydessä koetuilla kärsimyksillä ei ole mitään merkitystä. Korkeampi minäsi ei koskaan katso taaksepäin. Äläkä koskaan laskeskele mielessäsi, kuinka kauan olet jo yrittänyt, kuinka monta kertaa olet pettynyt ja epäonnistunut, sillä aiemmin kokemasi – jopa vuosia tai vuosikymmeniä kestänyt ”pysähtynyt tilanne” – ei kerro MITÄÄN siitä ajasta, jossa tulet tulevaisuudessa toiveesi manifestoimaan.

Sillä vain ja ainoastaan oma tunnetaajuutesi joko estää tai mahdollistaa toiveesi toteutumisen fyysiseen elämääsi.

Aika, jossa manifestaatiot tapahtuvat, riippuu siis vain tunnetaajuudestasi. Ei ole olemassa mitään aikaa, jonka kulumista ja päättymistä sinun tulee kärsivällisesti odotella. Mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa – jos vain sallit sen.

Älä siis koskaan murehdi sitä, mitä EI OLE tähän saakka tapahtunut, vaan iloitse aina siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Olet siis jo luonut kaikki toiveesi. Kuvittele itsesi seisomassa oviaukossa, jossa on verho. Verhon takana, kätesi ulottuvilla ovat hartaimmmat toiveesi. Voit nähdä niiden ääriviivat verhon läpi, mutta koska et vielä täysin usko niiden olemassaoloon, niin et ymmärrä siirtää verhoa sivuun ja tarttua unelmiisi. Vaan sen sijaan murehdit, miksi seisot siinä edelleen ilman kaikkea sitä, mitä olet toivonut.

Me ihmiset uskomme niin vahvasti fyysiseen todellisuuteen ympärillämme, että useimpien meistä on lähes mahdotonta uskoa, että luomme ihan konkreettisia asioita toiveillamme, ja että sallimme niitä itsellemme korkeassa tunnetilassa. Arvostamme usein ihmisiä, jotka ovat ”jalat maassa”, ”realisteja” ja jotka eivät ”haihattele”, elä ”kuplassa”, tai ”piirtele pilvilinnnoja”. Ymmärtämättä, että juuri nuo pilvilinnojen piirtelijät ovat luoneet suurimman osan upeimmista ja ihmeellisimmistä asioista, mitä ihmiskunta on koskaan luonut. Ja kaiken lisäksi usein hyvin helposti, inspiraation seurauksena.

Unelmoi siis sydämesi ja sielusi kyllyydestä, pyri tuntemaan pakahduttavaa onnea ja suunnatonta iloa. Ja arvosta ja rakasta ja kunnioita itseäsi, muita ihmisiä ja Kaikkea Mikä On, ilman mitään ehtoja.

Ilosi, sydämesi keveys ja luottamuksesi universumiin tekevät sinusta mestarillisen Luojan.

2.3.2019

Älä yritä löytää vastauksia kysymyksiin. Vastaukset löytyvät kun lakkaat kysymästä

Kysymys ja vastaus, ongelma ja ratkaisu, värähtelevät aina eri taajuudella. Siksi sinun ei koskaan kannata olla huolissasi, kantaa kaunaa, olla vihainen, olla surullinen, kärsiä masennuksesta, tuntea syyllisyyttä tai syyttää muita.

Kun päästät irti negatiivisista ajatuksistasi, ja kohdistat ajatuksesi myönteisiin asioihin, niin voit alkaa vastaanottaa vastauksia ja ratkaisuja.

Tästä syystä, kun olemme positiivisessa tunnetilassa, saatamme odottamatta törmätä aiemmin ongelmana pitämäämme asiaan, joka nyt korkean tunnetaajuutemme seurauksena ”ratkeaakin kuin itsestään”.

Toivo ja unelmoi korkeassa tunnetilassa, mutta älä koskaan jää kärsimättömänä odottamaan jotain tiettyä manifestaatiota, vaan pyri aina vain tuntemaan positiivisia tunteita. Tietoinen ajatusten kohdistaminen positiivisiin asioihin ja meditaatio mahdollistavat korkeat tunnetilat.

Älä siis jää odottamaan ja toivomaan asioita, jotka tekisivät sinut iloiseksi, vaan ole iloinen, niin sallit asiat, joita olet toivonut.

Elä elämääsi aina sydän keveänä, kuin olisit huviretkellä. Päästä irti taistelusta, lopeta huolehtiminen, vapauta itsesi vastuusta, ole spontaani ja hilpeä, ja näe jokaisessa elämäsi hetkessä sen arvokkuus ja ainutlaatuisuus. Haltioidu elämäsi ihmeellisestä ihanuudesta.

Älä koskaan yritä saada muita ihmisiä ymmärtämään sinua. Jos puhut, niin puhu aina vain omasta näkökulmastasi, kunnioittamalla kaikkien muiden näkökantoja, täysin riippumatta siitä, millaisia ne ovat. Jos olet kanssaihmisesi kanssa eri mieltä jostakin asiasta, niin älä koskaan yritä muuttaa hänen mielipidettään tai taistella tuota toista ihmistä vastaan. Arvosta sekä omaa näkökantaasi, että hänen näkökantaansa, niin mahdollistat ratkaisun löytymisen mihin tahansa erimielisyyteen. Usko ja luota siihen, että universumilla on aina vastaus kaikkiin ongelmiin.

Et voi koskaan kontrolloida toisen ihmisen tunnetaajuutta, mutta voit aina kontrolloida omaasi. Jos pysyt itse korkeassa tunnetaajuudessa, ja kanssaihmisesi pysyy matalassa tunnetilassa, niin sinä ajaudut ennen pitkää väistämättä korkeassa tunnetilassa olevien seuraan, ja kanssaihmisesi ajautuu matalassa tunnetilassa olevien seuraan. Tai matalassa tunnetilassa olevan läheisesi on pakko sallia oman tunnetajuutensa kohoaminen. Sen saa aikaan vetovoiman laki.

Pyyteetön rakkaus ei siis ole ”asettumista toisten ihmisten kynnysmatoksi”, pyyteetön rakkaus ei ole muiden ihmisten miellyttämistä siten, että alennat oman arvosi. Pyyteetön rakkaus on sitä, että et anna oman tunnetaajuutesi laskea matalammassa tunnetilassa olevan ihmisen taajuudelle kiistelemällä, vaan päästät irti tarpeestasi olla oikeassa. Korkea tunnetaajuus dominoi aina, ja jokainen riita ja erimielisyys loppuu, jos toinen osapuoli pysyy rakkauden taajuudella, arvostaen sekä itseään että muita, koska riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta.

Niin kutsuttu ”pahuus” ei ole koskaan mitään muuta, kuin matalan tunnetaajuuden manifestaatio. Yksikään ihminen ei ole koskaan sielultaan ”paha”, vaan hän vain ilmentää vihaa, koska hänen tunnetilansa on matala, eli koska hän on erossa omasta korkeammasta minästään. Siksi meidän ei koskaan tule vihata ketään, sillä vain korkea tunnetila eli rakkaus sammuttaa vihan.

Hae tästä blogista

Sinä Olet Luoja

Blogit 3/2019

Kuinka todellisuutemme luominen ja manifestointi konkreettisesti tapahtuu?

”Taivas” ja ”helvetti” ovat mielentiloja, eivät paikkoja – eikä ns. kadotettuja sieluja ole olemassa

Voimakkaat negatiiviset tunteesi kertovat, että olet luonut valtavasti positiivista korkeamman minäsi taajuudelle

Ei ole olemassa ”jumalia”, jotka päättävät, milloin toiveesi voivat toteutua – olet itse oma korkeimpasi

Matalassa tunnetilassa syntyneen kulttuurin ja perinteiden arvostaminen saattaa estää tunnetaajuutesi kohoamisen

Saat sen, mihin uskot – toivotun tai ei-toivotun

Päästä irti huolistasi ja luota elämään – jokainen sisäänhengityksesi on täynnä mahdollisuuksia

Positiivinen tunnetila on ainoa päämääräsi – siksi jokainen elämäsi hetki on suunnattoman arvokas aarre

Itsekkyys korkeamman tietoisuuden näkökulmasta

Konkreettisia esimerkkejä ei-toivottujen kokemusten luomista toiveista, jotka voit lunastaa itsellesi

Emme ole syntyneet maailmaan suorittamaan ja saamaan asioita valmiiksi, vaan olemme syntyneet nauttimaan elämästä

Onnellisuus on sitä, että olemme tasapainossa korkeamman minämme laajentumisen kanssa

Kuinka voin tunnetasolla uskoa johonkin, johon en aiempien kokemusteni seurauksena enää usko?

Tunnetilasi juuri nyt on todellisuutesi jossa elät – valitse siis pyyteettömän rakkauden todellisuus

Kyky tuntea olosuhteista riippumatonta iloa ja rakkautta mahdollistaa kaiken, mitä toivot

Kaikki toiveemme toteutuvat aina, helpoimman mahdollisen polun kautta

Saamme aina kaiken mitä haluamme, tai mitä emme halua, riippuen tunnetilastamme

Maailmassa ei olisi yhtään riitaa, eikä yhtään sotaa, jos me kaikki ihmiset katsoisimme toinen toisiamme korkeamman minämme silmin

Keskitä aina huomiosi hyvinvointiin, joka vallitsee omassa elämässäsi ja maailmassa

Ahdistuksen, surun, pelon, syyllisyyden, häpeän, vihan ja pettymyksen viesti on: Mitään syytä tuntea noita tunteita ei koskaan ole

Emme koe vastoinkäymisiä, jotta oppisimme paremmiksi ihmisiksi. Luomme kaikki ongelmat itse itsellemme

Olet mestarillinen Luoja silloin, kun iloitset vilpittömästi muiden ihmisten onnesta, ja itse kokemistasi vastoinkäymisistä

Tunnetilan eli värähtelytaajuuden lasku voi hidastaa tai estää toivotun manifestaation

Oikotie onneen: Keskitä ajatuksesi tietoisesti arvostukseen, rakkauteen ja hauskuuteen

Kuinka pääsen nousemaan ”toiveikkuuden odotushuoneesta” uskon ja manifestaation taajuudelle?

Lopeta turha yrittäminen – kytke itsesi universumin energiaan ja inspiroidu

Miksi koemme joskus juuri ennen toiveemme manifestaatiota suuria vastoinkäymisiä?

Suuret unelmat saavat sinut tuntemaan suurta iloa – ja joskus myös yhtä suurta pelkoa

Menneen elämän ja menneen nykyhetken paradoksi

Älä koskaan vertaa katkerana omaa elämääsi muiden ihmisten elämään. Havaintosi muiden onnellisuudesta on harha.

Sydämesi toive on toteutuessaan aina paljon suurenmoisempi, kuin mitä olet itse osannut edes unelmoida

Ole iloinen ja ylpeä kaikesta siitä, mitä olet negatiivisilla kokemuksillasi luonut

Älä yritä löytää vastauksia kysymyksiin. Vastaukset löytyvät kun lakkaat kysymästä

Kommentit

Lähetä kommentti

Blogiarkisto 11/2020 -