Blogit 1/2020

 

SOL, tammikuu 2020:

26.1.2020

Tunnet pelkoa siksi, että ymmärtäisit lopettaa pelkäämisen ennen sen synnyttämää negatiivista tapahtumaketjua

Pelko on turha tunne siinä mielessä, että meillä ei tietoisina Luojina ole koskaan mitään pelättävää. Pelottomina saamme aina kaiken, mitä itse haluamme, koska pelottomina olemme korkeassa tunnetilassa, eli toiveidemme sallimisen tilassa. Mutta toisaalta pelko on myös tärkeä indikaattori siitä, että pelätessämme tunnemme ”väärää tunnetta”, eli olemme menossa väärään suuntaan. Pelko on siis aina ”punainen liikennevalo”, joka kehottaa meitä olemaan pelkäämättä, koska juuri pelko saa meidät manifestoimaan asioita, joita emme itse toivo kokevamme.

Jos luet tätä matalassa tunnetilassa, niin saatat protestoida: ”Jos seison kallionkielekkeellä ja pelkään, niin eikö pelkoni muka ole aiheellinen?” Kyllä, pelkosi siis neuvoo, että älä putoa alas kallionkielekkeeltä, suuntasi on väärä, jos  haluat jatkaa fyysistä elämääsi, etkä usko osaavasi lentää. Jos taas haluat vapautua fyysisestä elämästä, niin suuntasi on ”oikea”, sillä vapaudut kaikista negatiivisista tunteistasi välittömästi, ”kuollessasi”  fyysisesti.

Jos taas seisot kallionkielekkeellä, mutta ET pelkää – etkä halua myöskään lopettaa elämääsi maan päällä – niin olet korkeassa tunnetilassasi resonanssissa korkeamman minäsi kanssa, ja tiedät siksi intuitiivisesti koko ajan, missä kohtaa sinun tulee seistä, että et putoa, ja missä asennossa kehosi pysyy  tasapainossa. Eli korkeampi minäsi ”varjelee”  sinua koko ajan, ja toteuttaa siis toivettasi pysyä turvassa, koska tunnetilasi on korkea. Tätä tarkoittaa, kun sanotaan, että pienillä lapsilla ja iloisilla humalaisilla on  usein ”suojelusenkeli”. Se on heidän oma, korkeamman tietoisuuden ulottuvuutensa, korkeampi minuus, intuitio. Eli he selviävät usein vaarallisistakin tilanteista siksi, koska korkea tietoisuus eli intuitio ohjaa heitä.  Ns. enkelit ovat omia, manifestoituneita mielikuviamme  korkeasta tietoisuudesta, jonka ulottuvuuksia olemme siis me kaikki.  Meidän ei  tarvitse ”anella enkeleitä” suojelemaan itseämme, vaan ainoastaan luottaa siihen, että olemme turvassa, koska suojelemme luottamusta tuntiessamme itse itseämme.

Tästä samasta syystä nuorallakävelijän ei tule koskaan kävellä nuoralla, jos hän tuntee pelkoa, koska hän kykenee kävelemään nuoralla vain siksi, että hän EI pelkää. Hänen intuitionsa ja uskonsa auttaa häntä pysymään tasapainossa. Hänellä on siis aiempien kokemustensa vahvistama, valmis  positiivinen uskomus, että hän voi pysyä nuoralla putoamatta, ja siksi hänen uskomuksensa myös toteutuu. Hän voi toisaalta myös milloin tahansa alkaa epäillä kykyään kävellä nuoralla, ja silloin todennäköisyys putoamiseen kasvaa, koska negatiivinen uskomus aikaansaa negatiivisia kokemuksia, jotka puolestaan vahvistavat negatiivisia uskomuksia.

Koko elämämme perustuu omaan uskomukseemme siitä, että pysymme ns. hengissä. Useimmat meistä eivät ole ihan koko ajan huolissaan siitä, lyökö sydämemme varmasti joka hetki, tai saammeko happea keuhkoihimme myös seuraavalla sisäänhengityksellämme. Mutta jos alat kantaa usein huolta siitä, että sydämesi ehkä yhtäkkiä pysähtyy, tai että keuhkosi eivät toimikaan, eli et saakaan vedettyä happea keuhkoihisi säännöllisesti, niin pelkosi alkaa toteutua, ja saat oireita noiden elinten toimintaongelmista.

Tästä syystä ehdollisen rakkauden takia sureva ja pelkäävä tuntee ”kipua sydämessään”. Hänen pelkonsa rakastetun menettämisestä siis manifestoituu konkreettisena kipuna. Emme voi koskaan menettää EHDOTONTA rakkautta, koska se on aina oma, korkea tunnetilamme, ja sellaisena täysin riippumaton muiden ihmisten tunnetiloista. Mutta ehdollinen rakkaus perustuu sen sijaan siis aina pelkoon ”toisen ihmisen tunteman rakkauden tunteen loppumisesta”. Emmekä voi koskaan hallita kenenkään toisen ihmisen tunnetiloja, ainoastaan omiamme.

Ja samasta syystä ahdistuneen on usein vaikea hengittää, ja hänelle saattaa ”puhjeta astma”. Hän siis ”pelkää elämää, ja pelkää kuolemaa”, ja manifestoi fyysisiä oireita, jotka vahvistavat hänen omaa pelkoaan.

Ns. turvallisuuskulttuuri, eli pyrkimys ”riskien minimoimiseen” ennakoimalla vaaratilanteita, on sekä hyvä että huono asia. Toisaalta vakuutukset, kypärät, varashälyttimet, palovaroittimet, liikennesäännöt ja liikennerikkomusten kriminalisointi ym. lisää turvallisuutta siksi, että niihin uskovat ihmiset vahvistavat omaa uskoaan siitä, että he ovat ”enemmän turvassa”, kun riskejä joutua onnettomuuteen on ns. ennakoitu. Ja tällöin he myös ovat enemmän turvassa, koska heidän tunnetilansa on rauhallisempi ja vakaampi, siis korkeampi. Mutta jos turvavälineitä käyttävän, tai sääntöjä noudattavan ihmisen käytös perustuukin pelkoon, niin mikään turvallisuuden lisäämiseen tähtäävä ennakointi ei ”pelasta” pelkääjää. Tästä kertoo sanonta ”onnettomuus ei tule koskaan kello kaulassa”. Pelkoon perustuva, turvallisuutta lisäävä toiminta, on siis aina näennäistä, ja pelkkä illuusio: Se rauhoittaa pelkääjää hieman, mutta koska turvallisuushakuisuuden pohjalla on pelko, eli turvallisuutta etsivä keskittyy pelottavien asioden ajattelemiseen, niin turvallisuuteen pyrkiminen ei todellisuudessa lisää pelkääjän turvallisuutta, se vain ”siirtää riskin toiseen paikkaan”. Koska pelkomme siis manifestoituvat negatiivisina kokemuksina. Kyse ei ole siis siitä, että universumi olisi ”pahantahtoinen” turvallisuutta kaipaavaa, pelokasta ihmistä kohtaan, etsiessään arvaamattoman ja yllätyksellisen polun saattaa ihminen vaaraan, vaan kyse on siitä, että vetovoiman laki on ehdoton, eli jos pelkäät, niin luot myös aiheita omaan pelkoosi. Me olemme täysin vapaita myös valitsemaan elämäämme vaarallisia tilanteita, onnettomuuksia ja tragedioita.

Konkreettinen esimerkki pelon manifestoitumisesta on hevosella ratsastaminen: Hevonen on äärimmäisen herkkävaistoinen eläin, ja aistii joka ikinen hetki ratsastajan tunnetilan, siis solujemme värähtelytaajuuden. Jos ratsastaja ratsastaa ilman kypärää ja turvaliiviä, ja uskoo tekevänsä ”väärin”, eli uskoo itse olevana ”vaarassa” siksi, että rikkoo ”sääntöjä” (tuntien siis  syyllisyyttä), niin hänen pelkonsa toteutuu. Jos taas ratsastaja ei tunne syyllisyyttä ja pelkoa, niin hän ei manifestoi vaaratilanteita.  Ja toisaalta: Turvavarusteita käyttävä, pelkäävä ihminen ei ole ”enemmän turvassa”, kuin sellainen, joka ei niitä käytä, koska pelko onnettomuudesta manifestoi onnettomuuden  siksi, että pelkääjä pelkää, turvavarusteet eivät siis vaikuta siihen, mitä tapahtuu. Eli tuo tapahtuva onnettomuus on sellainen, että turvavarusteet eivät estä loukkaantumista pelänneen loukkaantumista. Turvavarusteet saattavat siis vahvistaa ratsastajan uskoa turvallisuuteen, ja estää siten onnettomuuksia, mutta toisaalta, jos ratsastaja uskoo olevansa turvassa ilman noita varusteita, niin hänkin on turvassa, jos hän siis uskoo olevansa turvassa, eli ei pelkää onnettomuutta.

Samalla tavalla turvavyötä käyttävä, ja sitä käyttämätön ihminen, ovat loppujen lopuksi molemmat täysin yhtä turvassa tai turvattomia – ihminen voi esim. kolarissa joko pelastua, tai  kuolla siksi, että käytti turvavyötä –  omat uskomuksemme toteutuvat aina. Silti turvallisuusohjeita on hyvä noudattaa etenkin sellaisten ihmisten, jotka tuntevat usein pelkoa. Koska usko turvallisuuteen siis vahvistaa uskoa turvallisuuteen, eli uskomuksemme toteutuvat

Hevonen puolestaan aistii ratsastajan negatiivisen tunnetilan, ja saattaa käyttäytyä arvaamattomasti, jos ratsastaja pelkää. Hevonen on laumaeläin, joka luottaa tunnetilaltaan vakaaseen laumanjohtajaan (kun laumanjohtaja on rauhallinen, niin lauma laiduntaa kaikessa rauhassa, eikä lauman siis tarvitse olla huolissaan vaarasta), mutta epävarma ja pelokas laumanjohtaja laukaisee hevosessa luonnollisen pakoreaktion. Ja hevonen ei ”muistele” asioita, vaan elää aina hetkessä, ja reagoi aina siihen tunnetaajuuteen, jonka se aistii juuri nyt. Hevosellakin saattaa kyllä olla negatiivisia  tunnemuistoja, ”traumoja”, mutta silti se siis reagoi  ihmisen kanssa ollessaan jokaisen ihmisen senhetkiseen tunnetilaan, ja tästä syystä hevoset saattavat käyttäytyä eri ihmisten seurassa täysin eri tavalla. Hevosen negatiiviset tunnemuistotkaan eivät aktivoidu, jos ihminen on tunnetilaltaan vakaa, eli ihmisen tunnetila on korkea. Ja se, että hevonen on lajityypillisesti ”pakoeläin”, on täysin epäolennaista ratsastajan turvallisuuden kannalta, sillä hevonen on tässä tapauksessa vain ihmisen kanssaluoja, ja ihminen siis luo täysin vapaasti itse omat onnettomuutensa. Jo sana ”onnettomuus” itsessään kertoo vetovoiman laista: Koemme ”onnen puutetta” vain silloin, kun uskomme nk. onnen hylänneen meidät.

Jos samassa lentokoneessa on monta ihmistä, jotka ”haluavat kuolla”, niin vetovoiman laki saattaa heidät samaan lentokoneeseen, joka joutuu onnettomuuteen. Mutta lento-onnettomuuksistakin on joskus pelastunut esimerkiksi pieniä vauvoja, joiden tarkoitus  siis ei ole ollut kuolla fyysisesti. Se, että samassa lentokoneessa kanssasi saattaa olla ihmisiä, jotka pelkäävät lentämistä ja kuolemaa, ei tarkoita, että sinunkin tulisi heidän pelkojensa takia pelätä lentämistä – jokainen ihminen luo aina itse oman todellisuutensa. Se, joka pelkää elämää tai kuolemaa, voi manifestoida oman fyysisen kuolemansa aivan yhtä hyvin kaatumalla terminaalin rullaportaissa, ”kuolemalla nauruun”, eli saamalla sydänkohtauksen lentoaseman kahvilassa, kun joku kertoo hauskan vitsin (korkea tunnetila mahdollistaa toiveidemme manifestaatiot), tai joutumalla kolariin taksimatkalla lentoasemalta kotiin, tai putoamalla kotonaan keittiöjakkaralta –  vaikka hän olisikin siis selvinnyt  ”vaarallisemmasta” lentomatkasta elävänä. Universumin synkronia on aina täydellinen, ja omien toiveidemme mukainen. Ja kaikki ne ihmiset, jotka ovat osallisia kokemuksissamme, ovat aina kanssaluojiamme, ja vedämme toinen toisiamme puoleemme synkronisesti aina sen mukaan, kuin millaisia kokemuksia haluamme manifestoida. Eli rattijuoppo, joka täysin yllättäen ajaa päin toista autoa, ei osu paikalle koskaan ”sattumalta”. Ja toisaalta liikenne, joka sujuu turvallisesti, kovista ajonopeuksista huolimatta, perustuu kuljettajien intuitioon, eli meditatiiviseen tilaan, joka on autoilijoilla usein tiedostamaton. Intuitio siis mahdollistaa turvalliset ohitukset ja kaistanvaihdot, jotka voisivat aivan yhtä hyvin aiheuttaa jatkuvasti onnettomuuksia. ”Läheltä piti” -tilanteet liikenteessä – ja myös kaikissa muissa elämämme tilanteissa – ja niiden seurauksena tapahtuva säikähtäminen, on oman korkean minämme viestittämä varoitus: ”Jos jatkat edelleen negatiivisessa tunnetilassa, niin negatiivinen tapahtumaketju tämän seurauksena voimistuu, ja voit joutua vakavampaan vaaraan”.

Pelko, kuten muutkin negatiiviset tunteet, ovat siis turhia ja vahingollisia, jos jäämme niihin ”kiinni”, jolloin negatiiviset tunteemme saavat aikaan negatiivisia kokemuksia. Mutta toisaalta jokainen negatiivinen tunteemme on arvokas tienviitta, ja sellaisena mahdollistaa täydellisen vapautemme, eli sen, että valitessamme negatiivisen tunteen sijasta positiivisen, kuljemme kohti toiveitamme, emmekä koe kärsimystä. Ja ilman negatiivisia tunteitamme  emme kokisi myöskään positiivisten tunteidemme arvokkuutta, samoin kuin ilman pimeyttä emme arvostaisi valoa, ilman kylmyyttä emme arvostaisi lämpöä, ilman nälkää emme arvostaisi kylläisyyttä,  ilman janoa emme arvostaisi juomista, ilman yksinäisyyttä emme arvostaisi  kumppania, ilman köyhyyttä emme arvostaisi vaurautta jne.  Negatiiviset tunnetilamme luovat siis kontrastin, joka ylläpitää elämänhaluamme  fyysisinä olentoina. Elämän mielekkyys syntyy siis juuri negatiivisten ja positiivisten tunnetilojen vaihtelusta.

Älä siis pelkää elämää, mutta älä pelkää myöskään pelkoasi! Jos nimittäin koet pelkoa, eli havaitset ”punaisen liikennevalon”, mutta et kuitenkaan anna pelollesi ”valtaa”, vaan luovut kontrollintarpeestasi, etkä yritä väkisin hallita elämää, niin et koe kärsimystä. Ja tämä johtuu siis siitä, että pelko, jonka tunsit, loi välittömästi sitä tunnettuasi ratkaisun, joka teki pelkosi aiheettomaksi. Eli korkea tunnetila ja pelottomuus, täydellinen luottamus elämään, on aina helpoin mahdollinen polku, ja johtaa aina varmasti oikeaan suuntaan –  toiveidesi suuntaan.

Elämän tarkoitus, ja väistämätön ”rangaistus” elämänhalustamme,  ei siis ole kärsimys, vaan valitsemme vain itse usein kärsimyksen, koska pelkäämme elämää. Ja kun pelkäämme, niin manifestoimme samalla todisteita siitä, että pelkomme oli ”aiheellinen”. Mutta totuus on, että pelkomme vain toteutti itse itseään, ja valitsimme täysin vapaasti itse omat negatiiviset kokemuksemme.

Voit valita milloin tahansa myös ilon ja nautinnon, valitsemalla juuri nyt pelottomuuden, luottamuksen universumiin, eli korkean tunnetilan. Olet täydellisen vapaa, oman elämäsi Luoja.

22.1.2020

Todellisuutesi on aina oman uskomuksesi mukainen, mutta todellisuus itsessään on harhaa – nauti siis unesta, jossa elät!

Syy siihen, miksi niin harvat ihmiset ihmiskunnan historian aikana ovat todella oivaltaneet oman vapautensa Luojina on se, että jos uskomme itse luomaamme todellisuuteen, niin todellisuutemme ja kokemuksmme vahvistavat juuri tuota omaa uskomustamme. Eli jos uskot, että vetovoiman laki ei toimi, niin saat todisteita myös siitä, että se ei toimi. Koska kieltäydyt näkemästä sen toimivuutta. Samasta syystä ”jumala” on olemassa niille, jotka tähän olentoon uskovat – ja juuri sellaisena, ja sen nimisenä, kuin mihin he itse uskovat. Vihaiseen ja tuomitsevaan ”jumalaan” uskoville tuo ”jumala” siis ON vihainen ja tuomitseva.

Suurin osa ihmisistä kokee aivan liian radikaalina ajatuksen, että jokainen meistä on täydellisen vapaasti itse valinnut myös kaikki kärsimyksensä, ja että omasta luomistyöstä on otettava ”vastuu”, ennen kuin voi toden teolla alkaa luoda tietoisesti parempaa elämää. Elämä siis aateloi meidät, jos oivallamme universumin totuuden syvällisesti, emmekä siis pidä sitä ”tuntemattomien, meitä suurempien voimien” hallitsemana mysteerinä. Kaikki vastoinkäymiset, joita olemme kokeneet, ovat suuria ja suunnattoman arvokkaita lahjoja universumilta, sillä ne ovat kaikki luoneet toiveita paremmasta. Tai ne ovat poistaneet pelkojamme, kuten vaikkapa rakkaiden läheistemme fyysiset kuolemat, joihin kykenemme suhtautumaan ilolla, koska olemme tunnetasolla oivaltaneet, että kuolemaa ei ole olemassa.

Vapautemme luojina siis varmistaa sen, että aivan kaikki, mitä todella haluamme, ja mihin itse uskomme, voi myös toteutua. Usko, eli korkea tunnetila, korkea värähtelytaajuus, on siis ainoa asia, joka tarvitaan. Koko universumi on joka hetki meidän palveluksessamme, eikä koskaan kiellä meiltä mitään. Jos joku asia, jota haluat, ei toteudu, niin sinä itse kiellät sen itseltäsi, koska et usko siihen, tai et todella haluakaan sitä, mitä kuvittelet haluavasi.

Älä koskaan luo itsellesi uskomuksia sillä perusteella, mitä MUUT ihmiset ovat omassa elämässään saavuttaneet, ja kuinka nopeasti tämä on tapahtunut. Et nimittäin voi koskaan tietää, kuinka kauan he ovat toivoneet toiveitaan, etkä voi myöskään tietää sitä, ARVOSTAVATKO nuo ihmiset sitä, mitä he ovat saavuttaneet. Hyvin usein nimittäin ihmisen elämä saattaa näyttää ulos päin todella ihanalta, mutta tuota elämää elävä ihminen itse ei arvostakaan sitä, mitä hänellä on, jolloin hän ei koekaan onnellisuutta. Ja niin kauan, kun emme tunne onnellisuutta, emme ole onnellisia, eikä saavutuksillammekaan siis ole mitään arvoa. Onnellisuus on aina vain tunnetila, jonka koemme juuri nyt. Ihminen, jonka esimerkiksi raha tekee jostain syystä onnettomaksi, voi siis manifestoida valtavasti rahaa, KOSKA hän ei halua rahaa – ja tulla näin yhä onnettomammaksi. Mutta tämä ei siis tarkoita sitä, eteikö raha voi tehdä ketään onnelliseksi. Se, joka arvostaa rahan suomaa vapautta, kokee onnellisuutta, jos hänellä on rahaa, ja hän myös saa rahaa, koska hänen suhteensa rahaan on positiivinen.

Älä rajoita uskomuksiasi myöskään ajattelemalla ns. todennäköisyyksiä. Todennäköisyydetkin perustuvat vain uskomuksiin, samoin kaikki ”tutkittu tieto”. Mitään tieteellistäkään tutkimusta ei voi koskaan erottaa uskomuksista, havainnollisimpana esimerkkinä kaikki lääketieteellinen tutkimus. Terveytemme ja sairautemme perustuu uskomuksiimme. Voimme vahvistaa positiivisia uskomuksiamme lääkkeillä (plasebo), mutta yksikään lääke ei pelasta sellaista ihmistä, joka uskoo vahvasti sairautensa johtavan kuolemaan  (nosebo). Toisaalta ”henkiparantaja” voi parantaa minkä tahansa sairautemme, jos uskomme itse, että voimme parantua. Tuo parantaja on siis vain omaa uskoamme vahvistava elementti. Aivan samalla tavalla  uskoa vahvistavina ”toimivat” amuletit ja rituaalit. Jalokivetkin kyllä värähtelevät tietyllä taajuudella, mutta vain jos SINÄ uskot vaikkapa rubiinin tuovan sinulle rakkautta, niin se tuo sinulle sitä. Aivan yhtä hyvin voit uskoa vaikkapa graniitin rakkautta tuovaan voimaan.

Sanonta ”usko siirtää vuoria” on siis totta, mutta lähes kukaan  ihminen ei kuitenkaan pidä sitä kirjaimellisesti totena, koska lähes kukaan ei usko tarpeeksi vuorien siirtymisen mahdollisuuteen. Jos kuitenkin todella haluat siirtää vuoren paikaltaan, ja uskot siihen niin vahvasti, että tunnetilasi pysyy korkalla värähtelytaajuudella ajatellessasi vuoren konkreettista siirtymistä, niin universumi löytää ”helpoimman polun” tuon vuoren siirtämiseksi. Eli sinun kannattaa testata uskoasi hieman helpommin uskottaviin luonnonilmiöihin, kuten vaikkapa säätilaan. Me voimme todellakin vaikuttaa säätiloihin, jos uskomme, että voimme vaikuttaa niihin. Ja tässäkin asiassa korkealla värähtelytaajuudella olevat ihmiset ovat vaikutusvaltaisempia, kuin negatiivisissa tunnetiloissa olevat.

Uskoon, eli korkeaan tunnetaajuustilaan, perustuvat myös  ne itse tietoisesti aiheutetut fyysiset kuolemat ja henkiinheräämiset, joita joogit toteuttavat. Korkeaan värähtelytaajuuteen perustuu niin ikään  buddhalaismunkkien levitaatio, ja tarinat vaikkapa Jeesuksen vettenpäälläkävelemisestä. Tällaisia ilmiöitä eivät vain voi havaita sellaiset henkilöt, jotka eivät usko niihin, koska usko mahdollistaa tai estää myös havainnon. Eli jos joogi tai munkki on todella korkeassa tietoisuuden tilassa, niin hänen lähellään ei voi olla ihmisiä, jotka eivät ole samalla tunnetaajuudella. Vetovoiman laki tekee sen mahdottomaksi. Tästä johtuu, että taikuri James Randin rahapalkintoa ei ole jaettu: Randi itse on epäillessään matalassa tunnetilassa. Emme siis voi havaita sellaista, mihin emme itse usko. Ns. todellinen maailmamme kokonaisuudessaan on kollektiivinen uskomus, johon uskomme niin vahvastti, että emme voi millään käsittää (siis uskoa!)  sen olevan vain illuusio. Ja tämä illuusio on siis jokaisella ihmisellä erilainen, me vain kuvittelemme, että kaikki ihmiset kokevat maailmansa täsmälleen samanlaisena!

Jos toivot jotakin, ja sinun on vaikea hahmottaa toivettasi tarkasti, niin älä keskity sellaisiin yksityiskohtiin, joihin et usko. Unelmoi vapaasti, ja visualisoi sellaisia yksityiskohtia, joita ajatellessasi koet iloa ja mielihyvää. Kaikki muut toivomasi asiat asettuvat synkronisesti heti täydelliseen harmoniaan tuon toiveen ympärille. Näin et epävarmoihin yksityiskohtiin liittyvällä epäuskollasi estä toiveesi toteutumista. Älä siis ajattele mahdollisesti manifestoituvaa lopputulosta, vaan keskity hetkeen, korkeaan tunteeseesi juuri nyt. Luominen on aina helppoa ja vaivatonta, ellemme itse tee siitä hankalaa!

Kun ”päätät haluta” jotakin, niin pyri kokemaan tuo haluamasi asia arvokkaana, eli pyri korkeaan tunnetilaan ajatellessasi haluamaasi asiaa. Usein nimittäin saatamme jäädä jopa vuosiksi paikallemme ei-tyydyttävään tilanteeseen siksi, että emme oikein tiedä, mitä haluamme. Olemme koko ajan kuitenkin vain itse hidastaneet etenemistämme, koska ”energiamme vetävät eri suuntiin”. Mutta jos siis haluamasi asia vaikuttaa hahmottomalta, niin riittää, että ajattelet JOTAKIN siihen liittyvää yksityiskohtaa ilolla ja innostuksella. On aivan sama, mitä päätät, jos arvostat omaa päätöstäsi. Iloitse siis vain siitä, että olet menossa juuri siihen suuntaan, kuin minkä olet valinnut, universumi järjestää kaiken muun. Voimme joka hetki valita lukemattomia erilaisia unelmia ja suuntia, tärkeintä on vain lähteä aina sellaiseen suuntaan, joka tuntuu hyvältä. Ja vastaavasti: Olemalla tyytymättömiä, luomme vain lisää tyytymättömyyttä.

 

Ja muista: Älä yritä miellyttää päätökselläsi muita, vaan ensisijaisesti itseäsi! Sillä jos yrität ajatella, mitä muut haluavat, niin tunnetilasi laskee. Kaikki muut ihmiset luovat aina täysin vapaasti itse oman todellisuutensa. Voit ilahduttaa muita, mutta et voi koskaan päättää heidän puolestaan, mistä he ilahtuvat. Eli vain pyrkimällä aina itse kohti korkeamman minäsi viitoittamaa tietä, voit kokea täydellistä vapautta ja iloa.

Ja se, että sinä olet itse onnellinen, koituu aina myös läheistesi parhaaksi, kyse ei siis ole itsekkyydestä. Surusi, kärsimyksesi ja uhrautumisesi ei sitä vastoin KOSKAAN hyödytä ketään muuta ihmistä – eikä varsinkaan sinua itseäsi. Ja tämä siis johtuu siitä, että voimme tuntea tyytyväisyyttä elämässä vain silloin, kun toteutamme omia toiveitamme, eli kuljemme omia unelmiamme kohti. Muilla ihmisillä on vapaus kulkea kohti heidän unelmiaan, ja vain heidän omat unelmana tekevät heidät onnellisiksi.

19.1.2020

Jos olet jo ennen rakastumisen kokemusta korkeassa tunnetilassa, niin uudesta suhteestasi tulee harmoninen

Niin sanottu sielunkumppanuus on romantisoitu näkemys parisuhteesta. Voit kokea sielunkumppanuutta kenen tahansa maailman ihmisen kanssa, jos olet tämän ihmisen kanssa samalla tunnetaajuudella. Voit  tuntea sielunkumppanuutta myös katkeran ja vihaisen ihmisen kanssa, jos olet itse katkera ja vihainen. Tunnet siis ”sielunyhteyttä” aina silloin, kun tapaat ihmisen, joka on kanssasi samassa tunnetilassa, samalla värähtelytaajuudella.

Tästä syystä esimerkiksi puolison ”vaihtaminen parempaan” negatiivisessa tunnetilassa ei koskaan onnistu, koska jos näet nykyisessä puolisossasi virheitä, eli keskityt hänen negatiivisiin ominaisuuksiinsa, positiivisten sijasta, niin myös oma tunnetaajuutesi pysyy negatiivisena. Ja jos löydät tässä mielentilassa uuden puolison, niin hänkin on aivan samassa, negatiivisessa taajuustilassa, jolloin uudesta suhteesta tulee vielä edellistäkin ”huonompi”, koska kannat siis nyt  sekä katkeruutta edellistä puolisoasi kohtaan, että koet pettymystä uuden suhteen samanlaisista, negatiivisista piirteistä. Eli ajaudut ”ojasta allikkoon”.

Jos siis olet löytänyt uuden kumppanin, ja huomaat puhuvasi entisestä puolisostasi hänelle kriittisesti, etsien empatiaa, sääliä ja ymmärrystä, niin voit olla varma, että vaikka suhteenne alkuaikoina te molemmat tuntisitte mielihyvää ”kostaessanne entisille kumppaneillenne” (kosto ja katkeruus on korkeampi tunnetila, kuin pettymys ja suru), puhumalla heistä pahaa, niin jossain vaiheessa suhdetta tämä uusi puolisosi alkaakin arvostella sinua, ja puolustaa entistä kumppaniasi, ja sinä teet samoin hänelle. Sillä koemme muissa ihmisissä aina negatiivisina juuri ne piirteet,  joita emme hyväksy itsessämme, ja koska emme hyväksy niitä itsessämme, niin ilmennämme myös itse niitä niin kauan, kunnes opimme hyväksymään itsemme, ja arvostamaan sekä itseämme, että muita, ehdoitta.

Me ihmiset olemme siis sielunsiskoja- ja veljiä kaikki, sillä me emme ole erillisiä. Voimme aina kohdistaa huomiomme toisen ihmisen positiivisiin puoliin, ja kokea sillä tavalla sielunyhteyttä, kenen tahansa kanssa. Mutta voimme myös kohdistaa huomiomme kenen tahansa ihmisen negatiivisiin ominaisuuksiin, jolloin tuon ihmisen on pakko ilmentää seurassamme juuri noita negatiivisia ominaisuuksia, ja juuri siksi myös ns. suuri rakkaus voi muuttua hetkessä voimakkaaksi vihaksi. Koska kyse on  vain siitä, keskitymmekö toisessa ihmisessä positiiviseen, vai negatiiviseen. Ja ehdollinen rakkaus voi  millä hetkellä tahansa muuttua myös vihaksi, KOSKA se  on siis ehdollista, eli omistavaa, menettämisen pelkoon perustuvaa – ei ehdotonta, eli täydelliseen vapauteen, täydelliseen luottamukseen, myötätuntoon, ja puhtaaseen, pyyteettömään rakkauteen perustuvaa.

Parisuhde on siis aina ”tahdon asia”, eli jos tahdot rakastaa toista ihmistä, eli nähdä hänessä hyviä puolia, niin hän myös ilmentää juuri noita puolia itsessään sinun seurassasi. Mutta jos näet hänessä virheitä, ja keskität huomiosi niihin, niin hän myös ilmentää itsessään – sinun silmissäsi – juuri noita, sinun mielestäsi ”huonoja” puolia. Siksi saatat kokea tilanteen, että ulkopuoliset ihmiset kehuvat puolisoasi – he siis näkevät puolisosi korkeamman minänsä silmin –  mutta jos sinulla taas on ollut parisuhteessasi ongelmia, niin saatat tuntea katkeruutta ja ajatella, että ”tietäisittepä vain millainen hirviö hän on kotioloisssa!” Ja kyse on vain siitä, että sinä keskityt puolisosi negatiivisiin ominaisuuksiin, kun taas muut ihmiset keskittyvät positiivisiin.

Todellinen ”sielunkumppanisi” on siis aina oma korkeampi minäsi, ei koskaan kukaan toinen ihminen. Mutta ollessasi yhteydessä omaan, korkeampaan minääsi, löydät myös kumppanin, joka hänkin on yhteydessä omaan korkeampaan minäänsä, ja SILLOIN suhteenne on harmonisin ja paras mahdollinen! Ja tämä johtuu siitä, että kaikki aikaisemmat negatiiviset kokemuksesi ihmissuhteista ovat luoneet korkeamman minäsi taajuudelle toiveita paremmasta suhteesta, ja kun sitten olet korkeamman minäsi kanssa resonanssissa, niin voit kohdata juuri toiveidesi mukaisen kumppanin. Ja tästä  on todella kyse silloin, kun koemme ”sielunyhteyttä” jonkun ihmisen kanssa: Sallimme  toiveidemme mukaisen kumppanin itsellemme, korkeassa tunnetilassa. Ja tämä kumppani ilmentää myös monia ulkonäköön, luonteeseen, huumorintajuun, harrastuksiin ym. liittyviä toiveitamme.

Mutta hän EI suinkaan ole kopio sinusta, sillä et viihtyisi kovin kauan oman kloonisi kanssa, koska voit kokea kiinnostusta ja innostusta vain ollessasi parisuhteessa ihmisen kanssa, joka on joiltain ominaisuuksiltaan myös erilainen, kuin sinä. Energiatason yhteytenne, siis samanlainen taajuustilanne,  mahdollistaa toiveidesi kumppanin löytämisen, mutta tämä samanlainen tunneaajuus ei tee kumppanistasi sinun kopiotasi, vaan ihastuttavalla tavalla erilaisen, kuin sinä.

Jos siis kohtaat uuden kumppanin ollessasi korkeassa tunnetilassa, resonanssissa oman korkean olemuksesi kanssa, niin suhteestanne tulee harmoninen siksi, että ilmennätte molemmat toisissanne parhaita puolianne, ja näette toinen toisissanne parhaat puolet myös sen jälkeen, kun suhteen ns. ”alkuhuuma” on ohi. Mutta korkea tunnetila ei koskaan ole pysyvä tila, eli siksi tällaista ihanteellistakin parisuhdetta tulee aina vaalia, arvostamalla ja rakastamalla kumppania tietoisesti päivittäin, ja arvostamalla myös omaa itseä.

Jotta tällainen ”korkean tunnetason kohtaaminen” on mahdollinen, niin  älä yritä ETSIÄ itsellesi rakastettua, vaan pyri vain pysymään korkeassa tunnetilassa, jolloin vedät optimaalista, sydämesi toiveiden mukaista puolisoa puoleesi. Ja kohtaat hänet siis molemminpuolisen inspiraation ja vetovoiman seurauksena, intuitiivisesti. Yrittäminen laskee aina tunnetilaasi, ja siksi kaikki ”suuret toiveemme” toteutuvat aina silloin, kun kaikkein vähiten osaamme niitä odottaa toteutuviksi, koska tuolloin yrittäminen ei  laske tunnetilaamme. Yrittäminen nimittäin aktivoi negatiivisen tunteen ”kumppanin puutteesta”, jolloin tuo kumppani ei yksinkertaisesti pääse luoksesi.”Se, minkä itse uskot olevan hukassa, ei voi löytyä”.

Samoin,  jos yrität hyvin täsmällisesti ja tarkasti visualisoida uutta kumppaniasi, niin saatat myös tällä tavalla estää uuden kumppanisi löytymisen, koska olet esittänyt uudesta kumppanistasi niin valtavasti toiveita, että et itsekään pysty  kuvittelemaan, millainen hän todella tulee olemaan, koska et yksinkertaisesti voi enää muistaa ja tiedostaa kaikkia toiveitasi. Jokainen negatiivinen kokemuksemme ihmissuhteissa nimittäin luo automaattisesti aina toiveen paremmasta. Mutta niin kauan, kun oma tunnetilasi pysyy haaveilusi ja visualisointisi aikana  korkeana, niin niin kauan myös visuaisointi on ”hyödyllistä”, sillä silloin et yritä liikaa, etkä siis ole kärsimätön, vaan SALLIT sydämesi toiveen toteutua.

Jos toiveesi uuden kumppanin löytymisestä tuottaa sinulle tunnetasolla tuskaa, niin älä ajattele parisuhdeasioita ollenkaan, vaan keskity ajattelemaan aivan muita asioita, jotka ovat jo elämässäsi hyvin. Näin mahdollistat myös uuden kumppanin löytymisen, koska et siis itse estä sitä, murehtimalla ja yrittämällä liikaa.

Ja kaikkein tärkeintä sinun on muistaa, että yksikään toinen ihminen ei koskaan voi ”antaa” sinulle sitä rakkautta, jota saat joka hetki omalta korkeammalta minältäsi, jos vain otat sen vastaan. Eli pyri aina ensisijaisesti yhteyteen oman korkeamman minäsi kanssa, ja anna kanssaihmisillesi vapaus tehdä samoin, jos he niin haluavat. Sillä et voi koskaan saada rakkautta keneltäkään toiselta ihmiseltä, voit vain rakastaa itse. Jos toinen ihminen ei rakasta sinua, niin sinä voit silti rakastaa häntä, pyyteettömästi. Ja kun rakastat ilman mitään ehtoja, niin löydät muita ihmisiä, jotka hekin kykenevät ehdottomaan rakkauteen. Ja näin rakkautta tietoisesti viljelemällä, olosuhteista ja muiden ihmisten päätöksistä, tunnetiloista ja käytöksestä riippumatta, et joudu kokemaan lainkaan kärsimystä, tapahtui mitä tahansa!

Suhde omaan korkeampaan minääsi on siis aina kaikkein tärkein ihmissuhteesi. Vaali sitä, ja koet onnellisuutta ja iloa myös muissa ihmissuhteissasi.

19.1.2020

Puoliso, jota katsot korkeamman minäsi silmin, ei ole koskaan ”narsisti”

Kun elät toisen ihmisen kanssa parisuhteessa, niin kumppanisi ilmentää sinun seurassasi aina juuri niitä uskomuksia, joita sinulla itselläsi on hänestä. Jos olet tavannut kumppanisi negatiivisessa tunnetilassa, tai sinulla on negatiivisia tunnemuistoja aikaisemmista suhteistasi, niin on hyvin todennäköistä, että näet myös uudessa puolisossasi samoja negatiivisia piirteitä, kuin aikaisemmissakin puolisoissasi – ellet ole kyennyt tuntemaan ehdotonta rakkautta edellisiä puolisoitasi kohtaan, jolloin tunnemuistosi ovat ns. neutraloituneet.

Myös omiin vanhempiisi liittyvät negatiiviset tunnemuistot voivat manifestoitua parisuhteessasi, ja siksi esimerkiksi alkoholistien lapset löytävät usein alkoholismille tai muiden päihteiden käytölle alttiita puolisoita.  Tai väkivaltaa lapsuudenkodissaan nähnyt pelkää kokevansa väkivaltaa myös parisuhteessaan, ja siten saattaa myös ”uskoa” kokevansa sitä (mikä johtuu siis negatiivisesta tunnemuistosta), ja siksi myös kokee väkivaltaa oman puolisonsa taholta, tai syyllistyy siihen itse. Tai mies, joka on kokenut lapsuudessaan oman äidin tavalla tai toisella hylänneen hänet, saattaa löytää puolison, joka on tavalla tai toisella ”saavuttamaton”, esim.hyvin itsenäinen, tai hänellä on erilainen maailmankatsomus, jota mies ei voi hyväksyä, tai mies pelkää koko ajan, että tuo puoliso hylkää hänet, äidin tavoin. Tällöin miehen pienenä poikana kokema pettymys  – ”vaikka rakastin äitiä, niin en kelvannut hänelle” –  manifestoituu ”mahdottomana rakkaussuhteena”, eli negatiivinen tunnemuisto aktivoituu. Ja myös tuon pienen pojan viha omaa äitiään kohtaan (viha on masennusta korkeampi, siis mielialaa kohottava tunnetila) manifestoituu hänen parisuhteissaan, ellei negatiivista tunnemuistoa ole tietoisesti neutraloitu, eli ”sammutettu ehdottomalla rakkaudella”.

Nykyisin puhutaan myös hyvin paljon ”narsisteista”, ja tällä negatiivisella persoonallisuuden määritelmällä saatetaan määritellä lähes kuka tahansa. Sillä jos joku  uskoo hänen oman puolisonsa olevan ”luonnehäiriöinen hirviö”, niin tuo puoliso myös ON sitä,  siis ainakin tämän määrittelijän itsensä seurassa. Ja tällä määrittelijällä on siis useimmiten valmis, negatiivinen tunnemuisto, joka saa hänet myös valitsemaan juuri sellaisen puolison, jonka hän voi määritellä ”narsistiksi”. Ihminen, joka löytää rinnalleen”narsistin”, vetää siis puoleensa negatiivisessa tunnetilassa olevia partnereita, ja myös pakottaa heidät pysymään noissa negatiivisissa tunnetiloissa – niin kauan, kun hän itse ylläpitää omaa, negatiivista uskomustaan.

Ja juuri siksi ns. narsisteista puhutaan ”taitavina näyttelijöinä ja huijareina”, jotka kykenevät esiintymään muiden ihmisten silmissä hurmaavina. Tämän ”narsistin” puolison pettymyksen, pelon ja vihan tunteet siis pakottavat ”narsistin” ilmentämään juuri sitä kuvaa itsestään, joka hänen puolisollaan on. Ja kaikki vastaavassa elämäntilanteessa elävät, negatiivisissa tunnetiloissa olevat ”narsistien” puolisot tukevat ja vahvistavat tätä ns. yleisesti hyväksyttyä ”totuutta” narsisteista. Mutta heidän kaikkien kokemus perustuu siis negatiivisiin tunnetiloihin, ja niiden luomaan negatiiviseen todellisuuteen.

Kyse ei siis ole siitä, etteivätkö näiden narsisteiksi kutsuttujen ihmisten negatiivisissa tunnetioissa tekemät ”pahat” teot, ja vaikkapa aggressiivinen tai ilkeä käytös olisi totta, vaan siitä, että nuo teot ovat olleet mahdollisia vain molempien puolisoiden tuntemien negatiivisten tunteiden vuoksi.

Jos siis olet joskus syyttänyt jotakin toista ihmistä narsistiksi, niin mieti, millaisiin ominaisuuksiin hänessä olet itse kiinnittänyt huomiota, ja miten olet siis pakottanut hänet toteuttamaan omaa, negatiivista  uskomustasi.

Jos kykenet tähän, niin olet todella taitava, tietoinen luoja. Olet nimittäin saattanut tavata tämän ”narsistina” näkemäsi henkilön ollessasi itse negatiivisessa tunnetilassa, tai sinulla on ollut runsaasti valmiita, negatiivisia tunnemuistoja edellisistä puolisoistasi, tai omista vanhemmistasi, ja olet siis vetänyt tätä henkilöä puoleesi negatiivisen tunnetilasi, eli negatiivisen tunnetaajuutesi seurauksena.

Kyse ei ole myöskään siitä, että sinun tulisi syyttää  itseäsi siitä, että olet ”tehnyt toisesta ihmisestä narsistin”, vaan kyse on vain siitä, että olet nähnyt hänessä jatkuvasti vain negatiivisia ominaisuuksia, positiivisten sijasta. Jokainen ihminen on perusolemukseltaan AINA täydellinen sielu!

Eli jos pyritkin arvostamaan tätä puolisoasi, keskityt vain hänen positiivisiin puoliinsa, katsot häntä aidosti ”korkeamman minäsi silmin”, ja pyrit tietoisesti pysymään korkeassa tunnetilassa – kun taas  tämä ”narsisti” tuntee pelkoa, koska et enää olekaan tunnetasolla hänen  vallassaan, eli  hän pysyy negatiivisessa tunnetilassa – niin eronne on väistämätön, mutta sinä et tunne kärsimystä eronne johdosta, koska siis tunnet ehdotonta rakkautta entistä puolisoasi kohtaan. Mutta jos taas tämä narsistiksi leimaamasi puolisosi muuttuukin korkean tunnetilasi seurauksena kuin taikaiskusta toiveidesi mukaiseksi, niin suhteenne jatkuu entistä paljon parempana. Ja tämä johtuu siis vain siitä, että sinä NÄET hänet nyt parempana!

Muista siis, että aina kun syytät toista ihmistä, mistä tahansa asiasta, ominaisuudesta tai käytöksestä, niin pysyt itse negatiivisessa tunnetilassa, ja mahdollistat ne asiat, joista tuota toista ihmistä syytät.

Mutta jos pyrit tuntemaan aitoa, täysin  pyyteetöntä rakkautta kaikkia kohtaamiasi ihmisiä kohtaan,  niin he kaikki ilmentävät sinun seurassasi vain omaa korkeinta olemustaan. Ja jos he eivät kykene ilmentämään korkeinta itsessään, vaan pysyvät negatiivisissa tunnetiloissa, niin he eivät voi olla kanssasi tekemisissä. Vetovoiman laki tekee sen mahdottomaksi.

Kun siis olet resonanssissa oman korkeamman minäsi, eli korkean tietoisuuden, puhtaan positiivisen energian, ja ehdottoman rakkauden kanssa, olet suunnattoman paljon vaikutusvaltaisempi ja voimakkaampi, kuin yksikään negatiivisessa tunnetilassa oleva toinen ihminen. Rakkaus sammuttaa aina vihan.

Ja puhtaan rakkauden tunnetilassa yksikään meistä ei ole ”narsisti”, vaan oman mittaamattoman arvonsa tunteva, ja myös jokaista toista ihmistä arvostava ja kunnioittava.

18.1.2020

Anteeksianto on sitä, että näet ”pahuuden” olevan vain negatiivisten tunnetilojen mahdollistamaa harhaa

Jokainen ihminen, joka on koskaan elänyt maan päällä, on aina ja ikuisesti puhdasta positiivista energiaa, ja puhdasta rakkautta. Kaikki negatiiviset tunteemme ja tekomme ovat mahdollisia vain siksi, että olemme ajoittain erossa todellisesta olemuksestamme. Ja juuri siksi me tunnemme negatiivisia tunteita: Negatiivinen tunne on kuin tuntoaisti, joka kertoo, että negatiivisen tunteemme aikaansaama ajatus on ”kuuma”, ja että se voi polttaa pahasti, jos jatkamme negatiivisen ajatuksen ajattelemista. Koska vetovoiman laki siis vetää negatiivisessa tunnetilassa puoleemme negatiivisia kokemuksia. Negatiivinen tunne siis viestittää sinulle, että jos jatkat tähän suuntaan, niin negatiivinen tapahtumaketju voimistuu, ja sinun on lopulta mahdotonta pysäyttää sitä.

Kaikki uskonnot ovat saaneet alkunsa tiedosta, että me ihmiset olemme korkean tietoisuuden ulottuvuuksia, ja sellaisina tietoisia, oman elämämme luojia. Olemme siis osa luomakuntaa, mutta luomme ajatuksillamme tietoisemmin, kuin evoluutiota sallivat, ja korkeassa tunnetilassa vakaasti pysyvät  kasvit ja eläimet.

Myös kristinuskon profeetan, eli Jeesuksen, alkuperäinen opetus oli, että ihminen itse on kaikkivoipa luoja, eikä negatiivisessa tunnetilassa tehdyillä teoilla ole lopulta mitään merkitystä, koska ne eivät vahingoita kenenkään perusolemusta, joka on aina puhdasta positiivista energiaa. Eikä kenenkään tule siksi tuntea syyllisyyttä negatiivisista teoista, koska jokainen pahantekijä on vahingoittanut teollaan aina kaikkein eniten itseään, ja koska hänen uhrinsa ovat myös itse valinneet oman osansa negatiivisten tunnetilojen luomassa näytelmässä. Uhri vapautuu tuskastaan, jos hän tuntee myötätuntoa tekijää kohtaan, ja samalla hän vapauttaa myös tekijän syyllisyydestä.

Anteeksianto on siis sitä, että emme ajattele sellaista ”pahuutta”, joka on jo tapahtunut, vaan neutraloimme pahuuden olemalla ajattelematta sitä. Sillä kaikki kokemamme negatiivinen on joka tapauksessa jo luonut positiivista. Kun olemme korkeassa tunnetilassa, niin ymmärrämme myös meitä vahingoittaneen ihmisen motiivit, eli millainen tunnetila sai hänet vahingoittamaan meitä, ja millaisessa tunnetilassa itse mahdollistimme oman kokemuksemme. Uhrina näemme siis myös pahantekijässä oman itsemme. Koska tapahtunut tapahtui molempien osapuolten ollessa negatiivisessa tunnetilassa (viha-pelko, viha-viha, pelko-pelko, syyllisyys-syyttäminen, katkeruus/kosto-halveksunta), niin pääsemme eroon omasta tuskastamme tuntemalla puhdasta myötätuntoa tekijää kohtaan.

Jos ajattelet tätä uhrin osallisuutta negatiivisessa kanssaluomistilanteessa silloin, kun olet itse  matalassa tunnetilassa, niin tunnet vihaa, koska sinusta tuntuu, että ”uhria syyllistetään” siitä, että hänelle on tehty pahaa. Mutta korkeassa tunnetilassa ollessasi ymmärrät, että ketään ei syyllistetä, sillä syyllisiä ei koskaan ole. On vain korkeasta olemuksestaan erossa olevat ihmiset, tekijä ja uhri.

Ja kaikesta, mitä koemme, seuraa joka tapauksessa aina vain pelkkää hyvää ja positiivista.

Kaikki, mikä tuottaa kipua, luo myös samalla hetkellä korkeamman minämme taajuuteen kokemuksia, jotka saavat meidät unohtamaan kivun. Kaikki, mikä särkyy, tuottaa aina ”onnea”. Kaikki, minkä näennäisesti elämässä menetämme, luo uusia mahdollisuuksia. Kaikki materiaalinen, mistä luovumme, tai minkä lahjoitamme toiselle ihmiselle korkeassa tunnetilassa, antaa meille itsellemme tuhatkertaisesti. Kaikki rakkaus jota viljelemme, tuottaa runsaan sadon. Aina, kun tunnemme myötätuntoa toista ihmistä kohtaan, ja annamme vilpittömästi anteeksi, niin anname myös itsellemme anteeksi sen, että olemme vahingoittaneet muita ihmisiä negatiivisissa tunnetiloissamme. Meidän ei siis tarvitse koskaan olla nöyriä, ja syyttää itseämme mistään – kun olemme armeliaita itseämme kohtaan, niin annamme samalla armon myös kaikille muille. Uskonnollinen ”nöyryys jumalalle” on aina negatiivisten tunteiden inspiroimaa, kuten myös mielikuva erillisestä  ”jumalasta”, jonka edessä uskova nöyrtyy. Olemme tuo ”jumala” itse. Meidän ei siis tarvitse olla nöyriä, eikä kiitollisia koskaan kenellekään. Sen sijaan  meidän tulee arvostaa  aivan kaikkia ihmisiä, ja koko luomakuntaa – ja myös itseämme sen osana.

Jos joku ihminen lähelläsi tuomitsee sinut ”itsekkääksi”, kun et sääli häntä, ollessasi korkeassa tunnetilassa, niin älä laskeudu hänen kanssaan mataliin tunnetiloihin. Sääli on aina ehdollista rakkautta, paljon alempi tunnetila, kuin puhdas myötätunto. Ja negatiivisten tunteiden vallassa et voi häntä auttaa. Vain ehdottoman rakkauden tunnetilassa voit inspiroitua sanomaan oikeat sanat, ja löytämään oikeat ratkaisut hänen auttamisekseen. Ja ehdottoman rakkauden tunnetilassa olet hänelle esimerkki siitä, millainen hän itse haluaisi olla, mutta ei juuri nyt, katkerana ja vihaisena, ole. Eli hänen katkeruutensa johtuu vain siitä, että hän ei itse ole resonanssissa oman korkeamman minänsä kanssa. Hän ei siis todellisuudessa ole vihainen sinulle, vaan itselleen. Samoin ”jumalaan” luottanut, ja rukouksiinsa pettynyt uskovainen, ei ole vihainen ”jumalalle”, vaan itselleen, koska luovutti oman voimansa tuolle kuvitteelliselle olennolle.

Täydellistä, puhdasta rakkautta, tunnet silloin, kun pysyt rakkauden tunnetilassa, vaikka läheisesi valittaa, että hän ei SAA sinulta rakkautta. Kieltäydyt siis tuntemasta syyllisyyttä. Läheisesi tarkoittaa nimittäin tuolla ”rakkaudella” ehdollista rakkautta, ja sinä taas olet ehdottoman rakkauden tunnetilassa. Jos olet aiemmin ollut hänen mielestään ”ihanan tunteellinen ja empaattinen”, ja riitatilanteenne ovat päättyneet siihen, että sinä itket – itkuhan purkaa resistanssia ja kohottaa tunnetilaa, eli aidosti korkeassa tunnetilassa et koskaan itke – ja nyt siis tietoisena luojana olet hänen mielestään ”kylmä ja itsekäs”, koska et itke (sinulla ei siis ole tarvetta tunnetilan kohottamiseen), niin tämä tulkinta johtuu vain hänen omasta negatiivisesta tunnetilastaan. Aiemmin  luovuit omasta voimastasi, ja palvelit häntä ja hänen itsekkyyttään, tuntemalla syyllisyyttä ja empatiaa. Mutta nyt kun pysyt ehdottomassa rakkaudessa, palvelet teitä molempia, sillä se, joka on resonanssissa oman korkeamman olemuksensa kanssa, on vaikutusvaltaisempi ja voimakkaampi, kuin yksikään negatiivisessa tunnetilassa oleva.

Todellinen rakkaus on siis rohkeutta päästää täydellisesti irti ehdollisesta rakkaudesta, ja rakastaa täysin ilman mitään ehtoja. Sillä tuntiessasi ehdotonta rakkautta kuljet aina varmasti kohti omia unelmiasi,etkä siis tunne kärsimystä. Koska et yritä väkisin kahlita toista ihmistä rakastamaan sinua ehdollisesti, etkä pakota myöskään itseäsi ehdolliseen, omistavaan rakkauteen.

Anteeksiantaminen, sekä itselle että muille, on  sitä, että näet minkä tahansa ei-toivotun teon olevan vain negatiivisen tunnetilan inspiroimaa, täysin riippumatta siitä, kuinka ”kauhea” tuo teko on. Ja että olemme kaikissa elämämme tilanteissa myös itse tunnetilojemme vaikutuksesta osallisia niihin pahoihin tekoihin, jotka kohdistuvat meihin itseemme.

Jos et vielä pysty tätä asiaa täysin hyväksymään, eli ihmisten ”pahuuden” ajatteleminen saa tunnetilasi laskemaan, ja koet edelleen tarvetta syyttää ”pahoja” ihmisiä, niin vältä omien negatiivisten kokemustesi, ja ihmiskunnan pahojen tekojen ajattelemista. Kun pysyt vakaammin korkeassa tunnetilassa, niin eräänä päivänä voit ajatelle MITÄ TAHANSA ns. hirmutekoa, ja nähdä tuon teon tekijän korkeamman minäsi silmin, ja tuon teon vain negatiivisten tunnetilojen, ja masennuksesta kohottavan koston ja vihan aikaansaamana. Sillä vain ihmiset, jotka tuntevat täydellistä arvottomuutta, tai eivät lainkaan hallitse tunnetilojaan ja tekojaan (esim. sellaiset ihmiset,jotka ovat saaneet ”hengeltä” tappamiskäskyn, eli jotka luokitellaan syyntakeettomiksi), kykenevät hirmutekoihin.

Kun pystyt olemaan täydellisen armollinen itsellesi ja muille, tapahtui mitä tahansa, niin olet lopulta myös täydellisen vapaa, valaistunut.

15.1.2020

Tunnet omanarvontunnetta korkeassa tunnetaajuudessa – itsekäs voit olla vain negatiivisessa tunnetilassa

Omanarvontunne on sitä, että arvostat sekä itseäsi, että kaikkia muita ihmisiä. Oman arvonsa tunteva ihminen ei siis koskaan arvostele ketään, eikä ole kenestäkään toisesta ihmisestä riippuvainen. Emme voi koskaan saada rakkautta keneltäkään, voimme vain rakastaa itse. Oman arvonsa tunteva kertoo oman mielipiteensä asioista aina vain omasta näkökulmastaan, ja arvostaa samalla myös muiden oikeutta omiin näkökulmiin ja mielipiteisiin. Tätä tarkoittaa, kun sanotaan, että  ”asiat riitelevät, eivät ihmiset”. Oman arvonsa tunteva ihminen ei siis pyri koskaan hallitsemaan eikä manipuloimaan muita ihmisiä, sillä hän ymmärtää, että ketään toista ihmistä ei voi hallita ja manipuloida korkeassa tunnetilassa. Voimme siis vaikuttaa muihin ihmisiin vain korkeassa tunnetilassa, jolloin saamme yhteyden myös noiden muiden ihmisten korkeampaan tietoisuuustasoon, ja jos he tämän ”korkean tason viestintäsi” seurauksena muuttavat asenteitaan ja mielipiteitään, niin he tekevät sen täysin vapaasti, ja omasta halustaan. Tästä syystä myös kaikkien uskontojen piirissä on sekä universumin totuuden kanssa resonoivia, että uskonnosta riipuvaisia, pelokkaita ja tuomitsevia ihmisiä. Korkea tunnetila mahdollistaa korkean tiedon vastaanottamisen, maailmankatsomuksesta täysin riippumatta.

Oman arvonsa tunteva ja ehdottomasti rakastava ihminen ei koskaan sääli ketään, sillä hän tietää, että jokaisella ihmisllä on oma korkeampi minä, ja oma luomisvoima joka hetki käytössään, eikä matalassa tunnetilassa oleva  siis tarvitse kenenkään sääliä, eikä hän tarvitse muita ihmisiä ”nostamaan” itseään negatiivisista tunnetiloista. Jos kieltäydyt säälimästä vaikkapa epätoivoista ja vihaista ihmistä, ja kanssaihmisesi syyttää sinua tästä syystä itsekkääksi, niin muista, että jos koet negatiivisen tunteen kun sinua syytetään, niin et itsekään ole tuolloin korkeassa tunnetilassa, ja oman arvosi tunteva, ja tuota toista ihmistä arvostava. Olet siis itse mahdollistanut sen, että sinua syytetään, tuo toinen ihminen on siis oma peilikuvasi , ja kanssaluojasi. Voit auttaa toista ihmistä vain aidolla myötätunnolla, näkemällä hänessä hänen korkeamman olemuksensa.

Negatiivisessa tunnetilassa olevasta, arvottomuutta kokevasta ihmisestä tuntuu, että ainoa lahja ja lohtu, jonka toinen ihminen voi hänelle antaa, on  se, että tuo toinenkin ihminen tuntee hänen rinnallaan arvottomuutta, ja kärsii hänen kanssaan. Siksi masentuneet kokevat usein toisen ihmisen onnettomuuden havaitsemisen nautinnollisena, eli ”kosto on suloinen”.  Ja samasta syystä masentuneet ihmiset myös usein suuttuvat, jos heitä kohtaan ei tunneta sääliä, sillä viha on korkeampi tunnetila, kuin masennus ja täydellisen arvottomuuden tunne.

Jos itse nautit joskus koston tunteesta, ja tunnet vihan vapauttavana, niin älä kuitenkaan tuomitse itseäsi, vaan näe tuo tunne mahdollisuutena kohota korkeampiin tunnetiloihin, kuten toiveikkuuteen.

Ihminen, joka syyttää vaikkapa huoletonta ihmistä itsekkääksi, on todellisuudessa itse itsekäs, sillä hän haluaa tuon huolettoman laskeutuvan kanssaan matalampaan tunnetilaan, jossa he molemmmat olisivat voimattomia. Aidosti korkeassa tunnetilassa oleva, oman arvonsa tunteva, huoleton ihminen, ei tosin edes huomaa syyttävän ihmisen syytöksiä, koska aidosti korkeassa tunnetilassa oleva ihminen näkee siis myös tuon syyttäjän korkeamman minänsä silmin, korkeampana olentona, kaikkivoipana oman elämänsä Luojana.

Jos olet itse tuo syyttäjä, ja katkera vaikkapa kotitöiden epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta perheessä, niin sinä itse pakotat perheenjäsenesi toimimaan juuri niin, että löydät katkeruudellesi syitä. Saat siis elämääsi juuri sitä, mihin itse uskot. Syytät muita, mutta syyllinen tilanteeseen oletkin sinä itse. Mutta itsesi syyttäminen ei myöskään auta mitään, sillä jos syytät itseäsi, niin pysyt edelleen negatiivisessa tunnetilassa. Jos yrität hallita muita ihmisiä, niin pakotat itse heidät vastustamaan sinua ja vallanhaluasi. Ainoa tapa, jolla pääset katkeruudestasi eroon, on sallia itsellesi korkea tunnetaajuus, ja arvostaa niin itseäsi, kuin kaikkia perheenjäseniäsikin. Ja näin mahdollistat myös sen, että he alkavat tehdä oman osansa kotitöistä, omasta halustaan. Manifestoit siis korkeassa tunnetilassa toiveitasi, negatiivisssa tunnetilassa taas ei-toivottua. Vetovoiman laki on ehdoton luonnonlaki.

Älä myöskään itse yritä koskaan miellyttää ketään, ja tehdä asioita, joa et halua tehdä. Jos haluat hyvää toiselle ihmiselle korkeassa tunnetilassa, niin kyse ei ole miellyttämisestä, vaan inspiroituneesta toiminnasta, joka tuottaa iloa ja mielihyvää teille molemmille. Et esimerkiksi voi ”yrittää rakastaa” puolisoasi, jos todelliset tunteesi häntä kohtaan ovat negatiivisia ja kriittisiä. Ja jos siis olet tyytymätön puolisoosi, niin hän ilmentää seurassasi käytöstä, joka saa sinut tuntemaan lisää tyytymättömyyttä. Puolisosi ei siis ole ”huono” tai ”paha”, vaan sinä näet hänet sellaisena, jolloin hän myös näyttäytyy sinulle huonona ja pahana! Muiden ihmisten silmissä ”mahdoton” puolisosi saattaa sen sijaan ilmentää aivan muunlaisia ominaisuuksia, koska nuo muut ihmiset eivät katso häntä negatiivisesta tunnetilasta käsin. Kuka tahansa ihminen voi siis olla ”hyvä”, jos hänet nähdään sellaisena. Usein vain käy niin, että ihminen, jota on paljon elämässä syytetty, syyttää myös itseään, ja siksi hän ilmentää myös itselleen jatkuvasti ”pahuuttaan ja huonouttaan”, ja negatiivisten tunnetilojen, ja negatiivisten tekojen ja kokemusten kierre jatkuu.

Jokaisella ihmisellä on siis joka hetki itse vastuu omasta mielialastaan, ja sen myötä siitä, mitä hän omaan elämäänsä manifestoi. Et  voi koskaan vaatia toista ihmistä muuttumaan toisenlaiseksi, vaan sinun tulee vain huolehtia siitä, että oma tunnetaajuutesi kohoaa, jolloin vedät puoleesi muita ihmisiä, jotka hekin ovat korkeassa tunnetilassa, inspiroituneita, iloisia, huolettomia ja ehdottomasti rakastavia. Ja hyvin usein nämä korkeassa tunnetilassa olevat ihmiset ovat myös niitä samoja ihmisiä, joiden halusit aikaisemmin muuttuvan ”paremmiksi”. Sinä itse vain et ollut sallinut heidän OLLA parempia.

Jokainen ihmissuhteemme on aina ikuinen, koska kun koemme ihmissuhteissamme ei-toivottua, niin luomme tuosta toisesta ihmisestä samalla toiveidemme kaltaisen. Ja kun olemme itse resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa, niin näemme myös tuon toisen ihmisen ihanteidemme mukaisena luomuksena –  luomuksena, jonka olemme itse toiveillamme luoneet. Ja viimeistään fyysisen elämämme päätyttyä näemme ja koemme kaikki kanssaihmisemme täydellisinä, korkean tietoisuuden ulottuvuuksina. Ja aivan erityisen rakkaita meille ovat silloin juuri ne ihmiset, joita kohtaan olemme tunteneet kaikkein voimakkaimpia negatiivisia tunteita.

Sillä mitä voimakkaampaa vihaa ja pelkoa joku ihminen on meissä herättänyt, niin sitä voimakkaampaa rakkautta he meitä kohtaan puhtaan positiivisen energian taajuustilassa ilmentävät, koska olemme itse luoneet tuon rakkauden, kokiessamme rakkaudettomuutta.

13.1.2020

Vedät puoleesi kaikkea, mitä ajattelet – valitse siksi aina unelmiesi korkea taajuus

Jos luit otsikon negatiivisessa tunnetilassa, niin se saattoi herättää sinussa jopa kauhua: ”Kaikki, mitä pelkään, siis toteutuu?”

Pelkoosi ei kuitenkaan ole mitään syytä, koska olet nyt tietoinen luoja,ja voit millä hetkellä tahansa käyttää oppimiasi tekniikoita tunnetilojesi kohottamiseen. Ja korkeassa tunnetilassa pelkosi EIVÄT toteudu, vaan toiveesi toteutuvat. Ja oma positiivinen kokemuksesi vetovoiman lain absoluuttisesta toimivuudesta vahvistaa uskoasi siihen, että todellakin olet kaikkivoipa, oman elämäsi Luoja. Et voi päästä eroon ei-toivotuista ajatuksistasi ja peloistasi niitä vastustamalla – universumissa ei voi koskaan hankkiutua eroon mistään –  mutta voit tietoisesti, ajatuksiasi positiiviseen keskittämällä, ”siirtyä negatiivisesta todellisuudesta positiiviseen”.

Muista myös, että yksi pelokas ajatuksesi ei saa mitään katastrofia tapahtumaan, koska sinulla on paljon myös  täysin vastakkaisia toiveita ja uskomuksia, jotka tasapainottavat pelkojasi. Samaan tapaan kuin kasvit ja eläimet tasapainottavat koko ajan maapallon ekosysteemiä ”huolettomuudellaan” ja elämänriemullaan, vaikka moni ihminen keskittyy samaan aikaan pelkoon luonnon tuhoutumisesta, ja myös järkyttää omalla, negatiivisten tunnetilojen inspiroimalla  toiminnallaan, luonnon tasapainoa.

Jos siis masentuneena ja ahdistuneena ajattelet kuolemaa, ja sen suomaa vapautusta tuskastasi, niin tämä ei tarkoita, että pian kuolet. Et myöskään kykene  tappamaan ketään vihaamaasi ihmistä ajatuksillasi, sillä tuo toinen ihminen luo itse oman todellisuutensa. Jos ajattelet jotakin sairautta, niin et heti sairastu siihen. Jos ajattelet murtovarkautta, tulipaloa, liikenneonnettomuutta, konkurssia, väkivallan uhriksi joutumista, tai työpaikkasi menetystä, niin nämä pelkoon perustuvat ajatuksesi eivät välittömästi toteudu. Mutta jos ajattelet negatiivisia asioita toistuvasti, niin mahdollistat negatiivisia tapahtumaketjuja, eli pelkouskomuksesi saavat voimaa vetovoiman laista, jolloin lopulta mahdollistat myös ei-toivotut kokemukset, jotka siis itse ajatuksillasi loit. Ja tästä syystä esimerkiksi onnettomuus- ja katastrofiuutisten lukeminen ei ole suositeltavaa. Sillä jos keskityt ajatuksissasi jatkuvasti negatiiviseen, niin myös manifestoit negatiivista, ja alat myös yhä vahvemmin itse uskoa negatiiviseen ja pelottavaan todellisuuteen, jolloin negatiiviset uskomuksesi vahvistuvat entisestään. Eli todellisuutesi muuttuu uskomustesi seurauksena pelottavaksi ja negatiiviseksi, niin tunnetasolla, kuin myös konkreettisesti.

Ns. taikausko ei siis ole alun perin suinkaan perustunut tietämättömyyteen  ja ”sivistymättömyyteen”, vaan intuitiiviseen tietoon vetovoiman lain ehdottomuudesta. Esimerkiksi monille ihmisille edelleen vaistomainen tapa ”koputtaa puuta” neutraloi negatiiviset sanat ja ajatukset, koska puun koputtaja tietoisesti tiedostaa, että se, mitä hän sanoo, luo negatiivisia kokemuksia, jos negatiivisille ajatuksille ja sanoille annetaan valtaa, eli sallitaan negatiivinen tapahtumaketju. Taikauskokin on siis positiivisessa tunnetilassa viisautta, mutta negatiivisessa tunnetilassa taas ei-toivottua toteuttavaa, koska pelot toteutuvat. Esimerkiksi ikivanha pohjosten kansojen shamanismi on perusunut  luonnon kunnioittamiseen, ei siis suinkaan aina pelkoon. Luonnonhengille on ”uhrattu” siksi, että on ymmärretty rituaaleihin liittyvien, positiivisten  uskomusten, mahdollistavan positiivisia kokemuksia. Vain negatiivisessa tunnetilassa olevat ihmiset ovat ”pelänneet olla uhraamatta”.

Uskonnot, jotka ovat monopolisoineet tämän saman voiman ”jumalille”, ja demonisoineet esimerkiksi shamanismin ja animismin,  ovat siis salanneet ihmiskunnalta kaikkein tärkeimmän tiedon, eli sen, että jokainen ihminen itse on kaikkivoipa. Se, että ihmisiä on kehotettu ”turvaamaan jumalaan”, on toimiva neuvo silloin, kun uskova ihminen todella vilpittömästi uskoo ja luottaa ”korkampaan voimaan”, sillä se mihin itse uskomme, toteutuu. Mutta jumaluskon ongelma on siinä, että uskonnot ovat aina myös maallisen vallan välineitä, ja siksi papisto on voinut hallita ihmisiä pelolla, ja määritellä eri aikakausina ne ”synnit”, joita kuvitteellinen jumalhahmo ei suvaitse. Ja todellisuudessa siis uskonnolliset ihmiset ovat luovuttaneet pois oman voimansa, ja heitä hallitseva voima onkin heidän oma pelkonsa, eli ns. jumalanpelko. Esimerkiksi kristinuskon ”armohan” on vain näennäistä siksi, että uskonnollinen ohjeisto kuitenkin määrittelee tietyt asiat ja teot ”synneiksi”. Eli vaikka uskonto lupaa, että synnit on ”sovitettu”, niin uskova ihminen tuntee kuitenkin syyllisyyttä, yrittää vastustaa ”syntiä”, ja syyllisyyden tunnetilassa myös manifestoi eli toteuttaa juuri niitä asioita, joista tuntee syyllisyyttä, ja joita vastustaa. Tästä syystä esimerkiksi uskonnollisuuteen perustuva selibaatti muuttuu usein irvikuvaksi omasta tarkoituksestaan, eli perversioiksi: Seksuaalisuus, jota vastustetaan, voimistuu, koska ”synti”, johon keskitämme ajatuksemme, vetää meitä puoleemme.

Vedät siis aina puoleesi sitä, mitä ajattelet. Korkeassa tunnetaajuudessa pysymme terveinä, koska jokaisella solullamme on tietoisuus, eli solumme ovat aina juuri siinä tunnetaajuudessa, jossa itse kulloinkin olemme. Korkeassa tunnetilassa vedät siis puoleesi esimerkiksi ruokia ja ravintoaineita, jotka ovat sinulle hyväksi, eli ei ole olemassa ”hyviä” tai ”pahoja” ruoka-aineita, vaan ruoka pitää sinut terveenä, tai tekee sinut sairaaksi se mukaan, mikä on oma tunnetilasi. Korkeassa tunnetilassa et siis inspiroidu esim. syömään tai juomaan liikaa, koska korkeassa tunnetilassa solusi tietävät, mikä sinulle on hyväksi. Ja solusi pyrkivät korkeassa tunnetilassa ollessasi aina harmoniaan, ja harmonian tilassa oleva keho on terve.

Laihduttaminen negatiivisessa tunnetilassa (eli silloin, jos inhoat omaa ylipainoasi) ei siis ole ollenkaan niin tehokasta, kuin inspiroitunut laihtuminen korkeassa tunnetilassa. Tästä syystä esimerkiksi moni rakastunut ihminen laihtuu, koska hän ei keskity ruuasta pidättäytymiseen, vaan hänen korkea tunnetilansa saa hänet ”unohtamaan ruuan”, eli hän syö vain niin paljon, kuin todella tarvitsee, ja rakkauden tunnetilansa seurauksena myös nauttii ruuastaan. Jos siis haluat laihtua, niin muista, että heti ajateltuasi laihtumista olet jo esittänyt toiveen universumille laihtumisesta. Ja sen jälkeen sinun ei tarvitse tehdä muuta, kuin pysyä korkeassa tunnetilassa, ja inspiroidut syömään ja elämään niin, että toiveesi laihtumisesta toteutuu, tavalla tai toisella. Et siis keskity siihen, että syöminen ja ruoka on ”paha asia”, vaan että tietynlainen ruoka ja inspiroitunut toiminta  on positiivinen asia. Korkeassa tunnetilassa inspiroidut siis myös liikkumaan siten, että liikunta on kehollesi hyväksi. Negatiivisessa tunnetilassa tapahtuva liikunta taas järkyttää kehosi harmoniaa, ja siksi sellaiset huippu-urheilijat, joiden liikkumisen motiivina on pelkästään kanssakilpailijoiden voittaminen, saattavat tehdä väkivaltaa omalle keholleen, ja saada vammoja ankaran harjoittelun, ja liiallisen yrittämisen ja voitontahdon  seurauksena. Ns. henkiset urheilulajit, kuten jooga, taas perustuvat siihen, että kun mieli on harmonisessa tilassa, eli tunnetila korkea, niin joogaaja ei vahingoita harjoituksilla omaa kehoaan.

Jos siis laihdutat negatiivisessa tunnetilassa, niin vedät silloinkin  puoleesi sitä, mitä ajattelet. Jos tunnet syyllisyyttä syödessäsi, niin ajattelet koko ajan ruokaa, ja sinun on vaikea olla syömättä. Jos pidät joitain ruoka-aineita ”haitallisina” tai ”vaarallisina”, niin vedät puoleesi juuri noita ruoka-aineita, ja ne myös toteuttavat omaa uskomustasi, eli ne tekevät olosi ”pahaksi”, jos syöt niitä.

Ollessasi negatiivisessa tunnetilassa pelkäät sinulle sattuvan jotakin pahaa, KOSKA pelkosi kertoo sinulle, että pelon tunnetilassa ei-toivotut tapahtumat todella toteutuvat. Pelko siis ei ole ”enne” negatiivisista tapahtumista, vaan indikaattori siitä, että jos jatkat pelkäämistäsi, niin pelkosi toteutuu. Mutta voit siis valita myös korkean tunnetilan, jolloin pelkosi ei toteudu. Esimerkiksi vakuutusbisnes perustuu ihmisten pelkoihin, samoin monien uskontojen suosio, ja tavalla tai toisella myös lääketeollisuus, kauneuskirurgia, ja yli päätään kaikki sellaiset liike-elämän tai yhteisöllisyyden alueet, joissa markkinoidaan ihmisille ”turvallisuutta” ja ”katoavaa onnellisuutta”.

Älä siis  kiinnitä huomiota sellaisiin ajatuksiisi ja uskomuksiisi, joiden et halua toteutuvan, äläkä varsinkaan puhu niistä muille, tai kirjoita niistä. Kirjoittaminen on voimakas luomisen ja manifestoinnin väline, ja siksi negatiivisista asioista ei kannata kirjoittaa vaikkapa sosiaalisessa mediassa. Älä siis puhu tai kirjoita negatiivisessa tunnetilassa kehosi vanhenemisesta, sairauksista, epäterveellisistä elämäntavoista, ylipainosta, työttömyydestä, köyhyydestä, rikollisuudesta, luonnon tuhoutumisesta, luonnonkatastrofeista, kiireestä, väkivallasta, ihmisten  eriarvoisuudesta, riidoista ja oikeusjutuista, onnettomuuksista, rakkaudettomuudesta, itsesäälistä, menneistä negatiivisista kokemuksista, tai sodista tai kansanmurhista, joita on joskus menneisyydessä tapahtunut. Sillä kaikki negatiiviset asiat, joihin keskität huomiosi, aktivoituvat. Jos sinulla on vaikeuksia hallita omia tunnetilojasi, ja koet herkästi pelkoa ja ahdistusta, niin vältä myös näistä aiheista kertovien uutisten, kirjojen,   ja muiden tekstien lukemista, negatiivisista asioista kertovien elokuvien katselemista, ja sellaisten ihmisten kuuntelemista, jotka kertovat näistä aiheista negaiivisessa tunnetilassa.

Luettuasi tämän ehkä ajattelet, että enhän minä voi elää tässä maailmassa, jos kaikki edellämainitut ovat vahingollisia aiheita, ja jos minun täytyy pelätä koko ajan omia ajatuksiani, tai kaikkea sitä negatiivista informaatiota, jota jatkuvasti tulvii kaikista tiedotusvälineistä. Ja että minustahan tulee täysin tunteeton ja välinpitämätön muiden silmissä, jos en enää lainkaan osoita huolestumista ja empatiaa, enkä taistele sellaisia asioita vastaan, jotka ovat ongelmallisia tai ”väärin”.

Huomaa, että ajattelet noin vain ollessasi negatiivisessa tunnetilassa.  Korkeassa tunnetaajuudessa ollessasi voit katsoa kaikkia noita negatiivisia asioita korkeamman minäsi silmin, ja inspiroidut kirjoittamaan ja puhumaan noista samoista asioista vain korkeassa tunnetilassa, etkä siis koe PELKOA JA HUOLTA  lukiessasi vaikkapa negatiivisia uutisia. Korkeassa tunnetilassa löydät ongelmiin ratkaisuja, et siis tuijota ongelmia! Ja korkeassa tunnetilassa inspiroidut myös löytämään vaikkapa internetistä positiivista sisältöä, jota muille ihmisille jakamalla voit auttaa myös heitä kohottamaan omaa tunnetilaansa, ja siten inspiroitumaan, ja löytämään yleisiin maailman ongelmiin ratkaisuja, ja manifestoimaan positiivista myös omaan elämäänsä. Ja löytämään nimen omaan sellaisia ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia maailman ihmisiä, ja koko luomakuntaa.

Sillä todellisuutemme on aina juuri sellainen, kuin millainen on oma, kulloinenkin  tunnetilamme.

Muista, että olet ”huolissasi huolettomuudesta vain huolen tunnetilassa”. Keskity siis huolettomuuteen, rakkauteen, myötätuntoon, kauneuteen, helppouteen, runsauteen, rikkauteen, elinvoimaan, terveyteen, nautintoon, hauskuuteen, uusiin innostaviin ideoihin, ihaniin yllätyksiin, mahdollisuuksiin ja rajattomuuteen.

Eli usko olevasi täydellisen vapaa, kaikkivoipa Luoja, joka luo ja sallii kaikkea tätä positiivista, joka hetki – ja että se mihin itse uskot, toteutuu.

11.1.2020

Kaikki sinun omat uskomuksesi toteutuvat – muiden ihmisten epäusko ei rajoita sinun elämääsi

Kun ihmiset seuraavat yhä tiiviimmin internetin kautta toinen toistensa elämää, niin myös vertailu muiden elämän, ja oman elämän välillä lisääntyy. Sellainen ihminen, joka kykenee aidosti ja vilpittömästi iloitsemaan muiden ihmisten onnistumisista, hyötyy tästä tilanteesta suuresti, koska toisen puolesta koettu ilo manifestoituu aina myös omaan elämään (ilomme ei ole ”korvamerkittyä”, vaan aina toiveitamme salliva tunne). Mutta toisaalta kaikki sellaiset ihmiset, jotka kokevat huonommuuden ja alemmuudentunteita, tai kateutta ja katkeruutta siksi, että muiden ihmisten elämä vaikuttaa onnellisemmalta, laskeutuvat matalampiin tunnetilohin, ja manifestoivatkin vain lisää ei-toivottuja kokemuksia omaan elämäänsä.

Jos omassa elämässäsi on ratkaisemattomia ongelmia, jotka hallitsevat tunne-elämääsi, niin älä etsi vertaistukea muilta vaikeuksissa olevilta ihmisiltä, olivat he tuttuja tai nettipersoonia, sillä vaikka samalla, negatiivisella tunnetaajuudella oleminen muiden kanssa, ja ”elämän epäoikeudenmukaisuuden päivittely”, saattaakin tuntua tunnetilaasi kohottavalta, niin negatiivisten ihmisten seura pitää sinut vetovoiman lain vaikutuksesta negatiivisessa tunnetilassa, ja saa sinut myös manifestoimaan omaan elämääsi lisää ei-toivottua.

Olet varmasti kokenut sen ”tyhjän tunteen”, kun olet puhunut pitkään pahaa jostakin ihmisestä, toisen negatiivisessa tunnetilassa olevan kanssa. Aluksi kaunainen keskustelu tuntuu nautinnolliselta (”kosto on suloinen”, ja toinen negatiivinen ihminen on ikään kuin liittolaisesi, tunnette olevanne voimakkaampia yhdessä), mutta hyvin pian kaunainen innostuksenne sammuu, ja tunnettekin molemmat itsenne vain vielä aiempaakin arvottomammiksi. Ja hyvin usein käy myös niin, että katkerat ihmiset tuntevat katkeruutta myös toinen toisiaan kohtaan, etenkin, jos jompi kumpi katkerista on jonakin päivänä korkeassa tunnetilassa, ja jättää katkeraan tunnetilaan jääneen ikään kuin yksin, eli hylkää liittolaisensa (myös rikoskumppanit paljastuvat usein  siksi, että toinen osapuoli vasikoi katkeruuksissaan, tai omaa etuaan tavoitellessaan rikoskumppaninsa). Myös monet parisuhteet perustuvat negatiiviseen liittolaisuuteen, ja jos toinen osapuoli salliikin iloa omaan elämäänsä, niin edelleen negatiivisessa tunnetilassa pysyvä kumppani kokee tulleensa hylätyksi, ja saattaa kantaa vihaa jopa loppu elämänsä tuota itsensä ”ilolla pelastanutta” kohtaan.

Vältä siis negatiivisten ihmisten seuraa, mutta vältä myös toisten ihmisten ns. unelmaelämän seuraamista mediasta, jos koet jatkuvasti alemmuudentunteita ja kateutta, verratessasi omaa elämääsi ns. unelmaelämiin. On totta, että kateuden tunne synnyttää korkeamman minäsi taajuuteen myös voimakkaita unelmia ja toiveita, jotka voivat manifestoitua myös omaan elämääsi, mutta kateuden tunne taas pitää sinut matalassa tunnetilassa, jolloin nuo unelmat eivät kuitenkaan manifestoidu. Vain toisen ihmisen onnesta iloitseminen mahdollistaa siis myös iloisten  kokemusten manifestoitumisen omaan elämääsi. Ns. onnellisuudesta kilpaileminen muiden ihmisten kanssa on aina vaikein polku, jos siis tuo kilpaileminen perustuu kateuteen. Onnellisuutta ei nimittäin voi koskaan tuntea silloin, jos kokee muut ihmiset kilpailijoinaan, ja ”häviön” negatiivisena. Eli myös mikä tahansa voitto tuntuu häviöltä, jos sen on saavuttanut negatiivisessa tunnetilassa. Sillä me ihmiset emme ole erillisiä, ja onnellisuus on aina vain positiivinen tunnetila, ei KOSKAAN mitään muuta.

Jos siis tunnet kateutta, katkeruutta ja vihaa jotakin ihmistä kohtaan, niin pyri keskittämään ajatuksesi aivan toisaalle, neutraalimpiin iloisiin asioihin, eli älä ”yritä väkisin arvostaa” sellaista ihmistä, jota kohtaan tunnet todellisuudessa negatiivisia tunteita. Aktivoit nimittäin yrittäessäsi, eli  matalassa tunnetilassa, vain lisää katkeruutta ja kateutta, ja niiden manifestaatioita. Mutta jos itse sitten pääset – joihinkin aivan muihin asioihin liittyvien ilonaiheiden kautta – kohoamaan korkeampiin tunnetilohin, jotka mahdollistavat positiivisten asioiden manifestoitumisen myös omassa elämässäsi, niin tulee vielä päivä, kun et enää  edes pysty kuvittelemaan, miksi olet ollut joskus katkera tuota ”vihollistasi” kohtaan. Ja jos tällöin kohtaat tuon ihmisen, niin  tuo sama ihminen ilmentääkin seurassasi positiivisia puoliaan, ja vanha uskomuksesi hänestä muuttuukin kuin taikaiskusta positiiviseksi! Sillä kaikki ihmiset ilmentävät seurassamme AINA juuri sellaisia puolia itsestään, kuin mihin me itse uskomme.

Katkeruus ja kateus tuntuvat siis masennuksen,eli täydellisen voimattomuuden ja arvottomuuden tunnetiloja korkeammilta, koska ne todella ovat sitä, eli katkera ja  vihainen ihminen kokee pystyvänsä edes hieman vaikuttamaan omaan elämäänsä, kun taas masentunut uskoo olevansa täysin arvoton ja voimaton, ja että mitään tietä parempaan ei yksinkertaisesti ole. Molemmat negatiiviset tunnetilat ovat kuitenkin vain näköharhoihin perustuvia, eli matala tunnetila estää ”näkemäsä valoa”, jolloin pimeys vaikuttaa ainoalta olemassaolevalta todellisuudelta. Koemme elämämme siis aina juuri sellaisena, kuin millaisena sen kulloisessakin tunnetilassamme itse uskomme olevan. Mitään absoluuttista todellisuutta ei siis ole edes olemassa, luomme todellisuuskokemuksemme aina itse itsellemme, joka hetki.

Sinun omat uskomuksesi siis toteutuvat aina, eivätkä muiden ihmisten uskomukset  koskaan rajoita sinun elämääsi, eivätkä myöskään  mahdollista mitään, mitä sinä haluat. Eli vaikka emme ole korkeassa tietoisuustasossa erillisiä, niin luomme kuitenkin oman fyysisen todellisuutemme aina täysin vapaasti itse. Eli älä koskaan usko negatiivisiin todennäköisyyksiin, suhdanteisiin, kauhukuviin, negatiivisiin ennustuksiin, tai huhuihin. Sillä se, että negatiiviset ennustukset usein toteutuvat, johtuu vain siitä, että niin moni uskoo niihin. Kyse on siis todennäköisyyslaskennassa ja suhdanteissakin vain  kollektiivisesta uskomuksesta, joukkosuggestiosta.

Samoin tietynniminen ”jumala” on olemassa ja todellisuutta niille, jotka uskovat juuri tuohon ”jumalaan”, koska he ovat itse luoneet tuon ”jumalan” uskomuksellaan, joka  lisäksi usein perustuu myös vuosisatoja ylläpidettyyn uskonnolliseen traditioon (esim. profeetta Jeesuksen erityisluonne ”jumalan poikana” ja ns. sovituskuolema). Ei siis ole mitään syytä myöskään vastustaa kenenkään toisen ihmisen uskomuksia, sillä tuo uskomus on hänen henkilökohtainen uskomuksensa, ja se on hänelle itselleen siksi totta – ellei hän muuta omaa uskomustaan. Mutta toisaalta ihmiset, joiden usko perustuukin pelkoon, ja  jotka siis todellisuudessa epäilevät omaa ”jumaluskoaan”, löytävät kyllä aina myös toisella tavalla uskovia, jotka kertovat heille toisenlaisesta totuuskäsityksestä. Eli esim. kiihkeä uskovainen, joka törmää netissä toisuskoisiin, ja tuntee voimakasta sääliä, tai jopa halveksuntaa ja vihaa näitä kohtaan, on aivan itse omilla negatiivisilla tunteillaan vetänyt näitä ”vääräuskoisia” puoleensa. Ja kukaan toinen ihminen ei siis pyri käännyttämään tätä uskovaa, ja ”tappamaan”  hänen turvallista uskoaan, vaan hän on itse toivonut hämmennystä elämäänsä, vihaamalla toisella tavalla uskovia. Sillä myös kiihkeillä uskovilla on korkeampi minä, joka on ikuisesti puhtaan rakkauden tunnetilassa, ja kutsuu siis heistä jokaista resonanssiin kanssaan.

Jos esim. kristillisestä lähetystyöstä kerrottaisiin rehellisiä tarinoita, niin paljastuisi, kuinka lähetystyöntekijät itse ovat kyllä tunteneet vaikkapa shamanististen ja animististen perinteiden luoman harmonian ”alkukantaisessa” heimoyhteisössä, eli oivaltaneet, että yksi uskonto ei ole parempi kuin toinen. Mutta koska lähetystyöntekijän rooliin kuuluu  kristinuskon ns. totuudesta kiinnipitäminen, niin näitä henkilökohtaisia tunteita eivät lähetystyöntekijät voi muille uskoville paljastaa. Ja hyvin usein on myös tapahtunut niin, että ihmiset, jotka ovat lähtenet viemään ”armoa ja pelastusta” ns. pakanoille, ovatkin itse syyllistyneet pahuuteen yhteisössä, joka heidän oli määrä ”pelastaa”. Ja tämä johtuu siis siitä, että heillä on itsellään sisäinen tunneristiriita, heidän yrittäessään vastustaa muiden ihmisten tapaa uskoa, ja noiden muiden ihmisten sisäistä ”totuutta”. Ja tämä siis pitää nämä ”rakkauden sanoman julistajat” itsensä matalassa tunnetilassa, ja johtaa negatiivisiin tekoihin ja manifestaatioihin.

Arvosta aina kaikkia muita ihmisiä, ja arvosta myös itseäsi. Ja  iloitse omista saavutuksistasi, ja kaikkien muiden saavutuksista. Näin pysyt mahdollisimman vakaasti korkeassa tunnetilassa, ja resonanssissa oman korkeamman olemuksesi kanssa –  ja sallit itsellesi omia unelmiasi, ja niitä sallimalla onnellisuutta.

8.1.2020

Helpoin ja nautinnollisin polkusi ei suinkaan aina ole nopein reitti juuri nyt mielessäsi olevaa toivetta kohti

Onnellisuutemme ja elämänilomme suurin este on useimmiten oma, voimakas tahdonvoimamme. Eli se, että emme luota universumin viisauteen, ja pysy vain korkeassa tunnetilassa, vaan että yritämme itse ratkoa ongelmiamme, ja raivata hartiavoimin tietä saavuttaaksemme tavoitteitamme.

On inhimillistä, ja myös kulttuurimme ihannoimaa, että ratkomme ongelmia sisukkaasti ja periksiantamattomina, vaikka se olisikin epämiellyttävin ja vaikein tapa. Ikään kuin iloinen luottamus ja kevyt elämänasenne olisi laiskuutta, ja jollain tapaa vähemmän ”jaloa”, kuin tavoitteidemme saavuttaminen taistelemalla.

Tällainen elämänasenne on universumin ja oman korkeamman minämme näkökulmasta kuitenkin täysin väärä! Kärsimys ja uhrautuminen ei ole koskaan arvokasta. Kärsimys saa kyllä ilon ja valon näyttämään kirkkaammalta, mutta tarpeellista se ei ole koskaan. Vaikeuksia ja ongelmia koemme elämässämme joka tapauksessa, koska vaikeudet mahdollistavat vapautemme valita – meidän ei siis koskaan tarvitse PYYTÄÄ itsellemme vaikeuksia –  mutta kärsiminen, eli yrittäminen negatiivisessa tunnetilassa, on aina turhaa, vastavirtaan melomista. Vain ilo ja rakkaus, eli elämän salliminen, myötävirtaan purjehtiminen,  on arvokasta.

Ilo ja kevytsydämisyys, pelosta ja vihasta luopuminen, on siis AINA helpoin, paras, ja tyydyttävin polku.

Olet varmasti joskus kokenut tilanteita, joissa olet toivonut jotakin asiaa hyvin pitkään ja hartaasti, visualisoinut, ollut omasta mielestäsi luottavainen, uskonut vahvasti, ja ollut lähes varma siitä, että toiveesi toteutuu – mutta se ei  lopulta kuitenkaan ole toteutunut. Ja olet tuntenut syvää pettymystä. Muista, että pettymyksen tunteesi kertoo aina siitä, että pettymyksen tunteesi itsessään on väärä.

Ja tällaisten kokemusten jälkeen oletkin – ollessasi pettymyksen jälkeen jälleen korkeassa tunnetilassa – saanut universumilta ”selityksen”, miksi oma toiveesi ei olisikaan ollut se helpoin polku, eli korkeampi minäsi ohjasi sinua vastoin omaa tahtoasi, ikään kuin väkisin,  pois väärästä suunnasta. Tällaista hyvin voimakasta ohjausta ovat kokeneet esim. ihmiset, jotka ovat olleet menossa lentokoneeseen, junaan tai autoon, joka joutuu onnettomuuteen. ”Suojelusenkeli” on siis oma korkeampi minäsi, joka tietää, mitä sinä haluat, eikä siksi päästä sinua kokemaan asioita, jotka eivät ole omien toiveidesi mukaisia.

Olet myös saattanut joutua eroamaan puolisosta, jonka kanssa eläminen muuttui koko ajan vain hankalammaksi, ja erosi, tai puolisosi kuoleman jälkeen, olet kokenut – usein täysin yllättävässä tilanteessa ja odottamatta – selkeyden ja ”selvänäköisyyden” hetken, jolloin olet oivaltanut, MIKSI sinun tuli kuitenkin kokea tuo vaikea parisuhde. Eli näet päättyneen, haastavan parisuhteesi merkityksen ja arvon korkeamman minäsi silmin.

Muista myös aina, että olet toivonut valtavasti myös sellaisia asioita, jotka eivät ole vain omaan elämääsi liittyviä, konkreettisia toiveita, vaan jotka liittyvät muihin ihmisiin, ja rooliisi kanssaluojana. Olet saattanut esimerkiksi toivoa, että voisit toimia muiden ihmisten auttajana ja kannustajana, olet toivonut selkeyttä ja syvällistä ymmärrystä, olet toivonut, että näkisit ”vastustajissasi ja vihollisissasi” oman itsesi, olet toivonut täysin yllättäviä hauskoja hetkiä, odottamatonta iloa. Esimerkiksi auttajan ja muiden ihmisten kannustajan rooliin kuuluu olennaisena osana vaikeuksien omakohtainen kokeminen, koska et voi koskaan auttaa muita, ellet ole tunnetasolla itse kokenut samanlaisia asioita, joissa autettavasi ovat. ”Uimataidoton ei voi auttaa hukkuvaa”.

Omat, konkreettiset haaveemme ja toiveemme, liittyvät kaikkein useimmin tavalla tai toisella ihmissuhteisiin, rahaan tai terveyteen, mutta universumi siis huomioi myös aina ns. sisäiset, syvällisemmät toiveemme. Ja kun tällaiset toiveet sitten toteutuvat, ilman, että olet itse osannut niitä lainkaan toivoa, saati odottaa, niin tunnet kaikkein voimakkainta tyydytystä ja selkeyttä, ja koet elämäsi tuollaisella hetkellä hyvin merkityksellisenä, tunnet oman suunnattoman arvosi muiden ihmisten kanssaluojana. Tyypillinen tällainen tilanne on sellainen, jossa saat täysin yllättäen impulssin mennä jonnekin paikkaan, jossa et ole ehkä aiemmin koskaan edes ollut, ja kun saavut sinne, niin kävelet suoraan jonkun tuntemattoman ihmisen luokse, jonka kanssa alat keskustella, jostakin hyvin yleisestä asiasta. Keskustelunne kuluessa kuitenkin pian paljastuu, että olet joskus tuntenut ihmisen, jonka läheinen tämä keskustelukumppanisi on ollut, ja tuo tuntemasi henkilö on kuollut. Tämä fyysisestä elämästä poistunut henkilö on siis ohjannut sinut lohduttamaan omaa läheistään, koska tietää, että juuri sinulla on kyky tuntea aitoa, puhdasta myötätuntoa, ja kyky kertoa, että kuolemaa ei ole olemassa.

Korkeampi minäsi ei siis ohjaa sinua suinkaan aina nopeinta mahdollista polkua pitkin kohti omaa konkreettista toivettasi, mutta jos valitset ilon ja luottamuksen, niin polkusi on silti aina varmasti kaikkein eniten tyydytystä, ja syvällistä mielihyvää tuottava, ja silti myös nuo konkreettisetkin, ”maallisemmat” toiveesi toteutuvat. Eli voit aina täydellisesti luottaa korkeamman minäsi ohjaukseen, sillä korkeampi minäsi ohjaa sinua aina kokemaan asioita, joita TODELLA toivot kokevasi, ja siksi arvostamalla aivan kaikkea, mitä sinulle tapahtuu, löydät polultasi ne kaikkein arvokkaimmat aarteet, joita et ole edes osannut itse tietoisesti toivoa tai etsiä.

Eli luottaessasi korkeamman minäsi ohjaukseen kaikki aistisi ikään kuin herkistyvät,  näet elämäsi pienetkin yksityiskohdat tarkemmin, koet elämäsi runsaampana, värikkäämpänä ja vivahteikkaampana – eli kaikin tavoin tyydyttävämpänä. Ja polkusi varrella kokemiesi ihanien yllätysten LISÄKSI myös omat konkreettiset toiveesi toteutuvat. Matkasi niitä kohti on vain ollut paljon inspiroivampi ja värikkäämpi, kuin mitä se olisi ollut siinä tapauksessa, että olisit  saanut vain ”oman tahtosi” läpi, eli kulkenut suorinta tietä kohti omaa, konkreettista toivettasi. Ethän lähde lomamatkallekaan koskaan vain päästäksesi LOPULLISEEN päämäärääsi, eli ”palataksesi takaisin kotiin”. Lähdet lomamatkalle siksi, että matka on aina seikkailu, ja haluat nauttia matkasi tarjoamista yllätyksistä, eli uusista, inspiroivista kokemuksista. Et siis halua lomamatkasikaan olevan mahdollisimman lyhyt ja nopea, vaan pitkä,  ja kokemuksena monipuolinen ja värikäs.

Uskonnolliset ihmiset tulkitsevat ”lavean tien” ja ”vaatimattoman polun” eron usein siten, että köyhyys ja kärsimys olisi jollain tapaa jalompaa ja arvokkaampaa, kuin rikkaus, runsaus, nautinnot ja menestys, ja että sen takia emme aina kulkisi suoraa tietä kohti omia toiveitamme. Tämä tulkinta on kuitenkin lähtöisin negatiivisista tunnetiloista ja väärä. Elämämme voi olla samaan aikaan sekä materiaalisesti ja fyysisesti, että henkisesti hyvin rikasta, sillä kaikki materiaalinen ja fyysinen on aina myös hengestä syntynyttä, eikä se siis suinkaan ole ”paha asia”.

Kun materiaalinen ja henkinen ilo ovat elämässämme tasapainossa, niin koemme onnellisuutta. Elämämme ainoa päämäärä on siis aina vain onnellisuuden tunne. Ja voimme kokea onnellisuutta myös siksi, että kanssaihmisemme ovat onnellisia, sillä me ihmiset emme ole erillisiä. Pyri siis tuntemaan iloa ja rakkautta juuri nyt, mistä tahana syystä, sillä siten luot iloa ja onnellisuutta myös tuleviin hetkiisi. Mitään muuta päämäärää ei elämässäsi koskaan ole.

6.1.2020

Kaikki, minkä koet todellisuudeksi, on olemassa vain siksi, että sinä havaitset sen

Moni tietoinen luojakin pohtii usein, että miten manifestoiminen, eli ajatusten materialisoiminen, on oikeastaan mahdollista, sillä esimerkiksi esineethän ovat useimmiten ihmisten valmistamia. Ne eivät siis ole ”pudonneet taivaasta”. Monen meistä on hyvin vaikea käsittää, että todellisuus on vain unta, ja että jonkin asian ”todeksi kokeminen”  johtuu vain siitä, että olemme niin taitavia havaitsemaan todellisuuttamme aisteillamme, ja uskomaan tuohon todellisuuteen.

Kaikki, mitä koemme ”todeksi”, on siis kuitenkin vain illuusiota, jonka havaitsemme, aivan samalla tavalla, kuin nähdessämme ”todentuntuisen unen” koemme , että tuo uni tosiaan on totta. Unethan kertovat tunnetiloistamme, ja kuvittavat niitä.

Jos emme havaitse aisteillamme jotakin asiaa, niin sitä ei myöskään  ole meille ”olemassa”. Tämän ymmärtää konkreettisesti, kun ajattelee ääniaaltoa: Jos emme havaitse ääniaaltoa, niin myöskään ääntä ei ole meille lainkaan olemassa. Eli emme kuule ääntä.  Ja myös kaikki silmillämme havaitsemammme, hajuaistillamme haistamamme, tuntoaistilla tuntemamme, ja makuaistilla maistamamme, ovat samanlaisia tulkintoja värähtelystä, joka tapahtuu tietyllä taajuudella. Ja jos emme vastaanota tuota värähtelyä aisteillamme, niin emme myöskään koe aistimustamme todellisuudeksi, eli sitä ”ei ole meille olemassa”.

Kun me vaikkapa toivomme jotakin tietynlaista tavaraa itsellemme, niin samalla hetkellä, kun sitä toivomme, se on jo olemassa, siis ideatasolla. Ja tämä johtuu siitä, että myös toiveemme eli ajatuksemme oli valmis manifestaatio. Me siis vastaanotimme tietyllä tunnetaajuudella ajatuksen, joka oli tuo toive. Esim. toive omasta lapsesta on ensin ajatus, idea lapsesta, ja tietyn ”kypsymisajan” jälkeen lapsi on valmis syntymään fyysiseen todellisuuteemme. Ideana tuo lapsi oli kuitenkin ”valmis” jo heti ajatellessamme sitä ensimmäisen kerran.

Monet esineet ovat usein jo olemassa toivoessamme niitä, me siis vastaanotamme tiedon eli idean tietystä esineestä mieleemme, ja inspiroidumme siksi toivomaan tuota esinettä. Ja jos sallimme itsellemme toiveemme, niin universumi löytää korkean tunnetilamme ansiosta helpoimman polun, jota pitkin juuri tuollainen esine voi päästä luoksemme.  Universumin ”datamäärä” on suunnaton, ja siksi toivoessamme jotakin asiaa korkeassa tunnetilassa mieleemme suorastaan tulvii erilaisia vaihtoehtoja, joista sitten voimme valita mieleisemme. Eli tuossa valintaprosessissakin olemme täydellisen vapaita, eli omilla tunnetiloillamme me erittäin tarkasti ja täsmällisesti ilmoitamme universumille, mitä tarkalleen ottaen haluamme, ja mitä emme halua. Emme itse näe korkeamman minämme ”toivevarastoa”, joten emme voi itsekään tietoisesti tiedostaa, mitä kaikkea olemme elämämme, ja  edellisten elämiemme aikana toivoneet. Ja tästä syystä unelmamme vaikuttavat toteutuessaan usein ”vielä paljon upeammilta, kuin mistä olemme uskaltaneet itse edes uneksia”.  Ymmärrämme siis yleensä vasta jälkeen päin, että se mitä vastaanotimme, oli todellakin täsmällisesti manifestoitunut, omien toveidemme luomus, siis eräänlainen  kokonaistaideteos, toiveidemme täyttymys. Olimme siis korkeamman minämme taajuudella laajentuneet toiveidemme seurauksena, ja toteutunut toiveemme ”täytti tuon laajentuman” meissä, ja siksi tunsimme suurta mielihyvää. Esimerkiksi kokiessamme rakastumisen tunteen –  ollessamme jo valmiiksi korkeassa tunnetilassa  -koemme tästä syystä hyvin voimakkaan euforian ja täyttymyksen tunteen, kohdatessamme siis kanssamme samalla värähtelytaajuudella olevan henkilön.

Yksittäiset toiveemme ovat siis kuin keiton raaka-aineita ja mausteita, joista vasta YHDESSÄ, ja juuri oikein annosteltuina,  muodostuu herkullinen keitto.

Todellisuuden illuusioon uskominen on mahdollista siksi, että me ihmiset emme ole erillisiä sieluja, vaan kaikki samaa henkeä. Eli todellisuus, maailma ympärillämme,  on myös yhteinen, kollektiivinen  uskomuksemme, ja ollessamme matalammissa tunnetiloissa uskomme samaan todellisuuteen, kuin mihin muutkin ihmiset ympärillämme uskovat. Mutta samaan aikaan emme tietoisesti havaitse, että olemme tekemisisssä vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kanssamme samalla taajuudella. Ja jos lähellämme on matalammalla taajuudella olevia ihmisiä, kuin millä taajuudella itse olemme, niin meidän on sovitettava oma tunnetaajuutemme noiden muiden ihmisten matalaan taajuuteen, tai heidän on ilmennettävä meidän seurassamme omaa korkeampaa taajuuttaan, muuten emme voi olla kanssakäymisessä toistemme kanssa.

Ääriesimerkkinä on pariskunta, jossa toisen puolison tunnetaajuus on kohonnut voimakkaasti, ja se myös pysyy vakaasti korkeana – esim. meditaatioharjoitusten seurauksena –  kun taas   toinen osapuoli  pysyy pääosin hyvin matalassa taajuudessa. Universumin järjestämä ”helpoin polku” tilanteen harmonisoimiseksi on tavalla tai toisella erottaa nämä puolisot toisistaan, koska heidän taajuustilansa eivät siis ole yhteismitalliset, eli suhteen  osapuolet eivät vedä toinen toisiaan puoleensa . Tällöin toinen osapuoli voi saada hyvin voimakkaan inspiraation ”karata” tilanteesta, tai hän kokee fyysisen kuoleman (jolloin hänen tunnetilansa siis kohoaa välittömästi). Nämä eri tunneaajuuksilla olevat sielut siis pyrkivät yhteisestä sopimuksesta harmoniaan keskenään – eli heidän molempien korkeammat minät siis pyrkivät keskinäiseen harmoniaan. Matalammassa tunnetilassa olevalla on myös mahdollisuus sallia oman tunnetilansa kohoaminen, ja kumppanin tuntema ehdoton rakkaus auttaa häntä siinä, mutta jos hän ei tätä kohoamista salli, niin noiden kahden ihmisen ero on väistämätön.

Vetovoiman laki ei siis mahdollista eri tunnetaajuuksissa olevien ihmisten keskinäistä kanssakäymistä. Saatat esimerkiksi olla jopa samassa huoeessa jonkun tuttavasi kanssa havaitsematta häntä, jos taajuuksienne ero on suuri. Tai vastaavasti saatat löytää jonkun samalla taajuudella kanssasi olevan ihmisen miljoonakaupungista, vaikka ”todennäköisyys” kohtaamisellenne on erittäin pieni. Todennäköisyyslaskentakin perustuu nimittäin vain uskomuksiimme, ei mihinkään ”yleiseen todennäköisyyteen tai lainalaisuuteen”.

Korkeassa tunnetilassa oleva parisuhteen osapuoli  voi myös laskea omaa tunnetaajuuttaan, matalammassa taajuustilassa olevan tasolle, jolloin liitto jatkuu, ja molemmat tuntevat edelleen negatiivisia tunteita toisiaan kohtaan, eli kokevat erillisyysharhaa. Negatiiviset tunteet voivat siis olla samalla tavalla ihmissuhteen ”liima”, kuin ehdoton rakkauskin, valitsemme aina täysin vapaasti itse omat tunnetaajuutemme, ja tuohon taajuuteen sopivat ”tanssipartnerit”. Mutta jokainen negatiivinen tunne on toisaalta myös yhä edelleen laajentanut korkeassa tunnetilassa ueammin olevaa osapuolta, joten hän ei lopulta enää  pysty laskeutumaan puolisonsa taajuuksiin, koska se on jo liian tuskallista, siis juuri laajentumisen vuoksi. Eikä tietoisen luojan polulta ole paluuta, eli  voimakkaasti laajentunut on matalammissa taajuuksissa jo aivan liian kaukana todellisesta itsestään, ja kokee hyvin voimakasta ”sielun kipua” myös fyysisesti.  Eli laajentunut ei voi ”kutistua”, ”valaistunut ei voi peruuttaa takaisin pimeään”.

Kaikki, mitä elämässämme koemme, on siis aina vain illuusiota, ja omien havaintojemme tulos. Ns. tyhjyyttä ei kuitenkaan ole olemassa, koska me keskitymme aisteillamme havaitsemaan aina jotakin. Universumissa on olemassa myös loputon määrä muita ulottuvuuksia, eli dimensioita, mutta niiden tavoittelu ja tutkiminen ei ole tässä elämässä mielekästä, koska emme hallitse edes tätä nykyistä todellisuuttamme, vaan luomme ja sallimme asioita itsellemme usein sattumanvaraisesti, eli emme hallitse omia tunnetilojamme ja taajuuksiamme tietoisesti.

Harjoittelemalla tietoisesti mielenhallintaa voit kuitenkin oppia hallitsemaan myös useimpia manifestaatioitasi, ja siten kokemaan elämän mahdollisimman mielekkäänä. Elämämme ainoa tarkoitus on kokea onnellisuutta, ja onnellisuus ei ole koskaan mitään muuta, kuin onnellisuuden tunne. Ja siksi  kyky tietoisesti ylläpitää korkeaa tunnetilaa on elämäsi tärkein ja arvokkain taito.

Sillä sinä olet oman elämäsi täysin vapaa, ja kaikkivoipa Luoja. Tavoittele siis aina korkeaa tunnetilaa, ja iloitse vapaudestasi.

1.1.2020

Arvosta elämäntilannetta, jossa elät juuri nyt – vain siten mahdollistat myös muutoksen

Jos elämäntilanteessa, jossa juuri nyt elät, on joku asia, jonka haluat muuttaa, niin voit muuttaa tuon asian toiveidesi mukaiseksi vain arvostamalla sitä, mitä sinulla on juuri nyt.

Todella moni ihminen ajattelee, että asia on  juuri päin vastoin, eli  että jos hän arvostaa vallitsevaa elämäntilannettaan, johon hän toivoo muutosta, niin tuo arvostus saa ei-toivotun tilanteen vain jatkumaan entisenlaisena. Mutta tämä ei siis pidä paikkaansa, sillä toiveemme toteutuvat vetovoiman lain vaikutuksesta aina korkeassa tunnetilassa. Tyytymättömyytesi, tai vaikkapa häpeän tunteesi, eli negatiivinen tunnetilasi,  siis päin vastoin estää toivomasi muutokset.

Ajatus siitä, että ”ankean risukasan arvostaminen saa risukasan pysymään ankeana” johtuu erillisyysharhasta, jonka eräät uskonnolliset tulkinnat ovat aikaansaaneet. Eli negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen näkee ”jumalan” tuomarina, jolta meidän pitää alamaisina ANELLA apua, ja siten  siis ”risukasan arvostaminen saisi tuon jumalan tarjoamaan meille vain risukasaa”. Mutta koska ”jumalia” ei ole olemassa meidän yläpuolellamme, vaan olemme täysin vapaita, ja täysin rajattomia oman elämämme luojia, niin  saamme kaiken, mitä haluamme, jos vain sallimme sen itse itsellemme.

Jos siis esimerkiksi elät yksin, ja toivoisit parisuhdetta, niin pyri löytämään yksinolostasi mahdollisimman paljon positiivisia puolia, sillä arvostuksesi kohottaa tunnetilaasi, ja täten vedät myös toivomaasi parisuhdetta puoleesi. Arvostuksesi aiheita voivat olla vaikkapa vapaus noudattaa omaa aikataulua, vapaus unelmoida tulevasta puolisosta, oma rauha ja vapaus päättää itse talousasioista, vapaus sisustaa kodista oman mielen mukainen, tai vapaus valita lemmikkieläimet,joista itse pitää.

Jos taas elät parisuhteessa, ja sinulla on kumppanisi kanssa erimielisyyksiä jollakin elämänalueella, niin muista, että keskittymällä noihin erimielisyyksiin, pakotat ne pysymään aktiivisina parisuhteessasi. Eli jos sinulla on kumppanisi kanssa riitaa vaikkapa kotitöistä, maailmankatsomuksesta, rahasta, lastenkasvatuksesta, harrastuksista, asuinpaikasta, sukulaisista, päihteidenkäytöstä, tai mistä tahansa muusta asiasta, niin jos pyritkin löytämään noista asioista arvokkaita näkökohtia, niin kuin taikaiskusta ongelmat välillänne muuttuvatkin mahdollisuuksiksi. Eli näetkin puoliksi tyhjän lasin puoliksi täytenä. Sillä universumilla on nerokas  kyky luoda harmoniaa mihin tahansa ongelmatilanteisiin, jos vain osapuolet sallivat itse – korkeassa tunnetilassa olemalla – tuon harmonian syntymisen.

Jos olet työpaikassa, jossa et viihdy, niin pyri arvostamaan tuota työpaikkaa ja sen olosuhteita, eli älä keskity lainkaan niihin asioihin, joihin et ole tyytyväinen, sillä kaikki, mitä vastustat, lisääntyy aina – vaan keskitä ajatuksesi  niihin asioihin, joita voit aidosti arvostaa. KAIKISSA elämämme tilanteissa on nimittäin aina jotakin arvokasta, eikä tämä lause ole tekopyhää teeskentelyä! Eli jos työpaikallasi on yksikin ihminen, jonka seurassa viihdyt, niin arvosta tuota  ihmistä. Arvosta sitä, että epäystävällisten työtovereiden seurassa olet saanut tilaisuuden harjoitella tunnetilojesi hallintaa. Jos työsi on fyysisesti raskasta, niin arvosta sitä, että se kohottaa fyysistä kuntoasi. Jos työsi on yksitoikkoista, niin arvosta sitä, että voit ”meditoida” työtä tehdessäsi. Jos palkka on työssäsi huono, niin arvosta sitä, että olet luonut joka kuukausi korkeamman minäsi taajuudelle suunnattomasti parempaa palkkaa, siis vain toivomalla sellaista. Ja arvostamalla pientä palkkaasi mahdollistat siis suuremman palkan tulevaisuudessa.

Jos olet työtön, ja saat työttömyyskorvausta, tai muita yhteiskunnan tukia, niin arvosta sitä, että saat niitä, sillä olet itse luonut työttömyytesi, ja rahallinen korvaus on ”palkkaa” työttömyydestäsi, ja olet itse luonut myös sen. Et siis ole universumin näkökulmasta yhtään huonompi tai arvottomampi, kuin kukaan muukaan ihminen, olet vain luonut työttömyyden kokemuksen elämääsi. Työttömyys mahdollistaa sinulle monien muiden asioiden tekemisen, ja jos et tunne työttömyytesi takia häpeää tai epätoivoa, niin voit myös nauttia vapaudestasi. Ja jos olet toivonut työtä, josta saisit palkkaa, niin avostamalla siis työttömyyttäsi,  sallit itsellesi myös  tuon työn löytymisen. Jos olisit todella rikas, eikä sinulla olisi silloinkaan palkallista työtä, niin olisit täsmälleen yhtä arvokas, kuin nyt työttömänä ja vähemmän varakkaana. Työn tekeminen tai tekemättä jättäminen ei siis tee sinua yhtään arvokkaammaksi tai arvottomammaksi. ”Työn sankaruus” on ihmisten negatiivisiin tunnetiloihin perustuvaa ”arvokkuutta”. Jos arvostat itse itseäsi, niin olet AINA resonanssissa oman korkamman minäsi kanssa, teet jotain tai jätät tekemättä. Sillä olet joka tapauksessa aina ja ikuisesti mittaamattoman arvokas.

Jos siis olet työtön, veloissa, olet tehnyt konkurssin, tai sinulla on muusta syystä  liian vähän rahaa, ja tunnet arvottomuutta ja ahdistusta tilanteestasi, niin et voi saada haluamaasi työtä, etkä rikastua niin kauan, kun olet ahdistunut ja toivoton. Mutta jos arvostat aivan kaikkea tukea ja apua, jota saat, ja arvostat kaikkia niitä aineellisia ja aineettomia hyviä asioita, joita sinun rahallisesti niukkaan elämääsi kuuluu, niin mahdollistat myös kaikkien toiveidesi virrata luoksesi. Sillä vetovoiman laki reagoi siis aina KORKEAAN TUNNETILAASI, ja samanlainen vetää puoleensa samanlaista.

Jos olet sairas, niin arvosta lepoa, jonka sairautesi mahdollistaa. Arvosta asioita, joita ehdit tehdä sairastaessasi, jos kuntosi ne sallii. Ja ennen muuta: Arvosta sitä terveyttä, jota sairastaessasi luot korkeamman minäsi taajuudelle.

Pohdi siis nykyistä elämäntilannettasi: Liityykö johonkin, tämänhetkisessä elämässäsi olevaan positiiviseen asiaan, negatiivisia tunnemuistoja tai asenteita. Kun muutat nämä negatiiviset tunteesi arvostuksesi, niin tunnelukkosi aukeavat, etkä enää vastusta myöskään positiivista muutosta!

Korkeamman minäsi TODELLINEN todellisuus on siis aivan toisenlainen, kuin nykyinen, jo manifestoitunut todellisuutesi, joka on jo ”menneisyyttä”. Arvostamalla jälkimmäistä sallit ja saavutat sen, mistä olet unelmoinut, ja jonka olet siis jo itse itsellesi luonut.

29.1.2020

Olet huolissasi, surullinen, toivoton, peloissasi, vihainen ja katkera vain siksi, että olet erossa omasta korkeammasta minästäsi

Mikään tuntemistasi negatiivisista tunteista ei ole ”aiheellinen”. Sillä negatiivinen tunnetila kertoo aina vain siitä, että olet erossa korkeammasta minästäsi. Pelkäät siis todellisuudessa pelkoasi, vihaat vihaasi, suret suruasi. Ja kun kaipaat – mitä tahansa – niin kaipaat yhteyttä omaan korkeaan olevaisuuteesi. Ja myös ollessasi sairaana olet vain kadottanut tasapainosi, etkä salli solujesi palauttaa tuota harmoniaa. Jokaisella solullasi on tietoisuus, ja jokainen niistä toteuttaa aina ja joka hetki sinun toiveitasi: Hyvässä ja pahassa, toivottua ja ei-toivottua.

Arvosta sitä, mitä sinulla jo on, ja johon siis jo tunnetasolla uskot, ja se, mitä sinulla ei vielä ole, mutta jota toivot, ei enää aikaansaa sinussa negatiivisia tunteita, eli ”puutteen”, ”mahdottomuuden” ja ”toivottomuuden” tunteita. Sillä vain huoli ja murhe jonkun asian puuttumisesta voi estää tuon puuttuvan asian saapumisen luoksesi. Jos et murehdi, vaan tunnet arvostusta, niin mahdollistat siis KAIKKIEN toiveidesi toteutumisen.

Kun murehdit, niin käytät ajatustesi luomisvoimaa juuri päin vastoin, kuin mikä on tarkoituksesi, eli luot vain lisää murehtimisen aiheita. Kun vihaat, niin vihaat itseäsi, ja saat vain muutkin ihmiset vihaamaan sinua. Kun tunnet pelkoa, niin sinulle tapahtuu pelottavia asioita. Kun tunnet katkeruutta, niin vedät puoleesi muita katkeria ihmisiä.

Kun aavistat ja ennustat pahoja asioita tapahtuvan, niin mahdollistat pahojen asioiden tapahtumisen sinulle. Jos uskot, että ”ajat ovat huonot”, ”taloustilanne heikkenee”, ”asuntojen arvo laskee”, ”työttömyys lisääntyy”, ”ihmiset ovat väkivaltaisia”, ”ydinsota ja maailmanloppu uhkaa”, ”syntiset joutuvat helvettiin”, ”paholainen hallitsee maailmaa”, ”luonto kärsii”, ”sairaudet pahenevat”, ”viruksien torjuminen on mahdotonta”, ”selviäminen vaikeuksista on vaikeaa”, ”olen syntynyt onnettomien tähtien alla”, ”astrologinen karttani ennustaa tälle vuodelle suuria vaikeuksia ja katastrofia”,  jne, niin luot näin uskoessasi itsellesi kokemuksia, jotka vahvistavat näitä omia uskomuksiasi. Pelkosi siis luo mieleesi negatiivisen todellisuuden, joka manifestoituu informaationa, ja myös kokemuksina, jotka siis vahvistavat omaa näkemystäsi negatiivisesta, pelottavastta todellisuudesta.

Myös uskonnolliset uskomuksesi toteuttavat itse itseään. Jos uskot ”karmavelkaan”, eli siihen, että edellisten elämiesi pahat teot vaikuttavat vielä tässä elämässäsi, ja että joudut tässä inkarnaatiossa kärsimään pahojen tekojesi takia, niin näin myös tapahtuu, koska uskot, että näin tapahtuu. ”Karma” tarkoittaa nimittäin kirjaimellisesti vain syytä ja seurausta, eli sitä, että manifestoimme oman todellisuutemme ajatuksillamme ja tunteillamme. Me olemme jo lähtökohtaisesti täydellisiä sieluja, emmekä siis ole opiskelemassa maailmassa ”täydelliseksi tulemista”. Me kyllä laajennamme kokemuksillamme universumia koko ajan, mutta olemme siis itse joka hetki täsmälleen yhtä täydellisiä, kuin laajentunut, korkea tietoisuus kullakin hetkellä. Emme siis ole koskaan VÄHEMMÄN  täydellisiä, kuin täydellisin, laajentunut  täydellisyys, eli Kaikki Mikä On. Ihmisen ”alamaisuus” ja ”epätäydellisyys” jälleensyntymäopin valossa on siis aivan samanlainen erillisyysharha, kuin ihmisen epätäydellisyys ja ”perisyntisyys” sellaisissa uskonnoissa, joiden mukaan ihmistä korkeampi olento eli ”jumala” hallitsee maailmaa ja ihmistä. Me OLEMME tuo korkein tietoisuus, me olemme Kaikki Mikä On.

Keskity siis ajatuksissasi hyvyyteen, ehdottomaan rakkauteen, vaurauteen, runsauteen, menestykseen, optimismiin, rajattomiin mahdollisuuksiin, kauneuteen, lempeyteen, ystävyyteen, myötätuntoon, iloon, huolettomuuteen, rauhaan, tasapainoon, iloisiin yllätyksiin, toteutuviin toiveisiin, terveyteen ja elinvoimaan. Usko omaan rajattomaan luomisvoimaasi, ja luomisvoimasi ON rajaton.

Sinä Olet Luoja.