SOL, helmikuu 2020:

29.2.2020

Koet mielenrauhaa silloin, kun olet resonanssissa oman korkeamman minäsi kanssa

Mielenrauha, selkeyden ja onnellisuuden tila on jokaisen ihmisen elämän ainoa toive, joka hetki. Mielenrauhaa tavoitellaan uskonnoilla, henkisillä harjoituksilla, työtä tekemällä, juhlimalla, kokemalla taide-elämyksiä ja luomalla itse taidetta, ostelemalla tavaroita, syömällä, urheilemalla, matkustelemalla, sosiaalisilla suhteilla, elämällä parisuhteissa, hankkimalla lapsia ja lemmikkieläimiä.

Mielenrauhan tavoittamiseen ei tarvita tieteellisiä tutkimuksia ja oikeassaolemista, eikä lopullista mielenrauhaa voi kukaan koskaan fyysisellä tasolla saavuttaa, ja tämä johtuu siitä, että kaikki elämässämme on jatkuvassa muutoksen ja laajentumisen tilassa. Mielenrauha on siis sitä, että pysymme oman laajenetumisemme, omien toiveidemme ja unelmiemme tahdissa. Eli uskomme sellaisiinkin unelmiimme, jotka eivät vielä ole toteutuneet, jolloin ne myös voivat toteutua, koska vahva usko on korkean tietoisuuden taajuus, siis tieto, sallimisen tila.

Sillä niin kauan, kun EMME usko niihin asioihin, jotka olemme jo luoneet, emme ole resonanssissa oman todellisen itsemme kanssa, sillä todellinen itsemme on aina kaikkien toiveidemme summa, unelmiemme luoma ja muovaama minuus. Sillä kaikki toiveemme ovat aina vain meidän omaisuuttamme, emme siis voi koskaan toivoa toisen ihmisen puolesta, ja luoda toisen ihmisen todellisuutta. Siksi emme myöskään voi TEHDÄ koskaan toista ihmistä onnelliseksi, vaan tuo toinen ihminen voi vain itse sallia itselleen oman onnellisuutensa. Eli kokea selkeyden tilan. Emme voi siis myöskään koskaan saada rakkautta, jos emme itse tunne ehdotonta rakkautta. Ehdottoman rakkauden taajuus on universumin korkein taajuus, ja tuo värähtelytaajuus yhdistää kaikki ihmiset, koko luomakunnan, eli Kaiken Mikä On.

Kaikki kokemamme negatiiviset tunteet – arvottomuuden tunne, masennus, pelko, epävarmuus, syyllisyys, viha, katkeruus, turhautuminen, toiveikkuus – kertovat poikkeuksetta aina vain siitä, että emme usko niiden asioiden todella olevan jo olemassa, joista olemme unelmoineet. Eli negatiivisten tunteidemme ainoa todellinen tehtävä on kertoa tästä asiasta, siis siitä, että kieltäydymme negatiivisessa tunnetilassa näkemästä jo olemassaolevaa todellisuuttamme, jonka olemme omilla toiveillamme luoneet.

Se, että suurin osa ihmiskunnasta ei tiedosta tätä yksinkertaista totuutta, vaan on oppinut jo lapsena omilta vanhemmiltaan, että negatiivisia tunteita ja kärsimystä tulee elämässä vain ”sietää”, aiheuttaa sen, että ihmiskunta ei ole juurikaan muuttunut onnellisemmaksi, vaikka todella monien ihmisten fyysiset elinolot ovat parantuneet. Elinolojen näennäinen paraneminen johtuu mm. tieteen ja tekniikan kehityksestä, mutta niin kauan, kun ei laajasti tiedosteta, että kaikki merkittävät innovaatiot syntyvät aina korkeassa tunnetilassa inspiroitumalla, ratkaisuja korkeasta tietoisuudesta vastaanottamalla – eivät siis raatamalla, yrittämällä, kärsimällä, olemalla epäluuloisia, kateellisia, ahneita ja skeptisiä – niin niin kauan myös tieteen kehitys on erittäin hidasta.

Skeptisyys henkisiä, ”ei-rationaalisia” asioita kohtaan perustuu aina pelkoon, eli skeptisyys ja ateismi (siinä merkityksessä, että ”jumalan” ohella mitään korkeampaa tietoisuuttakaan ei ole olemassa) ovat samanlaisia ”pelkouskontoja”, kuin ns. jumaluskokin. Ja juuri tätä Gautama Buddha tarkoitti, kun hän puhui ”keskitien” valitsemisen tärkeydestä. Ja tätä samaa totuutta opetti Jeesus, kun hän puhui täysin ehdottomasta rakkaudesta, jonka ulottuvuus me olemme (”elohim”). Meidän ei tule kieltää hengen olemassaoloa, mutta meidän ei myöskään tule pelätä, että tuo henki on meitä suurempi, ja meidän yläpuolellamme. Sillä me OLEMME tuon hengen ulottuvuus, ja laajennamme tuota henkeä omalla olemassaolollamme. Eli meissä itsessämme on kaikki universumin voima, me olemme universumin keskipiste, ja universumin ainoa tarkoitus.

Sinä, sinuus, se, joka olet juuri nyt, on siis aina sinun itse kokemiesi ei-toivottujen kokemusten luomus. Eli kaikkein nopein ja helpoin tie unelmiesi saavuttamiseen on siksi kaikkien noiden ei-toivottujen kokemustesi vilpitön rakastaminen ja arvostaminen, sillä kun katsot aikoinaan negatiivisena kokemaasi asiaa tai tapahtumaa arvostamalla sen luomaa positiivista, niin vastaanotat tuon positiivisen, eli ei-toivottu muuttuu konkreettisesti toivotuksi, jolloin toiveesi ON totta.

Eli katso tietoisesti kaikkia ei-toivottuja kokemuksiasi korkeamman minäsi silmin. Jos elämässäsi on tapahtunut asioita, joita et vielä kykene arvostamaan, niin jätä ne tässä vaiheessa huomiotta. Se, että MUUT ihmiset kenties kauhistelevat sinun kokemiasi haastavia kokemuksia, on täysin epäolennaista. Jos kykenet itse tunnetasolla arvostamaan vaikkapa läheisesi kuolemaa, työttömyyttä, rahattomuutta, päättynyttä parisuhdetta, tai kokemaasi onnettomuutta tai sairautta, niin silloin sinä voit myös vastaanottaa tuon kokemuksen luoman positiivisen vastineen. Muiden ihmisten kokemus sinun kokemastasi ei siis ole koskaan totta, koska he eivät itse ole kokeneet samaa, kuin sinä, ja siksi he eivät myöskään ole luoneet tuota positiivista vastinetta oman korkeamman minänsä taajuuteen.

Tästä johtuu, että rikkaammat ihmiset uskovat usein köyhempien kärsivän valtavasti köyhyydestään, tai terveet uskovat sairaiden olevan ”täysin toivottomia” sairautensa takia. Mutta saman harhan seurausta on myös kääntäen se, että köyhät uskovat rikkaiden olevan aina todella onnellisia, koska rikkailla on se rikkaus, jota köyhällä itsellään ei ole. Tämähän ei pidä paikkaansa: Rikas on onnellinen vain, jos hän arvostaa rikkauttaan. Harhaa on myös se, että sairaat uskovat terveempien olevan jatkuvasti iloisia, koska heillä on se terveys, jota sairas toivoo. Terve ihminen, jolle terveys on itsestäänselvyys, ei välttämättä osaa arvostaa terveyttään, vaan hän murehtiikin vaikkapa rahanpuutettaan. Me havaitsemme muiden ihmisten elämää aina vain omasta näkökulmastamme, eikä tuo näkökulma ole koskaan kaikilla ihmisillä samanlainen. Ja siksi onnellisuus on aina täysin suhteellista. Onnellisuus on siis vain ja ainoastaan sitä, että vastaanotamme ja sallimme omia toiveitamme – muiden ihmisten toiveet ja unelmat, tai niiden puuttuminen, eivät koskaan vaikuta meidän onnellisuutteemme.

Mutta voimme kyllä tulla onnellisiksi olemalla onnellisia muiden ihmisten PUOLESTA, sillä kun iloitsemme muiden ihmisten iloitessa, niin sallimme myös itsellemme iloa. Me emme ole erillisiä. Sen sijaan emme koskaan voi auttaa ketään toista ihmistä säälimällä, ja suremalla hänen kanssaan, sillä siten teemme vain itsemmekin surullisiksi, ja estämme omia unelmiamme toteutumasta. Voit siis auttaa muita ihmisiä vain olemalla itse iloinen, tasapainoinen ja onnellinen.

Rakasta siis sydämesi pohjasta kaikkia menetyksiäsi, epäonnistumisiasi, erojasi, yksinäisyyttäsi, kipujasi, kokemaasi pelkoa, arvottomuutta, epävarmuutta, masennusta, vihaa ja väkivaltaa; rakasta velkaasi, sairauttasi, tuntemaasi kateutta, häpeää, epäluuloa, halveksuntaa, kostonhimoa; rakasta syyllisyydentunteitasi ja sitä, että olet joskus syyttänyt muita. Sillä JOKAINEN negatiivinen tunteesi on välittömästi tuota tunnetta tuntiessasi luonut itsensä vastakohdan. Ja rakastamalla ja arvostamalla noita negatiivisia tunteitasi sallit itsellesi kaiken sen, mitä sielusi kipu on luonut.

Tavoittele siis aina vain mielenrauhaa, eli tyytyväisyyttä nykyhetkeen, sillä myös tulevien hetkiesi onnellisuus mahdollistuu, jos tunnet onnellisuutta juuri nyt.

27.2.2020

Luot "kohtalosi" täysin vapaasti itse, uskomalla siihen

Täydellinen luomisen vapaus on ihmiselämän perusta. Mutta uskot vapauteesi konkreettisesti vain ollessasi korkeassa tunnetilassa, selkeyden tilassa, eli ollessasi tunne- ja taajuustason resonanssissa oman korkeamman minäsi kanssa. Negatiivisessa tunnetilassa et voi uskoa vapauteesi, koska silloin sinusta tunnetasolla tuntuu, että negatiiviset asiat tapahtuvat sinulle vastoin omaa tahtoasi. Eli todellisuutesi ON tuolloin negatiivinen, ja se myös siis konkreettisesti tuntuu negatiiviselta ja rajoittuneelta. Ja tämä siis johtuu omasta matalasta taajuustilastasi, jossa et voi tuntea vapauden ja rajattomuuden tunnetta. Ja tuossa värähtelytaajuudessa vastaanotat myös ajatuksia ihmiskunnan yhteisestä, negatiivisesta ajatusvirrasta, joka siis sisältää kaikkien maailmassa ikinä eläneiden ihmisten negatiivisia ajatuksia ja uskomuksia. Ei siis ihme, että negatiiviset uskomukset hallitsevat ihmiskuntaa, eikä ihmiskunta sitä – siitäkin huolimatta, että lähes koko muu luomakunta on samaan aikaan korkean tietoisuuden, ja selkeyden tilassa, ja tasapainottaa siten maapallon taajuustilaa. Eli eivät sinun, eivätkä myöskään koko ihmiskunnan negatiiviset tunnetilat, koskaan voi saada vaikkapa maapalloa, tai muita planeettoja suistuman radaltaan, vaikka kuinka pelkäisit, että näin tapahtuu, koska muun universumin, ja maapallon kasvien, mineraalien ja eläinten oma värähtelytaajuus on niin vakaa ja korkea.

Korkeassa tunnetilassa itse ollessasi tiedostat konkreettisesti täydellisen luomisvapautesi, ja se myös toteutuu, koska uskot siihen, ja koet vapautesi tunnetasolla todeksi. Ja saat vapaudestasi vetovoiman lain vaikutuksesta koko ajan myös konkreettisia todisteita, jotka vahvistavat omaa, positiivista uskomustasi. Tästä, ja vain tästä, johtuu se, että maailma, ja eri ihmisten ns. elämänkohtalot, näyttävät meidän ihmisten näkökulmasta näennäisesti niin ”epäoikeudenmukaisilta”.

Todellisuudessa maailma ei kuitenkaan ole lainkaan niin epäoikeudenmukainen, kuin miltä se vaikuttaa, sillä onnellisuus on aina suhteellista. Eli jos esim. arvioimme länsimaisen, varakkaan ihmisen onnellisemmaksi, kuin kehitysmaassa elävän köyhän ihmisen, niin kyseessä on näköharha: Rikas ei välttämättä tunne onnellisuuden tunnetta yhtään enempää, kuin köyhäkään. Mutta rikas on syntynyt vaurauteen, joten hän ”uskoo vaurauteensa”, ja siksi manifestoi vaurautta. Ja samasta syystä esim. Intiassa on nykyisin paljon superrikkaita, koska he ovat internetin avulla alkaneet havaita vaurautta muualla maailmassa, uskoa globaaleihin rikastumisen mahdollisuuksiin, ja siksi alkaneet rikastua, eli manifestoida internetissä näkemäänsä.

Ja vastaavasti uskominen negatiivisessa tunnetilassa ”vaarallisiin kulkutauteihin” lisää niihin sairastuneisuutta, eli jos luemme uutisia vaarallisista viruksista, ja pelkäämme niitä, niin sairastumme, oli meillä juuri tuo uutisissa mainittu virus tai ei. Manifestoimme elämäämme aina kaiken, mihin itse uskomme, ja mitä pelkäämme, halusimmepa sitä, tai emme.

Uskonnot, joiden opin mukaan on olemassa ihmisestä erillään oleva jumalolento, ja sen vastakohtana ”persoonallinen paha”, perustuvat negatiiviseen tunnetilaan ja pelkoon, ja ihmisen kuvitteelliseen alamaisuuteen noille ”suuremmille voimille”, eli erillisyysharhaan. Koska alkuperäinen, profeettojen oppi, on kuitenkin sisältänyt tiedon ihmisestä täysin vapaana luojana, ja korkeampana olentona, ja tästä tiedosta on uskonnollisissa kirjoissa edelleen jäänteitä (esim. juutalaiskristillisessä perinteessä ”elohim on rakkaus”, ”te olette elohim”), niin tällaisista opeista on niiden historian saatossa muodotunut sisäisesti hyvin ristiriitaisia, ja esim. kristillisestä teologiasta on tullut hyvin monimutkaista, ja myös uskoville ahdistusta tuottavaa, koska alkuperäistä, yksinkertaista totuutta ehdottoman rakkauden voimasta on vuosisatoja yritetty ”selittää pois”. Ja täysin selviäkin viittauksia esim. ihmiseen korkeana olentona on alettu tulkita, editoida ja kääntää muuksi, kuin mitä alkuteksteissä kuitenkin edelleenkin lukee. Ja vaikka esim. joissakin kristillisissä seurakunnissa opetetaan myös niin, että ”jumala auttaa ihmistä, joka auttaa itse itseään”, niin uskovat ihmiset kokevat itsensä kuitenkin ”jumalalle alamaisina”, eiväkä todellisuudessa usko vapauteensa määrätä täydellisen vapaasti ns. kohtaloaan, vaan uskovat, että onnellisuuden edellytyksenä ja avaimena on tietty uskonto, koska ihmisen elämä on lopulta kuitenkin ”jumalan kädessä”. Eli uskonnollinen euforiantunne yhdistetään tiettyyn uskontoon, ymmärtämättä, että ihan jokainen ihminen tuntee elämässään tuota samaa korkeaa tunnetta, eikä se siis liity millään tavalla tiettyyn uskontoon, ja tietynnimiseen ”jumalaan”, vaan kyse on jokaisen ihmisen omasta, korkeasta tunnetilasta.

Luot siis täysin vapaasti itse oman kohtalosi, ja jos sinusta ei siltä tunnu, niin sinulla on valmis negatiivinen uskomus, jota aktivoit jatkuvasti ajattelemalla tätä uskomusta vahvistavia tapahtumia ja kokemuksia omassa elämässäsi, tai muiden ihmisten elämässä. Pyrit siis elämään ”jalat maassa”, ja olemaan ”realisti”, mutta juuri tuo realismisi estää elämäsi muuttumisen toiveidesi mukaiseksi!

Olemme ihmisolentoina äärimmäisen luovia keksimään ja havaitsemaan negatiivisia ”lainalaisuuksia” omassa elämässämme, ja kun havaitsemme niitä, niin vahvistamme niihin liittyviä uskomuksiamme. Olet saattanut myös kuulla sukuusi ja perheeseesi liittyviä negatiivisia uskomuksia omilta vanhemmiltasi tai isovanhemmiltasi, ja kun olet ajatellut ja ihmetellyt tällaisia ”sukukarmoja”, niin olet myös itse alkanut uskoa niihin, ja siten myös itse toteuttaa niitä. Ja kun uskomme johonkin, niin löydämme aina myös samalla tunnetajuudella olevia kanssaluojia,jotka ”näyttelevät samaa näytelmää kanssamme”. Ja vaikka siis edelleen valitsemme kohtalomme, ja sen, mitä meille tapahtuu, täysin vapaasti itse, niin tuo näytelmä voi vaikuttaa niin dramaattiselta ja kohtalonomaiselta, että lopulta uskomme sen ”olevan totta” – ja väistämätöntä.

Ns. kohtalomme on siis aina oma luomuksemme, uskomustemme tulos. Vain elämämme alkulähtökohdat, ja hyvin yleiset tavoitteet, valitsemme jo sielutasolla.

Monet esimerkit tosielämän ns. kohtalonomaisuudesta ovat siis hyvin dramaatttisia, ja siksi vain erittäin harva ihminen oivaltaa, että kyse ei kaikesta huolimatta ole kohtalosta eikä ”karmasta”, eikä myöskään ”onnettomista sattumista”, vaan omien uskomuksiemme toteuttamisesesta – siis ”unesta, jota luomme itse sitä kokiessamme”. Seuraavia esimerkkejä lukiessa on hyvä muistaa, että elämä ei ole koskaan vakavaa, ja että kuolemaa ei ole olemassa, eli vaikka monet ihmiset luovat elämäänsä dramaattisia tapahtumia, niin sellaisia ei ole kenenkään meistä kuitenkaan koskaan pakko manifestoida, vaan olemme vapaita valitsemaan myös vähemmän dramaattisen elämän.

Esimerkkejä:

Henkilö, jolla on kaksi aikuista lasta, menettää molemmat lapsensa liikenneonnettomuuksissa, jotka tapahtuvat vuoden välein samalla tiellä, samassa kohdassa.

Henkilöllä on ollut kolme puolisoa, jotka kaikki odottamatta kuolivat, ja kaikki kuitenkin myös ”kummittelevat” henkilön elämässä, eli pitävät hänestä ikään kuin huolta ”haudan takaa”.

Henkilö kuuli omassa lapsuudenkodissaan usein, kuinka hänen isänsä aina äidin tultua raskaaksi vihaisena huusi, että hän haluaa vetää ”sikiöt vessasta alas”. Hän toistaa oman isänsä käytösmallia kommentoimalla samalla tavalla omalle puolisolleen aina, kun tämä tulee raskaaksi. Tämän henkilön omista lapsista yksi kuolee myöhemmin, ja yhden lapsen kanssa hän ei ole ollut missään tekemisissä. Hän siis toistaa oman isänsä negatiivisia puheita, uskoo omiin negatiivisiin puheisiinsa, eli aktivoi negatiivisia tunnemuistojaan, ja manifestoi niitä molempia omassa elämässään, ja ”rankaisee” samalla itseään tuntemalla katkeruutta, surua ja huonoa omaatuntoa.

Henkilö uskoo olevansa ”noitien sukua”, ja oli myös löytänyt suvustaan mestatun ns. noidan. Hän kuolee itse tulipalossa tilanteessa, jossa on dementoitumassa, eli hän ei halua elää muiden ihmisten avuttomana hoidokkina, vaan haluaa vapautua fyysisestä elämästä. Kuolintapa on hänen oma manifestaationsa, ja kuolemaan liittyy usein edellä kuvatun kaltaista mustaa huumoria sellaisilla ihmisillä, jotka ymmärtävät, että kuolemaa ei ole todellisuudessa olemassa, vaan se on vain ikään kuin ”siirtymistä viereiseen huoneeseen”, ja fyysisen ruumiin lisäksi kuollut luopuu vain negatiivisista tunnetaajuuksista.

Henkilö, jonka oma isä oli käytökseltään arvaamaton ja poissaoleva alkoholinkäytön takia, löytää puolisoikseen aina joko päihteidenkäyttäjiä, tai muulla tavoin psyykkisesti epävakaita, tai tunnetasolla poissaolevia tai haavoittuneita henkilöitä. Hänen negatiivinen tunnemuistonsa omasta isästä on siis edelleen aktiivinen, vaikka jokainen parisuhde tavalla tai toisella epävakaan kumppanin kanssa lieventääkin tuota negatiivista tunnemuistoa, koska aina, kun koemme negatiivista, niin luomme kokemuksellamme samalla positiivisen vastineen korkean tietoisuuden tasoon. Parisuhteet ja perheet ovat tärkeimpiä kanssaluomistilanteitamme siksi, että rakkauden tunne suhteen alussa, tai lasten ollessa pieniä, mahdollistaa sen, että löydämme rinnallemme negatiivisia tunnemuistojamme myöhemmin aktivoivia kumppaneita. Tämä johtuu siitä, että suhteen alussa näemme toisen ihmisen ”korkeamman minämme silmin”, täydellisenä sieluna, mutta suhteen todellinen tunnetason side paljastuu vasta myöhemmin. Jos kuitenkin kykenemme ehdottomaan rakkauteen, niin voimme juuri tällaisten suhteiden avulla puhdistaa tuon vanhan negatiivisen tunnemuiston, jolloin lakkaamme myös löytämästä negatiivista tunnemuistoamme vastaavia kumppaneita.

On siis täysin väärin sanoa, että rakastuneina olemme ”epärealistisia”, sillä juuri ehdottoman rakkauden tunnetilassa näemme toisen ihmisen sellaisena, kuin millainen hän sisimmältään ja perusolemukseltaan todella on: Täydellinen sielu, puhdasta rakkauden energiaa.

Jos olet kokenut elämässäsi paljon eroja, eli parisuhteesi eivät ole ”onnistuneet”, niin kyse on siitä, että olet negatiivisissa tunnetiloissa olessasi keskittynyt kumppaneidesi negatiivisiin puoliin, joista he ITSEKÄÄN EIVÄT PIDÄ. Ja he ovat siis joutuneet ilmentämään seurassasi juuri näitä puolia, ja kokeneet itse itsensä siitä johtuen arvottomiksi ja ”viallisiksi”. Kyse ei siis ole todellisuudessa siitä, että esim. sinua kohtaan vihamieliset kumppanisi olisivat nähneet sinussa vikaa, vaan he ovat nähneet vikaa itsessään, ja tämä tietoisuus on pitänyt heidät erossa omasta korkeammasta itsestään. Ja jos sinä puolestasi olet syyttänyt itseäsi parisuhteenne ongelmista, niin olet kokenut tunnetasolla syyllisyyttä, jolloin olet myös pakottanut kumppanisi syyttämään sinua. Ja päin vastoin. Eli alun perin te molemmat olette löytäneet toinen toisenne negatiivisten tunnemuistojenne samankaltaisuuden perusteella, ja kokiessanne parisuhteessa mitä tahansa ongelmia, niin olette molemmat aktivoineet noita negatiivisia tunnemuistoja itsessänne ja toisissanne. Ja tällöin vetovoiman laki on saanut teidät molemmat myös manifestoimaan ongelmia. Olette siis olleet puolisoina kuin ”vakka ja kansi”.

Jos taas toinen teistä on tietoisesti harjoitellut arvostamista, ja korkeassa tunnetilassa pysymistä, niin matalammassa tunnetilassa olevan on ollut lopulta pakko poistua korkeammassa taajuustilassa olevan vaikutuspiiristä.

Mutta toisaalta: Se, joka on ehdottoman rakkauden tunnetilassa, on aina suunnattoman paljon vaikutusvaltaisempi, kuin yksikään matalammissa tunnetiloissa oleva kanssaihmisensä, eli saat kehen tahansa maailman ihmiseen aina niin halutetessasi ”korkean tason yhteyden”, jolloin nuo muut ihmiset ilmentävät omaa korkeinta olemustaan sinun seurassasi. Eli sinulla ei ole luojana koskaan mitään rajoitteita, saati ongelmia ja vaaroja, myöskään ihmissuhteissasi, jos olet aidosti ehdottoman rakkauden tunnetilassa, ja kohdistat positiiviset tunteesi kanssaihmisiisi. Ja siksi tietoisena Luojana sinun ei tarvitse koskaan kokea kärsimystä muiden ihmisten takia, sillä sinä vedät aina korkeassa tunnetilassa ollessasi puoleesi muita ihmisiä, jotka hekin ovat ehdottoman rakkauden tunnetilassa.

Pyri siis aina, ja missä elämäntilanteessa tahansa, tuntemaan iloa, rakkautta ja puhdasta myötätuntoa, sillä näissä korkeissa tunnetiloissa et koskaan koe kärsimystä.

23.2.2020

Luot itse omat velvollisuudentunteesi ja rajoitteesi, ja voit myös milloin tahansa vapautua itse luomastasi vankilasta

htalosi, ja jos sinusta ei siltä tunnu, niin sinulla on valmis negatiivinen uskomus, jota aktivoit jatkuvasti ajattelemalla tätä uskomusta vahvistavia tapahtumia ja kokemuksia omassa elämässäsi, tai muiden ihmisten elämässä. Pyrit siis elämään ”jalat maassa”, ja olemaan ”realisti”, mutta juuri tuo realismisi estää elämäsi muuttumisen toiveidesi mukaiseksi!

Olemme ihmisolentoina äärimmäisen luovia keksimään ja havaitsemaan negatiivisia ”lainalaisuu

ksia” omassa elämässämme, ja kun havaitsemme niitä, niin vahvistamme niihin liittyviä uskomuksiamme. Olet saattanut myös kuulla sukuusi ja perheeseesi liittyviä negatiivisia uskomuksia omilta vanhemmiltasi tai isovanhemmiltasi, ja kun olet ajatellut ja ihmetellyt tällaisia ”sukukarmoja”, niin olet myös itse alkanut uskoa niihin, ja siten myös itse toteuttaa niitä. Ja kun uskomme johonkin, niin löydämme aina myös samalla tunnetajuudella olevia kanssaluojia,jotka ”näyttelevät samaa näytelmää kanssamme”. Ja vaikka siis edelleen valitsemme kohtalomme, ja sen, mitä meille tapahtuu, täysin vapaasti itse, niin tuo näytelmä voi vaikuttaa niin dramaattiselta ja kohtalonomaiselta, että lopulta uskomme sen ”olevan totta” – ja väistämätöntä.

Ns. kohtalomme on siis aina oma luomuksemme, uskomustemme tulos. Vain elämämme alkulähtökohdat, ja hyvin yleiset tavoitteet, valitsemme jo sielutasolla.

Esimerkkejä:

Henkilö, jolla on kaksi aikuista lasta, menettää molemmat lapsensa liikenneonnettomuuksissa, jotka tapahtuvat vuoden välein samalla tiellä, samassa kohdassa.

23.2.2020

Luot itse omat velvollisuudentunteesi ja rajoitteesi, ja voit myös milloin tahansa vapautua itse luomastasi vankilasta

Jos olet jo hyvin kauan toivonut jotakin asiaa, joka ei ole kaikesta toiveikkuudestasi huolimatta toteutunut, niin olet luultavasti lukinnut itsesi velvollisuudentunteiden ja itsekritiikin, eli eräänlaisen itsesabotoinnin ja itserankaisun vankilaan. Eli olet kyllä hyvin lähellä toiveesi toteutumista, ja olet ollut jo kauan, mutta olet silti vielä useimmiten vain toiveikkuuden taajuudella - usein jopa uskon taajuudella - mutta et siis kuitenkaan tiedon, eli manifestaation korkeassa värähtelytilassa. Sillä vasta kun TIEDÄT, että toiveesi on totta, niin se myös on totta. Ja tämä johtuu siis siitä, että vetovoiman laki on ehdoton luonnonlaki, eikä perustu mihinkään meidän itsemme ulkopuolisiin voimiin, eli ei ole olemassa kohtaloa, karmaa ja "jumalia", jotka rajoittaisivat täydellistä vapauttamme.

"Karma" tarkoittaa ainoastaan syytä ja sen seurausta tässä elämässä, eli jos et onnistu jossain asiassa, niin syy tähän on se, että et salli tuota asiaa itsellesi. Eli joko et todella haluakaan tuota asiaa, tai et usko olevasi haluamasi asian arvoinen.

Vaikka siis olet todellisuudessa täydellisen vapaa, oman elämäsi luoja, ja vaikka useimmiten jo uskotkin, että näin todella on, niin olet itse vanginnut itsesi negatiivisten tunteidesi vankilaan, eli olet jo tunnetasolla niin tottunut rajallisuuden ja arvottomuuden kokemuksiisi, että suljet toistuvasti silmäsi siltä tosiasialta, että voisit vapautua MILLÄ hetkellä tahansa negatiivisesta uskomuksestasi, ja saavuttaa tuon "saavuttamattoman" unelmasi. Universumi ei koskaan kiellä sinulta mitään. Mutta huomaa: Sinä itse uskot, että unelmasi ON saavuttamaton, ja juuri siksi - ja vain siksi - se myös on sitä.

Eli koska tuo asia ei siis ole toteutunut, vaikka tunnet vetovoiman lain, ja ainakin teoriassa myös uskot olevasi tietoinen, ja täysin vapaa Luoja, niin uskosi toiveesi toteutumattomuuteen on vahvistunut niin voimakkaasti, että keksit jatkuvasti itse selityksiä sille, miksi näin on (näin ovat syntyneet myös väärät käsitykset "karman" olemuksesta). Ja tätä negatiivista uskomustasi vahvistaa jatkuvasti vetovoiman laki, VAIKKA siis ihan tietoisesti "valaisit itseesi" positiivista uskoa. Ja vaikka olet myös tietoisesti oppinut kohdistamaan ajatuksesi sellaisiin asioihin, joihin jo varmasti uskot, siis värähtelytaajuutesi kohottamiseksi. Korkea värähtelytaajuushan mahdollistaa mitä tahansa unelmiasi, eli oleellista on vain pyrkiä korkeaan tunnetilaan, tavalla tai toisella.

Esimerkki: Olet jo hyvin pitkään kokenut, että et ole saavuttanut itse itsellesi asettamiasi, opiskeluun, ammattiin tai urakehitykseen liittyviä tavoitteita, eli olet omasta mielestäsi "alisuorittaja". Ja vaikka olisitkin koko ajan aktiivinen ja aikaansaapa, niin koska siis kuitenkin vahvasti uskot omaan arvottomuuteesi, niin on aivan sama, kuinka paljon saat päivittäin asioita aikaan, sillä et kuitenkaan salli itse itsellesi arvostusta. Ja tämä arvottomuuden tunne on saattanut johtaa siihen, että et salli itsellesi arvostusta myöskään muiden taholta. Ja vaikka sinua todellisuudessa arvostettaisiinkin suuresti, niin et havaitse tuota arvostusta, koska et siis itse arvosta itseäsi, etkä myöskään salli itsellesi rahallista arvostusta työstäsi. Tai vaikka sallisit rahaakin työstäsi, niin et arvosta tuota rahaa, eli tunnet itsesi suuriakin rahasummia saadessasi edelleen arvottomaksi. Eli arvottomuudentunteesi on siis SINUSSA, ja siksi on aivan sama, kuinka paljon asioita teet, ja teetkö tehtäväsi huonosti tai erinomaisen hyvin, ja palkitaanko sinua saavutuksistasi.

Jos olet esimerkiksi jo pitkään toivonut pääseväsi ihanalle lomamatkalle, ja olet raatanut valtavasti tuon loman eteen, siis "ansaitaksesi tuon loman", niin vaikka sinulla on jo runsaasti rahaa loman toteuttamiseen, niin lomastasi ei kuitenkaan tule onnistunut. Ja tämä johtuu siis siitä, että et arvosta itseäsi, ja tunnetilasi itsesi ja lomasi suhteen on negatiivinen. Olet siis YRITTÄNYT ansaita itsellesi tuon loman, mutta et kuitenkaan tunnetasolla koe ansainneesi sitä, joten rankaiset itseäsi vaikkapa sairastumalla lomallasi, tulemalla huijatuksi tai ryöstetyksi, tai matkakumppanisi on koko loman ajan pahantuulinen, koska olet "pakottanut hänet mukaasi nauttimaan lomasta". Ja kun lopulta saat "unelma"lomasi päätökseen, niin sinusta tuntuu, kuin olisit uurastanut valtavasti nauttiaksesi ihanasta ja kalliista lomastasi, eli et todellisuudessa olekaan nauttinut. Ja tämä saa sinut arvostamaan itseäsi entistäkin vähemmän.

Jos sinulla on joskus hyvin kauan sitten ollut "elämäsi tilaisuus" menestyä, mutta syystä tai toisesta olet epäonnistunut tuossa tilanteessa, niin tällaisesta yhdestä ainoasta kokemuksesta saattaa jäädä niin vahva negatiivinen tunnemuisto, että kannat sitä mukanasi elämäsi loppuun saakka, kokien toistuvasti samanlaisia epäonnistumisia, eli ikään kuin rankaiset itse itseäsi, et anna "itsellesi anteeksi". Ja vaikka olisit jo ajat sitten unohtanut negatiivisen uskomuksesi alkusyyn, niin se, että jatkuvasti edelleen epäonnistut, tai koet riittämättömyyttä ja alemmuudentunteita, pitää negatiivisen uskomuksesi aktiivisena mielessäsi. Muista kuitenkin, että tällaisella negatiivisella noidankehällä, ja oman itsesi kiusaamisella, on myös suurenmoisen positiivinen kääntöpuolensa, eli kaikki kokemasi epäonnistumiset ovat luoneet suunnattoman voimakkaan toiveen onnistumisesta. Eli tätä tarkoittaa, kun sanotaan, että "kärsimyksen ansiosta saat kirkkaamman kruunun". Kärsimys ei siis ole lainakaan välttämätöntä kokeaksemme elämäniloa ja onnistumisia, mutta kokemamme kärsimys ei myöskään koskaan mene hukkaan, vaan luo aina itsensä vastakohdan, eli suurenmoista iloa, ja täyttymyksen tunnetta.

Mutta tällainen ikuinen riittämättömyyden kokemus, ja oman itsen halveksiminen aiheuttaa sen, että monet ihmiset eivät arvosta itseään, vaikka he omistaisivat valtavan omaisuuden, ja vaikka heillä olisi perhe, ystäviä ja menestyksellinen ura. Mikään ei siis "riitä" sellaiselle ihmiselle, joka ei rakasta itseään ehdoitta.

Moni äärimmäisen taitava ja lahjakas ihminen myös sabotoi konkreettisesti itseään, eli luo itselleen epäonnistumisia, työttömyyttä, häpeää, sairauksia ja ihmissuhdeongelmia, kieltääkseen itseltään onnistumiset ja ilon. Ja kaikki tämäkin johtuu vain siitä, että hän ei itse arvosta itseään, eli hän tuntee täysin päinvastaisia tunteita itseään kohtaan, kuin mitä hänen oma korkeampi minänsä tuntee.

Jos tunnistat itsessäsi tällaisen itserankaisijan, niin vältä ehdottomasti kaikkea yrittämistä negatiivisesta tunnetilasta käsin! Eli jos olet pelkän toiveikkuuden tunnetilassa, inspiraatiosi toimia syntyy negatiivisessa tunnetilassa, eli kyse on velvollisuudentunteen synnyttämästä motivaatiosta, ei siis korkean tunnetilan inspiraatiosta, niin älä yritä hakea työpaikkaa, älä tarjoa ideoitasi kenellekään, älä pelaa uhkapelejä, äläkä yritä etsiä itsellesi kumppania. Sillä mitä enemmän koet epäonnistumisia, niin sitä vahvemmaksi muuttuu oma negatiivinen uskomuksesi siitä, että et voi koskaan onnistuakaan missään hankkeissasi, etkä saada mitä toivot. Eli päästä irti pakonomaisesta yrittämisestä! Sillä silloin tunnetilasi pääsee kohoamaan, ja toiveesi toteutuvat kuin itsestään.

Olemme äärimmäisen taitavia keksimään selityksiä ja perusteluja sille, miksi emme onnistu jossain asiassa, ja löydämme näitä selitysmalleja siis oman itsemme ulkopuolelta, vaikka ainoa syy epäonnistumisiimme on aina itsessämme, eli siinä, että emme arvosta itseämme, emmekä siis itse salli menestystä ja toiveitamme itsellemme. Todella moni suurenmoisen lahjakas ihminen ehtii kuolla, ennen kuin hän sallii - vapautuessaan siis negatiivisista tunteistaan fyysisessä kuolemassa - itselleen menestyksen. Esimerkkinä vaikkapa Carmen-oopperan säveltäjä Georges Bizet, joka kuoli, ennen kuin hänen kritiikkiä saaneesta oopperastaan tuli maailmankuulu. Samanlaisia esimerkkejä ns. suurten taiteilijoiden joukossa on todella paljon.

Ja ainoa asia, mitä kenen TAHANSA meistä tarvitsee tehdä saavuttaaksemme unelmiamme, on siis korkean tunnetilan tavoittelu, eli oman itsemme rakastaminen ja arvostaminen täysin ehdoitta. Eli se, että muistamme olevamme jo lähtökohtaisesti mittaamattoman arvokkaita sieluja, eli meidän ei tarvitse suorittaa yhtään mitään elämässämme, tullaksemme arvostetuiksi. Kukaan ei tietenkään ESTÄ meitä työskentelemästä saavutustemme eteen, ja nauttimasta saavutuksistamme, mutta totuus on, että emme koskaan tule saavuttamaan tyytyväisyyttä ja onnellisuutta suorittamalla velvollisuuksia negatiivisissa tunnetiloissa, vaan ainoastaan kokemalla onnellisuutta ja iloa juuri nyt.

Kukaan tai mikään voima itsesi ulkopuolella ei siis koskaan vaadi sinua suorittamaan jotain tiettyä elämäntehtävää, tai ansaitsemaan iloasi raatamalla, ja muiden ihmisten puolesta uhrautumalla, vaan olet joka hetki täysin vapaa iloitsemaan ja saavuttamaan mitä tahansa. Ainoa asia, jota vaaditaan unelmiesi toteutumiseen, on positiivinen tapahtumaketju, joka siis perustuu aina oman itsesi arvostamiseen, eli siihen, että sallit itsellesi ilon, ja ilosi siivittämänä unelmasi itsellesi.

Jos siis juuri nyt olet tilanteessa, jossa unelmoit vaikkapa lomasta rakkaasi kanssa, mutta sinulla ei ole rahaa, vapaa-aikaa, eikä myöskään rakastettua, niin jos tuijotat rahattomuuttasi, kiireitäsi ja yksinäisyyttäsi, ja ajattelet, että sinun tulisi ensin saavuttaa sitä-ja-tätä, ennen kuin pääset lomallesi, niin huomaa, että ajatuksesi perustuvat vain väärään, itse luomaasi negatiiviseen uskomukseen, eli velvollisuuden- ja arvottomuudentunteeseen. Uskot siis, että et ole tarpeeksi arvokas kokeaksesi ihanan loman, joten vetovoiman laki saa sinut keksimään tekosyitä sille, MIKSI tuo loma ei ole mahdollinen.

Ihana lomasi tuntuu siis todella kaukaiselta vain siksi, koska et ole kenties pitkiin aikoihin päässyt lomamatkalle, ja tällä perusteella päättelet, että lomasi toteutumisen, ja etenkin rakastetun löytymisen täytyy edelleenkin vaatia pitkiä aikoja.

Kaikki tämä on kuitenkin oman mielesi, ja negatiivisten tunnetilojesi luomaa harhaa. Kaikki, mitä olet toivonut, on jo olemassa ja ulottuvillasi, vain sinä itse olet matalammalla värähtelytaajuudella, kuin toiveesi!

Kaikki itsesabotaasi ja itserankaisu perustuu siis vain ja ainoastaan omiin, negatiivisiin uskomuksiisi, ja myös kaikki ne ihmiset, jotka voisivat sinua sinun tilanteessasi auttaa, ovat pakotettuja noudattamaan sinun negatiivisia uskomuksiasi, arvostavat tai rakastavat he sinua kuinka paljon tahansa. Esimerkiksi jos olet yksinäinen, niin tuo rakastettu, josta olet unelmoinut, unelmoi parhaillaan sinusta, mutta sinä itse et salli kohtaamistanne.

Jos siis olet havainnut tällaista alemmuudentunteisiin, velvollisuudentunteisiin, ja jopa itsevihaan perustuvaa itsesabotointia itsessäsi, niin havaittuasi asian, lakkaa ajattelemasta sitä, äläkä missään nimessä puhu siitä kenellekään. Se, että itse tiedostat asian, on kyllä erittin hyvä asia, sillä nyt voit kohdistaa huomiosi ainoastaan itsesi arvostamiseen, ja siten unelmiesi sallimiseen. Myös uskomus, että sinun täytyy odottaa kärsivällisesti unelmasi toteutumista, on sekin vain manifestaatiota hidastava, negatiivinen uskomus. Riittää, kun et kiinnitä huomiota siihen, mikä ei ole vielä toteutunut, vaan päästät hetkeksi kokonaan irti toiveestasi, KUNNES näet merkkejä sen toteutumisesta, jolloin voit alkaa jo varovasti vahvistaa orastavaa uskoasi unelmoimalla tulevasta. Ja tällöin positiivinen tapahtumaketju on jo käynnissä, eli olet lähestymässä unelmasi konkreettista toteutumista.

Muista: Universumi ei koskaan kiellä sinulta mitään sellaista, mitä todella toivot. Kaikki unelmasi eivät aina ole todellisia, sydämesi toiveita, mutta toiveesi toteutuessa kyllä lopulta aina ymmärrät, miksi joku aiempi toiveesi ei toteutunutkaan. Se ei toteutunut siksi, että sydämesi todellinen toive oli toteutuessaan niin paljon suurenmoisempi.

Luota siis aina täydellisesti universumin, ja oman korkeamman minäsi viisauteen.

21.2.2020

Negatiivista tunnetta tuntiessasi vastustat vain itse omaa toivettasi – aina

Kun tunnet negatiivisen tunteen, niin mieti, mikä ajatus sai sinut sitä tuntemaan. Ajattelitko jonkin asian puuttumista elämästäsi, sellaisen, jota pidät hyvin tärkeänä? Oli tuo asia ihan mikä tahansa, niin negatiivinen tunne kertoo siitä, että toiveesi on jo olemassa, mutta sinä tunnet kärsimättömyyttä, ja olet siksi oman toiveesi esteenä. Jos kuuntelisit korkeassa tunnetilassa korkeamman minäsi ohjausta, niin tuntisit koko ajan onnellisuutta, selkeyttä ja tyytyväisyyttä, ja luottaisit siihen,että korkeampi minäsi ohjaa sinua aina kaikkein nautinnollisinta polkua pitkin kohti toveitasi.

Sinun ei siis tarvitse tehdä mitään muuta, kuin elää juuri tätä hetkeä, rentoutua, iloita tapahtumista, joita koet, toimia inspiroituneena - eli olla kiinnittämättä mitään huomiota niihin unelmiisi, joita sinulla ei vielä ole - ELLET inspiroidu ajattelemaan niitä korkeassa tunnetilassa!

Sillä jos saat impulssin ajatella toteutumattomia toiveitasi korkeassa tunnetilassa, eli haltioidut - pakottomasti ja huolettomana - sellaisista asioista, joista olet unelmoinut, niin nopeutat positiivista tapahtumaketjua, jonka seurauksena saavutat unelmasi.

Erota siis aina toisistaan visualisoinnin yrittäminen, ja inspiroitunut unelmointi. Ja sama koskee meditointia: Jos YRITÄT MEDITOIDA saavuttaaksesi jotakin, niin sinun on paljon vaikeampi vastaanottaa tietoa korkeammalta minältäsi, koska kysymyksesi on voimakkaasti aktivoitunut, ja kysymys on aina paljon matalammalla värähtelytaajuudella, kuin vastaus. Ja juuri tästä syystä "ongelmasta irtipäästäminen" ja "elämälle antautuminen" on niin tärkeää.

Olet ehkä usein huomannut, että kun teet jotain rutiininomaisia arjen askareita, esimerkiksi siivoat tai ajat autoa, niin juuri silloin saat - kuin hentona kuiskauksena - korkeammalta minältäsi inspiraation, miten joku ongelma voisi ratketa. Juuri tuo "kuiskaaja" on siis oma korkeampi minäsi, joka käyttää joka hetki kaikki mahdolliset tilaisuudet auttaakseen sinua. Mutta usein siis keskityt niin voimakkaasti ongelmaasi, että et kykene kuulemaan näitä korkeamman minäsi kuiskauksia.

Vapauta siis itsesi vain tuntemaan onnellisuutta ja mielenrauhaa, mistä syystä tahansa.

Jos esimerkiksi koet epävarmuutta ja huolta siitä, tuleeko nykyinen parisuhteesi jatkumaan, niin huolesi kertoo siitä, että etsit rakkautta aivan väärästä paikasta. Et voi koskaan saada rakkautta kumppaniltasi, ellet itse ole yhteydessä omaan korkeampaan minääsi, sillä rakkaus, jota tunnet, on aina sinussa, et siis saa sitä kumppaniltasi. Ja vaikka parisuhteesi jatkuisikin, huolestasi huolimatta, niin jos koet epämukavaa oloa parisuhteessasi, niin pakotat myös kumppanisi ilmentämään itsessään negatiivisia tunteita, etkä siksi koe onnellisuutta, vaan huolesi ja pelkosi vain lisääntyvät. Välillänne on siis negatiivisiin tunteisiin perustuva side. Ja koska olet negatiivisessa tunnetilassa, niin koet koko ajan parisuhteessasi negatiivisia kokemuksia, eli negatiiviset tapahtumaketjut vain voimistuvat - kunnes vihdoin lakkaat huolehtimasta, ja lakkaat yrittämästä miellyttää kumppaniasi, ja itse ikään kuin SIETÄÄ häntä, tai lakkaat vaatimasta häneltä mielesi mukaista käytöstä. Eli lakkaat pitämästä epätoivoisesti ja väkisin "korttitaloa pystyssä", myskyn raivotessa sen sisällä.

Huono parisuhde ei suinkaan ole aina parempi, kuin "ei parisuhdetta ollenkaan". Mutta toisaalta: rakkaus, joka kestää, kestää myös myrskyjä ja erilläänoloa. Ja suhde, joka päättyy, väliaikaisesti tai lopullisesti, on joka tapauksessa jo luonut paremman version itsestään.

Eli negatiiviset kokemuksesi ja tunteesi voimistavat koko ajan toiveidesi virtaa, koska jokainen ei-toivottu kokemuksesi luo aina lisää toiveita. Ja koko ajan, kun olet negatiivisessa tunnetilassa, niin yrität kaikin voimin purjehtia vastavirtaan. Ja lopulta virta on jo niin voimakas, että et enää jaksa taistella,ja luovutat, päästät irti airoistasi. Ja samalla hetkellä veneesi kääntyykin myötävirtaan,ja alat suorastaan syöksyä kohti todellisia toiveitasi, sillä virtauksen voima on jo vastustamaton.

Tämä esimerkki kuvaa sitä, kuinka turhaa kärsimys elämässä on. Voimme toki nauttia äärikokemuksista ja draamasta, eli jos koemme paljon negatiivista, niin positiivinen tuntuu suhteessa ihanammalta. Mutta voimme valita myös paljon helpomman polun,ja se polku on kulkemista resonanssissa ja harmoniassa oman korkeamman minämme kanssa, jokaista kokemaamme ongelmaa vain hyödyllisenä opasteena arvostaen.

Negatiivista tunnetta tuntiessasi vastustat siis täysin poikkeuksetta aina vain omia toiveitasi. Ja mitä enemmän olet tietoisesti harjoitellut korkeassa tunnetilassa pysymistä, niin sitä herkemmin tunnet sen, jos et jonakin hetkenä kuljekaan toiveidesi suuntaan. Et siis ole enää turtunut tuntemaan negatiivisia tunteita. Ja siksi tietoisen luojan polulta ei ole paluuta "tavalliseen elämään", siihen "ei kurjuutta kummempaan".

Eli onnellisuus on hetkessä elämisen harmoniaa. Sitä, että vastaanotat joka hetki jotain, mikä tekee sinut onnelliseksi. Mutta et siis yritä kiirehtiä oikotietä kohti "suuria päämääriäsi", vaan luotat siihen, että korkeampi sinussa tietää aina tarkalleen, milloin, miten, ja kenen toimesta suuri unelmasi toteutuu.

Jos siis löydät itsesi joskus tilanteesta, jossa "innostuit vähän liikaa", ja toivoit kovasti jotakin, mutta lähes varmana pitämäsi toive, tai ratkaisu ongelmaan, ei toteutunutkaan, niin "kirvelevä" pettymyksen tunteesi johtuu siitä, että olit kärsimätön, ja olitkin siis vain toiveikkuuden, et tiedon tunnetilassa. Tällaisissa tilanteissa helpoin polkusi on vain pyyhkiä pettymys mielestäsi, ja jatkaa tyynenä eteenpäin, sillä pettymyksen tunteesi voimakkuus kertoo siitä, että olet jo hyvin lähellä todellista toivettasi.

Jos olet kokenut elämässäsi paljon epäonnistumisia ja pettymyksiä, niin olet jo ehkä luonut vahvan negatiivisen uskomuksen siitä, että et voi onnistua MISSÄÄN sinulle tärkeässä asiassa, ja tällöin sinusta tuntuu joskus siltä, kuin sabotoisit itse itseäsi, eli vihaisit ja rankaisisit itseäsi. Mutta et ole tämänkään uskomuksen vanki, vaan voit vain tietoisesti jättää tuollaiset ajatukset omaan arvoonsa. Ja pitkällisen itsesabotoinnin hyöty on siinä, että jokainen pettymyksesi on kasvattanut "korkean taajuuden pääomasi" todella valtavaksi, eli olet auttanut universumia suunnattomasti laajentumaan. Eli voit olla varma, että myös onnen ja täyttymyksen tunteesi tulevat olemaan samassa suhteessa suurenmoisia, kuin miten syviä ovat olleet pettymyksesi, surusi ja toivottomuutesi.

Jos siis olet toistuvasti kokenut epäonnistuneesi vaikkapa ihmissuhteissasi, niin jokainen näennäinen epäonnistumisesi on luonut ja jalostanut samalla ihmissuhdetta, jossa tulet kokemaan suurta riemua, yhteenkuuluvuutta, vapautta ja harmoniaa. Ne ihmiset, joihin olet pettynyt, eivät koskaan ole syyllisiä pettymykseesi, sillä sinä itse olet tehnyt heistä juuri sellaisia, kuin miten olet heidät kokenut, eli olet itse odottanut pettyväsi heihin. Mutta jos arvostat noita entisiä kumppaneitasi, arvostat sitä, että juuri he ovat auttaneet sinua muovaamaan itsellesi unelmiesi ihmissuhdetta - niin silloin myös tuo unelmiesi suhde mahdollistuu. Ja joskus koet tuon unelmiesi suhteen myös entisen kumppanisi kanssa, katsot häntä vain nyt korkeamman minäsi silmin, ja siksi näet "toiveidesi luomuksen hänestä", et siis sitä versiota, mihin olit aiemmin pettynyt.

Tai jos olet tehnyt elämässäsi paljon työtä, saavuttaaksesi rikkautta, ja sen myötä vapautta elämääsi, mutta rahatilanteesi tuntuu vain huononevan, niin muista, että aina kun olet toivonut rahaa, olet samalla myös luonut sitä, et vain ole sallinut noita rikkauksia vielä itsellesi. Raha on aina vain energiaa, jota joko sallit, tai et salli itsllesi. Jos raadat negatiivisessa tunnetilassa, niin saat suhteessa paljon vähemmän rahaa, kuin unelmoimalla rahasta ja vapaudesta korkeassa tunnetilassa, ja seuraamalla inspiraatioitasi.

Tai jos olet unelmoinut saavasi aikaan jotain merkittävää, täyttäväsi tavalla tai toisella "elämäntehtäväsi", mutta olet kerta toisensa jälkeen tullut muiden ihmisten taholta torjutuksi, ja olet joutunut hautaamaan sellaisiakin ideoita, jotka tuntuivat sinusta aivan mahtavilta - niin jokainen kokemasi pettymys ja torjutuksi tuleminen on luonut aina tulevaisuuteesi tilanteen, jossa sinua kunnioitetaan suuresti, ja ideoitasi pidetään suunnattoman arvokkaina.

Älä siis KOSKAAN ajattele, että elämäsi on mennyt hukkaan, sillä mikään, mitä koemme, ei ikinä ole turhaa. Mutta voit siis kärsimyksen sijasta valita joka hetki myös ilon ja onnellisuuden, ja kun tunnet onnellisuutta, mistä tahansa syystä, niin "velatkin ovat saatavia", siis myös ihan konkreettisesti!

Suuret unelmasi toteutuvat aina juuri sillä hetkellä, kun kaikkein vähiten osaat sitä odottaa - hetkellä, jolloin koet onnellisuutta ja harmoniaa siitä huolimatta, että suuri unelmasi ei ole vielä toteutunut. Sillä olemme ikuisesti kulkemassa kohti toiveitamme, elämämme ei tule koskaan valmiiksi - onnellisuus on aina vain hieman valmiimmaksi tulemista.

Nauti siis matkastasi, joka itsessään on täyttymys, ilo ja onni.

19.2.2020

Tavoittelemasi ratkaisut, vastaukset ja onnistumiset ovat vain tekosyitä sille, että saat kokea seikkailun, joka johtaa niitä kohti

Negatiivisessa tunnetilassa ollessasi sinua raivostuttaa kuunnella, kun joku korkeassa tunnetilassa oleva vakuuttaa sinun olevan "ikuisella matkalla", ja että korkeampi minäsi vain ikään kuin huijaa sinua kulkemaan loputtomasti eteen päin, inspiroimalla sinua unelmilla ja tavoitteilla. Eli olet kuin hamsteri juoksupyörässä, toiveikkaana menossa jonnekin, mutta todellisuudessa "kierrät kehää".

Tietoisena luojana et kuitenkaan vain pyöri turhautuneena ja toiveikkaana ympyrää, ilman tarkoitusta, vaan kaikki kokemuksesi laajentavat koko ajan universumia. Ja jos tunnetilasi on korkea, niin myös nautit luomistyöstäsi, eli iloitset elämästä. Etsit siis kyllä vastauksia ja ratkaisuja kysymyksiisi ja ongelmiisi, mutta elämäsi todellinen tarkoitus on se ilo, jonka koet aina silloin, kun olet kulkemassa OIKEAAN SUUNTAAN, eli toivettasi kohti. Kuvittelet kyllä, että todellinen tavoitteesi on tuo unelmasi, ja että vasta unelmasi tavoitettuasi koet "todellista onnea", mutta tämä on siis matalan tunnetaajuutesi luoma harha. Sillä jos koet onnellisuutta siitä huolimatta, että et vielä ole tavoitettasi saavuttanut, niin silloin voit myös saavuttaa tavoitteesi.

Eli "kun ajatus ja tunne ovat yhtä", eli "tiedät unelmasi voivan olla totta", niin se myös on totta. Jopa usko on siis tietoa hieman alempi taajuustila. Kun tiedät, että joku asia on olemassa (kuten nykyinen ns. todellisuutesi, jonka jo havaitset), niin silloin se ON olemassa. Tämä sama tieto oli myös alkuperäisessä Jeesuksen opissa, ja se on kaikkien muidenkin uskontojen perusta, mutta esim. kristinuskosta tuo tieto poistettiin (Tuomaan evankeliumi), koska se olisi ollut ristiriidassa "jumalopin" kanssa. Eli kristityt eivät ole tienneet olevansa korkeamman ulottuvuus, koska heille on vuosisatoja vakuutettu, että tuo korkein on heistä itsestään erillään oleva hahmo, "jumala". Ja sama erillisyysharha on myös muissa uskonnoissa, joissa on yksi, ihmistä korkeampi, jumalhahmo. Monijumalisissa uskonnoissa taas jumaluudet ovat usein selkeämmin vain "hengen ilmentymiä", vaikka toki matalissa tunnetiloissa olevat, polyteististen uskontojenkin kannattajat, "uhraavat jumalilleen", koska pelkäävät, ja uskovat itse olevana vajavaisia. Uhraamisen alkuperäinen tarkoitus on kuitenkin ollut oman uskon vahvistaminen, eli tunnetaajuuden kohottaminen tiedon, eli manifestaation korkeimpaan taajuuteen.

Keskity siis aina vain iloitsemaan nykyhetkestä, täysin riippumatta siitä kuvitteellisesta todellisuudesta, jonka juuri tällä hetkellä uskot olevan "totta", koska havaitset sen aisteillasi. Sillä todellinen nykyhetki, ja todellinen todellisuus, on aivan toisenlainen, toiveidesi ja unelmiesi luoma todellisuus, et vain vielä tunnetasolla tiedä, että se on jo olemassa, jolloin et voi havaita sitä.

Myös meditaatiossa saamasi vastaukset ja ratkaisut saattavat olla niin korkealla taajuudella, että et meditoinnista huolimatta niitä tavoita. Vaikka ulottuvillasi on siis ihan joka hetki valtavasti vastauksia kysymyksiisi. Mutta jos uskot siihen, että kaikki ratkaisut ovat teoriassa ulottuvillasi JUURI NYT, eli ainoastaan sinä itse olet "matalamman taajuuden kanavalla", eli korkeamman minäsi on johdatettava sinua hieman mutkikkaamman polun kautta - kuin vaivihkaa - kohti unelmiasi,niin lopulta saavutat myös sen kaikkein suurimman unelmasi, mutta et niin, että se tuntuisi enää "suurelta", vaan niin, että se tuntuu "seuraavalta, loogiselta askeleelta". Eli saavuttaessamme suuria unelmiamme olemme lopulta jo niin valmiita vastaanottamaan ne, että emme enää niiden toteutuessa koe valtavaa ihmetystä ja haltioitumista, sillä meissä oli jo valmiiksi sisäinen tieto unelmiemme olemassaolosta, eli omasta tunnetaajuustason valmiudestamme vastaanottaa ne.

Sinun oman värähtelytaajuutesi on siis vain sopeuduttava resonanssiin sen todellisuuden kanssa, jonka itse olet jo luonut. Ja kun et keskity vastustamaan jatkuvaa liikettäsi kohti omia toiveitasi, niin voit koko ajan hyvin, ja koet onnellisuutta ja iloa, koska siis kuljet myötävirtaan, etkä taistele unelmasi kypsymistä ja avautumista vastaan.

Matalammalla tunnetaajuudella olevia ihmisiä kyllä "häiritsee" se, että sinun taajuutesi on korkeampi, mutta jos sinä et anna "heidän häiriintymisensä häiritä sinua"(et salli oman tunnetilasi laskea), niin hekään eivät enää kiinnitä huomiota sinun korkeampaan tietoisuustasoosi. Ja tämä johtuu siis siitä, että vain samalla tunnetaajuudella olevat ihmiset voivat "ärsyttää toisiaan". Korkeampi tunnetaajuutesi dominoi kuitenkin aina, eli matalammalla tunnetaajuudella olevan ihmisen on pakko resonoida sinun korkeamman taajuutesi kanssa, koska hänenkin perusolemuksensa on korkea taajuus. Jos hän kieltäytyy tästä, niin hän ei voi olla sinun kanssasi missään tekemisissä. Tästä syystä esim. jumaluskovaiset ihmiset,jotka pitävät kiinni omasta tavastaan uskoa tuohon "jumalaan", ajautuvat korkeassa tietoisuustasossa olevien ihmisten seuraan, sillä korkein heissä itsessään vetää puoleensa korkealla taajuudella vakaammin olevia ihmisiä. He siis etsivät - vaikkakin tiedostamattaan, johtuen negatiivisesta tunnetilasta ja vastustuksesta - totuutta, vaikka eivät vielä edes tiedä haluavansa löytää sitä! Ja siksi jumaluskoiset suuttuvat, jos joku kertoo heille, että jokainen ihminen on korkean tietoisuuden ulottuvuus, ja että jumalia ei ole olemassa korkeassa tietoisuustasossa. Suuttumus kertoo siis siitä, että he vastustavat omaa, sisäistä totuuttaan.

Ollessasi korkeassa tunnetajuudessa sinä olet kuitenkin täydellisen vapaa, koska sinulla ei ole mitään tarvetta käänyttää muita ihmisiä, vaan nuo muut ihmiset hakeutuvat sinun korkean tietosi äärelle, koska korkein taajuus, eli ehdoton rakkaus, dominoi aina universumissa.

Älä koskaan ajattele, että on olemassa sellaisia olosuhteita, joita et "kestäisi", jos ne osuisivat kohdallesi. Eli älä aktivoi esim. sellaisia uskomuksia, että "en kestäisi jos oma lapseni kuolisi", tai "en kestäisi, jos tärkein ihminen elämässäni pettäisi minua", tai "en kestäisi, jos menettäisin kotini", "en kestäisi, jos joutuisin pahaan onnettomuuteen". Sillä jos aktivoit tällaisia uskomuksia mielessäsi, niin aktivoit samalla pelkojasi, ja pelkosi voivat toteutua. Älä kuitenkaan myöskään "pelkää pelkoasi", äläkä siten mahdollista "itseaiheutettua kauheaa kohtaloasi", vaan keskity vain tietoisesti positiivisiin asioihin. Usko, että kaikki on hyvin, ja että elämä kantaa aina, tapahtui mitä tahansa.

Esimerkiksi kaikki sairaudet ovat vain itse luomiamme tekosyitä sille, että haluamme levätä, tai että haluamme "yleisesti hyväksytyn luvan kuolla fyysisesti", eli vapautua negatiivisista tunteista, ja siis myös ehdollisesta rakkaudestamme läheisiämme kohtaan. Sillä ehdoton rakkaushan ei koskaan katoa mihinkään fyysisessä kuolemassa! Hengen ja tietoisuuden kuolemaa ei koskaan tapahdu.

Eli teoriassa kuka tahansa meistä voisi milloin tahansa kuolla fyysisesti, jos hän itse haluaisi kuolla, ja myös sallisi kuoleman itselleen. Mutta vain hyvin pieni osa ihmiskunnasta kykenee tietoisesti pysymään niin korkealla tunnetaajuudella, että kykenee kuolemaan, ja palaamaan takaisin elämään, itse niin päättämällä. Meditaation mestarit ja joogit kykenevät joskus tähän, ja sen lisäksi vain vähän aikaa sitten maailmaan saapuneet, vielä hyvin korkeassa taajuustilassa olevat pienet vauvat, ja useimmat kasvit ja eläimet (esim. jäniksenpojat usein kuolevat, jos ne menettävät emonsa, ja joutuvat vaikkapa ihmisen kanssa tekemisiin). Mutta joskus myös isommat lapset, ja myös aikuiset, kuolevat "ilman lääketieteellistä syytä", ja tämän kuoleman he ovat usein päättäneet jo ennen syntymäänsä maan päälle. Sillä ns. selittämätön, "pyhä" kuolema, on aina todella suuri lahja kuolleen läheisille, sillä oikein oivallettuna se vapauttaa läheiset heidän omasta kuolemanpelostaan. Ja tämä johtuu siitä, että edes näennäisiä "syyllisiä" tällaiseen kuolemaan on hyvin vaikea edes yrittää löytää, eli tällaista kuolemaa on helppo "juhlia", sen puhtaan ehdottomuuden vuoksi.

Kenenkään ihmisen fyysinen kuolema ei ole koskaan kenenkään toisen ihmisen "syy", vaan jokainen kuolema on aina itsemurha.

Vetovoiman laki on täysin ehdoton, kuin painovoima, mutta sinulla ei ole mitään syytä pelätä sen ehdottomuutta, koska SINÄ itse hallitset tuota voimaa, hallitsemalla omia ajatuksiasi, ja niiden myötä tunteitasi. Ja iloitsemalla ehdoitta elämästäsi, hallitset siis myös omaa elämääsi.

15.2.2020

Et ole syntynyt uhrautumaan, etkä palvelemaan muita, vaan iloitsemaan elämästä

On hyvin tavallista, että henkisistä asioista kiinnostuneet ihmiset kokevat voimakasta kutsumusta auttaa muita ihmisiä, ikään kuin heidät olisi "määrätty" syntymään maan päälle tiettyyn auttamistehtävään. On totta, että sellaiset ihmiset, jotka ovat jo edellisten elämiensä aikana tunteneet totuuden universumin laista, syntyvät ikään kuin valmiina kertomaan siitä myös muille. Mutta on tärkeää huomata, että kyse ei silti ole "karmasta" eikä kohtalosta, joka ikään kuin pakottaisi meidät kärsimään mahdollisimman paljon, jotta sen myötä jalostuisimme auttajiksi. Vaan me olemme aina ja joka hetki vapaita valitsemaan oman polkumme, ja pyrkimään kohti iloa, ei siis kohti uhrautumista ja velvollisuuksia.

On siis tärkeää erottaa toisaalta valmiit uskomukset "ennaltamäärätystä kohtalosta", ja toisaalta täydellinen luomisen vapaus toisistaan. Nuo uskomukset ovat usein niin voimakkaita, että myös universumin lain tiedostava ihminen voi ajoittain epäillä vapauttaan todella vain nauttia elämästä, muiden puolesta uhrautumisen, ja vääjäämättömän kutsumuksen sijaan. "Auttamistehtävään syntyminen" yleisenä, sielumme toiveena, ei siis vaadi kärsimystä, mutta saatamme itse uskoa, että se vaatii, jolloin näin myös tapahtuu.

Jos olet syntynyt auttajaksi ja "valonkantajaksi", niin sinun täytyy kyllä kokea itse ne asiat, joista muille ihmisille kerrot, mutta muista, että sinua ei silti ole MÄÄRÄTTY palvelemaan muita, kärsimällä itse. Mikään sinun ulkopuolellasi oleva voima ei siis määrää sinun kohtaloasi. Jos olet kokenut elämässäsi paljon näennäisiä vastoinkäymisiä, niin älä alistu ajattelemaan, että "kärsimyksen kruunu" pysyy päässäsi, ja että sen kantaminen olisi jollain tapaa ylevää ja arvokasta. Muista, että jos olet itse luonut itsellesi uskomuksen uhrautumisen tärkeydestä, niin voit itse myös vapautua tästä negatiiivisesta uskomuksestasi.

Eli erota aina toisistaan kaksi asiaa: 1.Toisaalta se, että tähänastinen polkusi on kenties ollut haasteellinen, ja että olet jo oppinut katsomaan vastoinkäymisiä suurina lahjoina, eli näet kirkkaasti niiden luomat positiiviset asiat, etkä jää enää tuijottamaan menneisyydessä kokemiasi kärsimyksiä. 2. Ja toisaalta taas VÄÄRÄ uskomuksesi siitä, että koska olet kokenut paljon haasteita, ja laajentunut niiden seurauksena voimakkaasti, niin sinun täytyisi edelleen kokea paljon haasteita, eli että panokset vain kovenevat koko ajan, ja kärsimyksesi syvenee, kunnes lopulta vapaudut siitä fyysisessä kuolemassa.

Jälkimmäinen on siis vain oman mielesi luoma selitys sille, miksi olet kärsinyt niin paljon elämässäsi, eikä se ole totta! Et ole syntynyt maan päälle kärsimään, vaan voit joka hetki valita myös helpomman polun. Voimakas kohtalonomaisuuden tunteesi johtuu vain siitä, että KOSKA olet luonut suunnattoman paljon toiveita kokemuksillasi, niin korkeampi minäsi kutsuu sinua jo niin voimakkaasti niitä kohti, että korkeamman olemuspuolesi värähtely on hyvin nopeaa, ja kun sitten tunnet negatiivisia tunteita, niin ne tuntuvat koko ajan vain voimakkaammilta siksi, että vauhtisi on niin huima, ja pienetkin "ohjausvirheet" saavat sinut syöksymään todella rajusti pois polultasi. Ja tästä syntyy harhakuva siitä, että henkisenä auttajana sinun olisi pakko vain kärsiä jatkuvasti, ikään kuin muiden puolesta.

Mutta et siis voi auttaa muita tieltä suistuneita, suistumalla itse heidän perässään. Voit auttaa muita vain näyttämällä omalla esimerkilläsi, kuinka tiellä voi pysyä, voimakkaista toiveista, eli kovasta vauhdista huolimatta!

Erilaiset kärsimys- ja askeesimyytit, esim. meidän kaikkien tuntema kristinuskon tarina Jeesuksesta "syntien sovittajana", ovat kuin huomaamattamme luoneet mieliimme negatiivisen uskomuksen kärsimyksen arvokkuudesta, ja tätä uskomusta kantavat taakkanaan hyvin monet henkisen työn tekijät, ja muut auttamistyössä toimivat ihmiset. Mikä on johtanut tilanteeseen, jossa moni auttaja itse uupuu, koska on todellisuudessa paljon useammin empatian ja turhautumisen, ja jopa katkeruuden ja vihan tunnetilassa, kuin myötätunnon ja rakkauden. Ja ehdoton rakkaus edellyttää aina sitä, että auttaja rakastaa myös omaa itseään ehdoitta, ja sallii myös itselleen todellisia toiveitaan, eikä siis uhraudu muiden ihmisten puolesta. "Et voi auttaa sairasta sairastumalla itse".

Eli muista aina, että empatia, sääli ja uhrautumisen tunne ovat paljon matalampia tunnetiloja, kuin puhdas myötätunto. Eli et voi auttaa ketään, jos tunnet sääliä häntä kohtaan. Ja muista myös, että sääliessäsi vedät puoleesi sääliä etsiviä, ja usein hyvin negatiivisisssa tunnetiloissa olevia ihmisiä, jotka vaativat sinuakin laskeutumaan negatiivisiin tunnetiloihin, koska heidän pahaa oloaan vain pahentaa se, että he havaitsevat sinun olevan usein heitä korkeammassa tunnetaajuudessa. Jos olet havainnut tällaisen ilmiön, niin arvosta havaintoasi tienviittana: Jos tunnet tarvetta tuntea empatiaa ja uhrautua, ja jos nuo ihmiset saavat sinut ärsyyntymään, niin suuntasi on väärä!

Eli ajatus "ympärilläni pyörii niin paljon apua kaipaavia, epätoivoisia, ja mieleltään järkkyneitä ihmisiä, että minun on kai pakko uhrautua heidän auttajakseen" johtaa sinut harhaan, ellet tunne puhdasta iloa ajatellessasi auttamistehtävää. Esimerkiksi psykologit, psykiatrit, lääkärit, ja monet sosiaalialalla toimivat ihmiset, kärsivät hyvin usein itse mielenterveysongelmista juuri siksi, että he kuuntelevat jatkuvasti negatiivisissa tunnetiloissa olevien potilaidensa ja asiakkaidensa kärsimystarinoita. Mitään menneisyydessä tapahtuneita negatiivisia asioita ei pitäisi KOSKAAN aktivoida, vaan pyrkiä vain pysymään juuri nyt korkeassa tunnetilassa, jolloin on mahdollisuus katsoa menneisyydessä koettuja negatiivisia asioita positiivisessa valossa, eli nähdä negatiivisen luoma positiivinen. Menneiden kärsimysten kertaaminen ei ole koskaan arvokasta, vaan se on kuin kuopan kaivamista portaiden alapäähän, jos päämääräsi on päinvastaisessa suunnassa, eli portaiden yläpäässä.

Jos siis törmäät jatkuvasti apua etsiviin, "eksyksissä oleviin" ihmisiin, niin se ei ole "mystinen" merkki siitä, että sinun tulisi "pelastaa" heidät kaikki perustamalla jonkinlaisia henkisiä suojasatamia ja hoitokoteja, vaan nuo ihmiset muistuttavat sinua siitä, että kaikkein tärkein tehtäväsi on säilyttää oma sisäinen valosi, jotta voit auttaa myös noita muita ihmisiä löytämään oman sisäisen valonsa. Sillä jokaisella ihmisellä on oma korkeampi minänsä, joka jatkuvasti kutsuu heitä korkeampiin tunnetiloihin, ja jos he eivät noudata oman korkeimpansa kutsua, niin sinäkään et voi heitä säälimällä auttaa. Jos yrität, niin koet vain heidän vihansa, jolloin omakin tunnetilasi laskee, sillä negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen kokee vihaa empatiaa tuntevia kohtaan, sillä viha on korkeampi tunne, kuin täydellisen voimattomuuden ja arvottomuuden tunteet. Voit kyllä perustaa "henkisen hoitokodin", mutta vain, jos puhdas ilosi johdattaa sinua tekemään niin, eli seuraat kutsumuksessasi omaa toivettasi, omaa parastasi.

Voit siis auttaa muita vain toteuttamalla omia, todellisia toiveitasi, eli pysymällä ilon ja aidon rakkauden taajuudella, ja rakastamalla myös itse itseäsi. Sinua ei siis ohjaa kukaan hyväksymään sellaista kutsumusta, jota et itse halua seurata. Jos tiedät esim. kaipaavasi vapautta, vaurautta ja jännittäviä uusia kokemuksia matkailemalla ympäri maailmaa, mutta vedät puoleesi ihmisiä, jotka tarjoavat sinulle rahallisesti niukkaa elämää muiden ihmisten palvelijana, niin pyri kohottamaan tunnetilaasi, jotta näet selkämmin omat, todelliset toiveesi. Sinulla on siis vapaus valita myös askeettisempi, ja kenties sisäisesti rikas elämä, jos sellaista todella toivot, mutta muista, että et voi auttaa ketään muita, jos itse tunnet katkeruutta uhrautumisesi seurauksena. Ja muista myös, että universumilla äärettömässä viisaudessaan on aina nerokkaat keinot YHDISTÄÄ toiveitasi, eli universumi löytää kyllä tavan yhdistää vaikkapa jännittävät seikkailut ja iloa tuottava auttamistyö, sinun ei siis tarvitse - eikä pidä - käytännön asioista huolehtia.

On myös hyvin tavallista, että köyhien ja rajallisuutta kokevien ihmisten auttajat katkeroituvat, ja tuntevat todellisuudessa myös vihaa autettaviaan kohtaan. Sillä esim. kristinuskon nykyversio perustuu erillisyysharhaan, eli siihen, että kärsivät ihmiset olisivat uhreja, jotka eivät itse pysty auttamaan itseään. Ja että "jumala" olisi jonkinlainen ylhäinen täydellisyys, joka kyllä rakastaa ihmisiä, mutta että häneltä pitää nöyränä ja "syntisenä" anella apua. Todellisuudessa tällaista "jumalaa" ei ole olemassa, vaan me olemme itse tuo korkein, "synti" on vain olemista erossa rakkauden tunnetilasta, eli korkeimmasta itsessämme, ja että me laajennamme kokemuksillamme koko ajan tuota korkeinta itsessämme. Ja kaikki toiveemme toteutuvat, jos vain itse sallimme ne itsellemme.

Mitä enemmän harjoittelet tietoista luomista, niin sitä korkeampi on oma värähtelytaajuutesi, ja sitä enemmän koet myös korkeissa tunnetiloissa ollessasi näennäisiä vastoinkäymisiä. Ja tämä johtuu siitä, että kun olet hyvin lähellä todellisia toveitasi, niin sellaiset asiat, jotka eivät enää sovi uuteen elämääsi, karsiutuvat väistämättä pois, ja universumi siis "kysyy" negatiivisilla kokemuksilla, haluatko jatkaa entistä, vai haluatko ottaa vastaan jo luomasi uuden elämän. Eli jos sinulla on vaikkapa elämänkumppani, joka ei pysy laajentumisesi tahdissa, eli hän ei salli itselleen omia toiveitaan, niin hän etääntyy sinusta väistämättä sitä nopeammin, mitä ENEMMÄN pyrit häntä tietoisesti ja ehdottomasti rakastamaan. Vaikka tämä saattaa kuulosta sinusta julmalta, niin se on täysin looginen prosessi: Ehdoton rakkautesi siis mahdollistaa todelliset toiveesi, ja jos kumppanisi tunnetaajuus on paljon matalampi, kuin sinun, niin hän ei enää voi olla seurassasi, vetovoiman laki tekee sen mahdottomaksi. Ja hän kokee negatiiviset tunteensa entistä paljon voimakkaampina, koska intuitiivisesti hän havaitsee sinun valosi ja tietää, että myös hänen tulisi pyrkiä omaa sisäistä valoaan kohti. Jos tällaisessa tilanteessa erehdyt tuntemaan sääliä ja empatiaa kumppaniasi kohtaan, niin pysytte kyllä yhdessä, koska laskeudut hänen tasolleen, mutta samalla kärsit itse, koska kiellät itseltäsi omat toiveesi. Ja muista, että saatat myös itse olla tuo "jarruttava osapuoli", ja tuntea vihaa vapautta kaipaavaa puolisoasi kohtaan.

Kaipaus ja melankolia ovat siis nekin aina negatiivisia tunteita, ja ne aikaansaavat lopulta vain turhaa kärsimystä, samoin kuin parisuhdeongelmissa koetut syyllisyyden- ja katkeruudentunteetkin. Ja kaikki nämä negatiiviset tunteet estävät etenemisesi kohti toiveitasi, koska ne pakottavat sinut jäämään kiinni mataliin tunnetaajuuksiin.

Se, että "ehdollinen rakkaus satuttaa" on siis tärkeää ja tarkoituksellista, sillä kipusi näyttää sinulle oikean suunnan: Vältä kipua, aina.

Ehdollinen rakkaus on aina väärä suunta, mutta ehdoton rakkautesi johdattaa sinut poikkeuksetta iloon ja täyttymykseen.

14.2.2020

Muut ihmiset ovat seurassasi juuri sellaisia, kuin millaisina sinä itse heidät näet

Omat odotuksesi ja uskomuksesi muista ihmisistä toteutuvat aina, koska universumissa vallitsee vetovoiman laki. Toiset ihmiset ovat siis aina sinun omien tunteidesi ja ajatustesi peilejä, sinun omia luomuksiasi. Jos olet tästä asiasta eri mieltä, niin et ole täysin rehellinen sen suhteen, millaisia tunteita todella tunnet muita ihmisiä kohtaan.

Moni meistä on esimerkiksi rakastavinaan kumppaniaan ehdoitta, ja hyväksyvinään hänet siis juuri sellaisena, kuin millainen hän on, mutta todellisuudessa haluammekin muuttaa kumppanimme ominaisuuksia,käytöstä ja ajatuksia toisenlaisiksi. Ja juuri tästä syystä niin monessa parisuhteessa koetaan uskottomuutta, riitaa, kaunaa, pelkoa ja väkivaltaa: Puolisot eivät rakasta toisiaan ehdoitta, vaan ehdollisesti, yrittämällä omistaa toisensa, hallita toinen toisiaan, ja muuttaa toisen ihmisen mieleisekseen. Ja yrittäminen tapahtuu aina negatiivisessa tunnetilassa.

Rakkaudettomuus siis toteuttaa aina itse itseään. Vedät puoleesi muissa ihmisissä juuri niitä ominaisuuksia, joita odotat itse kokevasi. Ja jos sinulla on vaikkapa negatiivisia tunnemuistoja omista vanhemmistasi, etkä ole tuntenut ehdotonta rakkautta vanhempiasi kohtaan, etkä siten puhdistanut negatiivisia tunnemuistojasi, niin kohtaat elämässäsi jatkuvasti ihmisiä, jotka muistuttavat noita sinulle tärkeitä ihmisiä, siis ennen muuta negatiivisilta ominaisuuksiltaan - ja suhteessa sinuun, sinun seurassasi.

Jos sinulla on ollut henkisesti tai fyysisesti poissaoleva, usein ärtynyt ja kriittinen, päihteitä käyttänyt vanhempi, niin löydät puolison, joka ilmentää juuri noita samoja ominaisuuksia, koska negatiiviset tunnemuistosi saavat sinut odottamaan ja olettamaan, että hän tekee juuri niin. Jos sinulla on ollut hyvin hallitseva ja kontrolloiva vanhempi, tai mieleltään epävakaa ja epäluotettava vanhempi, niin nämäkin odotuksesi toteutuvat ihmissuhteissasi myöhemmin. Ja tämä siis johtuu siitä, että sinä itse pelkäät ja uskot näkeväsi näitä ominaisuuksia muissa ihmisissä, jolloin pelkosi ja uskomuksesi myös toteutuvat.

Sinun ei silti tule yrittää olla täydellinen, ja "puhdas" kaikista negatiivisista tunnemuistoistasi, eli sinun ei tule SYYLLISTÄÄ itseäsi, jos ympärilläsi on paljon ns. vaikeita ihmisiä, vaikka he ovatkin omia luomuksiasi. Sillä myös syyllisyydentunto on negatiivinen, ja itseään toteuttava tunnetila. Vaan sinun tulee rakastaa täysin ehdoitta myös itseäsi! Eli tärkeintä on, että tiedostat oman luomisvoimasi, ja sen, että universumissa vallitsee aina vain vetovoima, eli et voi koskaan päästä eroon mistään ei-tovotusta, ainoastaan vetää puoleesi toivottua. Sillä jos et tule toimeen yhden ihmisen kanssa, ja kohtaat toisen, niin et tule - suhteen ns. alkuhuuman jälkeen - toimeen myöskään tuon toisen ihmisen kanssa, koska ongelmat eivät siis johdu hänestä, vaan sinusta itsestäsi. Otat siis omat tunnemuistosi ja oman värähtelytaajuutesi aina mukaasi, minne ikinä menetkin. Ja aivan sama ilmiö toimii toisin päin: Myös tuo toinen ihminen pakottaa sinut ilmentämään itsessäsi negatiivisia ominaisuuksia hänen seurassaan, jos hänen asenteensa sinua kohtaan on negatiivinen. Te molemmat siis "saatte toisiltanne aina juuri sitä, mitä itse tilaatte".

Se, että eron jälkeiset parisuhteet (ns. laastarisuhteet) tuntuvat aluksi "unelmien täyttymykseltä", johtuu siitä, että tunnetilasi kohoaa hieman, eron tuottaman pettymyksen ja surun tunteiden jälkeen, tuntiessasi jälleen lohduttavaa rakkautta. Tuo rakkaus on kuitenkin ehdollista, sillä oma tunnemuistosi liittyen parisuhteisiin on edelleen negatiivinen. Ja vaikka vielä suhteen alussa pystyt katsomaan uutta kumppaniasi "korkeamman minäsi silmin", niin heti, kun oma tunnetilasi hieman laskee, ja uusi kumppanisi ei siksi tunnukaan "täydelliseltä", eli hänkään ei vastaa odotuksiasi, niin aktivoitkin aiemmat, negatiiviset tunnemuistosi, ja "laastarisuhteestasi" tulee vielä edellistäkin parisuhdettasi "huonompi". Ellet siis pysty tuntemaan rakkautta myös sitä puolisoa kohtaan, josta erosit.

Jos siis sinulla on ongelmia kenen tahansa toisen ihmisen kanssa, niin älä keskity ongelmallisiin ominaisuuksiin hänessä, vaan katso häntä ikään kuin laajemmasta näkökulmasta, yleisemmin, pyrkien näkemään hänessä positiiviset puolet. Eli katso häntä samalla tavalla korkeamman minäsi silmin, täydellisenä sieluna, kuin millaisena haluaisit itse tulla nähdyksi. Ymmärtäen, että kaikki negatiiviset teot johtuvat aina vain tuntemistamme negatiivisista tunnetiloista. Ja että tämä sama pätee negatiivisiin KOKEMUKSIIMME: Luot itse kaikki kokemuksesi.

Jos sinulla on kanssaihmisestäsi runsaasti negatiivisia tunnemuistoja, niin pyri näkemään hänet vaikkapa pienenä lapsena, jota elämä ei ole vielä katkeroittanut, eikä siten saanut häntä tuntemaan arvottomuutta ja pelkoa. Kaikki vihahan johtuu aina vain pelosta. Näe hänet siis korkeamman poikana tai tyttärenä, kuten näet usein lapset, jotka ovat viattomia, myös heidän tehdessään ns. virheitä. Sinun on usein vain hepompi hyväksyä pienen lapsen tekemät virheet, kuin aikuisen, koska vaadit aikuisilta ihmisiltä paljon enemmän "itsekuria" ja "hyvää käytöstä". Mutta todellisuudessa vaaditkin noita ominaisuuksia itseltäsi, ja jos et hyväksy itseäsi, niin et hyväksy myöskään muita sellaisina, kuin millaisia he ovat.

Voit siis milloin tahansa muutaa toisen ihmisen käytöstä sinua kohtaan, rakastamalla häntä ehdoitta, ja tuntemalla puhdasta myötätuntoa häntä kohtaan. Muut ihmiset ovat aina juuri sellaisia, kun millaisina heidät itse näet. Ja siksi sellaiset ihmiset, joita "et voi sietää", ilmentävät seurassasi juuri niitä ominaisuuksia, joita et voi sietää OMASSA ITSESSÄSI!

Olet ehkä joskus joutunut tilanteesen, jossa sinulla on kova tarve puhua pahaa jostain ihmisestä muille, mutta mitä enemmän sinä yrität löytää tuosta ihmisestä negatiivisia ominaisuuksa, niin sitä enemmän nuo muut alkavatkin puolustaa sitä ihmistä, jota sinä haukut. Eli todellisudessa nuo muut ihmiset näkevätkin tuolla hetkellä SINUSSA juuri niitä negatiivisia ominaisuuksia, kuin mitä sinä näet siinä ihmisessä, josta et pidä. Toisaalta olet ehkä myös kokenut tilanteen, jossa "katkerat ihmiset löytävät toisensa", ja silloin haukutte yhdessä jotain kolmatta henkilöä. Vedätte siis toisianne puolenne, koska olette samalla, negatiivisella tunnetaajuudella. Mutta tällaiset, negatiivisiin tunteisiin perustuvat liittoutumat, ovat myös itseään toteuttavia, eli koska negatiiviset tunteet aikaansaavat aina negatiivisia tapahtumaketjuja, niin paitsi, että te molemmat tunnette ennen pitkää sisimmässänne "tyhjää tunnetta", koska olette haukkuneet tuota kolmatta, jota teidän tulisi rakasaa kaltaisenanne - niin te alatte pian haukkua myös toisianne. Koska negatiiviset tunteet ovat lähtöisin teistä itsestänne - se kolmas osapuoli on vain tekosyy sille, että ette pidä itsestänne, ja aiheutatte kärsimystä itsellenne.

Voimattomuuden- ja arvottomuudentunteet saavat siis tuollaisessa tilanteessa aluksi "koston ja katkeruuden tuntumaan suloiselta", koska kosto ja katkeruus ovat korkeampia tunteita, kuin arvottomuus. Mutta kun olet päässyt kohoamaan arvottomuudentunteestasi katkeruuden tunnetilaan, niin ellet pysty kohottamaan tunnetilaasi turhautumisen kautta toivoon ja myötätuntoon, eli jäät "kiinni vihaasi", niin oma katkeruutesi kääntyykin sinua itseäsi vastaan. Ja tästä syystä parisuhdetta ei pitäisi koskaan lopettaa siksi, koska se on mielestäsi "huono ja kelvoton", sillä otat oman negatiivisen tunnetilasi ja negatiiviset uskomuksesi aina mukaasi, ja seuraava parisuhteesi tulee olemaan vielä edellistäkin huonompi ja kelvottomampi. Jos siis haluat eron jälkeen löytää paremman ja toimivamman parisuhteen, niin sinun tulee kyetä rakastamaan edellistä puolisoasi täysin ilman mitään ehtoja, eli näkemään negatiivisten kokemustesi luoman positiivisen, ja oltava tietoisesti ajattelematta MITÄÄN negatiivista, mitä olet parisuhteessasi kokenut. Jos et vielä pysty tähän, niin älä solmi uutta parisuhdetta ennen, kuin negatiiviset tunnemuistosi deaktivoituvat siinä määrin, että pystyt katsomaan entistä puolisoasi korkeamman minäsi silmin, ymmärtämään hänen käytöstään, omaa osallisuuttasi tuohon käytökseen, ja tuntemaan myötätuntoa häntä, ja myös itseäsi kohtaan.

Epäilys, ennakkoluulot, torjunta, pessimismi, inho, tyytymättömyys, ylenkatse ja turhautuminen, joita itse toista ihmistä kohtaan tunnet, toteutuvat siis aina, ja saavat sinut vetämään puoleesi toistuvasti sellaisia ihmisiä, joita kohtaan tunnet noita samoja tunteita. Vapaudut tästä negatiivisesta noidankehästä vasta sitten, kun muutat omia asenteitasi, ja alat nähdä kanssaihmisesi optimistisesti, ihaillen, ja heidän positiivisia puoliaan arvostaen. Mikä siis edellyttää ennen muuta sitä, että ihailet ja arvostat omaa itseäsi, täydellisenä, mittaamattoman arvokkaana sieluna.

Ja oli toinen ihminen tehnyt MITÄ TAHANSA ns. väärää sinua kohtaan, niin kun et kohdista enää huomiotasi tuohon väärään tekoon, eli annat sen anteeksi, niin vapautat tuon toisen ihmisen ilmentämään sinua kohtaan positiivisia puolia itsessään.

Eli jos vaadit rangaistusta toiselle ihmiselle, niin rankaiset todellisuudessa itseäsi. Anteeksianto on siis aina oman itsesi vapauttamista rakastamaan, sinulle pahaa tehneet ihmiset ja heidän tekonsa ovat epäolennaisia, vaikka kuinka haluaisit pitää kiinni vihastasi, ja etsiä sille oikeutusta.

Olet itse vetänyt puoleesi tuota pahaa tekoa, ja itse voit siitä myös vapautua. Et ole SYYLLINEN kärsimyksiisi, mutta syyllinen ei ole myöskään tuo "pahantekijä", vaan kyse on vain ja ainoastaan vetovoimasta: Samalla taajuudella olevat ihmiset vetävät toisiaan puoleensa, ja pahoista teoista kärsii aina kaikkein eniten tekijä itse.

Jos siis kykenet näkemään kenet tahansa ihmisen, riippumatta hänen toistaan, positiivisessa valossa, niin hyödytät aina poikkeuksetta itseäsi, sillä kun rakastat ehdoitta, niin "pakotat" myös tuon toisen ihmisen tuntemaan rakkautta sinua kohtaan. Sillä tuo toien ihminen siis heijastaa oman ihailusi ja rakkautesi sinulle takaisin. Eli mitä enemmän rakastat, niin sitä enemmän tulet itse rakastetuksi.

Teet kenet tahansa "vihollisesi" aseettomaksi rakastamalla häntä.

Se, mitä muut ihmiset ajattelevat puolestaan sinusta, on täysin epäolennaista. Älä keskity pelkäämään muiden ihmisten negatiivisia mielipiteitä, ja lakkaat vetämästä heidän negatiivisia ajatuksiaan ja arvosteluaan puoleesi.

Sinun ei kuitenkaan tarvitse yrittää rakastaa toisten ihmisten huonoja puolia väkisin, vaan ainoastaan keskittyä heidän hyviin puoliinsa. Aivan kuten sinun ei tarvitse oppia pitämään ruuasta, josta et pidä, vaan valita vain lautasellesi sellaista ruokaa, josta pidät.

Kaikki kärsimys ja uhrautuminen elämässämme johtuu aina vain siitä, että sinä kärsit, mutta korkeampi minäsi ei kärsi. Eli negatiivinen tunnetilasi johtuu siitä, että sinä tuijotat kärsimystä, kun taas korkeampi minäsi rakastaa itseään, sinua, ja kaikkia muita ehdoitta, ja nauttii elämästä.

Korkeampi minäsi siis näkee sinut aina rakastavana, rakastettuna, vauraana, vapaana, terveenä, taitavana ja innostuneena.

Ja kun tietoisesti pyrit näkemään itsesi korkeamman minäsi silmin, niin kuin taikaiskusta muutut rakastavaksi, rakastetuksi, vauraaksi, vapaaksi, terveeksi, taitavaksi ja innostuneeksi.

Ota siis aina itse vastuu sekä omista teoistasi, että kokemuksistasi, ja olet täydellisen vapaa, oman elämäsi Luoja!

12.2.2020

Suurin ongelmasi on arvokkain aarteesi - katso siis aarrettasi, älä ongelmaasi

Kaikki voimamme on ajatuksissamme. Se, mitä ajattelemme, toteutuu, toivottu ja ei-toivottu. Ja unelmien toteuttamisen tekee helpoksi se tosiasia, että emme voi koskaan tuntea positiivista ja negatiivista tunnetta yhtä aikaa! Tunteemme eivät siis luo, ajatuksemme luovat, mutta tunteemme kertovat aina siitä, mitä juuri nyt itsellemme sallimme. Voimme siis valita joka hetki joko ilon, tai kärsimyksen.

Universumin laki on siis aivan liian yksinkertainen, jotta useimmat maailman ihmiset sen ymmärtäisivät. Ja tämä johtuu siitä, että negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen ei VOI ymmärtää universumin lakia, koska hän ei ole "universumin totuuden taajuudella". Tästä syystä niin monet uskonnolliset saarnaajat ympäri maailmaa muuttuvat näinä päivinä yhä aggressiivisemmiksi, ja saarnaavat "jumalan vihasta", ja "maailmanlopusta". Uskonnolliset ihmiset, jotka ovat pelon tunnetilassa, tuntevat sisäisesti kadottaneensa totuuden, mutta tarraavat uskontoonsa ja "jumalaansa" silti epätoivoisesti, jolloin uskonnon alkuperäinen sanoma ehdottomasta rakkaudesta kääntyykin päinvastaiseksi. Sillä "jumala" on erillisyysharha, ja "vihainen jumala" on vielä kauempana korkeasta tietoisuudesta meissä, eli paradoksaalisti siis "jumalan vihasta" saarnaavat papit "palvovat pahaa". "Saatana" on pelkkä negatiivisen tunnetilan ajatusmanifestaatio, kuten ihmisen ulkopuolinen "jumalakin", mutta näihin kahteen olentoon uskova, pelokas uskovainen, siis todellisuudessa yhdistää tunnetasolla "paholaisen ja jumalan". Ainoita "saatananpalvojia" ovat siis paholaiseen uskovat, ja paholaista pelkäävät ihmiset, eli esim. monet kristityt itse.

Älä siis koskaan tuijota negatiivisia uskomuksiasi, sillä et voi "oppia pois" negatiivisista uskomuksista, voit vain kohdistaa ajatuksesi positiiviseen, ja luoda negatiivisten tilalle siten positiivisia uskomuksia. Eli kaikki voimasi on siinä, että voit joka hetki itse valita sen näkökulman, mistä katsot omaa elämääsi.

Ja ns. korkea tunne ei koskaan ole "korvamerkitty" mahdollistamaan vain tiettyjä toiveitasi, vaan tuntiessasi korkeaa tunnetta mahdollistat mitä tahansa toiveitasi. Kun siis tunnet rakkautta, niin mahdollistat rahan virtaamisen luoksesi. Kun tunnet vaurautta, ja arvostat vaurauttasi, niin mahdollistat rakkauden saapumisen elämääsi. Kun tunnet rakkautta ja vaurautta, niin mahdollistat itsellesi terveyden, sillä sairauskin johtuu aina vain negatiivisista tunnetiloistamme, "harmonian estämisestä". Rakkaus on aina vain tunne, jota itse tunnet. Ja kun tunnet ehdotonta rakkautta, ketä tai mitä tahansa kohtaan, niin mahdollistat myös muiden, samalla tunnetaajuudella olevien ihmisten saapumisen luoksesi.

Pyri siis rakastamaan ehdoitta aina myös negatiivisissa tunnetiloissa olevia kanssaihmisiäsi, mutta jos et aina kykene heitä rakastamaan, niin kohdista ajatuksesi sellaisiin asiohin, joita voit helpommin rakastaa ja arvostaa. Et ole kylmä ja välinpitämätön, jos kieltäydyt säälimästä negatiivisessa tunnetilassa olevaa läheistäsi, sillä voit auttaa häntä vain, jos säilytät oman korkean tunnetilasi. Et siis voi koskaan köyhtyä tarpeeksi, tehdäksesi köyhistä rikkaita. Etkä voi sairastaa koskaan tarpeeksi, parantaaksesi sairaat. Etkä voi itse kärsimällä lopettaa kärsimystä maailmasta, etkä ongelmia kauhistelemalla ja vastustamalla löytää ratkaisuja. Aivan kuten et voi myöskään koskaan SAADA rakkautta keneltäkään toiselta ihmiseltä, rakastamatta itse.

Ehdoton rakkaus on siis rohkeutta pysyä rakkauden tunnetilassa silloinkin, kun ympärilläsi on pelokkaita, vihaisia ja katkeria ihmisiä.

Ja muista rakastaa ehdoitta myös itseäsi. Sillä et koskaan voi rakastaa muita ihmisiä, ellet rakasta itseäsi, eli rakkaus on aina vain tunnetila, joka on sinussa.

Tunnet tuskaa, kaipausta tai pelkoa, kun katsot ei-toivottua elämäntilannettasi. Se on kuitenkin jo menneisyyttä, eli tuijotat aivan turhaan ongelmaa, joka on jo luonut ratkaisun. Kun kävelet tiellä, niin tujottaessasi jalkoihisi näet hiekkaa, mutta kohottaessasi katseesi, näetkin edessäsi horisontin. Eli kun katsot eteen päin, niin koet selkeyttä ja iloa, koska näet ne mahdollisuudet, jotka kokemasi elämä on jo valmiiksi luonut.

"Suurin ja vaikein" ongelmasi on siis kaikkein suurin aarteesi, sillä se on luonut kaikkein suurenmoisimman ratkaisun. Voimakas negatiivinen tunteesi siis kertoo vain siitä, että olet jo toiveidesi seurauksena voimakkaasti laajentunut, mutta et vielä ole sallinut itsellesi luomuksiasi. Kiitä ja arvosta siis suurta ongelmaasi, ilman ongelmaasi, et olisi luonut tuota ratkaisua. Ja et voi koskaan tuntea onnellisuutta toivomatta elämältä uusia asioita. Eli et voi "tyytyä vanhaan" koskaan ikuisesti, koska luot ajatuksillasi joka hetki lisää ja enemmän. Onnellisuuden kokemus on siis mahdollista vain salliessasi elämää, korkeassa tunnetilassa. "Tuttu ja turvallinen"muuttuu siis kärsimykseksi silloin, jos takerrut peloissasi vanhaan, eli pelkäät omia toiveitasi.

Esimerkiksi ehdollinen rakkaus on usein tällainen "tuttu olosuhde", joka saa monet ihmiset pysymään negatiivisissa tunnetiloissa jopa läpi elämänsä. Eli jos molemmat puolisot tuntevat ehdollista rakkautta, eli uskovat rakkauden tulevan itsensä ulkopuolelta, niin he molemmat myös pelkäävät koko ajan menettävänsä rakkauden. Jolloin rakkaus perustuukin pelkoon ja vihaan, ja negatiiviset tunteet pitävät puolisot yhdessä, ei siis ehdoton rakkaus.

Jos olet huolissasi siitä, että sinulla ei vieläkään ole sitä asiaa, mitä olet pitkään ja kiihkeästi toivonut, niin saat olla huolissasi juuri niin kauan, kunnes lopulta päästät irti, ja sallit tunnetilasi kohota unelmasi taajuudelle, eli lakkaat huolehtimasta. Eli onnellisuus on sitä, että et kanna huolta, sillä sinulla tulee joka tapauksessa aina olemaan sellaisia toiveita, joita et vielä ole itsellesi sallinut. Ikuinen keskeneräisyytesi ei kuitenkaan tarkoita, että sinun tulisi kokea jatkuvaa kärsimystä.

Luovuta siis kaikki huolesi ja ongelmasi aina universumin, ja oman korkeamman minäsi ratkaistaviksi. Sinä olet korkeamman tietoisuuden rakastettu, mittaamattoman arvokas ulottuvuus, korkeampi olento, oman elämäsi kaikkivoipa Luoja.

8.2.2020

Luovu vanhoista uskomuksistasi luomalla uusia uskomuksia, ja unelmiesi manifestaatiot nopeutuvat

Kun elämme elämäämme maan päällä, niin kaikki kokemuksemme luovat toiveita, jotka laajentavat tietoisuuttamme, ja samalla koko universumia, ja kohottavat korkeamman minämme värähtelytaajuutta. Luomme siis koko ajan sekä itseämme että universumia uudeksi.

Ja tästä syystä uskomukset siitä, keitä ja millaisia olemme, vaativat jatkuvasti "päivitystä", aivan samoin, kuin vaikkapa tietokoneohjelmat. Mutta jos pidämme tiukasti kiinni vanhoista uskomuksistamme, hakien niistä ikään kuin turvaa, niin koemme negatiivisia tunteita siksi, että "emme salli itsemme pysyä oman laajentumisemme tahdissa". Toisin sanoen: Emme salli itsellemme niitä toiveita, joita olemme toivoneet. Ja koska vetovoiman laki saa meidät vetämään aina puoleemme oman tunnetilamme taajuudella värähteleviä kokemuksia, niin jos tunnetaajuutemme on jo negatiivinen, ja uskomuksemme todellisuudestamme siis "vanhentunut", niin tästä syystä moni meistä salliii itselleen unelmiaan hyvin hitaasti, ja elämä tuntuu jämähtäneeltä ja ilottomalta, ja "kärsimykseltä". Ja kärsimys siis johtuu ainoastaan siitä, että pakotamme itsemme pysymään negatiivisissa tunnetiloissa, ja turrutamme itsemme niihin, kieltämällä itseltämme jopa kokonaan onnellisuuden ja elämänilon.

Eli aivan kuin kävelisit kivi kengässäsi, ja kieltäytyisit ottamasta kiveä pois, vaikka kipu jalassasi on jo sietämätön, koska haluat "oppia sietämään kipua", eli tottua siihen. Uskot siis, että jos tunnet tarpeeksi kipua, niin et enää reagoi siihen. Ja samaan aikaan kieltäydyt uskomasta, että kiven poistaminen kengästä olisi paljon helpompi ratkaisu ongelmaasi. Kivi kengässä kuvastaa siis negatiivista tunnetilaasi, kenkä ilman kiveä taas positiivista tunnetilaasi.

Moni meistä etsii siis turvallisuudentunnetta siitä, mikä on jo manifestoitunut, uskoen, että elämäntilanteemme pysyminen vakaasti samanlaisena pitäisi meidät ikään kuin "turvassa" yllättäviltä muutoksilta. Eli pelkäämme muutosta, koska pelon tunnetilassa kaikki uusi TUNTUU meistä pelottavalta, johtuen siis juuri negatiivisesta tunnetilastamme - ei siis suinkaan siitä, että kaikki uusi olisi "vaaraksi". Tästä on kyse, kun puhutaan ns. muutosvastarinnasta, ja esimerkiksi sukupolvien välisestä "kuilusta". Kyse ei kuitenkaan ole myöskään siitä, että kaikki uusi olisi aina automaattisesti vanhaa "parempaa", ja "pakko hyväksyä", vaan siitä, että jos emme salli itsellemme sitä, mitä ITSE olemme itsellemme toiveillamme luoneet, niin vastustamme omaa muutostamme, omaa uutta uskomustamme uudistuneesta itsestämme.

Muutos ei siis ole koskaan tasapainon ja harmonian vastakohta, vaan harmonia päin vastoin VAATII jatkuvaa muutosta, koska elämä itsessään on jatkuvaa muutosta! Havainnollisena esimerkkinä tästä on lainelautailija, joka pysyy aallon harjalla vain, jos hän ei vastusta aaltoa, ja sen liikettä. Tai nuorallatanssija, joka hänkin pysyy nuoralla vain, jos hän pysyy jatkuvassa liikkeessä.

Paikallaanpysyvyyden ja jämähtämisen illuusio monien ihmisten elämässä johtuu siis ainoastaan siitä, että nämä ihmiset sallivat itselleen jatkuvasti "samaa vanhaa", eli eivät pysy oman laajentumisensa tahdissa. He siis luovat koko ajan uutta, mutta sallivat vain vanhaa, eli pitäytyvät vanhoissa uskomuksissaan siitä, millainen heidän elämänsä on, ja millaisia he itse ovat. Heidän TODELLINEN todellisuutensa, siis korkean tietoisuustason todellisuus, on kuitenkin jo aivan erilainen, ja negatiiviset tunteet ja turhautuminen kertovat tästä tajuuserosta.

Esimerkiksi kaikki sairaudet johtuvat siitä, että tunnemme negatiivisia tunteita, eli emme pysy oman laajentumisemme tahdissa, emmekä siis salli muutoksen harmoniaa, eli terveyttä (solujammehan kuolee ja syntyy koko ajan, mikä ylläpitää terveyttämme). Sairauden jatkuminen ja paheneminen taas johtuu aina vain siitä, että olet luonut itsellesi sairastamalla terveyttä, mutta et salli terveyttä itsellesi, koska uskot edelleen sairauteesi. Parannut, jos siis muutat vanhaa uskomustasi, eli alatkin uskoa paranemiseesi. Jos taas et edelleenkään usko paranemiseesi, niin helpoin polku harmonian saavuttamiseen on fyysinen kuolema, jolloin saavutat "täydellisen harmonian", koska luovut negatiivisista tunteistasi, eli muutoksen vastustamisesta kokonaan.

Samoin köyhtyminen johtuu siitä, että et itse usko rahan virtaukseen, jolloin negatiivinen uskomuksesi myös toteutuu, ja raha ei enää pääse virtaamaan luoksesi (raha on vain energiaa). Ja köyhtymisesi jatkuu, jos pidät kiinni köyhyyden uskomuksestasi, eli vaikka köyhänä luot toiveillasi jatkuvasti itsellesi lisää rikkautta, niin koska et usko tuohon todelliseen olemukseesi, joka siis on jo rikas, niin pysyt köyhänä.

Uskomuksemme ovat siis vain näkökulmia elämään, jonka koemme todellisuudeksemme, ja voimme milloin tahansa muuttaa sitä näkökulmaa, josta katsomme omaa elämäämme, ja omaa todellisuuttamme. Ja tunnetilamme kertovat siitä, katsommeko "vanhaa todellisuuttamme", vai "laajentunutta todellisuuttamme". Eli negatiivinen tunnetilamme kertoo, että katsomme "mennyttä itseämme", kun taas positiivinen tunnetilamme kertoo, että katsomme "todellista nykyisyyttämme", siis laajentunutta itseämme.

Ollaksesi onnellinen sinun tulee siis hetki hetkeltä sopeutua tunnetaajuutesi kohoamiseen, eli pysyä jatkuvasti muuttuvan itsesi kanssa resonanssissa ja harmoniassa, vastustamatta muutosta, eli pysyä ns. flow-tilassa. Ja positiivinen tunnetilasi on siis indikaattori tästä harmoniasta.

Kun vanhat uskomukset itsestäsi ja elämästäsi eivät enää palvele sinua, niin luovu niistä, ja luo uusia. Ja harjoittelemalla olosuhteista riippumatonta tyytyväisyyttä, meditaatiota (ajatusmelun hiljentämistä), ja ajatusten keskittämistä tietoisesti positiiviseen, saat vetovoiman lain toimimaan hyväksesi, sillä universumi reagoi aina vain tunnetiloihimme, ei siis koskaan siihen ns. todellisuuteen, joka on tällä hetkellä manifestoitunut, ja joka on universumin näkökulmasta jo menneisyyttä. Eli jos haluat tulla rikkaaksi, niin tavoittele tavalla tai toisella vaurauden tunnetilaa, eli "usko tunnetasolla vaurauteesi", oli tuo vauraus sitten vaikkapa henkistä, eli esimerkiksi "ilon ja rakkauden vaurautta", tai luonnon vaurautta, eli kasvien ja eläinten elinvoimaa ja runsautta. Ja tämä sama, vaurauden korkea tunnetila, tekee sinut myös terveeksi ja rakastetuksi, viisaaksi, arvostetuksi ja kauniiksi, siis toiveidesi mukaiseksi.

Kaikki mihin itse tunnetasolla uskot, toteutuu aina.

7.2.2020

Haastavat olosuhteet lapsuudenkodissamme auttavat meidät löytämään ehdottoman rakkauden aikuisina

Monen meistä on vaikea hyväksyä sitä, että niin moni maan päälle syntyvä sielu valitsee perheen, jossa hän kokee jo pienenä lapsena paljon surua, ahdistusta ja pelkoa. Tämä tosiasia tuntuu olevan ristiriidassa sen kanssa, että olemme täysin vapaita, oman elämämme luojia. Mutta ajattelet näin VAIN silloin, kun olet empatian ja säälin tunnetaajuustilassa, jotka molemmat ovat negatiivisia tunnetiloja. Tuntiessasi puhdasta myötätuntoa ja ehdotonta rakkautta ymmärrät myös lapsuudessa koettujen haasteiden arvokkuuden. Aivan kuten ymmärrät myös läheisen ihmisen fyysisen kuoleman arvokkuuden, ja fyysisestä elämästä vapautuneen sielun riemun silloin, jos olet resonanssissa oman korkeamman olemuksesi kanssa.

Miksi siis valitsemme niin usein juuri lapsuuden kasvupaikaksemme ympäristön, jossa läheiset perheenjäsenet - joista olemme vielä täysin riippuvaisia - kokevat paljon negatiivisia tunteita, ja tekevät pahaa sekä itselleen, että läheisilleen? Miksi siis ikään kuin tietoisesti asetamme itsemme "uhrin" asemaan, ja hankimme kokemustemme seurauksena itsellemme negatiivisia tunnemuistoja, joiden purkamiseen kuluu usein koko elämä? Miksi hankimme itsellemme traumoja, joita monet meistä antavat perinnöksi myös omille lapsilleen, eli "kostavavat" omat kärsimyksensä omille jälkeläisilleen, koska omat lapset aktivoivat oman lapsuutemme negatiiviset tunnemuistot, ja koston tunnetila on korkeampi, kuin tunne uhriudesta ja voimattomuudesta?

Kun olet korkeassa tunnetaajuudessa, niin ymmärrät, että juuri tällaiset valinnat, kuten inkarnoituminen vaikeisiin oloihin, ilmentävät vapauttamme luojina kaikkein parhaiten. Me olemme niin vapaita, että voimme tietoisesti valita lapsuuden olosuhteet, jotka vapauttavat meidät toisten ihmisten negatiivisten tunteiden vaikutuksesta, ja opettavat meidät jo hyvin varhain rakastamaan täysin ilman ehtoja sellaisia ihmisiä, jotka ovat negatiivisissa tunnetiloissa, ja jotka tekevät siksi ei-toivottuja tekoja.

Olemme siis täydellisen vapaita valitsemaan pelon, vapautuaksemme pelosta. Olemme vapaita valitsemaan vihan, vapautuaksemme vihasta. Olemme vapaita kokemaan syyllisyyttä, voimattomuutta ja häpeää ymmärtääksemme, että meillä ei ole koskaan mitään syytä kokea mitään noista tunteista. Olemme vapaita valitsemaan arvottomuuden kokemukset, tunteaksemme mittaamattoman arvomme. Me VOIMME kyllä valita myös katkeruuden ja vihan vanhempiamme kohtaan, ehdottoman rakkauden sijasta, mutta meillä on ei-toivottujen kokemustemme myötä kuitenkin suuremmat valmiudet valita ehdoton rakkaus, kuin helpommissa oloissa kasvaneilla. Ja tämä johtuu siis hyvin voimakkaista toiveistamme: Voimakas negatiivinen kokemus luo aina yhtä voimakkaan positiivisen toiveen.

Ja myös nuo tunnetasolla epävakaat vanhempamme valitsevat tietoisesti juuri meidät lapsikseen,jotta voisimme opettaa heidät rakastamaan itse itseään ehdoitta, omalla ehdottomalla ja puhtaalla rakkaudellamme, jota lapset vanhempiaan kohtaan ainakin jossain vaiheessa elämäänsä tuntevat. Siten jokainen syntyvä lapsi voi katkaista myös jo useita sukupolvia periytyneen vihan, syyllisyyden ja katkeruuden kierteen, jos hän niin valitsee tapahtuvaksi. Sillä ns. sukutraumat jatkuvat ja periytyvät seuraavalle sukupolvelle vain, jos me itse lapsina jatkamme niitä. Mutta tässäkin asiassa meillä on täydellinen vapaus valita: Joko ehdoton, tai ehdollinen rakkaus.

Yksikään ihminen ei siis koskaan tee "pahaa" toiselle ihmiselle, kärsimättä itse. Vain itseään kohtaan julma ihminen kykenee olemaan julma myös toista ihmistä kohtaan. Eli vain negatiivisessa tunnetilassa oleva, omasta korkeammasta minästään erossa oleva ihminen, voi vahingoittaa toista ihmistä. Ja koska omat lapsemme syntyvät maan päälle resonanssissa korkeamman minänsä kanssa, niin siksi juuri lasten - "pienten jumalien" - läsnäolo saa negatiivisessa tunnetilassa olevan vanhemman tuntemaan aivan erityisen suurta tuskaa siitä, että hän on itse erossa korkeammasta itsessään! Eli pienet lapset ja heidän korkea tunnetaajuutensa korostaa meidän omia negatiivisia tunteitamme, tuo esiin. negatiivisia tunnemuistoja omasta lapsuudestamme, eli tuo kuin suurennuslasin alle oman "vajavaisuutemme", ja kyvyttömyytemme hallita omia negatiivisia tunteitamme. Eli saadessasi oman lapsen tapahtuu sama ilmiö, kuin sillon, kun rakastat puolisoasi kiihkeästi, mutta ehdollisesti, siis odottaen häneltä vastarakkautta - ja saatat seuraavassa hetkessä tuntea puolisoasi kohtaan hyvin voimakasta vihaa, jos et saakaan tuota vastarakkautta.

Jos siis oma, viaton lapsesi saa sinut tuntemaan vihaa, niin tunnet tuota vihaa todellisuudessa itseäsi kohtaan. Sillä vihan tunne kertoo vain siitä, että olet itse erossa omasta korkeammasta minästäsi. Se, että kohdistat negatiiviset tunteesi puolisoosi ja lapsiisi, on vain oman sisäisen tuskasi, eli erillisyytesi projisointia.

Ja juuri siksi oma perhe ja koti, jonka jokainen ihminen toivoisi olevan rauhan ja rakkauden tyyssija, on niin usein aivan päinvastoin vihan, pelon ja surun näyttämö. Eli vaikka kaikki vanhemmat TOIVOVAT, että he kykenisivät luomaan lapsilleen tasapainoiset ja turvalliset kotiolot - etenkin, jos heidän oma lapsuudenkotinsa ei ole ollut sellainen - niin paradoksaalisti juuri tuon toiveen voimakkuus, "täydellisen perheen vaatimus", saa vanhemmat YRITTÄMÄÄN harmonian luomista. Ja aina kun yritämme, mitä tahansa, niin olemme todellisuudessa negatiivisessa tunnetilassa, ja saamme aikaan täysin päinvastaisia tilanteita, kuin mitä toivomme.

Tästä syystä esimerkiksi kiireisten ja stressaantuneiden ihmisten hyvin yleinen, voimakas toive "onnellisesta ja rauhallisesta, rakkaudentäyteisestä perhejoulusta" epäonnistuu todella usein, eli muuttuu irvikuvaksi itsestään. Voimme kokea onnellisuutta vain olemalla onnellisia, juuri nyt. Emme siis voi koskaan "tulla onnellisiksi, yrittämällä olla onnellisia".

Jos taas lapsi elää hyvin tasapainoisessa, turvallisessa ja rakastavassa perheessä, niin vaikka hän saa tällaisissa oloissa tilaisuuden säilyttää helpommin myötäsyntyisen rakkautensa omaa itseään kohtaan, niin hän oppii toisaalta usein rakastamaan vanhempiaan ehdollisesti (koska tasapainoisia vanhempia on niin helppo rakastaa), ja tästä syystä hän saattaa myöhemmin elämässään kokea suurta voimattomuutta ja pelkoa, jos hän ei kaikkialla kotinsa ulkopuolella kohtaakaan vanhempiensa kaltaisia, rakastavia ihmisiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tasapainoinen ja turvallinen koti olisi lapsen kehityksen kannalta haitallinen kasvuympäristö, mutta vanhempien on hyvä tiedostaa, että jos rakastat lastasi ehdoitta, niin annat hänelle myös vapauden tehdä omia valintoja täysin vapaasti, ja kokea myös negatiivisia kokemuksia kodin ulkopuolella, vaikka oma rakkautesi olisikin ehdotonta. Sillä ehdoton rakkaus ON juuri sitä, että annamme kaikille muille ihmisille täydellisen vapauden toteuttaa omia unelmiaan, haluamallaan tavalla. Ja vain ei-toivottujen kokemusten kautta luomme elämäämme toiveitamme.

Mutta jos siis itse synnyit perheeseen, jossa vanhempasi vasta harjoittelivat oman itsensä ehdotonta rakastamista, niin olet saanut vanhemmiltasi suurenmoisen, arvokkaan lahjan. Sillä jos pystyt rakastamaan täysin ehdoitta sellaisia vanhempia, jotka ovat saaneet sinut tuntemaan voimakkaita negatiivisia tunteita lapsuudessasi, niin koska olet lapsena pääosin ollut vielä hyvin korkeassa tunnetilassa, viattomuuden tilassa, tuntien vielä vahvasti oman, mittaamattoman arvokkuutesi, niin kokemasi tuska on juuri siksi ollut myös aivan erityisen suuri. Ja tuo hyvin voimakas, tuskan ja pettymyksen tunne, on luonut korkeamman minäsi taajuuteen suunnattoman voimakkaan toiveen ehdottomasta rakkaudesta, eli olet luonut omista vanhemmistasi korkean minäsi taajuustilaan täydellisen ihannekuvan. Ja jos myöhemmin elämässäsi kykenet katsomaan vanhempiasi korkeamman minäsi silmin, täydellisinä sieluina, jotka ovat olleet "pahoja" vain ollessaan negatiivisissa tunnetiloissa, niin olet sieluna laajentunut todella voimakkaasti. Ja myös vanhempasi ovat joka kerta negatiivisia tunteita tuntiessaan toivoneet kykenevänsä vihan sijasta rakkauteen, ja jos sinä katsot heitä korkeamman minäsi silmin, niin samalla vapautat myös heidät tuntemasta syyllisyyttä.

Anteeksianto on aina vain sitä, että emme kiinnitä huomiota omiin, emmekä muiden ihmisten negatiivisiin tekoihin, sillä menneisyydessä kokemillamme negatiivisilla kokemuksilla ei ole mitään merkitystä, korkeampi minämme ei koskaan katso taakse päin. Ja kaikki kokemamme ns. paha on aina luonut positiivista. Anteeksianto on siis sitä, että ymmärrämme, että kukaan ihminen ei ole koskaan perusolemukseltaan paha tai julma, vaan pahuus ja julmuus on mahdollista ainoastaan negatiivisissa tunetilossa. Ja että vihainen ja julma ihminen on vihainen ja julma aina kaikkein eniten omaa itseään kohtaan. Sillä vain harha erillisyydestä saa meidät tuntemaan vihaa muita ihmisiä kohtaan.

Me olemme kaikki perusolemukseltamme puhdasta, positiivista energiaa, täydellisiä sieluja, ja sellaisina suunnattoman arvokkaita. Arvosta siis korkeinta sekä itsessäsi, että jokaisessa elämäsi polulla kohtaamassasi ihmisessä, ja koko luomakunnassa.

6.2.2020

Todellinen menestys on sitä, että menestyjä iloitsee myös kaikkien muiden ihmisten onnistumisista

Jokainen maan päällä elävä ihminen tekee elämässään asioita vain yhdestä syystä: Kokeakseen iloa ja onnellisuuden tunnetta, eli tunteakseen yhteyden omaan korkeampaan minäänsä, ollakseen resonanssissa oman, toiveiden seurauksena laajentuneen itsensä kanssa. Pyrimme siis aina kohti "toiveidemme itseyttä", ja toiveidemme olosuhteita, koska kaikki toiveemme ovat todellisuutta korkeassa taajuustasossa välittömästi, kun niitä toivomme.

Mutta samaan aikaan valtaosa maailman ihmisistä pakottaa itsensä pysymään erossa tuosta korkeasta taajuustilasta, YRITTÄMÄLLÄ saavuttaa jotakin tiettyä, suurta unelmaa, jonka he uskovat tekevän heidät onnellisiksi. Ja koska yrittämisen värähtelytaajuus on paljon matalampi, kuin saavuttamisen, niin vaikka onnea etsivä saavuttaa päivittäin ja hetkittäin monia tavoitteitaan, niin hän ei kuitenkaan koe onnellisuutta, koska hän ei ole tyytyväinen noihin pienempiin saavutuksiin matkansa varrella. Ja samalla tällainen henkilö estää myös suuren unelmansa toteutumisen, sillä suuren unelman toteutuminen edellyttää pienten unelmien arvostamista.

Kyse ei siis ole siitä, että emme voisi saavuttaa suuria unelmia, tai että niiden saavuttaminen olisi millään tavalla vaikeampaa, kuin pienten unelmien, vaan kyse on siitä, että jos itse pidämme unelmaamme "suurena", niin tunnemme sen tunnetasolla "vaikeaksi tai mahdottomaksi saavuttaa", eli tunnetaajuutemme on matala ajatellessamme unelmaamme. Korkeampi minämme kuitenkin ohjaa meitä väsymättä kohti tuota suurta unelmaamme, mutta jos tunnemme turhautumista, epäuskoa ja pettymystä, matkalla kohti tuota unelmaa, niin emme havaitse tuota ohjausta, koska vain korkeassa tunnetilassa olemme yhteydessä korkeampaan minäämme.

Ns. suurten unelmien esteenä voi siis olla ainoastaan oma epäuskomme, universumi ei koskaan kiellä meiltä mitään. Ei ole olemassa "jumalaa", joka päättää, onko joku unelma meille liian suuri, vai olemmeko "ansainneet" tuon unelman. Sinä itse olet oman elämäsi täysin kaikkivoipa Luoja.

Usein unelmiemme ja menestyksemme esteenä on myös kateus ja katkeruus, eli kun havaitsemme, että muut ihmiset ovat jo saavuttaneet sellaisia asioita, joista itse vasta unelmoimme, niin tunnemme kateutta. Kateuden ja katkeruuden tunteet kertovat kuitenkin vain siitä, että oma korkeampi minämme ei koskaan tunne kateutta tai katkeruutta ketään toista ihmistä kohtaan, koska korkeampi minämme tietää, että me ihmiset emme ole erillisiä. Ja että avain todelliseen menestykseen on siinä, että opimme iloitsemaan vilpittömästi myös kaikkien muiden ihmisten menestyksestä. Sillä kun iloitsemme muiden ihmisten menestyksestä, niin iloitsemme samalla omasta, tulevasta menestyksestämme. Sillä juuri ilo - koemme sitä mistä tahansa syystä - on avain menestykseen ja saavutuksiin. Sillä vain menestyjä joka iloitsee menestyksestään, on todellinen menestyjä.

Näennäistä menestystä kokevat todella monet ihmiset, jotka ovat yrittäneet kovasti menestyä, ja lopulta saavuttaneet toiveitaan. Mutta tällaiset menestyjät ovat usein pyrkineet menetykseensä sekä oman hyvinvointinsa, että muiden ihmisten kustannuksella, eli he ovat olleet menestykseen pyrkiessään enimmäkseen negatiivisessa tunnetilassa, ja kun he ovat lopulta saavuttaneet tavoitteensa, niin he eivät ole kokeneetkaan onnellisuutta, koska "onneton matka päättyy onnettomasti", mikä johtuu siis siitä, että mitä tahansa matkaa voi kutsua "onnistuneeksi" vain, jos olemme kokeneet onnellisuutta matkan aikana.

Onnellisuutta ei myöskään koe sellainen ihminen, joka pyrkii saavuttamaan jotakin elämässään vain "näyttääkseen muille ihmisille menestystään", eli ollakseen parempi ja arvokkaampi, kuin muut. Sillä tällaisen ihmisen tunnetila on hänen menestyessäänkin matala, ja hän vetää siksi myös puoleensa kateellisia, ja samalla tavalla kilpailunhaluisia muita ihmisiä, jotka ovat siis tämän menestykseen pyrkijän kanssa samalla, matalalla tunnetaajuudella. Eli materiaalisella menestyksellä tai maineella omanarvontunnetta tavoitteleva ei tunne todellista, sisäistä ja myötäsyntyistä arvokkuuttaan, vaan hän kuvittelee saavuttavansa arvokkuudentunteen kilpailemalla muita ihmisiä vastaan. Mutta hän ei tavoita omanarvontunnettaan, koska kilpaileminen muita vastaan tapahtuu siis negatiivisessa tunnetilassa, ja siksi tällainen ihminen pysyy usein suuren osan elämästään pelon, kateuden ja muiden negatiivisten tunteiden taajuuksissa. Aitoa onnellisuutta voi siis kokea vain sellainen ihminen, joka pyrkii vilpittömästi kohti omaa iloaan, eikä siis pyri "voittamaan" muita ihmisiä, ja olemaan heitä parempi. Kaikki maailman ihmiset ovat aina täsmälleen yhtä arvokkaita.

Se, joka ei hyväksy elämän ikuista keskeneräisyyttä, ei voi koskaan tulla onnelliseksi, koska juuri keskeneräisyydessä, ja tavoitteidemme loputtomuudessa, piilee onnellisuutemme salaisuus. Onnellisuus on siis unelmien saavuttamista, ja jos meillä ei olisi enää mitään saavutettavaa, niin emme voisi tuntea myöskään onnellisuutta.

Jos tunnet kateutta, katkeruutta ja pettymystä havaitessasi kanssaihmistesi menestyvän, kun et itse samaan aikaan koe onnistuvasi oikein missään asioissa, niin älä kuitenkaan tuomitse ja syyllistä itseäsi näistä "ei-ylevistä" tunteistasi, sillä katkeruus ja viha ovat kuitenkin jo korkeampia tunteita, kuin arvottomuuden, osattomuuden ja voimattomuuden tunteet. Olet mittaamattoman arvokas sielu, ja täsmälleen yhtä arvokas, kuin kuka tahansa ulkoisesti menestynyt ihminen, ja kun tunnet katkeruutta ja vihaa, niin olet jo matkalla tunneskaalassa ylös päin. Saatat tuntea seuraavaksi kostonhimoa, ja sen jälkeen vahingoniloa, jos joku menestyvä ihminen epäonnistuu, mutta älä tuomitse itseäsi näistäkään negatiivisista tunteista, sillä suhteessa masennukseen ja arvottomuudentunteeseen nekin ovat positiivisia, kohottavia tunteita. Ja olet jo matkalla kohti toiveikkuuden, uskon ja tiedon taajuuksia. Ja kun lopulta tiedät, että unelmasi voi olla totta, niin se myös on totta, sillä oma tunnetaajuutesi on tuolloin tiedon, eli tiedostamisen taajuus. "Havaitset oman, korkean taajuustasosi ilmentymät, jotka omat unelmasi ovat luoneet".

Jos jatkuvasti havaitset ympärilläsi ihmisiä, jotka tuntuvat menestyvän sinua paremmin elämässään, niin muista: Et voi koskaan tietää, millaisia tunteita nämä ihmiset juuri nyt tuntevat, eli tuntevatko he onnellisuutta. Ulkoisesti menestyvä ihminenkin voi tuntea hyvin syvää arvottomuutta, jos hän ei osaa iloita menestyksestään, vaan keskittyy sellaiseen, mitä hänen elämästään puuttuu. Se kuva, joka meillä on muista ihmisistä, heidän tunteistaan ja elämäntilanteestaan kokonaisuutena, on poikkeuksetta aivan väärä. Sinulla ei siis ole koskaan mitään syytä tuntea kateutta ketään toista ihmistä kohtaan, sillä hänenkin onnellisuutensa riippuu aina vain hänen kulloisestakin, hetkellisestä tunnetilastaan, ei siis ulkoisista, näennäisistä "hyvinvoinnin merkeistä". Et voi myöskään koskaan tietää, millainen on ollut hänen matkansa kohti menestystä, ja millaisia tunnemuistoja tuo matka on tuon ihmisen mieleen jättänyt. Et voi tietää, arvostaako hän itse menestystään, vai onko hän katkera niistä kärsimyksistä, joita on elämässään kokenut, tai pelkääkö hän menestyksensä loppumista. Ja taloudellisesti menestyvä saattaa keskittyä ihmissuhdeongelmiinsa, ihmissuhteissa menestyvä rahahuoliinsa, ja ihmissuhteissa ja talousasioissa menestyvä voi keskittyä olemaan huolissaan terveydestään. Eli onnellisuus on siis aina vain hetkellinen tunnetila, jota koemme vain, jos keskitämme ajatuksemme oman, senhetkisen elämämme arvostamiseen, ja muiden ihmisten, ja itsemme rakastamiseen. Ja siksi onnellisuus on aina TÄYSIN suhteellista, oli kyseessä kuka tahansa maailman ihmisistä: Rikas tai köyhä, kuuluisa tai tuntematon, yksin tai parisuhteessa elävä, terve tai sairas.

Ja kateus on joka tapauksessa aina "väärä tunne": Sinä olet aina ja ikuisesti mittaamattoman arvokas, täysin riippumatta siitä, mitä olet tai et ole elämässäsi saavuttanut. Muiden ihmisten näennäisesti "suuremmat"saavutukset eivät myöskään koskaan vähennä sinun arvoasi.

Jos siis itse haluat kokea mahdollisimman suurta onnellisuutta ja iloa, eli todellista "menestystä" elämässäsi, niin keskity aina vain oman elämäsi, ja oman nykyhetkesi arvostamiseen, ja ehdottomaan rakkauteen itseäsi, ja kaikkia muita ihmisiä kohtaan. Ja valitse aina aluksi ne kaikkein helpoimmat rakkauden ja arvostuksen kohteet, eli älä yritä väkisin pakottaa itseäsi rakastamaan esimerkiksi sellaisia ihmisiä, joihin sinulla liittyy voimakkaita, valmiita negatiivisia tunnemuistoja, vaan aloita ehdottoman rakkauden harjoitukset vaikkapa eläimistä ja kasveista. Kun tunnet ehdotonta rakkautta ja arvostusta mitä tahansa asiaa kohtaan, niin vetovoiman laki auttaa sinua pysymään vakaammin korkeassa tunnetilassa, ja vetää puoleesi lisää rakastamisen ja arvostamisen aiheita. Ja lopulta arvostat ja rakastat kuin huomaamattasi myös niitä ihmisiä, joita sinun oli kaikkein vaikeinta arvostaa ja rakastaa. Ja tämä johtuu siitä, että kun OMA tunnetilasi on korkea, niin myös ihmiset ympärilläsi ilmentävät seurassasi korkeinta itsessään. Ja oman tunnetaajuutesi kohoamisen myötä myös negatiivinen tunnemuistosi, joka on liittynyt johonkin toiseen ihmiseen, pääsee puhdistumaan, ja muuttumaan jopa päinvastaiseksi! Ja tästä syystä "pahimmista vihollisista" tulee joskus lopulta "ylimmät ystävykset", sillä jokainen vihan tunteesi luo aina rakkautta, korkeamman minäsi taajuustasoon. Eikä sinulla siis koskaan voi edes olla "vihollisia" ilman, että olet itse tunnetasolla määritellyt heidät vihollisiksisi.

Vain sinä itse siis estät tai mahdollistat oman menestyksesi, ja avaimia tuohon menestykseen ovat ilo, rakkaus ja arvostus. Sillä menestys elämässä on vain sitä, että koet iloa matkallasi, juuri nyt. Ja kun kykenet iloitsemaan vilpittömästi myös kaikkien muiden ihmisten menestyksestä, niin et enää tunne erillisyyttä, ja olet todella tietoinen luoja - ja voit jakaa omaa iloasi ja menestystäsi myös kaikille muille.

4.2.2020

Toteutumattomat unelmamme tekevät ikuisesta matkastamme mielekkään

Jos luet otsikon negatiivisessa tunnetilassa, niin koet turhautumista: "Olenko siis vain aasi, jonka silmien edessä roikkuu kepin päässä porkkana, jota en saavuta koskaan?"

Positiivisessa tunnetilassa ymmärrät, että emme koskaan saavuta lopullisesti kaikkia unelmiamme, mutta saavutamme silti joka hetki, ja joka päivä jotakin, mitä haluamme. Ja kun saavutamme jotakin, niin olemme samaan aikaan jo tavoittelemassa seuraavaa haavettamme. Koemme siis elämämme mielekkäänä juuri siksi, että meillä on aina jotakin saavutettavaa, eikä elämämme siis koskaan tule "valmiiksi". Ja siksi toteutumattomat haaveemme ovat tavallaan tekosyitä sille, että saamme nauttia loputtomasta matkasta. Kun koemme fyysisen kuoleman, niin negatiiviset tunteemme häviävät, mutta elämme silti koko ajan fyysistä elämää elävien kautta, osana sitä korkeaa tietoisuutta, jonka myös fyysisesti elävät kokevat tuntiessaan ehdotonta rakkautta ja puhdasta elämänriemua. Ja pian synnymme jälleen innokkaina uudelleen, laajentaaksemme jälleen tuota korkeampaa tietoisuutta omilla kokemuksillamme, omilla toiveillamme ja unelmillamme. Sillä voimme kokea iloa vain kokemalla myös negatiivisia tunteita, kokemalla keskeneräisyyttä, ja tuntemalla sen vapauttavan onnellisuuden tunteen, kun luovumme negatiivisesta tunteesta, ja vastaanotamme sen luomuksen, jonka negatiivinen tunteemme loi.

Vaikka negatiiviset tunteemme ovat siis välttämättömiä, niin kärsimys ei silti koskaan ole tarpeellista. Jos ymmärrämme negatiivisten tunteidemme viestin oikein, niin keskitämme ajatuksemme olosuhteista riippumatta aina positiiviseen, jolloin vastaanotamme toiveemme ilman kärsimystä.

Eli kun olet todella taitava tietoinen luoja, niin et keskity negatiiviseen ns. nykytodellisuuteen, ja toiveesi puuttumiseen lainkaan, vaan näet kaikessa ei-toivotussa sen jo luoman toivotun, eli näet pilvessä kultaisen reunan, läheisesi kuolemassa sen mahdollistaman vapauden ja riemun (sielun vapautuessa fyysisyydestä), sairaudessa sen luoman toiveen terveydestä, velassa sen luoman rikkauden, ja erossa sen mahdollistaman "ylhäisen yksinolemisen", ja uuden ihmissuhteen.

"Epätäydellisistä" olosuhteista riippumaton elämänilo on siis onnellisen elämän avain. Helpoin mahdollinen polku, jota korkeampi minäsi sinulle joka hetki valaisee, voi kulkea myös uusien vastoinkäymisten kautta, sillä vastoinkäymiset selkeyttävät ja tarkentavat aina unelmiasi, ja elämänilosi lähde on siis aina joka tapauksessa siinä vapauttavassa tunteessa, jota koet, kun luovut negatiivisista uskomuksistasi, ja negatiivisista tunnemuistoistasi. Eli tästä syystä sanonta "kaikesta seuraa aina pelkkää hyvää" pitää aina paikkansa, huolimatta siitä, kuinka suuria, pelottavia ja ahdistavia kokemamme vastoinkäymiset näennäisesti ovat.

Ja mitä "mahdottomammalta" tuntuvia vastoinkäymisiä olet läpikäynyt, niin sitä suurempaa riemua tunnet, kun saavutat niiden luomat, manifestoituneet unelmat ja toiveet. Eli jos olet vaikkapa pitkään kokenut köyhyyttä, ja rahan puute on rajoittanut elämääsi, niin kun vihdoin sallit itsellesi köyhyytesi luoman rikkauden, niin pystyt todella täydestä sydämestäsi iloitsemaan rikkaudestasi. Jos olisit saanut rahaa helposti, niin rikkauden, ja sen suoman vapauden aikaansaama riemu ei olisi läheskään yhtä suurta. Positiiviset tunteemme siis voimistuvat sen mukaan, kuinka syviä negatiivisia tunteita olemme kokeneet. Mutta tästä huolimatta voit aina valita myös helpomman polun, ja sallia itsellesi olosuhteista riippumatonta iloa, hyvin vaikeissakin elämäntilanteissa, kohdistamalla ajatuksesi tietoisesti asioihin, joita arvostat. Eli voit nähdä aivan minkä tahansa elämäntilanteen joko positiivisena, tai negatiivisena, sillä onnellisuus on aina suhteellista, ja vain tunnetila, jota joko koemme, tai emme koe, riippuen ajatuksistamme, ja niiden aikaansaamista tunteista.

Myös ns. korkeissa tunnetiloissamme on taajuuseroja, ja vaikka toivo on korkeampi tunnetila kuin epäilys ja turhautuminen, niin ollessamme toiveikkaita, emme vielä manifestoi toiveitamme. Toivoa korkeampi tunnetila on usko, mutta uskokaan ei vielä mahdollista manifestaatiota, vaan uskoakin korkeampi tunnetila on tieto, joka on sama tunnetila, kuin ehdottoman rakkauden, ja täydellisen selkeyden tunnetila. Ja tässä taajuustilassa on siis korkeampi minäsi joka hetki. Eli kun tunnetasolla TIEDÄT, että unelmasi toteutuu, niin samalla hetkellä se toteutuu.

Arvosta siis kaikkea sellaista, jota aikoinaan kiihkeästi toivoit, jonka toteutumiseen et aina kyennyt uskomaan, mutta joka myöhemmin kuitenkin uskosi vahvistuttua manifestoitui. Sillä tällaisten asioiden TIEDÄT siis manifestoituneen, tiedät niiden olevan, ja juuri siksi ne ovat! Tästä syystä arvostusta, ehdotonta rakkautta ja puhdasta myötätuntoa kannattaa pyrkiä mahdollisimman usein tuntemaan, sekä itseä, että kaikkia muita ihmisiä, ja koko luomakuntaa kohtaan.

Me ihmiset olemme - kasvien ja eläinten tapaan, mutta tietoisemmin - "olioita", "olijoita", "olevia ja eläviä" olentoja, emme siis ensisijaisesti suorittajia ja saavuttajia. Elämämme tarkoitus on siis oleminen ja eläminen, elämän aistiminen - päämäärämme ja unelmamme vain auttavat ja innostavat meitä suunnistamaan elämämme polulla. Eli yksikään päämäärämme ei lopulta ole todellinen tavoitteemme, vaan elämämme päämäärä on matkalla oleminen, siis elämä itse.

3.2.2020

Tyytyväisyys elämäntilanteeseesi juuri nyt ei estä unelmiasi toteutumasta, vaan mahdollistaa niiden saavuttamisen

Inhimillisinä olentoina olemme tottuneet ajattelemaan, että jos emme VAADI jotakin, ja kärsi vaatimustemme puolesta, niin emme saa sitä, mitä haluamme. Eli negatiivisessa tunnetilassa ollessamme uskomme siihen, että meidän on saavutettava kaikki, mitä haluamme, taistelemalla ja yrittämällä.

Uskomme siis, että jos olemme tyytyväisiä siihen, mitä meillä on, niin tyytyväisyytemme pakottaa meidät jäämään paikallemme, KOSKA arvostamme nykytilaamme. Eli kuvittelemme, että vain haluaminen ja kamppailu negatiivisessa tunnetilassa voi "laittaa asioita liikkeelle"

Totuus on kuitenkin aivan päinvastainen: Kaikki, mitä haluamme, on ulottuvillamme joka hetki, mutta estämme unelmiemme toteutumisen juuri haluamalla, yrittämällä ja taistelemalla, siis pysymällä negatiivisessa tunnetilassa - uskomalla, että unelmien toteuttaminen on vaikeaa. Ja tämä uskomuksemme johtuu siitä, että emme negatiivisella tunnetaajuustasolla tunne omaa mittaamatonta arvoamme, jolloin kuvittelemme, että meidän tulee ANSAITA arvokkuutemme.

Haluamisen ja tahtomisen tunnetila on kuitenkin siis paljon matalampi, kuin vastaanottamisen ja sallimisen tunnetila. Sananparret, kuten "vaatimattomuus kaunistaa", tai "raha ei tuo onnea", johtavat meidät harhaan. Sillä jos arvostamme niukkuutta, vaatimattomuutta, köyhyyttä ja askeesia, ikään kuin jalompina asioina, kuin iloa, runsautta, nautintoja ja rajattomia mahdollisuuksia, niin todellisuudessa tunnetilamme on kuitenkin negatiivinen, eli suhtaudumme fyysiseen elämään ja sen tarjoamiin nautintoihin "vähemmän henkisinä", ja siksi vähemmän arvokkaina. Ja jos uskomme, että näin on, niin oma uskomuksemme myös toteutuu. Olemme kuitenkin syntyneet maan päälle nauttimaan elämästämme fyysisinä olentoina, ja siksi meidän ei ole hyvä taistella omaa fyysisyyttämme vastaan, vaan nauttia elämästä. On kyllä täysin mahdollista elää onnellisena ja tyytyväisenä myös erossa "modernista maailmasta", siis mukavuuksista, tekniikasta, rahasta ja tavarasta, mutta oleellista on siis se, koetko aitoa tyytyväisyyttä, vai onko tunnetilasi todellisuudessa matala siksi, että YRITÄT olla ylevä ja henkinen.

Eli kärsimys on aina vain sitä, että toivot jotakin, mutta et salli itse itsellesi omaa toivettasi. Eli jos haluat elää "ylevää", henkistä elämää, mutta tunnetilasi on negatiivinen, eli et todellisuudessa nauti elämäsi fyysisestä ja materiaalisesta niukkuudesta ja askeesista, niin ylevyytesi ja henkisyytesi on turhaa. Aivan yhtä turhaa, kuin sellainen elämä, jossa kokoat kovasti taistelemalla materiaalista omaisuutta, mutta et kuitenkaan tunnetasolla nauti siitä, mitä olet onnistunut saavuttamaan. Sillä elämämme ainoa tarkoitus on ilo. Fyysisen elämämme tarkoitus ei siis ole muuttuminen "jalommiksi ja paremmiksi henkiolennoiksi" - me OLEMME täydellisiä henkiolentoja, aina ja ikuisesti!

Ihmiskunta uskoo vaatimisen, haluamisen, yrittämisen ja taistelemisen välttämättömyyteen siksi, että vaikka pienet lapset tietävät ja muistavat vielä olevansa kaikkivoipia, ja mittaamattoman arvokkaita, niin heidän vanhempansa useimmiten eivät enää usko tähän, ja kasvattavat siksi myös lapsensa uskomaan omaan "vajavaisuuteensa", ja siihen, että ihmiselämä on lähtökohtaisesti kärsimystä. Lapset ja nuoret kyllä protestoivat tätä negatiivista uskomusta vastaan, mutta "aikuistuttuaan" useimmat heistä alkavat toistaa ja toteuttaa tuota samaa, negatiivista uskomusta omassa tunne-elämässään ja käyttäytymisessään.

Ja koska ihmiskunnan historian aikana sankareina on hyvin usein pidetty juuri sellaisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet paljon haasteita, ja saavuttaneet merkittäviä asioita, taisteltuaan ja kärsittyään paljon, niin näiden historiallisten henkilöiden elämäntarinoiden toistaminen on ylläpitänyt mielikuvaa siitä, että kärsimys on ainoa tie ns. suuriin ja merkittäviin saavutuksiin elämässä.

Tämä negatiivisesta tunnetaajuudesta lähtöisin oleva uskomus on jopa niin vahva, että nekin ihmiset, jotka ovat saavuttaneet toivomiaan asioita - mainetta, rahaa, terveyttä, rakkautta ja hyvinvointia - hyvin helposti, eivät usein puhu saavutuksiin johtaneista inspiraatioistaan ja onnenpotkuistaan, koska unelmien saavuttamista helposti ei yleisesti arvosteta. Ja esimerkiksi nekin suuret taiteilijat, jotka ovat tehneet suuren vaikutuksen ihmiskuntaan taiteellaan, olemalla pääosin inspiraation ja kevyen, euforisen ilon tilassa, ovat vastaavasti tunteneet niin voimakasta tuskaa ollessaan negatiivisissa tunnetiloissa, että monet tällaiset taiteilijat ovat lopulta päätyneet kärsimään, ja käyttämään esimerkiksi päihteitä tunnetilansa hetkelliseen kohottamiseen. Ja tällaiset, "suurten persoonien" murheellisesti päättyneet elämäntarinat ovat edelleen vahvistaneet ihmiskunnan negatiivista uskomusta siitä, että meidän täytyy aina MAKSAA KORVAUS siitä, jos olemme hetken aikaa elämässämme onnellisia ja tyytyväisiä.

Mutta tämä on siis suuri harha, ja täysin väärä johtopäätös. Negatiivinen tunnetilamme johtuu aina vain ja ainoastaan siitä, että olemme tuota tunnetta tuntiessamme erossa omasta, korkeammasta minästämme. Ja kun tunnemme negatiivista tunnetta, niin vedämme puoleemme negatiivisia kokemuksia. Eli jos itse uskomme, että "itku seuraa pitkästä ilosta", niin näin myös käy. Mutta jos uskomme, että onnellisuus ei ole mitään muuta, kuin korkea tunnetila, ja että onnen tunne vetää puoleeensa unelmiamme, ja että voimme arvostaa myös joka ikistä negatiivista kokemustamme, arvokkaina tienviittoina polullamme, niin emme koe enää kärsimystä lainkaan. Sillä kärsimys on vain sitä, että jäämme kiinni negatiiviseen tunnetilaan, emmekä ymmärrä tuon tunnetilan viestiä: "Kohdista ajatuksesi positiiviseen, ja negatiivinen haihtuu pois, koska et enää anna sille voimaa, ajattelemalla sitä".

Älä siis yritä tulla onnelliseksi, vaan ole onnellinen juuri nyt, ja onnellisuutesi jatkuu.

Hae tästä blogista

Sinä Olet Luoja

Blogit 2/2020

Koet mielenrauhaa silloin, kun olet resonanssissa oman korkeamman minäsi kanssa

Luot itse omat velvollisuudentunteesi ja rajoitteesi, ja voit myös milloin tahansa vapautua itse luomastasi vankilasta

Luot itse omat velvollisuudentunteesi ja rajoitteesi, ja voit myös milloin tahansa vapautua itse luomastasi vankilasta

Kommentit

Lähetä kommentti

Blogiarkisto 11/2020 -