Sinä Olet Luoja

Miksi maineen ja kunnian tavoittelu vain niiden itsensä vuoksi saa ihmisen väistämättä pettymään? Kaikki, mitä saamme elämässämme "aikaan " (todellistamme jotakin ikuisuudesta ajallisuuteen) tuottaa meille mielihyvää siksi, että koemme onnellisuutta manifestaation hetkellä. Maine, kunnia ja vaikkapa yhteiskunnallinen asema ovat sen sijaan pelkästään mielikuvia siitä, että joku aikaansaannoksemme tekisi meistä arvokkaita - arvokkaampia kuin muut. Meistä kukaan ei ole koskaan arvokkaampi kuin joku toinen. Arvostetut ja kuuluisat, "aikaansaavat" ihmiset ovat kokeneet korkeassa tunnetilassa inspiraatioita (saaneet yhteyden korkean taajuuden kollektiiviseen ajatusvirtaan), uskoneet kykyihinsä ja onnistuneet. Mutta hekään eivät tunne onnellisuutta, elleivät he intuitiivisesti "innostu" joka hetki uudelleen. Voimme tuntea onnellisuutta vain juuri nyt. Ihailu ja arvostus muiden ihmisten taholta voi siis tehdä kuuluisan ihmisen myös onnettomaksi ja rauhattomaksi,

Jos sinulla on voimakas tahdonvoima ja olet hyvin toimelias, mutta huomaat RAATAVASI tavoitteittesi eteen paljon enemmän kuin haluaisit, niin voit vapautua tuosta "raskaasta energiasta" havainnoimalla sen aikaansaamat manifestaatiot tietoisesti. Toivot elämäsi aikana loputtoman määrän erilaisia toiveita, ja jos sinulla on taipumus "ottaa universumille kuuluvat tehtävät hoitaaksesi", eli yrittää aivan liikaa, niin vastaanotat kyllä toiveitasi, mutta useimmiten juuri niitä, joihin liittyy paljon työtä. Tällaisesta energiasta vapautuminen on äärimmäisen helppoa teoriassa, eli jos keskittyisit vähän aikaan pelkästään meditoimaan ja kokemaan puhdasta huolettomuutta ja iloa, niin "raskaat olosuhteet" kevenisivät ja manifestoitit helppoutta. Mutta jos olet koko ikäsi tehnyt esim. hyvin raskasta työtä tai hoitanut uhrautuen läheistesi asioita, niin tuollaisesta elämäntavasta luopuminen voi käytännössä olla vaikeaa. Esimerkki: Sinulla on paljon velkaa ja kaunis suu

Ihmiset tekevät uskonnoista juuri sellaisia, kuin millaisia he itse ovat, ja väkivaltaisia ihmisiä on kaikkien uskontojen (ja uskonnottomien) piirissä. Esimerkiksi islam ei uskontona poikkea kristinuskosta millään tavalla, kaikkien maailman uskontojen perusta on ehdoton rakkaus eli se, että olemme itse korkeampia olentoja ("el-illah" eli allah ja "elohim" ovat sama sana, "Kaikki Mikä On", monikkomuoto). Ihmiset tekevät siis uskonnoista rakkaudettomia tai rakkaudellisia. Ja kaikki sorto perustuu tunnetason osallisuuteen, oli kulttuuri tai uskonto mikä tahansa. Tässä on kyse samasta ehdollisen rakkauden kierteestä, kuin ns. narsistien parisuhteissa (joissa molemmat ovat narsisteja). Ja osallisuus on siis eri asia kuin syyllisyys.   Esim. suomalaisessa kulttuurissa on aina ollut paljon perheväkivaltaa ja naisia myös kuolee paljon väkivallan seurauksena. Silti perheväkivaltaa ei esiinny kaikissa suomalaisissa perheissä.   Väkivalta jatkuu jos väkivallan uhri v

Et voi koskaan menettää mitään muuta kuin mielenrauhasi, siis onnellisuuden tunteen. Jos menetät rahaa, joku toinen saa rahaa. Emme ole erillisiä, joten voit tuntea onnellisuutta tuon toisen ihmisen puolesta. Onnellisuuden tunne on ainoa tavoitteemme elämässä. Jos häviät kilpailussa, joku toinen voittaa. Iloitse hänen voitostaan ja sinä voitat seuraavalla kerralla - koska iloitset.   Jos menetät työpaikan, joku toinen saa työpaikan ja sinä vapaudut kokemaan jotain muuta.   Jos epäonnistut ja menetät "maineesi", niin menetät sen vain siksi, etttä itse kuvittelet menettäneesi sen ja keskityt itsesi syyllistämiseen. Muilla ihmisillä on omia huolia, he eivät ehdi taivastelemaan sinun maineesi menettämistä kuin hetken. Jos menetät terveytesi, niin arvostamalla sairauttasi ja kipusi tärkeitä viestejä paranet nopeasti. Jos menetät läheisesi, koska hän "kuolee", niin pyri tuntemaan samaa euforista iloa, jota hänkin tuntee, vapauduttuaan negatiivisista tunteistaan, joita vo