Negatiivisissa tunnetiloissa olevat ihmiset ovat väkivaltaisia, eivät uskonnot tai kulttuurit




Ihmiset tekevät uskonnoista juuri sellaisia, kuin millaisia he itse ovat, ja väkivaltaisia ihmisiä on kaikkien uskontojen (ja uskonnottomien) piirissä.

Esimerkiksi islam ei uskontona poikkea kristinuskosta millään tavalla, kaikkien maailman uskontojen perusta on ehdoton rakkaus eli se, että olemme itse korkeampia olentoja ("el-illah" eli allah ja "elohim" ovat sama sana, "Kaikki Mikä On", monikkomuoto).

Ihmiset tekevät siis uskonnoista rakkaudettomia tai rakkaudellisia. Ja kaikki sorto perustuu tunnetason osallisuuteen, oli kulttuuri tai uskonto mikä tahansa.
Tässä on kyse samasta ehdollisen rakkauden kierteestä, kuin ns. narsistien parisuhteissa (joissa molemmat ovat narsisteja). Ja osallisuus on siis eri asia kuin syyllisyys.
 
Esim. suomalaisessa kulttuurissa on aina ollut paljon perheväkivaltaa ja naisia myös kuolee paljon väkivallan seurauksena. Silti perheväkivaltaa ei esiinny kaikissa suomalaisissa perheissä.
 
Väkivalta jatkuu jos väkivallan uhri vihaa väkivallantekijää (viha kohottaa pelokkaan tunnetilaa), ja tekijän katumus saa uhrin tuntemaan kostonhimoa (kukaan väkivaltainen ihminen ei ole koskaan perusolemukseltaaan paha), ja sen jälkeen hetken EHDOLLLISTA rakkautta.
 
Uhri siis ei anna anteeksi eikä kunnioita aidosti tunnetasolla väkivallantekijää, vaan kyse on "kulttuurin vaatimasta" kunnioituksesta. Suomessa tällaiset liitot jatkuvat, jotta "kulissit pysyisivät pystyssä" (häpeä estää uhrin pelastautumisen).
Jos väkivallan uhri on aina kokenut väkivaltaa, niin hän myös uskoo sen jatkuvan. Uskomuksemme todellistuvat. Mitä voimakkaampia naiset ovat henkisesti, niin sitä todennäköisimmin he altistuvat myös väkivallalle, elleivät pääse irti oman vihansa aikaansaamasta kierteestä.
 
Ja naiset eivät siis ole syyllisiä omaan kohteluunsa vaan osallisia. Sama pätee miehiin: Miehen on kasvattanut nainen, joka uskoo, että "väkivalta kuuluu perhe-elämään, äitini ja isoäitinikin koki väkivaltaa".
 
Kyse ei ole siitä, haluaako tuo mies (äitinsä poika) tai äiti, että näin on, mutta heidän omat kokemuksensa ovat osoittaneet, että näin on. Ja siksi uskomus ja sen aikaansaama kokemus ei muutu.
 
Vaikka väkivallan uhri löytäisi uuden parisuhteen, niin väkivalta jatkuu, koska uhri vie itsensä ja uskomuksensa mukanaan myös uuteen suhteeseen. Ja sama pätee väkivallan tekijään, joka tuntee syyllisyyttä ja yrittää kohottaa tunnetilaansa syyttämällä, vihaamalla ja käyttämällä jälleen väkivaltaa.
Väkivallan molemmat osapuolet ovat samalla tavalla negatiivisten tunteidensa uhreja. Kumpikaan ei ole syyllinen. Aito anteeksianto lopettaa kuitenkin uhriutumisen, eli jos tuollaiseen kierteeseen osalliset ottavat vastuun omista tunnetiloistaan ja niiden seurauksista. Se, mikä on tapahtunut - oli se miten hirveää tahansa - on jo tapahtunut, mutta se jatkuu vain, jos jäämme siihen ajatus- ja tunnetasolla kiinni (kvanttifysiikan mukaan: huomiomme kohde aktivoituu oli se toivottu tai ei-toivottu).

Ihminen on vapaa silloin, kun hän on kokonainen itsensä, eli kunnioittaa ja rakastaa itseään ja kaikkia muita täysin ehdottomasti.

Kommentit