Blogit 8/2020

 

SOL, elokuu 2020:

30.8.2020

Hyvinvointi hallitsee universumia, koska unelmiemme lisäksi myös kärsimys luo aina toivottua

Albert Einstein kysyi: "Onko universumi ystävällinen paikka?" Ja tällä kysymyksellä hän tarkoitti sitä, että voimme itse vapaasti  valita oman todellisuutemme laadun, ystävällisen tai epäystävällisen universumin. Voimme siis valita myös ei-toivotun, mistä kertovat negatiiviset tunteemme, mutta kaikki toiveemme lisäävät silti aina hyvinvointiamme, sillä myös kärsiessämme luomme koko ajan lisää vain sitä, mitä toivomme kokevamme.

Universumi siis laajenee koko ajan "paremmaksi", eli pyrkii harmoniatilaan,  vaikka negatiivisetkin ajatuksemme ovat ikuisesti olemassa, matalan taajuuden ajatusvirtoina. Se, että negatiivisia ajatusvirtoja on olemassa, ei siis koskaan tarkoita, että meidän tulee vastaanottaa niitä, ja elää niitä omassa elämässämme todeksi. Esimerkiksi "paholainen" ja "demonit" ovat vain ihmiskunnan tuntemien pelkojen luomia ajatusmanifestaatioita, joita emme koskaan voi kokea todellisiksi ollessamme resonanssissa, eli samassa taajuustilassa korkeamman minämme, eli korkean tietoisuuden kanssa.

Eikä kukaan toinen ihminen voi koskaan vihata sinua, jos sinä itse tunnet puhdasta rakkautta tuota toista ihmistä kohtaan, koska rakkauden korkeassa, selkeyden tunnetilassa, et vedä puoleesi matalissa taajuuksissa olemassaolevia vihan ajatuksia, ja pahoja tekoja, eli matalan tunnetaajuuden inspiraatioita - oli niiden toteuttaja sitten sinä itse, tai joku muu ihminen. Eli sinulla ei ole elämässäsi koskaan mitään pelättävää, jos valitset korkean tunnetaajuustilan.

Ihmiskunta ei voi koskaan päästä eroon mistään, mitä se on ajatuksillaan luonut, eli kaikki, mitä on koskaan ajateltu, on ikuisesti olemassa, ja kaikella tuolla "ajatuksella jostakin" on tietty taajuus. Mutta sinun ei siis tarvitse valita sellaista todellisuutta, joka saa sinut tuntemaan negatiivisia tunteita. Ja koska sinä tunnet jo tämän universumin totuuden, eli tiedät olevasi oman todellisuutesi täysin vapaa luoja, niin et voi enää koskaan tuntea yhtään negatiivista tunnetta tiedostamatta, mitä se tarkoittaa. Et siis voi enää palata takaisin elämään, jossa vain "siedät" sellaista elämää ja kokemuksia, joita et haluaisi kokea. Tietoisuustasosi on siis kohonnut ja laajentunut niin paljon, että negatiiviset tunnetilasi tuntuvat sinusta nyt paljon epämiellyttävämmiltä, kuin silloin, kun et vielä tiennyt olevasi itse vastuussa omista kokemuksistasi.

Jos sinua joskus jopa pelottaa tämä täydellinen vapautesi ja vastuusi, niin mieti, miten paljon pelottavampaa oli uskoa, että joku sinun ulkopuolellasi elävä voima - sattumasta puhumattakaan - hallitsisi elämääsi!

Täydellinen vapaus kyllä  antaa lisää vastuuta, mutta tietoisuus vapaudestamme vapauttaa meidät myös pelosta, sillä oman todellisuutemme vapaina luojina hallitsemme elämäämme täydellisesti, jos vain niin haluamme.

Rakasta ja arvosta siis kaikkea hyvinvointia, jota olet jo itsellesi sallinut, syyllisyyttä tuntematta, sillä sinä itse olet vetänyt tuon kaiken puoleesi, ja arvostamalla sitä, manifestoit elämääsi lisää samanlaista. Eli sinun ei tarvitse tuntea kiitollisuutta ja nöyryyttä, jos koet ja vastaanotat asioita, joista nautit, sillä olet itse luonut tuon kaiken. Äläkä vaadi myöskään kiitollisuutta kanssaihmisiltäsi, jos inspiroidut auttamaan heitä, sillä auttamalla muita saat myös muut ihmiset auttamaan sinua. "Hyvä kiertää", emmekä me ihmiset ole erillisiä. Hyvät asiat, joita teet muille, teet myös itsellesi, ja hyvät asiat, joita sallit itsellesi, hyödyttävät myös kaikkia muita.

Universumi tarjoaa sinulle omia toiveitasi jokaisena elämäsi hetkenä. Et enää edes muista, mitä kaikkea olet toivonut, mutta voit olla varma, että jos pysyt korkeassa tunnetilassa, niin vastaanotat aina jonkin oman toiveesi. Eli korkea tunnetilasi on aina kuin vihreä liikennevalo, joka kehottaa: "Kulje tähän suuntaan!"

Ja  jos tunnet masennusta ja toivottomuutta, niin muista, että myös vihan tunne on tuossa tunnetilassa  toiveesi täyttymys, sillä toiveesi on aina hieman korkeampi tunnetila, kuin missä juuri nyt olet. Iloitse siis myös  vihan, kateuden  ja katkeruuden tunteistasi, sillä nekin ilmentävät  haluasi kokea oma voimasi  ja vapautesi - mutta älä jää noihin negatiivisiin tunteisiin kiinni, vaan tunne katkeruuden jälkeen turhautumista, ja sen jälkeen toiveikkuutta, joka johdattaa sinut uskon, tiedon ja ehdottoman rakkauden tunnetiloihin.

Ja tuntiessasi sisimmässäsi puhdasta iloa, puhdasta, ehdotonta rakkautta, niin itseäsi, kuin koko muuta luomakuntaa kohtaan, niin olet vaikutusvaltaisempi, kuin miljoonat muut. Eli nauti elämästäsi, ja elä todeksi omia unelmiasi, ja auta samalla myös muita ihmisiä elämään todeksi omia haaveitaan, omalla esimerkilläsi.

Sinä olet Luoja, sinä olet Valonkantaja.

29.8.2020

Yleisökysymys: ”Miksi jänis- tai siiliemo haluaa jäädä auton alle ja kitua, ja jättää poikasensa kuolemaan? Ja miksi kipeä vanha koira kieltäytyy kuolemasta, jos sen omistaja ei henno lopettaa sitä?”

Vaikka eläimetkin pyrkivät vaistojensa ohjaamina synnyttämään ja ylläpitämään elämää, ja myös niiden evoluutio perustuu tähän vaistomaiseen tarpeeseen, niin ne eivät toisaalta kuitenkaan koskaan vastusta kuolemaa, sillä ne tietävät, että kuolemaa ei ole olemassa, vaan fyysinen elämä on vain unta.

Me ihmiset emme myöskään voi kokea elämää eläimen tavoin, koska me tulkitsemme elämäämme omien aistiemme vastaanottamina värähtelytaajuuksina, ja eläimet vastaanottavat nuo samat taajuudet omien aistielintensä välityksellä. Emme siis voi koskaan täysin tietää, miltä elämä, kärsimys, tai kuolema eläimestä ”tuntuu”, koska koemme elämää vain omasta kokemuksestamme käsin.

Emme voi ihmisinä kokea eläimen kokemusta elämästä, ellemme ole hyvin korkeassa, intuition tunnetilassa.

Eläimet eivät usko fyysisten olomuotojen rajallisuuteen, vaan ne tietävät, että fyysisiä olomuotoja syntyy tarvittaessa uusia rajattomasti. Eläimet eivät siis ihmisen tavoin ”pelkää elämän rajallisuutta”.

”Olemassaolon taistelu” on siis eläimillekin koettua todellisuutta eli olemassa, mutta se ei ole samalla tavalla negatiivisista tunnetiloista lähtöisin olevaa taistelua, kuin ihmisillä, vaan paremminkin ”elämän tanssi”, siis näytelmää, johon ei liity paremmuutta ja huonommuutta, ei moralismia uhreista ja tappajista, pahoista ja hyvistä eläimistä. Aivan kuten näytelmissäkään näyttelijät eivät muutu ihmisinä ”pahoiksi”, jos he esittävät pahaa tekevän, ja kärsimystä aikaansaavan ihmisen roolia.

Eikä eläimen kokemaan todellisuuteen sisälly myöskään mennyttä ja tulevaa, vaan ainoastaan meneillään oleva hetki, elossa olemisen kokemus.

Eläimetkin kyllä luovat elämällään todellisuuttaan ja kokemuksiaan, mutta sallimalla aina helpoimman polun. Esim. saaliseläin ei ole huolissaan siitä, että se on saaliseläin, vaan se nauttii elämästään ollessaan hengissä. Linnunpoikanen nauttii syntymästä, ja vaikka se kuolisi tunnin päästä kuoriutumisesta, niin se on siili elänyt, luonut elämää, nauttinut elämästä. On ymmärrettävä, että eläimelle ja kasville elämä itsessään on arvokasta, ei sen pituus. Eläimet ja kasvit tiedostavat konkreettisesti,että aikaa ei ole olemassa, eivätkä ne siksi koe aikaa, eivätkä kärsi esim. jonkin asian saamisen hitaudesta, tai jonkin tapahtuman kokemisen ”liiallisesta” nopeudesta.

Jos eläin kituu, niin se ei sure kitumistaan, vaan elää hetkessä. Eli siinä missä ihmisen matalan tunnetaajuuden pelkoajatukset pahentavat kitumista, niin eläin vain sallii kitumisen. Vastaavastihan ihminenkin voi jopa nauttia kivusta, jos hän ei vastusta sitä.

Kituminen on siis kärsimystä, jos vastustamme kokemustamme, mutta osa elämää, jos emme vastusta sitä. Samasta syystä esim. synnytysvalmennuksessa ohjataan synnyttäjiä rentoutumaan, eli kokemaan kiputiloja vastustamatta niitä, tai synnyttäjä voidaan hypnotisoida kokemaan kipu neutraalina, tai jopa nautintona.

Kun ihminen katsoo nälkään kuolevaa jäniksenpoikaa, hän on negatiivisessa tunnetilassa, ja tuntee sääliä ja empatiaa. Mutta jäniksenpojat itse ovat korkeassa tunnetilassa, sallien nääntymisen, pelkäämättä sitä. Niiden vaistot kyllä ohjaavat niitä refleksinomaisesti syömään, jos ruokaa on tarjolla, mutta jos ruokaa ei ole, niin ne aivan yhtä refleksinomaisesti nääntyvät ja kuolevat.

Tietä ylittävä siiliemo kyllä seuraa vaistojaan parhaansa mukaan, mutta siilien evoluutio ei ole vielä tehnyt niistä ”autonpyöränkestäviä”, jolloin siili voi kuolla autonpyörän alle - vaikka siilit ovatkin jo kehittäneet taidon vastustaa piikeillään monia muita uhkia.

Esim. runsaasti jälkeläisiä vuosittain tuottavat rotat ja hiiret luovat itsestään koko ajan kestävämpiä esimerkiksi ihmisen kehittämille myrkyille, mutta rottaa tai hiirtäkään ei silti huoleta kuoleminen, vaan elämä itsessään luo evoluutiokehityksen. Evoluutio, eli tarkoituksenmukaisemmaksi muuntuminen on elämän luonne, eli ”elämä luo itse itseään tarkoituksenmukaisemmaksi” koko ajan, ilman moralismia, ilman ajallisia tavoitteita, tai ”lopullisia päämääriä”. Sillä elämä ja luominen on ikuista, ja itsessään arvokasta, itse itseään ylläpitävää.

Eläimet, kasvit ja ihmiset ovat myös toinen toistensa kanssaluojia, ja ihminen toivoo ja manifestoi elämäänsä esimerkiksi lemmikkejä, jotta hänen tunnetaajuutensa pysyisi korkeampana. Eläimet vastaavat tähän toiveeseen, myös silloin, jos ihminen on hyvin masentunut, ja joskus myös kyvytön huolehtimaan eläimestä, tai lopettamaan eläimen silloin, kun eläin olisi jo valmis lopettamaan elämänsä. Luonnossa huonokuntoisen eläimen kanssaluoja on usein toinen eläin, joka auttaa eläintä kokemaan helpommin ja nopeammin vapautumisen fyysisestä olomuodosta.

Ihmisen seurassa elävät eläimet – etenkin laumaeläimet - voivat kyllä oppia ihmiseltä huolehtimisen ja stressaantumisen tunnetiloja, mutta silti esim. koira ja hevonen sallivat elämää, ja nauttivat elämästään aina, kun se vain on mahdollista, myös eläessään ihmisen seurassa ja ”armoilla”. Ja mitä enemmän kesyn laumaeläimen ympäristössä elää ihmiseen vähemmän kiinnittyneitä eläimiä, sekä kasveja,niin sitä vapaammaksi vanha ja kipeäkin laumaeläin itsensä tuntee. Sillä kipeä koirakaan ei ajattele olevansa kipeä koira, vaan se kokee ennen kaikkea olevansa elossa.

Ihmisen seurassa elävä kesy eläinkään ei siis ajattele ja arvota omaa elämäänsä arvokkaaksi tai vähemmän arvokkaaksi hyvinvointinsa tai pahoinvointinsa mukaan, koska kipu on eläimelle vain tunne, jota eläin ei siis ihmisen lailla vastusta. Kipu on eläimelle vain osa elämää, ei siis negatiivinen,eli ei-toivottu. Eläin kuitenkin sallii solujensa parantaa itsensä, kun taas ihmisen negatiiviset tunteet usein estävät soluja palauttamasta harmoniatilaa.

Kesyjen eläinten allergiat ja syövät ovat kyllä ihmisen negatiivisten tunnetilojen vaikutuksesta lisääntyneet, mutta lemmikkieläin siis itse etsii vaistomaisesti koko ajan keinoja vapauttaakseen itseään ihmisen tunnetilojen vaikutuksesta. Eikä tästä huolimatta siis moralisoi tai syyllistä kuitenkaan ihmistäkään. Vaikka ihminen voi omilla peloillaan ja huolillaan manifestoida lemmikilleen sairauden samaan tapaan, kuin ihminen voi manifestoida käteensä kivun, ja tuohon kätensä kipuun keskittymällä ylläpitää ja pahentaa käden kipua. Sillä ei-toivottuun keskittyminen lisää aina vetovoiman lain vaikutuksesta ei-toivottua.

Vaikka negatiivisissa tunnetiloissa usein olevan ihmisen seura voikin sairastuttaa eläimen, niin eläin ei siis tuomitse ihmistä, joka on negatiivisessa tunnetilassa, vaan kokee yhteyden tämän korkeimpaan olemuspuoleen, eli elämään itsessään. Aivan samoin, kuin vastasyntynyt vauvakin tietoisesti syntyy olosuhteisiin, joissa se saattaa kokea kärsimystä. Syntyessään tuo vauva on kuin eläin, joka on siis vanhempiensa kanssaluoja, joka uskoo, että hänen korkeampi olemuksensa voi auttaa vanhempaa kohottamaan omaa tunnetaajuuttaan. Pieni vauva ei siis pelkää elämää, ja sen mahdollistamia, tulevia kärsimyksiä, eikä elämää pelkää myöskään lemmikkieläin, joka vastaa lemmikkiä toivovan masentunen ihmisen toiveeseen,olemalla olemassa ja läsnä ihmisen kanssaluojana.

Ihminen manifestoi omia uskomuksiaan myös suhteessa omiin lemmikkeihinsä, aivan kuten ihminen manifestoi kokemuksia omaan elämäänsä yleensäkin. Lemmikkieläimen "kohtalo" heijastelee aina tavalla tai toisella sen omistajan omaa elämäntilannetta, ja uskomuksia. On ihmisiä, joiden kaikki eläimet ovat terveitä ja pitkäikäisiä, koska niiden omistaja uskoo lemmikkien terveyteen ja pitkäikäisyyteen. On ihmisiä, joden eläimet sairastavat paljon, mutta pysyvät silti hengissä pitkään. On ihmisiä, joilta  on jäänyt useita kissoja auton alle, ja ihmisiä, joiden kissat eivät koskaan jää auton alle, vilkasliikenteisissäkään taajamissa. On ihmisiä, joiden kaikki koirat ovat kokeneet odottamattoman kuoleman nuorina, mitä erilaisimmilla tavoilla, koska omistaja uskoo ja pelkää, että hänen koiransa kuolevat helposti, ja odottamatta. On ihmisiä, joilta on kuollut ja sairastunut useita hevosia monista eri syistä, vaikka omistaja on pitänyt hevosista todella hyvää huolta. Ja tämä jhtuu siitä, että tuon omistajan pääasiallinen tunnetila on ollut huoli, ja pelko hevosten menettämisestä. Hevosten kuoleminen loppuu vasta sitten, kun omistaja lakkaa pelkäämästä sitä.

Monet lemmikkieläimetkin pyrkivät kuolemaan ihmisen matalien tunnetilojen ulottumattomissa, mikäli se suinkin on mahdollista, sillä ihmisen negatiiviset tunnetilat vaikeuttavat jossain määrin eläimen luonnollista kuolemaa. Esimerkiksi pihatossa elävä hevonen saattaa pyrkiä kuolemaan kauempana laitumella tai tarhassa, ja kissa vetäytyy kuolemaan metsään.

Mutta eläin ei silti koskaan moralisoi negatiivisessa tunnetilassa olevaa, surevaa omistajaansa, jonka on vaikea lopettaa eläintä, syyttämällä tätä ”kiduttajaksi”, sillä eläimet eivät tuomitse, vaan ne seuraavat vain vaistojaan, ja vaiston taajuus on korkein taajuus. Eläimelle siis kärsimyksen hetki on yhtä arvokas, kuin harmonisempikin elämän hetki.

Elämä eri olomuodoissaan ei koskaan lopu, ja eläin tietää ja tiedostaa sen. Syntymä, elämä ja kuolema ovat eläimelle täsmälleen yhtä arvokkaita.

Eläin ei siis vastusta elämää eikä kuolemaa, ja kärsimys ja nautinto ovat eläimelle vain kokemuksia. Eläin pyrkii vaistomaisesti kyllä valitsemaan helpoimman polun, mutta jos helpoin polku on kärsimys, niin eläin hyväksyy myös kärsimyksen, sillä kärsimyksen hyväksyminen on helpompi polku, kuin kärsimyksen vastustaminen.

26.8.2020

Yleisökysymys: ”Jos korkeampi minämme ei koskaan katso taaksepäin, ja kaikki toiveet voivat toteutua, niin onko näin myös elinkautiseen tuomitun rikollisen kohdalla?”

Ihminen, joka tuomitaan elinkautiseen vankeuteen, on itse luonut oman ns. kohtalonsa, kuten kaikki muutkin ihmiset, ja hänellä on myös täysin samanlainen mahdollisuus muuttaa tuon kohtalon suuntaa, kuin kaikilla muillakin. Usein näin ei kuitenkaan tapahdu, ja tämä johtuu siitä, että tuo henkilö tuomitsee itse itsensä, eli aktivoi jo tekemiään rikoksia, ajattelemalla niitä toistuvasti. Hän siis uskoo itse "pahuuteensa". Hänen korkeampi minänsä ei sen sijaan koskaan tuomitse tuota rikollista MISTÄÄN, ja juuri siksi tuo vanki kokee negatiivisia tunteita, tuomitessaan itsensä ”pahaksi”, tai ”paatuneeksi”. Eli rikollinen rankaisee itse itseään, esimerkiksi jatkamalla rikollista toimintaa niin kauan, että ehdoton vankeus katkaisee tuon kierteen.

Jos tällainen henkilö lopettaisi tietoisesti jo tekemiensä rikosten ajattelemisen, ja kohdistaisi ajatuksensa mihin tahansa myönteiseen asiaan, niin hänen toiveensa vapaudesta ja onnellisuudesta toteutuisi hyvin nopeasti, sillä hän on rikoksia tehdessään, ja itseään rangaistessaan, esittänyt erittäin voimakkaita toiveita täysin päinvastaisesta elämästä. Ja jos hän siis lähtisikin purjehtimaan ns. myötävirtaan, jatkuvan omaa itseään vastaan taistelemisen sijaan, niin hänkin kokisi onnellisuutta jokaisena tulevana hetkenään, sillä onnellisuus on aina vain sitä, että kuljemme todellista toivettamme kohti, ja vapaudumme astetta negatiivisemmasta tunnetilasta.

Se, että elinkautiseen tuomittu henkilö on rikoksia yli päätään tehnyt, johtuu sekin vain siitä, että hän on pyrkinyt kokemaan onnellisuutta! Sillä jos ihminen kokee arvottomuutta ja masennusta, niin hän ei voisi olla kauempana omasta, korkeammasta minästään, ja siksi viha – joka on useimmiten rikolliseen toimintaan johtava tunnetila – on masentuneelle ihmiselle aina helpottava tunne. Ja on myös muistettava, että myös rikollisen uhrit mahdollistavat aina rikoksen, olemalla samassa tunnetaajuudessa rikollisen kanssa. Vetovoiman laki on ehdoton luonnonlaki, eikä se erottele myöskään näennäisesti ”viattomia” uhreja, kuten pieniä lapsia ja eläimiä, muista uhreista. Vaikka lasten ja eläinten joutumista rikollisten uhreiksi on meistä monien vaikea hyväksyä, niin se, että emme hyväksy sitä, ei muuta vetovoiman lakia. Jos pieni lapsi syntyy maailmaan, ja joutuu jo hyvin varhain rikollisen uhriksi, niin tuo sielu on itse valinnut ns. kohtalonsa. Ja myös tuo rikollinen on pohjimmiltaan ”pieni lapsi”, joka on päätynyt tuntemaan vihaa ja kostonhimoa, koska hän on siis tuntenut itsensä arvottomaksi.

Kukaan ihminen ei siis koskaan ole perusolemukseltaan paha, vaan kaikki ns. pahat teot johtuvat poikkeuksetta aina vain negatiivisista tunteistamme – silloinkin, jos tekijä on ns. syyntakeeton, eli ei "ymmärrä tehneensä pahaa". Sillä silloinkin uhri on itse mahdollistanut rikoksen, olemalla negatiivisessa tunnetaajuudessa (pelko tai viha). Korkeampi minämme ei koskaan moralisoi ketään, eikä sääli ketään, sillä kaikkien meidän perusolemus on AINA puhdasta rakkautta, puhdasta positiivista energiaa. Negatiiviset tunteemme mahdollistavat täydellisen vapautemme oman elämämme Luojina, ja myös rikollisuus on siis mahdollista, koska olemme täydellisen vapaita kokemaan myös kärsimystä.

Ja myös nuo masennuksesta vapauttavat tunteet, eli viha, katkeruus ja kosto, johtavat siis aina kärsimykseen, jos jäämme noihin tunteisiin kiinni. Eli rikoksista kärsii kaikkein eniten aina tekijä itse, ja myös uhri kärsii, ellei hän kykene anteeksiantoon, eli olemaan ajattelematta kokemaansa rikosta negatiivisessa tunnetilassa. Anteeksianto ei siis ole koskaan mitään muuta, kuin sitä, että jätämme huomiota kokemamme negatiivisen kokemuksen, ja näemme meille rikoksen tehneessä ihmisessä oman itsemme, jolloin katsomme siis jokaista kanssaihmistämme aina korkeamman minämme silmin.

Jos taas katsomme kokemaamme rikosta ehdotoman rakkauden tunnetilassa, niin ymmärrämme, että rikollinen teki tekonsa vain siksi, että sen tekeminen sai hänet tuntemaan helpotuksen tunteen, ja että myös tuon rikollisen perusolemus on puhdasta rakkautta.

Olemme niin vapaita, että voimme valita myös kärsimyksen, joko tekemällä väärin muita (ja samalla itseämme) kohtaan, tai uhriutumalla, eli kärsimällä itse muiden ihmisten teoista. Mutta molemmissa tapauksissa valitsemme siis itse kärsimyksemme, keskittämällä ajatuksemme ei-toivottuun, eli aikaansaamalla taistelun jatkumisen jatkamalla itse taistelua.

Jokainen kokemamme ongelma, ja myös vakava rikos (joko tekijän tai uhrin asemassa koettu), on aina suunnattoman arvokas, sillä juuri kokemamme ongelmat saavat meidät toivomaan ei-toivotun sijasta toivottua. Jos siis elinkautiseen tuomittu katsookin tuomiotaan aidosti korkeamman minänsä silmin, nähden kokemuksensa arvokkuuden, eli negatiivisen kokemuksen luoman positiivisen - voimme missä tahansa olosuhteissa kokea iloa ja tyytyväisyyttä, sillä tyytyväisyys on tunnetila, ei olosuhde - niin myös hänen toiveensa toteutuu, ja tapahtuu jotakin sellaista, joka mahdollistaa myös tuon vangin toiveen vapaudesta toteutua. Vapautuminen voi tapahtua myös kuoleman kautta – kuolemahan on aina täydellinen vapautuminen negatiivisista tunnetiloista, jotka ovat kärsimyksemme ainoa syy - mutta universumille ei MIKÄÄN ole mahdotonta, joten vanki saatetaan myös armahtaa. Tai hän saa tavalla tai toisella tilaisuuden tehdä jotakin sellaista, joka tekeekin hänestä  arvostetun ja rakastetun henkilön, jolloin hän voi kokea onnellisuutta myös vankeudessa ollessaan, esimerkiksi tukemalla muita vankeja. Meidän mieltämme ja sieluamme ei kukaan toinen ihminen voi koskaan vangita, ja oman mielemme voima ja ongelmanratkaisukyky on täysin rajaton!

On hyvin tavallista, että juuri suurimmat kärsimykset, ja ”mahdottomimmat tilanteet”,  johtavat lopulta myös todella suuriin ilonaiheisiin, sillä kun koemme jotakin todella ”pahaa”, niin luomme samalla hetkellä yhtä voimakkaan toiveen ”hyvästä”. Sanonta: ”ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin” pitää siis aina paikkansa.

Käytännön esimerkkejä:

Koronavirus on helpottanut monen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevan velkaantuneen asemaa, sillä pankit ovat antaneet velallisille mahdollisuuden maksaa lainoista pelkästään korkoja.

Pandemia on antanut monelle stressaantuneelle ihmiselle mahdollisuuden jäädä kotiin tekemään etätöitä, ja myös pakolliset karenssit antavat  ihmisille mahdollisuuden levätä ja rauhoittua kotona.

Liikkumis- ja kokoontumisrajoitukset, sekä myös sairastumiset, ovat vastanneet monien toiveisiin siitä, että perheenjäsenet olisivat enemmän kotona. Länsimaissahan ihmiset ovat myös vapaa-aikanaan niin aktiivisia, että aikaa rauhoittumiseen, ja esimerkiksi perheenjäsenten kohtaamiseen, ilman jatkuvaa aikataulutettua harrastamista ja matkustamista paikasta toiseen, jää normaalitilanteissa hyvin vähän.

Lentoliikenne on vähentynyt pandemia takia, koska todella monet ihmiset ovat toivoneet, että saastuttava lentoliikenne vähenisi. Silti todella monet ihmiset toivovat edelleen myös pääsevänsä matkustamaan nopeasti ympäri maailmaa, ja universumi vastaa tähänkin toiveeseen, ja vähemmän saastuttavaa lentoteknologiaa kehitetään koko ajan, eli prosessi on koko ajan käynnissä, ja edistyy nyt nopeammin, voimakkaiden toiveiden seurauksena. Samaan aikaan matkailua rakastavat ihmiset pääsevät kuitenkin internetissä kokemaan elämää ja tunnelmia muissa maissa ja kulttuureissa. Ja myös pakolaisuus ja siirtolaisuus on tuonut noita muita kulttuureita lähemmäksi niitä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita muista kulttuureista. Ja myös nuo pakolaiset ja siirtolaiset ovat toivoneet pääsevänsä parempiin olosuhteisiin toteuttamaan omia toiveitaan. Eli myös sodat ja luonnonkatastrofit toteuttavat lopulta ihmisten toiveita.

Musliminaiset, joita on pilkattu heidän kasvot peittävien burkhiensa takia, kokevat nyt helpotuksen tunteen, kun suuri osa heidän pilkkaajistaan kulkee maskit kasvoilla. Sekä nuo pilkasta kärsivät naiset, että virusta pelkäävät maskinkäyttäjät, ovat negatiivisessa tunnetilassa, mutta molemmat myös kokevat helpotusta: Naiset siksi, että pilkka on nyt vähentynyt, ja ”osunut pilkkaajien omaan nilkkaan”,ja maskinkäyttäjät siksi, että he kokevat turvallisuudentunteensa lisääntyneen, koska he USKOVAT maskin suojelevan heitä virukselta. Todellisuudessa he voivat kuitenkin suojautua sairaudelta vain uskomalla terveyteen, mutta maskinkäyttö tuntuu kuitenkin helpottavalta tilanteessa, jossa ihminen tuntee pelkoa ja voimattomuutta tuntemattoman uhan edessä.

Maski on siis kuin epätoivoisen jumaluskovaisen rukous, jonka voimaan uskova uskoo negatiivisessa tunnetilassa, jolloin rukous on hyödytön, kuten maskikin, mutta molemmat kuitenkin toisaalta helpottavat pelkäävän ihmisen epätoivon tunnetta, koska epätoivoinen voi ainakin YRITTÄÄ parantaa tilannettaan, eli tehdä aktiivisesti jotakin tilanteensa hyväksi - sen sijaan, että hän vain pelkäisi, joka on passiivisen kärsimyksen, eli täydellisen avuttomuuden tila.

Myös kaikilla muilla kriisi- ja poikkeustilanteilla on samanlaisia, positiivisia vaikutuksia. Ei ole sattumaa, että sota-aikoina on aina järjestetty paljon huvitilaisuuksia, sillä pelko saa ihmiset aina toivomaan voimakkaasti iloa ja rakkautta, ja rohkeutta jatkaa elämää.

Perheenjäsenen tai ystävän kuolema vähentää aina eloon jääneen läheisen omaa kuolemanpelkoa, ja vapauttaa myös jokaisen kuolleen ihmisen läheisen aina uuteen elämänvaiheeseen, sillä elämä ei koskaan ole seisova vesi, ja kaikki olosuhteet elämässämme muuttuvat jatkuvasti joka tapauksessa, eli siksi kuolema on aina vääjäämätön, sillä se mahdollistaa uuden syntymän. Ilman loppuja, ei voisi olla alkuja. Pysyvyys on elämässä siis aina pelkästään näköharha, eli jos joku tilanne ei näytä elämässämme muuttuvan, niin se johtuu aina vain siitä, että luomme ja sallimme koko ajan samanlaista, koska uskomme, että mikään ei voi muuttua.

Jos olet myymässä kotiasi, ja talo ei mene kaupaksi, niin helpoin polku, jonka voit valita, on pysyä korkeassa tunnetilassa, jolloin löydät jonkin toisen ratkaisun, kuin kotisi myymisen. Mutta voit valita myös ”dramaattisemman” vaihtoehdon, eli talosi voi palaa, jolloin voit myydä palaneen talon alla olevan maan tontteina, ja noista tonteista ja vakuutusmaksusta saat lopulta saman hinnan, kuin minkä olisit saanut talosta, joka ei mennyt kaupaksi . Ja jos tulipalossa kuolee ihminen, niin myös hänen kuolemansa on tuon ihmisen oma toive. Olemme aina myös toinen toistemme kanssaluojia.

Eli vastaus alkuperäiseen kysymykseen: Myös elinkautiseen tuomittu rikollinen on joka hetki täysin  vapaa toteuttamaan kaikki toiveensa, mikäli hän lakkaa itse tuomitsemasta itseään. Universumille mikään ei ole koskaan mahdotonta. Ja mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, sillä kaikki, mitä koemme ns. todellisuudeksemme, on joka tapauksessa pelkkä uskomuksiimme perustuva tulkinta värähtelytaajuudesta.

25.8.2020

Yleisökysymys: ”Kuinka ihmiset voivat olla täysin vapaita tekemään elämässään, mitä ikinä haluavat, sillä nykymaailmassahan on jonkun pakko tehdä töitä, jotta yhteiskunta ylipäätään toimisi?”

Kun puhumme ”nykymaailmasta”, niin tulee muistaa, että tuo ”maailma” osatekijöineen on vain ajatus itsestään, ja koemme nuo ”maailmassa olevat asiat” aisteillamme, koska aistimme tulkitsevat niiden värähtelytaajuuksia: Näkö- , kuulo- , haju- , tunto- ja makuaistit tulkitsevat siis värähtelytaajuuksia, ja noiden tulkintojen perusteella kuvittelemme kokemamme todellisuuden. ”Maailma” tai ”yhteiskunta” ei siis ole mitään todellista, vaan aistiemme tulkinta. Esimerkiksi koiran tai ampiaisen maailma on aivan erilainen, kuin meidän maailmamme, emme vain voi kokea noiden eläinten todellisuutta, koska emme ole ampiaisia emmekä koiria.

Vapaus tehdä elämässä (teoriassa) täysin vapaasti juuri sitä, mitä haluamme tehdä, perustuu siihen, että oma kokemuksemme todellisuudesta on siis vain subjektiivinen tulkintamme värähtelytaajuuksista, eli todellisuus, jonka siis itse USKOMME olevan olemassa. Se, että uskomuksemme todellisuuden ominaislaadusta ja ilmentymistä on niin vahva, ja vaikuttaa pysyvältä, johtuu siitä, että emme ole ihmisyksilöinä tietoisuudeltamme erillisiä, ja siksi myös kanssaihmisemme uskovat suurin piirtein samanlaiseen todellisuuteen. Ja tästä syystä voimme ”näytellä elämän näytelmää” kanssaihmistemme kanssa, vaikka olisimme ajoittain eri tunnetaajuustiloissakin. Sillä se näkökulma, josta katsomme itse elämää, tuntuu niin vahvasti ”todelta”.

Meidän on siis vaikea ymmärtää todellisuushavaintomme kollektiivisuutta siksi, koska kuvittelemme itsemme yksilöiksi, vaikka emme ole ihmisinä erillisiä. Koemme saman todellisuuden kaikkien niiden maailman ihmisten kanssa, jotka ovat kulloinkin kanssamme samalla värähtelytaajuustasolla.

Ja aivan kuten emme pääse ampiaisen ”pään sisään” havainnoimaan maailmaa, niin emme pääse myöskään havainnoimaan todellisuutta kanssaihmistemme aisteilla, ja heidän tunnetiloistaan käsin. Ja siksi kuvittelemme, että noiden muiden ihmisten havainto, ja kokemus maailmasta on täysin samanlainen, kuin millaisena me itse sen koemme.

Niin sanottu todellisuutemme, ja myös todellisuutena kokemamme yhteiskunta, on siis vain unen kaltainen tulkinta eri asioiden taajuuksista, ja tuo uni on myös ihmiskunnan, ja sukupolvien kollektiivinen luomus, joka koostuu ajatusmanifestaatioista. Eli kaikki asiat, mitä päivittäin ja hetkittäin koemme, ovat vain ajatus itsestään, eli ne tuntuvat todelta, koska olemme tottuneet lapsesta lähtien elämään tässä todellisuudessa. Mutta esimerkiksi kun koemme fyysisen kuoleman, ja negatiiviset tunteemme häviävät, niin todellisuuskuvamme muuttuu täysin erilaiseksi, eli tuon vapautumisen hetkellä ”kaikki, mitä ajattelemme, on välittömästi olemassa ja mahdollista”. Ei-fyysisyys on siis tila jossa ei ole resistanssia, vaan ajatukset ovat välittömästi totta, ja voimme kokea tuossa tilassa elämää myös fyysisellä tasolla elävien aistien kautta.

Kun siis kuolemme, niin ”heräämme fyysisen elämän unesta” samalla tavalla, kuin herätessämme aamulla, ja unemme päättyy.

Yhteiskuntamme kaikkinensa on siis pelkkää kuvitelmaa, eli ajatus itsestään, mutta uskomme siihen vahvasti, joten voimme elää tuossa yhteiskunnassa. Ansaitsemme rahaa työllämme, koska uskomme, että työstä saa palkkaa. Jos taas uskoisit vahvasti, että voit muuttaa kiven kullaksi, niin kivi muuttuisi kullaksi (alkemia). Kaikki, mihin uskomme niin vahvasti, että tiedämme (korkein tunnetaajuus) sen olevan totta, on siis aina totta.

Tämä asia on helpointa ymmärtää tunnetiloja ajattelemalla: Jos uskot rakkauteen, ja tiedät, että rakastat, niin rakkaus on totta, sillä rakkaus on aina vain tunnetila, jonka itse koet, koska uskot siihen.

Eli miten yhteiskunta siis voi toimia tilanteessa, jossa kukaan meistä ei enää jatkaisi ”oravanpyörässä pyörimistä”?

Tämä olisi mahdollista silloin, jos jokainen ihminen maapallolla uskoisi kaikkivoipaisuuteensa, eli tietäisi kaiken tarvitsemamme - esim. rahan, ruuan, vaatteiden, asuntojen, kehomme, maailmankaikkeuden – olevan vain energiaa ja värähtelyä, siis ajatus itsestään. Emmekä tarvitsisi ruokaakaan, ellemme uskoisi, että tarvitsemme ruokaa pysyäksemme hengissä.

Mutta niin kauan, kun suurin osa ihmiskunnasta uskoo voivansa luoda hyvinvointia vain yrittämällä ja ponnistelemalla, eli tekemällä työtä, ja kokemalla myös kärsimystä, eli jäämällä kiinni negatiivisiin tunteisiin, niin yhtä kauan kollektiivinen todellisuususkomuksemme mahdollistaa tämän ”taistelunäytelmän”.

Kuvamme todellisuudestahan on jatkuvasti myös muuttunut, eli ihmiskunta on manifestoinut valtavasti sellaisia toiveita, joita se on ennen pitänyt ”mahdottomina fantasioina”. Tällainen ”järjenvastainen ihme” jokapäiväisessä elämässämme on edelleen esimerkiksi käyttämämme sähkö, jonka olemusta ei yleisesti tunneta. Samoin lääketiede perustuu pääosin pelkkiin uskomuksiin, koska ihmisen mielen suunnattomia voimia ei tunnusteta.

Myös fyysisesti raskaan työn tekeminen on - etenkin länsimaissa - ihmisten unelmien toteutumisen seurauksena vähentynyt todella paljon viimeisen sadan vuoden aikana, intuitiivisesti syntyneiden keksintöjen ansiosta. Ja kaikkein eniten maailmassa rahaa ansaitsevat ihmiset, eli ”rahaan uskovat”, tekevät kaikkein vähiten työtä, koska rahan saaminen helposti perustuu siihen, että rahaa helposti saava uskoo rahan saamisen helppouteen.

Hyvä esimerkki miljardien ihmisten unelmien manifestaatiosta on internet. Aiemmin vain harvat ihmiset kussakin maassa olivat ”julkkiksia”, kun taas nykyisin sadat tuhannet voivat kokea julkista ihailua, koska he ovat unelmoineet tällaisesta elämästä, ja nyt teoriassa kuka tahansa voi siis internetin avulla saavuttaa lähes välittömästi valtavan julkisuuden. Ja internet tekee myös mahdolliseksi rahan ansaitsemisen todella helposti, myös kehitysmaissa. Internet mahdollistaa siis unelmoinnin lähes kelle tahansa, ja myös unelmien manifestoinnin. Kaikki, mihin itse uskomme, on aina totta.

Internet mahdollistaa myö negatiivisen todellisuuden eksponentiaalisen laajenemisen, sillä vetovoiman laki on painovoiman kaltainen luonnonlaki, joka ei moralisoi, vaan jokaisella ihmisellä on täydellinen vapaus luoda myös negatiivista todellisuutta - itselleen. Se, että "pahaan kiinni jäävillä" ihmisillä on internetissä myös uhreja, mahdollistuu siksi, että arvottomuutta ja pelkoa kokeva ihminen on esimerkiksi kostonhimoisen kanssa usein samassa taajuustilassa. Kostava ihminenhän pyrkii vihallaan korkeampaan tunnetilaan, nin ikään arvottomuuden tunnetilasta.

Eli kyse on siis edelleen vain siitä, mihin itse tunnetasolla uskot. Jos jättäydyt oravanpyörästä pois, mutta et kuitenkaan itse usko pärjääväsi (uskot, että voit saada rahaa pääosin vain töitä tekemällä), niin et ole valinnut helpointa polkua vaan vaikeimman. Jos taas JOUDUT pois oravanpyörästä, eli sinut erotetaan, jolloin sinulla ei ole mahdollisuutta ansaita rahaa entisellä työlläsi, niin saat rahaa jollain muilla tavoilla, koska sinun on tuossa tilanteessa tunnetasolla pakko päästää irti, eli lakata yrittämästä, jolloin sallit toiveesi rahasta.

Jos olet kovasti toivonut suuria rikkauksia, niin et saa niitä, olit töissä tai et, ennen kuin lakkaat yrittämästä, eli alat vain luottaa siihen, että toiveesi toteutuvat. Eli työstäsi saama palkka on myös uskomus, joka pysyy samanlaisena, ellet muuta uskomustasi. Huomaa kuitenkin, että ollessasi korkeassa tunnetilassa voit saada inspiraation toimintaan, joka johtaa rahan saamiseen. Tietoinen rahan luominen ei siis tarkoita passiivista odottamista, vaan intuitio voi ohjata sinut myös toimimaan niin, että saat toivomasi rahat.

Emme kuitenkaan voi universumissa koskaan päästä eroon mistään, voimme vain vetää asioita puoleemme, sekä toivottua, että ei-toivottua. Eli jos haluat jättää elämässäsi taaksesi jotakin, mitä tahansa, niin varmista, että et halua niin tehdessäsi KORJATA mitään. Sillä emme elä maailmassa korjataksemme epäkohtia (”maailma ei ole rikki”), vaan vastaanottaaksemme toiveitamme

Esimerkki ihmissuhteista: Jos haluat erota puolisostasi, koska hän ei ole mieleisesi, niin se, että puolisosi ei miellytä sinua, johtuu siitä, että katsot häntä negatiivisesta tunnetilasta käsin. Puolisosi ”viallisuus” johtuu siis vain sinun näkökulmastasi, eli uskot hänen olevan ”epäsopiva”. Ja jos löydät tuossa tunnetilassa uuden puolison, niin hän on juuri samanlainen kuin nykyinen puolisosi, tai mielestäsi ”pahempi”, koska sinun uskomuksesi parisuhteisiin liittyen on negatiivinen. Jos  taas erotessasi arvostat puolisoasi, eli tunnetilasi on korkea, ehdottoman rakkauden tunnetila, niin löydät uuden puolison, joka hänkin on korkeassa tunnetilassa.

Esimerkki työelämästä: Jos jättäydyt pois työstäsi, koska haluat uskoa, että vapaus tekee sinut onnelliseksi, mutta et kuitenkaan todella usko siihen, niin näennäinen vapautesi tekeekin sinusta vangin, koska tuomitset itsesi, eli tunnetaajuutesi on negatiivinen, jätettyäsi työsi.

Jos taas työskentelet työsuhteessa, rakastat työtäsi, mutta innostut yritysideasta, niin voit perustaa menestyvän yrityksen työsuhteessa edelleen ollessasi, sillä korkeassa tunnetilassa kaikki onnistuu aina todella helposti ja vaivattomasti.Ja kun ideasi alkaa tuottaa paljon rahaa, niin työsuhteen irtisanominenkin tapahtuu helposti ja luontevasti, korkeassa tunnetilassa. Ja koska jo valmiiksi uskot rahantuloon, työstäsi saamasi palkan takia, niin myös yritysideasi tuottaa sinulle rahaa.

Tämä ilmiö on syy siihen, että moni pitää maailmaa ”epäoikeudenmukaisena paikkana”, jossa rikkaat rikastuvat, ja köyhät köyhtyvät. Vetovoiman laki on kuitenkin todellisuudessa täysin oikeudenmukainen aina, sillä se on ehdoton luonnonlaki. Ja huomaa: Myös rikas voi olla onneton, eli lopullinen ja ainoa tavoitteemme, eli onnellisuus itsessään, on AINA suhteellista!

Ihmiset jotka jättävät työnsä ”kirjoittaakseen vihdoinkin sen kirjan” eivät yleensä kirjoita kirjaa, sillä kirjat syntyvät inspiraation korkeassa tunnetilassa helposti, ne eivät siis vaadi paljon aikaa syntyäkseen. Työsuhde ei siis estä kirjan kirjoittamista, vaan sen estää töissä käyvän negatiivinen tunnetila, jonka hän siis kuvittelee johtuvan siitä, että hän käy töissä. Ja vaikka hän kirjoittaisikin kirjan, mutta kirjan kirjoittaminen on tuskallista, niin kirja ei myöskään julkaisun jälkeen tuota kirjoittajalleen iloa. Onneton matka ei voi päättyä onnellisesti, sillä matka on juuri niin onnellinen, kuin ne hetket, joista tuo matka koostuu.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen siis on: Mikä tahansa on mahdollista, jos vain itse todella uskot siihen. Mutta et voi koskaan luoda toisen ihmisen todellisuutta, ainoastaan omasi. Jos muut ihmiset uskovat, että maailmassa pitää tehdä työtä "elääkseen", niin heidän uskomuksensa toteutuu. Mutta jos sinä uskot, että voit elää ja saada kaiken haluamasi jollakin muulla tavalla, niin myös sinun uskomuksesi toteutuu. Sillä kokemuksemme elämästä on juuri sellainen, kuin millainen itse tunnetasolla uskomme sen olevan.

23.8.2020

Positiivisen tapahtumaketjun seuraava askel on ainoa tavoitteesi

"Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa". Tämä sananlasku tulkitaan negatiivisissa tunnetiloissa poikkeuksetta väärin, eli ajatellaan, että suuret unelmat pakottavat ihmisen nöyrtymään,ja että meidän tulee olla tavoitteissamme vaatimattomia. Sananlaskun todellinen opetus kuitenkin on, että sinun tulee ottaa vain yksi ainoa askel kohti unelmaasi, ja universumi ohjaa sinua sen jälkeen askel askeleelta, helposti ja vaivattomasti, kohti tuota "kuusenlatvaa", eli suurinta unelmaasi. Kapsahdamme siis "katajaan" vain siksi, että yritämme itse taistella itsemme kuusen latvaan mahdollisimman nopeasti, seuraamatta korkeamman minämme ohjausta.

Suurimmalle osalle ihmiskuntaa on ollut vuosituhansia lähes mahdotonta sen totuuden oivaltaminen, että emme ole syntyneet  maailmaan yrittämään ja taistelemaan, hallitsemaan olosuhteita, joissa elämme, tai hallitsemaan muita ihmisiä, vaan me olemme syntyneet täysin vapaiksi, oman elämämme  luojiksi, iloitsemaan, ja kokemaan todeksi unelmiamme - helposti.

Ja koska suurin osa ihmiskunnasta pitää niitäkin hetkiä, jolloin heidän unelmansa ovat toteutuneet "kuin ihmeen kaupalla", pelkkinä sattumina, tai "korkeamman voiman" sallimuksena, niin nämä ihmiset jatkavat kamppailuaan, koska he eivät usko elämän helppouden mahdollisuuteen. Ja koska he siis päin vastoin uskovat elämän vaikeuteen ja "vaarallisuuteen", niin heidän elämänsä myös näyttäytyy heille juuri sellaisena, kuin mihin he itse uskovat. Vetovoiman laki on siis täysin absoluuttinen luonnonlaki, joka todistaa negatiivisessa tunnetilassa olevalle ihmiselle vääjäämättä myös negatiivisten uskomusten ja pelkojen toteutuvan.

Ja silti joka ikisenä elämänsä hetkenä, jokainen maailmassa elävä ihminen, täysin riippumatta tilanteesta, jossa hän juuri nyt elää,  voi pysähtyä juuri tuossa hetkessä ikään kuin nollaamaan eli resetoimaan mielensä, ja ottaa vain SUUNNAN kohti toiveiden toteutumista, eli kääntää katseensa kohti mitä tahansa myönteistä ajatusta.

Samalla tavalla, kuin matkatoimiston järjestämällä retkellä oleva turisti ihailee kuuluisaa Taj Mahalin temppeliä, jonka hän näkee nyt ensimmäistä kertaa paikan päällä, ja kokee siksi iloa ja haltioitumista. Kun taas  tuon saman rakennuksen jo satoja kertoja aiemmin nähnyt matkaopas saattaa katsoa tuota samaa maisemaa hajamielisenä, ja keskittyä ajattelemaan jotakin ongelmatilannetta, joka jäi ratkaisematta, hänen lähdettyään hotellilta tälle retkelle. Turisti siis nauttii meneillään olevasta hetkestä, ja kokee onnellisuutta, kun taas matkaopas murehtii täysin turhaan sellaista ongelmaa, jota hän ei voi kuitenkaan juuri nyt ratkaista, ja kadottaa siksi kaikki meneillään olevan hetken tarjoamat  ilonaiheet. Jos hän murehtimisen sijaan iloitsisi tuossa tilanteessa kanssaihmistensä aidosta ilosta, niin hänkin kokisi aitoa onnellisuutta - ja onnellisuushan on vain korkea tunnetila, ei koskaan mitään muuta. Ja myös se ongelma, jota opas juuri nyt murehtii, pääsisi ratkeamaan helposti, ellei hän murehtisi sitä, vahvistaen negatiivisella tunnetilallaan negatiivista tapahtumaketjua. Sillä jokainen kokemamme ongelma sisältää itsessään jo ratkaisun itseensä, meidän tulee vain vastaanottaa tuo ratkaisu, eli nähdä ratkaisu, eikä tuijottaa ongelmaa.

Tästä syystä sanotaan, että meidän tulee "elää hetkessä", jos haluamme kokea onnellisuutta. Sillä jos elät menneessä tai tulevassa, niin et saa tunnetasolla kiinni juuri siitä tunnetilasta, jonka koet juuri nyt, ja johon sisältyvät myös kaikki tulevaisuudessa kokemasi mahdollisuudet, ja jota kohottamalla lähdet siis askel askeleelta kulkemaan kohti toivomiasi asioita.

Nykyhetki on siis kuin kasvin siemen, jota ilman et voi kokea tulevan hetken versoa, saati täyteen mittaansa kasvanutta kasvia, tai sen tuottamaa hedelmää. Sinun tule siis vaalia tuota nykyhetken siementä,jotta voit kokea iloa uudesta elämästä, ja uusista kokemuksista. Voit kyllä muistella aiempia positiivisia kokemuksiasi siitä, kuinka pienestä siemenestä todellakin on kasvanut jopa valtavan suuria puita, mutta jos noiden puiden ajatteleminen tekee sinut kärsimättömäksi, ja alatkin murehtia puun kasvun hitautta, niin silloin saatat jättää siemenen kokonaan kylvämättä. Sillä tuijottamalla tuota suurta puuta unohdat, että elämänilo syntyy aina vain pienenpienistä, positiivisista muutoksista, eli sarjasta  jatkuvia, iloisia kokemuksia, ei siis valtavan suurista saavutuksista - vaikka elämänilomme aina lopulta johtaakin myös inhimillisessä mielessä "suuriin ja merkittäviin"  saavutuksiin.

Ja tästä syystä AINOA tavoitteesi juuri nyt on ottaa vain seuraava askel kohti mitä tahansa iloa tuottavaa asiaa, sillä juuri tuo askel saa positiivisen tapahtumaketjun välittömästi käynnistymään, eli tavoittamattomalta tuntuva unelmasi ei ole "jossain kaukana", vaan prosessi alkaa tuosta yhdestä ainoasta askeleesta, ja iloinen mielesi, eli positiivinen tunnetilasi kiihdyttää tuota prosessia koko ajan. Eli joka ikinen iloinen ajatuksesi ON jo toiveesi manifestaatio, sillä emme koskaan tavoittele elämässämme mitään asiaa mistään muusta syystä, kuin kokeaksemme iloa.

Tästä samasta asiasta kertoo myös sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Samalla hetkellä, kun saat mieleesi ajatuksen mistä tahansa unelmasta, niin se on välittömästi jo valmiina olemassa, korkeamman minäsi taajuustilassa. Ja jos jatkat kulkuasi unelmaasi kohti, pysymällä korkeassa tunnetilassa, niin positiivinen tapahtumaketju pysyy käynnissä, ja saa unelmasi myös vääjäämättä toteutumaan. Kärsimättömyytesi voi kyllä tuota tapahtumaketjua hidastaa, mutta tyytyväisyytesi ja kevytsydämisyytesi taas nopeuttaa sitä.

Et siis tarvitse unelmiesi toteuttamiseen mitään muuta, kuin uskon siihen, että vetovoiman laki toimii täysin vääjäämättä ja täsmällisesti aina, jokaisena elämämme hetkenä. Ja tämä sama laki koskee täysin samalla tavalla kaikkia maailman ihmisiä, eli maailmassa ei ole olemassa voimakkaampia ja heikompia ihmisiä, eikä kukaan ihminen voi koskaan hallita sellaista ihmistä, joka tuntee ja tiedostaa oman voimansa. Vain negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen on "heikko", koska hän tuossa tunnetilassa uskoo omaan heikkouteensa, ja muiden ihmisten valtaan ja voimaan. Mutta samalla myös nuo ihmiset, joiden hän uskoo voivan häntä hallita, ovat aivan samalla tavalla heikkoja, mikäli he yrittvät hallita muita, sillä kukaan meistä ei koskaan voi hallita ketään toista, koska me jokainen luomme täysin vapaasti itse oman todellisuutemme. Negatiivisten tunteiden ns. todellisuus on siis aina pelkkä  harha, jonka mahdollistaa vain pelko, ja arvottomuuden kokemus. Ja tästä syystä sanotaan, että "onni suosii rohkeaa". Onni siis suosii konkrettisesti sellaista ihmistä, joka tuntee oman luomisvoimansa, ja luottaa siihen, tapahtui mitä tahansa.

Vetovoiman laissa ei siis ole kyse USKONNOSTA, johon meidän tulisi suhtautua nöyryydellä ja alamaisuudella, vaan vetovoiman laki on meidän omassa käytössämme oleva absoluuttinen voima, joka tekee mahdolliseksi myös sen, että me olemme juuri nyt olemassa, eli koemme olevamme ns. elossa. Ilman vetovoiman lakiahan koko universumi olisi pelkkää kaaosta, sillä vetovoiman laki pitää yllä maailmankaikkeuden synkroniaa, eli jatkuvaa pyrkimystä harmoniaan, eli tasapainoon, alkaen atomeissa olevien elektronien täsmällisestä liikkeestä, joka aikaansaa sen värähtelyn, johon vetovoiman laki reagoi. Ja koska myös ajatuksemme ovat tuota värähtelyä, eli fysikaalisessa mielessä "ainetta  eli olevaista", niin luomme todellisuuttamme ajatuksillamme. Todellisuus, jonka koemme, on siis vain ajatus itsestään, eli tulkinta tuosta ajatusten värähtelystä.

Ollessasi korkeassa tunnetajuudessa, eli tuntiessasi positiivisen tunteen, tunnistat kyllä omat, jo manifestoituneet toiveesi, joita on kaikkialla ymprilläsi, et vain ehkä  ole aiemmin kiinnittänyt kaikkiin niihin huomiota. Jokainen esine, jonka omistat, ja jokainen ihmissuhde, joka sinulla on, ovat kaikki omia luomuksiasi. Ja olet itse luonut myös tämänhetkisen terveydentilasi, ja jopa ulkonäkösi. Tai se tapa, jolla ikäännyt, on juuri sellainen, kuin millaisena näet itse itsesi. Sillä solusi uudistuvat koko ajan, ja jos haluat esimerkiksi "vaikuttaa nuoremmalta", niin sinun tulee vain sallia tuo nuorekkuus, ja se toteutuu. Mutta jos sen sijaan YRITÄT näyttää nuorelta, eli pelkäät vanhenemista, ja menet vaikkapa kauneusleikkaukseen, niin jos vanhenemisen pelkosi on aktiivinen tunnetilasi, niin myös tuo kauneusleikkaus tekee sinut vain entistäkin vanhemman näköiseksi. Todellinen nuorekkuus on siis mielentila, joka mahdollistaa myös solujemme nuortumisen, ihan konkreettisesti.

Samoin jos yrität kovasti näyttää vauraalta, mutta todellisuudessa pelkäätkin köyhyyttä, ja hankit lainarahalla asioita, jotka saavat sinut näyttämään muiden silmissä rikkaalta, niin koska siis todellisuudessa tunnet pelkoa, niin velkaannut koko ajan lisää, ja tunnet "tyhjyyttä" sisälläsi aina, kun istut esimerkiksi velkarahalla ostamaasi autoon. Mutta voit milloin tahansa myös luopua pelostasi, ja alkaakin arvostaa velkaasi, jolloin velkasi alkaakin muuttua konkreettisesti "saatavaksi", sillä kun otit tuon velan, niin samalla hetkellä esitit toiveen, että se olisi jo maksettu. Kaikki menestyvät yritykset ovat aina olleet ainakin jossain vaiheessa myös velkaisia, mutta niiden menestys on perustunut unelmaan, ja uskoon menestyksestä, ei siis velan aiheuttamaan pelkoon tai häpeään.

Ota siis aina vain seuraava askel kohti iloa, ja olet varmasti helpoimmalla polulla, ja matkalla  kohti mitä tahansa unelmaasi. Älä  koskaan yritä itse ohjailla tai nopeuttaa prosessia, sillä yrittämisesi vain vaikeuttaa ja hidastaa prosessia, ja vahvistaa epäuskoasi. Jos pieni lapsi leikkii iloisesti, niin ethän palauta häntäkään "maan pinnalle" muistuttamalla, että elämä on täynnä vaaroja ja kärsimystä, ja lopulta kuolet, ja sinut poltetaan, tai mädännyt haudassa. Vaan iloitset hänen kanssaan, juuri nyt.

Sairautta tai kuolemaa pelkäävä kaivaa kyllä kirjaimellisesti "omaa hautaansa", pysymällä negatiivisessa tunnetilassa, mutta kuolemakin on lopulta aina suurenmoisen euforian kokemus, eli emme siksi voi koskaan tehdä elämässämme mitään "väärin", vaan kaikesta, mitä teemme ja koemme, seuraa lopulta aina pelkästään hyvää. Kärsimyksen polku on vain vaikeampi polku - kohti vapautumista.

Jos siis haluat nauttia fyysisestä elämästäsi, niin valitse  ilo, juuri nyt. Jos tunnet olevasi syystä tai toisesta "hukassa", niin mieti, miltä tunnetasolla tuntuu löytää ratkaisu, eli helpotuksen tunne. Jos tunnet hämmennystä ja päämäärättömyyttä, niin mieti, miltä selkeys tuntuu. Jos tunnet puutetta ja rajallisuutta, niin mieti, miltä tuntuu kokea rikkautta, runsautta,  ja rajattomia mahdollisuuksia.

Eli lähde aina kulkemaan kohti tulevaa TODELLISESTA  tunnetilastasi käsin, eli tilanteesta, jonka koet tunnetasolla todeksi juuri nyt. Älä yritä teeskennellä positiivisempaa, kuin millainen todella olet, jos et ajatuksiasi tietoisesti keskittämälläkään pysty tuntemaan mielenrauhaa. Tunnetaajuutesi voi kohota vain asteittain ja vähitellen korkeammalle, ei siis ottamalla suuria harppauksia. Mutta toisaalta: voit muutamassa minuutissa kyllä saada tunnetaajuutesi kohoamaan toivottomuudesta, vihan ja turhautumisen kautta toiveikkuuden ja uskon tunnetiloihin, ja kun uskot, niin seuraava askeleesi on jo tieto, eli toiveesi manifestaatio. Eli et tarvitse unelmiesi toteuttamiseen paljon aikaa, vaan ainoastaan korkean taajuustilan. Sillä unelmasi ovat jo olemassa, et vain havaitse niitä, koska elät itse tällä hetkellä niiden ei-olevaisuuden todellisuudessa.

Ja siksi sinun ei tule koskaan yrittää tavoittaa toistuvasti sellaista asiaa, jota olet yrittänyt aiemminkin,mutta yrityksesi on kerta toisensa jälkeen epäonnistunut. Sillä yrittäesäsi mitä tahansa toiveikkuuden tunnetilasta käsin manifestoit vain lisää yrittämistä, jolloin epäuskosi vahvistuu entisestään, yritäthän jo "valmiiksi toivotonta". Lopeta siis yrittäminen,  päästä kokonaan irti tuosta "toivottomasta unelmasta", ja keskity ajatuksissasi vain sellaisiin asioihin, joissa olet jo onnistunut - ja tällöin myös se asia, jonka toteutumiseen et aiemmin uskonut, pääsee toteutumaan, koska et enää itse estä sitä toteutumasta.

Vain sinä itse voit siis olla omien unelmiesi esteenä. Mutta siitä huolimatta voit jokaisena elämäsi hetkenä tavoittaa myös kaikkein suurimman unelmasi, ja se on: onnellisuuden tunne. Sillä mitään muuta päämäärää ei elämässämme koskaan tule olemaan, vaan joidenkin unelmiemme "suuruus" on pelkkä uskomusharha. Kun saavutat "suuren unelmasi", niin tunnet aivan samanlaista onnellisuutta, kuin saavuttaessasi pienempiä unelmiasi, sillä saavuttaessasi suuren unelmasi se on tunnetasolla enää vain "seuraava, looginen askel", ei siis millään tavalla VALTAVAN fantastinen  kokemus.

Valitse siis vain ilo, mistä tahansa syystä syntyvä,  ja saat välittömästi kaiken, mitä elämällä on sinulle tarjota.

22.8.2020

Sinun vaurautesi ja hyvinvointisi ei tee kanssaihmisistäsi köyhempiä ja pahoinvoivia, vaan jokainen toive luo aina lisää sitä, mitä toivotaan

Kateuden ja syyllisyyden tunteet pitävät suuren osan ihmiskunnasta elämäntilanteessa, jossa he eivät itse salli itselleen toveitaan. Jos he ovat kateellisia ns. parempiosaisille, niin kateuden tunne kertoo siitä, että he eivät usko  itse voivansa olla samalla tavalla hyväosaisia, jolloin he myöskään eivät ole sitä. Negatiivinen, kateuden tunne, kertoo siis siitä, että heidän oma, korkeampi minänsä, on tilanteesta täysin eri mieltä, ja TIETÄÄ heidän olevan täysin kaikkivoipia. Eli jos he tuntisivatkin ILOA itseään vauraampien ihmisten vaurauden havaitessaan, niin he voisivat itsekin vaurastua. Koska on lopulta aivan samantekevää, kuka meistä on vauras: Jos iloitsemme vauraudesta yleensä, niin vedämme puoleemme vaurautta. Me ihmiset emme ole erillisiä.

Vaurautta siis syntyy korkeaan tunnetaajuuteen koko ajan lisää, kun kuka tahansa meistä toivoo vaurautta, ja tuo toivominen tapahtuu myös joka kerta, kun joku ihminen tuntee negatiivisen tunteen siksi, että hänellä ei omasta mielestään ole riittävästi jotakin. Rajallisuuden tunne siis luo koko ajan lisää sitä, mitä kuvittelemme olevan rajallisesti. Emme vain rajallisuutta tuntiessamme ota vastaan sitä, mitä olemme itse luoneet. Universumi siis laajenee joka hetki valtavasti, mutta suurin osa maapallolla elävistä ihmisistä ei negatiivisen tunnetilansa vuoksi havaitse tuota laajenemista, vaan elää "puutteen ja rajallisuuden sumussa", vaikka he voisivat milloin tahansa kokea todeksi suurimmatkin unelmansa.

Vauraus on siis vain energiaa, ja sitä on universumissa aina rajattomasti tarjolla, aivan samoin, kuin rakkautta ja terveyttäkin. Tämä vaurauden ja rahan rajattomuus ja energialuonne onkin helpompi ymmärtää ajattelemalla terveyttä ja rakkautta, ja niiden rajattomuutta.

Jos sinä olet terve, niin sinun terveytesi ei ole pois muilta ihmisiltä, ja vastaavasti:  vaikka olisit sairas, niin sairastamisesi ei tee muista ihmisistä terveempiä. Tai jos sinä tunnet rakkautta, niin sinun tuntemasi rakkaus - siis sinun OMISTAMASI rakkaus - ei millään tavalla vähennä muiden ihmisten kykyä ja mahdollisuuksia tuntea rakkautta, vaan asia on aivan päin vastoin. Jos sinä tunnet rakkautta, niin voit inspiroida myös kanssaihmisiäsi tuntemaan rakkautta, jolloin heiltäkään ei puutu rakkautta. Rakkaushan on ainoastaan tunnetila.

Samalla tavalla sinun omistamasi rahat eivät koskaan vähennä köyhemmän kanssaihmisesi mahdollisuuksia omistaa rahallista varallisuutta, sillä myös tuo kanssaihmisesi on omilla toiveillaan luonut itselleen valtavasti rahaa - hän ei vain ole sitä siis itselleen sallinut, eli hän ei usko rahan olemuksen rajattomuuteen.

Et siis voi koskaan auttaa rahalahjoituksia antamalla sellaista ihmistä, joka ei itse usko ansaitsevansa sitä rahaa, jonka hän sinulta saa. Sillä tuolloin olet itse antajana säälin matalassa tunnetilassa, ja rahan saaja puolestaan on arvottomuuden tunnetilassa. Tällaisesta tilanteesta kertoo myös sananlasku "ei kannettu vesi kaivossa pysy". Jos vaikkapa lottovoittaja on ollut sattumalta korkeassa tunnetilassa, joka on mahdollistanut  hänelle suurvoiton, niin hän menettää rahansa hyvin nopeasti, ellei hän arvosta itseään, eli ei pidä itseään tuon voiton "arvoisena". Ja samasta syystä kaikkien kansojen parissa elää vahvana myös  väärä uskomus siitä, että "raha ei tuo onnea". Raha ei siis tuo onnea sellaiselle ihmiselle, joka ei arvosta itseään, mutta sen sijaan ihminen, joka arvostaa ja rakastaa itseään ehdoitta, arvostaa myös saamiaan rahoja, jolloin raha myös välillisesti tekee hänet onnelliseksi, jos hän esimerkiksi nauttii aidosti rahan  suomista mahdollisuuksista ja vapaudesta.

Tai jos itse keskityt haluamiseen ja tarvitsemiseen - siis esimerkiksi rahan puutteeseen - ja pyydät epätoivoisesti apua, koska uskot tarvitsevasi apua, koska et itse usko kykeneväsi auttamaan itseäsi, niin  tunnetilasi on tuolloin negatiivinen, ja pakotat myös auttajasi laskeutumaan matalaan tunnetilaan, eli tuntemaan sääliä. Mutta jos taas arvostat itseäsi, ja saat mahdollisuuden ottaa vastaan apua, kokematta nöyryyttä, niin saat apua niin paljon kuin tarvitset, koska sallit tuon avun, ja mahdollistat silloin myös sen, että auttajasi tuntee iloa auttaessaan sinua.

Myöskään askeesi, vaatimattomuus, ja niukkuudessa eläminen, eivät tee ihmisestä onnellista, eivätkä myöskään "parempaa" tai "jalompaa". Ns. nöyryyden, ja vaatimattoman hurskauden käsitteet, perustuvat aina negatiivisiin tunnetiloihin, ja ovat syntyneet sellaisten uskontojen vaikutuksesta, joissa ihannoidaan maallista kärsimystä, ja sen aikaansaamaa "kirkkaampaa kruunua" ns. taivaassa. Tämä nöyryyden arvokkuus on kuitenkin vain itsepetosta, sillä vaikka fyysisestä maailmasta poistuttuamme koemmekin kaikki toiveemme todeksi (koska olemme tuolloin resonanssissa oman korkeamman minämme, eli korkean tietoisuustason kanssa), niin fyysisen elämämme tarkoitus ei ole kärsimys maan päällä, vaan fyysisestä elämästä nauttiminen ja iloitseminen. Eli vaikka luomme todellisuuttamme ei-toivotun kautta, niin tarkoitus ei ole jäädä tuijottamaan ei-toivottua, vaan sallia sen luoma laajentuminen, eli toivottu.

Tarvitsemisen ja haluamisen tunnetilassa vedämme siis puoleemme vain lisää tarvitsemisen ja haluamisen kokemuksia. Kun taas unelmoidessamme korkeassa tunnetilassa emme ole haluavia ja tarvitsevia, vaan vastaanottavaisia, sallivia.

Tarvitset siis elämääsi mitä tahansa - rakkautta, rahaa, uusia mahdollisuuksia, tai terveyttä - niin luota ja usko aina siihen, että toiveesi on jo kuultu. Ja keskity ainoastaan elämästä nauttimiseen - sillä iloitsemalla vedät puoleesi kaikkea sitä, mitä olet tarvitsemalla, eli toivomalla luonut.

19.8.2020

Jos sinulla on joku ongelma, joka toistuu jatkuvasti, niin pyri tietoisesti muuttamaan tunnemuistoa, jonka liität tuohon ongelmaan

Kaikki ongelmat, joita elämässämme koemme, ovat AINA arvokkaita opasteita, eivät siis koskaan rangaistuksia, tai "huonoa onnea".

Minkä tahansa ongelman tekee siis yli päätään ongelmaksi vain oma suhtautumisesi siihen. Eli jos pidät jotakin asiantilaa ongelmana, niin katsot sitä negatiivisesta tunnetilasta käsin. Mutta jos ymmärrät ongelmasi välittämän arvokkaan viestin, niin katsotkin tuota samaa ongelmaa korkean minäsi silmin. Jos ajat autollasi suoraan päin tienviittaa, niin et ymmärrä tienviitan viestiä, autosi vaurioituu, matkasi katkeaa, ja jäät paikallesi kiroamaan tienviittaa, eli "ongelmaa". Mutta jos sen sijaan noudatat tienviitan ohjausta, niin ymmärrät viestin, ja kuljet helposti oikeaan suuntaan.

Jos pelkäät vaikkapa viruksen aiheuttamaa sairautta, niin pelkosi viesti on: Jos jatkat pelkäämistä, niin sairastut. Tuo virus ei siis ole sairastumisesi syy, vaan pelkosi, eli se, että uskot itse voivasi sairastua. Uskomuksemme toteutuvat aina, jos aktivoimme niitä toistuvasti ajatuksillamme.

Tästä syystä sellainen ongelma, jonka kohtaat elämässäsi uudelleen ja uudelleen, kannattaa ottaa tietoisesti käsittelyyn, sillä nuo ongelmatilanteet ovat kuin huutomerkkejä: "Sinulla itselläsi on negatiivinen tunnemuisto, joka saa sinut kokemaan tuota  ei-toivottua. Muuta siis tietoisesti tunnemuistosi, ja ei-toivottu muuttuukin toivotuksi."

Tällaista, tunnemuistojen tietoista puhdistamista, voi kutsua eräänlaiseksi arviointi- , tai mittauslaitteen tarkistamiseksi,eli kalibroinniksi. Eli koska et vielä täysin ehdottomasti arvosta itseäsi, niin kohtaat ongelmia niin kauan, kunnes opit arvostamaan itseäsi, täydellisenä sieluna, joka on oikeutettu toteuttamaan aivan kaikki toiveensa.

Jos puolisosi on esimerkiksi jostain syystä epäluuloinen ja varautunut, ärtynyt tai vihainen seurassasi, niin tuo varautuneisuus johtuu negatiivisesta tunnemuistosta, joka on sinussa. Hän siis tunnetaajuustasolla aistii sinussa olevan negatiivisen värähtelyn, ja reagoi siihen. Ja tästä syystä syyllisyydentuntoiset ihmiset eivät koskaan voi olla "tarpeeksi hyviä" puolisoilleen, koska he eivät koe olevansa tarpeeksi hyviä itselleen. On aivan samantekevää, kuinka uhrautuva, "hyvä" ja empaattinen syyllisyyttä tuntevavana olet, sillä syyllisyyden- ja riittämättömyydentunteesi, ja myös empatia ja sääli,  on taajuustasolla negatiivista värähtelyä, joka saa läheisesi syyttämään sinua. Ja koska tällaisen syyllisyyttä tuntevan uhrautujan jatkuva riittämättömyydentunne aikaansaa hänessä myös sisäisiä vihan tunteita - vihahan kohottaa aina arvottomuutta kokevan tunnetilaa -  niin tuo sisäinen viha pakottaa myös hänen puolisonsa sekä tuntemaan syyllisyyttä, että vihaamaan. Ja tästä johtuu esimerkiksi perheissä tapahtuva väkivalta. Monet väkivaltaiset ihmisethän syyttävät puolisoitaan "henkisestä väkivallasta", ja perustelevat väkivaltaisia reaktioitaan sillä. He ovat oikeassa siinä, että heidän vihansa on mahdollistunut vain siksi, että myös heidän puolisonsa on tuntenut vihaa. Mutta jos väkivallantekijä itse kieltäytyy tietoisesti syyllisyyden, syyttämisen ja vihan tunteista, niin myöskään hänen puolisonsa ei voi kohdistaa vihaansa häneen. Eli kaikkiin väkivaltatilanteisiin tarvitaan aina vähintään kaksi, negatiivisessa tunnetilassa olevaa ihmistä.

Samasta syystä syyllisyyttä vaikkapa epärehellisyydestä tunteva paljastuu aina, ennemmin tai myöhemmin, sillä myös epärehellisyys perustuu arvottomuuden kokemukseen, ja siitä vapauttavaan vihan tunteeseen, joka on myös vallan tunnetta. Arvottomuutta kokeva tuntee siis olevansa voimakkaampi, kun hän pystyy edes salaisesti vahingoittamaan sellaista ihmistä, jonka hän todellisuudessa toivoisi rakastavan häntä ehdoitta (me olemme kaikki perusolemukseltamme puhdasta rakkautta). Mutta koska arvottomuutta kokeva ei rakasta ehdoitta ITSEÄÄN, niin hän kostaa sekä itselleen, että muille ihmisille, olemalla epärehellinen. Ja kaikkein eniten hän haluaa paradoksaalisesti kostaa juuri sellaiselle henkilölle, jota hän todellisuudessa haluaisi rakastaa, koska tuo ihminen, jota hän on joskus rakastanut, saa hänen oman arvottomuudentunteensa tuntumaan vieläkin pahemmalta. Ja tästä syystä siis myös rakkaus ja viha ovat "lähellä toisiaan", mikäli tuo rakkaus on ehdollista. Eli kaikki sellaiset asiat, jotka ovat meille itsellemme aivan erityisen tärkeitä, saavat meidät usein myös kärsimään kaikkein eniten, mikäli emme katso itseämme, ja noita asioita,  korkeamman minämme silmin.

Jos sinä jo tunnetasolla tiedät olevasi oman elämäsi Luoja, ja kohtaat ihmisen, joka uskoo  vahvasti "jumalaan ja saatanaan", ja joka on sinun seurassasi ahdistunut, niin huomaa: Sinunkin  tunnetaajuutesi on negatiivinen, koska yli päätään havaitset tuon ahdistuksen hänessä! Eli sinä tunnet empatiaa ja sääliä, et puhdasta myötätuntoa. Tällöin tuo "jumalaan ja saatanaan" uskova saattaa  nähdä sinussa jopa "demonin", sillä hän kuvittelee, että se negatiivinen tunne, jota hän sinun seurassasi tuntee, johtuu sinusta. Tuo hyvin tuskallinen tunne johtuu kuitenkin vain siitä, että tuo "jumalaan ja saatanaan" uskova on taajuustasolla hyvin kaukana omasta, korkeammasta  minästään, ja sinä, joka olet useimmiten hyvin korkeassa tunnetilassa, tuot hänessä selkeästi esiin tuon "sisäisen kuilun". Ja tästä johtuu, että intuitiivisia, korkealla värähtelytaajuudella useimmiten olevia ihmisiä, on kautta ihmiskunnan historian demonisoitu, ja pidetty "vaarallisina noitina". Ns. pyhät marttyyrit, jollainen oli myös Jeesuksena tuntemamme henkilö, kokevat usein voimakkaan ihailun ja palvonnan lisäksi voimakasta vastustusta juuri siksi, että heidän  henkiset voimansa tunnistetaan, ja niitä pelätään. Jeesushan joutui ristiinnaulituksi siksi, että hän tunsi  - voimakkaan rakkauden vastapainoksi - myös voimakasta masennusta, pelkoa ja vihaa (hän siis tiedosti, että häntä pelätään), mutta koska hän oli harjoittanut tietoista mielenhallintaa ja meditaatiota, niin hän sai tunnetilansa kohoamaan, hänet parannettiin, ja hän saattoi noiden dramaattisten tapahtumien jälkeen jatkaa elämäänsä harmonisemmin, "vähemmän kohuttuna henkilönä", Intiassa. Se, että ristiinnaulitsemisen ja kärsimyskuoleman legenda jäi elämään, johtuu siitä, että tuon tarinan kehittäneet henkilöt ovat olleet negatiivisessa tunnetilassa, ja uskoneet itse "veriuhritarinaansa".

Toistuvien ongelmien tiedostaminen, ja niiden tietoinen kalibrointi tarkoittaa siis sitä, että havaitset tietoisesti omien tunnemuistojesi ja tunnetilojesi vaikutuksen kokemuksiisi, ja pyrit ongelmistasi huolimatta rakastamaan itseäsi täysin ehdoitta, ja tuntemaan oman, mittaamattoman arvosi. Eli sinä siis katsot kaikkia ongelmiasi korkeamman minäsi silmin, arvokkaina opasteina - samalla tavalla kuin arvostat palovaroitinta, joka pitää epämiellyttävää ääntä juuri siksi, jotta sinä heräisit, ja havaitsisit huoneen olevan täynnä savua. Palovaroitinta ei siis ole kehitetty kiusaamaan sinua, vaan opastamaan.

Jos kärsit yksinäisyydestä, niin kärsimyksesi viesti on: Rakasta itseäsi, niin et enää kärsi, ja kun rakastat itseäsi, niin löydät myös sinua rakastavan ihmisen rinnallesi.

Jos kärsit rahan puutteeesta, niin kärsimyksesi viesti on: Rakasta itseäsi, niin et enää kärsi, ja kun rakastat itseäsi, niin toiveesi toteutuvat, ja saat kaiken sen rahan, minkä tarvitset.

Jos kärsit sairaudesta, tai sairauden pelosta, niin kärsimyksesi viesti on: Rakasta itseäsi, niin et enää kärsi, ja kun rakastat itseäsi, niin solusi parantavat sinut, ja torjuvat tehokkaasti myös tulevat sairaudet.

Ja jos rakastat itseäsi täysin ehdoitta, niin et voi koskaan vahingoittaa ketään toista ihmistä "itserakkaudellasi", sillä me emme ole erillisiä, vaan ehdoton rakkautesi saa myös tuon toisen ihmisen ilmentämään ehdotonta rakkautta itsessään.

SINÄ olet oman elämäsi kaikkivoipa Luoja, ja ehdottoman rakkauden tunnetilassasi vaikutusvaltaisempi, kuin miljoonat  sellaiset ihmiset, jotka ovat erossa korkeimmasta itsessään.

18.8.2020

Voit täysin vapaasti itse valita joko positiivisen tai negatiivisen todellisuuden - myös näennäisen kaaoksen keskellä

Aikana, jolloin suuri osa ihmiskunnasta on päivittäin hyvin negatiivisessa tunnetilassa, eli tuntee pelkoa ja epävarmuutta, niin  tuo "epävarmuuden ja pelon sumussa" kulkevien ihmisten  kokema ei-toivottu todellisuus tuntuu kohtalonomaiselta ja vääjäämättömältä  joskus myös meistä, jotka jo tunnemme universumin lain. Eli värähtelytaajuuden kohotessa eksponentiaalisesti - ja sekä negatiivisten että positiivisten manifestaatioiden nopeutuessa ja voimistuessa -  vaikuttaa joskus siltä, että negatiivinen todellisuus ja tulevaisuus todella koskee koko ihmiskuntaa. Mutta muista, että jokainen meistä luo täysin vapaasti itse oman todellisuuskokemuksensa, ja voimme siis myös tällaisissa tilanteissa valita ei-toivotun sijasta toivotun, keskittämällä vain ajatuksemme toivomiimme, ja arvostamiimme asioihin. Ja kun sitten olemme itsekin ajoittain negatiivisessa tunnetilassa, niin voimme silti tietoisesti aina kuitenkin kääntää katseemme kohti hieman positiivisempaa todellisuutta, jolloin tuo pelkkä myönteisen suunnan valitseminen alkaa kuljettaa meitä kohti toivomiamme kokemuksia.

Muista myös, että kaikki ei-toivottu luo aina välittömästi positiivisen vastineen itsestään, eli mitä enemmän negatiivisessa tunnetilassa olevat ihmiset pelkäävät, vihavat, syyttävät ja syyllistyvät, tuntevat epäluuloa ja katkeruutta, niin sitä voimakkaampia toiveita he kaikki myös samalla koko ajan esittävät universumille.

Eli muista, että myös jokainen kokemasi ONGELMA on arvokas avain parempaan tulevaisuuteen, jos arvostat ongelmaasi, valinnanvapautesi mahdollistavana ohjauksena ja tienviittana,  etkä  siis katso sitä matalasta tunnetaajuudesta käsin.

Kaikki pelkoa tuntevat ihmiset vastaanottavat aina valmiita ajatusmanifestaatioita negatiivisista tunnetaajuuksista, ja siksi esimerkiksi maailmanlaajuinen pandemiaepidemia, jota miljardit ihmiset pelkäävät, saa kaikenlaiset muutkin pelottavat ajatusvirrat voimistumaan. Tällä hetkellä toinen toistensa kanssa samassa, negatiivisessa taajuustilassa, ovat toisaalta ns. varautujat ja suojautujat, eli ihmiset, jotka uskovat erilaisten rajoitusten ja kontrolloinnin suojaavan ihmisiä viruksilta - ja toisaalta taas erilaisiin salaliittoteorioihin uskovat, jotka puolestaan pelkäävät kontrollia ja viranomaismääräyksiä, koska he ovat omaksuneet uskomuksen, että kaikki "vitsaukset" maailmassa tähtäävät lopulta ihmiskunnan orjuutukseen. Ja että tuon kaiken on suunnitellut "eliitti", ja joiden uhrina ovat "tavalliset ihmiset". Samassa taajuustilassa keskenään ovat siis sekä suojautujat ja pelottelijat, että itsensä uhatuiksi uhreiksi kokevat.

Nämä molemmat ihmisryhmät ovat siis pelon vallassa, ja käyttäytyvät aggressiivisesti siksi, että viha kohottaa pelkäävän tunnetilaa. Ja nuo molemmat ryhmät uskovat myös siihen, että ihminen on yksilönä heikko ja suojaton, ja että meidän tulee TAISTELLA säilyäksemme hengissä, torjuaksemme uhkaa ja pahuutta, tai säilyttääksemme vapautemme ja itsemäärämisoikeutemme.

On hyvä tiedostaa, että tällaiset samanlaiset, pelkoon perustuvat uskomukset, ovat kautta ihmiskunnan historian mahdollistaneet myös ns. mustan magian ja voodoon, diktaattorien, sekä myös monoteististen uskontojen vallan (joka siis perustuu "jumalanpelkoon"). Mutta sellaista ihmistä, joka tiedostaa OMAN voimansa, eli joka on tunnetasolla täydellisen rohkea, eli resonanssissa oman, korkeamman minänsä kanssa, ei kukaan toinen ihminen, valtiojohtaja tai uskonnollinen instituutio voi koskaan hallita. Eikä tuollaista ihmistä uhkaa myöskään virukset, muut sairaudet, onnettomuudet,  eivätkä luonnonmullistukset. Sillä ihminen, joka tiedostaa oman luomisvoimansa, ei pelkää kuolemaa - eikä siksi myöskään elämää!

Sinun ei tietoisena Luojana siis tarvitse liittyä kumpaankaan noista pelkääjien ja vihaajien ryhmistä, sillä sinä tiedät, että luot täysin vapaasti itse oman todellisuutesi, kohdistamalla ajatuksesi todellisiin toiveisiisi, ja pysymällä siten tietoisesti korkeissa tunnetiloissa. Sillä todellisuutesi on juuri sellainen, kuin millaiseen todellisuuskuvaan sinä itse uskot.

Tiedosta myös se, että ns. tiedostavatkin ihmiset, eli henkisellä polulla olevat, eksyvät hekin ajoittain negatiivisiin tunnetiloihin, vastaanottaen tuolloin negatiivisia ajatusvirtoja, ja siitä syystä sinun tulee myös heidän seurassaan luottaa aina vain omaan, sisäiseen ohjaukseesi, eli sisäiseen tietoosi, korkean tunnetaajuuden intuitioosi! Sillä niin selvänäkijät, astrologit, kuin erilaisten henkisten liikkeiden ja uskontojen edustajatkin, uskovat hekin juuri sellaiseen todellisuuteen ja tulevaisuuteen, kuin millaiseen he haluavat uskoa, eli jollaisena todellisuus heidän tunnetaajuudestaan käsin kulloinkin näyttäytyy. Siksi  myös sellaiseen astrologiin tai näkijän kannattaa aina suhtautua varauksella, joka julistaa esimerkiksi vuosituhansia sitten kanavoitujen, negatiivisten ennustusten väistämättömyyttä, perustellen tuota vääjäämättömyyttä sillä, että astrologiset kartat, kanavoinnit, unet, ja niitä tukeva maailmantilanne, todistaa noiden ennustusten pitävän paikkansa. Näkijätkin näkevät vain sellaisia näkyjä, jotka ovat olemassa juuri  sillä tunnetaajuudella, jolla he itse ovat.

Kyse on siitä, että esimerkiksi uskonnolliset ennustukset, joita on satoja vuosia luettu, toistettu, ja pelätty, ovat pysyneet aktiivisina, ja uskomus, jota ajattelemme toistuvasti, myös aina  manifestoituu todellisuutenamme, tavalla tai toisella. Niin uskomuksemme, kuin ajatuksemmekin, ovat siis vain itse vastaanottamaamme, aktiivista ajatusvirtaa.

Muista, että todellisuus, jonka koet, on vain unta, ja että voit joka hetki valita, katsotko iloista vai pelottavaa unta. Se, että kokemasi on vain unta, ei kuitenkaan tarkoita, että sinun tulisi suhtautua elämään vähemmän intohimoisesti - siis siksi, koska se ei olekaan "oikeasti totta". Nauti jokaisesta hetkestä, jonka saat elää maan päällä, sillä matkasi on joka tapauksessa ikuinen, eikä mitään tätä todellisempaa elämää ja todellisuutta tule sinulla  koskaan olemaan, sillä mikään universumissa ei ole koskaan pysyvää, vaan se, mitä kutsumme elämäksi,  on jatkuvaa muutosta, jatkuvaa luomista.

Ja vaikka joka kerta fyysisen elämäsi päätyttyä vapaudutkin aina korkean tunnetaajuuden euforiseen tilaan, jossa et koe lainkaan negatiivisia tunteita, niin palaat aina kuitenkin innokkaana kokemaan fyysistä elämää, siis elämää  ei-toivotun kokemuksen kautta, koska vain kokemalla elämää luomme uutta, ja laajennamme todellisuutta. Ja kaikki nekin, jotka eivät tällä hetkellä ole inkarnoituneina maailmassa, elävät elämää meidän kauttamme, aistivat maailmaa meidän aistiemme kautta, ja  iloitsevat, kun me iloitsemme.

Seuraa siis aina iloasi, ja valitse toiveidesi todellisuus - sillä vain siten voit auttaa myös niitä, jotka elävät pelon ja vihan todellisuudessa.

17.8.2020

Tietoisen luojan kultainen ohje: Pyydä kevyesti ja yleisesti, säilyttäen korkea tunnetilasi - ja uskosi omaan luomisvoimaasi vahvistuu

Jos olet negatiivisessa tunnetilassa, niin  myös sanapari "tietoinen Luoja" saattaa pitää sinut kiinni haluamisen, eli ei-sallimisen taajuudessa. Ja tämä johtuu siitä, että tulkitset tuossa mielentilassa tietoisen luomisen suorittamiseksi. Korkeassa tunnetilassa sen sijaan ymmärrät, että toiveesi on joka ikinen kerta välittömästi olemassa heti, kun sitä toivot, eikä sinun siis tarvitse - eikä tule - jäädä pyytämään mitään, sillä pyytäminen ja salliminen tapahtuvat täysin eri taajuustiloissa.

Ja jos olet pyytänyt jotakin asiaa usein, ja jo hyvin kauan, niin se, että et ole tuota asiaa itsellesi sallinut, vahvistaa vain epäuskoasi tietoiseen luomiseen yleisesti, koska et saa selkeitä todisteita siitä, että todella olet oman elämäsi täysin vapaa, ja kaikkivoipa luoja. Tai vaikka se, että ylipäätään olet ihmishahmossa ns. elossa, ja että maapallo pysyy vakaasti radallaan, on todiste tuosta luomisvoimasta, niin jos et tietoisesti yhdistä omaa voimaasi noihin, jatkuvasti manifestoituviin  asioihin (kuten solujesi jatkuvaan uudistumiseen, sydämesi lyönteihin, keuhkojesi ja verenkiertosi toimintaan), niin nuo manifestaatiot eivät vahvista uskoasi.

Jokainen ajatus, johon  tunnetasolla TODELLA uskot, on välittömästi olemassa - ja myös siis inhimillisesti katsoen  konkreettisesti. Mutta omat kokemuksesi siitä, että joku sinulle itsellesi hyvin tärkeä toive ei olekaan toteutunut, vahvistaa uskomustasi sen  toteutumisen "mahdottomuuteen". Tuon toiveen tärkeys ja vakavuus - ja jatkuva toivomisesi - siis estää sinua vastaanottamasta sitä.

Ratkaisu tällaiseen tilanteeseen on, että vahvistat uskoasi toivomalla yleisemmin, ja sellaisia asioita, jotka eivät ole sinulle erityisen tärkeitä. Sillä ns. kevyt toive ja unelma on kuin pilvenhattara, joka ei vedä sinua kohti maata, ja NIIN SANOTTUA todellisuutta, vaan se pitää mielesi korkeassa taajuustilassa pidempään. Se, mitä me ihmiset kutsumme "realismiksi", tukahduttaa siis useimmat unelmamme ainoastaan siksi, että emme kykene pysymään uskomisen korkeassa taajuustilassa, ajatellessamme noita unelmia.

Mutta jos toivot jotakin niin yleisesti, että toiveeseesi ei liity MITÄÄN valmiita uskomuksia, niin toiveesi toteutuu väistämättä, ilman esteitä! Ja kun sitten tietoisesti havaitset, että toiveesi toteutui, eli yhdistät yleisen toiveesi, ja sen manifestaation, niin uskosi siihen, että universumin kaikki voimat ovat todellakin joka ikisenä elämäsi hetkenä käytössäsi, vahvistuu.

Pyydä universumilta esimerkiksi näin: "Toivon kokevani tänään tilanteen, joka saa minut nauramaan". Tällainen toive on hyvin hyödyllinen siksi, että tällainen tilanne toteutuu hyvin helposti, sillä et luultavasti jää odottamaan huolissasi toiveesi toteutumista, vaan unohdat toiveesi pian sen esittämisen jälkeen. Ja kun universumi sitten toteuttaa toiveesi, niin  naurusi kohottaa tunnetilaasi, ja mahdollistaa siten myös monien muidenkin toiveidesi manifestaatiot.

Voit myös toivoa, että kokisit  jonkin "ihanan asian, joka saa sinut tuntemaan onnellisuuden tunteen". Ja tällaisen toiveen toteutuminen voi olla ns. välitön manifestaatio, mikäli sinulla on positiivisia tunnemuistoja, joita kykenet ajattelemaan siten, että tunnet tuota asiaa ajatellessasi onnellisuutta, eli kirjaimellisesti: muistat positiivisen tunnemuistosi, jolloin tunnetaajuutesi kohoaa.

Konkreettinen, välitön manifestaatio, on rakkauden tunne. Sillä rakkaus, jota tunnemme, ei ole koskaan mitään muuta, kuin tunnetila, jonka itse koemme. Silti moni meistä yhdistää sanaan "rakkaus"myös negatiivisia tunteita, kuten pelkoa rakkauden menettämisestä (ehdollinen rakkaus). Mutta todellinen, ehdottoman, puhtaan rakkauden tunne on aina vain korkea tunnetaajuutesi, joka on yhtä kuin resonanssi oman, korkeamman minäsi kanssa. Jos siis kykenet  jotakin tiettyä asiaa ajattelemalla tavoittamaan tuon puhtaan, euforisen rakkauden tunnetilan, niin kykenet siis ajatuksesi ja tunteesi kokemuksen hetkellä vastaanottamaan "välittömän manifestaation".

Tämä sama, pohjimmiltan äärimmäisen yksinkertainen  tunneresonanssi, on myös kokemuksellinen syy siihen, miksi miljardit ihmiset kaikkialla maailmassa uskovat erilaisten uskontojen oppeihin, ja "jumaliin". Vaikka nuo ihmiset eivät suinkaan koe tuota korkean tunnetilan resonanssia koko ajan uskontoaan harjoittaessaan, niin he ovat kuitenkin JOSKUS kokeneet tuon resonanssin, ja yhdistäneet sen omaan uskontoonsa, ja sen edustamiin, "korkeampiin voimiin". Ja vaikka he kokisivat tuon resonanssin usein aivan muissa, arkisissa ja "maallisissa" yhteyksissä omassa elämässään, niin he kuitenkin muistavat tuon vapauttavan, euforisen tunteen, ja liittävät sen juuri siihen uskontoon, johon he ovat tottuneet uskomaan ja turvautumaan. Ja silloinkin, kun he ovat negatiivisessa tunnetilassa, niin he TOIVOVAT kokevansa taas tuon korkean tunnetilan, ja turvautuvat silloin rukoilemiseen ja pyytämiseen, mikä pitää heidät toiveikkuuden tunnetilassa - joka on vähemmän tuskallinen, kuin pelon, ja täydellisen voimattomuuden tunnetila, vaikka se onkin alempi, kuin ehdottoman rakkauden, eli tiedon taajuustila.

Esimerkiksi sellainen uskovainen ihminen, joka yrittää käännyttää muulla tavalla uskovia ihmisiä oman uskontonsa kannattajaksi, ei ole koskaan puhtaan tiedon tunnetilassa, vaan yrittämisen, eli korkeintaan toiveikkuuden tunnetilassa. Ja tämä johtuu siitä, että hän tuolla hetkellä uskoo muiden ihmisten olevan "väärässä" omine uskomuksineen, eli hän yrittää "pelastaa muita", mikä ei ole koskaan mahdollista: Jokainen ihminen luo aina täysin vapaasti itse oman todellisuutensa. Ja tuo uskovainen ihminen ei käännyttämistä yrittäessään itsekään ole korkeassa tunnetilassa, jolloin hänellä ei ITSELLÄÄN ole kenellekään muulle mitään annettavaa, ja tästä syystä käännyttämisen kohteet kokevat negatiivisia tunteita käännytystilanteissa, elleivät he ole todella masentuneita, jolloin uskonnon tarjoama toiveikkuus on vapauttava kokemus, "oopiumia kansalle".

Kristinusko on vain ihmiskunnan ikivanhan uskomusperinteen (alun perin shamanistisen luonnonuskonnon) yksi ilmenemismuoto, eli synkretistinen, vanhempien kulttuurien uskomusperinteiden ja myyttien pohjalta syntynyt  oppijärjestelmä. Kristinuskon oppiinkin sisältyy edelleen tieto vetovoiman laista, ja ihmisestä oman elämänsä luojana, mutta nämä kaikkein tärkeimmät asiat on vain käytännön uskonnonharjoituksessa sivuutettu siksi, koska ne tekisivät  "jumalan" hahmon tarpeettomaksi.

Apokryfisessä Tuomaan evankeliumissa on kuitenkin profeetta Jeesuksen tarkka manifestointiohje: "Kun kaksi (ajatus ja tunne) ovat yhtä talossa (keho), ja pyydät vuorta siirtymään, niin vuori siirtyy." Sama ajatus esitetään myös monissa, ns. kirkkoraamattuun hyväksytyissä kohdissa, mutta silti vain hyvin harva kristitty ihminen on  koskaan ymmärtänyt tuota ohjetta konkreettiseksi neuvoksi, ja se johtuu siis siitä, että myöskään ihmistä "elohiminä" ei kristinusko hyväksy, vaikka sekin asia kerrotaan edelleen Raamatussa monissa kohdissa (esim. Ps. 82:6, Joh 10:34: "Te olette elohim"). Tuo edellä mainittu vuoren siirtämisen ohje on 1. Korinttolaiskirjeen jakeessa  13:2, ja myös Matteuksen evankeliumissa 17:20:  "Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta."

Jos siis haluat vahvistaa uskoasi omaan luomisvoimaasi, niin "testaa" universumia toivomalla sellaisia toiveita, jotka eivät ole sinulle itsellesi kovin tärkeitä, mutta jotka vahvistavat uskoasi vetovoiman lain toimivuuteen. Se, että myös nuo yleisemmät, kevyemmät toiveesi toteutuvat kuitenkin useimmiten yllättäen, eli ajoitus ei ole sinun tiedossasi etukäteen, johtuu siitä, että toiveesi voi toteutua vain sellaisella hetkellä, jolloin et itse ole pyytämisen tunnetilassa, et koe resistanssia, eli et tunnetasolla vastusta oman toiveesi manifestaatiota.

Jos  haluat olla onnellinen ja tasapainoinen, kokea jatkuvasti sinua ilahduttavia asioita, ja elää mahdollisimman monen hetkesi elämässäsi täysipainoisesti, korkeassa tunnetilassa, niin keskity vain huolettomaan, "toiveiden siementen kylvämiseen", eli kevyeen unelmointiin, äläkä jää tuijottamaan kärsimättömänä noiden siementen kasvuprosessia. Sillä kaikilla toiveillasi on joka tapauksessa oma kypsymisaikansa, ja huomaa: Tuo aika on sitä lyhyempi, mitä vähemmän huomiotasi tuohon prosessiin kiinnität! Toiveiden toteutumiseen ei siis tarvita kärsivällisyyttä, eivätkä nuo prosessit ole pitkiä, tai yli päätään "määrämittaisia", vaan ainoastaan sinun oma, matala tunnetajuutesi, voi olla noita prosesseja hidastava tekijä. Tätä tarkoittaa sanonta: "Odottavan aika on pitkä."

Jos olet korkeassa tunnetilassa, niin sinun ei tarvitse odottaa toivomiasi asioita hetkeäkään, sillä onnellisuus elämässä ei ole koskaan mitään muuta, kuin onnellisuuden tunnetila, eli korkea tunnetaajuus, jonka itse koet. Etkä koskaan toivo elämässäsi mitään asiaa, mistään muusta syystä, kuin kokeaksesi onnellisuutta - sinä vain kuvittelet, että "suurten toiveiden" toteutuminen tekisi sinut "enemmän" onnelliseksi, kuin pienempien ja vähäpätöisempien. Ja tästä syystä et voi koskaan tulla onnelliseksi, pysymällä toivomisen ja haluamisen tunnetilassa, vaan sinun tulee vain tuntea onnellisuutta ja tyytyväisyyttä - eli olla onnellinen. Ja kun olet onnellinen, niin myös "tulet" onnelliseksi, koska vedät korkeassa tunnetilassa puoleesi asioita, jotka nekin tekevät sinut onnelliseksi.

14.8.2020

Anteeksipyynnön ja nöyryyden vaatiminen, joko itseltäsi tai muilta, pitää sinut kiinni negatiivisessa tunnetilassa

Monen tietoisen luojankin on joskus vaikea ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että anteeksipyytäminen, joka perustuu nöyryyteen ja itsesyytöksiin,  on paitsi täysin tarpeetonta, niin myös  kärsimystä ylläpitävää, koska se tapahtuu negatiivisessa tunnetaajuudessa. Usko "tuomitsevaan jumalaan"ja "syntisyyteen" vaikuttaa vallitsevan kristinuskon tulkinnan seurauksena niin vahvasti kulttuurissamme, että on hyvin vähän sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne syyllisyyttä - ja jotka eivät tuomitse muita. Eli vaikka kristinuskossa puhutaankin "täydellisestä armosta", niin tuota armoa pitää kuitenkin ANELLA korkeammilta olennoilta, "jumalalta" tai "jumalan pojalta" (ajatus Jeesuksen veriuhrista on negatiivisen tunnetaajuuden synnyttämä tulkinta, alkuperäinen Jeesuksen oppi oli sama, kuin Gautama Buddhan oppi). Todellisuudessa meidän ei tule, eikä tarvitse anella armoa keneltäkään, sillä me olemme  perusolemukseltamme korkeampia olentoja, ja sellaisina täydellisiä. Ainoastaan negatiiviset ajatuksemme ja tunteemme erottavat meidät ajoittain korkeammasta olemuksestamme.

Sekä anteeksipyytämisen vaatiminen, että anteeksipyytäminen muilta, tapahtuu siis aina negatiivisessa tunnetilassa, aivan kuten ne teotkin, joiden takia vaadimme anteeksipyytämistä. Ja siksi tämä nöyryyteen,  ja nöyryyden vaatimukseen perustuva ns. hyveellisyys, saa meidät vain jäämään kiinni negatiivisiin tunnetiloihin. Eli usein muilta anteeksi pyytelevä ihminen joutuu pyytämään jatkuvasti anteeksi, koska hän pakottaa omalla, negatiivisella  tunnetaajuudellaan, kanssaihmisensä uhriutumaan, olemalla välillä vihainen, ja välillä taas nöyrä ja anteeksipyytävä. Ja tämä johtuu siitä, että nöyryyden - eli vajavaisuuden - tunnetilasta pääsee ylemmäs tunneskaalassa vain tuntemalla vihaa, eli ottamalla taas oman voimansa käyttöön, arvottomuuden kokemuksen jälkeen! Eli anteeksipyytäminen ja sen vaatiminen esimerkiksi parisuhteessa saa molemmat osapuolet sahaamaan negatiivisten tunteiden välillä loputtomasti. Osat vain vaihtuvat, eli  uhrin ja kostajan roolit.

Aito anteeksianto on siksi aina vain sitä, että ns. paha teko jätetään kokonaan huomiotta, eli siihen ei jäädä ajatus- , eikä myöskään  tunnetasolla kiinni, vaan tuon teon tehnyttä ihmistä katsotaan aidosti ja vilpittömästi korkeamman minän silmin, täydellisenä sieluna, ilman kaunan tunteita. Sillä hän on tehnyt tuon teon negatiivisessa tunnetilassa, siis ollessaan erossa korkeammasta itsestään. Ja on aivan samantekevää, kuinka dramaattinen tuo teko on ollut - anteeksipyyytämisen vaatimus ei kuitenkaan tee tekemättömäksi sitä,  mikä on jo tapahtunut. Ja sekä teon tekijä, että uhri, ovat molemmat olleet teon tapahtuessa toinen toistensa kanssaluojia, eli mahdollistaneet sen, mitä tapahtui. Eli uhri on aivan yhtä "syyllinen", kuin tekijäkin.

Jos tässä kohtaa protestoit, niin et ole korkeassa tunnetilassa juuri nyt. Kyse ei siis ole siitä, että myöskään pahan teon uhri olisi todellisuudessa SYYLLINEN tapahtuneeseen, vaan hän on ollut vain samalla tavalla kanssaluoja, kuin teon tekijäkin. Eli universumi ja vetovoiman laki ei koskaan moralisoi tekojamme, vaan sama taajuustila vetää aina puoleensa samanlaista, oli esimerkiksi väkivaltarikoksen uhri sitten lapsi tai aikuinen. Väkivallantekijä, joka vahingoittaa lasta, on myös itse ollut joskus lapsi, jonka kokemuksia hän kostaa eteenpäin, koska hän ei ole päästänyt niistä ajatus- ja tunnetasolla irti. Se, että hänen uhriaan kannustetaan vihaamaan ja syyttämään tekijää, ei vapauta negatiivisista tunteista sen kummemmin uhria, kuin tekijääkään. Molemmat voivat vapautua negatiivisista tunnemuistoista vasta silloin, kun uhri lakkaa kantamasta kaunaa. Tekijä voi kyllä jatkaa syyllisyyden tuntemista, mutta ei enää suhteessa siihen uhriinsa, joka on hänet nyt siis tunnetaajuustasolla vapauttanut.

Hyvin yleinen, negatiivisen taajuuden kanssaluomistilanne on, että pelokas joutuu katkeran tai kostonhaluisen ihmisen uhriksi. Jos pelokas ei olisi pelännyt, niin kostaja ei olisi löytänyt häntä kostonhimonsa lievittäjäksi. Jos sitten pelkäävä, ja uhriksi ajautunut osapuoli, ei kykene päästämään irti katkeruudestaan tuota kostajaa kohtaan, niin myös uhrista tule kostaja, koska hänen negatiivinen tunnemuistonsa pysyy aktiivisena (tunnemuisto pysyy aktiivisena, jos ajattelemme sitä toistuvasti). Tästä ilmiöstä on kyse silloin, kun hyväksikäytetystä tulee itsestään hyväksikäyttäjä, eli hän jatkaa koston kierrettä. Ja omaa  uhriuttaan kostavan  ei tarvitse aina  olla raiskaaja tai pedofiili, vaan voimme kostaa omia uhrikokemuksiamme myös monilla muilla tavoilla läheisillemme.

Se, että uhri päättääkin jättää menneisyydessä tapahtuneen teon huomiotta, ja neutraloi sen tietoisesti, kohdistamalla tekijään rakastavia ja myötätuntoisia ajatuksia, vapauttaa sekä hänet itsensä, että myös tuon tekijän negatiivisesta tunnemuistosta. Sillä uhriutta kokeva ihminenkin kokee tuskaa vain siksi, että hän on ITSE uhriutuessaan erossa omasta, korkeammasta olemuksestaan! Teon tekijä ei siis todellisuudessa ole teon jälkeen enää millään tavalla osallinen hänen tuskaansa, vaan hän itse aiheuttaa ja mahdollistaa negatiivisen tunnetilansa, tuijottamalla toistuvasti menneisyydessä tapahtunutta "vääryyttä".

Se, että lapsi syntyy oloihin, joissa hän on esimerkiksi väkivallalle alttiina, on sielun oma, vapaa valinta. Puhtaan positiivisen energian, ja korkean tietoisuuden tilassa - siis ennen syntymäämme fyysiseen kehoon - emme pelkää syntyä haasteellisiin oloihin, sillä tiedämme, kuinka suunnattoman arvokkaita myös negatiiviset kokemuksemme ovat, sillä jokainen negatiivinen kokemuksemme luo aina toiveen paremmasta, ja laajentaa siten universumia valtavasti, kohottaen korkean tietoisuuden tasoa, ja lisäten ehdottoman rakkauden voimaa.

Me siis aiheutamme itse aina sen, miten muut ihmiset meitä kohtelevat. Jos todella tunnetasolla ymmärrät tämän totuuden, niin olet täysin vapaa, tietoinen Luoja. Ja opit lopulta arvostamaan suuresti jokaista, ns. hankalaa ja negatiivista ihmistä lähipiirissäsi, sillä mitä negatiivisempia kanssaihmisesi usein ovat, niin sitä paremmin sinä opit hallitsemaan omaa tunnetaajuuttasi, ja tuntemaan puhdasta myötätuntoa silloin, kun ihmiset ympärilläsi ovat vihaisia ja pelokkaita. Ja onkin hyvin tavallista, että juuri hyvin korkeassa tunnetilassa oleva ihminen saa negatiivisissa tunnetiloissa olevat ihmiset hermostumaan, sillä he tietävät intuitiivisesti, että heidänkin pitäisi olla resonanssissa korkeamman minänsä kanssa, mikäli hekin haluaisivat tuntea harmoniaa, iloa ja onnellisuutta.

Muista aina, että et voi KOSKAAN auttaa negatiivisessa tunnetilassa olevia, eli masentuneita, pelkääviä, vihaisia tai katkeria ihmisiä, jos annat oman, korkean tunnetilasi laskea heidän tasolleen, eli jos tunnet empatiaa ja sääliä. Jos säälit heitä, niin he tuntevat kyllä hetken mielihyvää siitä, että olette nyt molemmat samalla, matalalla tunnetaajuudella. Mutta koska sinä jouduit luopumaan omasta, selkeyden tunnetilastasi, niin tuo harmonia välillänne ei voi kestää kauan, vaan negatiivinen tunnetila, joka teitä nyt yhdistää, myös pitää teidät molemmat negatiivisessa todellisuudessa, jossa koette negatiivisia kokemuksia. Ja tästä kertoo esimerkiksi sanonta "kiittämättömyys on maailman palkka". Empatia, jota tunnet vaikkapa katkeraa ihmistä kohtaan, saa tuon katkeran ihmisen kohdistamaan katkeruutensa ja vihansa ennemmin tai myöhemmin myös sinuun!

Jos siis haluat olla aidosti vapaa, tietoinen Luoja, ja luoda omasta elämästäsi toiveidesi kaltaisen, niin älä koskaan vaadi anteeksipyyntöä keneltäkään, äläkä syytä myöskään itseäsi mistään, mitä olet tehnyt. Sillä vaikka olisit tehnyt toista ihmistä kohtaan itse "väärin", niin pysymällä teostasi huolimatta korkeassa tunnetilassa inspiroidut sanomaan juuri sellaiset sanat, jotka vapauttavat myös "uhrisi" kaunastaan. Ja korkea tunnetilasi hyödyttää teitä molempia, sillä se, joka on ehdottoman rakkauden tunnetilassa, eli joka rakastaa täysin ehdoitta niin itseään, kuin kaikkia muitakin, on vaikutusvaltaisempi, kuin miljoonat, negatiivisemmissa tunnetiloissa olevat ihmiset. Ja muista, että vain pysymällä korkeassa tunnetilassa voit nähdä myös oman "pahan" tekosi luoman positiivisen toiveen.

Me olemme kaikki oman elämämme Luojia, ja jokainen meistä on tekojen tasolla ajoittain sekä "hyvä", että "paha", riippuen tunnetiloistamme kullakin hetkellä. Emmekä me ole erillisiä, vaan me olemme kaikki perusolemukseltamme samaa, puhdasta positiivista energiaa, puhdasta, ehdotonta rakkautta.

12.8.2020

Ole aina lempeä itsellesi - myös tehdessäsi jotain sellaista, jonka haluaisit kieltää itseltäsi

Tietoisen luojan tärkein ohje on, että teet elämässäsi mitä tahansa, niin arvosta aina itseäsi, ja ole itsellesi armollinen. Ja tämä sama sääntö pätee myös ns. pahoihin tapoihin, eli sellaisiin tottumuksiin, joita pidät itse itsellesi vahingollisina. Eli asioihin, joita teet, vaikka tunnet noita asioita tehdessäsi syyllisyyttä. Sillä jos syyllistät itseäsi sellaisista tottumuksista, joita teet ahdistuksen, masennuksen, turhautumisen tai toiveikkuuden negatiivisissa tunnetiloissa, niin syyllistämällä itseäsi vain aktivoit noita asioita, ja tämän seurauksena vetovoiman laki saakin sinut tekemään juuri tuota "kiellettyä" asiaa lisää. Ja koska tunnet siis samaan aikaan toiminnastasi syyllisyyttä, niin tunnetaajuutesi on koko ajan  matala, ja jäät sahaamaan masennuksen ja itsevihan tunteiden väillä. Vihahan on positiivinen tunnetila siinä mielessä, että se kohottaa masennusta, ja täydellistä voimattomuutta tuntevan tunnetilaa - ja myös silloin, jos vihaat itseäsi!

Eli jos tarkastelemme nk. pahoja tapoja täysin objektiivisesti, korkeamman minämme silmin, ilman moralisointia, ja yleisen mielipiteen luomaa kuvaa "kielletyistä ja vääristä tavoista", niin kaikki kiellettynä pitämämme asiat aina siis tavalla tai toisella helpottavat noita asioita tekevän oloa, eli vapauttavat ihmisen vielä matalammista tunnetiloista. Tämä sama totuus pätee nin tupakointiin, alkoholin- , lääkkeiden- ja huumeidenkäyttöön, epäterveellisten ruokien syömiseen, uhkapelaamiseen, pakonomaiseen tietokonepelaamiseen, oman kehon rääkkäämiseen (esim. jatkuvaan tatuointien ottamiseen ja himourheiluun ), kuin yliseksuaalisuuteen, ja seksuaalisiin ns. perversioihinkin. Jotkut  pakkomielteethän ovat usein myös  yleisen mielipiteen hyväksymiä, kuten esimerkiksi työnarkomania, maaninen siivoaminen, ja ahkeruus yleisesti, tai pakonomainen absolutismi ja askeesi. Vaikka nekin ovat lähtöisin negatiivisista tunnetiloista, ja kohottavat tunnetilaa siksi, koska henkilö rankaisee itseään, kieltäytymällä tietoisesti sellaisista asioista, joita hän todellisuudessa haluaisi tehdä, mutta jota hän ei itselleen salli (lepo, alkoholin kohtuukäyttö, ruuasta nauttiminen, kivun välttäminen).

Korkeampi minämme saattaa siis inspiroida meitä "sortumaan" myös ns. kiellettyyn toimintaan, jos olemme masentuneita, koska korkeampi minämme ohjaa meitä aina helpointa MAHDOLLISTA polkua kohti korkeampia tunnetiloja, ja helpotuksen tunnetta. Korkeampi minämme ei siis koskaan moralisoi, vaan jos masentuneen on mahdollista kokea helpotusta vaikka vain nautiskelemalla, ja sen jälkeen inhoamalla itseään, esimerkiksi syömällä suklaata, juomalla alkoholia, tai polttamalla tupakkaa - siis jos tuo masentunut kokee itse nuo kaikki asiat haitallisiksi tai kielletyiksi - niin korkeampi minämme ohjaa meitä kohottamaan tunneskaalaamme "paheiden kautta". Jos tämä totuus kauhistuttaa sinua, niin muista, että täydellistä arvottomuutta kokevalla ei ole muuta vaihtoehtoa päästä korkeampiin tunnetiloihin, kuin fyysinen kuolema (joka on täydellinen vapautus negatiivisista tunteista) tai ainakin hetkellinen viha. Korkeampi minämme ei tietenkään kannusta meitä jäämään kiinni vihan tunteeseen, vaan päätämme itse jäädä kiinni esimerkiksi huumeisiin, alkoholin liikakäyttöön ja ylensyöntiin siksi, että olemme täydellisen vapaita, oman elämämme luojia, ja kaikki kemialliset aineet (joita ovat alkoholin, tupakan, huumeiden ja lääkkeiden lisäksi myös esim. sokeri ja rasva) hallitsevat helposti meitä, ja vaikeuttavat siten tietoista tunnehallintaa.

Ns. pahat tavat todella siis helpottavat useissa tilanteissa oloamme, eli esim. uhkapelaaminen saa meidät tuntemaan toiveikkuutta, joka on uskon ja tiedon taajuuksia, eli toivomamme rahan manifestaation mahdollistavaa taajuutta hieman alempi tunnetila. Mutta jos toiveikkuuden tunnetilassa häviät rahasi, niin muista, että tuomitsemalla itsesi tuon häviämisen takia tunnetilasi laskee vain alemmaksi, ja jotta voit jälleen kohottaa tunnetilaasi, sinun tulee PALATA tuohon toiveikkuuden tunnetilaan, jolloin peliriippuvuus jatkuu. Mutta jos sen sijaan hyväksyt sen, että olet pelannut uhkapelejä ja hävinnyt, etkä murehdi menettämiäsi rahoja, niin tunnetilasi voi päin vastoin kohota toiveikkuuden tunnetilaa korkeammalle, jolloin voit manifestoida rahaa monella muulla tavalla (toiveesi virta voimistuu aina myös hävitessäsi rahaa), jolloin peliriippuvuutesi puolestaan heikkenee, koska uskot ja  tiedät saavasi rahaa noilla muillakin tavoilla.

Korkeampi minäsi tietää siis jokaisena elämäsi hetkenä tarkalleen, missä taajuustilassa sinä olet suhteessa todellisten toiveidesi taajuustilaan, ja mikä on helpoin polku kohti noita toiveita. Eli jos haluat vaikkapa laihduttaa, niin aamulla, kun mielesi on usein selkeyden tilassa, saatat saada inspiraation liikkua, ja toisaalta myös syödä "hyvällä omallatunnolla", jolloin tunnetilasi pysyy korkeana, ja kuljet koko tuon päivän ajan kohti toivettasi, eli hoikistumista. Jos taas olet negatiivisessa tunnetilassa, ja yrität olla syömättä, vaikka sinulla on nälkä, niin solusi reagoivat negatiiviseen tunnetilaasi käyttäällä vähemmän energiaa (kaikki mitä vastustat, lisääntyy aina!), ja koska keskityt kieltäytymiseen, niin todellisuudessa ruuanhimosikin vain kasvaa. Tästä on kyse siinä ilmiössä, kun elimistö menee "säästöliekille" paastotessa, tai laihduttaessasi liian nopeasti, ja tästä johtuu myös se, että "syömällä voi laihtua". Kun toive siis on laihtuminen, ja tunnetilasi on harmoninen, niin korkeampi minäsi inspiroi sinua syömään siten, että laihdut!

Korkeampi minäsi tietää myös joka hetki, missä tilassa jokainen miljardeista soluistasi on, ja mitä kukin solusi milloinkin tarvitsee, kyetäkseen ylläpitämään kehosi harmoniaa. Ja sairastumme siis aina vain siitä syystä, että tunnetilamme on usein matala, jolloin solumme eivät pysty tuota harmoniaa ylläpitämään. Olemme siis luojina niin vapaita, että voimme itse valita myös negatiiviset tunnetilat ja sairastamisen. Korkeampi minäsi pyrkii kuitenkin aina auttamaan sinua keräämään esimerkiksi ravinnosta tarkalleen sellaiset ravintoaineet, joita tarvitset, jotta voit toteuttaa toiveesi terveydestä, energisyydestä ja elinvoimasta. Ja kaikki autonomisesti toimivat solusi ovat aina toinen toistensa kanssaluojia, ja pyrkivät  siksi aina harmoniaan myös suhteessa toinen toisiinsa. Korkeampi minäsi voi siis inspiroida sinua syömään tai juomaan myös jotakin - yleisen mielipiteen määrittelyn mukaan - "kiellettyä", esimerkiksi sokeria, rasvaa tai alkoholia, mikäli elimistösi tai mielesi tuollaista ainetta jossain tilanteessa tarvitsee, eli jos tuo aine mahdollistaa tunnetilasi kohoamisen.

Älä siis koskaan tuomitse itseäsi vain siksi, että teet jotakin sellaista, jonka uskot olevan "paha tapa", sillä jos kuitenkin teet tuon asian, ja tuomitset itseäsi, niin tuomitsemisesi vain laskee tunnetilaasi. Eli jos vaikkapa heräät yöllä, ja sinulla on nälkä, niin älä yritä nukahtaa nälkäisenä, jos mielesi keskittyy jo ruokaan, vaan hyväksy korkeamman minäsi tarjoama impulssi, syö, ja mene sitten rauhallisena takaisin nukkumaan, äläkä myöhemmin muistele "hairahdustasi". Korkeampi minäsi ei KOSKAAN katso taakse päin, eli voit antaa tekojasi itsellesi anteeksi vain unohtamalla ne. Ja jos noista "vääristä teoista" jää negatiivisia tunnemuistoja, niin niiden ajatteleminen negatiivisissa tunnetiloissa vain pahentaa niitä, eli käsittele negatiivisia tunnemuistojasi vain korkeissa tunnetiloissa, jolloin kykenet näkemään niiden luoman positiivisen. Ja sama pätee kaikkiin ns. kiellettyihin riippuvuuksiin: Jos pelaat usein uhkapelejä, koska tarvitset, ja haluat saada rahaa, niin tuomitstemalla pelaamisesi saat itsesi vain pelaamaan lisää. Mutta jos pelaat, ja tunnet positiivisia tunteita, niin esität samalla toiveen saada rahaa monella muullakin tavalla, ja jos et "kadu" hävitessäsi rahaa, vaan näet kaiken uhkapeliin sijoittamasi rahan positiivisena, ja vain energiana (mitä kaikki raha aina on), niin voit saada, eli sallia rahaa itsellesi, monella muullakin tavalla, jolloin myös tarpeesi, eli negatiivinen motiivisi pelata uhkapelejä, heikkenee.

Pahat tapamme eivät siis itsessään ole koskaan ongelmallisia, vaan ongelman aikaansaa se, että tuomitsemme itsemme, ja koemme jatkuvasti arvottomuutta ja itsevihaa, jääden siis ikään kuin sahaamaan noiden negatiivisten tunteiden välille, toistaessamme pahoja tapojamme. Mutta jos sitä vastoin hyväksymme itsemme, ja myös ns. kielletyt asiat, joita teemme, niin nuo asiat muuttuvatkin kuin taikaiskusta neutraaleiksi, sillä niistä teki negatiivisia vain  se, että koimme ne itse kielletyiksi! Sillä emme koskaan tee pakonomaisesti ja negatiivisissa tunnetiloissa sellaisia asioita, jotka itse hyväksymme, ja joista nautimme. Vaan teemme aidosti nautinnollisia asioita vain korkeissa tunnetiloissa, inspiroituneina.

Ja tästä syystä esimerkiksi eri kansojen alkoholikulttuurit ovat niin erilaisia: Maissa, joissa alkoholin ajatellaan yleisesti olevan "kielletty pahe", ja "ongelma", esiintyy negatiivisia vaikutuksia aikaansaavaa alkoholismia  paljon enemmän, kuin sellaisissa maissa, joissa alkoholi on vain yksi nautintoaine muiden joukossa, ja jota nautitaan pääosin kohtuudella, iloisissa tilanteissa. Kielletystä asiasta tulee siis ongelma, kun taas sallittu asia pysyy positiivisena, eli positiivisia tunteita mahdollistavana. Ihmiskuntahan on aina myös juhlinut siksi, että juhliminen kohottaa tunnetilaa, ja juhlissa tunnetilaa kohottavia asioita ovat aina olleet ruoka, juoma, tanssi, musiikki, ja juhlivien ihmisten välinen, inspiroitunut kommunikaatio.

Jos haluat päästä eroon pahoista tavoistasi, niin keskity siis aina vain yleisesti niihin päämääriin, joita elämässäsi tavoittelet, ja lakkaa tuomitsemasta itseäsi: Jos pelaat uhkapelejä, niin keskity tunteeseen vauraudesta ja runsaudesta, ja lukemattomista erilaisista mahdollisuuksista saavuttaa tuota runsautta. Eli jos pelaat, niin iloitse pelaamisestasi, äläkä pelkää häviämistä, vaan ajattele myös häviämiäsi rahoja sijoituksina, samaan tapaan, kuin voit muuttaa velkasi konkreettisesti saataviksi, ajattelemalla velkaasi toiveena, joka on jo luonut korkeamman minäsi taajuustilaan moninkertaiset rikkaudet. Jos haluat laihtua, niin keskity niihin kohtiin kehossasi, joita ihailet, äläkä kiinnitä mitään huomiota niihin, joita haluat muuttaa (aito ns. kehopositiivisuus). Ja iloitse jokaisesta päivästä, jonka aikana olet syönyt hieman kevyemmin, ja liikkunut hieman enemmän, eli älä vaadi itseltäsi kieltäytymistä, askeesia, äläkä rankkoja urheilusuorituksia. Sillä tavoitteesi laihdutuksessakin on aina harmonia, ei siis laihduttaminen niin nopeasti, että mielesi ei samalla pysy harmoniatilassa, esim. nälän vuoksi.

Tavoitellessasi elämässäsi mitä tahansa asiaa, niin mieti aina sitä, mitä todella haluat saavuttaa: Eli että vauraus antaa sinulle lisää vapautta, hoikkuus elinvoimaa ja terveyttä, kohtuullinen päihteidenkäyttö mahdollistaa mielesi pysymisen tietoisessa harmoniatilassa, ja että tasapainoinen ihmissuhde inspiroi sinua rakastamaan sekä itseäsi, että puolisoasi, täysin ehdoitta. Ja kun tiedostat, mitä todella haluat, niin korkeampi minäsi löytää joka hetki lukemattomia erilaisia keinoja, joiden avulla pääset kulkemaan kohti päämäärääsi.

Myös kristinuskossa oleva "armon" käsite tarkoittaa tätä samaa, täydellistä anteeksiantoa, eli negatiivisten tekojen unohtamista. Mutta kristinuskosta tekee kuitenkin useissa sen tulkinnoissa ihmistä syyllistävän uskonnon se, että "jumala" on erotettu ihmisestä erilliseksi tuomariksi, ja että ns. synteihin keskitytään, ja niitä myös luetteloidaan. Eli käytännön kristillisyydessä tuo täydellinen armo, ja jokaisen ihmisen suunnattoman arvokkuuden, eli "jumaluuden" tiedostaminen, ei usein toteudukaan.

Ole siis aina armollinen itsellesi, ja nauti aidosti ja vilpitömästi kaikesta mitä teet, sillä siten et vahingoita nautinnoillasi itseäsi, etkä myöskään muita ihmisiä.

11.8.2020

Jokainen elämäsi hetki on risteys, jossa voit valita helpon ja nautinnollisen polun kohti iloa ja mahdollisuuksia - ja vain sinä itse voit tehdä tuon valinnan

Ja miten voit valita tuon toiveidesi ja unelmiesi luo johdattavan polun käytännössä? Seuraamalla inspiraatiota, jonka sinulle antaa korkeampi minäsi, puhtaan selkeyden mielentilassa, intuitiivisesti. Eli ottamalla vain seuraavan, hyvältä tuntuvan askeleen. Jos nimittäin lähdetkin seuraamaan motivaatiotasi, velvollisuudentunnettasi, näyttämisenhaluasi, tai kunnianhimoasi, niin valitset vaikeamman polun, sillä motivoitunut mielentila on matalampi tunnetila, kuin täysin puhdas intuition tila. Se, että toimit motivoituneesti, siis haluten todistella sekä itsellesi että muille omaa arvokkuuttasi, ei kuitenkaan ole millään tavalla kohtalokasta, etkä tee mitään väärin, vaikka motivoituneena oletkin kärsimätön. Mutta jos haluat siis kulkea helpointa polkua, jota pitkin kulkiessasi koet joka askeleella sinua ilahduttavia asioita, niin valitse motivaation ja näyttämisenhalun sijasta puhdas intuitio.

Sillä sinä olet jo perusolemukseltasi täydellisen arvokas, ja oikeutettu toteuttamaan mitä tahansa toiveitasi, eikä sinun siksi tarvitse koskaan todistella arvokkuuttasi kenellekään, eikä myöskään itsellesi! Eikä sinun siis tarvitse ANSAITA elämän tarjoamaa rajatonta runsautta, vaan ottaa se vain vastaan. Jos   sen sijaan yrität todistella muille ihmisille omaa arvoasi, niin vedät puoleesi muita ihmisiä, jotka hekään eivät tunne omaa, myötäsyntyistä arvokkuuttaan, ja siksi hekään eivät arvosta itseään, eivätkä voi siksi arvostaa sinuakaan. Ja tällöin koet, että olet arvoton siksi, että pyydät siis tuota todistusta arvokkuudestasi ihmisiltä, jotka kokevat itse arvottomuutta.

Jos sen sijaan koet ja tunnet aidosti oman, mittaamattoman arvosi, eli olet selkeyden tilassa, niin kaikki mitä tuossa tunnetilassa teet, tuntuu sinusta helpolta ja kevyeltä, etkä joudu pakottamaan itseäsi tekemään mitään asioita, etkä todistelamaan kenellekään mitään, vaan koet vain puhdasta innostusta, helppoutta ja iloa, kaikissa toimissasi.

Muista kuitenkin, että inspiraatiosi voi olla lähtöisin myös matalammista tunnetiloista, mutta jos näin on, niin saat siitä kyllä sisäisen tiedon, jos vain maltat kuunnella korkeamman minäsi ääntä. Esimerkiksi toiveikkuuden mielentila on tunnetila, jota monet tietoiset luojatkin luulevat selkeyden ja tiedon tunnetilaksi, ja tämä johtuu kärsimättömyydestä, eli halusta hallita ja nopeuttaa universumin synkronista prosessia. Mutta todellisuudessa tarve hallita olosuhteita ja tapahtumaketjuja HIDASTAAKIN noita prosesseja! Ja sitä tarkoittavat sanonnat "tehdä itse itselleen karhunpalvelus", ja "älä nuolaise, ennen kuin tipahtaa".

Havainnollinen esimerkki: Et voi olla matkalla ollessasikaan perillä, ennen kuin olet todella saavuttanut päämääräsi, eli jos hyppäät ulos bussista ennen, kuin bussi on ehtinyt pysäkille, joka on todellinen päämääräsi, niin joudut kävelemään loppumatkan. Ne matkustajat, jotka malttoivat odottaa oikeaa pysäkkiä, pääsivät siis perille sinua paljon nopeammin ja helpommin. Jos kuitenkin nousit bussista liian aikaisin, niin voit silti nähdä tämän kärsimättömyytesi seurauksenkin positiivisena, eli ajatella, että liikunta on sinulle hyväksi, jolloin et ainakaan vedä puoleesi lisää ongelmia, koska mielentilasi kävellesäsi on positiivinen. Mutta muista, että jos jatkuvasti olet yrittämisen matalassa tunnetilassa, niin vedät jatkuvasti myös puoleesi tapahtumia, jotka pakottavat sinut yrittämään kovasti. Eli jos todellisuudessa haluaisitkin lopettaa raatamisen, niin voit tehdä sen vain pysymällä korkeassa tunnetilassa, kärsimättömyyttä välttäen.

Ja voit aloittaa uuden, helpomman elämäsi välittömästi, juuri nyt! Ja teet tämän elämänmuutoksen valitsemalla seuraavaksi askeleeksesi ilon, tyytyväisyyden ja arvostuksen, et siis pyrkimällä tuntemaan pakonomaista positiivisuutta, joka on todellisuudessa kärsimättömyyden ja turhautumisen tunnetila. Valitset siis vain suunnan kohti hyvää oloa - ja universumi ja vetovoiman laki hoitaa kaiken muun.

Onnellinen elämä on siis aivan liian helppoa, jotta valtaosa kärsimyksen ja yrittämisen arvokkuuteen uskovasta ihmiskunnasta voisi tuota helppoutta oivaltaa. Ja tämä johtuu siitä, että negatiivisissa tunnetiloissa suuren osan elämästään viettäneet, ja paljon kärsimyksiä kokeneet ihmiset, uskottelevat unelmiinsa vielä uskoville (kuten lapsille ja nuorille), että heidän optimisminsa on harhaa, ja "vaarallista utopiaa". Totuus on kuitenkin aivan toisenlainen, eli me olemme täydellisen kaikkivoipia, ja voimme vain itse estää itseämme toteuttamasta unelmiamme - olemalla pessimistisiä, eli uskomalla, että unelmat eivät voi toteutua, tai että ne toteutuvat aina vain kärsimyksen kautta.

Jos siis tavoittelet jotakin tiettyä unelmaasi, joka ei ole vielä toteutunut, ja jonka toteutumiseen sinun on ehkä jo hieman vaikea uskoa, niin älä ajattele tavoitettasi ollenkaan, jos tuon tavoitteen ajatteleminen saa tunnetilasi vähänkin laskemaan. Vaan  pyri ajattelemaan - jos se vain suinkin on mahdollista - vain sellaisia ajatuksia, joihin jo valmiiksi uskot, ja jotka siis pitävät tunnetilasi korkeana. Sillä voit saavuttaa minkä tahansa unelmasi vain pysymällä - mistä tahansa syystä - korkeassa tunnetilassa. Olennaista unelmien saavuttamisessa on siis vain korkea tunnetilamme, ei siis yksittäinen syy, joka tuon korkean tunnetilan meissä aikaansaa.

Älä siis keskity ajatukissasi ei-olevaan, toteutumattomaan, tavoittamattomaan, puutteeseen, uskomukseen edessä olevasta, hitaasta ja vaikeasta prosessista, äläkä rajoituksiin. Sillä kaikki nuo negatiiviset uskomuksesi ja ajatuksesi toteuttavat vain itse itseään, jos aktivoit niitä. Eli älä myöskään ajattele, että sinun tulee saavuttaa joku "suuri, dramaattinen muutos" elämässäsi, ollaksesi vihdoin onnellinen, sillä juuri tuo kuvittelemasi muutoksen suuruus estää sinua kulkemasta kohti muutosta, koska yhdistät ajatuksen unelmasi "suuruudesta" sen "toteutumisen vaikeuteen".

Etene siis aina vain huolettomana, askel kerrallaan, kohti seuraavaa, iloista kokemusta, sillä et joka tapauksessa tule koskaan olemaan lopullisesti perillä, vaan fyysisen elämän mielekkyys syntyy aina vain siitä, että iloitset matkastasi. Jos taas tämän vääjäämättömän, universumin totuuden, eli ikuisen matkasi ajatteleminen, tekee sinut ahdistuneeksi, niin päästä jälleen irti ahdistuneista ajatuksistasi, sillä mitään muuta vaihtoehtoa sinulla ei ole, kuin hyväksyä se, että olet olemassa ikuisesti, ja koet elämää ikuisesti - tavalla tai toisella.

Valaistuminen ei tarkoita ei-olevaksi muuttumista, vaan se tarkoittaa sitä, että tiedät itse hallitsevasi omia tunnetilojasi täysin vapaasti.

Ja kun päästät irti ahdistuksesta, niin koetkin luomistyösi ja elämäsi jälleen mielekkäänä, sillä vain negatiiviseen tunnetilaan jääminen saa sinut tuntemaan kärsimystä. Kärsimyksen välttämättömyys  on siis elämämme kaikkein suurin harha  - ja kärsimys täysin vapaaehtoisesti valittu, aina.

Lomamatkalla ollessasi hyväksyt matkasi erilaiset vaiheet osana matkaa, koska olet lähtökohtaisesti ILOISELLA matkalla,siis lomailemassa, et suorittamassa velvollisuuksia. Ja se, että yli päätään lähdit matkallesi kertoo siitä, että halusit kokea nuo kaikki matkasi yllättävätkin vaiheet, muutenhan et olisi lainkaan lähtenyt matkalle. Sillä matkasi lähtö- ja päätepistehän on täsmälleen sama: Koti.

Ja tästä syystä myös elämäsi matkan jokainen käänne ja askel on suunnattoman arvokas, sillä onnistunut matka koostuu vain tuon matkan onnellisuutta ja iloa tuottavista, yksittäisistä hetkistä. Eli onnellisuus ei ole koskaan mitään muuta, kuin positiivinen tunnetila, jonka koemme itse.

Jokaisena elämäsi hetkenä voit siis voida tunnetasolla joko paremmin, tai huonommin. Jos tunnetilasi on juuri nyt hyvin matala, niin et voi heti voida loistavasti. Mutta voit siis voida paremmin, jolloin koet vapautumisen  negatiivisesta tunetilastasi, joka on yhtä kuin onnellisuuden tunne. Eli onnellisuus elämässä on joka tapauksessa aina täysin suhteellista, eli vain vapautumista astetta negatiivisemmasta tunnetilasta.

Ole siis tyytyväinen, jos tunnet iloa ja tyytyväisyyttä, mistä tahansa syystä, äläkä vaadi universumilta dramaattisia onnenpotkuja tai ihmeitä. Sillä juuri tyytyväisenä olet resonanssissa korkeamman minäsi kanssa, ja silti innokas kokemaan jatkuvasti myös uusia asioita, jotka ilahduttavat sinua. Kaikkein suurimpien unelmiesi toteutuminenkin tulee tuntumaan sinusta luonnolliselta, ei dramaattiselta, koska saavutat suurimmat unelmasi juuri sillä hetkellä, kun olet itse taajuustasolla valmis ne saavuttamaan, eli tunnetilasi on jo uskomisen tunnetilassa, juuri ennen kohoamistasi tiedon, eli konkreettisen manifestaation taajuustilaan.

Ja muista, että tehtäväsi ei ole suorittaa elämää, eikä todistella muille ihmisille, että olet "taitava manifestoija", vaan koet elämääsi vain siksi, että tuntisit itse onnellisuutta. Ja kun sinä tunnet onnellisuutta, niin voit olla esimerkkinä myös muille ihmisille siitä, että korkean tunnetilan ylläpitäminen, ja toiveiden toteuttaminen, on todellakin mahdollista - ilman kärsimystä.

8.8.2020

Yhteys korkeampaan minääsi ei ole dramaattinen kokemus, vaan pehmeän levollisuuden ja tyyneyden tunne - täydellinen tyytyväisyys nykyhetkeen

Koemme taajuusresonanssin korkeamman minämme kanssa useita kertoja joka päivä tiedostamattamme, mutta koska emme läheskään aina tietoisesti tiedosta noita hetkiä, niin emme myöskään huomaa käyttää noita lyhyitä, tyytyväisyyden hetkiä, positiivisten tapahtumaketjujen "hehkuttamiseen". Olemme niin tottuneita suorittamaan elämää, ja taistelemaan tavoitteidemme puolesta, että nuo sallimisen ja vastaanottamisen lyhyet, mutta suunnattoman arvokkaat hetket, tuntuvat meistä usein jopa "tyhjiltä", vaikka juuri noihin tasapainoisiin, täydellisen huolettomuuden ja hyvinvoinnin hetkiin, sisältyy mahdollisuus saavuttaa kaikkein suurimpia unelmiamme. Ja kun sitten vastaanotamme ajatuksen: "Tunnen tyhjyyttä, mitään ei tapahdu", niin palaamme samalla hetkellä pettymyksen tunteen kautta yrittämisen hieman negatiivisempaan tunnetaajuustilaan, ja pysäytämme ne positiiviset tapahtumaketjut, jotka tyytyväisyytemme oli jo synnyttämässä.

Kaikki unelmamme ovat siis todellakin mahdollisia, ja valmiina meitä varten, joka ikinen hetki, mutta koska uskomme saavuttavamme asioita vain yrittämällä ja ponnistelemalla, niin uskomuksemme siksi myös käytännössä toteutuu, ja saavutammekin toivomiamme asioita vaikeimman polun kautta. Ja tällöin myös uskomuksemme saavuttamisen vaikeuteen kokemustemme kautta vahvistuu. Useimmilla maailman ihmisillä tämä negatiivisen tunnetilan, eli taistelun kautta saavuttaminen, on sääntö, ei poikkeus, vaikka ihan jokainen meistä on siis samaan aikaan täydellisen kaikkivoipa, joka ikisenä sellaisena hetkenä, kun resonanssi korkeamman minämme kanssa on totta.

Tästä syystä sanotaan, että "aamuhetki on kullan kallis", sillä juuri levollisuuden tila, jossa emme yritä saavuttaa yhtään mitään, on vastaanottamisen tila, ja juuri tuossa mielen- eli tunnetilassa voimme valita "heräämisen oikealla jalalla", jolloin tyyni mielemme,  ja olosuhteista täysin riippumaton onnentunteemme ja kevytsydämisyytemme, määrittelee koko päivämme onnelliseksi, siis onnellisia tapahtumia sisältäväksi. Onnelliset tapahtumathan seuraavat toinen toisiaan siksi, koska jokainen kokemamme onnellinen tapahtuma vahvistaa uskoamme seuraavan onnellisen tapahtuman mahdollisuuteen, koska tunnetilamme pysyy korkeana. Ja tästä samasta syystä tietoinen meditointi, eli ajatusmelun hiljentäminen täydellisesti, on usein juuri aamuisin niin helppoa, ja siksi meditaation aikaansaama selkeyden tila saa meidät siis vetämään puoleemme onnellisia tapahtumia.

Kun mielemme on kirkas, eli taajuustilamme korkea, niin vastaanotamme korkeamman minämme viestit ilman "häiritsevää kohinaa". Eli jos ajattelet itseäsi radiovastaanottimena, niin kanavavalitsimesi on tuossa tilassa täsmälleen oikein kohdistettu, jolloin saat selkeät ohjeet kulkea helpointa polkua kohti toiveitasi. Ja muista aina, että sinä olet todellakin täydellisen kaikkivoipa Luoja, eikä kukaan eikä mikään muu voima määrittele sitä, mitä sinun TULISI elämässäsi haluta. Vaan toiveet, jotka korkeassa tunnetilassa toteutuvat, ovat aina ja täysin poikkeuksetta sinun omia unelmiasi!

Monoteististen uskontojen luoma käsitys nöyryyden tärkeydestä, eli siitä, että "tutkimattomia ovat luojan tiet", ja että "jumala on kaikkivoipa", on väärinkäsitys ja väärä uskomus, joka on lähtöisin negatiivisista ajatusvirroista. Ja tämä usko meidän ulkopuolellamme olemassaolevaan voimaan vahvistaa itse itseään, koska suurin osa ihmiskunnasta on pääosan elämästään negatiivisessa tunnetilassa, eikä siksi saavuta helposti omia toiveitaan - muuten, kuin vahingossa, jolloin luokittelemme manifestaatiot meille ulkoapäin annetuiksi, "armopaloiksi".

Mutta sinä olet täysin kaikkivoipa, tietoinen Luoja, jonka ei tarvitse anella armoa keneltäkään, ja sinä tiedät jo, että sallimisen tila on kepeän ilon ja harmonian tila, ja että taistelu on täysin tarpeetonta. On siis pelkkä näköharha, että  kaikki "sankarilliset" ihmiset ensin aina taistelevat, ja lopulta saavuttavat tavoitteensa, sillä tuo taistelu on todellisuudessa täysin turhaa, sillä vasta kun tällaiset sankarit ovat taisteluun väsyneinä luovuttaneet, ja LAKANNEET yrittämästä, niin tuolla hetkellä he ovat sallineet. Unelman vastaanottaminen olisi siis ollut mahdollista myös ilman taistelua ja kärsimystä. Luomiseen tarvitaan nimittäin vain yksi pyyntö, ja yksi kysymys, ei kärsimystä, eli pyytämisen tilaan kiinni jäämistä.

Se, että koet saavutuksesi ikään kuin arvokkaampana siksi, KOSKA olet kärsinyt noita saavutuksia tavoitellessasi, on sekin uskomus, ja voit muuttaa myös tätä  uskomustasi, ja kokea elämäsi keveänä ja helppona.

Muista, että yhteys omaan, korkeampaan minääsi, ei koskaan tunnu dramaattiselta, vaan se tuntuu luonnollisemmalta, kuin mikään muu kokemasi mielentila, ja juuri siksi harva meistä edes havaitsee noita elämämme kaikkein arvokkaimpia hetkiä. Havaitsemme siis selkeämmin negatiiviset tunnetilamme, kuin selkeyden ja puhtaan elämänilon tunnetilat.

Se, miksi sekoitamme usein keskenään pysähtyneisyyden ja tyhjyyden negatiivisen kokemuksen, ja  puhtaan harmonian tunnetilan, johtuu siitä, että  koemme helposti kärsimättömyyttä ollessamme tyytyväisiä, eli emme malta olla tyytyväisiä ilman sellaisia, omasta mielestämme TÄRKEITÄ JA MERKITTÄVIÄ syitä, jotka paradoksaalisesti olisivat nekin kuitenkin juuri parhaillaan manifestoitumassa, ellemme tulisi kärsimättömiksi. Kärsimättömyys siis laskee tunnetilaamme juuri sillä hetkellä, kun olisimme sallimassa, eli vastaanottamassa suurinta unelmaamme, ja tällöin jo alkanut positiivinen tapahtumaketju  pysähtyy.

Käytännön esimerkki: Olet aamulla selkeyden mielentilassa, sinulla ei ole kiire mihinkään, sinulla on hyvä ja levollinen olo, ja ihailet kauniita asioita ympärilläsi. Mutta sitten mieleesi tulee negatiivinen ajatus, jota pohdit eilen, ja sen sijaan, että seuraisit korkeamman minäsi tarjoamaa, hyvin hentoa kuiskausta - eli inspiraatiota - vain jatkaa ihailuasi ja unelmointiasi,niin annatkin mielesi laskeutua huolehtimisen taajuudelle, jolloin jo käynnistynyt positiivinen tapahtumaketju pysähtyy, ja muuttuukin negatiiviseksi tapahtumaketjuksi, joka saa sinut kokemaan ei-toivottua. Jos olisit vain jatkanut rentoa unelmointiasi, eli hehkuttanut puhdasta elämäniloa - onnellisuushan ei ole koskaan mitään muuta, kuin onnellisuuden tunne juuri kokemallamme hetkellä - niin olisit inspiroitunut kastelemaan kukkia toisessa huoneessa, ja kukkaruukun vieressä ikkunalaudalla olisi ollut nappi, jonka korkeampi minäsi olisi kehottanut laittamaan piironginlaatikkoon, jossa pidät nappeja. Laitettuasi napin laatikkoon, olisit inspiroitunut  "ajatuksettomassa tilassa", eli intuition tilassa,  avaamaan toisen piironginlaatikon, jossa on koruja. Ja koruja ihaillessasi huomiosi olisi kiinnittynyt tiettyyn kauniiseen koruun, jonka olet joskus vuosia sitten löytänyt lomamatkallasi rannalta. Edelleen inspiraation ja ihailun korkeassa tunnetilassa olisit tutkinut korua tarkemmin, jolloin mieleesi olisi tullut ajatus, että tuo koru saattaisikin olla arvokas. Ja kun olisit vienyt tuon korun arvioitavaksi kultasepälle, niin olisikin paljastunut, että koruun on upotettu hyvin arvokas jalokivi. Et vain ollut  tullut tällaista mahdollisuutta koskaan edes ajatelleeksi, sillä kivi oli niin suuri ja virheetön, että uskoit, että sen täytyy olla jäljennös (negatiivinen uskomuksesi esti sinua näkemästä sen todellista arvoa, vaikka korkeampi minäsi tiesi tuon arvon koko ajan). Ja koska olet ollut jo pitkään huolissasi, miten saat maksettua jonkin tietyn laskun, niin korkeampi minäsi siis johdatti sinut HUOLETTOMUUDEN tilassa tuon korun luokse, jotta havaitsisit, että laatikossasi on aarre, jonka avulla ongelmasi ratkeaa.

Mutta jos vastaavassa tilanteessa annatkin heti aamulla vallan huolillesi, niin saatat saada negatiivisen inspiraation pelata uhkapelejä, saadaksesi rahaa laskunmaksuun, jolloin inspiraatiosi saattaa kyllä tuntua korkeamman minäsi ohjaukselta, mutta todellisuudessa oletkin vain toiveikkuuden, et tiedon tunnetilassa! On siis hyvin tärkeää oppia tiedostamaan, onko toimintasi pelkästään motivoitunutta, tai toiveikkuuteen perustuvaa, vai onko se aidosti korkeamman minäsi inspiroimaa. Sillä muista, että vastaanotamme ajatusvirtoja aina oman tunnetaajuutemme taajuustilasta, ja että voimme toiveikkuuden tunnetilassa ottaa vastaan vain sellaisia ajatusvirtoja, jotka vahvistavat ja ylläpitävät toiveikkuutta, mutta eivät toteuta todellisia toiveitamme.

Eli jos joku kokemasi inspiraatio ei tunnu sinusta TODELLA HYVÄLTÄ, niin inspiraatiosi ei myöskään johda toiveesi toteutumiseen. Toiveikkuutesi ei tietenkään ole vaarallista, eikä millään tavalla tuhoisaa, mutta toiveikkuus johtaa aina jossain määrin pettymykseen, jos siis  jäät kiinni tuohon toiveikkuuteen, "toiveajatteluun". Ja jatkuva toiveikkuuden tunnetilassa oleminen saa sinut myös uskomaan, että toiveesi eivät koskaan toteudukaan. Ja siksi toiveikkuus tekee monista ihmisistä todellisuudessa toivottomia, vaikka he ovat ihan koko ajan todella lähellä toiveitaan, eli vain "hiuskarvan  päässä", suurimpien unelmiensa manifestaatioista.

Mielentila, jossa siis todella vastaanotat suuria unelmia, tuntuu sinusta aina luontevalta ja kepeältä, ei koskaan dramaattiselta. Ja sitä on tarkoittanut alun perin myös uskonnollinen neuvo "olkaa lasten kaltaisia", sillä lapsilla on vielä kyky uskoa unelmiinsa, olla täydellisen huolettomia, ja luoda todellisuutta esimerkiksi leikkimällä, eli eläytymällä tunnetasolla leikkiin.

Pieni lapsi, joka on vierailulla eläintarhassa, saattaa siis innostua aivan yhtä voimakkaasti maassa hänen kenkiensä vieressä kävelevien muurahaisten, kuin aitauksessa seisovan harvinaisen, suuren biisonin näkemisestä. Sillä lapsella on vielä haltioitumisen kyky, oli tuon haltioitumisen syy aikuisten näkökulmasta kuinka "mitätön" tahansa.

Todellinen tavoitteesi elämässä on siis olla maailman ILOISIN ihminen, ei rikkain, kaunein, viisain, rakastetuin tai valaistunein. Eli elämä ei ole kilpailu, jossa kilpailemme siitä, kuka on kaikkein paras saavuttamaan ja manifestoimaan toivomiaan asioita, vaan ainoa päämäärämme on onnellisuus, ja tuon onnellisuuden voimme saavuttaa vain, jos koemme onnellisuutta myös siitä syystä, että muut ihmiset ympärillämme ovat onnellisia. Ja kun sitten olemme vakaasti onnellisuuden mielentilassa, niin tästä seuraa, että vastaanotamme myös manifestaatioita, jotka ylläpitävät onnellisuuttamme, koska uskomme vahvemmin siihen, että kaikki toiveemme voivat toteutua, jos vain otamme ne vastaan.

Ole siis kuin pieni lapsi, ja pyri vain haltioitumaan elämästä, jota koet juuri nyt, ja näin pystyt taikomaan itsellesi loputtomasti lisää asioita ja kokemuksia, jotka saavat sinut haltioitumaan.

7.8.2020

Jos toinen ihminen ärsyttää sinua, niin negatiivinen tunteesi johtuu sinun omasta, negatiivisesta tunnemuistostasi

"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". Toiset ihmiset ovat aina, ja täysin poikkeuksetta, peilejä, jotka heijastavat käytöksellään ja reaktioillaan vain meidän omia tunteitamme ja tunnemuistojamme. Jos siis joku toinen ihminen saa sinut syystä tai toisesta ärtymään tai suuttumaan, niin älä jää kiinni negatiiviseen tunteeseen ja kärsimykseen, vaan päin vastoin onnittele itseäsi: Tuo toinen ihminen paljasti SINUSSA ITSESSÄSI olevan negatiivisen tunnemuiston, jonka voit nyt tietoisesti neutraloida, koska se tuli ilmi.

Jos esimerkiksi tunnet riittämättömyyttä ja epävarmuutta, vaikka toivoisit tuntevasi oman, mittaamattoman  arvokkuutesi, niin kohtaat kaikkialla ihmisiä, jotka saavat tuon riittämättömyyden ja arvottomuuden paljastumaan. Ja kun tuon paljastumisen hetkellä tunnet ärtymystä ja vihaa, niin tunnetilasi  kohoaa siis arvottomuuden tunnetilasta YLEMMÄS, eli vihasi vapauttaa sinut. Ja jos et jää vihaamaan tuota, sinun oman negatiivisen tunnemuistosi paljastanutta henkilöä, niin tuo tähän saakka piilossa ollut negatiivinen tunnemuisto siis puhdistuu ja neutraloituu, ja menettää voimansa.

Kun opettelet näin näkemään jokaisessa negatiivisessa kokemuksessasi sen arvokkuuden, etkä siis jää kiinni negatiiviseen tunnetilaan, niin elämästäsi tulee hyvin helppoa ja nautinnollista. Sillä luomme todellisuuttamme joka tapauksessa aina ei-toivotun, eli negatiivisten kokemusten avulla, eli juuri negatiiviset kokemuksemme tekevät meidät vapaiksi, oman elämämme luojina. Ja kun arvostamme vilpittömästi ja aidosti ongelmiamme, niin voimme välittömästi ongelman ilmaannuttua siis vastaanottaa ongelmamme luoman positiivisen vastineen, eli toiveemme manifestaation.

Jos sinulla siis on sellaisia ihmissuhteita, joihin et ole tyytyväinen, niin tuo tyytymättömyys johtuu sinusta itsestäsi, ei noista muista ihmisistä. Eli tunnet negatiivisia tunteita noiden muiden ihmisten seurassa siksi, että olet itse heidän seurassaan negatiivisessa tunnetilassa, eli erossa omasta, korkeammasta minästäsi. Ja koska tunnetaajuutesi on siis matala, niin kanssaihmisesi heijastavat tuota sinun omaa matalaa taajuuttasi, käyttäytymällä siten, että negatiivinen tunnetaajuutesi tulee ilmi.

Ja tästä johtuu, että sinulle itsellesi kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset saavat sinut kaikkein useimmin ja varmimmin myös suuttumaan. Kaikissa tapauksissa et tietenkään tietoisesti tiedosta tällaisten ihmisten olevan sinulle "rakkaita", vaan saatat suuttua myös sellaisen ihmisen käytöksestä, jota et edes tunne kovin hyvin, mutta joka saa sinussa kuitenkin nuo negatiiviset tunteet  hyvin voimakkaina heräämään. Ja tämä tunnereaktiosi siis kertoo vain siitä, että SINÄ olet erossa ehdottomasta rakkaudesta, tuntiessasi noita negatiivisia tunteita. Ja vapaudut vihan ja ärtymyksen tunteistasi vasta sitten, kun todella oivallat, että ihan jokainen ihminen on mittaamattoman arvokas, ja täydellinen sielu, ja että vain negatiiviset tunteet erottavat ihan kenet tahansa ihmisen korkeimman tietoisuuden tasosta, ja puhtaasta positiivisesta energiasta. Ei siis ole olemassa pahoja ja hyviä ihmisiä, eikä oikeita tai vääriä mielipiteitä, vaan jokainen vihaa kantava, ja muita ihmisiä jatkuvasti omasta pahasta olostaan syyttävä ihminen, kärsii negatiivisista tunteistaan kaikkein eniten aina itse. Eli mitä negatiivisempi ihminen, niin sitä enemmän hän tarvitsee - ja tiedostamattaan pyytää -  meidän myötätuntoamme. Vihaamalla vihaa tuntevaa kärsimme mekin vain itse, ja ylläpidämme samalla vihan ja arvottomuudentunteiden (eli masennuksen) kierrettä.

Mitä enemmän harjoittelet tietoista tunnehallintaa, niin sitä helpompi sinun on pysyä korkeissa tunnetiloissa, mutta toisaalta reagoit nyt myös paljon herkemmin  negatiivisiin tunteisiisi, eli sisäinen ohjausjärjestelmäsi, eli korkeamman minäsi ääni, on voimakkaampi ja selkeämpi. Mutta tämä on pelkästään hyvä asia, sillä et ole enää turtunut negatiivisiin tunnetiloihin, ja siksi myös toiveidesi salliminen helpottuu ja nopeutuu huomattavasti. Sillä sallit toiveitasi ja unelmiasi itsellesi siis korkeassa tunnetilassa, kun taas negatiivisiin tunnetiloihin turtuneet, ja niitä paremmin sietävät ihmiset, sallivat itselleen, eli vetävät puoleensa ei-toivottua.

Universumissa ei voi koskaan hankkiutua eroon mistään, voimme vain vetää asioita puoleemme, olivat nuo asiat sitten toiveitamme, tai ei-toivottua. Ja oma tunnetilamme kertoo aina siitä, onko meneillään positiivinen, vai negatiivinen tapahtumaketju, eli toiveidemme vai ei-toivotun manifestoitumisprosessi.

Ilon ja puhtaan rakkauden tunnetilat siis johdattavat sinua aina suorinta tietä kohti toiveitasi, vaikka usein polku kohti todellisia  toiveitasi edellyttää edelleen myös selkeyttävien ongelmien kokemista. Eli jos olet jonkin toiveesi suhteen vielä "kahden vaiheilla", niin koet  lisää ongelmia, jotka auttavat sinua valitsemaan itseäsi enemmän miellyttävän ratkaisun.

Sinä olet oman elämäsi täysin vapaa Luoja, eikä kukaan eikä mikään voima sinun ulkopuolellasi päätä tai ratkaise mitään asioita sinun puolestasi. Korkeassa tunnetilassa sinä olet yhtä kuin korkeampi minäsi, ja siksi kokiessasi puhtaan rakkauden tunteen koet väistämättä todeksi vain sellaisia asioita, joita todella sisimmäsäsi toivot. Ja nuo todelliset, sydämesi toiveet, ovat aina resonanssissa ja synkroniassa myös kaikkien läheistesi todellisten toiveiden kanssa.

6.8.2020

Saavutat muutaman sekunnin kevytsydämisyydellä ja puhtaalla ilolla enemmän, kuin vuosien yrittämisellä

Jos sinulle tulee otsikon luettuasi mieleen katkera ajatus: "Miksi tätä ei ole kukaan minulle aikaisemmin kertonut?", niin tunne katkeruutta ja turhautumista, ja salli sen jälkeen itsellesi helpotuksen tunne, tuntemalla toiveikkuutta. Sillä kaikki se yrittäminen ei kuitenkaan ole koskaan ollut turhaa, vaan jokainen  turhautumisen ja taistelun kokemuksesi on luonut korkeamman minäsi taajuuteen valtavasti toiveita, joita voit nyt vastaanottaa - helposti!

Onnellisuus on siis sallimisen ja vastaanottamisen, ja oman itsen arvostamisen taitoa. Jos taistelet, ja tunnet itsesi voimattomaksi ja rajalliseksi, niin vedät puoleesi lisää taisteluja, ja lisää rajallisuutta. Vain antautuja saavuttaa sen, jonka puolesta hän on taistellut. Vain täysin ehdotonta rakkautta itseään kohtaan tunteva voi päästä irti epätoivosta.

Eli jos haluat kiihkeästi jotakin, ja olet halunnut tuota asiaa jo kauan, niin lakkaa haluamasta sitä, ja saat sen. Anna asioiden tapahtua, ja ne tapahtuvat. Toiveesi ei ole "ajallisesti kaukana", vaan ainoa asia, joka voi estää toiveesi toteutumisen, on oma tunnetaajuutesi. Sen, joka sallii, ei koskaan tarvitse odottaa kärsivällisesti!

Rakasta itseäsi ja elämääsi juuri nyt, ja vääjäämätön, täysin ehdoton vetovoiman laki täyttää kaikki toiveesi. Sinulla on joka ikisenä elämäsi hetkenä tuhansia syitä olla iloinen ja tyytyväinen. Jos sinusta ei juuri nyt tunnu siltä, niin tunnetilasi on matala, etkä vain havaitse noita asioita. Mutta alat havaita noita ilonaiheita heti, jos löydät edes yhden ainoan asian, joka tekee sinut aidosti iloiseksi. Ja koska olet toivonut elämääsi iloa jo kauan, niin tuo yksi ainoa ilonaihe mahdollistaa myös kaikkien noiden muiden ilonaiheiden saapumisen luoksesi. Ilon tunnetila on siis tavoitteesi, ei se syy, MIKSI olet iloinen.

Jos siis haluat olla iloinen siksi, että tililläsi on sata tuhatta euroa rahaa, niin et koskaan saa noita rahoja, ellet suostu iloitsemaan mistään muista asioista elämässäsi. Sillä ilosi on se avain, joka mahdollistaa myös rahan virtaamisen luoksesi. Ja aivan samalla tavalla voit löytää rakastetun elämääsi vain tuntemalla rakkautta, et siis tuskailemalla sitä, että sinulla ei vielä ole rakastettua.

Eikä universumi "huijaa" sinua olemaan iloinen mitättömän pienistä asioista, jotta oppisit oleman "vähään tyytyväinen" loppuelämäsi, vaan korkeampi minäsi neuvoo sinua iloitsemaan siitä pienimmästäkin ilonaiheesta siksi, jotta osaisi lähteä kulkemaan oikeaan suuntaan. Eli jos haluat purjehtia vuolaasti virtaavalla joella, niin sinun on ensin löydettävä se pieni puro, josta tuo vuolas joki saa alkunsa.

Joka ikiseen elämäsi hetkeen sisältyy siis suunnattoman arvokas aarre ja mahdollisuus, mutta jos tunnetilasi on matala, niin et havaitse tuota mahdollisuutta, jolloin tuo mahollisuus ei ole sinulle "totta".

Älä siis KOSKAAN jää tuijottamaan ongelmaa, äläkä yritä ratkaista sitä, ellet tunne hyvin voimakasta, sisäistä ohjausta tehdä jotakin, ongelmasi ratkaisemiseksi. Kaikki suuret onnenpotkut ja toiveidemme täyttymiset tapahtuvat meille yllättäen, eli sellaisella hetkellä, jolloin emme yritä, emmekä halua ratkaista ongelmia, vaan olemme vain syystä tai toisesta tyytyväisiä nykyhetkeen. Ja tämä johtuu siis siitä, että matalassa taajuustilassa tapahtuva haluamisemme ja yrittämisemme ei tyytyväisyyden hetkellä ESTÄ toiveemme vastaanottamista.

Jos siis suret rakkauden puutetta, niin älä jää kuuntelemaan radiokanavaa, jossa  soitettava musiikki saa sinut muistelemaan menetettyä rakkautta, ja suremaan yksinäisyyttäsi, vaan valitse radiokanava, joka tekee sinut iloiseksi, ja inspiroituneeksi vaikkapa tanssimaan. Sillä rakkaus on aina vain sinussa oleva korkea värähtelytaajuus, etkä voi löytää onnea ja iloa  tuottavaa rakkautta millään muulla tavalla, kuin tuntemalla onnellisuutta ja iloa, mistä tahansa syystä.

Jos tarvitset rahaa, niin älä yritä löytää keinoja ansaita rahaa, tai voittaa rahaa, sillä aktivoit yrittämiselläsi vain tarvitsemisen, eli rahan puutteen. Jos siis tarvitset rahaa, ja sinulta puuttuu sitä, niin uskot rahan rajallisuuteen - rahahan on todellisuudessa vain energiaa, ja energiaa on loputtomasti. Pyri haluamisen ja tarvitsemisen sijaan iloitsemaan muiden ihmisten rikkaudesta ja menestyksestä - jos aidosti pystyt siihen - sillä kaikki muu ihmiset ovat kaltaisiasi, ja iloitsemalla muiden ihmisten menestyksestä mahdollistat menestyksen myös itsellesi. Me emme ole erillisiä. Jokaisen toisen ihmisen onni on aina myös sinun onnesi, jos iloitset tuon toisen ihmisen onnesta. Iloitsemalla ja tuntemalla onnellisuutta myös muiden ihmisten puolesta valitset siis "onnellisten maailman ja todellisuuden" ja elät siinä, konkreettisesti. Jos sen sijaan tunnet kateutta muita ihmisiä kohtaan, niin valitset "kateellisten ja rajallisten maailman", ja löydät omaan elämääsi loputtomasti lisää syitä olla kateellinen.

Pyri siis aina kulkemaan kohti onnellisuutta, eli älä yritä kulkea jotakin tiettyä, elämästäsi vielä puuttuvaa manifestaatiota kohti. Tämä on tietoisen luojan tärkein ohje. Sillä et voi koskaan löytää sellaista asiaa, joka on sinulta hukassa, koska uskot, että se on hukassa. Ja vaikka olisit toiveikaskin, niin toiveikkaana vedät puoleesi vain lisää toiveikkuutta, etkä siis saavuta sitä asiaa, jota tavoittelet. Voimme siis saavuttaa toiveitamme vain ottamalla ne vastaan, eli uskomalla aidosti siihen, että toiveemme ovat jo olemassa, mutta niiden värähtelytaajuus vain on korkeampi, kuin meidän taajuutemme juuri nyt. Jokainen toiveesihan on olemassa samalla hetkellä, kun sitä ensimmäistä kertaa ajattelit, ja itse asiassa jo ennen tuota hetkeä, sillä myös ajatus toiveestasi on valmis manifestaatio, jonka sinä vastaanotit omaan mieleesi.

On siis myös aivan eri asia etsiä sairauteen parannuskeinoa, kuin vain tavoitella hyvää oloa. Sillä hyvä olo, eli korkea tunnetila,  tekee meidät terveiksi, mutta jos etsimme parannuskeinoa, tai parantavaa lääkettä, niin uskomme todellisuudessa sairauteen, emme siis omaan rajattomaan voimaamme, ja solujemme kykyyn parantaa itse itsensä, ja  ylläpitää terveyttä.

Jos siis sellainen asia, jonka haluat jättää taaksesi - vaikkapa yksinäisyys, sairaus, arvottomuus tai rahapula -  dominoi mieltäsi, eli on jatkuvasti ajauksissasi, niin et jätä tuota asiaa taaksesi, koska ajattelet sitä. Ja siksi mitään menneitä, negatiivisia asioita, ei pitäisi koskaan muistella, sillä muistelemalla niitä aktivoimme ne juuri siinä negatiivisessa taajuustilassa,jossa ne ovat ennenkin olleet. Jos sen sijaan katsomme menneitä ongelmiamme ARVOSTAEN, niin aktivoimmekin niiden luoman positiivisen.

Olet täysin uusi, puhdas, kirjoittamaton taulu, joka ikisenä elämäsi hetkenä, eli korkeampi minäsi ei koskaan katso taaksepäin. Eli juuri tässä hetkessä, juuri nyt,  voit kirjaimellisesti saavuttaa aivan mitä tahansa toiveitasi, mikäli lakkaat aktivoimasta menneisyyden tai nykyhetken negatiivisia asioita, ajattelemalla niitä. Ajatuksemme siis luovat todellisuutemme, ja siksi voimme korkeassa tunnetilassa unelmoimalla saavuttaa mitä tahansa.

Valitse siis toiveidesi todellisuus pyrkimällä vain tuntemaan tyytyväisyyttä, iloa ja rakkautta, mistä tahansa syystä. Negatiivinen todellisuutesi on joka tapauksessa pelkkää harhaa, kuin pahaa unta. Herää siis pahasta unestasi onnelliseen todellisuuteen, ja saat loputtomasti lisää syitä tuntea  onnellisuutta.

Sinä itse luot ja valitset täysin vapaasti oman todellisuuskokemuksesi - valitse siis ilo ja hyvinvointi. Äläkä odota iloa, vaan iloitse elämästä, ja rakasta elämää, juuri nyt. Mitään muuta päämäärää ei tässä elämässäsi, eikä tulevissa elämissäsikään koskaan ole, eikä tule koskaan olemaan.

2.8.2020

Et voi koskaan hallita olosuhteita, tai muita ihmisiä - todelliset toiveesi toteutuvat aina yrittämättä, ilon ja tyytyväisyyden mahdollistamina

Korkea tunnetila, eli toiveemme manifestoinnin tunnetila,  on jokaisen meistä saavutettavissa joka hetki, mutta tuo korkea taajuustila ei ole koskaan pysyvä. Ja juuri tämä tosiasia - siis jatkuva muutos - tekee elämästämme fyysisellä tasolla mielekästä. Jos emme nimittäin kokisi lainkaan negatiivisia tunteita, niin emme voisi kokea myöskään niistä vapautumisen tunnetta, eli onnellisuutta, emmekä luomisen iloa. Elämän "suola" ovat siis juuri ongelmamme, jotka saavat meidät toivomaan ratkaisua, ja sallimaan nuo ratkaisut itsellemme.

Voimme kuitenkin harjoittelemalla saavuttaa niin vakaan, korkean tunnetilan, että koemme ongelman, ja sen synnyttämän ratkaisun, lähes yhtä aikaa! Tällöin kärsimys vähenee elämässämme ratkaisevasti. Toisaalta taas koemme voimakkaammin pienenkin taajuuslaskun, jos olemme pääosin korkeissa tunnetiloissa, mutta koska samalla myös selkeästi tiedostamme, mistä "kipu sielussamme" johtuu, niin pystymme katsomaan itseämme tuon negatiivisen tunteen hetkellä ikään kuin ulkoapäin,jolloin kykenemme tietoisesti myös kohottamaan jälleen tunnetilaamme, emmekä siis jää negatiiviseen tunnetilaan kiinni. Esimerkiksi vastasyntyneet vauvat ovat vielä niin tottumattomia kokemaan negatiivisia tunteita, että ne tuntevat aina hyvin voimakasta tuskaa, kun niiden tunnetaajuus laskee, ja siksi vauvat saattavat yhtäkkiä itkeä epätoivoisesti. Mutta aivan yhtä nopeasti vauvat myös rauhoittuvat, kun niiden tunnetaajuus kohoaa jälleen korkean tietoisuuden tasoon, joka oli noiden vastasyntyneiden sielujen taajuus vielä juuri ennen syntymää fyysiselle tasolle.

Ns. aikuiset ihmiset sitä vastoin usein turruttavat itsensä kokemiinsa negatiivisiin tunteisiin niin tehokkaasti, että kokevat kärsimystä päivittäin, edes kiinnittämättä noihin negatiivisiin tunteisiin  kovin paljon huomiota. Ja juuri tällaiset ihmiset ovat vahvistaneet ihmiskunnan kollektiivista uskomusta siihen, että "elämä on lähtökohtaisesti kärsimystä". Ja tuo uskomus on siis niin vahva siksi, että negatiivisissa tunnetiloissa olevat ihmiset kaikkialla maailmassa vastaanottavat valmiita ajatuksia negatiivisista, kollektiivisista  ajatusvirroista!

Tietoista luomista jo pitkään harjoitelleet ihmisetkin kokevat kyllä usein kärsimättömyyttä, jolloin he yrittävät manifestoida elämäänsä mieleisekseen, sen sijaan, että he pysyisivät huolettomina, toimisivat intuitiivisesti, ja ottaisivat siten vain manifestaatiot vastaan.

Eli myös ns. henkisellä polulla olevat, ja universumin totuuden jo selkeästi tiedostavat ihmiset, ajautuvat joskus  "suorittamaan  henkistä kasvamista", ikään kuin jossakin olisi joku heitä korkeampi voima, joka vaatii heitä kehittymään ja tiedostamaan, ja suorittamaan erilaisia henkisiä harjoitteita VELVOLLISUUDESTA - tai siksi, että he tavoittelevat ns. valaistumista.

Tällainen ajatus henkisen kasvun tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä on kuitenkin harha, sillä meidän korkeampi olemuksemme on jo itsessään juuri niin täydellinen ja tiedostava, kuin koko universumin yhteinen korkein tietoisuus on.Eli meidän tehtävämme on vain laajentua elämällä elämää, ja kokea todeksi tuo  laajentuminen, iloitsemalla elämästä. Me siis olemme jo perusolemukseltamme niin täydellisiä, kuin voimme kullakin hetkellä olla. Ongelmia ei siis tarvitse kenenkään meistä enää  pyytää elämäänsä LISÄÄ, vaan riittää, että keskitymme  vain jo kokemiemme ongelmien luoman positiivisen todellisuuden vastaanottamiseen.

Elämämme ei siis ole henkisen kehityksen koulu, eikä varsinkaan rangaistuslaitos!

Velvollisuudentunne, kärsimättömyys, turhautuminen ja yrittäminen kertovat aina resistanssista, eli liian ankarasta yrittämisestä, vastavirtaan melomisesta. Jos ajattelemme elämäämme sotkussa olevana naruna, niin tuo sotkuinen vyyhti ei aukea helpoimmin siten, että yritämme  kärsimättöminä ja turhautuneina  selvittää sitä, narun mutkikasta kulkureittiä seuraten, jolloin naru usein vain menee enemmän sotkuun, ja solmut tiukkenevat - vaan tuo sotku selviää helpoimmin höllentämällä narua, rauhoittamalla mielemme, ja seuraamalla sitten intuitiomme, eli oman korkeamman minämme lempeää ja pakotonta ohjausta ja ideoita.

Päästä siis irti kontrollintarpeestasi, sillä et voi koskaan hallita elämäsi olosuhteita, tai muita ihmisiä, yrittämällä hallita niitä. Ja tämä johtuu siis siitä, että yrittämisen tunnetila on paljon matalampi, kuin korkeamman minäsi, eli tiedon taajuustila, jossa on aina olemassa ja saatavilla universumin kollektiivinen viisaus, ja ratkaisut kaikkiin sinunkin ongelmiisi. Ja tuossa korkeassa värähtelytaajuudessa ovat siis myös sinun TODELLISET toiveesi,joita et matalammissa tunnetiloissa voi koskaan täysin tiedostaa. Ja se taas johtuu siitä, että olet elämäsi aikana toivonut niin paljon erilaisia asioita, että et enää itse muista tai tiedosta kuin vain pienen osan niistä.

Mutta kun nuo ns. sydämesi toiveet sitten kuitenkin jonakin päivänä - korkeamman minäsi viisaan ohjauksen seurauksena -  toteutuvat, niin niiden manifestaation hetkellä tunnistat kyllä taas toiveesi, ja tunnet suunnatonta hyvänolon tunnetta, vastaanottaessasi siis todelliset toiveesi. Ja tuollaisten toiveiden manifestaatio on siis mahdollista, jos seuraat vain rauhallisin mielin iloasi, eli purjehdit myötävirtaan, luottaen korkeamman minäsi viisauteen. Et siis ole kärsimätön, etkä kärsivällinen (et siis "kärsi"), vaan resonanssissa ja harmoniassa oman korkeamman minäsi värähtelytaajuuden kanssa.

Tällaiseen harmoniseen mielentilaan voit päästä esimerkiksi ajattelemalla tietoisesti, ja samalla tuntemalla aidosti sanoja: Innostus, helppous, rauha, selkeys, tasapaino, kevytsydämisyys, rentous, vauraus, runsaus, vapaus, rajattomuus, ihastus, riemu, mahdollisuus. Jos rakkauteen ei liity sinulla juuri nyt negatiivisia mielikuvia, niin voit ajatella myös sellaista euforisen rakkauden tunnetta, jota olet joskus kokenut, ja jonka vielä tunnetasolla voimakkaana muistat. Tai jos tuollaiseen voimakkaaseen rakkaudenkokemukseen on liittynyt vaikkapa musiikkielämys, niin kuuntele tuota musiikkia. Älä kuitenkaan kuuntele sellaista musiikkia, joka saa sinut haikeuden tai nostalgian tilaan, sillä haikeus on euforiaa matalampi taajuustila.

Tyytyväisyys nykyhetkeen, ja innokkuus kokea myös lisää tyytyväisyyttä tuottavia asioita, on siis onnellisen elämän "yleisavain".