Sinä Olet Luoja

"Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa". "Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa". "Älä mene asioiden edelle". "Älä tavoittele kuuta taivaalta". "Unelma tuntuu liian hyvältä ollakseen totta". Ns. kvanttihypyt eivät ole mahdollisia, koska luot todellisuutesi uskomuksillasi. Jos unelma mielessäsi on "suuri ja täydellinen" ja "lopullinen päämääräsi", et itse uskon sen toteutumisen mahdollisuuteen tunnetasolla. Toivot kärsimättömänä, että unelmasi olisi jo totta, mutta intuitiotasolla tiedät, että se ei ole "kypsä" - koska et uskon sen olevan kypsä. Ainoa asia, joka on tuon unelman esteenä, on siis sinun oma uskomuksesi. Unelmasi ei ole ajallisesti kaukana vaan sen taajuus on erilainen kuin sinun uskomuksesi taajuus. Mikäli kuitenkin olet sinnikkäästi yrittänyt visualisoida tällaista unelmaa (toiveikkuuden tunnetaajuus) ja tunnetaajuustilasi on syystä tai toisesta jonkin aikaa hyvin korkea, niin saatat saada

Miten on mahdollista, että voit intuitiotilassa manifestoida toivomiasi asioita välittömästi? Mihin perustuu ns. voittoputki ja "onnenkantamoinen"? Kuinka yksi ihminen voi vaikuttaa koko universumin täydelliseen synkroniaan eli siihen, että kaikki asiat ovat aina täydellisessä harmoniassa toisiinsa nähden? Välitön manifestaatio perustuu siihen, että vastaanotat intuitiotilassa myös ajatuksen toiveestasi, etkä  YRITÄ ajatella tuota toivetta, toiveikkuuden tunnetilassa. Ollessasi intuitiotilassa et siis yritä vaikuttaa mihinkään, vaan sallit vain asioiden tapahtua, synkronisesti täsmälleen oikealla hetkellä. Maailmankaikkeudessa on yksi asia, jota voit manifestoida eli tuntea todeksi välittömästi joka hetki, ja se on  universumin perusolemus eli ehdoton rakkaus, ei-erillisyyden tunne. Voit manifestoida rakkautta milloin tahansa, koska kaikkien muidenkin todellisuutta havaitsevien eli todellistavien olentojen perusolemus on tuo täysin ehdoton rakkaus, täydellinen rohkeus ja vapa

Luomme itse oman todellisuutemme joka ikinen hetki, eli sallimme itsellemme juuri sellaisia kokemuksia, kuin mihin tunnetasolla itse uskomme. Olemme siis täysin vapaita. Vaikka olisimme syntyneet tietynlaiseen kehoon, niin voimme vapautua myös tuosta kehosta, jos niin haluamme - tai muuttaa sitä mieleiseksemme. Mutta muutos edellyttää muutoksen mahdollisuuteen uskomista, eli tunnetason TIETOA siitä, että muutos on mahdollinen. Ja aivan samalla tavalla voimme manifestoida elämäämme ei-toivottua, jos uskomme siihen, että ei-toivottu on "kohtalomme". Mutta emme voi kärsiä loputtomasti, koska kärsimys ei ole harmoniatila. Kun ihminen on kärsinyt ja hävinnyt (kokenut rajallisuutta) tarpeeeksi, manifestoinut itselleen sairauksia ja muita kipua ja pelkoa aiheuttavia asioita ja tilanteita, niin tulee väistämättä hetki, jolloin hänen on lopulta pakko lopettaa kärsimyksen aiheuttajien tuijottaminen ja antaa tunnetilansa kohota, jolloin kärsimys loppuu ja hän vastaanottaa toiveensa. Ja

Miksi toiveet toteutuvat ihmiselämässä vasta sitten, kun et enää vaadi tai halua niiden toteutuvan? Miksi saat aina sen, mistä päästät irti? Miksi täysin rajaton universumi vaikuttaa usein hyvin rajalliselta, vaikka jokaisella ihmisellä on unelmia, joiden hän toivoo todellistuvan - ja mieluiten heti? Siksi, koska manifestaatiot eivät tapahtu aikadimensiossa (joka on pelkkä illuusio) vaan taajuusdimensiossa. Vaatija ja haluaja ei siis ole toiveensa taajuudella, vaan ei-toivotun taajuudella. Ja ainoa syy joka estää hänen toivettaan toteutumasta on hänen oma mielentilansa. Motivaation sijasta toiveen välittömään manifestaatioon johtaa siis intuitiivinen inspiraatio. Motivoitunutkin voi inspiroitua tekemään monenlaisia asioita (inspiraatio voi olla myös negatiivinen), mutta hän siis saavuttaa tavoitteensa vasta, kun hän uskoo siihen ja ottaa sen vastaan. Onnellisuuden avain on niin yksinkertainen, että useimpien ihmisten on vaikea uskoa siihen: Valjasta aina hevonen ennen kärryjä, henki en

Kun kaikki maailman uskonnot, filosofiat ja tiede tulevat yhdistymään, niin millä nimellä olisi hyvä kutsua Kaikkea Mikä On, jotta erilaisiin uskontoihin liittyvät mielleyhtymät ja tunnemuistot eivät saisi ihmistä kokemaan itseään "kaikkeutta pienemmäksi" ja voimattomaksi? Yhdistymisen perusajatushan on, että jokainen havaitsija on kirjaimellisesti oman universuminsa keskipiste ja luoja, siis kaikkivoipa. Yksijumalisten uskontojen "jumala" on loogisesti tulkittuna sama olento kuin noiden uskontojen persoonallinen "paholainen" eli "saatana". Ja latinan "lucifer" eli "valonkantaja" on kristinuskossa tulkittu kirjaimellisesti "saatanaksi", mikä kertoo juuri tuosta persoonallisen "jumalan" olemassaolon ongelmasta: "jumala-saatana tuomitsee itse itsensä" eli on kaikkea muuta kuin ehdoton rakkaus. Heprean kielessä ei ole isoja alkukirjaimia, ja ihmisiä kutsutaan Raamatuissa edelleen "jumaliksi"