Miksi ns. uskoontulo aiheuttaa usein riippuvuutta eli pitää ihmisen kiinni pelossa, josta tuo armon eli huojentumisen kokemus hänet hetkellisesti vapautti?
Miksi ns. uskoontulo aiheuttaa usein riippuvuutta eli pitää ihmisen kiinni pelossa, josta tuo armon eli huojentumisen kokemus hänet hetkellisesti vapautti? Monet ihmiset "tulevat uskoon" hetkellä, jossa he ovat hyvin epätoivoisia eli he kokevat, että heillä ei ole elämässä enää mitään menetettävää. He siis ovat pyytäneet ja rukoilleet apua, mutta eivät ole vastaanottaneet sitä, koska kysymys ja vastaus ilmenevät aina aivan eri taajuustilassa. Ennemmin tai myöhemmin avunpyytäjä kuitenkin väsyy pyytämiseen ja kärsimiseen ja tulee hetki, jolloin "kamelin selkä katkeaa" ja rukoilija luovuttaa hetkeksi. Tuolla hetkellä hän kokee voimakkaan vapautumisen tunteen eli "armon". Fysiikan näkökulmasta pyytämisen ja anelemisen lopettaminen saa hänen tunnetaajuustilansa kohoamaan ja hän siis armahtaa itse itsensä. Jos tällainen ihminen ei kuitenkaan tiedosta itse luovansa kokemuksiaan, niin hän kokee tuon suunnattoman helpottavan vapautumisen tunteen "ihmeenä...