Sinä Olet Luoja

Kun koemme elämässämme mitä tahansa "menetyksiä", niin harjoittelemme todellisuudessa oman itsen ehdotonta rakastamista, uskoa rajattomuuteen ja täydelliseen rohkeuteen - ja myös kuoleman arvostamista, suremisen sijaan. Elämähän on jatkuvaa muutosta, keskeytyksetöntä kuolemaa ja uuden syntymää. Aina kun eroamme jostain ihmisestä (lapsesta, puolisosta, ystävästä) ja suremme tuota eroa, niin surun viesti on, että sureminen on turhaa siinä mielessä, että emme koskaan menetä ketään, koska "ajatus tutusta ihmisestä" on ikuisesti olemassa (ja itse asiassa noita ihmisiäkään ei ole olemassa, me vain uskomme ajatukseen heistä, jolloin aistimme havaitsevat heidät). Jos ihminen, josta olet todella paljon pitänyt, kuolee tai jättää sinut, niin kuvittelet että "rakkaus jätti sinut", menetit rakkauden. Rakkaus on kuitenkin aina vain oma sisäinen tunteemme, eikä rakkaus koskaan kuole. Pelko ja pettymys toisen ihmisen menettämisestä "tappaa rakkauden", koska pe

  Miksi "huokailemme", itkemme tai nauramme? Siksi, koska nuo vaistomaiset reaktiot lievittävät oman mielemme vastustusta eli resistanssia - siis pelkoa. Itku, nauru tai "helpotuksen huokaus" vapauttavat siis mielemme vastustuksesta, ja jos et vastusta mitään vaan olet läsnä nykyhetkessä (joka on ikuisuus) ja hengityksesi on tasapainoista, niin ei tarvita itkua, naurua eikä huokaustakaan.   Korkeampi minämme ei siis edes naura vapauttavaa naurua, koska tuolla tietoisuuden tasolla emme koe mitään sellaista, mistä pitäisi vapautua. Aidosti rohkea ihminen on resonanssissa omien toiveidensa kanssa. Korkeampi minämme ei kuitenkaan ole "säälimätön psykopaatti" tunteettomuudessaan, vaan tietoisuutta, joka tietää egon, maailman ja aika-avaruuden olevan pelkkä illuusio, havaintoharha. Vaikka huumoria ja suremista tarvitaan vain negatiivisista tunnetiloista vapautumiseen, niin "jumalaiseksi nauruksi" voidaan silti kutsua kuplivaa iloa, puhdasta elämänriemu

  Rahan riittävyys on useimmille ihmisille ongelma siksi, että joudumme koko ajan sen kanssa tekemisiin, eli keskitämme huomiomme rahan määrään. Ja kun keskitämme siihen huomiomme, niin keskitymme useimmiten rahasta KIINNI pitämiseen, emme siis sen virtauksesta iloitsemiseen. Raha on kuitenkin vain energiaa kuten mikä tahansa asia, ja jos annat rahaa pois iloisesti (joku muu saa rahasi), niin saat rahaa myös itse, koska tunnetilasi on ilo ja vapauden tunne. Rahaa voi siis saada lisää keskittymällä tuntemaan VAPAUTTA, huolettomuutta. Parasta olisi, jos pystyisi olemaan ajattelematta rahan riittävyyttä ja pelkästään luottamaan siihen, että sitä tulee aina "jostain", eli toistaa itselleen: "rahaa voi tulla tuhannella eri tavalla, ei pelkästään palkkana" (raha on ajatusmanifestaatio, ei mitään todella olemassaolevaa). On myös hyvä muistaa, että myös ns. superrikkaat saattavat olla aivan yhtä onnettomia rahankäyttäjinä kuin köyhemmät, ja se johtuu siitä, että vaikka heil