Menetykset opettavat meitä rakastamaan itseämme ja uskomaan rajattomiin mahdollisuuksiin

Kun koemme elämässämme mitä tahansa "menetyksiä", niin harjoittelemme todellisuudessa oman itsen ehdotonta rakastamista, uskoa rajattomuuteen ja täydelliseen rohkeuteen - ja myös kuoleman arvostamista, suremisen sijaan.

Elämähän on jatkuvaa muutosta, keskeytyksetöntä kuolemaa ja uuden syntymää.

Aina kun eroamme jostain ihmisestä (lapsesta, puolisosta, ystävästä) ja suremme tuota eroa, niin surun viesti on, että sureminen on turhaa siinä mielessä, että emme koskaan menetä ketään, koska "ajatus tutusta ihmisestä" on ikuisesti olemassa (ja itse asiassa noita ihmisiäkään ei ole olemassa, me vain uskomme ajatukseen heistä, jolloin aistimme havaitsevat heidät).

Jos ihminen, josta olet todella paljon pitänyt, kuolee tai jättää sinut, niin kuvittelet että "rakkaus jätti sinut", menetit rakkauden. Rakkaus on kuitenkin aina vain oma sisäinen tunteemme, eikä rakkaus koskaan kuole. Pelko ja pettymys toisen ihmisen menettämisestä "tappaa rakkauden", koska pelokas ei voi tuntea rakkautta. Voimme tuntea aina vain yhtä tunnetilaa kerrallaan, samaan tapaan kuin voimme kuunnella vain yhtä radiokanavaa kerrallaan, jos vastaanottimia on vain yksi.

Jos vihaat jotain ihmistä, jota olet joskus rakastanut, ja hän kuolee, niin saatat myös tuntea vahingoniloa. Tämä johtuu siitä, että vahingonilo kohottaa tunnetilaasi, lievittää vihaasi. Todellisuudessa rakastat tuota vihaamaasikin ihmistä, et vain tuolla hetkellä rakasta itseäsi, joten et voi tuntea rakkauden tunnetta ketään muutakaan kohtaan.

Jos ihminen, jota et lainkaan tunne kuolee, niin et tunne mitään häntä kohtaan, mutta hänen kuolemansa saattaa herättää sinussa tunteita, joita olet itse kokenut läheisen kuollessa. Ja siksi ihminen saattaa surra esim. ihmistä, jota hän ei ole koskaan tavannut. Hän suree siis omia surujaan, eli ei ole selkeyden ja ilon tunnetilassa.

Sureminen kannattaa aina hetkellisesti, jos tunnet voimattomuutta, mutta jos jäät suruun kiinni pitkäksi aikaa, niin vedät puoleesi lisää surua tuottavia kokemuksia - kunnes luovut surustasi eli "vaihdat kanavaa".

Myös terveyden ja materiaaalisten asioiden menettäminen opettaa meitä olemaan pelkäämättä menettämistä. Sairaus vahvistaa aina terveyttä. Rahan puute ja menettäminen luo aina lisää rahaa. Sirpaleet tuottavat onnea, eli luovat ehjää ja entistä ehompaa.

Ja jos valitset tunnetilaksi mielenrauhan ja ilon, niin vastaanotat sen, mitä menetyksesi loi.