Miksi jotkut sanat ovat toisllle rumia, toisille taas neutraaleja tai kauniita?

 

Mistä johtuu se, että heimo- eli shamanistikulttuureissa täysin neutraaleina tai positiivisina pidetyistä sanoista ja "voimasanoista" on tullutkin "rumia" sanoja, joiden käyttäjiä on halveksittu ja joita on käytetty ns. uhmaamistarkoituksissa?


Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi sukupuolielimiin liittyvät sanat, uskonnollisuuteen liittyvät sanat ja vähemmistöheimojen ja kuviteltujen "rotujen" nimitykset.


Tämäkin ilmiö johtuu vetovoiman laista, eli kaikki mitä vastustamme lisääntyy ja vahvistuu aina. Jokaisen ihmisen suurin unelma ja tärkein päämäärä elämässä on aina vapaus. Ja jos esimerkiksi uskonnollisin tai muunlaisin moralistisin perustein yritetään rajoittaa ihmisten vapautta ilmaista itseään, niin vastustus aiheuttaa vain uhmakkuutta.


Esim. sana "vittu" on puhekielessä niin yleinen sana, että se on jo muuttunut eräänlaiseksi neutraaliksi välimerkiksi monien ihmisten puheessa. Samoin "jumalauta" tai "saatana/perkele" ovat monelle ihmiselle innostusta kuvaavia sanoja, eivät siis uskonnollista rienausta. "Jestas" tai "siunatkoon" olivat tällaisia jo vuosikymmeniä sitten. Monet "mustalaiset" kutsuvat itse itseään tuolla nimityksellä (mustalaiskielen "kaalo" tarkoittaa myös mustaa), ja samoin tekevät oman arvonsa tuntevat tai ylpeät "neekerit" ("niggers").


Sellaiset sanat, joita emme vastusta eli pelkää, eivät ole kielteisesti latautuneita. Ja jokainen sukupolvi - ja jokainen ihmisyksilö - päättää aina itse, mikä on "rumaa/pahaa" ja mikä puolestaan "kaunista/hyvää".


Moralismi siis johtaa aina lopulta siihen, että palaamme shamanistisille juurillemme eli ilmentämään omaa voimaamme ja vapauttamme.