Pitääkö meidän olla hienotunteisia puheissamme?

 

Pitääkö meidän olla hienotunteisia puheissamme?


Jos hienotunteisuus perustuu muiden ihmisten kunnioitukseen, niin kyse on puhtaasta rakkaudesta.


Jos taas hienotunteisuus perustuu moralismiin eli pelkoon, niin kyse ei ole rakkaudesta.


Jos vihainen moralisti sanoo sinulle, että "et saa sanoa rumaa sanaa!" ja pelkäät ja tottelet häntä, niin et tunne rakkautta itseäsi etkä myöskään tuota moralistia kohtaan.


Jos täysin vilpitön ihminen sanoo sanan, joka jonkun toisen mielestä on "ruma", niin se sana ei ole "ruma", jos vilpitön itse ei koe sitä sellaisena.


Esimerkiksi lapset saattavat sanoa tällaisia sanoja, eivätkä lapset ole "pahoja", jos he eivät ymmärrä eli koe noita sanoja "pahoina".


Siksi voimme myös puhua esimerkiksi toisen uskonnon "jumalista" vapaasti "egoistisina hahmoina", jos itse todella uskomme, että nuo olennot ovat egon heijastumia.


Vilpittömät mielipiteet eivät siis koskaan ole "vääriä". Jos joku suuttuu toisen ihmisen mielipiteestä, niin suuttumuksen syy on hänen omissa negatiivisissa eli pelkoon perustuvissa asenteissaan. Hän siis suuttuu itselleen.