Miksi myös "jumaliin" uskovien ihmisten maailmankuvassa on "totta toinen puoli"?

 

Erilaiset "luojajumaliin" uskovat ihmisethän ovat siinä mielessä modernin tieteen eturintamassa, että he korostavat (ainakin puheissaan) uskon tärkeyttä elämässä.


Fysiikan ja neurotieteiden hypoteesien mukaan todellisuuskokemuksemme perustuu uskomuksiimme ja on siis aina subjektiivinen.


Eli esimerkiksi evoluutioteoria eli "kehitysoppi" on siis modernin tieteen näkökulmasta virheellinen, mikäli sen ajatellaan perustuvan aikajatkumoon.


Aikaahan ei ole olemassa vaan kyse on mielemme luomasta illuusiosta.


Manifestaatiot tapahtuvat taajuusdimensiossa, eivät aikadimensiossa.


Ja jos aidosti uskot, että evoluutiota ei ole tapahtunut vaan että "jumala" on luonut kaikki olennnot, niin uskomuksesi vahvistaa itse itseään.


Jos taas uskot, että jokainen olento on luonut itse itsensä, eli kehittänyt itseään tarkoituksenmukaisemmaksi kokemalla elämää, niin silloinkin oma uskomuksesi "on totta".


Se, mitä "luojajumalaan" uskovat eivät ajattelussaan ota huomioon ovat toisenlaiset maailmankatsomukset. Jos väität että oma uskomuksesi on "oikea" ja muiden "väärä", niin et usko myöskään omaan uskomukseesi aidosti, koska vastustat noiden muiden ihmisten uskomuksia.