Kollektiiviset ajatusvirrat ja uskomukset mahdollistavat elämän maapallolla

Kaikki kokemuksemme elämässä perustuvat kollektiivisiin uskomuksiin, toiveisiin tai ei-toivottuun (riippuen havaitsijan tunnetilasta). "Egoja ja kehoja" ei siis ole olemassa, on vain kollektiivinen uskomus siihen, että on olemassa yksilöitä ja ihmisolentoja.

Olemme siis henkiolentoja, joilla on keho, emme kehoja joissa on henki.

 
Esimerkki:
Kun "koko maailma" puhui korona-pandemiasta, niin riittävän monen toive tai ei-toive toteutui pandemian seurauksena. Lapset jotka eivät halunneet herätä aikaisin saivat jäädä aamulla kotiin nukkumaan. Aikuiset jotka eivät halunneet istua autoissaan ruuhkassa, välttivät ruuhkan. Vanhukset, jotka olivat väsyneet elämään saivat kuolla. Musliminaiset, joita pilkattiin, koska he peittivät kasvonsa, näkivät kaikkialla naamioituneita ihmisiä. Yksinäiset ihmiset saivat kokea kuuluvansa yhteisöön rokotusjonoissa. Moni masentunut voi hieman paremmin havaitessaan, että myös ns. menestyvät ihmiset olivat ahdistuneita.
Mikään elämän unessa ei tapahdu koskaan sattumalta ja kaikki mikä on on aina täydellisessä synkroniassa.
Ja miten tällainen synkronia on mahdollista?

Eläin- ja kasvikuntaa yhdistää vaistotaso, eli jokainen eläin ja kasvi tietää oman paikkansa ja tehtävänsä vaistomaisesti, ajattelematta. Eläimet ja kasvit sallivat ja kokevat elämää, ne eivät siis "ajattele ajan kulumista" (kesyeläimet näyttävät joskus kärsimättöminä odottavan omistajiaan kotiin, mutta kyse on reflekseistä ja opituista käytösmalleista). Evoluutio ja lajien runsaus on seurausta noista kokemuksista, ja uusia lajeja syntyy ja entisiä kuolee siksi, että energia muuttaa koko ajan muotoaan. Ihminen ei siis ole syyllinen "lajikatoon".

 
Myös ilmasto, merivirrat, mannerlaattojen liike, maapallon ytimessä tapahtuvat prosessit ja muiden planeettojen liikeradat ovat aina synkroniassa toistensa ja kaiken elollisen kanssa. "Taivas ei putoa niskaasi" eikä aurinko sammu, vaikka teoriassa näin voisi tapahtua millä hetkellä tahansa - koska sinä haluat elää.

 
Ihmiskuntaa yhdistävät kollektiiviset ajatusvirrat eri taajuuksilla. Ja se, minkä taajuuden kullakin hetkellä valitset, määrittää manifestoimasi kokemukset.

Me kaikki uskomme elävämme "maailmassa" kun olemme valvetilassa. Kun nukumme, emme ole maailmassa, koska emme havaitse maailmaa olevaksi. Jos olet pakahduttavan iloinen tai rakastunut, saatat kokea "ajan pysähtyvän" ja käveleväsi "jalat irti maasta ja pää pilvissä", ja tuo tunne johtuu siitä, että näin myös on.

Korkeassa tunnetaajuustilassa yhdistyt koko maailmankaikkeuteen ja koet ikuisuuden.

 
Olet joka hetki vapaa valitsemaan, millaisessa todellisuudessa haluat elää. Tunnetilasi eivät riipu olosuhteista vaan siitä, mihin kohdistat ajatuksesi juuri nyt.