Teeskennelty vaatimattomuus ei tuota onnellisuutta

 

Voiko sellainen ihminen, joka tyytyy tietoisesti vähään, olla onnellisempi kuin sellainen ihminen, jolla on suuria unelmia?

Kyllä, mutta vain silloin, jos hän todella tuntee tyytyväisyyttä.

Emme voi koskaan olla tyytyväisiä vähään, jos todellinen toiveemme on vauraus ja runsaus. Tyytyväisyyden teeskentely on egoistinen tunne, joka perustuu itsesääliin, kateuteen tai ylpeyteen.
Onnellisuus on aina suhteellista, olennaista on vain se, mitä sinä todella haluat.

Me luomme todellisuuttamme ja toiveitamme joka hetki kokemalla elämää, emme pelkästään tietoisesti haluamalla ja tarvitsemalla.

Aidosti vähään tyytyvä ihminen on yhtä onnellinen kuin runsautta ja vaurautta rakastava, mutta ihminen, joka yrittää tietoisesti olla haluamatta asioita, joita hän haluaa (esim. elämällä askeettisesti) ei ole onnellinen, koska hän ei ole rehellinen itselleen.

Ihminen, joka tuomitsee kuluttamisen on aivan yhtä onneton kuin sellainen ihminen, joka yrittää kohottaa tunnetilaansa kuluttamalla. Onnellisuus on tunnetila, omanarvontunne, ei olosuhde.

Jos pyrit tuntemaan olosuhteista riippumatonta iloa, niin vedät puoleesi asioita, joita todella haluat. Ja jokainen ihminen haluaa myös materiaa ja fyysisiä kokemuksia, koska elämme materiaalisessa maailmassa. Kaikki materia on hengestä syntynyttä, ei siis "paha asia".