Miksi "ylpeys käy lankeemuksen edellä"?

 

Miksi "ylpeys käy lankeemuksen edellä"?


Miksi joskus käy niin, että ihminen näennäisesti menestyy ja toteuttaa paljon toiveitaan, hän saa paljon rahaa, upean kodin, arvostetun työpaikan, ystäviä ja perheen - ja sitten hän kuitenkin kokee paljon haasteita ja joskus jopa menettää tuon kaiken, mitä hän on luonut?


Se johtuu siitä, että jos ihmisellä on vaikkapa lapsuudessa syntynyt negatiivisia tunnemuistoja, niin hänen täytyy ensin luopua niistä, menestyäkseen aidosti eli tunteakseen onnellisuutta ja mielenrauhaa.


"Tunnelukot" estävät oman itsen rakastamisen, kunnes itse avaamme nuo lukot, lopettamalla oman itsen ja muiden syyttämisen.


Moni helposti menestynyt ihminen muuttuu ylpeäksi, jolloin hänen täytyy kokea "romahdus", ennen kuin hän voi tuntea puhdasta myötätuntoa.


Menestyminen itsessään ei siis ole millään tavalla "paha asia", saamme aina elämässä kaiken mitä todella toivomme, jos sallimme sen itse itsellemme. Ja kaikki materia on hengestä syntynyt, energiavärähtelyä.


Mutta kaikki näennäinen menestys ei siis ole menestystä, jos ihminen ei rakasta itseään täysin ehdoitta, eli myös silloin, kun hän on "pohjalla".