Mitä tarkoittaa sanonta "kerta kiellon päälle"?

 

Mitä tarkoittaa sanonta "kerta kiellon päälle"?


Tämä sananparsi on usein totuttu yhdistämään viinanjuontiin, eli jos seurue on baarissa ja yksi seurueen jäsenistä potee huonoa omaatuntoa (negatiivinen tunnetila), koska häntä odotetaan kotiin, niin hän on vakuuttanut muille juovansa vain "yhden" ja lähtevänsä sen jälkeen kotiin. Tässä tilanteessa muut seurueen jäsenet vaistoavat tuon lähtijän todellisen oman toiveen ja kannustavat häntä jatkamaan juomista "kerta kiellon päälle", jolloin alkuperäinen suunnitelma mitätöityy ja itsekuri (siis negatiivisen tunnetilan eli syyllisyyden aikaansaama) "pettää" - baariin jäävä ilmentää omaa vapauttaan päättää, mitä hän haluaa tehdä.


Se, joka odottaa häntä kotona suuttuu (negatiivinen tunnetila), koska hän ei kyennytkään kontrolloimaan eli hallitsemaan sitä, joka oli baarissa. Kaikki mitä vastustamme lisääntyy aina. Moralistit ovat sitä mieltä, että kotona odottavalla oli OIKEUS suuttua. Mutta todellisuudessa tuo vihainen ihminen manifestoi itse tuon tilanteen vallanhalullaan. Emme voi koskaan yrittää kontrolloida muita ihmisiä ja tuntea tyytyväisyyttä samaan aikaan!


"Kerta kiellon päälle" -sanonnalla on kuitenkin ollut paljon laajempi merkitys alunperin. Se kuvaa kovan yrittämisen aiheuttamaa turhaa kärsimystä. Kun ihminen on pitkään yriittänyt onnistua jossain asiassa ja hän vihdoin luovuttaa, niin hänen tunnetaajuustilansa kohoaa, KOSKA hän päästää irti ja "antaa ratkaisun tapahtua". Ja jos hän tämän irtipäästämisen jälkeen saa intuitiivisen eli korkean taajuuden inspiraation kokeilla vielä kerran tuota onnistumista, niin hän onnistuu, koska hän on nyt itse korkeamman tietoisuuden tilassa eli samalla taajuudella hänen oman toiveensa kanssa.


Samalla tavalla ongelmanratkaisussa toimii "yön yli nukkuminen". Aamullahan olemme usein selkeyden tilassa, koska yön aikana emme ole "ajatelleet päätämme puhki".


Kukaan tai mikään korkeampi voima ei siis koskaan estä meitä manifestoimasta toiveitamme, vaan olemme itse toiveidemme ainoa este. Se mihin aidosti uskot todellistuu aina. Mutta jos olet pelkästään toiveikas etkä usko, niin toiveesi EI voi todellistua. Toiveikkuuden ja uskon tunnetilojen välillä on usein hyvin pieni taajuusero.


Kerta kiellon päälle toimii positiivisessa mielessä myös silloin, kun meillä on valmiita negatiivisia tunnemuistoja, joista haluamme päästä eroon. Ja siksi voimme joskus hyvin tyytyväisessä mielentilassa joutua kokemaan "onnettomuutta", joka ei siis kuitenkaan tyytyväisyyden tunnetilassa ole onnettomuus, vaan "siunaus". Tyytyväisyyden ja mielenrauhan tilassahan pelkokin muuttuu rohkeudeksi, koska kohtaamme sen "valossa".


Tästä ilmiöstä johtuu myös sellainen näennäisesti dramaattinen "onnettomuus", jossa parisuhteessaan onnettomana elävä ihminen on taistellut pitkään rakentamalla taloa perheelleen, jotta perhe pysyisi koossa, ja kun talo on vihdoin valmis, se tuhoutuu heti tulipalossa. Perheen ilo valmiista talosta mahdollistaa siis todellisen toiveen toteutumisen eli väkisin ylläpidetyn illuusion hajoamisen.


Kyse on siitä, että "onneton matka ei voi päättyä onnellisesti", eli jos yrität miellyttää muita ihmisiä ja pitää perheesi väkisin koossa, niin perhe hajoaa, koska tuo riitaisa perhe ei ollut missään vaiheessa oma todellinen toiveesi.


Perhe EI olisi välttämättä hajonnut, jos tuo talonrakentaja olisi lopettanut yrittämisen ja tuntenut puhdasta rakkautta itseään kohtaan, jolloin hän olisi manifestoinut itselleen toivomansa onnellisen perheen - tavalla tai toisella.


Ulkopuoliset näkevät tällaiset tilanteet usein kauheina ja epäoikeudenmukaisina tragedioina, "sattuman oikkuina" tai "jumalan rangaistuksina", koska he eivät tunne noiden onnettomuutta kokevien ihmisten todellisia tunnetiloja, tunnemuistoja ja toiveita.


Jos joku asia - mikä tahansa - ei ole rakennettu vakaalle pohjalle eli sitä ei ole "rakkaudella luotu", se ei voi kestää.