Miksi ns. Murphyn laki elli "ongelmien kasaantuminen" on positiivinen ilmiö, jos näemme sen sellaisena?

 

Miksi ns. Murphyn laki elli "ongelmien kasaantuminen" on positiivinen ilmiö, jos näemme sen sellaisena?

Me tarvitsemme "kasvavia ongelmia" vain siksi, että emme ymmärrä päästää irti tarpeesta yrittää itse ratkaista noita ongelmia.

Ongelmat muuttuvat siis koko ajan vaikeammiksi vain silloin, jos jatkamme taistelua (tunnetilaamme ei mahdollista toiveen toteutumista vaan ei-toive manifestoituu).

Kaikki mitä YRITÄMME tavoittaa menee siis aina vain kauemmaksi, koska jokainen negatiivisessa tunnetilassa koettu todellisuuden kontrollointiyritys kohottaa toiveemme taajuustilaa (kaikki negatiivinen luo aina heti kokemuksen hetkellä positiivista), eli olemme itse toiveikkainakin taajuustasolla aina askeleen jäljessä omaa toivettamme.

Ilmiötä kuvaa aasi, joka toivoo saavansa kepin päässä heiluvan porkkanan, mutta ei koskaan tavoita porkkanaa, koska myös porkkana kulkee koko ajan eteenpäin, samassa tahdissa kuin tuo aasi.

Ka