Ovatko "vanhat sielut" viisaampia kuin "nuoret sielut"?

 

Ajatus sieluniästä liittyy ajatukseen siitä, että "egosielu" matkustaa aika-avaruudessa kokien erilaisia rooleja eri ihmishahmoissa. Kyse on siis "egosielun näkökulmasta".


Voimme kuitenkin milloin tahansa esim. meditaatiotilassa (ei-erillisyys) valita myös kaikkeuden näkökulman, jossa olemme resonansissa juuri tällä hetkellä huippuunsa laajentuneena olevan universumin kanssa, emme siis "egosielu".


Universumihan ei koskaan lakkaa laajentumasta taajuusdimensiossa.


Myös eläin tai kasvi voidaan nähdä "valaistuneena", koska ne eivät pelkää kuolemaa eivätkä murehdi mennyttä ja tulevaa eli koe aikaa. Aika-avaruuden näkökulmasta nekin kyllä luovat uutta kokemalla todellisuutta (evoluutio).


Ja jos taas olento (mikä tahansa) ei koe olevansa "olemassa", niin häntä ja universumia erilaisine maailmoineenkaan ei ole olemassa (fysiikan näkökulma).


Toisaalta: Koska jokainen ajatus joka on joskus ajateltu on manifestaatio eli aistien tekemä tulkinta energiavärähtelystä ja yksikään niistä ei koskaan katoa, niin ne ovat kaikki jollain taajuudella ikuisesti "olemassa" (mahdollisuus niihin on värähtelynä ollut ikuisesti olemassa, koska "alkuhetkeä" ei multiversumissa ole), eli aika-avaruuden ja egosielun näkökulmasta voidaan tarkastella "sielunkehitystä".


Ongelmana noissa sielunikämäärittelyissä on vain se, että jos niihin liitetään tyhmempi-viisaampi -ajattelu (nuori sielu on "tyhmempi" kuin vanha sielu), niin syyllistytään samalla tavalla ylpeyteen kuin jos aikuinen sanoo teini-ikäiselle, että tämä ei ole vielä "viisastunut ja aikuistunut". Teini on nimittäin jo syntyessään valmiiksi korkeammalla taajuustasolla ja hallitsee "uudistuvaa maailmaa" paremmin kuin vanhempi ihminen, joka on viisastunut kokemustensa kautta.


Eli lapset ovat aina myös vanhempiensa "opettajia". Tämä näkyy tällä hetkellä esim. tietotekniikan omaksumisessa: Moni pikkulapsi osaa luonnostaan asioita, joita vanhemmat ihmiset joutuvat opettelemaan.


Ja voimme myös hylätä ajatuksen egosielusta kokonaan ja ajatella, että samassa henkilössä elää useita sieluja. Nimittäin se joka uskoo, että näin voi olla, kokee että näin myös on.