Rakasta erilaisuutta, monimuotoisuutta ja ikuista keskeneräisyyttä, sillä juuri ne mahdollistavat tasapainon

Negatiivisessa tunnetilassa ollessasi yrität aina KORJATA olosuhteita ja muita ihmisiä, ja uskot, että jos nuo ihmiset ja olosuhteet vain muuttuisivat - sinun näkökulmastasi - paremmiksi, niin saavuttaisit vihdoin harmonian ja "täydellisen onnen". Mutta juuri tuo negatiivisen tunnetaajuuden luoma tarve hallita elämää pitää sinut kiinni kärsimyksessä. Erilaisuus ja keskeneräisyys nimittäin ON harmoniaa, ei suinkaan epätasapainoa. Ja tämä johtuu siitä, että universumissa kaikki on jatkuvassa muutostilassa, ei siis staattisesti "täydellisen hyvin" tai "huonosti".

Ainoa asia, joka estää sinua kokemasta täydellistä harmoniaa elämässäsi juuri nyt on se, että yrität ylläpitää tuota tasapainotilaa, joka toteutuisi välittömästi, mikäli et itse yrittäisi luoda ja hallita sitä! Saat siis aina sen, minkä sallit tapahtua, yrittämättä. Ja menetät harmonian, jonka voit kokea juuri nyt, yrittämällä tavoitella tuota harmoniaa, jonka toivot toteutuvan tulevaisuudessa. Ja tuo harmonia on onnellisuuden tunne.

Ajattele hengitystäsi, sydämesi lyöntejä, tai planeettojen jatkuvaa liikettä. Jos pelkäät koko ajan, että seuraavaa sisäänhengitystä tai sydämenlyöntiä ei tapahdukaan, tai että planeetat alkavatkin liikkua hallitsemattomasti väärään suuntaan, niin pelkosi tekee elämästäsi mahdotonta. Sillä et voi kontrolloida sitä, saatko varmasti joka hetki happea, vaan sinun on vain luotettava siihen, että näin käy. Et voi kontrolloida itse sitä, lyökö sydämesi, vaan sinun on vain uskottava, että se tekee niin. Et voi vahtia planeettoja, ja olla huolissasi siitä, mihin ne ovat matkalla, ja millä nopeudella. Sinun täytyy vain elää maaplaneetalla huolettomana, sillä jos huolehtisit siitä, mitä suunnattoman suuressa galaksissamme tapahtuu, olisit jatkuvassa paniikkitilassa.

Jos saaliseläin olisi jatkuvasti huolissaan petoeläimistä, ja yrittäisi muuttaa petoeläimiä kasvissyöjiksi, niin tuo saaliseläin ei voisi elää hetkeäkään harmoniatilassa. Saaliseläimen varautuneisuus ei ole samanlaista "huolta", kuin mitä ihminen kokee, vaan saaliseläin reagoi vain refleksinomaisesti siihen, että peto on jossain lähettyvillä. Saaliseläin ei myöskään pelkää etukäteen kuolemaansa, eikä sure sitä, että joku sen lauman jäsen kuolee. Sillä saaliseläin ymmärtää vaistomaisesti, että sen oma fyysinen olemus on vain hengen yksi ilmenemismuoto, ja että lauma ei kuole, vaikka yksi sen yksilöistä menehtyisi.

Ihminen voi kyllä vaikuttaa kesyihin lemmikkieläimiin negatiivisilla tunteillaan siten, että ne pelkäävät esimerkiksi ilotulitusraketteja, mutta ihmisen lailla ahdistuva lemmikki on oppinut tuon ahdistuksen ja pelon omistajaltaan. Harmonisessa tunnetilassa olevan ihmisen lemmikkieläin ei pelkää sellaista, mitä ihminenkään ei pelkää. Esimerkiksi hevonen, joka on kerran vuodessa kuunnellut ilotulitusrakettien pauketta, tietää vaistotasolla, että tuo pauke ei aiheuta sille vaaraa. Mutta jos tämän hevosen omistaja purkaa omaa pahaa oloaan tuomitsemalla ilotulitusrakettien ampumisen, niin hän manifestoi negatiivisilla ajatuksillaan sen, että hänen hevosensa alkaa säikkyä raketteja. Omat uskomuksemme toteutuvat myös suhteessa lemmikkeihimme, ja sellainen asia, johon keskitämme negatiivisen huomiomme, manifestoituu negatiivisena.

Sama ilmiö tapahtuu myös ihmisten välisissä suhteissa. Jos toinen autossa istuva ihminen pelkää onnettomuutta, ja moittii kuskia peloissaan ja vihaisena siitä, että tämä ajaa liian kovaa, mutta tuo kuljettaja on rauhallinen ja peloton, niin tuo pelkääjä paradoksaalisesti tunnetasolla TOIVOO, että onnettomuus tapahtuisi, jotta hän saisi tilaisuuden osoittaa pelkonsa oikeaksi. Sillä koston tunnetila on astetta korkeampi, kuin pelko ja viha. Jos kuski puolestaan pilkkaa pelkääjän paikalla istuvaa, tai alkaa kokea syyllisyyttä, niin jonkinlainen vaaratilanne syntyy, koska molempien autossaolevien yhteinen matala tunnetila mahdollistaa sen manifestaation. Jos sen sijaan kuski säilyttää rauhallisuutensa ja mielensä harmonian, niin vaaratilannetta ei synny, koska korkeammassa tunnetilassa oleva dominoi aina kaikkia kanssakäymistilanteita. Tästä syystä esimerkiksi ambulanssinkuljettajien ja ensihoitajien kyky harmonisessa mielentilassa pysymiseen mahdollistaa ensiaputoiminnan tehokkuuden. Jos sen sijaan sekä potilas, ambulanssinkuljettaja että ensihoitaja olisivat kaikki paniikissa, niin potilasta ei voitaisi auttaa, koska "pahimmat pelot manifestoituisivat".

Ja siksi sinäkään et voi koskaan auttaa ketään säälimällä ja tuntemalla empatiaa, vaan voit auttaa muita vain puhtaalla myötätunnolla, eli pysymällä harmonisessa mielentilassa, resonanssissa korkeamman minäsi kanssa. Et voi auttaa sairasta sairastumalla itse, etkä voi auttaa vihaista vihaamalla tai halveksimalla häntä, vaan voit auttaa häntä vain puhtaalla rakkaudella.

Keskeneräisyys ja monimuotoisuus YLLÄPITÄÄ siis harmoniaa, ei estä sitä, koska luominen tapahtuu koko ajan. Ihminenkään ei ajatuksilla todellisuuttaan luovana olentona riko muun luomakunnan harmoniatilaa, vaan kaikki, mitä ihminen ns. tuhoaa, palautuu aina harmoniaan, koska vaistotilassa olevat kasvit ja eläimet pyrkivät aina vääjäämättä tasapainoon, estämättä tai hidastamatta siis tuota prosessia peloillaan ja epäuskollaan. Ihmisen olemassaolo muun luomakunnan keskellä ei siis ole disharmoniaa, vaan vain yksi elämänmuoto muiden joukossa. Eiväthän myrskytuuli, aallokko, paahtava aurinko, pakkanen, tulta syöksevä tulivuori, tuli yli päätään, tai petoeläinkään ole "pahoja", vaikka ne saattavat tuhota muuta luontoa hetkellisesti. Sillä luonto ei koskaan lopullisesti tuhoudu, vaan energia muuttaa vain fyysisen kuollessa olomuotoaan, eli uuden elämän syntyminen mahdollistuu.

Kokonaisuuden osien erilaisuus ja keskeneräisyys mahdollistaa siis kokonaisuuden tasapainon, koska nuo alati muuttuvat osatekjät mahdollistavat osien välisen synkronian, jatkuvasta muutostilasta huolimatta. Samoin kuin polkupyörä pysyy pystyssä juuri liikkeen mahdollistamana, tai nuorallakävelijä pysyy nuoralla siksi, että hän liikkuu, ja korjaa tasapainoaan aina tarvittaessa.

Älä siis koskaan yritä muuttaa muita ihmisiä toisenlaisiksi, äläkä myöskään itseäsi, sillä kaikki on hyvin aina, kaikki on juuri nyt täydellisessä synkroniassa toisiinsa nähden. Yrittäminen tapahtuu negatiivisessa tunnetilassa, mutta jos olet korkeassa tunnetilassa, niin toimit automaattisesti ja intuitiivisesti aina siten, että toimintasi ylläpitää harmoniaa.

Muista, että kokonaisuuden synkronia ja harmonia toteutuu aina myös silloin, kun olet itse negatiivisessa tunnetilassa, ja että kaikki tuossa tunnetilassa kokemasi kärsimys luo sekin aina positiivista. "Saat siis sitä mitä itse tilaat", poikkeuksetta, ja oman tunnetilasi mukaan, mutta ne negatiivisetkin tilaamasi asiat sisältävät aina toiveiden siemeniä.

Se, että sinulta puuttuu jotakin, on sekin harmoniaa, sillä ilman puutetta ei olisi olemassa toivetta täyttymyksestä.

Myös kaikki muut ihmiset luovat täysin vapaasti itse oman todellisuutensa, ja valitsevat itse myös kanssaluojansa, oman tunnetilansa mukaan. Jos sinä säälit noita muita ihmisiä, koska he ovat ajautuneet tilanteeseen, jossa he kokevat kärsimystä, niin et voi auttaa heitä, vaan havaitset vain lisää tilanteita, jotka saavat sinua tuntemaan sääliä. Siksi säälin ja puhtaan myötätunnon taajuuseron havaitseminen on hyvin tärkeää.

Sinä olet puhdasta rakkautta, sinä olet rajaton mahdollisuus. Rakasta siis täysin ehdottomasti, itseäsi, muita ihmisiä, ja koko luomakuntaa, ja ilmennät perusolemustasi. Ja kun ilmennät perusolemustasi, niin sekä itsesi että muiden rakastaminen on sinulle helppoa, koska olet tuolloin konkreettisesti oma korkeampi minäsi, täydellisen rajaton, täydellisen peloton, ja täydellisen kaikkivoipa.