Iloinen polku on aina myös nopein - luota universumin täydelliseen viisauteen, luota prosessiin ja synkroniaan



Tietoisena Luojana tiedät, että negatiivinen todellisuuskin "tuntuu" todelta, koska matalassa tunnetaajuustilassa ollessasi se myös konkreettisesti on sitä, eli matala taajuus vahvistaa, todistaa, toteuttaa ja todellistaa itse itseään. Mutta tiedät myös sen, että voit milloin tahansa muuttaa tuota todellisuutta, valitsemalla positiiviset ajatukset, tai ajatuksettoman tilan (meditaatiossa).

Sekä ns. vääjäämätön, "tähtiin kirjoitettu" kohtalo, että ulkopuolellamme vaikuttavat voimat, ovat vain negatiivista ajatusvirtaa, joihin lukemattomat ihmiset ovat uskoneet, ja siksi nuo ajatukset ovat "olemassa". Jokainen ajatus, jota on koskaan ajateltu, on ikuisesti olemassa. Eikä tämä ajatusten aineellisuus ole uskontoa eikä "mystiikkaa", vaan kvanttifysiikkaa. Tiede perustuu aina vain hypoteeseihin, ja tiede kehittyy tietoisuutemme laajentumisen myötä koko ajan, vaikka tieteen kehitys onkin hidasta siksi, että inutuitiiviset oivallukset täytyy aina "tieteellisesti todistaa" myös niille ihmisille, jotka EIVÄT ole intuitiotilassa, eli korkean tietoisuuden tilassa. Myös esimerkiksi Albert Einsteinin  teoriat syntyivät intuitiivisesti, ja muut tieteentekijät todistivat ne myöhemmin oikeiksi.

Kaikki, mitä sinä toivot elämässäsi tapahtuvaksi, tapahtuu aina täsmälleen oikealla hetkellä, koska universumissa kaikki on aina täydellisessä synkroniassa muuhun ns. todellisuuteen nähden. Ja koska kaikki olevainen on ainoastaan värähtelyä, jota aistimme tulkitsevat, niin sinun oma tunnetaajuustilasi määrittelee aina sen, millaiseksi todellisuuskokemuksesi milläkin elämäsi hetkellä muodostuu, ja kuinka nopeasti toiveesi toteutuvat. Aikaa ei ole olemassa, mutta ajan illuusio, eli tapahtumaketjut ovat olemassa, siis prosesseina.

Koska olet täydellisen vapaa oman elämäsi Luoja, niin sinun on koettava myös negatiivisia tunteita ja "häviöitä", jotta nuo häviöt voisivat luoda ns. voittoja. Ja siksi jokainen näennäinen häviö, ja näennäinen ongelma, ON konkreettisesti aina voitto, koska toivotun luominen voi tapahtua aina vain ei-toivotun kautta. 

Aivan samoin, kuin eläinten ja kasvien evoluutiokin voi tapahtua vain tarkoituksenmukaisemmaksi muuntautumisen kautta, siis elettyjen kokemusten ja tapahtumien seurauksena. Eli ajatus kasvista tai eläimestä "jalostuu" niiden eläessä ja kokiessa elämää, koska mikään universumissa ei ole koskaan pysyvää, vaan kaikki muuttuu, eli luominen tapahtuu koko ajan. Ja myös ns. sukupuuttoon kuoleminen on osa tätä ikuista prosessia, eli lajien kuolemat eivät ole luonnon itsensä näkökulmasta dramaattisia menetyksiä, joihin ihminen tietoisena luojana on "syyllinen", vaan ne ovat vain energian muuttumista uuteen muotoon, joka on aina joka tapauksessa väistämätöntä. Eli luonto ei koskaan moralisoi ja tuomitse ihmistä, vain ihminen itse voi tuomita itsensä ja kaltaisensa, keskittyä muutoksen ja menetyksen pelkäämiseen ja vastustamiseen, ja kokea siksi turhaa kärsimystä. Sillä myös ihminen ajattelevana olentona, eli tietoisena, ajatuksilla todellisuuttaan luovana, on luomakunnassa tapahtuvan ikuisen muuntautumisen yksi tulos: "ajatus ihmisestä". Eli ihminen ei ole luonnon "puhdasta" harmoniaa rikkova mutaatio, vaan evoluutioprosessin seuraus, ja energian ilmentymä, sen yksi muoto. Kuolemaa ei ole olemassa, on vain energian jatkuva liike, ja muutosprosessi, joka siis johtaa loputtomasti uusin olomuotoihin ja elämän energian ilmentymiin.

Kaikki toiveesi toteutuvat, mutta jos et itse salli toiveidesi manifestaatioita, niin toiveesi jatkavat jalostumista edelleen, kunnes vihdoin sallit ne itsellesi. Kaikki raha, jonka "häviät ja menetät" luo sinulle itsellesi vain monin verroin lisää vaurautta, sillä ajatus rahasta on energiaa, joka ei katoa mihinkään, vaan muille luovuttamasi raha palaa luoksesi heti "toiveidesi monistamana", jos otat sen vastaan. Tämä johtuu siitä, että emme ole ihmisinä erillisiä, vaan kaikki mitä annamme muille, moninkertaistuu, sillä jakaessamme jotakin, luomme samalla lisää sitä, mitä annamme pois. Samoin rakkaus ei "vähene" rakastaessasi, vaan rakkaus lisääntyy aina, kun tunnet rakkautta. Eikä terveyskään vähene maailmasta, jos olet itse terve ja elinvoimainen, vaikka muut ihmiset ympärilläsi olisivat sairaita, vaan voit terveenä ja elinvoimaisena auttaa myös noita muita ihmisiä paranemaan, ja pysymään terveinä, antamalla kokreettisen esimerkin elämän energian ja korkeiden tunteiden voimasta.

Kaikki tämä tapahtuu aina täydellisessä synkroniassa, ja mitä rennommin ja luottavaisemmin suhtaudut tähän prosessiin, niin sitä helpompi, nopeampi ja nautinnollisempi se on sinulle inhimillisenä kokemuksena. Sillä korkeassa tunnetilassa näet selkeästi prosessin eri vaiheiden tärkeyden, etkä yritä vastustaa noita vaiheita, pitäen niitä turhina. Turhautuminen tai kärsimättömyys on vain sitä, että emme näe noissa negatiivisissa tunnetiloissa universumin suunnatonta viisautta.

Jos et siis itse vastusta unelmiesi toteutumiprosessia, niin tuo prosessi on sinulle helppo, nopea ja nautinnollinen. Jos et ole huolissasi siitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat, ollessasi "epärealistisen huoleton", niin nuo muutkaan ihmiset eivät tuomitse sinua, koska tuomitseminen voi tapahtua vain, jos ITSE tuomitset itsesi! Vain omat syyllisyydentunteesi mahdollistavat siis syyttämisen, ja jos et itse syytä itseäsi mistään, niin muutkaan eivät syyllistä eivätkä syytä sinua.

Ja vaikka vastustaisitkin tuota prosessia, olemalla negatiivisessa tunnetilassa, niin kaikki vastustuksesikin luo vain uusia toiveita, ja prosessi etenee vastustuksestasi huolimatta. Prosessi on tuolloin hitaampi, eikä yhtä nautinnollinen, mutta lopulta saavutat kuitenkn toiveesi, tavalla tai toisella. Jos vastustuksesi on hyvin sinnikästä, eli et antaudu elämän virran vietäväksi, vaan melot jatkuvasti vastavirtaan, niin mielesi disharmonia saattaa manifestoitua fyysisinä sairauksina, ja lopulta fyysisenä kuolemana. Mutta tuo prosessi johtaa kuitenkin loppujen lopuksi aina toiveesi toteutumiseen, sillä kokiessasi fyysisen kuoleman koet välittömästi totena KAIKKI unelmasi, koska korkeaan tietoisuustasoon palatessasi et koe lainkaan negatiivisia tunteita, jotka ovat ainoa asia, joka voi koskaan estää sinua havaitsemasta unelmiasi.

Manifestoitunut todellisuutesi on siis aina vain unelma ja ajatus, jonka havaitset aisteillasi, koska uskot itse tuon ajatuksen ja unelman olemassaoloon.

Unelman luomiseen ja todellistumiseen  riittää siis vain unelma itsessään, eli ajatus unelmasta, ja tuo unelma pyrkii välittömästi harmoniaan eli synkroniaan muiden unelmiesi, ja jo manifestoituneen todellisuutesi kanssa. Ja jos kaksi unelmaasi ovat näennäisesti ristiriidassa keskenään, niin univrsumi, eli oma korkeampi minäsi,  pyrkii silti koko ajan kohti todellisia toiveitasi, eli unelmiesi todellista olemusta. Esimerkiksi rahan todellinen olemus on valinnanvapauden mahdollistaminen, ja elämän helpottaminen - raha itsessään on vain energiaa ja vaihdon väline.

Jos siis haluat ajatella ja "hehkuttaa" unelmiasi, niin tee se vain silloin, kun olet korkeassa tunnetilassa, sillä visualisointi negatiivisessa tunnetilassa on paitsi turhaa, niin se myös vahvistaa negatiivisia uskomuksiasi, eli lisää turhautumisen tunteita, koska et voi koskaan manifestoida eli havaita todellisia toiveitasi matalissa tunnetaajuustiloissa. Sinun ei siis tarvitse TOIVEIKKAANA yrittää todellistaa mitään, vaan sallia vain prosessin eteneminen, pysymällä pois tieltä. Negatiivisessa tunnetilassa, eli myös toiveikkuuden tunnetilassa tapahtuva yrittäminen aina vain hidastaa tuota prosessia.

Negatiivisessa tunnetilassa kokemasi pettymykset kyllä luovat lisää, mutta olet luonut jo niin suunnattoman paljon, että voit alkaa vain vastaanottaa toiveitasi, ja lakata tuntemasta kärsimystä. Ei-toivottuahan sinun ei tarvitse koskaan universumilta pyytää, vaan tuo kontrasti eli ns. vastoinkäymiset tapahtuvat aina automaattisesti silloin, kun manifestoit elämääsi jotakin uutta, sillä noita ei-toivottuja kokemuksia tarvitaan asettamaan ikään kun elämän palapelin palaset synkroniaan toinen toisiinsa nähden. Ongelmia kokemalla vastaat siis universumin esittämiin kysymyksiin siitä, mitä juuri sinä tarkalleen haluat, ja siksi kokemasi ongelmat tekevät sinut täydellisen vapaaksi.

Jokainen toteutunut unelmasi eli manifestaatio luo siis aina ikään kuin aivan uuden asetelman ja elämäntilanteen, joka vaatii jälleen uusia kysymyksiä, eli uusia ongelmia, jotta vastaukset ja ratkaisut voisivat todellistua. Esimerkkinä tästä on "julkisuuden kirous": Taiteilija, joka on unelmoinut kiihkeästi menestyksestä, on toivonut yleisöä taiteelleen, suosiota, mainetta ja rahaa, mutta ei ole vättämättä tullut ajatelleeksi, että suuri suosio, ja huomion keskipisteenä eläminen voi olla myös rasite. Hän on siis kyllä nauttinut itse luomisprosessista, ja juuri tuo nautinto (korkea tunnetila) on mahdollistanut suosion, sillä taiteilijan yleisönä olevian ihmisten korkeampi tietoisuus resonoi aina korkeassa tunnetilassa syntyneen taiteen kanssa. Menestys aikaansaa kuitenkin myös kateutta niissä, jotka eivät ole itse menestyneet, ja jotka elävät siis rajallisuuden, ja korkeintaan toiveikkuuden todellisuustilassa. Ja suosion myötä ansaittu raha saattaa myös aikaansaada syyllisyydentunteita sille, jolla on nyt yhtäkkiä rahaa ylenmäärin. Hän on itse luout ja sallinut tuon rahan, mutta hänen tulee oppia hyväksymään itsensä vauraana, jotta hän voi myös nauttia rahan antamasta vapauden tunteesta. Jos hän sen sijaan tuntee syyllisyyttä rikkaudestaan, ja kiusaantuu "julkisuuden kirouksista", eli esimerkiksi ihailijoiden osoittamasta kiinnostuksesta, niin hän alkaakin huomaamattaan esittää universumille toiveita suosion hiipumisesta. Ja tästä johtuu se, että kaikista joskus suosiota saavuttaneista, lahjakkaistakaan taiteilijoista, ei lopulta tule ns. kiintotähtiä. Pitkään jatkuva menestys - millä tahansa elämänalueella - ei siis vaadi nöyryyttä ja vaatimattomuutta, vaan kykyä arvostaa itseä ja omaa työtä ehdoitta, eli kykyä ylläpitää mielen harmoniaa, myös menestyksen - ja sen varjopuolten - kohdatessa. Ja se vaatii myös kykyä uusiutua, eli kykyä ja halua jatkaa inspiroitumista ja luomistyötä, sillä luominen ja elämä itsessään ei ole koskaan vanhan toistamista, vaan uuden luomista. Nautimme siis todellisuudessa itse luomistyöstä, emme saavutuksistamme. Saavutukset ovat vain "tekosyy" luomiselle, eli elämän jatkamiselle.

Opettele siis arvostamaan ihan jokaista ongelmaasi vilpittömästi, ja näkemään jokainen näennäinen häviö aina arvokkaana askelmana kohti voittoa. Sillä vastoinkäymiset eivät koskaan tapahdu siksi, että joku itsesi ulkopuolella vaikuttava voima määräisi niitä koettaviksesi, koska tuo voima haluaa kiusata sinua, vaan siksi, että oma korkeampi minäsi tarjoaa sinulle kysymyksiä, jotta saisit vastaanottaa täsmälleen toivomasi kaltaiset vastaukset.

Korkeassa tunnetilassa ollessasi näet välittömästi nuo vastaukset, ja kysymykset vain häivähtävät mielessäsi. Mutta tuo häivähdyskin on kullanarvoinen, koska voimme kokea onnellisuutta ainoastaan VAPAUTUESSAMME astetta negatiivisemmasta tunnetilasta positiivisempaan. Onnellisuus ei siis ole jatkuvaa euforiaa, loputonta vastaanottamista, vaan kontrastin kokemusta, valon ja varjon leikkiä. 

Aivan kuten sisäänhengittäminenkin vaatii aina sen, että hengität välillä myös ulos. Ja uuden syntymän edellytyksenä on aina vanhan kuolema.

Kommentit