Impulsiivisuus ja järkevyys voivat molemmat olla lähtöisin sekä korkeasta, että matalasta tunnetaajuudesta

Ns. järkevät ihmiset halveksivat tai säälivät joskus impulsiivisempia ihmisiä siksi, että jälkimmäiset tekevät päätöksiä elämässään vaistojensa ja "päähänpistojensa" ohjaamina,  "ajattelematta järkevästi". Se, että nuo järkevät ihmiset tuntevat ylenkatsetta kertoo siitä, että heidän oma tunnetilansa on negatiivinen, ja todellisuudessa he itse eivät siis ole tunnetilassa, jossa heidän korkeampi minänsä ohjaisi heitä. Ja jos tuo impulsiivisempi ihminen joutuu vaikeuksiin siksi, että hän toimi impulsiivisesti, nk. hätiköiden, niin järkevänä itseään pitävä ihminen saa vahvistusta omalle uskomukselleen siitä, että kaikki impulsiivisuus on "järjetöntä ja typerää".

Näin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkkitilanteessa on kyse siitä, että sekä järkevä että impulsiivinen ihminen ovat molemmat negatiivisessa tunnetilassa, ja juuri siksi he ovat myös toinen toistensa kanssaluojia. Nuo impulsiivisen ihmisen impulssit, jotka siis johtivat epäonnistumiseen, ovat syntyneet toivekkuuden matalammassa tunnetilassa, ei siis uskon ja tiedon taajuustilassa. Mutta myöskään tuo järkevämpänä itseään pitävä ei ole korkean tiedon tilassa, koska hän siis tuntee halveksuntaa kanssaihmistään kohtaan. Eli todellisuudessa molemmat ovat "samassa veneessä", eli syntyy "pata kattilaa soimaa" -tilanne.

Jos taas ns. järkevä ihminen ja ns. impulsiivinen ihminen, eli "varovainen" ja "rohkea" eivät ole  samassa tunnetaajuustilassa, vaan impulsiivinen ihminen onkin aidosti intuition korkeassa tunnetilassa, niin tuo varovaisempi ihminen tuntee katkeruutta siksi, että hänkin haluaisi olla rohkea, ja toteuttaa toiveitaan. Tällaisesta tilanteesta kertoo sanonta "karavaani kulkee ja koirat haukkuu". Mutta jos taas tuo rohkeita päätöksiä tehnyt, ja sen tähden menestynyt ihminen,  tunteekin vahingoniloa ja ylemmyyttä tuota varovaisempaa kohtaan, niin hänkään ei ole enää aidon intuition tilassa, jolloin syntyy tilanne, jossa "joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa", eli "ylpeys käy lankeemuksen edellä". Tämä viimeksi mainittu sananlasku on negatiivisissa tunnetiloissa (uskontoon perustuva "vajavaisen ihmisen" syyllistäminen)  tulkittu täysin väärin, eli että ihmisen tulisi olla aina NÖYRÄ JA VAATIMATON.  Negatiivisessa tunnetilassa nimittäin positiivisen omanarvontunteen, ja negatiivisen ylpeyden eli itsekkyyden käsitteet, sekoittuvat ja vääristyvät. Omanarvontunne on aina korkea tunne, kun taas ylpeys ja itsekkyys voivat olla lähtöisin  myös matalammista tunnetiloista. Ja toisaalta ihminen voi olla "ylpeä itsestään", ja tuntea oman arvonsa, myös korkeassa tunnetilassa, mutta tällöin hän ei halveksi muita ihmisiä, eikä pidä heitä itseään huonompina.

Järkevyyttä, rationalismia ja tiedettä korostetaan nykymaailmassa suhteettomasti siksi, että todellisuudessa myös monet ns. järkevät päätökset tehdään intuitioilassa, eli nekin ovat korkeamman minämme ohjaamia. "Tunneäly" on siis parhaimmillaan järjenkäyttöä korkeassa tunnetilassa. Ja koska järkevä ihminenkin voi siis olla aidosti "viisas" ja intuitiivinen (esim. Albert Einstein), niin sellaiset itseään järkevinä pitävät ihmiset, jotka tuntevat itse pelkoa ja epävarmuutta, halveksivat impulsiivisia ihmisiä, ja käyttävät noiden tunneälykkäisen ihmisten saavutuksia esimerkkeinä "järjen voitosta". Havaitsematta siis kuitenkaan sitä, että hyvin älykäs ihminen, jota pidetään "nerona", on aina myös luova ja intuitiivinen, eli impulsiivinen. 

Moni tieteeseen ja ns. reaalitodellisuuteenvahvasti  uskova haluaa nähdä esimerkiksi Einsteinin älykkäänä ja järkevänä tieteen edustajana, vaikka todellisuudessa Enstein oli siis erittäin luova ihminen, joka vastaanotti intuitiivisia viestejä nukkumalla paljon, ja joka ei uskonut todellisuuden olemassaoloon, vaan tiesi universumin olevan vain ajatus itsestään, eli unenkaltaista taajuustulkintaa.

Tällä hetkellä taas vetovoiman lain ymmärtäviä kvanttifyysikoita kutsutaan "kvanttimystikoiksi" vain siksi, että he ymmärtävät jotakin sellaista, mitä vähemmän intuitiiviset tieteentekijät eivät vielä ymmärrä. Tai tasapainoisen tunne-elämän merkitystä pandemiatilanteen ratkaisemisessa korostavia lääkäreitä pidetään "vaarallisina hihhuleina", vaikka heidänkin tietonsa perustuu intuitioon. Viha kohottaa aina pelokkaan ihmisen tunnetilaa, ja siksi rohkeita ihmisiä halveksitaan, ja yritetään pakottaa "tottelemaan" tilanteissa, joissa vallalla on kollektiivinen pelko.

Pelko ja viha ei kuitenkaan koskaan perustu todelliseen rohkeuteen ja todelliseen vahvuuteen, vaan heikkouteen, ja harhakuvaan ihmisen rajallisuudesta.

Todellinen menestys - millä tahansa elämänalueella - on aina sitä, että ihminen arvostaa itseään, mutta antaa arvon myös kaikille muille ihmisille, halveksimatta koskaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole saavuttaneet esimerkiksi yhtä suurta mainetta, tai sosiaalista ja taloudellista menestystä.

Kateutta tuntevat ihmiset voivat olla itsekin näennäisesti menestyneitä, mutta he eivät kateutta tuntiessaan nauti menestyksestään, jolloin tuo menestys ei ole todellista. Voimme kokea aitoa menestystä vain korkeassa tunnetilassa, sillä onnellisuus on aina vain tunnetila, jonka koemme juuri nyt. "Nälkä kasvaa syödessä" -sanonta kertoo siitä, että olemme ihmisinä ikuisesti keskeneräisiä, eli luomme toiveillamme jatkuvasti uutta, emmekä saa elämäämme koskaan "valmiiksi". Mutta voimme silti tuntea tyytyväisyyttä, jos arvostamme sitä, mitä olemme tähän saakka saavuttaneet. Ja kun avostat saavutuksiasi, et murehdi näennäisiä epäonnistumisiasi (jotka ovat olleet vain askelmia kohti menestystäsi), etkä tunne kateutta muita ihmisiä kohtaan, vaan arvostat ja ihailet myös heidän saavutuksiaan, niin vetovoiman laki vetää puoleesi jatkuvasti lisää sellaisia asioita, joita voit arvostaa.

Täydellinen tasa-arvo ihmisyhteisössä ei siis ole koskaan mahdollista siksi, että jokainen ihminen luo täysin vapaasti itse oman menestyksensä. Ja toisaalta myös epätasa-arvo on sekin pelkkää harhaa, sillä läheskään kaikki näennäisesti menestyneet eivät ole todellisia menestyjiä. Esimerkiksi naisten ja miesten näennäinen epätasa-arvo työelämässä, eli esimerkiksi palkkaerot, eivät kerro todellisesta menestyksestä, eli onnellisuuden tunteesta. Nainen, joka uskoo, että hän ei voi saada parempaa palkkaa siksi, koska hän on nainen, toteuttaa itse oman uskomuksensa. Jokainen nainen, ja jokainen mies, on siis aina oman onnensa seppä, ei koskaan "olosuhteiden tai sukupuolensa uhri". Nk. lasikatto naisten urakehityksen esteenä perustuu siis negatiiviseen uskomukseen, mutta myös paremmin ansaitsevien miesten suurempi onnellisuus on pelkkä näköharha.

Nainen, joka tuntee usein onnellisuutta, ja toivoo lisää rahaa, saa lisää rahaa, tavalla tai toisella. Nainen, joka on sitä mieltä, että hänen palkkansa on liian pieni suhteessa raskaaseen työhön, ei voi saada lisää rahaa, jos tuo työ aiheuttaa hänelle kärsimystä, ja jos hän tuntee katkeruutta paremminansaitsevia miehiä kohtaan. "Katkeruus vie kalatkin vedestä". Toiveemme toteutuvat korkeassa tunnetilassa. Ja vastaavasti mies, joka on usein onneton, vaikka hänellä on suuret tulot, ei ole menestynyt, koska hän ei siis tunne onnellisuutta.

Raha on aina täysin neutraali asia, eikä itsessään koskaan tee ketään onnelliseksi eikä onnettomaksi, vaan onnellisuutesi syntyy siitä, että arvostat nykyhetkeäsi. Rahaa toivova ihminen toivoo todellisuudessa vapautta ja innostusta, ja tuntiessaan vapautta ja innostusta ENNEN kuin hän on saanut paljon rahaa, niin hän mahdollistaa myös rahan virtaamisen runsaana virtana luokseen.

Sekä järkevät että impulsiiviset ihmiset voivat siis tehdä "vääriä päätöksiä", ollessaan negatiivisissa tunnetiloissa, eli esimerkiksi pelon tai vihan, tai pelkän toivekkuuden vallassa. Esimerkiksi kasvomaskin käytöstä ei ole hyötyä, koska luomme itse terveytemme ja sairautemme, joko mahdollistamalla tai estämällä elimistömme harmoniatilan, mutta monet ihmiset HALUAVAT uskoa maskin antamaan suojaan. Kyse on siis todellisuudessa taikauskoisesta rituaalista, joka vahvistaa positiivista uskomusta, jolloin maskinkäyttäjän tunnetila kohoaa, mikä vähentää sairastumisriskiä. Jos maskiin uskova kuitenkin tuntee vihaa maskittomia kohtaan, niin maski muuttuu hyödyttämäksi, tunnetilan laskun seurauksena. Mutta toisaalta myös maskin vastustaminen tapahtuu negatiivisessa tunnetilassa. Jos et käytä maskia, ja kohtaat ihmisä, jotka ovat sinua kohtaan halveksivia tai aggressiivisia, niin olet itse tuntenut syyllisyttä, uhmaa tai vihaa, ja vetänyt noita ihmisiä puoleesi. Nk. uhmakas provosointi on siksi aina ongelmien luokse kutsumista.

Pelkoon, uhmaan tai pelkkään toiveikkuuteen perustuva järkevyys on siis aivan yhtä viisasta tai tyhmää, kuin noihin samoihin tunnetiloihin perustuva taikausko. Muista, että vastaanotat ajatuksia ja ideoita aina oman tunnetilasi taajuudessa värähtelevästä ajatuvirrasta, eli vaikka KOKISIT jonkin ratkaisun järkevänä ollessasi negatiivisessa tunnetilassa, niin resonoitkin tuon negatiivisen ajatusvirran kanssa, eikä ideasi ole siksi korkeamman minäsi inspiroima.

Muita esimerkkejä negatiivisissa tunnetiloissa syntyneistä impulsseista: Saat intuitiivisen impulssin pelata uhkapelejä, ja voitat paljon rahaa. Koska uskomuksesi uhkapeleistä rahanansaitsemiskeinona on voittojen seurauksena vahvistunut, niin  voittoputkesi jatkuu. Mutta jos alatkin YRITTÄÄ voittamista, eli et toimikaan enää intuitiotilassa, niin voittoputkesi, eli positiivinen tapahtumaketju katkeaa, koska tunnetilasi laskee aina, kun yrität jotakin. Jos sen sijaan hallitset jo tunnetilojasi hyvin, etkä pelkää etukäteen, tai pelaamisen aikana häviämistä, niin voittoputkesi voi alkaa milloin tahansa uudelleen, koska sinulla on jo valmis tunnemuisto ja uskomus voittamisen mahdollisuudesta. Mutta voittaminen edellyttää siis sitä, että et yritä manifestoida rahaa, etkä pelkää häviämistä, vaan tunnetilasi on pelaamisen aikana aidosti tasaisen korkea (mistä tahansa syystä). Tästä ilmiöstä kertoo sanonta "ei se pelaa joka pelkää". 

Voittaminen ja menestys vaatii siis aitoa tunnetason rohkeutta, ja myös häviämisen näkemistä "askelmana kohti voittoa". Jokainen häviämistilannehan vahvistaa toivetta voittamisesta. Tästä syystä menestyvillä yrityksillä on usein paljon lainaa, ja ne invvestoivat ja uudistuvat jatkuvasti. "Raha liikkuu" ja luo uusia mahdollisuuksia, ylläpitää elämää, aivan samoin kuin ilma, jota hengitämme, sisään ja ulos. Sanonta "mikä laulaen tulee, se viheltäen menee" kertoo taas vain siitä, että korkeassa tunnetilassa ansaitun rahan voi menettää, jos ei itse arvosta itseään, vaan kokee saaneensa tuon rahan liian helposti. Emme kuitenkaan voi koskaan saada elämässä mitään liian helposti, koska olemme perusolemukseltamme täysin kaikkivoipia. Uskomus kärsimyksen arvokkuuteen on ihmiselämän suurin harha.

Toinen esimerkki impulsseista, joita vastaanotamme erilaisissa tunnetiloissa: Nuoruudessaan menestystä kokenut laulaja on jo pitkään ollut "alamäessä", eli kokenut toistuvia epäonnistumisia, jotka ovat vahvistaneet hänen negatiivisia uskomuksiaan, ja arvottomuuden kokemustaan. Hänen lahjakkuutensa ei siis ole kadonnut, vaan hän ei vain voi ilmentää tuota lahjakkuutta, jos hän ei itse arvosta sitä. Mutta jos hän pystyy vielä tunnetasolla palauttamaan mieleensä menestyksen aikoina tuntemansa  korkeat tunnetilat, niin hän voi "uudelleenlämmittää" suosionsa, ja menestyä uudelleen sen avulla. Nostalgia on siis positiivista, jos koemme  jälleen tunnetasolla menneisyydessä kokemiamme positiivisia tunteita, ja unohdamme kokemamme negatiiviset tunteet, eli näemme niidenkin luoman positiiviset toiveet. Mutta koska luomme todellisuutta uudeksi joka hetki, eli jos tuo taiteilija itse ei enää arvosta "vanhoja hittejään", niin hän ei itse koe comebakiaan menestyksenä, vaikka saisi siitä paljon rahaakin, koska hän ei siis tunne onnellisuutta. Tästä syystä taiteilijat voivat luoda pitkän ja menestyneen uran vain jatkuvasti uudistumalla, sillä uudistuminen mahdollistaa yleisön toiveiden lisäksi taiteilijan omien toiveiden toteutumisen. Tällainen taiteilija on "kiintotähti". 

Todellisuutesi on siis aina oman tunnetilasi ja omien uskomustesi mukainen. Toveesi toteutuvat väistämättä, jos kuljet niitä kohti korkeassa tunnetilassa, eli uskoen unelmiisi. On aivan samantekevää, oletko luonteeltasi "impulsiivinen", vai "järkevä", sillä intuitio mahdollistaa ja todellistaa onnellisuutesi, ei persoonallisuutesi laatu.