Universumi vastaa jokaisen ihmisen toiveisiin joka hetki, koska jokainen meistä on itsessään tuo universumi

Vastaukset toiveisiisi tuntuvat manifestoituvan usein hitaasti siksi, että olet jäänyt kiinni toivomisen ja haluamisen tunnetilaan, etkä siksi havaitse jo toiveesi hetkellä välittömästi saamaasi vastausta. Ja kun sitten vihdoin vastaanotat vastauksen, niin et usein enää edes muista, mitä olit pyytänyt, mutta tunnetasolla koet siitä huolimatta täyttymyksen ja helpotuksen tunteen. Tästä kertoo myös sanonta "se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa", ja positiivisesti tulkittuna sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää". Et siis salli kysyessäsi, eli ollessasi negatiivisuuden ja "epätäydellisyyden" tunnetilassa vastausta, jolloin vastauksen saaminen tuntuu tapahtuvan viiveellä. Vastauksen saat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, koska olet sen itse luonut.

Kun värähtelytaajuus aika-avaruudessamme, eli "elämämme unessa", koko ajan eksponentiaalisesti kohoaa, niin sellaisetkin manifestaatiot, joita olemme hyvin kauan toivoneet, toteutuvat nyt, "kuin väkisin". Tätä tarkoittaa puhe ns. kulta-ajasta. Ja tästä samasta ajasta kerrotaan myös uskontojen profetioissa. Korkeassa tunnetaajuudessa olevat saavat siis konkreettisesti kokea "taivaan maan päällä". Eikä tuo kokemus liity mihinkään tiettyyn uskontoon, pienistä, "taivaallisiin vaunuihin tempautuvista" lahkoista puhumattakaan, vaan kyse on siis siitä, että kuka tahansa meistä voi milloin tahansa alkaa täysin vapaasti sallia omia toiveitaan, antautumalla rohkeasti elämälle, lopettamalla epätoivoisen pyytämisen ja pelkäämisen, ja keskittymällä puhtaaseen olemassaolon riemuun, eli tiedostamalla oman rajattoman luomisvoimansa, juuri parhaillaan kuluvana hetkenä. 

Jokainen teistisiin, eli ihmisen ulkopuolisen "jumalan" käsitteen/käsitteitä sisältäviin  uskontoihin tutustunut voi nyt havaita, kuinka noiden uskontojen oppi on "negatiivisten tulkintojen värittämä", vaikka niiden kaikkien pohjalla on selkeästi kuitenkin ollut oppi puhtaasta rakkaudesta, eli rajattomasta elämänvoimasta, ja ihmisen ja koko luomakunnan itsensä kaikkivoipaisuudesta. Uskontojen ongelmana on siis vain ihmisten tarve jakaa uskontoja "oikeisiin ja vääriin uskontoihin", vaikka jokainen uskonto on vain mielipide ja näkökulma, ja uskontokuntien sisälläkin erilaisia näkökulmia on todellisuudessa lukemattomia. Uskontokunta on siis paljon enemmän sosiaalinen ihmisyhteisö, kuin täysin samalla tavalla uskovien yhteisö. Uskovaiset kyllä HALUAVAT uskoa tiettyyn oppiin, koska se - ja tuohon uskontoon liittyvä sosiaalinen yhteisö - antaa heille turvallisuudentunteen, mutta aito tunnetason uskominen, ja uskomisen haluaminen ovat aivan eri asioita. 

Kiihkeät uskovaiset, jotka uskovat vain omaan "jumalaansa" eivät kuitenkaan ole "tyhmempiä tai pahempia" kuin kukaan muukaan meistä, vaan he uskovat - tai haluavat uskoa - vilpittömästi omaan näkemykseensä, ja siksi he myös kokevat tuon näkemyksen konkreettisesti todeksi. Eli uskova, joka esimerkiksi demonisoi muiden uskontojen edustajia, kokee oikeasti "demoneina" sellaiset ihmiset, jotka uskovat eri tavalla kuin hän, ja tämä johtuu siis siitä, että hän on demonisoidessaan itse negatiivisessa tunnetilassa, eli erossa rakkaudesta, jolloin hän on yhteydessä ajatusvirtoihin, joissa "demonit" ovat totta. Hän myös kokee voimakasta hämmennystä, kohdatessaan "onnellisia pakanoita", koska hän sisäisesti tietää, että jokainen ihminen on korkeampi olento, ja tuota totuutta vastaan taisteleminen on siis siksi aina tuskallista (negatiivinen tunnetila on aina ns. väärän tiedon indikaattori). Ja siksi monet kiihkeät uskovaiset puhuvat "antikristuksista", ja "lampaan vaatteisiin puetuista demoneista", kun he yrittävät selittää itselleen ja muille, miksi ns. jumalattomissa on niin paljon tasapainoisia, ja aidosti ehdotonta rakkautta tuntevia ihmisiä.

Manifestaatiot siis nopeutuvat tietoisuustasomme kohotessa nyt koko ajan, ja niitä on havaittavissa kaikkialla, kiihtyvässä tahdissa. Muista, että mitään pelättävää ei kuitekaan koskaan ole, sillä todellisuutemme on lopulta vain ajatus itsestään, eli unta, ja negatiivisesta unesta voi milloin tahansa myös vapautua, keskittämällä ajatukset positiiviseen, tai tyhjentämällä ajatusmelu, jolloin resonanssi oman korkeamman minän kanssa tapahtuu väistämättä.

Muutama konkreettinen esimerkki suurempien ihmisjoukkojen sallimista, yhteisistä manifestaatioista:

Suomen presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto tapahtui eilen lähes tyhjässä presidentinlinnassa. Negatiivisessa tunnetilassa olevat näkivät tutun arvokkaan näyttämön, joka kuvasti nyt heidän mielestään murheellisesti vallitsevaa, "kaoottista" ja pelottavaa maailmantilannetta. Nuo sairauksiin keskittyvät, ja menneitä sotia ja niiden uhreja muistelevat ihmiset, näkivät silmiensä edessä "poikkeustilan", joka vaikutti arvokkaalta, mutta surumieliseltä. Osa katsojista taas tunsi vahingoniloa, ja osa "huojennusta". Nämä ihmiset ovat sellaisia, jotka ovat katsoneet nk. etuoikeutettujen juhlimista samassa paikassa usein arvottomuutta tuntien. Ja aina, kun he ovat kokeneet arvottomuutta, koska eivät itse ole olleet mukana noissa juhlissa, niin he ovat samalla hetkellä esittäneet voimakkaan toiveen, että myös heitä arvostettaisiin, ja heidätkin kutsuttaisiin juhlimaan Linnaan. Heidän toiveensa noihin juhliin pääsystä ei ole kuitenkaan voinut välittömästi toteutua, koska he eivät ole itse uskoneet tuon manifestaation mahdollisuuteen. Universumin vastaus tuhansille tuollaisille ihmisille pääsi tänä vuonna vihdoin todellistumaan, koska Linnassa ei ollut juhlijoita presidenttiparin, toimittajien ja esiintyjien lisäksi lainkaan. Koska kaikki kutsukorttia joskus toivoneet eivät koskaan mahtuisi yhtä aikaa tuohon rakennukseen, niin universumin tarjoama "helpoin polku" oli tyhjentää koko rakennus juhlijoista.

Kun toive siis on riittävän voimakas, niin manifestaatio tapahtuu, tavalla tai toisella.

Toinen näkyvä, globaali manifestaatio ovat kasvosuojukset, jotka ovat vastaus miljoonien musliminaisten toiveisiin "olla yhtä arvokkaita kuin muut". Eli tällä hetkellä myös musliminaisia pilkanneet ihmiset kulkevat "niqam" kasvoillaan. Eräänlaisena etiäisenä tälle maskiajalle ovat olleet ns. ympäristöallergiset ihmiset, eli kemikaaleille yliherkät, joista monet eivät usko voivansa "elää modernissa maailmassa", koska kaikkialla on kemikaaleja, jotka aiheuttavat heille allergisia reaktioita. Ja koska he uskovat vahvasti, että he ovat allergisia, ja keskittyvät pelkäämään noita kemikaaleja, niin allergiset reaktiot myös manifestoituvat. Ja samalla he tuntevat hyvin voimakasta erillisyyden kokemusta suhteessa niihin ihmisiin, jotka eivät "ymmärrä" heidän oireidensa olevan todellisia, ja joista monet pitävät kemikaaliyliherkkiä vain psyykkisesi sairaina. Nuo oireet ovat siis kuitenkin todellisia, koska kokijat itse uskovat niiden olevan totta, ja aktivoivat niitä koko ajan ajatuksillaan, ja puhumalla niistä. Tällaisetkin ihmiset kokevat huojennusta, kun heidän ympärilleen on yhtäkkiä ilmestynyt tuhansia "terveitä" ihmisiä, joiden kasvoilla on myös kasvomaski - ja jonka pitämisen syynä on (kuten noilla itsensä allergisiksi kokevillakin) sairauden pelko. Voimme siis kokea resonanssin muiden ihmisten kanssa myös ollessamme negatiivisessa tunnetilassa.

Ja nuo kemikaaliyliherkät näkevät nyt oman pelkonsa muiden ihmisten kokemana, jolloin nuo kauemmin pelänneet saattavatkin paradoksaalisesti hieman vapautua omasta pelostaan, tunnistamalla sen muissa ihmisissä. "Kamelin selkä siis katkeaa", positiivisessa mielessä, jatkuva näkymättömien kemikaalien pelosta johtuva ahditushan on hyvin raskas tunnetila. Eli pelko saattaakin alkaa näyttäytyä koomisena, kun näemme aiemmin pelottomina esiintyneiden kanssaihmistemme pelkäävän.

Korkeassa tunnetilassa oleville ihmisille molemmat esimerkit - tyhjä presidentinlinna ja kasvomaskit -näytttäytyvät lämpimän humoristisina. Ja kyse on siis myötätunnosta, ei "vahingonilosta" tai ylenkatseesta sairautta pelkääviä, tai arvottomuuden kokemuksen tähden katkeroituneita kohtaan. Ja tuo koomisuuden kokemus on siis vapautumista toiveikkuuden ja uskon tunnetilasta puhtaan myötätunnon ja tiedon korkeimpaan tunnetaajuustilaan.

Samantyyppisestä kokemuksesta on kyse myös silloin, kun puhutaan "pyhästä naurusta", eli puhtaan myötätunnon tilassa inspiroituneesta huumorista. Huumori aina vapauttaa sen kanssa resonoivan ihmisen astetta negatiivisemmasta tunnetilasta, mutta korkeassa tunnetilassa ei kuitenkaan enää tarvita "vapauttavaa naurua" siksi, että korkeasta tunnetilasta ei tarvitse vapautua, koska sitä korkeampaa tunnetilaa ei enää ole. Mutta "puhdistavaa huumoria" voi inspiroitua välittämään muille henkilö, joka on tuossa korkean tietoisuuden tilassa. Ja sellaisesta huumorista ei KUKAAN ihminen voi koskaan suuttua, koska tuo pyhä huumori resonoi jokaisen meistä korkeamman minän kanssa.

Tästä syystä esimerkiksi Dalai Laman henkilökohtaisesti kohdanneet ihmiset eivät "kykene" demonisoimaan tätä henkilöä, vaikka he olisivat vakaumuksellisesti eli rationaalisesti sitä mieltä, että  buddhalaisuus on "väärää uskoa". Dalai Lamakin on kuitenkin ihminen, eikä hänkään ole jatkuvasti korkeassa tunnetilassa, kuten ei ollut Jeesuksena tuntemamme profeettakaan. Siksi Jeesuskin kärsi ennen ristiinnaulitsemistaan, ja kärsi myös sen jälkeen ristillä roikkuessaan, ennen kuin hänet sitten "henkisen irtipäästämisen" jälkeen laskettiin alas, jolloin hänen tunnetilansa pääsi jälleen kohoamaan, ja essealaiset paransivat hänet; Jeesushan oli meditaation ja tunnehallinnan mestari, ja hän kykeni pääsemään meditaatiotilaan myös ristiinnaulittuna. Samanlainen valonkantaja on nykyään myös esimerkiksi äiti Amma, ja lukemattomat muut "valotyöntekijät", joita on myös (näennäisesti) jotakin tiettyä teististä uskontoa julistavien uskonyhteisöjen sisällä. 

Sellaiset ihmiset, jotka ovat harjoitelleet korkean tunnetaajuuden ylläpitämistä voivat vaikuttaa todella suuriin ihmisjoukkoihin positiivisesti, ilmentämällä tuota universumin, ja kaikkien meidän korkeinta olemusta. Ja samasta syystä meihin vaikuttaa positiivisesti korkeassa tunnetilassa syntynyt taide. Suuresti ihaillut ja arvostetut  taiteilijat itse eivät suinkaan ole koko ajan itse korkeassa tunnetilassa, mutta heidän luomuksensa ovat siis syntyneet tuossa korkean inspiraation tilassa, ja vaikuttavat siksi "fantastisilta", "ajattomilta" ja "ikuisilta". Taiteilijat ja profeetat ovat siis kollektiivisten, korkeiden tunteidemme tulkkeja.

Ja kaikkialla maailmassa ihmiset nauravat myös pienten lasten viattomasti esittämille, suorasukaisille tokaisuille, vaikka lapset itse inspiroituvat tuomaan julki vain omaa sisäistä totuuttaan, eivätkä itse koe lauseitaan humoristisina, vaan omana totuutenaan maailmasta ja elämästä. Ja siksi "lasten suusta kuulemme totuuden", konkreettisesti.

Lapset ovat siis korkean tietoisuuden sanansaattajia keskuudessamme. Ja siksi jokainen lapsi on aina valon ja toivon airut niille, jotka hänen läsnäolonsa omaan elämäänsä ja itselleen sallivat.