Ihailemalla menestystä menestyt itse - onnittelemalla vilpittömästi onnistunutta kanssaihmistäsi onnistut itse

Ego eli minuus on harha, eli se on vain "ajatus itsestään". Tuo ego kyllä ajattelee, eli haluaa asioita, unelmoi ja esittää persoonallisia toiveita, mutta nuo ajatuksetkin ovat todellisuudessa kollektiivisia, eivät siis tuon egon ja minuuden, eli ns. henkilön ja persoonan "yksityisiä" ajatuksia. Negatiivisissa tunnetaajuustiloissa kuvittelemme ajatuksemme omiksemme, mutta korkean tietoisuuden taajuudella oivallamme, että ihmisyksilöiden välinen erillisyys on pelkkää harhaa. Samalla tavalla kuin vaikkapa hevoset kokevat konkreettisesti olevansa laumasielu, eivät yksilöitä, koska hevosten "minuus" on korkea taajuus, eli vaistotoiminnan taajuus. Tai yksittäiset ruohonkorret kokevat olevansa yhtä muiden korsien kanssa. 

Myös samassa tunnetaajuustilassa keskenään olevat ihmiset ovat ihan konkreettisesti yhtä ja samaa olevaisuutta. Vihaa tuntevat ihmiset tuntevat "hengenheimolaisuutta" muiden vihaa tuntevien kanssa. Pandemiaa pelkäävät uskovat pelkonsa olevan aiheellinen, koska pelon tunnetilassa he löytävät myös muita ihmisiä, jotka hekin pelkäävät pandemiaa, ja siksi monet myös sairastuvat, eli "todellistavat sen, mitä pelkäsivät". Ja samasta syystä rakastuneet ihmiset kokevat voimakkaan yhteyden tunteen, ja tuntevat "omistavansa koko maailman", olevansa kaikkivoipia ja kuolemattomia, eli kokevat täydellistä rajattomuutta - koska he todella ovat tuolla hetkellä rajattoman vapaita - ja kuolemattomia, sillä korkea tietoisuus heissä ei koskaan kuole.

Silti egomme luomat toiveet ovat tuon egon henkilökohtaista "omaisuutta", sillä minuutemme on yli päätään olemassa vain siksi, koska uskomme omaan olevaisuuteemme yksilöinä. Olemme ennen syntymäämme toivoneet tulevamme oleviksi, ja manifestoineet sen jälkeen minuutemme. Nk. todellisuutemme on siis minuutemme eli egomme henkilökohtaisesti näkemää ja  kokemaa unta. Ja juuri tuo toive olla olemassa fyysisesti on luonut ajatuksen minuudesta. 

Jos siis unelmoit jostakin asiasta, niin unelmasi on ikusesti olemassa, korkeamman minäsi tajuustilassa, eikä kukaan toinen ihminen voi "varastaa" unelmaasi. Se, että lukuisat ihmiset ympäri maailmaa unelmoivat yhtä aikaa samankaltaisista asioista ei siis tarkoita sitä, että toiset ihmiset lunastaisivat sinun unelmasi tai ideasi, ja että sinä itse jäisit tuosta ideasta osattomaksi, sillä tapoja ja mahdollisuuksia manifestoida unelmia on universumissa loputtomasti. 

Raha on esimerkki täysin neutraalista energiasta, jota voit vastaanottaa tuhansilla erilaisilla tavoilla joka hetki, ellet itse rajoita negatiivisilla uskomuksillasi noita mahdollisuuksia, eli kuvittelemalla, että voit saada rahaa vaikkapa vain tekemällä kovasti töitä. Negatiivinen uskomus, jonka mukaan voimme vastaanottaa vaurautta vain uhrautumisen ja epämiellyttävien velvollisuuksien kautta, on erittäin merkittävä syy ihmiskunnan kokemiin kärsimyksiin. Sillä tuo uskomus vahvistaa itse itseään. Kaikkein vauraimmat ihmiset maailmassa - jotka myös nauttivat omasta vauraudestaan - tekevät kaikkein vähiten työtä. Tai jos he tekevät paljon työtä, niin he nauttivat työstään suuresti (esimerkiksi monet esiintyvät taiteilijat).

Ideat, muodit ja trendit ovat maailmanlaajuisia, mutta se ei tarkoita sitä, että yksi ihminen "omistaisi" alkuperäisen idean, josta trendi saa alkunsa. Vaan ns. edelläkävijät ovat vain ihmisiä, jotka ovat intuitiivisesti, eli ollessaan korkeassa tunnetaajuudessa, vastaanottaneet kollektiivisen unelman. He eivät siis ole "parempia tai arvokkaampia" ihmisiä, vaan he vain ammentavat ideoitaan yhteisestä, kollektiivisesta tietoisuudestamme, ja uskovat unelmien, eli ajatustason toiveiden, voivan toteutua konkreettisesti. Ja tuo tietoisuus eli "ideapankki" on siis koko ihmiskunnan yhteinen. Ja vastaavasti sellainen luova tai nerokas ihminen, joka haluaa omistaa ideansa yksin, jakamatta sitä muiden kanssa, näivettää tuon idean, ja estää itse myös oman menestyksensä. Sillä omistushalua voimme tuntea vain rajallisuuden ja pelon negatiivisessa tunnetilassa, emme luovuuden ja intuition tilassa. Luovuus siis loppuu, kun luominen muuttuu yrittämiseksi, ja muiden luovien ihmisten kanssa kilpailemiseksi, koska usko erillisyyeen ja rajallisuuteen on negatiivinen tunnetila. "Jaettu ilo on aina suurempi ilo".

Kun ihmislapsi syntyy maailmaan, niin hän on jo luonut yleisen toiveen minuudestaan, eli esimerkiksi toiveen siitä, millaiseen ympäristöön hän syntyy, ja millaisena fyysisenä hahmona hän syntyy. Samoin hän on valinnut kanssaluojansa, eli esimerkiksi perheenjäsenensä. Mutta syntymänsä jälkeen hän jatkaa luomistyötään, eli luo ajatuksillaan, ja tämä luomistyö muovaa hänen egoaan ja persoonaansa johonkin suuntaan. Sillä luomme todellisuuttamme uudeksi joka ikinen hetki. Tästä syystä pienen lapsen vastaanottama rakkaus ja arvostus vaikuttaa suuresti hänen minäkuvaansa ja "itsetuntoonsa", joka on myös itse itseään vahvistava. Sillä jokainen lapsi on minuutena "puhdas taulu". Ja vastaavasti kova kuri ja kontrolloivat, rakkaudettomat vanhemmat (jotka eivät siis itse rakasta itseään!) voivat saada lapsen jo varhain uskomaan omaan rajallisuuteensa. Lapselle voi kehittyä hyvin voimakas taipumus itsekritiikkiin, jopa itsevihaan, jos hän on jo pienenä oppinut omilta vanhemmiltaan tavan tuntea syyllisyydentunteita, velvollisuudentunteita ja empatiaa muita ihmisiä kohtaan, myötätunnon ja rakkauden sijaan. Sillä pieni lapsi todella konkreettisesti muovaa itse itsestään hetki hetkeltä juuri sellaista, kuin millainen hän uskoo itse olevansa.

Mutta huomaa: Kaikki nämä egoa negatiiviseen suuntaan muovaavat kokemukset luovat samalla myös toiveen päinvastaisesta, eli voimakasta rajallisuutta, turhautumista  ja itsevihaa lapsena kokenut on luonut suunnattoman voimakkaan toiveen vapaudesta, ja ehdottomasta rakkaudesta sekä itseä, että muita ihmisiä kohtaan. Ja juuri tästä syystä lapsia syntyy "onnettomiin ja rakkaudettomiin perheisiin", sillä korkean tietoisuuden tasolla ollessamme (ennen syntymäämme) ymmärrämme, että juuri kokemamme kontrasti ja ei-toivottu luo lisää rakkautta ja vapautta, ja mahdollistaa yhä useampien ihmisten valaistumisen, eli täydellisen luomisvapautemme oivaltamisen.

Egon rajallisuus on siis negatiivisessa tunnetaajuudessa kokemamme harha. Ja siksi kaikki sellainen ns. onnellisuus ja menstys, jota muut ihmiset kokevat, on samalla myös sinun onnellisuuttasi. Eli jos haluat itse kokea sellaista, mitä joku kanssaihmisesi parhaillaan jo kokee, niin iloitsemalla tuon toisen ihmisen onnellisuuden kokemuksesta sallit tuon saman kokemuksen ja manifestaation myös itsellesi. Sillä unelmamme ovat todellakin yhteisiä, jos vain itse uskot, että ne ovat yhteisiä.

Jos yksi ihminen - kuka tahansa - voittaa suuren määrän rahaa, niin tiedosta, että myös sinä voit olla tuo voittaja. Ainoa asia, joka voi erottaa sinut tuota voitosta on oma negatiivinen uskomuksesi, jonka mukaan voittajia ovat aina "muut ihmiset", mutta et sinä. Ja jos tunnet kateutta voittajia ja menestyneitä kohtaan, niin estät samalla itseäsi menestymästä, sillä kateuden tunnetilassa et voi sallia itsellesi menestystä, koska et salli sitä muillekaan. Siksi "kateus vie kalatkin vedestä".

Myös kaikki sairaudet, kyvyttömyys, taitamattomuus, kiusatuksi ja hyljeksityksi tuleminen, sekä  yksinäisyys, perustuvat pelkästään negatiivisiin uskomuksiimme. Sillä universumissa kaikki pyrkii aina harmoniaan, ja jokainen toiveemme toteutuu aina korkeassa taajuustilassa, jokaiseen kysymykseemme vastataan.

Siksi ne ihmiset, jotka eivät pelkää pandemioita, ja joita viruksia pelkäävät ihmiset kutsuvat "vastuuttomiksi", koska nuo pelottomat eivät usko itse sairastuvansa, ovat todellisuudessa yhteydessä korkeaan tietoisuuteen, eli he tiedostavat oman kaikkivoipaisuutensa. Vasta silloin, jos he alkavatkin tuntea syyllisyyttä, eli heidän rohkeutensa muuttuukin uhmakkuudeksi, niin hekin voivat sairastua. Ja tällöin viruksista varoitelleet ihmiset voivat kokea "jälkiviisautta", eli sanoa tuolle rohkealle halveksivasti: "Mitäs minä sanoin, minähän varoitin". Mutta nuo jälkiviisaat tuntevat tuolla hetkellä sisimmässään suurta tyhjyyttä, koska he ovat itse olleet koko ajan negatiivisessa tunnetilassa, yrittäessään saada rohkean ihmisen menettämään rohkeutensa. Tätä tarkoittaa ns. "Pyrrhoksen voitto", eli sodassa (ei myöskään pelkoon perustuvassa sodassa sairauksia vastaan) ei koskaan ole voittajia, vaan ainoastaan häviäjiä, koska emme koskaan voi voittaa tai saavutaa mitään toivomaamme, ollessamme itse negatiivisessa tunnetilassa.

Sinä olet kaikkivoipa Luoja, ja kaikkea sitä, mitä itse uskot olevasi. Sinä olet koko universumi, sillä sinä olet perusolemukseltasi korkea tietoisuus, kaikki Mikä On.