Vapaudu piilevistä peloistasi ja syyllisyydentunteistasi!

 

Koetko usein olevasi turvassa vain, kun olet yksin tai tuttujen ihmisten seurassa?


Oletko joskus kokenut, että vaikka olet toiveikas ja "reipas", niin joku sinussa rajoittaa menestystäsi, uusien mahdollisuuksien löytämistä ja iloasi?


Onko tämä "joku synkkyys sinussa" saanut sinut pelkäämään muita ihmisiä?


Tunnetko syyllisyyttä, jos joku tuntematon ihminen pyytää sinulta jotain, ja haluat kieltäytyä?


Oletko joskus myös vihannut ihmisiä, jotka tulevat "reviirillesi"?


Autatko mielelläsi vapaaehtoisesti muita ihmisiä, mutta pelkäät itse vastaanottaa apua muilta?


Pelkäätkö jääväsi "kiitollisuudenvelkaan"?


Rankaisetko usein itseäsi tekemällä paljon töitä, eli "raatamalla" tai "hukuttamalla" itsesi velvollisuuksiin?


Annatko usein vilpittömästi lahjoja, rahaa ja apua muille, mutta koet itse jääväsi osattomaksi?


Tunnetko takertuvasi omiin läheisimpiin ihmisiisi, mutta samalla myös usein vihaat heitä, koska koet olevasi heistä riippuvainen?


Oletko tuntenut usein eläväsi jonkinlaisessa "häkissä", jossa pysyt omasta tahdostasi, koska et uskalla vapauttaa itseäsi, tai et tiedä, miten sieltä voisi vapautua?


Vältteletkö usein uusiin mahdollisuuksiin tarttumista, koska pelkäät tekeväsi "virheitä"?


Oletko kovasti yrittänyt onnistua ja tulla hyväksytyksi jollain yhdellä elämänalueella (työssä, puolisona, vanhempana, auttajana), ja koska yrität kovasti ja takerrut tuohon yhteen asiaan, niin koet uhrautuvasi, et onnistuvasi?


Eli ovatko "kaikki munasi usein samassa korissa"?


Jäätkö helposti kiinni ns. riippuvuuksiin, koska olet joskus kokenut onnistumista ja hyvää oloa jostain tietystä syystä? (ihailluksi tuleminen, marttyyrius ja "sankaruus", päihteet, tavaran ja rahan haaliminen, uhrautminen työssä, perheessä tai parisuhteessa ym.)


***************


Kannat luultavasti jo lapsuudesta perittyä syyllisyyttä, ja syyllisyytesi helpottaa vain, kun syytät muita ihmisiä ja olosuhteita. Syyllisyytesi tekee siis sinut ylpeäksi, mutta tunnet syyllisyyttä myös ylpeydestäsi. Olet siis pelkojesi vanki.


Meidän kaikkien unelmana on tuntea itsemme vapaiksi, mutta syyllisyys ja pelko estää vapauden.


Voit tuntea vapautta vain, jos rakastat itseäsi TÄYSIN ehdoitta.


Jos rakastat itseäsi ja tunnet oman arvosi, niin et pelkää muita ihmisiä ja sitä, mitä he ajattelevat sinusta.


Oman arvosi tuntevana et pelkää sanoa muille ihmisille ei, mutta kieltäytymisesi ei myöskään perustu ylpeyteen ja "koppavuuteen".


Oman arvosi tuntevana et koe myöskään tarvetta mielistellä muita ihmisiä tai sääliä heitä.


Sääliin perustuva hyväntahtoisuus on aina ylpeyttä.


Voit vapauttaa itsesi elämääsi rajoittavasta syyllisyydestä tiedostamalla tuon pelon olemassaolo, tuntemalla syyllisyyden aikaansaama ahdistus kehossasi eräänlaisena "paiseena", mutta olemalla pelkäämättä tuota kipua, joka on samalla tavalla ohimenevä, kuin paiseen aikaansaama kipu.


Meillä ihmisillä on taipumus pelätä "puhdasta iloa" juuri siksi, että ilo tuo tuollaiset piilevät pelkomme näkyviksi. Tästä johtuu myös esimerkiksi se, että parisuhteesta ylpeänä pois lähtevät eivät tunne onnellisuutta. He eivät ylpeinä ole kohdanneet "sisäisen pelkonsa rippeitä", ja siksi he ajautuvat uusissa suhteissaan "ojasta aallokkoon".


"Kohtaa" siis pelkosi rohkeasti, sillä voit milloin tahansa vapautua pelosta, joka ei ole enää tiedostamaton, hyväksymällä tuon pelon olemassaolo - samalla tavalla, kuin voit nostaa kätesi pois kuumalta hellalta ja luopua siten kivusta ja sen aiheuttajasta.



********************


Tässä meditaatio, jonka avulla voit kohdata nuo piilevän pelkosi:

https://www.youtube.com/watch?v=6arfMc9Aj4k