"Ikivanha" ei tarkoita "todella vanhaa", vaan ikiaikaista, ikuista

 

Monen shamanistisen suomen kielen sanan merkitys on muuttunut, koska ihmiset ovat alkaneet uskoa kollektiiviseen todellisuuteen ja ajan olemassaoloon (olen aiemminkin kirjoittanut tästä aiheesta paljon, eli kannattaa selata näitä blogitekstejä).


Yksi tällainen sana on "ikivanha". "Ikiaikainen" ei ole alun perin tarkoittanut "todella vanhaa" vaan ikuista, ajatonta. Eli kaiken on shamanistisessa kulttuurissa alun perin ymmärretty tapahtuvan samalla hetkellä, ja todellisuustilan ovat määrittäneet tunnetilat ja aktiiviset ajatukset eli uskomukset.


Eläimet ja kasvithan elävät konkreettisesti "ikuisuudessa", ajattomuudessa, ja vain ihmiset mittaavat aikaa, miettivät menneitä ja tulevia tapahtumia.


Myös verbi "tuntea" (merkityksessä: "Tiedän kuka tuo henkilö on") on tarkoittanut konkreettisesti esimerkiksi jonkun ihmisen "tuntemista todeksi" eli uskomista hänen olemassaoloonsa tunnetasolla, jolloin tuo tunnettu henkilö on "todellistunut" hänet tuntevan ihmisen henkilökohtaisessa maailmassa.


Ja tietäminenhän tarkoittaa sekin manifestointia, eli "tietäjät" ovat olleet ihmisiä, jotka ovat tienneet, että luomme kaikki omat kokemuksemme itse.